Villiyrteistä vähäsen

Kesän Nuori Lääkäri-lehden Medikokki keräsi vähän villiyrttejä. Sireenijäätelön ohje luettavassa muodossa tässä.

Ruusuviinietikka

Ruusuviinietikka on loistava salaatinkastike ihan sinällään ja vielä kauniskin. Tein sitä jo jokin aika sitten, mutta mikäli pihalla kukkii vielä kauniita, myrkyttömiä ruusuja, ehtii herkkua vielä tekemään. Ja ruusunterälehdistä on moneen muuhunkin hyvään reseptiin tai sinällään salaatin kaunistukseksi.

Ohje on suoraan Jouni Toivasen Viettelevät villyrtit kirjasta, josta löytyy herkullisia reseptejä ja vinkkejä villiyrttien käyttöön.

Ruusuviinietikka

2 dl sokeria

2 dl valkoviinietikkaa

6 dl vettä

1 l ruusunterälehtiä

Kiehauta kaikki aineet kattilassa ja purkita. Säilytä kylmässä.

Vietnamilaiset kesärullat villiyrtein

Vietnamilaiset kesärullat ovat loistava kuuman kesäpäivän ruoka. Ei tarvitse hikoilla hellan ääressä: kerätään vain ainekset kasaan, hiukan pilkkomista, kastikkeiden sekoittelua ja lopuksi ruokailijat voivat kääriä rulliinsa mieleisensä täytteet. Tällä kertaa perinteisten ainesten lisäksi poimin mukaan pihan aarteita: villinä kasvavaa piparjuurta, ruusun terälehtiä, ketunleipiä, pihasauniota, maahumalaa, kurkkuyrtin kukkia ja erilaisia minttuja. Kannattaa hyödyntää pihojen ja pientareiden kasvustoa; pienellä vaivalla saa vaihtelua perussalaatteihin ja kasviksiin, löytää uusia makuelämyksiä ja kaiken lisäksi kauppareissulla säästää!
Perusohje kesärulliin ja kastikkeisiin täällä. Cayennepippurin sijaan käytin runsaasti chiliä ja isot katkaravut marinoin chilillä ja seesamöljyllä.

Tällä kertaa rullista tuli kookkaan puoleisia. Pienistä riisipaperikiekoista saa pieniä suupaloja.

Ruusun terälehdet kaunistavat ruuan jos toisenkin. Näiden tuoksu on ihana. Suipot lehdet ovat voimakkaasti eukalyptukselle maistuvaa minttua, omalta pihalta sekin.

Isot lehdet ovat piparjuurta, takana pihasauniota, ketunleipää. Kurkkuyrtin kukkia ja maahumalaa.

Muita täytteitä, salaattia, porkkanaa, retikkaa ja kurkkua suikaleina. Lamopinaattia, joka kylmästä alkukesästä huolimatta on kasvanut hyvin harson alla. Korianteria, sipulinvarsia ja yrttejä.

Kuusenkerkkävinegretti, lohta ja salaattia

Kuusenkerkkävinegretti, tai paremminkin kuusenkerkkätahna, kun jätin sen tarkoituksella paksummaksi, on kokeilemisen arvoinen herkku! Kuusenkerkät on aikaa sitten menneet yli keskiksessä Suomessa, mutta pari viikkoa sitten työkaverini keräsi niitä minulle pohjoisen reissullaan. Suurin osa pakastettiin talven varalle, mutta moneen herkkuun niistä riitti tuoreeltaan. Näyttävät säilyvän jääkaapissa hyvin. Niiden kirpeän raikas hiukan sitruunainen maku viehättää ja tuntuu sopivan niin lihan kuin kalankin kaveriksi. Ruusunterälehtiä voi myös käyttää monella tapaa. Ne eivät ole yhtään hassumman makuisia, tuoksu on huumaava ja tuovat ihanasti väriä lautaselle.

Kuusenkerkkävinegretti

kuusenkerkkiä pari kourallista
oliiviöljyä
vaaleaa viinietikkaa
sokeria
suolaa
pippuria
cayennepippuria


Huuhdo ja valuta kuusenkerkät, laita leikkuriin tai blenderiin yhdessä oliiviöljyn kanssa. Aja tahnaksi, lisää loput ainekset maistellen, niin että hapot, suola ja sokeri ovat tasapainossa. Jätin kastikkeen tarkoituksella tahnamaiseen muotoon. Mikäli käytössä olisi ollut kuusenkerkkäöljyä (kuusenkerkkiä uutettuna öljyyn), kastike olisi ollut enemmän vinegretille ominainen, juoksevampi. Toisaalta kokonaiset kerkät antoivat huomattavasti voimakkaamman aromin.

Lohifileen maustoin suolalla, pippurilla, ripauksella sokeria ja kuivattua valkosipulia. Grillaus puugrillissä halsterissa käännellen. Pintaan tuli oikein hyvä väri ja grillin maku, sisältä kala oli pehmeä ja maukas, ei yhtään kuiva.

Salaatti

Amerikan salaattia tai muuta rapeaa salaattia
pieniä kesäkurpitsoita
vesimelonia grillattuna
ruusunterälehtiä
suolattuja siemeniä ja pähkinöitä

Raikas kesäruoka josta ei väriä ja makua puutu.

Kuusenkerkkäpestoa, broileria ja salaattia

Kuusenkerkkäpestoa, jonka kylkeen italialaisittain marinoitua broileria, porkkanoita ja salaattia. Ihanan maukas ruoka ja murea liha, niin juhlavat maut, että olisi sopinut muuhunkin kuin maanantai-iltaan, vaikka viimeisellä työviikolla ennen lomaa onkin aihetta juhlaan vaikka joka ilta.
Kuusenkerkkää on tullut kokeiltua viime päivinä yhteen jos toiseen ruokaan ja juomaankin. Paikallinen kerkkäkausi ehti mennä ohi, mutta työkaveri poimi niitä ison pussillisen Kuusamosta, kiitos Jaana! Nyt on ikivihreyttä pakkasessa talven varalle. Pesto on hyvinkin kokeilemisen arvoinen ja sen lisäksi lautaselle päätyi italialaisittain marinoituja broilerin rintafileitä, öljyssä kypsennettyjä uuden sadon porkkanoita ja raikasta salaattia.

Kuusenkerkkäpesto

reilu kourallinen tuoreita kuusenkerkkiä
2-3 valkosipulin kynttä
kourallinen pinjansiemeniä
n. 6 rkl raastettua parmesaania
hyvää oliiviöljyä
sitruunan/limen mehua
suolaa, pippuria

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, älä polta. Laita huuhdellut ja valutetut kuusenkerkät, valkosipuli ja pinjansiemenet sekä loraus öljyä leikkuriin tai blenderiin ja soseuta. Lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä. Mausta parmesaanilla, sitruunanmehulla, lisää pippuria ja tarvittaessa suolaa. Käytin tässä kotimaista yrttisuolaa, mutta tavallinenkin käy hyvin.

3 broilerin rintafilettä

marinadi

1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl dijonsinappia
1 rkl hunajaa
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 tl suolaa
pippuria
(kuusenkerkkäkastikkeen tähteet tai hienonnettua kuusenkerkkää)

Sekoita marinadin ainekset ja laita kulhoon broilerinfileiden kanssa. Anna maustua vähintään tunti. Pyyhi marinadi pois ja paista pannulla ensin väri molemmin puolin (hunaja palaa herkästi), alenna lämpöä ja hauduta hetki kypsäksi. Lisää lopussa tähteeksi jäänyt marinadi pannulle.

Salaatti

amerikan tai muuta rapeaa salaattia revittynä
pieniä kesäkurpitsoita viipaleina
retiisiä viipaleina
loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua
kuusenkerkkiä, tuoreita yrttejä (lehtipersilja, timjami)

Sekoita ainekset kulhossa. Koristele kuusenkerkillä ja yrteillä.

Lisäksi:

Kuori muutama uuden sadon porkkana ja halkaise pituussuuntaan kahtia, isommat neljään osaan. Kypsennä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä, jätä napakoiksi. Valuta ja mausta yrttisuolalla.

Olipahan hienoja makuja; broileri todella mureaa ja maustunutta, raikas salaatti ja pesto! Pesto voisi toimia myös vähentämällä pinjansiemeniä, jolloin kuusenkerkän raikas maku nousisi paremmin esille.
Sen verran hohtoa oli maanantain ateriassa, että päätin avata viinipullon. Italialaiselle ruualle italialaista, eikä hassumpi valinta ollutkaan! Kyllä arki-iltanakin lahjaksi saatu laatuviini Sottimano Barbaresco Cotta, 2006 maistui! Tanniininen, pullokypsynyt punaviini sopi oikein hyvin mausteiselle vaalealle lihalle.

Samalla tuli testattua uusi keraaminen paistinpannu, joka näin äkkiseltään vaikuttaa hintaansa nähden kelpo pannulta. Vaihteeksi valkoiselta pannulta näkee hyvin, mitä siellä tapahtuu.

Paistotulos on hyvin tasainen ja pannu ruskistaa nopeasti. Rintafileet kypsyivät nopeasti, lopuksi jälkilämmöllä.

Jäätelökesä

Mummolan pihassa kukkii juhannusruusu. Kuistin penkkien valkoinen maali on kauhtunut ja ulko-oven tuttu narahdus kutsuu peremmälle. Eteisen navetan häivähdys vaihtuu tuvan tuoksuihin. Onko pullapäivä? Pelargoniat kurkottavat puoliverhojen yläpuolelle, kiikkutuoli keinahtaa seinäkellon ja radion vieressä. Aika on pysähtynyt. Huonekalut ja tavarat ovat kaikki entisillä paikoillaan. Aina. Tuoksut ovat niin voimakkaat, että ne maistuvat kielellä. Tänne voi palata milloin tahansa. Muistoissa.

Monet lapsuuden muistijäljet ovat niin vahvoja, että ne on helppo palauttaa mieleen hyvin kokonaisvaltaisina, aivan kuin olisi kokenut ne hetki sitten. Joskus taas jokin tuoksu tai vain irrallinen hetki yhdistyy mielessä elettyihin tunnelmiin; kuin palaisi kotiin.
Voi olla, että aika kultaa muistot; hyvä niin, sillä mieluummin vaalin kauniita ja hyväntuoksuisia muistoja.
Jäätelömuistoissa on kahta lajia. Sitä kamalaa kellanharmaata ja jäähileistä tädin pakastelokerossa muhinutta, jota en suostunut syömään, olisin oksentanut. Suuttuivat. Sitä samettisen vaniljaista kylmää herkkua jugurttipikareissa, jota salaa haettiin ruokakomeron pakastimesta. Itse tehtyä. Edelleen parasta.

Hankin keväällä jäätelökoneen pitkän harkinnan jälkeen. Oli tuttu entuudestaan. Ei vaan tule hyvä jäätelö. Ei edes jäätelö ja olen kerrankin lukenut ohjekirjan. Niinpä tämänkin jäätelön massa on pakastettu parilla sekoituskerralla. Ihan hyvää tuli, mutta vielä parin yrityksen jälkeen taitaa olla reklamaation paikka; ihan kuin vika olisi vain tässä koneyksilössä...

Chez Jasulta kopsasin mesiangervojäätelön ohjeen. Sokerin määrää vähensin ja osan sokerista korvasin vielä glukoosilla ja käytin vielä luomumaitoa ja -kermaa. Ohjeessa mesiangervon kukintoja pidettiin lyhyehkön ajan maidossa, riittävää makua maistellen. Villiyrttiguru Chez Sami taas liottaa kukinnot maidossa yön yli. Tykkäsin niin angervon mausta, että jätin kukinnot jäätelömassaan jäähdytyksen ajaksi ja siivilöin kylmän massan jäätelökoneeseen laittaessa. Kuumassa maidossa mesiangervosta irtoaa hieno karvasmantelinen tuoksu ja maussa on vaniljaa. Olen vähän kyllästynyt kananmunien käyttöön jäätelössä ja siksikin tämä resepti oli kokeilemisen arvoinen.

Mesiangervojäätelö

6 + 2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
2-3 mesiangervon kuivattua kukintoa
80 g glukoosia
50 g sokeria
40 g gluteenitonta jauhoa

Kiehauta 6 dl maitoa, kerma, sokeri ja glukoosi angervonkukintojen kanssa. Anna seisoa maun uuttumiseksi. Maistele ja siivilöi, kunnes maku on sinulle sopiva. Sekoita jauhot ja loppu maito ja lisää ne kuumaan maitoon vispaten. Anna kiehahtaa ja jäähdytä.
Aja jäätelökoneella jäätelöksi tai pakasta massa, mutta sekoita useita kertoja pakastuksen aikana, saat jäätelöön paremman rakenteen.
Jätin kukinnot siis pariksi tunniksi jäähtyvään massaan ja siivilöin vain puolittain, jolloin muutoin niin tylsän tasaiseen massaan jäi pieniä kellertäviä kukanmurusia ulkonäköä elävöittämään.

Mesiangervo on valoisien kosteikkojen kasvi, mutta näkyy kasvavan yleisesti teiden varsilla. Se sisältää mm. salisylaatteja ja flavonoideja ja sitä on käytetty lääkekasvina mm. antiseptisen ja anti-inflammatoristen eli tulehdusta poistavien vaikutustensa vuoksi. Metyylisalisylaatti on luonnon asperiini, eikä sovi siis asperiiniyliherkälle.

Näitä on helppo kerätä isompikin satsi ja ne kuivavat nopeasti huoneenlämmössä.

Lapsuuteni jäätelökone. Tällä tehdyn voittanutta ei ole. 

Ilman konetta tehty ja pakkaseen nakattu jäätelömassa oli yllättävän vähän jäähieleistä, kiitos glukoosin. Minuutti puolella teholla mikrossa pehmensi juuri sopivasti niin, että pallot syntyivät helposti. 

Mesiangervon maku on omaperäinen. Ei ollut nuorison mieleen, joudun syömään itse...

And violets are blue

Viime vuodet olen päästänyt itseni helpolla ja istuttanut terassille etupäässä orvokkeja. Ne ovat näyttäviä, tuoksuvat ihanasti, edullisia, kestävät säiden vaihtelua ja ahkeralla hoidolla pärjäävät pitkälle elokuuhun. Siis ne isokukkaiset. Tänä keväänä olin askeleen jäljessä kukkatarjontaa ja jäljellä oli vain pienikukkaisia lajikkeita. Kun myyjä valaisi, että kasvatuksessa ei ole käytetty myrkkyjä, lastasin kaikkia värejä kärryyni; pienet orvokin kukathan käyvät koristeeksi, salaattiin, siirappiin ja vaikka mihin!
Hyvin kukkeita sivustoja on netti pullollaan ja jossain siellä vilahti tällainen ihastuttava idea, jota oli pakko testata. Nousta voi väärällä jalalla tai olla muutoin aamuäreä, mutta jaksaako kukaan mököttää aamiaisella, kun letutkin kukkivat? Nokare hyvää hilloa tai orvokkisiirappia ja muutama tuore orvokki vielä lautasen reunalle viehkosti tuoksumaan. Päivä on pelastettu.

Orvokkiletut

2 munaa
2 dl maitoa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

tuoreita puhtaita orvokinkukkia
voita paistamiseen

Sekoita taikinan ainekset ja jätä hetkeksi seisomaan. Vinkki: sekoita taikina tehosekoittimessa, ei taatusti jää paakkuja. Leikkaa kukat saksilla kannastaan niin, että terälehdet pysyvät kiinni toisissaan.
Paista letut voissa keskilämmöllä haluamallasi pannulla, itse käytin blinipannua. Kun pinta alkaa hyytyä, asettele kukat letun päälle ja paina kevyesti niin, että terälehdet kiinnittyvät taikinaan. Kun lettu on kokonaan hyytynyt, käännä se ympäri, paista kukkapuolta korkeintaan pari sekuntia niin, että se saa aavistuksen väriä ja kumoa lautaselle. Pidempi kukkapuolen paisto pilaa kukkien värit.

Orvokkisiirappi

Pientä määrää varten tarvitset kourallisen orvokinkukkia, noin desin sokeria ja vähän vähemmän vettä. Laita sokeri ja vesi kattilaan ja keitä, kunnes seos hiukan sakenee. Ota pois levyltä ja lisää kukat. Anna maustua ainakin tunnin pari. Pidempää säilytystä varten siivilöi ja säilytä kylmässä.

En raatsinut siivilöidä, kun kukat säilyttivät värinsä niin kauniisti. Kukat eivät säily montaa päivää vaan siirappi on käytettävä nopeasti.

Kesäherkkuja: nokkosta ja ahvenia!

Nokkonen on ollut lapsuudesta saakka suosikkini. Pinaatista en oikein silloin perustanut, mutta nokkosia oli hauska kerätä mökillä aidan varsista, hanskat kädessä, ja ryöpätä keittoon, kastikkeeseen tai lettutaikinaan.
Nokkonen on oikeaa superruokaa, siinä on mm. seitsenkertainen määrä rautaa pinaattiin verrattuna, viisi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja kolminkertainen määrä kalsiumia maitoon verrattuna. Piitä (välttämätön luiden, nivelten ja kollageenin muodostukseen) siinä on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.
Toinen lapsuuden ehdoton kesäherkku oli savustetut ahvenet. Niistä saatiin varsinkin keväällä kutuaikaan kelpo saaliita. Puulämmitteisessä pönttösavustimessa ahvenista tuli tummapintaista, taivaallisen makuista herkkua, josta ruodot irtosivat helposti.
Ahven, Suomen kansalliskala, on yleisin kalalajimme. Proteiinin lisäksi kalasta saa runsaasti D-vitamiinia, hyviä rasvahappoja, B12-vitamiinia ja seleeniä.
Siinäpä siis terveellinen setti arki-iltaan.
Ahvenet on siis näppärintä savustaa, suolistus ja kunnon suolaus; säästyy fileoinnilta tai työläältä suomustukselta. Sähkösavustimessa 5 minuutin esilämmityksen jälkeen nämä varsin erikokoiset 5 kalaa viettivät 20 minuuttia. Suola oli riittävä, maku oikein hyvä, ja kalat sisältä kosteita, vaikka päältäpäin voisi toisin luulla. Ensi kerralla kuitenkin kokeilen suolata kalat savustuksen jälkeen suolaliemessä, katsotaan, päästäänkö silloin lähemmäs lapsuuden muistoja.

Nokkosletut

reilu dl ryöpättyä nokkosta
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 tl suolaa
mustapippuria, muskottipähkinää
1 rkl öljyä

voita paistamiseen

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Anna hetki turvota. Paista voissa keskilämmöllä pienehköjä lettuja. Isommat letut pyrkivät repeilemään. Nauti sinällään, kermaviilikastikkeen tai vaikkapa arkisesti raejuuston kera.
Herkullisia olivat, jälleen kerran! Ja tehosekoitin on ehdoton lettutaikinan valmistuksessa! Ei paakkuja, niin nopeaa!

Savusiikaa ja villiyrttien huumaa!

Nopeasti edennyt kevät kesä on saanut luonnon kukoistamaan kuin pikakelauksena; jo muutamassa yössä tapahtuneet muutokset ovat niin huimia, ettei meinaa perässä pysyä. Suurin harmitus onkin, kun kevään versot kasvoivat ohi niin nopeasti ja sireenikin jo kukkii, pitäisi ehtiä kaikkia ihania herkkuja keräämään ja hyödyntämään. Kuusenkerkkiä onneksi vielä on ja moni rikkaruoho on käyttökelpoinen pitkin kesää. Peltokanankaali on loistava rucolan korvike ja vesiheinän voi kitkeä kasvimaalta suoraan salaattiin. Ja haistakaapa Douglas-kuusen havuja: mielettömän aromikas, kaffirlimeä, sitruunaa!
Luonnon yrttien hyödyntäminen on lähes ilmaista huvia, suoraan vain satoa keräämään ilman työläitä kylvöjä, istutuksia ja kastelua. Suosittelen tutustumaan Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaan, siinä jokaiselle yrtille on myös käyttösuositukset ja resepti.

Viime syksyinen sähkösavustimen hankinta on ainakin toistaiseksi nostanut savustuksen grillausta suositummaksi ulkoilmaruuanlaitoksi meidän parvekkeella. Sujuu sateellakin; ovenraosta vain lataa savustimeen purut ja pari sokeripalaa, tuikkaa töpselin pistorasiaan ja pienen esilämmityksen jälkeen savustettavan ruoka-aineen savustimeen, joka hoitaa homman itsenäisesti. Sillä aikaa voi puuhailla keittiössä, kun taas grillaus yleensä vaatii jatkuvaa läsnäoloa.

Muutama lähijärven pikkusiika sai pintaansa hyvän suolan ja ne täytettiin toiset kuusenkerkällä ja toiset lipstikalla. Sähkösavustimessa näiden savustus otti osapuilleen puolisen tuntia. Kaveriksi kypsensin pannulla öljyssä parsaa. Appelsiininmakuinen voikastike sopii loistavasti niin kalalle kuin parsallekin.

Voimakas lipstikka antoi hienosti arominsa kalalle, kun taas kuusenkerkkä jäi varsin miedoksi, kuitenkin aistittavaksi. Käenkaali eli ketunleipä on pirteän makuinen ja kaunis lisä ruokaan. Ja jos ei metsään asti ehdi, parvekekukista luonnollisesti lannoitetut pikkuorvokin kukat ovat kauniita katsella myös lautasella.

Vielä sireenistä

Sireenikakkua ja sireenihilloa, samaisesta Baka-lehdestä kuin sireenijäätelönkin ohje. Kakun ohjetta lukiessa ihmettelin kovasti ainemääriä, kun tämän tyyppiseen kakkuun en ollut ennen törmännyt, eikä kaikki epäselvyydet selity silläkään, että ohje on sillä heikommalla kielelläni. Meinasin jo tehdä toisenlaisen kakun ja kuorruttaa sen sireeniliemellä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Paistoaika oli ohjeessa vain 20 minuuttia, ja glasyyrin määräkin ihmetytti.


4 munaa
400 g sokeria (4 dl)
200 g kylmää vettä (2 dl)
240 g jauhoja (noin 4 dl)
20 g leivinjauhetta (n. 4 tl)

Sireeniliemi

3-4 sireeninkukintoa
2 dl vettä
15 g sitruunamehua (1 rkl)
½ dl sokeria (50 g)

Glasyyri

200 g sulatettua voita

2 keltuaista
150 g sokeria (laitoin vähemmän)
4 tl vaniljasokeria
sireeniliemi

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Vaahdota sokeri ja kananmunat. Lisää koneen käydessä kylmä vesi norona ja kääntele jauhoseos varovasti joukkoon. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia ( 20 minuuttia ei todellakaan riitä), kunnes kypsä. Kumoa vuoasta ja anna jäähtyä.

Valmista sireeniliemi  samaan aikaan glasyyrin kanssa, ettei sireeniliemi ehdi tummua. Irrota kukat ja hienonna niitä hieman. Lisää kiehuvaan veteen sitruunamehun ja sokerin kanssa, keitä hetki kokoon.
Vatkaa keltuaiset ja sokerit, lisää voi. Ohjeen mukaan kypsennetään hetki miedolla lämmöllä. Itse lisäsin kuuman sireeniliemen, joka sopivasti saosti ja kypsensi seoksen.
Valuta kakun päälle ja koristele tuoreilla kukilla.

Taikina pyrki paistaessa ulos vuoasta ja painui lopulta vähän kasaan. Rakenne on aika jännä. Kostutuksessa on mielestäni liikaa rasvaa, oli varsin tuhtia evästä. Kakku imisi nestettä varmasti paremmin vuoassa, mutta en uskaltanut jättää kakkua vuokaan, jos se vaikka jämähtäisi siihen. Sireeninmaku on oikein mukava, mutta ensi kerralla toisenlainen kakkupohja.
Hillo sen sijaan on oikein hyvää; tein vain puoli annosta, josta tuli kaksi pientä purkkia. Sitruunamelissaa ei ollut enkä kanelia halunnut laittaa.

Sireenihillo

125 g sireeninkukkia

sitruunamelissaa
300 g hillosokeria
kanelia
4 dl vettä
1 sitruuna

Pese sitruuna hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Hienonna sireeninkukat ja sitruunamelissa, sekoita sokeriin, lisää halutessasi kanelia. Kiehauta vesi ja lisää sokeriseos ja sitruunankuori. Keittele hiljalleen n. 10-15 minuuttia, lisää lopussa sitruunamehu. Säilö puhtaisiin purkkeihin.

Sireenijäätelö

Kielon kukinta ehti hiipua, enkä tänä kesänä päässyt nauttimaan niiden kauneudesta ja ihanasta tuoksusta. Onneksi, sillä siitäkin edestä pöydällä kukkivat sireenit ja juhannusruusut. Enpä muuten tiennyt ennen tätä kesää, että sireeninkukkia voi syödä ja ne ovat oikeasti hyviä! Ihan sellaisenaan sopivat vaikka salaatin tai leivoksen koristeeksi, mutta jatkojalostuivat viikonloppuna hilloksi, kakuksi ja huippuhyväksi jäätelöksi.
Sireeninoksien elinkaarta saa huimasti pidennettyä säilyttämällä maljakkoa kokonaan kylmiössä; syötävää riittää ainakin viikoksi! Ja onpahan kylmiössä ihana tuoksu ja naapureille ihmettelemistä:).
Aloitetaan parhaasta, muista sitten toisen kerran. Sireeniohjeita on uusimmassa (3/12) Baka-lehdessä, jossa on muuten upeat kuvat ja elegantti ulkoasu muutenkin! Kermaisen jäätelön sijaan tein maitojäätelöä, ja hivenen muutin marssijärjestystä.

3-4 sireeninkukintoa

2 dl vettä
½ dl sokeria
1 rkl sitruunamehua

 4 keltuaista

1 dl sokeria
4 dl täysmaitoa

Erottele keltuaiset kattilaan ja lisää sokeri, vatkaa vispilällä kuohkeaksi. Kuumenna maito mikrossa ja kaada keltuaissokerivaahtoon samalla vispaten. Kuumenna varoen samalla sekoittaen, kunnes alkaa saostua, eikä kananmuna enää maistu. Jäähdytä. Nopean jäähdytyksen saat aikaan kylmässä vesihauteessa/jääpalojen päällä.

Kiehauta vesi ja sokeri, keitä hetki kasaan. Lisää tertuista nypityt, hiukan hienonnetut sireeninkukat ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes hiukan sakenee. Jäähdytä. Sekoita jäätelömassaan ja kaada jäätelökoneeseen sen pyöriessä.

Kehuinko jo jäätelön ihanan pehmeää, kukkeaa-muttei liian- makua? Nokare sireenihilloa ja kinuskilta maistuva kupponen, joiden ohjetta myöhemmin. Ai niin, noita kukkia pitäisi vielä kandeerata.

Vinkki tehokkaampaan ja nopeampaan jäätelönvalmistukseen myös kesähelteillä: Jäähdytä jäätelökoneen (minulla Philips) kulho jääkaapissa/pakastimessa (siis koneen jäädytettävän kylmävaraajan lisäksi) ja laita jäätelökone kylmälaukkuun, jonka olet vuorannut kylmävaraajilla. Jäätelö valmistuu jopa alle vartissa ja rakenne on jo syömäkelpoista ilman pakastimessa jäädyttämistäkin! Luulenpa, että kone on tämän innovaation jälkeen ahkerammassa käytössä.

Juhannusliemet

 

Tekemättömien töiden rästilistaa lyhentäessä hellalla porisi useampikin kattila. Samalla kun siivoilin keittiötä ja istuttelin vihdoin kukat, keittelin kokoon kuusenkerkkäsiirappia. Noista metsän aarteista on jälleen kiittämäni aina niin avuliasta työkaveriani siippoineen, joita ilman en tulisi enää toimeen! Nokkoset ja maitohorsman versot ovat he minulle keränneet, mallinukelle on rakennettu jalka, mankeli korjattu ja ja ja...mitähän kehtaisin vielä keksiä... Tuhannesti sinne kiitoksia!

Mitään pikku satsiahan ei täällä tehdä, vaan reilulla kädellä! Johihaka kokkaa blogin ohjetta noudattelin, aineksia vaan oli niin paljon, että ilta loppui kesken, ja aika monta tuntia meni tätäkin päivää; suurempi määrä näyttää vaativan reilusti pidemmän keittoajan. Varaa useita purkkeja.

7 l kerkkiä
7 l vettä
3.5 kg sokeria
2 vaniljatankoa

Huuhtele kerkät ja lisää vesi. Anna liota reilusti yön yli. Keitä liotusvedessä 1 tunti, siivilöi kankaan läpi. Lisää sokeri, keitä tunti. Lisää halkaistut vaniljatangot ja keitä kunnes neste on haihtunut puoleen ja seos on siirappimaista. Varaudu useiden tuntien keitokseen. Nopeammin seliväisi varmaan, jos keittäisi lientä kokoon ennen sokerin lisäämistä. Säilö puhtaisiin purkkeihin ja jakele lähipiirille tai tuliaisina, kaikkea et jaksa käyttää itse.


Runnin aarteita on tuo nostalginen vanilliinisokeripurkki; jolla on ihan paras nimi!


Teki mieli keittää rapulientä; en halunnut ostaa hummerifondia kaappiin seisomaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pakasterapupakkaus. Tulihan ne ravunpyrstötkin tietysti syötyä.

Ja niistä ihanista aprikooseista vielä hilloa.


600 g aprikooseja lohkoina
1 dl vettä
vajaa 300 g hillosokeria
pala inkivääriä siivuina
tähtianista muutama sakara
kanelitanko

Kuumenna vesi ja aprikoosilohkot, lisää sokeri ja mausteet. Keitä n. 15 minuuttia, kunnes aprikoosit pehmenevät, säilö purkkiin.

Ja huomenna ikkunanpesu - ehken - ja jotain sireeninkukkia!

Nokkoscrepit

Lapsuuden mukaviin muistoihin kuuluu nokkonen, ei kylläkään nokkosenpolttamat säärissä tai käsissä vaan ihana nokkosmuhennos ja miksei letutkin. Mökkikesät olivat muutenkin yhtä juhlaa tuoreiden herkkujen ja aidon maun suhteen. Suosikkeja olivat savustetut ahvenet, suolalahna kylmien keitettyjen uusien perunoiden kanssa ja monet muut herkut omalta kasvimaalta. Oli siellä varmasti jotain inhokkejakin, jotka olen jo aktiivisesti unohtanut.

Päätin kokeilla nokkoslettuja; peruscreppiohjeeseen lisäsin muutaman jutun.

100 g nokkosia

2 munaa
½ dl maitoa
2.5 dl vehnäjauhoja
1 tl levinjauhetta
½ dl perunajauhoja
1.5 tl suolaa
muskottipähkinää, ripaus pippuria
1 dl juustoraastetta

Kastike:

3 kovaksi keitettyä munaa pilkottuna

3 rkl kevyt creme fraichea
3 rkl kermaviiliä
suolaa, pippuria, muskottipähkinää,
2 tl sokeria
3 rkl hienonnettua ruohosipulia

Ryöppää nokkset kiehuvassa vedessä pari minuuttia, siivilöi, huuhtele, purista kuivaksi ja hienonna.

Vatkaa munat rikki, lisää jauhot ja maitoa pikkuhiljaa sekoittaen, jolloin vältät paukut.Lisää loput ainekset ja mausta. Lisää nokkoset ja anna taikinan turvota hetki.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Paista kirkastetulla voilla tai muulla rasvalla, kääri rullalle ja tarjoa kastikkeen kanssa.

Voit paistaa myös lettupannulla pieniä ohukaisia. Pinta on kuumana rapea ja sisältä lettu on pehmeä, nokkosen maku on ihana!

Viettelevää horsmapiirakkaa

Vihdoinkin meilläkin on oma maatilatori, nimittäin ravintola Os:n kylkeen on avattu Lähiseudun aarteet kauppa ja leipomo! Valikoima varmasti laajenee, kunhan kesän satoa saadaan, vielä oli väljän näköistä. Ihastuttavia löytöjä pääsi kuitenkin tekemään jo näin tuoreeltaan. Mukaan tarttui maitohorsman versoja, nokkosta ja horsmankukkajuomaa. Tokipahan noita maaseudulla asuva voi kerätä pihan perältä, mutta kaupungissa asuvalle keräilyreissu on jo ihan oma projektinsa. Ihan mistä tahansa tien varrelta en noita lähtisi edes poimimaan.

Horsmaa kehuttiin käytettäväksi parsan tapaan. Kun kuitenkin olin päättänyt tehdä piirakan, sellainen sitten tehtiin horsmasta. Turvauduin valmistaikinaan, mutta valinta ei ollut hassumpi.

1 pkt (400 g)Sunnuntai ruisperunataikinaa

100 g maitohorsman versoja (Kiurun yrtit)
1.5 dl juustoraastetta
2 munaa
2 dl kermaa
suolaa, pippuria

Sulata taikina ja painele pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele pohja.

Pilko horsmat 1.5 cm pätkiksi, jätä pehmeät lehdet pidemmiksi. Kiehauta vettä ja laita horsman varret pariksi minuutiksi kuumaan veteen. Varret pehmenevät nopeasti. Laita lehdet siivilään ja kaada horsman varret ja vesi niiden päälle, valuta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele folio voilla ja painele piirakan päälle. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Lisää päälle juustoraaste ja paista 5 minuuttia, kunnes juusto alkaa sulaa. Sekoita kananmunat ja kerma mausta ja kaada piirakan päälle ja lisää pinnalle horsma. Paista vielä 15 minuuttia, tarjoa haaleana.

Voin kyllä sanoa, että horsman maku oli aivan ihastuttava, ja tuli tässä erittäin hyvin esiin, Ajattelin, että on miedon makuinen, enkä juuri maustanut, mutta yllättävän rehevä, vähän nokkonen tulee mieleen, mutta omanlaisensa, raikas maku.

Viettelys on horsmankukista tehty mehu, jota laimennetaan 1:3. Valmistaja Joswola Oy Iisalmesta.Vahva ja hapokas maku, tuli hyvin esiin sekoitettuna hiilihapotettuun lähdeveteen. Soipisi varmasti hyvin kesäiseen booliin tai kuohuviinin kanssa!

Suosittelen lämpimästi maitohorsmaa, Rentun ruusu nimi ei mielestäni nyt anna tälle ihanuudelle oikeutta!