Cowboyn kahvipavut, pannuruokaa parhaimmillaan!

Kahvia ja pannuruokaa tai rohkeimmille nuotioruokaa, joka lämmittää mukavasti kylmänä päivänä. Pavut maustaa chili, savu ja kunnon loraus kahvia. Tomaatti tuoa raikkautta ja juusto pyöristää maut. Reseptin esikuva suoraan Villistä Lännestä. Tarjoa vaikka brunssilla tai aamiaseksi. Samalla vähän juttua kahvista, syksyisen Nuori Lääkäri-lehden Medikokin mietteitä tuosta suomalaisten suosikkijuomasta.

Minä juon nyt kahvia

Minä juon nyt kahvia, totesi edesmennyt pääministeri, kun lehdistö janosi tietoa kesken kokoomuksen laivaseminaarin. Lausahduksesta tuli oitis kuolematon, ja sitä lienee siteerannut yksi jos toinen piilottaen hymynkareen kahvikupposen taakse. Sillä asiahan on sinänsä vakava, kuolemanvakava. Siis kahvi. Meille suomalaisille. Olihan kahvin tuska toisen maailmansodan aikaan Suomessa niin suuri, että sille piti keksiä korvikkeita niin paahdetusta rukiista, ohrasta, lantusta, herneestä kuin voikukanjuurestakin. Ja mitähän jäi mieleen 70-luvun nuorelle aikansa realitysarjoista kuten Rintamäkeläiset ja Heikki ja Kaija? Kahvittelupa hyvinkin: pannukahvi, tassilta ryystettynä, sokeripalan ja pullanisun kanssa, vierailla tai ilman.

Jos jossakin olemme kerrankin maailman huippuluokkaa, niin kahvin kulutuksessa. Raakakahvia kuluu 12 kiloa vuodessa, henkeä kohden laskettuna. Mukitolkulla litkitään siis vaaleaa sumppia, Italialainen luultavasti tuhahtaisi, kuinka brutaalia! Sillä oikea kahvikansa nauttii päivässä espresson, pari, digestiiviksi. Vain takametsien kasvatti tilaa illallisen päätteeksi cappuccinon, juoman, jolla käynnistetään aamu, croissantin kera. Varsinkin monelle ikäihmiselle kahvi on edelleen kallis nautintoaine, vaikka kotona suodatetun kupin hinnaksi jää keskimäärin huikeat 5.75 senttiä. Juhla Mokkaa metsästetään tarjouksista kun voitaisiin sijoittaa euro tai kaksi enemmän ja turvata kahvinviljelijöiden oikeuksia hankkimalla Reilun kaupan tuotteita. Pikkuhiljaa meilläkin erikoiskahvien valikoima etenkin kahviloissa on lisääntynyt, mutta monessako paikassa saa todella hyvää espressoa?

Yleensä aloitan aamuni kevyellä aamiaisella kahvimukillisen kera. Joskus aamu käynnistyy epäterveellisesti pelkällä kahvikupposella ja toisinaan aamiainen nautitaan vasta työmaalla. Työpäivinä kumottuja kupposia kertyy useampikin, mutta vapaapäivinä kulutus saattaa jäädä kupilliseen, ilman vieroitusoireita. Illalla nautittu juoma sen sijaan vie helposti yöunet. Hyvä ystäväni taas kärsii migreenistä ja kofeiinin vieroitusoireista, ellei saa sitä yhtä sokerilla ja kermalla terästettyä kuppostaan joka päivä. Aikoinaan omatoiminen leikki-ikäinen tyttäreni nautti suurella antaumuksella autoliikkeen itsepalvelukahvia mukillisen pari sillä seurauksella että loppuillan euforinen virtapiikki taisi kestää puolille öin.

Kahvin löytymiseen liittyy monenlaista legendaa, mutta tuskinpa siitä ilman sen piristävää vaikutusta olisi tullut niin haluttu herkku.  Kofeiini, 1,3,7-trimetyyliksantiini on keskushermostostimulantti, mutta kahvin monine aineyhdisteineen on tutkittu vaikuttavan mm. maksan toimintaan. Kofeiiniriippuvuus on yllättävän yleistä, vaikka vieroitusoireita ei moni tunnistakaan. Enpä tullut ajatelleeksi, että kahvin puute voisi aiheuttaa jopa masennusta ja ahdistusta. Runsaasti kofeiinia sisältäviin tuotteisiin on syystäkin tullut varoitusteksti, mutta kofeiinitabletteja saa ilman reseptiä ja netistä voi ostaa kofeiinipulveria, jota teelusikallinen vastaa 25 kahvikupillisen määrää! Vuonna 2011 USA:ssa onkin tilastoitu 28 000 ihmisen joutuneen sairaalaan energiajuomien aiheuttamien kofeiinimyrkytysoireiden vuoksi.

Kahvinsa voi nauttia muutenkin kuin juomalla. Vahvaa kahvijuomaa kuuluu lorauttaa aina tiramisusta mokkapaloihin, miksei maustaisi sillä myös vaikkapa paahtovanukasta tai kostuttaisi täytekakkua. Kahvijäätelö on ihanaa, samoin mm. ranskalaisten vohvelien täytteenä käytetty voi-kahvikiisseli. Kahvijauheella voi maustaa esimerkiksi pikkuleivät tai kahvikakun. Ylijäämäkahville löytyy siis loppusijoituspaikka helposti ja hävikki vähenee. Lihan marinadeissa ja lampaan kanssa tarjottavan kastikkeen mausteena kahvi on monelle tuttu, mutta kokeileva kokki löytää muitakin makupareja.

Seuraavan ohjeen esikuva on todennäköisesti Villin Lännen peruja. Nuotiotulen puutteessa se onnistuu kotihellalla ja savun makua saa kätevästi pullosta. Ilta-ateriaksi en suosittele, voi mennä yöunet.

Cowboyn kahvipavut neljälle

1 tl kuivattua chiliä rouheena, esim. Chipotle, vaihtoehtoisesti tuoretta chiliä maun mukaan

2 tölkkiä veteen säilöttyjä papuja (valkoisia tai maun mukaan) valutettuna

6-8 valkosipulin kynttä hienonnettuna

(2 tl savuaromia)

2 sipulia hienonnettuna

2 pakettia pekonia

3 rkl muscovadosokeria

1 rkl sinappijauhetta

muutama kypsä tomaatti

5 dl vahvaa kahvijuomaa (2 mitallista/kuppi, tummapaahtoista)

ripaus suolaa

lisäksi voimakasta juustoa raastettuna sekä hyvää vaaleaa leipää

Laita pekonisiivut kylmälle pannulle ja kypsennä rapeiksi. Nosta pannulta ja saksi pienemmiksi paloiksi. Freesaa sen jälkeen valkosipulia ja sipulia, lisää chili. Lisää joukkoon valutetut pavut, sinappijauhe, muscovadosokeri ja pekoni, pyörittele hetki. Halkaise tomaatit kahtia ja lisää pannulle leikkauspinta alaspäin, kypsennä hetki. Lisää ripaus suolaa. Kaada paistos uunivuokaan, tomaatin puolikkaat viimeiseksi leikkauspinta alaspäin. Lisää kahvi. Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes neste on haihtunut. Raasta päälle juustoa ja nauti tuoreen leivän kera.

Pikaruuasta tuli slow foodia.

Lisäksi hyvä pulled pork resepti. Pikaruoka, katuruoka, streetfood. Katuruoan suosio jatkuu. Nopeaa, simppeliä mutta maukasta pitää olla. Vuoden takainen artikkeli on edelleen ajankohtainen. Medikokki Nuori Lääkäri-lehdessä 4/2014. Lukuversio kuvien jälkeen.

Pikaruuasta tuli slow foodia

Pikaruoka on huonossa maineessa. Jatkuvaa lihomista ja siitä aiheutuvia sairauksia syytetään helposti pikaruokaa. Roskaruoka on epäterveellistä: mässäily liitetään sydänsairauksiin ja korkeaan verenpaineeseen. Prosessoitu ruoka ja saturoidut rasvat on myös yhdistetty lisääntyvään nuorten masennukseen. Samaan aikaan elintarviketeollisuus pyrkii kehittämään sellaisia suolan, sokerin ja rasvan yhdistelmiä, joita kuluttajien aivot saataisiin haluamaan aina vain lisää; keinotekoisia aromiaineita, aromivahventeita ja makeuttajia kaihtamatta. Monen tuotteen E-koodilista on loputtoman pitkä pienestä präntistä huolimatta. Nopeasti suussa sulavat ruoat viestivät aivoille vatsassa olevan vielä tilaa, vaikka kylläisyys on todellisuudessa saavutettu. Ihanteellisia ovat mm. voi, suklaa, jäätelö, salaatinkastikkeet ja majoneesi, sillä ne lisäävät syljen eritystä. Kaiken lisäksi aivot kaipaavat vaihtelua. Roskaruokakulttuurille on oiva tilaus: kun ruoka on nopeasti saatavilla ja suhteellisen edullista, hetkessä saadaan paljon kaloreita mutta vähän ravintoaineita.

Silti pikaruuasta on tullut trendiruokaa. Huippuravintoloiden listoilla on gourmethampurilaisia,  pulled porkia ja fish and chipsejä. Hampurilaisiin kelpaa vain paras pihvikarjan liha lähituottajan tilalta. Nyhtöpossunniska on tarkoin valikoitu ja sitä kypsennetään matalalämmössä 36 tuntia oikean rakenteen aikaansaamiseksi. Kalan toimittaa tuttu kalastaja lähes suoraan verkosta ja luomuperunat on viljelty ilman koneita ja lajikkeen tietää vain keittiömestari. Majoneesiin erotellaan keltuaiset pienkanalan oikeasti onnellisten kanojen munista. Pikaruoka onkin slow foodia, lähellä tuotettua, puhdasta ja lisäaineetonta. Roskaruuasta tulee gourmeeta kun sen kypsentää pitkään ja hartaudella, samalla tavalla nauttien, kiireettömästi, hyvässä seurassa.

Pulled pork

Pulled porkin,  nyhtöpossun valmistukseen on syytä varata aikaa parikin päivää. Alle 10% suolaliemi on sopiva pitkään, yön yli marinoitaessa. Lihan suolaisuutta voi säätää kypsänä lisäämällä paistolientä ja mausteseosta sekä kastiketta. Matalassa lämmössä kysentäessä liha säilyy mehukkaana ja mureana. Uunista, lämpötilasta ja lihakimpaleen painosta riippuen aikaa saa varata puolikin vuorokautta. Hälyttimellä varustettu paistolämpömittari on avuksi.

1.8 kg pala kassleria

Mausteseos:

1 rkl kutakin: juustokuminaa, valkosipulirouhetta tai jauhetta, (sipulijauhetta), kuivattua hienonnettua chiliä, mustapippuria ja suolaa. 1 tl cayennepippuria, reilu dl muscovadoa tai muuta ruskeaa sokeria.

Sekoita kaikki keskenään.

Marinadi:

1 dl suolaa
1 dl muscovadosokeria
1,7 l vettä
3 rkl mausteseosta
2 laakerinlehteä
2 tähtianista

Liota suola ja sokeri veteen. Laita liha suureen pakastepussiin, kaada marinadi pussiin, sulje ja anna marinoitua jääkaapissa 12 tuntia tai yön yli. Kuivaa liha, hiero mausteseos pintaan ja työnnä lihalämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan. Kypsennä matalalla lämmöllä uunivuokassa, kunnes lihan sisälämpö on noin 90 astetta. Paras kypsennyslämpö on 80-100 astetta. Uunivuokaan voi lisätä tilkan vettä, jos lihasta irtoava neste kuivahtaa. Tarvitaessa lihan voi myös peittää. Revi liha lämpimänä kahdella haarukalla ja selkoita joukkoon paistolientä ja maustesekoitusta, mikäli sitä jäi tähteeksi. Maun mukaan. Tarjoa sämpylän tai pitaleivän välissä Bbq-kastikkeen, hillotun punasipulin ja cole slaw:n kera. Helpon ja herkullisen bbq-kastikkeen ja cole slaw:n ohjeen löydät täältä ja pitaleipien ohjeen täältä.

Hillottu punasipuli

4 punasipulia (n. 550 g)
1 dl sokeria
1 dl hunajaa
1 dl vettä
1/2 dl valkoviinietikkaa
2 tähtianista
suolaa, mustapippuria

Kuori ja halkaise punasipulit, suikaloi ohuiksi renkaanpuolikkaiksi. Kuullota sipuli isossa kattilassa sokerin, hunajan ja tähtianiksen kanssa pehmeiksi. Lisää vesi, viinietikka ja mausteet. Älä keitä enää. Jäähdytä.

Kun hyvinvoinnista tuli pahoinvointia

On taas se aika vuodesta, kun kuntosalit täyttyvät ja dieetit ova suurinta huutoa. Vuoden takaiset pohdinnat ovat taas ajankohtaisia: Medikokki Nuori Lääkäri-lehdessä 1/2015. Uusia ihmedieettejä lienee ilmestynyt tämänkin jälkeen mutta perusidea on sama. Luettava versio kuvien jälkeen.

Kun hyvinvoinnista tuli pahoinvointia

Alennusmyyntien myllerryksessä huomio kiinnittyi sovituskopeissa käytyyn keskusteluun. ”Äiti, tuo on hyvä, älä ota isompaa kokoa, sillä sinähän laihdutat.”  Hoikka teini-ikäinen tyttö opasti asuvalinnassa hyvin hoikkaa keski-ikäistä naista.

Vuoden vaihtuessa odotukset ovat korkealla. Ensimmäinen neljännes on pyhitetty uuden vuoden lupauksille ja unelmille hoikemmasta elämästä. Lehdet pursuavat elämäntapaohjeita, dieettejä ja treenikalentereita, kuten edellisinäkin vuosina. Trendit tulevat ja menevät. Osa meistä onnistuu tavoitteessaan saavuttaa parempi fyysinen kunto ja uusi ulkomuoto, osalla kilot vain lisääntyvät. Toisille ei riitä tipaton tammikuu; nyt on muodikasta sulkea korkki 100 päivän ajaksi. Vaikka lehtiä myydään edelleen hoikistuneilla ja raitistuneilla julkkiksilla, media on samalla herännyt pohtimaan, miksi hyvinvoinnin tavoittelusta on tullut suorittamista, pahoinvointiin saakka.

Paleodieetti, gluteeniton ruokavalio, karppaus, raakaruoka, 5 + 2 dieetti, 17 päivän dieetti, Atkins, Zone, kaalikeittodieetti; lista on loputon. Tuloksia halutaan nopeasti ja helposti. Julkkisten esimerkki, kaverien vinkit tai somen hehkutus saavat epätoivoisen sohvaperunan kokeilemaan jos jonkinlaista. Etikkaa hörpätään aamulla tyhjään vatsaan. Ei syödä muruakaan klo 18 jälkeen. Tiesittehän että muotilehtien kuvankauniit mallitytöt säilyttävät kuulaan ihonsa ja hoikan vartensa juomalla litratolkulla vettä, parhaat viisikin!

Saattaahan niillä merkillisillä ruokavalioilla joku laihtuakin, jopa pysyvästi. Jos muuttaa elämäntapansa ja jatkossakin kuluttaa sen minkä syö. Osalla mopo kuitenkin karkaa käsistä. Mallinukkejen langanlaihan olemuksen edelle on kiilannut treenattu vartalo. Fitness kilpailuista ja salitreenauksesta alkunsa saanut harrastus näyttää olevan varsinkin nuorten tyttöjen suosiossa, mikäli blogeihin on uskominen. Vaikka terveelliset elämäntavat ja alkoholista kieltäytyminen on erittäin hyvä asia, karua luettavaa löytyy vaikkapa 17-vuotiaan tytön blogista, jossa päivät tasapainoillaan salitreenien ja aerobisten harjoitusten välillä kaloreita ja hiilihydraatteja laskien tavoitteena rasvaton keho ja erottuvat lihakset. Kavereiden tapaaminen romuttaa aikataulun ja tavoitteet; yksikin ylimääräinen suupala tietää entistä kovempaa treeniä.

Asiaa suolesta; olisiko tämän vuoden hittidieetti Skinny gut diet? Uusi elämäntapa, joka auttaa pudottamaan ylimääräiset kilot ja voimaan hyvin. Niinkin yksinkertaisesti kuin tasapainottamalla ne suolessamme majailevat bakteerimassat; hyvät bakteerit vastaan pahat bakteerit. Tähän päästään noudattamalla kolmea sääntöä: ensinnäkin syömällä enemmän kookosöljyä, avokadoa, saksanpähkinää ja chiasiemeniä. Toisekseen syömällä päivittäin elävää ruokaa, siis fermentoimalla valmistettua ruokaa. Suosimalla vähän tärkkelystä sisältäviä kasviksia, vähäsokerisia hedelmiä ja jugurttia, probiootteja, kuituja unohtamatta. Kolmanneksi, syömällä proteiineja joka aterialla; lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita, pähkinöitä ja siemeniä, kaloreita laskematta. Tällä ruokavaliolla tulehdus suolessa kuulemma rauhoittuu, vatsa on litteä ja luulenpa että pieruakin tulee vähemmän.

Jos naisten lehdet ja sosiaalinen media luovat meille ulkonäköpaineita, niin yhtä lailla äiti antaa mallia tyttärelleen. Kalorien ja kilometrien laskemisen sijaan tulisi keskittyä oman kehon kuunteluun. Tervettä järkeä käyttäen, elämästä nauttien voisi löytyä aito hyvinvointi. Vanhassa vara parempi: kohtuus kaikessa!

Keventäjän raikas janonsammuttaja on saanut vaikutteita Meksikolaisesta keittiöstä.

Aqua fresca

2 kurkkua

2.5 dl vettä

3 limeä

kourallinen tuoretta minttua

1 vihreä keskivahva chili tai maun mukaan

1-2 tl suolaa

3-4 rkl vaaleaa siirappia tai hunajaa

Huuhdo kurkut ja pätki blenderin kannuun. Halkaise chili, poista siemenet ja heitä kannuun mintun (jätä muutama lehti koristeluun) ja veden kera. Pese yksi lime ja raasta kuori, lisää siitä puolet ja säästä loppu koristeluun. Puserra kannuun kolmen limen mehu, lisää suola ja sokeri. Aja tasaiseksi ja puserra siivilän läpi. Annostele laseihin jääpalojen kera, koristele mintun lehdissä ja limen kuorella.

Kirje Joulupukille

Vuoden viimeinen Medikokki Nuori Lääkäri -lehdessä. Jouluisia ajatuksia ja resepti karpalokarkeista. Vinkki: pakkaa karpalokarkit kauniiseen rasiaan lahjaksi! Meillä ne ovat olleet erityisesti lasten mieleen.

Alempana teksti ja resepti luettavassa muodossa.

Rakas joulupukki,

kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tai mistäpä minä muistan, jos vaikka lapsena kirjoitinkin, mies- tai naismuisti on kuulemma keskimäärin kolme vuotta, ja lapsuudestani on jo useampi sellainen vierähtänyt. Pitkään aikaan en ole siis ollut sinuun yhteydessä, katsos kun oma lapseni on kasvanut jo aikuiseksi eikä sinun palvelujasi ole tarvittu. Laitoin kyllä sinun nimissäni kirjeen tyttärelleni vuosia sitten, mutta hän taisi huomata huijauksen vaikka kirjeessä oli ihan joulupukin leimat ja kaikki. Sittemmin nämä lahja-asiat on hoidettu ihan perhepiirissä.

Olen huomannut että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin ja välillä ihan yllätyksenä. Vaikka kuinka kesän rippeitä katsellessa päättäisi, että tänä vuonna ollaan ajoissa liikenteessä pakollisten lahjusten ja hankintojen kanssa, niin viime tippaanhan ne tuppaavat jäämään. Viime vuosina tosin aineellista materiaa on hankittu vähemmän ja vähemmän, sillä iso osahan meistä hyvinvointivaltion hyväosaisista elää melkoisessa yltä kyllyydessä. Tuossa kälyn lapsuuden kodissa vieraillessani hoksasin ihan konkreettisesti, miten pienesti sitä vielä muutama vuosikymmen sitten asuttiin; ihan monilapsiset perheet kaksiossa! Yksi komero ja pari kaappia, niihin ovat kaikki tavarat mahtuneet. Entä keittiö sitten: kylmäkomero oli ulkoseinällä ja muutama kaappi välttämättömiä välineitä ja astioita varten. Muuten vielä 70-luvun alussa luokkakaverin puutalorivarissa asiointi hoidettiin ulkohuussissa, sellaisessa 12-reikäisessä, ihan keskellä kaupunkia.

Herkullista ruokaa laitettiin vaatimattomissa oloissa, vaatimattomilla välineillä, niistä antimista, mitä oli tarjolla. Luulenpa, että entisajan perheenäidit olivat aika kekseliäitä tätejä, mutta älä sotke heitä nyt niihin äiteihin joiden laittamaa ruokaa mainostetaan ihan televisiossa asti. En minä sillä, etteikö eineksetkin ole ruokaa ja ihan ok välillä, mutta kun niin arvostan sitä itse alusta loppuun tehtyä ruokaa, sitä johon käytetään tuoreita kauden kasviksia, mielellään lähellä tuotettuja ja lihaa maltillisesti, niistä maukkaammista ruhon osista, etuselästä, niskasta tai vaikka poskesta. Oletko pukki maistanut pihvilihaa viime aikoina? Kovin siitä on maku hävinnyt. Ruoan kun itse tekee, ei maistu liikaa ne E-kirjaimet ja muut lisätyt härpäkkeet, eikä tarvitse tihrustaa sitä pientä pränttiä pakkausten kyljestä (selvästi eivät halua niitä luettavaksi kun vuosi vuodelta kirjoittavat ne pienemmällä).

Tuli mieleen pukki, että oletkos sinä käynyt katsomassa broilerin teurastusta? Siitä kyllä paha mieli tulee. Kuulemma kananugetitkin tehdään ihan nahkasta ja roippeista vaan. Eihän näitä näin joulun alla haluaisi ajatella, vaikka se possu siinä mainoksessa yhtenä vuonna kehottikin syömään kanaa. Tarkoittikohan se luomukanaa?

En minä sillä, etteikö sitä saa ja pidäkin herkutella välillä ja laittaa jotakin kurmeepiperrystä! Ruoanlaittohan on mitä parasta yhdessäoloa ja harrastamista koko perheen voimin tai ystävien kanssa. Ja useammin voitaisiin käydä ravintolassakin, samalla tuettaisiin yrittäjyyttä ja helpotettaisiin Suomen tiukkaa taloustilannetta.

Mutta herranen aika, hyvä joulupukki, juttuni nyt syrjähti ja ihan meinasin unohtaa tärkeimmän! Olen ollut kaikki nämä hiljaiset vuodet tosi kiltti, enkä ole juuri ollut lahjoja vailla. Eikä totta puhuen keittiöstäni taida puuttua mitään, vaan kaikkea on yllin kyllin! Paitsi nyt se blenderi, joka hajosi kesällä ja sitä parasta ja tehokkainta mallia en ole vielä raaskinut ostaa. Niin että älä tuo paketteja tänäkään vuonna, mutta joulumieltä, rakkautta, hyvää tahtoa ja kanssaihmisistä välittämistä saat lähettää yllin kyllin. Laita niitä saman tien koko suvulle ja naapurustolle myös.

Aila

P.S. Laita mukaan vielä hiukka suhteellisuudentajua, suvaitsevaisuutta ja annos nöyryyttä, empatiaa ja kiitollisuutta unohtamatta.

Karpalokarkit

isoja karpaloita

kananmunan valkuainen

tomusokeria

Sulata jäiset karpalot. Hylkää rikki menneet. Vatkaa valkuainen kevyesti ja pyörittele karpalot ensin valkuaisessa ja sitten tomusokerissa, kunnes ne ovat yltä päältä tomusokerin kuorruttamia. Tomusokeria menee reilusti, se kannattaa levittää esimerkiksi tarjottimelle. Anna karpalokarkkien kuivaa hyvin, ennenkuin pakkaat ne rasiaan. Poista rikkinäiset, kosteat yksilöt, ne eivät säily. Tarjottimelle kokkaroituneen ylijäämätomusokerin voi käyttää leivontaan.