Ylevä(isten) juoma ja helppo matcha-jäätelö

Teetä ja sympatiaa. Tee on ollut viime viikkojen suosikkijuomani. Minä, joka olen juonut teetä vain satunnaisesti. Vatsaa alkoi keittää jo ennen joulua ja kahvi piti lopulta jättää kokonaan pois. Teetä on kulunut litratolkulla ja kaappeihin kertyneet teevarastot ovat vajuneet kiitettävästi. Ehkäpä pääsen kohta shoppailemaan uusia teelaatuja, ihan teekaupasta. Loppuvuodesta, ennen teekuuriani, kirjoitin teestä jutun myös Nuori Lääkäri- lehteen. Teksti on luettavissa myös tässä alempana, lyhyt johdatus erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen, sekä jokunen vinkki teen käytöstä ruoanlaitossa. Matcha-teetä olen käyttänyt ennenkin, tällä kertaa siitä syntyi helppo ja nopea jäätelö. Ja joo, vatsa voi paljon paremmin, ja yllättävää kyllä, kahvia ei juurikaan tee mieli. Ja tunnustan nauttivani teeni englantilaisittain maidon kanssa. Millaisesta teestä sinä tykkäät?

Tilasin kertakäyttöisiä suodatinpusseja teelle, näin irtoteestä on helppo suodattaa kupillinen tai pari, eikä tarvitse sotkea teepallojen ja sihtien kanssa. Pusseja on kätevä ottaa myös mukaan töihin.

Tekstini viime vuoden viimeisestä Nuori Lääkäri-lehdestä:

Ylevä(isten) juoma

Harjoita anteliaisuutta ja ystävällisyyttä kaikkia kohtaan

Ole kohtelias ja harmoninen

Älä kritisoi toisten teeseremonioita

Ole vaatimaton ilman ylpeyttä

Älä himoitse toisten tee-esineitä

Teeseremoniaa ei saa typistää vain esineiden arvostamiseen

Teeseremonian pitää ennen kaikkea huomioida vieraiden sydämet

Näin ohjeisti Takeno Joo, eräs tunnetuin japanilainen teemestari 1500-luvulla. Japanilaiset ovat vieneet teen nauttimisen taiteen tasolle, johon vahvasti liittyy myös hengellisyys. Teeopinnot kestävät yleensä vuosia ja jotkut uhraavatkin teelle koko elämänsä.

Hoksasin aiheeseen perehtyessäni, miten vähän teestä oikeastaan tiedän ja miten vähän teetä tulee nautittua, joitakin lipputeekupposia lukuun ottamatta. Kyllä vihreä tee tuttu on, sekä teekukat ja matcha-tee, mutten muista kuulleeni pu’er-teestä, hapettamattomasta teestä, joka tiivistetään teekakuiksi, joita voidaan ikäännyttää eli jälkifermentoida jopa vuosikymmeniä. Irtoteetä hauduttaessani olen myös aina ollut hyvin suurpiirteinen, juoman maun todennäköisesti kärsiessä. Huomasin myös, kuinka monia tuotteita myydään nimellä tee, vaikka ne onkin valmistettu jostain ihan muusta, tavalllisimmin yrteistä.

Tee valmistetaan teepensaan (Camelia sinensis) lehdistä uuttamalla. Tee sisältää mm.kofeiinia (eli teiiniä), tanniineja, teaniinia ja meteaniinia. Teaniini ja meteaniini ovat miedosti rauhoittavia. Kofeiinipitoinen tee saattaa viedä yöunet, jolloin iltakupposeen kannattaa hauduttaa vaikkapa kofeiinitonta Rooibosta, punapensaan lehdistä valmistettua juomaa.

Teehen liitetään myös monenlaisia terveysvaikutuksia, mm. sen sisältämiin flavonoideihin, mutta muistan lukeneeni, kuinka teen juontiin on liitetty lisääntynyt ruokatorven syöpäriski, erityisesti Aasian maissa. Uudemmissa tutkimuksissa riski näyttäisi korreloivan paremminkin kuumien juomien nauttimiseen.

Kuten niin moneen nautintoaineeseen niin teehenkin liittyy monta legendaa. Myytin mukaan kiinalainen tarukeisari Shen Nong tuli keksineeksi teejuoman vuonna 2 737 ennen ajanlaskumme alkua, kun keisarin nukahdettua kiehuvaan vesiastiaan oli pudonnut teepuun lehtiä. Kitkerän maun lisäksi hän aisti juoman puhdistavan ja piristävän vaikutuksen ja näin teen juonti keksittiin.  Siitä vierähtikin tovi, ennen kuin juoma saapui Eurooppaan 1600 luvulla.

Mustan teen nauttiminen maidon kanssa lienee perua mongolialaisesta maitoteestä ja etenkin britit mieltyivät maidon käyttöön. Brittien kello viiden tee on muuten jo yli 300 vuotta vanha perinne. Maitolisällä varmistettiin myös edullisten posliinikuppien ehjänä pysyminen, ja lisäksi hampaatkin värjäytyivät kenties vähemmän. Nautin oman teeni myös maidon kanssa, jolloin tee jäähtyy sopivasti, maku pyöristyy eikä aiheuta niin herkästi närästystä.

Teelaatujen jaottelu perustuu teelehtien tuoreuteen, hapetusprosessiin ja jälkifermentointiin. Halvin, musta tee, on eniten prosessoitua ja länsimaissa suosituin tee, ja sitä myös maustetaan lukemattomin tavoin.  Oolong-teen käsittely on samantapainen kuin mustan teen, mutta sen hapettuminen keskeytetään, toisin kuin mustan teen. Vihreän teen hapetus keskeytetään heti alkuunsa, erilaisin menetelmin, jolloin sen väri jää hyvin haaleaksi. Juomien kulutuksessa vihreän teen ohi kiilaa maailmassa vain vesi, niin suosittu juoma vihreä tee on Aasian maissa! Muita teelaatuja, pu’er teen lisäksi, ovat valkoinen ja keltainen tee, jotka pääosin valmistetaan teepensaan yläosan nupuista ja kärkisilmuista ja arvatenkin ovat niitä kalleimpia teelaatuja.

Teentuottajamaista suurimpia ovat Kiina, Intia, Kenia ja Sri Lanka. Kansainvälisissä raaka-ainehuutokaupoissa tee myydään maahantuojille ja maailman suurin teekauppias onkin brittiläis-hollantilainen Unilever, jonka kautta 12% myytävästä teestä liikkuu. Viljelymenetelmien kehittyminen on kasvattanut teesatoa ja pientuottajiakin on tullut lisää, mutta teen hinnasta vain 10-20% jää tuottajalle. Myös teen tuotantoon liittyy ongelmia ympäristö- ja eettisten arvojen suhteen. Teelehtien poimiminen, erityisesti laadukkaan lopputuotteen varmistamiseksi, tehdään edelleen käsin. Teenpoimijoista suurin osa on naisia, joille helposti maksetaan alle minimipalkan ja myös vähemmän kuin miehille. Afrikkalaisilla viljelmillä naiset joutuvat myös työnjohtajien ahdistelemaksi. Työsuojelusta ei juurikaan puhuta ja paikoin lapsityövoimaakin käytetään. Toivotaan, että kasvussa oleva ekologisesti ja eettisesti tuotettujen hyödykkeiden kysyntä korjaa teen poimijoiden oikeuksia pikkuhiljaa.

Teetietouteni lisäännyttyä harkitsen nyt vakavasti tilaavani muutamaa sorttia laatuteetä, ehkäpä pari pu’er-kakkua, jotka unohtaisin ikääntymään vuosikymmeneksi tai pariksi, ihan vaan hyllyn perälle. Taitaisi olla halvempaa kuin vaikkapa viiniharrastus? Matcha-teeni käytän ruuanlaittoon, kuten tähänkin asti, ilman sen kummempia seremonioita.

Erään toisen teemestarin, Rikyun oppien mukaan teellä on neljä hyvettä: harmonia, kunnioitus, puhtaus ja rauhallisuus. Ne koetan muistaa niin keittiössä kuin elämässäkin.

Teetä voi nauttia juomana läpi aterian kuten Aasiassa on tapana. Tee sopii ruuanlaittoon siinä kuin viinitkin, vain mielikuvitus on rajana, käyttipä perusteetä tai maustettuja teejuomia. Irtoteetä sopii lisätä marinadiin tai käyttää siihen teejuomaa. Miltähän maistuisi earl graylla maustetut sconesit voinokareen ja hillon kera? Chaitee-pikkuleivät, rooibos-siirappi, matcha-kuorrutteiset mokkapalat tulee mieleen esimerkkinä makeista herkuista. Teen jämän voi hyvin lorauttaa smoothieen tai maustamaan ruokaa, miksei se kävisi myös leipätaikinan nesteeksi?

Teesavustus on helppo tapa saada savustettuja herkkuruokia siististi kotikeittiössä, ilman savustinta. Kurkkaa ohje täältä: teesavustettua ankanrintaa.

Santelipuusavustettuja tomaatteja kokeiltiin täällä: santelipuusavustetut minitomaatit

Matcha on japanilainen hienoksi jauhettu vihreä tee, jonka valmistukseen ja tarjoiluun japanilainen teetaide nimenomaan keskittyy.

Helppo matcha-jäätelö

Annoksesta riittää kahdelle, jälkiruuan osasena useammallekin

2 dl kuohukermaa

½ purkkia kondensoitua maitoa

3 tl matcha-teejauhetta

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vispilöi joukkoon kondensoitu maito ja matcha-teejauhe. Pakasta vähintään muutama tunti, ei tarvitse sekoittaa pakastamisen aikana.

Glögitestin voittaja: puolukkaglögi

Tänä vuonna on taas kattava valikoima erilaisia glögejä. Joitakin on meilläkin maisteltu, ja osa ihan hyviksi havaittu. Yksi osoittautui parhaaksi, nimittäin itse tehty puolukkaglögi!
Glögi on helppo tehdä itsekin, ja silloin voi valita mausteet ja mieleisensä makumaailman. Yhtenä vuonna tein mulled winea, josta tykkäsin tosi paljon. Tämä puolukkaglögi on vielä helpompi toteuttaa.

Keitin hiljalleen kasaan syksyllä tekemääni puolukkamehua, mukaan heitin mieleisiäni mausteita. Glögi onnistuu kaupan mehustakin, mutta jos se on hyvin makeaa, siihen on keittovaiheessa syytä lisätä vettä, muuten syntyy siirappia. Kattila saa porista hiljalleen, silloin mausteet ehtivät antaa makunsa mehuun. Mausteiden määriä ei kannata noudattaa orjallisesti, keittoaika ja oma maku ratkaisee, välillä keitosta kannattaa maistaa. Mausteet antavat makua vielä jäähtyvään liemeenkin. Kaupasta saa myös valmiita glögimausteseoksia, sitäkin voi käyttää, itse nappasin siitä liemeeni pomeranssinkuoren. Ohjeella syntyy glögitiivistettä, jota voi laimentaa vedellä tai lisätä sekaan punaviiniä. Punaviinillä terästetty puolukkaglögi toimii sekä haaleana että lämmitettynä.

Puolukkaglögi

1 l puolukkamehua
muutama kanelitanko
muutama tähtianis
muutama neilikka
pala kuivattua pomeranssin kuorta (tai jauhettua pomeranssin kuorta)
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Keittele hiljalleen, kunnes jäljellä on noin 7 dl. Anna jäähtyä. Poista mausteet ja pullota.

Vielä viimeiset siivoukset, niin joulu saa tulla. Kohta nakkaan kinkun kattilaan.

Makoisaa joulua!

Parasta juuri nyt: karviaiset!

Nyt kun mansikat on pakastettu, mustikat ja vadelmat poimittu, kypsyy sato pihalla. Karviaiset, musta- ja punaherukat ja mitä niitä nyt on. Ihan parhaalta kaikki maistuu suoraan pensaasta syöden, karviaiset varsinkin. Mutta keksin äsken uuden tavan hyödyntää karviaismarjoja. Vanhoja kokeiltuja konsteja blogista löytyy parin vuoden takaa. Silloin mehustettiin, tehtiin älyttömän hyvää  vispipuuroa karviaisista ja punaherukoista ja todella hienostuneen makuista karviaislikööriä.

Meidän pihalla parhaiten menestyvät karviaispensaat. Jostain syystä mustaherukka kituu, eikä tänä vuonna punaherukkakaan ole parhaimmillaan. Mutta karviaispuskat puskevat hyvää satoa jälleen. Tosiaankin, pensaasta syöden ne ovat parhaimmillaan ja tänä vuonna erityisen makeita. Kuori, eikä se pieni tupsu kannassa, haittaa yhtään tuoreena, mutta pakkasessa marja kirpakoituu ja kuori muuttuu puisevammaksi. Siitä huolimatta pakastan niitä kokonaisena, saapi sitten talvella keittää niitä hilloon tai vispipuuroon tai lisätä smoothieen tai nauttia ihan vaan sellaisenaan. Karviainen sopii muuten hyvin chutneyn raaka-aineeksi!
Satokausikalenterin Facebook-sivulta luin, että karviainen on 1800-luvulla ollut erittäin suosittu marja, mutta 1900-luvun alussa härmä tappoi suuren osan pensaista. Takaisin suosion päivät eivät ole tulleet, jostain syystä, vaikka karviaispensas puskee marjaa vaatimattomallakin hoidolla ja kestää hyvin kuivuutta.

Laitoin minä nytkin satsin sitä karviaislikööriä tulemaan, tosin viimeksikin sokerimäärä jäi maltilliseksi, jolla ei ehkä ihan likööriksi ylletä.

Mutta ne uudet konstit (minulle uudet):

Jääkaapissa oli hedelmiä, jotka piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä ja samalla keksin pusertaa punaisia karviaisia mehupuristimen läpi. Pelkästään karviaisista tuli paksua, siemenetöntä ja kuoretonta sosetta, jota voi hyödyntää lähes mihin vaan! Sitä voi pakastaa pienemmissä erissä ja sulattaa vaikkapa smoothieen tai vispipuuroa varten. Omenien kanssa siitä tuli oikein hyvää mehua!
Mehupuristimestani, Optimum 700 advanced-mallista on enemmän juttua täällä. Käy lukaisemassa, sieltä löytyy myös alennuskoodi 700 ja edullisempaan 600-malliin! Mehupuristin on kyllä näppärä laite, niin hedelmien, juuresten, salaattien kuin marjojenkin mehustamisessa. Ja tofukin onnistuu, pähkinävoista ja mantelimaidosta puhumattakaan.

Karviaisomenamehu on oikein hyvää!

Mehupuristimella karviaisista saa helposti tasaista sosetta.

Testissä Froothien Optimum 700 advanced mehupuristin

Itse tehty mehu, smoothie, vihermehu, pähkinävoi, sorbetti, soijamaito ja tofu. Terveellistä ja lisäaineetonta! Testattavana monipuolinen Froothien Optimum 700 advanced mehupuristin, kylmäpuristin, jolla teet paljon muutakin kuin mehua!

Sain Siis koekäyttöön Froothien mehupuristimen jolla hedelmistä, juureksista, pähkinöistä ja niin edelleen puristetaan mehu taikka neste mahdollisimman tarkkaan. Mitä järeämpi laite, sen parempi lopputulos ja nopeasti. Muutaman viikon aikana on ehditty testata kaikkea mahdollista kokonaisista appelsiineista Jussi 69:n vihannesviskiin ja tofun valmistukseen. Nyt jo haikeudella ajattelen, kuinka pärjäämme, kun laite palautetaan! Postauksen lopussa on muuten video, ensimmäinen laatuaan tässä blogissa! Postauksen lopussa on myös ohjeet, kuinka saat alennusta tilatessasi Optimum 600 ja 700 advanced mehupuristimesta!

Kyseinen puristin on Optimum-malliston lippulaiva. Vihanneksia ei tarvitse kuoria, toki ne kannattaa pestä. Porkkanat humpsahtavat laitteen kitaan kokonaisena. Lanttu oli sen verran kovaa, että suosiolla tein siitä maltillisia viipaleita. Pienet omenat voi käyttää kokonaisena, samoin kuoritut appelsiinit. Vain muutamassa minuutissa laitteella saa aikaan kannullisen tai kaksi mehua. Karkeammalla siivilällä myös banaanit, kiivit ja mansikat puristuvat niin että mehuun jää enemmän hedelmälihaa. Käytetyistä aineksista riippuen mehu muistuttaa enemmän smoothieta. Siihen voi myös lisätä tekovaiheessa vaikkapa maitoa tai mantelimaitoa. Tiheällä siivilällä syntyy perinteisempi mehu, jonka voi halutessaan vielä siivilöidä.  Laite puristaa mehun tosi tarkkaan, jäljelle jäävä kuiva aines on todella kuivaa.
Meillä juodaan paljon hedelmä- ja vihannesmehuja, nimenomaan itse tehtyjä. Jos käy niin onnettomasti, että salaatit ja vihannekset ovat jo vähän nuupahtaneet, ne puristetaan mehuun. Froothien Optimum 700 advanced mehupuristimella testasin myös, kuinka soijamaito valmistuu todella nopeasti. Samoin onnistuu vaikkapa mantelimaito. Toki näitä tuotteita erityisruokavaliota noudattaville on nykyisin hyvin saatavilla kaupasta, mutta kotona tehtynä ne ovat tuoreita ja vailla lisäaineita. Eikä soijamaidolle paljoa hintaa jää. Soijamaidosta on muuten helppo tehdä tofua. Testasin myös pähinävoin tekoa ja hienonsinpa tällä myös kypsät kikherneet hummusta varten. Ja testin raikkaaksi lopuksi terveellistä, lisäaineetonta jäätelöä, tai paremminkin sorbettia pakastetuista, hiukan sulaneista mansikoista ja hedelmistä.

Kaikki Froothien Optimum 700 advanced mehupuristimen osat. Puristinkaira on järeää tekoa ja tekee selvää kovistakin juureksista. Mm. kaksi siivilää, toinen pehmeille hedelmille ja mehuun, johon jää enemmän hedelmälihaa, tai smoothien tekoon. Hienompi siivilä perinteiseen mehuun ja koville vihanneksille. Reiätön "siivilä" pähkinävoin ja jäätelön valmistamiseen. Erillinen siivilä mehukannun päällä käytettäväksi, mikäli mehun haluaa täysin ilman hedelmälihaa. Tofun valmistamista varten muotti ja liina. Pieni harja puhdistusta varten.

Froothien Optimum 700 advanced mehupuristin on helppo koota. Käytön jälkeen pesua helpottaa, kun kaataa laitteeseen vettä ja antaa koneen käydä. Näin voi myös lennosta vaihtaa mehulajia, jos haluaa tehdä useampaa erilaista samalla kertaa. Laite on helppo pestä, huuhtelu lämpimällä vedellä käytön jälkeen yleensä riittää. Siivilät on helppo puhdistaa harjalla.

Tippalukko on kätevä, sillä kannu täyttyy nopeasti.

Kapeampi syöttöaukko pitkille vihanneksille, kuten porkkanoille sekä esim. pähkinöille.

8 cm syöttöaukosta mahtuvat appelsiinit ja pienet omenat kokonainaisina. Hedelmien kovat kivet ja sitkeät kannat pitää muistaa poistaa. 

Kuiva kuitupuru putoaa toiseen astiaan. Aineksista riippuen senkin voi käyttää halutessaan vaikkapa leipätaikinaan tai kasvispihveihin.

Soijamaito valmistuu nopeasti liotetuista soijapavuista ja vedestä.

Maapähkinävoita.

Terveellistä jäätelöä, tai paremminkin sorbettia pakastetuista marjoista ja hedelmistä.

Oli muuten hyvää!

Mehupuristinta testatessa ei kommelluksilta vältytty. Koneen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kuvaaminen meinasi välillä unohtua, osa kuvista katosi mystisesti ja ensimmäinen, vaatimaton videokin tuli ponnistettua julkisuuteen. Videoita en ole aiemmin kamerallani kuvannutkaan.
Uskon muuten, että raavas mieskin saadaan juomaan terveysmehuja, kun itse tekee! Kuten videolta voi päätellä, perheen mehutehtailija en ole minä. Sen sijaan mm. sorbetin, pähkinävoin ja tofun tehtailija minusta taisi tulla! Helpon ja nopean ohjeen tofun tekoon laitan myöhemmin.


Mikäli mielailet omaa mehupuristinta, saat seuraavalla koodilla  alennuksen tilatessasi joko Opimum 600 tai Optimum 700 advanced mehupuristimen Froothie.fi:n kautta. Syötä koodi  AM-Optimum-mehustin-20 sille varattuun kenttään ja saat 20 euron alennuksen laitteestasi. Suosittelen, me emme enää pärjää ilman tätä laitetta!

Yhteistyössä Froothie

Vappusima - uudet sima reseptit

Lapsuuteni vappuun kuului ehdottomasti sima ja vappuhuiska. Vapputorilla kiinnosti vain krääsäkojut, kukkopillit, vapputorvet ja hattarat. Vappumunkeista ei ole minkäänlaista mielikuvaa mutta simaa oli aina ja monena vappuna muistan äidin kokanneen Wieninleikkeitä, jotka olivat todellista juhlaruokaa ja niitä saatiin vain ja ainoastaan vappuna. Traditiot, vuodesta toiseen ja sukupolvelta toiselle ovat tärkeitä ja erityisesti lapsen mieleen painuvia. Kevään, ylioppilaiden ja työväen juhlaa kannattaa siis juhlia perinteisin menoin. Toivottavasti vappuperinteisiisi kuuluu sima! Tässä kaksi uutta simareseptiä, jotka kehittelin Suomen Sokerin yhteistyökampanjaan. Simahan ei muuten ole mitään ilman fariinisokeria, sen opetti jo äiti aikoinaan!

Tuunasin perinteistä simareseptiäni, reseptiä, jonka sain vuosia sitten työkaverilta. Lappusessa lukee pikasima, ja se tosiaankin on juotavaa jo parin päivän kuluttua. Hiilidioksidin muodostuminen kestää hiukan pidempään, joten kupliva sima kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin.
Lime, sitruunaruoho ja kaffirlimen lehdet raikastavat perinteistä simaa. Kaffirlimen, tai limen lehtiä saa kuivattuna marketeista, pakastettuna Aasialaisten elintarvikkeiden liikkeistä. Uudella twistillä sima kohtaa Aasian; se sopisi hyvin itämaisten ruokien kanssa ja taltuttaa taatusti tulisemmankin chilin poltteen! Tähän simaan sopii myös lorauttaa tilkka terästystä ken niin haluaa, uskon että se toimisi mainiosti vaikkapa ginipohjaisessa drinkissä.
Toiseen tuunattuun simaan idea pälkähti päähäni eräänä yösydämenä ja pakkohan sitä oli kokeilla. Rooibos-teejuomasta syntyi hieman erityylinen, tummempi ja täyteläisempi sima. Valmistin tämän juoman pelkällä fariinisokerilla ja sokerin määrä jäi muutenkin maltillisemmaksi. Siman makeus taltttuu mitä pidempään se käy ja hiilihappoja muodostuu enemmän, kuitenkaan muutamaa viikkoa kauempaa sitä ei kannata varastoida.

Raikkaampi sima

5 l vettä
4 limeä
2 sitruunaa
2 sitruunaruohon vartta
kaffirlimen lehtiä kourallinen kaksi
1 pkt fariinisokeria (500 g)
1/2 kg sokeria
nokare hiivaa

Keitä vesi ja kaada sankoon sokereiden kanssa. Pese limet ja sitruunat, kuori kuorimaveitsellä ja laita kuoret kuumaan veteen. Leikkaa sitruunaruohot pieniksi paloiksi ja laita veteen, lisää kaffilimen lehde. Poista valkoiset osat ja siivuta hedelmäliha, laita siivut lämpimään veteen. Kun neste on haaleaa, lisää kynnen kokoinen nokare hiivaa (veteen liotettuna) ja nosta sanko lämpimään paikkaan käymään yön yli, esim. kylpyhuoneen lattialämmön päälle. Siivilöi (puristelen mehut sitrusviipaleista) ja pullota sima seuraavana päivänä puhtaisiin lasi- tai muovipulloihin. Pulloon voi halutessaan heittää pari rusinaa. Nosta pullot viimeistään seuraavana päivänä kylmään. Sima on juotavaa parissa päivässä (puoli vuorokautta huoneenlämmössä nopeuttaa), mutta hiilidioksidia syntyy vasta useamman päivän säilyttämisen jälkeen. Rusinoiden sanotaan nousevan pintaan, kun juoma on valmista. Vaan tällä kertaa rusinat nousivat pintaan saman tien; onko myytti murrettu?

 Vajaassa viikossa simaan muodostui reippaasti hiilidioksidia. Oikeaa kuohujuomaa!

Rooibos-sima

2 sitruunaa
1 1/2 pkt fariinisokeria (750 g)
5 l vettä
Rooibos teejuomaa (irtotee) n. 1/2-1 dl
nokare hiivaa

Keitä vesi. Laita Rooibos siivilään esim. 1-2 litran kulhon päälle. Kaada kuumaa vettä niin paljon, että siivilä peittyy. Hauduta tumma teejuoma. Sekoita fariinisokeri loppuun kuumaan veteen sangossa, lisää Rooibosjuoma. Pese sitruunat ja kuori keltainen kuori sankoon. Poista valkeat osa ja siivuta hedelmäliha. Laita hedelmäsiivut sankoon, kun vesi on vähän jäähtynyt. Kun neste on haaleaa, lisää kynnen kokoinen nokare hiivaa (liotettuna tilkkaan vettä). Laita sima yön yli lämpimään paikkaan, esim. lattialämmityksen päälle. Siivilöi (sitruunaviipaleet kannattaa puristella) ja pullota sima seuraavana päivänä puhtaisiin lasi- tai muovipulloihin. Anna pullojen olla huoneenlämmössä puoli vuorokautta ja siirrä sitten kylmään.

Vappuna syödään munkkeja, tai donitseja, kuten kuvassa. Herkullisten vaniljatäytteisten pikkumunkkien ohje löytyy täältä, suosittelen!

Lisää Dansukkerin reseptejä täällä .






Yhteistyössä Suomen Sokeri

Terveiset messuilta!

Viime viikolla Helsingin Messukeskuksessa oli Gastro-messut,  hotelli-, ravintola- ja ammattikeittiöalan ammattilaisille suunnattu tapahtuma sekä samaan aikaan järjestettävä ViiniExpo.  Tapahtumat järjestetään joka toinen vuosi. Kävin haistelemassa alan uusia tuulia ensimmäistä kertaa. Paljon kiinnostavia uutuuksia ja innovaatioita pääsin tutkailemaan, toivotaan, että jotain niistä saataisiin myös kotikeittiöön. Tuskin ihan heti lähikaupasta saadaan toukkia ja heinäsirkkoja, vaikka tulevaisuuden ekoteko onkin lihan korvaaminen hyönteisproteiinilla. Aiheesta luennoi hyönteiskokki Topi Kairenius. Digitalisaatio, ympäristövastuullisuus, luomu, sesongin mukaiset raaka-aineet ja tämän hetken trendit monen muun aiheen lisäksi olivat esillä.

Kokkiasujen muotinäytöstä juonsi Kari Aihinen.

Vuoden kokkikisaa saattoi seurata myös isolta screeniltä. Sikkehän se siellä.

3-d-suklaatulostimen prototyyppi.

Ruusunterälehtihilloa. Vampulalaisella tilalla on 2 km ruusupensaita ja terälehdet poimitaan käsin. 

Säilöttyjä härkäpapuja. Hyvä, että kotimaisia vaihtoehtoja kehitetään eksoottisille kaukaa tuoduille tuotteille. Toivottavasti niistä tulee trendiruokaa  kaikenmaailman amaranttikvinoabuumien jälkeen.

ViiniExpossa oli runsas tarjonta eri maahantuojien tuotteista.

Pääsin maistamaan jokusen laatuviininkin.

Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerhon järjestämässä kisassa tehtiin alkoholittomia cocktaileja. Master Chef kisasta tuttu Jan Lindgren voitti kisan suvereenisti.

Kivennäisvesipohjaisessa kauniisti koristellussa drinksussa mausteena oli mm. garam masalaa, inkivääriä ja vaniljaa.

Alkon tilausvalikoimastakin löytyvä suklaakuohuviini oli jännä kokemus. Kuohuviiniin on uutettu suklaan ja hasselpähkinän makua. 

Suklaakuohuviini neutraloi hyvin chilin poltteen, mutta suklaan maku oli vähän liikaa.

Lahtelaispoikien (Keskitalon Akin ja kumppaneiden) tarjoama ateria maistui!

Kahvikoneita joka lähtöön.

Pääsinpä tekemään itselleni pehmiksen! 

Vinkkejä pääsiäiskattaukseen.

Tällaiseen sopisi isompikin leipätaikina.

Vastapuristettua appelsiinimehua, hyvää ja nopeasti.