Lehtikaali-pinaattikeitto

Lämmin ja mausteinen keitto sopii hyvin syksyn pimeneviin iltoihin. Eräästä ruokablogista sain idean, en vaan löydä enää, mistä. Sama pää kesät talvet. Tänne saa hihkua, keneltä keitto löytyy! Omaan tapaani luin ohjetta huolimattomasti ja tein homman suurpiirteisesti. Mausteita lisäsin omaan makuun sopivaksi. Sauvasekoittimella melko rouheaksi jättämäni kaali ei suostunut menemään silpuksi ja hätiin piti ottaa blenderi. Mukava, mausteinen ja kevyt keitto!


Lehtikaali-pinaattikeitto


200 g punaista lehtikaalia
150 g pinaattia
oliiviöljyä
2 pientä shalottisipulia
1 soolovalkosipuli
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
2 tl cajun-mausteseosta
1 rkl maizenaa sekoitettuna tilkkaan vettä
tarv. suolaa
kourallinen tuoretta korianteria



kaveriksi paahdettuja pinjansiemeniä


Poista lehtikaalista paksut lehtiruodot vaikka saksilla leikkaamalla. Hienonna kaali mahdollisimman pieneksi, toisin kuin minä tein. Pyöräytä lehtikaalia ja pinaattia kuumassa öljyssä, lisää hienonnetut sipulit ja jatka freesausta muutama minuutti. Lisää nesteet ja mausteet ja anna keiton porista miedolla lämmöllä 10 minuuttia tai pidempään, maista, onko kaali pehmentynyt. Sekoita maizena tilkkaan vettä ja sekoita keittoon, kiehauta. Mausta tuoreella korianterilla ja soseuta sauvasekoittimella ja blenderillä. Oma keittoni jäi aika rouheaksi, ei haittaa. Tarjoa keiton koristeena paahdettuja pinjansiemeniä.

Savustettu sellerikeitto

Savuinen sellerikeitto, savu-sellerikeitto, savuinen sellerikeitto, vai onko se vain savustettu sellerikeitto-resepti? Joskus pitää ihan miettiä, mikä tässä ruokasanastossa on sitä oikeaa suomen kieltä.

Idean keittoon sain taannoin Kuopion Satoa-ruokafestareilla, jossa Rustik-ravintolan annokset yllättivät. Kovassa tuulessa ja myrskyssä pikaisesti maisteltiin muutama annos lauantai-alkuillasta, kun osa kojuista jo purettiin, muuten ne olisivat lentäneet taivaan tuuliin. Toinen Rustikin annos, savustettu sellerikeitto oli ihan älyttömän hyvää. Tässä oma versioni keitosta, ja voin kyllä sanoa, että on hyvää, eikä taida hävitä esikuvalleen!

Kasvisten savustaminen onnistuu kaikilla savustumenetelmillä, niin sähkösavustimella, kaasusavustimella kuin savustuslaatikossakin. Ja tietysti savustuspussissa.  Tai wokkipannussa, liedellä, kuten tässä ankkareseptissä. Meidän sellerit savustettiin, muiden kasvisten kera, äskettäin hankitulla kaasusavustimella, joka on osoittautunut kelpo laitteeksi. Bbq-ribsit onnistuivat siinä erityisen hyvin.

Savustettu sellerikeitto

3 palaa mukulaselleriä (yhteensä n. 500 g)
1 soolovalkosipuli
1 pieni kotimainen omena
1 sipuli
oliiviöljyä, suolaa

5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
1 dl vettä
cayennepippuria
mustapippuria
muskottipähkinää
suolaa

Kuori ja paloittele selleri isoiksi paloiksi. Kuori omena ja sipuli, halkaise sipuli kahtia. Laita kaikki uuniastiaan, ripottele päälle hiukan suolaa ja kypsennä uunissa 200 asteessa 30 minuuttia. Tee valkosipulin päähän ristiviilto. Savusta kasviksia 120 asteessa n. 45 minuuttia, kuumemmassa riittää lyhyempi aika.
Kuori valkosipuli, poista omenasta siemenkota. Laita kaikki kattilaan, lisää 5 dl kasvislientä ja keitä puolisen tuntia, jos kasvisket ovat hyvin pehmeitä, lyhyempi aika riittää. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kerma ja vesi, jos haluat ohuempaa keittoa, lisää enemmän vettä. Mausta ripauksella cayennepippuria, muskottipähkinää ja mustapippuria. Maista, lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile yrttiöljyn ja paahdetun sipulin kanssa (hyvää paahdettua sipulia saa kaupoistakin).

Yrttiöljy

tuoreita yrttejä pari kourallista, esim. lehtipersilja, sitruunatimjami, oregano ja koritanteri
1 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Aja blenderillä sileäksi.

Savustettu sellerikeitto tuo lämpöä ja täyteläistä rustiikkista makua syksyyn. 

Herkullinen kurpitsakeitto ja kirjavinkki

Kurpitsakeitto, kurpitsa-päärynäsosekeitto kolumbialaisittain eli sopa de zapallo Kira Weckmanin ohjeella.

Talvikurpitsa on yksi suosikkivihanneksistani ja näin syksyisin tuntuu, ettei siihen kyllästy. Tykkään siitä enemmän kuin kesäkurpitsasta. Talvikurpitsoitahan on useita lajikkeita ja niitä saa nykyisin kaupasta lähes ympäri vuoden. Minusta kuitenkin sesonkivihanneksia kannattaa suosia ja mieluiten kotimaisia sellaisia, näin eri vihanneksilla ja ruoilla on kautensa. Kausiajattelulla myös kasvisten ja ruokien maut pysyvät kiinnostavina, kun niitä ei ole saatavilla jatkuvasti. Ja syksyllä juurekset ja kasvikset ovat todennäköisimmin lähellä tuotettuja, kotimaisia ja yleensä edullisimmillaan.  

 

Sain arvostelukappaleen Top Chef 2013 kisan voittajan (kilpailun jossa oman kaupungin poika Anssi Kantelinen jäi kakkoseksi) Latinomakuja keittokirjasta. Kirja koostuu Kiran ja kolumbialaisen kokkimiehensä suosikkiresepteistä, joita on hitsattu sopimaan suomalaiseen raaka-ainetarjontaan ja makuunkin. Paljon katuruokaa, suhteellisen simppeleitä reseptejä, kauniit kuvat ja helposti saatavat raaka-aineet tekevät kirjasta houkuttelevan. Täältä tulen etsimään, kun kaipaan jotain rentoa ja maukasta ohjetta.

 

Kurpitsakeitto on helppo toteuttaa ihan pilkulleen ohjeen mukaan, mutta harvoin maltan olla oikomatta tai muuttamatta reseptiä. Jos en laiskuuttani, niin joskus myös siksi, että syksyn pimetessä ja valon vähetessä hyvin pienellä präntätyt pitkät reseptit ovat vaikealukuisia (juu lähilaseja ei tule käytettyä keittiössä) eikä niihin jaksa keskittyä. Tässä kirjassa valmistusaineet on präntätty isoilla kirjaimilla, plussaa siitä! Toisille myös sopivat ohjeet grammalleen, kun taas itse tykkään tehdä enemmän näppituntumalla. Tarkalleen reseptien noudattaminen toki varmistaa, että lopputulos vastaa alkuperäistä.

  

 

Ohjeen myskikurpitsan korvasin itse kasvattamallani kurpitsalla, jonka lajikkeen jo unohdin. 

 

Kurpitsan siemenet otin talteen, huuhdoin ja kuivatin ensin kuumalla pannulla, lisäsin tilkan oliiviöljyä ja sormisuolaa ja paahdoin, kunnes siemenet kypsyivät ja saivat väriä. Niistä tuli todella herkullisia!

Ohjeessa suluissa olevat ovat omia lisäyksiäni.

 

 

Kurpitsa-päärynäsosekeitto

 

500 g myskikurpitsaa kuorittuna (reilu)

2 iso päärynää

4 valkosipulin kynttä (tai 1 solovalkosipuli)

4 rkl oliiviöljyä (pari lorausta)

4 oksaa tuoretta timjamia (sitruunatimjamia)

4 oksaa tuoretta rosmariinia

2 dl valkoviiniä

4 dl kasvislientä (kanalientä, sattui olemaan)

suolaa, pippuria

2 dl kuohukermaa

 

Lisäksi

 

paahdettuja kurpitsansiemeniä

mustapippuria

timjamia

tuoretta punaista chiliä hienonnettuna

 

Kuumenna uuni 180 asteeseen (minulla kiertoilma).

Kuori ja paloittele kurpitsat, päärynät ja valkosipuli. (Laiskuuttani lohkoin kurpitsan, poistin siemenet ja paahdoin lohkoja uunissa n. 15 minuuttia, jonka jälkeen kuoret ja sisusnöyhtä irtoavat helposti. Jälkimmäinen pehmenee ja senkin voi käyttää keittoon. Sen jälkeen lisäsin päärynät, valkospiluin, öljyn ja yrtit).

Pirskota päälle 2 rkl öljyä ja yrtit. Paahda 30-40 minuuttia (minä vähemmän kun kurpitsa oli jo uunissa). Poista yrttien varret.

Laita kattilaan 2 rkl oliiviöljyä, lisää kasvikset ja kuullota muutama minuutti. Lisää valkoviini ja kasvisliemi.

Kypsennä keittoa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsa on kypsää. Lisää kerma, kiehauta ja mausta. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittajalla. Lisää lientä tai kermaa (tai vettä), jos keitto on mielestäsi liian paksu.

Tarjoile lisukkeiden kanssa.

 

Jätin keittoni paksummaksi, tykkään siitä niin. Valkoviini tasoittaa päärynän makeutta ja maun mukaan annosteltu chili raikastaa makuja.

 

 

Ihanat tomatillot, harmi kun oma sato jäi tänä vuonna heikoksi.

Anssihan sittemmin voitti Top Chef kaksintaistelun. Pääsin kesällä syömään kisan voittoisan menun, oli se hyvä! Milloinkahan Anssilta saadaan keittokirja?

Kanttarellikeitto

Kanttarellikeitto tai kantarellikeitto. Melkein olin jo unohtanut keitot hyödyntäessäni syksyn parasta antia. Onneksi se tuli puheeksi sienireissuun liitetyllä sukulaisvisiitillä ja kotiin tultua ryhdyin heti tuumasta toimeen. Sienisato on tänä syksynä ollut huikean hyvä ja se jatkuu edelleen. Yöpakkasia ei juurikaan ole ollut ja kanttarellejakin näyttää vielä nousevan. Pakko tunnustaa, että valtaosa sienistämme on tänä syksynä saapunut ovelle kerättynä ja siivottuna, kiitos ystävien.
Perinteinen maukas kanttarellikeitto onnistuu myös muista sienistä, vaikkapa suppilovahveroista. Halutessaan keittoon voi käyttää laadukasta vihanneslientä tai fondia. Kahvi sopii hyvin sienen makuun ja se kannattaa lisätä juuri ennen tarjoilua. Kahvia voi myös annostella tilkan lautasen pohjalle ja sitten nostella keittoa päälle.
Vinkki: keiton voi hyvin valmistaa edellisenä päivänä, seuraavana päivänä lämmittäessä maku vain paranee.

Kanttarellikeitto

1 litra hienonnettuja kanttarelleja
2 salottisipulia
1 solovalkosipuli tai pari kynttä
voita, öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
1 dl valkoviiniä
4 dl täysmaitoa
4 dl vettä
1 vihannes/kanaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria
cayennepippuria, muskottipähkinää
5 rkl keitettyä kahvia
lehtipersiljaa

Höyrytä sienistä ylimääräinen neste kuivalla pannulla. Hienonna sillä aikaa sipulit. Lisää voita ja öljyä ja sipulit ja kuullota sekoittaen 5-10 minuuttia. Sekoita joukkoon jauhot, kääntele hetki. Lisää viini ja anna haihtua. Lisää maito, vesi ja liemikuutio. Kiehauta ja anna poreilla n.10 minuuttia. Lisää kerma ja jatka hauduttamista. Mausta. Aja sauvasekoittimella hiukan sileämmäksi, keittoon saa jäädä sattumia. Lisää hiukan silputtua lehtipersiljaa.