Turkkilainen pizza

Turkkilainen pizza, tai Libanonilainen pizza on ihan uusi tuttavuus. Yotam Ottolenghin Välimeri lautasella ohjelman innoittamana tätäkin piti kokeilla. Pizzaa leivinuunissa on tullut tehtyä jo monta kertaa, erilaisin täyttein. Punaisen pizzan, tomaattikastikkeella sivellyn, lisäksi valkoista pizzaa, creme fracihella ym. sipaistua on kokeiltu. Itse kasvatetuista tomatilloista tuli muuten upea salsa verde ja se on ollut hitti pizzan päälle laitettuna, sopivan mausteinen ja raikas! Turkkilainen pizza tai Libanonilainen pizza on ihan uusi tuttavuus.

On muuten huikean hieno ohjelma tuo Välimeri lautasella; jokaisen jakson maa tai saari on kuvattu niin värikylläisesti ja kauniisti, että niihin tekisi oitis mieli matkustaa! Oikea matkailumainos siis. Ja ruuasta puhumattakaan! Paljon ehtii tapahtua tunnin aikana, mutta kiireettömästi, nautiskellen. Ne Canarian saaren appelsiinit ja tomaatit...

Tottapuhuen oma turkkilainen pizzani tuskin ihan alkuperäisleimaa saa, mutta tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan. Ottolenghin ohjeessa käytetyn jauhelihan korvasin kaapista löytyvillä ohuilla, tulisilla pepperonimakkarasiivuilla sekä herkkusienillä ja muitakin sovelluksia tein, mutta mausteet ovat identtiset. Pizzan päälle voisi tehdä vielä salaatin, nyt tyydyin heittämään päälle rucolaa, lehtipersiljaa ja korianteria. Pizzataikinan tein jureen, joka seisoi muutaman tunnin. Italialaisia 00-jauhoja sekä durumjauhoja vaivattiin sekaisin ja taikina sai kohota muutaman tunnin jääkaapissa. Tarkkaa ohjetta ei ole antaa, kun jauhoja en mitannut.
Leivinuunissa lämpö saa nousta 300 asteeseen ja vielä hehkuvat kekäleet olen työntänyt uunin perälle. Ensimmäiset pizzat paistuvat muutamassa minuutissa. Tarkkana saa olla ja kääntää pizzaa vähintään kerran, silti ensimmäinen pizza tahtoo hiukan kärähtää reunastaan. Lämmön laskiessa reunat eivät kuitenkaan kohoa niin hyvin, paistoaika pitenee ja pohjasta tulee jopa turhankin kova. Ja pizzat menevät siis uuniin ilman peltiä, pizzalapiolla avustettuna.
Tahinia, seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa saa ainakin etnisistä kaupoista, samoin sumacia (omani on ostettu Skotlannista). Granaattiomenasiirapin olen joskus ostanut myös aasialaisesta kaupasta.

Turkkilainen pizza

täytteet 2-3 pieneen pizzaan.

kourallinen pepperonisiivuja tai kypsää lihaa murusina
punasipulia suikaleina
kourallinen tuoreita herkkusieniä siivuina
1/2 tl kanelia
1/2 -1 tl maustepippuria
1-2 tl hienonnettua tuoretta chiliä (kuivattu käy myös)
lehtipersiljaa
1 tl granaattiomenasiirappia
1 rkl sumacia
2 rkl tahinia
3 rkl pinjansiemeniä


Paiston jälkeen kirsikkatomaatteja, lehtipersiljaa, rucolaa, korianteria ja sitruunan mehua ja tilkka oliiviöljyä.

Sekoita muut täytteen aineet keskenään paitsi tahini. Notkista tahini ja levitä ohut kerros kaulitun pizzapohjan päälle. Laita täytettä päälle ja paista kypsäksi. Sähköuunissa 250 asteessa esilämmitetyn pellin päällä tai kuten minä leivinuunissa. Pirskota sitruunanmehua ja öljyä pizzan päälle ja laita reilusti yrttejä ja muutama tomaatin puolikas.

Tahini sopii hyvin pizzaan, mutta jäin kaipaamaan enemmän mausteisuutta ja makuja. Jostain täytteisiin pitäisi saada vähän lisää kosteutta. Seuraavan turkkilaisvaikutteisen pizzani teen jauhelihasta ja maustan rohkeammin kanelilla ja maustepippurilla.

Kesäkurpitsapizza

Valkoinen pizza kesäkurpitsasta tuoreilla yrteillä viimeisteltynä sopii hyvin hellepäivän ateriaksi ja sitä voisi pakata vaikka piknikille mukaan. Valkoinen pizza on punaista raikkaampi, tomaattikastikkeen korvaa maitorahkasta ja creme fraichesta sekoitettu ja maustettu kastike. Rahka toimi tässä yllättävän hyvin, ja kevyemmän kastikkeen voisi tekaista pelkästä rahkasta. Oliiviöljynä käytin kuusenkerkällä maustettua öljyä, mutta tavallinen käy yhtä hyvin.
Jo hyvissä ajoin keväällä taimiruukuissa kukintansa aloittaneet kesäkurpitsat ja kurpitsat kituuttivat kylmän kesäkuun, mutta ovat äityneet heinäkuun helteiden aikana hurjaan kasvuun ja kukintaan. Kypsyvät kurpitsat ovat jo hyvän kokoisia ja kesäkurpitsasatoa on saatu mukavasti. Omalta pihalta poimittu kesäkurpitsa on tuoreeltaan napakka ja maukas ja päihittää mennen tullen ostoserkkunsa. Tuoreita yrttejä ja salaatteja on mukava napsia ruokien mausteeksi, latvominen tuuhentaa puskia ja lisää satoa. Tuoreet voi tässä korvata kuivilla yrteillä tai käyttää vain suosikkiyrttejään.
Tässä käytin vahvaa oreganoa, sitruunatimjamia ja rakuunaa jotka silppusin kesäkurpitsan päälle uuniin. Valmiin pizzan päälle ripottelin basilikaa, thaibasilikaa, lehtipersiljaa ja mizunaa.
Pelti kannattaa esilämmittää uunissa täytteen valmistamisen ajan ja vetäistä pizza kuumalle pellille, näin se kypsyy hyvin myös pohjasta ja on rapsakampi. Pizzat paistoin 220 asteessa.

Kesäkurpitsapizza, 2 pellillistä

Pohja

2.5 dl vettä
25 g hiivaa
3 dl durumvehnäjauhoja
3 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
loraus oliiviöljyä
suolaa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja alusta joukkoon jauhot ja suola, lisää lopuksi loraus oliiviöljyä. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Valmista sillä aikaa täytteet.

Kastike

1 purkki pehmeää rahkaa
1 purkki creme fraichea
tilkka oliiviöljyä
suolaa, pippuria, vahvaa chilikastiketta tai tabascoa
tuoretta tai kuivattua valkosipulia

Päälle

1 keskikokoinen kesäkurpitsa mahdollisimman ohuina siivuina
2 palloa mozzarellaa
n. 2 kourallista juustoraastetta
yrttejä maun mukaan, suolaa ja pippuria

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli pellin kokoisiksi jauhotetulla pöydällä. Nosta leivinpaperin päälle. Levitä kastike pohjan päälle, revi mozzarellapallot ja ripottele täytteelle, samoin juustoraaste. Mandoliini on näppärä siivuttaja, mutta homma onnistuu myös juustohöylällä tai veitsellä. Lado kesäkurpitsasiivut päälle, mausta.
Vedä pizzapohja esimlämmitetyn pellin päälle ja paista vähintään 220 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes se on kypsä. Ripottele pinnalle yrttejä.

Pizza

Äitini taisi olla kotikokkina aikaansa edellä. 60-70-luvun taitteessa meillä syötiin jo pizzaa, cannelloneja ja muita italian herkkuja. Cannellonit aiheuttivat tuolloin jostain syystä pientä etomisen tunnetta, vaikka kyseessä oli ihan tavallinen pastaruoka, hiukan eri muodossa vain! Eikä se tonnikalapizza ollut ihan pikkutytön mieleen, joten tarjolla oli myös jauhelihapizzaa. Vasta 80-luvun lopulla pizza syrjäytti Suomessa lauantai-illan bravuurin uunilenkin ja siitä tuli meidän kansallisherkkumme. Pizzoja on siitä lähtien veivattu kuppiloissa ja kodeissa jos jonkinlaisia, enemmän tai vähemmän alkuperäistä, köyhän napolilaisen tähteistä kyhäämää pizzaa muistuttavia. Mutta kyllä niitä huonoja pizzkokemuksia on tullut Italiassakin. Kuten muutama vuosi sitten Veneton matkalla; helteisen päivän runsasjuustoinen pizza jämähti jäähtyessään epämiellyttäväksi klöntiksi. Vierähti pari vuotta seuraavaan pizzaan.

Edellisistä kotipizzoistanikin on vierähtänyt tovi. En muistanut, että taikinan olen tehnyt tavallisten ja durumjauhojen sekoituksesta. Tai italialaisista vehnäjauhoista. Durumjauhoista toki onnistuu, mutta yksistään niistä leivottuna maku ja rakenne ei osunut ihan nappiin. Leivinkivellä tai pizzakivellä pohjaan saadaan rapeutta ja paistoaika on lyhyt. Täytteitä ei saa olla liikaa, muutoin ne leviävät kivelle aiheuttaen ikävää siivoa. Ilman paistokiveäkin kotiuunissa onnistuu, kun vetää pizzan paistumaan kuumalle uunipellille, jolloin pohjakin saadaan paistumaan hyvin.

6  pyöreätä pizzaa

2.5 dl vettä

40 g hiivaa

250 g durumjauhoja

öljyä

suolaa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää muut ainekset ja vaivaa palloksi. Anna kohota. Jaa kuuteen osaan ja kauli jauhotetulla pöydällä pyöryläksi. Vaihtoehtoisesti saat 2 isompaa pizzaa. Täytä sitä mukaa kuin paistat.

tomaattikastike

1 tlk tomaattimurskaa

(psylliumia)

suolaa, soijaa, tomaattiketsuppia

pippuria, cayenne, tabasco, oregano

Valuta ylimääräinen neste pois. Lisää mausteita maun mukaan ja aja blenderillä sileäksi. Jos et valuttanut, psyllium turvottaa ja tekee kastikkeesta vähemmän vetistä, jolloin se ei valu helposti reunojen yli uuniin.

2 palloa mozzarellaa

kapriksia

pepperonisalamia

anjovista

kirsikkatomaatteja

juustoraastetta

tuoretta basilikaa ja rucolaa

Viipaloi juustopallot, annostele n. 2 rkl tomaattikastiketta pizzapohjalle ja täytä haluamillasi täytteillä. Hiukan juustoraastetta päälle. Paista esilämmitetyssä uunissa leivinkivellä (300 astetta) muutama minuutti. Vaihtoehtoisesti lämmitä pelti kuumassa uunissa (250 astetta), vedä leivinpaperilla oleva täytetty pizza pellille ja paista kypsäksi.

300 astetta, leivinkivi, pari minuuttia uunissa.

Basilikaa ja rucolaa pitää olla reilusti.

Kesäkurpitsapizza

Kumma juttu, kun uusimmassa Glorian ruoka ja viini-lehdessä oli monta sellaista juttua, jota olin ajatellut itsekin kokeilla :) Tässä yksi niistä; kesäkurpitsa-pizza. Kasvispizza on ihanan kevyt ja yllättävän herkullinen; makkaraa en laittanut ja muualtakin vähän oikaisin.



Kesäkurpitsaa kahteen vajaan pellillisen täyttävään pizzaan meni n. 150 g mandoliinilla ohueksi höykättynä. Pohjalle laitoin tomaattimurskaa maustettuna muutamalla teelusikallisella Nomu stir punaista pesto-sekoitusta.



Tuoretta rosmariinia, timjamia, basilikaa, sipulia, tuoretta mozzarellaa, suolaa, valkosipulia ja mustapippuria. Siinäpä taisi olla kaikki ainekset.



Pizzapohjan teen yleensä jauhosekoituksesta; puolet tavan vehnäjauhoja ja puolet durum-vehnää. Pohjia paistoin hetken ilman täytettä, toisen hetken täytteen kanssa. Hyvää oli!