Risalamande

Riisipuuron tähteet saa näppärästi käytettyä tähän jälkiruokaherkkuun, joka on Tanskassa hyvin suosittu. Tämä maistuu myös niille, jotka eivät niin puurosta välitä. Kirsikkahillon voi hyvin korvata vadelmahillolla. Ja tämä maistuu muulloinkin, kuin jouluna, suosittelen!

Joulu tuli ja meni. Loman kunniaksi pidettiin vähän blogihiljaisuuttakin. Jouluruuista oisi kyllä jokunen sana sanottavana, voipi sitten ensi vuonna tarkistaa, mitä tuli tehtyä. Niin, keitetty joulukinkku, joka vielä savustettiin, onnistui yli odotusten! Ja jouluruuat tekivät hyvin kauppansa, tähteitä ei jäänyt! Ehkäpä mitoitus oli sopiva...

Risalamande

noin 5 dl valmista riisipuuroa

1 dl maitoa

2-3 dl kuohukermaa

2 tl vaniljasokeria

1/2-1 dl sokeria

(1/2 l Amaretto-likööriä)

rouhittua mantelia

lisäksi kirsikkahilloa

Notkista jäähtynyt riisipuuro maidolla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita kermavaahto puuroon. Tarkista sokeri, lisää tarvittaessa. Mausta jälkiruoka manteliliköörillä. Lisää joukkoon mantelirouhe tai tarjoa se erikseen. 

Vispipuuro valkosuklaalla

Ravintola Urbanin Keittokirja ilmestyi juuri. Siitä enemmän juttua edellisessä postauksessa. Kirja inspiroi minua kovasti ja ehdinkin heti jo yhden reseptin soveltaa. Vispipuuro uudella tvistillä, valkosuklaalla. Enpä olisi itse keksinyt!

Kirjan resepti on mustaherukka-valkosuklaavispipuuro. Jääkaapissa odotteli puolisen litraa puolukkasosetta, joten se päätyi puuroon mustaherukan sijaan. Oman vispipuuroni keitin spelttimannaan enkä lisännyt sokeria laisinkaan, kun tämä oli ihan arkiherkku ja ajattelin, että suklaa antaa sopivasti häivähdyksen makeutta ja tarvittaessa sokeria voi ripotella puuron päälle. Kuvausta varten, kun vispipuuro tuppaa olemaan kovin ei-kuvauksellinen, löytyi jääkaapista tilkka kermaa, jonka vaahdotin ja maustoin pienellä lorauksella vaahterasiirappia. Koristeeksi ripotin vähän lakritsijauhetta, en joutanut paahtamaan valkosuklaata, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Ja määrätkin on tässä vähän summittaiset, toisin on alkuperäisen ohjeen! Ehdottomasti hienompaan herkkuun laittaisin sokeria, mutta välillä täytyy keventää. Varsinkin, kun viikonlopun jäljiltä on tuhottu valkosuklaamustikkajuustokakkua...

Puolukka-valkosuklaavispipuuro

5 dl puolukkasosetta
n. 7 dl vett
2,5-3 dl spelttimannasuurimoita
n. 3 kourallista valkosuklaanappeja (ehkäpä reilu 100 g) tai maun mukaan

Kuumenna puolukkasose ja vesi kiehuvaksi, lisää spelttimannasuurimot koko ajan hämmentäen. Keitä puuro pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Ota kattila liedeltä, lisää suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Anna jäähtyä hyvin ja vatkaa kuohkeaksi.

Valkosuklainen vispipuuro toimii ilman sokeriakin! Pieni töräys kermavaahtoa tai tilkka maitoa neutraloi happpoista puolukkaa. Ja lakritsihan sopii tähän vallan mainiosti.

Testatkaa ehdottomasti alkuperäinen resepti! Ja moni muu kirjan resepti! Ai niin, kirjaa voi tiedustella osoitteesta info@ravintolaurban.fi.

Vihreä smoothie

Vihreä, mutta makean täyteläinen smoothie, joka sopii minusta hyvin vaikka jälkiruuaksi. Vain muutamasta raaka-aineesta saa helposti hyvää. Mangon puolikas oli ylikypsymässä ja ruukkusalaatti nahistumassa ja kookosvettä löytyi kaapista, mutta sen voi korvata maidolla tai vaikkapa kauramaidolla. Pari banaania on nykyisin minulla aina pakastimessa, smoothien varalta. Inkivääri antaa sopivasti potkua ja sitä voi annostella oman mieltymyksen mukaan. Tästä annoksesta riittää hyvin kolmelle.

Vihreä smoothie

1/2 mango
1 pakastettu banaani
1 ruukku salaattia
pieni pala inkivääriä
2 dl kookosevettä tai kauramaitoa

Paloittele ainekset blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon ja lisää käyttämäsi neste. Surauta sileäksi. Koristele hunajapaahdetuilla pähkinöillä ja nauti!
Vinkki: tölkissä smoothie kulkee vaikka mukaan työpaikalle.

Puolukkaomenapaistos ja kardemummakahvijäätelö + kilpailu!

Puolukan ja omenan makuparina lakritsia ja maustepippuria. Ihanaa ja ihanan helppotekoista jäätelöä joka maustetaan kardemummalla ja kahvilla. Ei ihan tavallinen makupari, mutta lupaan: se toimii!

Osallistun tällä reseptillä Ruoka.fi:n ja Urtekramin maustehaasteeseen. Kehittelin kisaan kaksikin reseptiä, syksyn säilöntähuumassa! Reseptejä varten sain Urtekramin mausteita ja pakko sanoa, että valikoima kyllä ensin enemmän johti suolaisten ruokien suuntaan. 

Käy ihmeessä äänestämässä, tätä reseptiäni, tai puolukkanektariini-chutneyta, jonka ihanan itämainen makumaailma sopii lautaselle melkein ruuan kuin ruuan kylkeen! Äänestämään pääset klikkaamalla jutun viimeistä kuvaa. Onnea arvontaan!

Puolukkaomenapaistos ja kardemummakahvijäätelö

Tee ensin jäätelö. Varaa maidon maustumiseen muutama tunti aikaa ja jäätelön pakastamiseen vähintään 5 tuntia, mieluiten yön yli.

Kardemummakahvijäätelö

1 dl täysmaitoa

1 rkl Urtekramin kokonaista kardemummaa

2 rkl kahvipapuja

½ prk kondensoitua maitoa

2 dl kermaa

Mittaa mausteet. Aukaise kokonaiset kardemummat, silloin niistä irtoaa paremmin makua. Kiehauta mausteet ja maito, jätä maustumaan pariksi tunniksi. Kuumenna maito välillä uudelleen, ja jätä taas maustumaan. Siivilöi jäähtynyt maito.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, sekoita joukkoon kondensoitu maito sekä maustettu maito. Pakasta.

Puolukkaomenapaistos

Pohjalle

4 dl puolukoita

4 kotimaista omenaa

½ dl muscovadosokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl raakalakritsajauhetta

½ tl maustepippuria

2 rkl voita

Crumble

1.5 dl 4-viljan hiutaleita

1 dl spelttijauhoja

n. 40 g pehmeää voita

¼ dl muscovadosokeria

½ rkl tuoretta hienonnettua rosmariinia

Poista omenoista siemenkota ja lohko viipaleiksi. Voitele piirakkavuoka voilla, levitä vuokaan puolukat ja omenalohkot. Lisää mausteet ja sokeri ja sekoita.

Sekoita crumblen, muruseoksen, aineet keskenään ja murustele vuokaan. Paista 180 asteessa (kiertoilma) noin 35- 40 minuuttia. Tarjoile kardemummakahvijäätelön kera, ripota jäätelön päälle vielä hiukan maustepippuria. Yllätyksellinen maustepippuri toimii tässä älyttömän hyvin ja viimeistelee annoksen makumaailman.

Kurpitsapannukakut

Rakastan pannukakkuja ja kurpitsaa! Oli ihan pakko tehdä näitä Jotain maukasta Marin kurpitsavohveleita.  Ei voi ihan sanoa, että kopsasin ohjeen, kun tein sen ulkomuistista. Tuli ehkä vähän erilainen. Vohveliseosta sattui olemaan kaapissa ja kurpitsoita tuli hyvä sato ja minä siis niin tykkään kurpitsoista! Pihallani kasvoi tänä vuonna Delica-nimistä kurpitsaa ja raitakurpitsaa (mahtoiko tuo olla oikea nimike?), eikä sato ollut yhtään hassumpi.
Kurpitsasosetta jäi toisen ruuan sivutuotteena, joten osimoilleen alla olevan mukaisesti se onnistuu tehdä. Jos sose on kuivaa tai kypsä kurpitsa ei tahdo sauvasekoittimella helposti soseutua, kannattaa lisätä vettä.
Yksi mikä nyt harmittaa, kuten monesti silloin, kun jokin ruuan osanen unohtuu vaikkapa uuniin ja löytyy sieltä kun ruoka on jo syöty. Pekaanipähkinät unohtui! Laittakaa te!

Kurpitsapannukakut

Kurpitsasoseeseen:

Kypsennä pieni kurpitsa lohkoina 200 asteisessa uunissa, kunnes kurpitsa on pehmeää, soseuta  osa sauvasekoittimella (kuoret ensin pois, siemenistä puhumattakaan), kuutioi loppu kurpitsa pannukakkujen kanssa tarjottavaksi.

2 dl kurpitsasosetta
1 tl kanelia
1 tl muskottipähkinää
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl inkivääriä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
2 rkl sokeria
vettä tarvittaessa

Sekoita soseen kaikki ainekset keskenään

Pannukakkutaikinaan:

1 pkt Kungsörnenin Kejsarvofflor-seosta
6.5 dl vettä
reilu dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta
2 dl kurpitsasosetta

Sekoita ainekset keskenään ja paista pannulla (valurautainen blinipannu, lettupannu tai paistinpannu) paksuja pannukakkuja. Valurautapannu vaatii hiukan voita paistoon, teflonpannulla pärjää ilman. Voin kanssa pannukakuista tulee kauniimpia.

Päälle:

kurpitsakuutioita (paistoin hetken pannulla tilkassa voita ja maustoin kanelilla ja lorauksella vaahterasiirappia), vaahterasiirappia, pekaanipähkinöitä murusteltuna

Kylläpä kurpitsapannarit maistuivat hyvälle! Kurpitsakuutiot tekivät myös kauppansa, mutta yhdistelmä vaatii hyvän lorauksen ihanaa vaahterasiirappia! Ja pekaanipähkinöistä olisi tullut se rapea piste iin päälle...

Ihana lakritsi pannacotta!

Pannacotta on helppo ja nopea jälkiruoka, miksei myös kahvipöydän tarjottava. Perinteisen pannacottan voi maustaa eri tavoin, vaikkapa lakritsilla tai sitrushedelmillä. Rahka keventää; osan kermasta voi korvata rahkalla. Näin painontarkkailijakin voi nauttia pienen annoksen syntisen hyvää herkkua paremmalla omalla tunnolla.
Lakritsi on heikkouteni. Voin suosiolla jättää suklaalevyt muiden huoleksi ja jos saan valita, makean himo tyydytetään lakuilla. Tanskalaisen Johan Bulowin gourmetlakritsit syrjäyttivät suklaakonvehdit jouluna ja vetelinkin niitä päivittäin. Sillä salakavalalla seurauksella, että ilman kummempia oireita verenpainelukemat olivat huikeat! Onneksi satuin mittaamaan paineen, syystä tai toisesta. Olihan tuo lakritsin sivuvaikutus tiedossa, mutta kas kun ei tullut mieleen! Lakujen syöntiin tuli nyt ainakin toistaiseksi tauko, ja vieroitusoireita on. Lakritsin glykyrritsiinin mm. verenpainetta nostava vaikutus häviää onneksi muutamassa viikossa, kun lopettaa lakujen syönnin. Muut tähän pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin: kohtuus kaikessa! Maltillisesti käytettynä lakritsi on ihana mauste.
Raw Liquorice Powder - lakritsijauhetta saa ainakin Stockmannilta ja herkkukaupoista, tai tilaamalla. Jos tätä ei saa käsiinsä, voi kokeilla muitakin saatavilla olevia lakritsijauheita, mutta silloin kannattaa maistella löytääkseen sopivan annostuksen. Ohje on mukaeltu Lakrids'n sivuilta.

Lakritsipannacotta

2 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

60 g sokeria

1 rkl Raw Liquorice Powder

200 g rahkaa

1 rkl sitruunamehua

vadelmia

sitruunatimjamia

lakritsijauhetta

lakritsisiirappia

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta kerma, sokeri ja lakritsijauhe kattilassa, nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Anna jäähtyä hetki ja sekoita joukkoon rahka. Mausta sitruunamehulla. Siivilöi tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele vadelmilla ja yrtillä. Ripottele hiukan lakritsijauhetta pinnalle ja tarjoile lisäksi lakritsisiirappia tai vaikkapa vadelmasiirappia.

 

Lakritsin ystävän unelmajälkiruoka!

Lemon posset

Nopea ja helppo jälkiruoka  lemon posset. Vaikkapa loppiaisena. Sen voi tarjota sinällään tai esimerkiksi passion hedelmän ja crumblen, tai siis keksimurujen kera. Pienikin määrä kirpeän makeaa herkkua riittää päättämään juhla-aterian.


Lemon posset

6 dl kermaa
2.25 dl sokeria
1.5 dl sitruunamehua

passion hedelmä, crumblea (keksimurua)

Keitä kermaa ja sokeria kolmisen minuuttia kuohuen, nosta välillä kattilaa, ettei kuohu yli. Ota pois hellalta, sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna hetki jäähtyä. Jaa annosmaljoihin, koosta riippuen riittää 6-8 annokseen. Anna hyytyä kylmässä useampi tunti tai yön yli. Pikkukipot valmistuvat nopeammin.

Joulun jälkiruokana meillä, mutta vielähän sitä loppiaisenakin herkutellaan. 

Kultaakin kalliimpaa

Suosikkimausteeni ja yksi suosikkijälkiruokani! Elämä ilman vaniljaa on niin paljon tylsempää ja mauttomampaa! Medikokki Nuori Lääkäri-lehdessä 3/2015

 

Teksti helpommin luettavana versiona:

Kultaakin kalliimpaa

 

Olipa kerran kaunis intiaaniprinsessa Xanat, joka hullaantui ihan tavalliseen nuoreen mieheen. Kun asia kantautui kuninkaan, prinsessan isän korviin, avioliittoaikeet tyrmättiin oitis. Nuoret rakastavaiset pakenivat metsään mutta isän lähettämät sotilaat saivat karkulaiset kiinni ja mestasivat heidät. Veren tahrimaan maahan kasvoi kaunis köynnöskasvi, jonka viattoman valkoiset kukat kukkivat vain päivän vuodessa ja lakastuivat nopeasti.

1400-luvulla Totonaki-intiaanit kantoivat kullan sijaan tämän orkideakasvin hedelmiä kukistajilleen azteekeille ja  vuosisata myöhemmin Euroopan ylimystö pääsi niiden makuun espanjalaisten valloittajien myötä. Elisabet I:n apteekkari keksi ehdottaa, että kasvista saatavaa maustetta voitaisiin käyttää laajemminkin eikä vain kaakaossa. Tuotannon lisäämiseksi vaniljaa yritettiin kasvattaa myös muualla kuin Meksikossa, mutta se ainoa kaksineuvoisen kukan pölyttävä mehiläislaji ei sopeutunut vieraisiin maihin. Onneksi eräs 12-vuotias  orja Edmund Albius keksi, kuinka pölyttää kukka käsin.

Aito vanilja, tuo ihana mauste, on maailman toiseksi kallein mauste! Onneksi pienikin määrä vaniljaa riittää, muuten saattaisin kärsiä vieroitusoireista; tutkimuksissa sen onkin todettu aiheuttavan lievää addiktiota. Kun vaniljan viljely on säiden armoilla ja vaatii käsin pölyttämisen sinä lyhyenä, korkeintaan vuorokauden mittaisena kukinta-aikana, ei ole ihme, että vaniljan aromia, vanilliinia valmistetaan myös synteettisesti. 97 % kaikesta käytetystä vaniljasta onkin keinotekoista. Vanilja on todennäköisesti maailman eniten käytetty mauste; sen voi maistaa Coca Colasta jäätelöön. Hajuvesiteollisuus lohkaisee tuotannosta osansa.

Meksikossa kasvaa enää pieni osa maailman vaniljasta Intian ja Tahitin ohella. Madakasgar on tällä hetkellä suurin tuottajamaa ennen Indonesiaa. Kiipijänä toimivan kämmekkäkasvin vanilla planifolian siemenkota saa omalaatuisen arominsa käymiskäsittelyssä. Vaniljoissa on eroja. Planifolia tunnetaan paremmin bourbon-vaniljana, tai Madagaskarin vaniljana, muita ovat pompona- ja tahitiensis-lajikkeet. Oma suosikkini on ehdottomasti Tahitin vanilja; ne paksut, upean tuoksuiset vaniljatangot, joissa on runsaasti siemeniä. Jos kunnon vaniljatankoja haluaa, kannattaa marketin kuivahtaneet pienet vaniljatangot jättää vain hätävaraksi, ei niistä juurikaan makua irtoa, mutta hinta on laatuun nähden kova.

Tokihan jauhettua vaniljatankoa voi nykyään ostaa kaupasta kuin kaupasta sokerilla tai ilman ja joskus myös vaniljan siemeniä, mutta väitän, että hyvin säilytetty kostea vaniljatanko on jotain ihan muuta. Ja kun tanko on halkaistu ja siemenet kaavittu talteen ja tangosta uutettu maku vaikkapa siihen kastikkeeseen, kannattaa käytetty vaniljatanko huuhtaista ja kuivattaa ja jauhaa hienoksi, sokerin kanssa tai ilman.

Creme brule´

2 dl kermaa
1 dl maitoa
1 vaniljatanko
4 keltuaista
1/2 dl sokeria

vaaleaa ruokosokeria ja kaasupoltin

Riko kananmunat kulhoon ja lisää sokeri. Avaa vaniljatanko, raaputa siemenet kananmunien joukkoon ja kiehauta vaniljatanko maidon ja kerman kanssa. Jätä maustumaan joksikin aikaa. Vatkaa sokeri ja keltuaiset hetken aikaa, älä vaahdota. Kuumenna kermamaito uudelleen ja siivilöi se keltuaissokeriseokseen koko ajan hämmentäen. Jaa annoskippoihin; 4 normaalikokoista, pienempiä (foliovuokia) saa viisi. Kypsennä 100 asteisessa uunissa (uunin lämpötila kannattaa tarkistaa lämpömittarilla) noin 50 minuuttia (pienissä foliovuoissa riittää hiukan lyhempikin aika), kunnes seos on hyytynyt, vuokaa heiluttaessa vielä tytisevä. Anna jäähtyä, vaikkapa jääkaapissa. Ripottele ennen tarjoilua vaaleaa ruokosokeria pinnalle ja sulata sokeri kullankeltaiseksi, jäähtyessään rapsahtavan lohkeavaksi pinnaksi kaasupolttimella. Älä polta! Kaasupolttimen puuttuessa vuoat voi käyttää kuumassa uunissa grillivastuksen alla.

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

Vohvelit ja pannukakut maistuvat niin aamiaiseksi kuin jälkiruoaksikin. Pannarin tekoa koetan välttää, koskapa olen sille liian perso. Vohveleitakaan ei tule tehtyä turhan usein. Tässä on nyt niin herkullinen ohje, että kaikki tuli syötyä, kahteen pekkaan. En tullut laskeneeksi vohvelien lukumäärää, mutta kyllä niitä taisi olla kymmenkunta, siis belgialaisia vohveleita, joita paistuu vohveliraudalla kaksi kerralla.

Amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen bongasin Suolaa ja hunajaa-blogista ja päätin paistaa pannukakut vohveliraudalla. Mustikoita en taikinaan lisännyt. Vaahterasiirappivoi on muuten ihan älyttömän hyvää!

 

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

 

2 kananmunaa

2.5 dl piimää (tai rahkaa ja tilkka maitoa)

50 g voita sulatettuna

vaniljaa

n.2.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1-2 rkl sokeria

 

Mustikkakompotti

 

150 g pakastemustikoita

2 rkl sokeria

ripaus vaniljaa

 

Vaahterasiirappivoi

 

50 g voita

1/2 dl vaahterasiirappia

ripaus merisuolaa/sormisuolaa

 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita keltuaiset kulhoon ja sekoita joukkoon muut taikinan aineet paitsi valkuaiset. Jätä odottamaan ja tee mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan juuri ennen paistamista. Voitele vohvelirauta kevyesti öljyllä ennen ensimmäisiä vohveleita. Paista vohveliraudan ohjeiden mukaan kullankeltaiseksi.

Laita mustikat (tuoreet tai jäiset) kattilaan, lisää sokeria ja vanilja ja kiehuta, kunnes mustikoiden rakenne rikkoutuu ja seos kiehahtaa. Jäähdytä.

Laita kuutioitu voi pannulle vaahterasiirapin kanssa ja sekoittele, kunnes voi sulaa. Jos paistat pannukakut pannulla, voit tehdä tämän samalla pannulla paistettuasi pannukakut.

 

 

Vohvelit pitää ehdottomasti nauttia lämpiminä. Nämä syötiin sitä mukaa, kuin valmistuivat, ihan kahteen pekkaan. Ähkyhän siitä tuli, mutta ei voitu lopettaa, olivat sen verran hyviä. Korvattiinhan näillä sitten ilta-ateriakin.

Kiire kun oli syömään, kuvat tuli vaan räpättyä. Toista kuin Suolaa ja hunajaa Jonnan pannarikuvat :)

Ranskalainen marjapiirakka

Pate sablee, creme patissiere ja tuoreita marjoja tai hedelmiä; niistä syntyy hieno ranskalainen piirakka. Ranskalainen kirsikkatorttu. Hedelmätorttu, makea hieno murotaikina ja upea vaniljainen sokerileipurin kreemi, siinäpä kahvipöydän kruunu tai aterian huikea, ellei peräti huikentelevainen päätös. Kannattaa nähdä hiukan vaivaa ja tehdä sekä taikina että täyte itse sillä aidoista raaka-aineista, vasta leivottuna piirakan maku on ihan omaa luokkaansa.

Taannoisen Provenceen suuntautuneen reissun jälkeen ranskalaisen keittiön salaisuudet ovat alkaneet taas kiinnostaa, etenkin tuo leipomokulttuuri. Ranskan leivissä on makua ja rakennetta, makeat perusleivonnaiset ovat kuohkeita ja maistuvia ja konditorioiden hyllyt pullistelevat toinen toistaan näyttävämpiä leivoksia ja kakkuja. Tulipa maistettua kuuluisat Pierre Herme'n macaronsitkin; kahden puolikkaan macaronsin perusteella voin kehua, että täytteiden maut olivat huikeat! Päivitystä matkasta onkin tulossa, jahka kerkiän.

Ohjeen (M.Rouxin Piirakka-kirjasta) taikinasta riittää pariinkin piirakkaan, tai piirakkaan ja tarteletteihin, pieniin leivoksiin. Taikina säilyy muutaman päivän jääkaapissa.

Pate sablee, hieno murotaikina

250 g vehnäjauhoja

200 g pehmeää voita

100 g tomusokeria

hyppysellinen suolaa

2 keltuaista

Sekoita vehnäjauhot, voi, tomusokeri ja suola keskenään nyppien sormin tai yleiskoneella. Lisää keltuaiset yksitellen, vaivaa nopeasti, kunnes taikina on sekoittunut. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Jähmettyneenä taikinan kauliminen onnistuu. Kauli taikina jauhotetulla leivinalustalla muutaman mm. paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee yksi normaalikokoinen piirakka, pienempi piirakka ja kuusi tartelettia. Leikkaa reilusti vuokaa isompi ympyrä esim. lautasta apuna käyttäen. Nosta taikina varovasti kaulimen avulla kevyesti voideltuun irtopohjavuokaan ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa ylimäärä pois ja siisti reunat painellen. Laita vuoka jääkaappiin vähintään tunniksi. Pistele pohja haarukalla. Rutistele leivinpaperi ja painele se piirakan päälle ja täytä vuoka paistokuulilla, kuivilla herneillä tai merisuolalla. Esipaista piirakkaa 180-200 asteessa (uunista riippuen) noin 15-20 minuuttia. Ota paistokuulat pois ja jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Irrota vuoasta varovasti ja anna jäähtyä. Tartelettien paistoon riittää hiukan matalampi lämpö ja lyhyempi paistoaika.

Creme patissiere

1 vaniljatanko

4 dl täysmaitoa

4 keltuaista

80 g sokeria

30 g maissitärkkelystä

25 g voita

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet, laita kaikki maidon kanssa kattilaan, kuumenna lähelle kiehumispistettä. Nosta syrjään ja anna maustua. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää seokseen maissitärkkelys. Poista vaniljatanko maidosta, kuumenna uudelleen ja sekoita osa keltuaisvaahtoon. Kaada seos maidon joukkoon kattilaan sekoittaen. Kuumenna, älä keitä. Seos sakenee huomattavasti. Anna jäähtyä hetki ja vatkaa joukkoon voi. Mikäli seokseen tulee paakkuja, paseeraa siivilän läpi. Kreemin pinnalle voi sulattaa tilkan voita, jolloin pinta ei kuorretu. Säilytä kylmässä. Ennen käyttöä kreemi kannattaa vatkata huolellisesti.

Levitä creme patissierea piirakan päälle ja lisää päälle haluamiasi hedelmiä tai marjoja.

Isompaan vuokaan taikinaa ei kannata kaulia liian ohueksi, sitä on silloin mahdoton nostaa vuokaan. Taikina painellaan varovasti vuokaan ja liiat reunat leikataan veitselä. 

 Tähän pikkuvuokaan tein piirakan jämätaikinasta; piirakka syödään suoraan vuoasta.

Tarteletteihin taikina kaulitaan parin mm paksuiseksi. Ohut pohja on ihanan rapea ja suussa sulava!

Kirsikkapiirakkaa on tullut tehtyä tänä kesänä monen monta kertaa. On se vaan niin hyvää!

Maailman helpoin jäätelö

Ihanaa jäätelöä ilman jäätelökonetta! Helppo ja nopea jäätelö syntyy vain kahdesta ainesosasta. Ei tarvita kananmunia eikä keittämistä ja alle kymmenessä minuutissa valmistuva jäätelömassan voi maustaa haluamallaan tavalla. Jäätelöä ei tarvitse sekoitella pakastuksen aikana, eikä siihen tule hilettä.

Omaan makuuni perusversio on melko makeaa, joten päädyin tällä kertaa maustamaan limen mehulla ja kuoriraasteella vaniljan lisäksi. Arkistoistani huomaan, että mm.tryffeliöljyllä maustettunakin tätä herkkua on tullut tehtyä.

 

Jäätelö

 

5 dl vispautuvaa kermaa (kuohukerma)

kondensoitua maitoa purkki (300g)

vaniljaa

 

halutessa mausteeksi esim. limen mehu ja kuoriraastetta

 

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, sekoita joukkoon purkillinen kondensoitua maitoa. Mausta vaniljauutteella tai vaniljatangosta raaputetuilla siemenillä, lusikankärjellinenkin riittää. Lisäsin joukkoon vielä yhden limen mehun ja puolikkaan limen hienoksi raastetun kuoren.

Pakasta mieluiten yön yli. Ota jäätelö hetki ennen tarjoilua lämpimään, on silloin helpompi leikata tai vaikka pyörittää palloiksi.

 

 

Suussa sulava clafoutis!

Mitä jälkiruuaksi? Pannari! Tällä kertaa pannaan paremmaksi kuin maailman paras pannari: tehdään clafoutis! Kirsikat ovat parhammillaan juuri nyt ja kirsikkareseptejä onkin testattu jo useampi.

Clafoutis on klassinen ranskalainen jälkiruoka, jossa yksinkertaisesti kirsikat ladotaan vuokaan, pannukakkutaikina kaadetaan päälle ja herkku kypsennetään uunissa. Monenlaisia versioita tästä kirsikka-pannarista olen kokeillut mutta tämä Sikke Sumarin clafoutis on astetta hienostuneempi ja erittäin herkullinen! Pieni vaivannäkö kannattaa, sillä tällä ohjeella pannarista tulee kevyt ja ilmava ja kirsikat saavat täyteläisen maun esikypsennyksestä ja ripauksesta kanelia ja sitruunaa. Keltuaiset ja valkuaiset vatkataan erikseen, jolloin taikinasta tulee kuohkea ja yllättäen parista kananmunasta loihtii peräti kaksi piirakkavuoallista jälkiruokaa, josta riittää useammallekin herkuttelijalle. Bonuksena makean hapokas kirsikkasiirappi joka sopii myös jäätelön kaveriksi.

Alkuperäisen ohjeen sitruunan vaihdoin limeen ja kerman sijaan käytin kerma-maitoa, eikä mittaukseni ihan millilleen mennyt mutta hyvää tuli silti! 

Clafoutis

1 l kirsikoita

1 rkl limen mehua

1/2 limen raastettu kuori

hiukan kanelia

1 1/2 dl sokeria

Huuhtele ja valuta kirsikat, halkaise ja poista kivet. Voitele uunipannu tai- vuoka ja levitä siihen kirsikat. Mausta ripauksella kanelia, limen mehulla ja kuoriraasteella. Ripottele sokeri päälle. Kypsennä noin vartti 200 asteisessa uunissa. Siivilöi kirsikat ja ota liemi talteen.

Taikina

2 munaa, keltuaiset ja valkuaiset erikseen

3 rkl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

pari tippaa manteliaromia

1 3/4 dl kermaa tai kerma-maitoa

ripaus suolaa

päälle tomusokeria

Voitele vuoka tai kaksi, niiden koosta riippuen tai useampi annosvuoka. Vatkaa keltuaiset, sokeri ja vainljasokeri vaahdoksi, siivilöi joukkoon vehnäjauhot, lisää pari tippaa manteliaromia. Vatkaa valkuaiset ja ripaus suolaa toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Lisää pieni määrä valkuaisvaahtoa keltuaisvaahtoon ja sekoita huolella. Lisää loppu valkuaisvaahto varovasti käännellen. Levitä taikina kirsikoiden päälle tasaisesti niin että kirsikat jäävät näkyviin. Kypsennä noin 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pannukakku on kypsä.

Keitä silläaikaa kirsikkaliemi siirapiksi, anna jäähtyä. Koristele clafoutis tomusokerilla ja tarjoile kirsikkasiirapin kera.

Kuohkea, kevyt ja herkullinen clafoutis on ihana jälkiruoka!

Marjacrumble, marjapaistos

Marjapaistos, murupaistos, murupiirakka, hienommalta nimeltään marjacrumble. Vanha helppo piirakkaohje tai helppo jälkiruoka, joka maistuu ihan sellaisenaan mutta kaveriksi sopii hyvin vaniljakastike tai jäätelö. Nopea ja helppo marjapaistos on kätevä vierasvara ja hyvä konsti pakastimen tyhjentämiseksi edelliskesän marjoista. Mitkä tahansa marjat toimivat, ja paistokseen laitoin edelliskerralla musta- ja punaherukkaa, mustikkaa ja karviaista. Toisella kertaa vuokien pohjalle päätyi saskatoon eli marjatuomipihlajan marjoja, punaherukkaa, lakkoja ja mansikoita. Happamankirpeiden marjojen vastapainoksi päälle sekoitetaan makea pähkinäinen tai kookoksinen murupinta, fiiliksen ja ruokakaapin sisällön mukaan. Ohje on neljälle pyöreälle piirakkavuoalle tai kahdelle isommalle uunivuoalle. Jälkimmäisen piirakan tein gluteenittomista jauhoista, jonka ohje on tässä, mutta yhtä hyvin voi käyttää tavallisia vehnäjauhoja. Kookoshiutaleet voi korvata erilaisilla rouhituilla pähkinöillä tai vaikkapa kaurahiutaleilla. Määrät ovat suuntaa antavia sen mukaan, mitä sekaan laittaa. Käsin murustellessa pehmeää voita käyttäessä tuntee sopivan murumaisen koostumuksen voin ja kuivien ainesten sekoittuessa.

 

Marjacrumble, marjainen murupaistos

2 isoa tai 4 pientä vuokaa

 

Noin 3 litraa pakastemarjoja (jäisiä)

1 dl tomusokeria

4-5 rkl perunajauhoja

250 g pehmeää voita

2 dl ruokokidesokeria

3 kaurajauhoja (gluteeniton)

3 dl kuituleivontamix (gluteeniton, Urtekram)

4 dl kookoshiutaleita

1 dl pellavansiemeniä

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

Sekoita marjojen joukkoon tomusokeri ja perunajauho. Levitä marjoja 1-2 cm kerros vuokiin. Sekoita crumblen ainekset keskenään ja levitä marjojen päälle. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes muruseos on kypsä ja kauniin värinen. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera. Myös vaahdotettava soijakerma maustettuna lakritsijauheella toimii hyvin.

Vinkki: marja- ja murukerroksen väliin voi lisätä myös rahkakerroksen makua ja kosteutta antamaan. 2 purkkia maustettua rahkaa ja 2 kananmunaa sekoitetaan keskenään. Seos levitetään marjojen päälle, lopuksi muruseos.

 

 

Pähkinäinen marjacrumble

 

 

Kookosmarjacrumble

 

Rahkakerros mehevöittää murupaistosta, eikä piirakka välttämättä kaipaa kastiketta.