Helposti syötävät laskiaispullat: laskiaissarvet

Herkulliset laskiaispullat nautitaan heti seuraavana Runebergin torttujen jälkeen näin alkuvuodesta.  Päätin kokeilla jotain uutta perinteisten pullien sijaan: laskiaistuutteja eli laskiaistötteröitä. Minusta ne ovat laskiaissarvia. Tykästyin näihin kovasti ja ohjetta on testattu jo kahteen kertaan.

Perinteiset laskiaispullat on aika hankalia syödä. Kermavaahto pursuaa pullaa puraistessa ja pahimmillaan hillot ja kermat on pitkin rinnuksia, ellei syö pullan kantta erikseen. Pullasarvessa tätä ongelmaa ei ole, sillä sarven voi syödä hyvin siististi, ellei sitten aloita sarven kapeammasta päästä :).

Mitään muotteja ei sarven tekoa varten tarvitse, foliosta on helppo kääriä tötteröt, jotka on helppo poistaa paistamisen jälkeen. Minusta näillä foliomuoteilla syntyi nätimmät tuutit ja niihin mahtuu enemmän täytettä!

Jos perinteiset laskiaispullat viehättävät enemmän, seuraavassa pari ohjetta.
Erittäin hyvä pullaohje ilman voita: sydänystävälliset laskiaispullat, voilla leivotut parhaat laskiaispullat. Jos hillo ei natsaa, kokeile näitä: marsipaanilla täytetyt laskiaispullat,  tai: pistaasimantelitäytteiset laskiaispullat.

Nämä sarvet leivoin ilman voita, kuten viime aikoina yleensä pullan teen. Juoksevalla rypsiöljyvalmisteella (eri tuotteitahan on kaupassa useita) pullasta tulee minusta oikein kuohkea ja se säilyy hyvin pehmeänä. Kermavaahto pysyy paremmin jämäkkänä, kun lisää siihen 2-3 rkl vaniljakreemijauhetta, silloin ei myöskään tarvitse lisätä sokeria.

Laskiaissarvet n. 16 kpl

5 dl vettä
1 dl rasvatonta maitojauhetta
n. 30 g hiivaa (vajaa paketti tuorehiivaa)
2 dl sokeria
1(-2)tl suolaa
2-3 rkl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria1(-2) kananmunaa
noin 15 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta

voiteluun kananmuna
täytteeksi 2-3 dl kuohukermaa (sokeria tai vaniljakreemijauhetta)
mansikkahilloa
koristeluun tomusokeria

Mittaa kulhoon maitojauhe ja sekoita joukkoon kädenlämpöinen vesi. Liota hiiva joukkoon, lisää sokeri, suoka, kardemumma ja kananmunat. Sekoita ja lisää 2/3 jauhomäärästä. Lisää jauhoja vähitellen, mutta varo alustamasta liian tiivistä taikinaa. Jauhojen määrä riippuu niiden laadusta ja kosteudesta. Alusta koneella tai käsin taikinaan hyvä sitko. Lisää lopuksi juokseva rypsiöljyvalmiste.

Kääri foliosuikaleista sillä välin tötteröt. Paksummassa päässä on hyvä olla foliota paksummalti, niin ettei tötterö painu herkästi kasaan. 

Anna kohota vedottomassa paikassa kelmulla peitettynä kaksinkertaiseksi. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä kahtia ja kauli molemmista noin puolen cm paksuinen suorakulmio. Leikkaa suorakulmio noin 2 cm levyisiksi nauhoiksi ja kieritä sarvimuotin ympärille kapeasta päästä lähtien niin, että nauha menee hiukan päällekkäin. Laita pellille saumapuoli alaspäin. Jos taikinasta jää yli, koristele tötteröitä palmikoin (kiinnitä voitelemalla kananmunalla, tai leivo loppu taikina pulliksi.

Kohota pellillä liinan alla puolisen tuntia. Voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa (kiertoilma) n. 15 minuuttia, kunnes sarvet ovat kauniin väriset ja kypsät. Poista folio lämpimänä ja anna sarvien jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla tai vaniljakreemijauheella.  Laita kermavaahto pursotuspussiin, se helpottaa täyttöä. Lusikoi sarven pohjalle mansikkahilloa ja truuttaa sarvi täyteen kermavaahtoa.

Tulipahan näitäkin muotteja kokeiltua.

Itse käärimällä saa ihan kelpo sarvimuotit.

Palmikon alle kannattaa sipaista kananmunaa, varmistaa palmikon paikallaan pysymisen.

  Foliomuotilla syntyi nätimmät sarvet.

 Ja eikun herkuttelemaan!

Parhaat Runebergin tortut

Viikon päästä on Runebergin päivä. Klassikkoleivonnainen Runebergin torttu on suosittu leivonnainen aina näin alkuvuodesta. Legendan mukaan tyydyttääkseen kansallisrunoilijamme makean nälän rouva Frederika Runeberg leipoi tortut niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään, ja niin syntyi Runebergin torttu.

Tätä ohjetta varten tutkailin blogini aiempia reseptejä niin gluteenittomista Runebergin tortuista kuin helpoista Runebergin tortuista sekä Kinuskikissan ansioitunutta ohjetta. Viimeksimainittua muokkasin ja vähän kevensin. Päätin kokeilla mannaryyneja antamaan leivonnaiselle kivan vähän karkeamman rakenteen ja se onnistuikin nappiin! Väitänpä, että nämä olivat parhaat maistamani Runebergin tortut pitkään aikaan!

Alkujaan torttu on kostutettu punssilla, mutta omaan makuuni mantelilikööri antaa juuri sopivan aromin eikä karvasmanteliesanssia tarvitse laittaa. Koristeeksi korkean tortun päälle kuuluu laittaa sokerikuorruterengas ja vadelmahilloa, sen puutteessa kirsikkahillo toimi oikein hyvin.

Lapsuudestani muistan isäni käyttäneen puheliaasta henkilöstä sanontaa "puhuu kuin Ruuneperi". Tämä torttu tai leivos saa taatusti kaunopuheisimmankin sielun vaikenemaan, niin hyvää se yksinkertaisuudessaan on! Uskon, että herra Runeberg on myös aikoinaan hiljentynyt tyytyväisenä tämän herkun ääreen.

Runebergin tortut

2.5 dl mantelijauhetta
100 g pipareita/piparijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttimannaa (tai tavallisia mannasuurimoita)
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 rkl vaniljajauhetta
250 g voita
3 dl sokeria
4 kananmunaa
2 dl maitoa

kostutukseen mantelilikööriä tai punssia
kuorrutukseen tomusokeria ja vettä tai sitruunamehua
vadelmahilloa (kirsikkahilloa)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten, sen jälkeen sekoita joukkoon kuivat aineet ja lopuksi maito.
Jaa taikina  kahden silikonimuffinssipellin koloihin (12 kpl) tai muffinssivuokiin tai voideltuihin Runebergin torttumuotteihin ja paista 200 asteessa (kiertoilma 180-190) 20-25 minuuttia, kunnes tortut ovat kypsiä. Jos muffinssipeltejä on vain yksi, paista tortut kahdessa erässä.
Kumoa kypsät leivonnaiset muffinssipelliltä ja anna jäähtyä. Leikkaa torttujen kohonnut osa tasaiseksi, mikäli paistoit ne silikonimuffinssivuoissa. Paperivuokissa paistetut kostutetaan ja koristellaan sinällään.
Kostuta tortut manteliliköörillä tai punssilla, noin ruokalusikka tai kaksi torttua kohden riittää. Sekoita tomusokeriin tilkka vettä tai sitruunamehua ja sekoita tasaiseksi., notkeaksi tahnaksi. Valuta lusikalla kuorrutetta pyörylä tortun päälle ja laita teelusikallinen hilloa keskelle.

Joulun parhaat makeiset: karpalokarkit

Ihanat karpalomakeiset, kirpeät ja makeat! Yksinkertainen, hiukan käsityötä vaativa herkku. Lapsetkin tykkää! Suloiset karpalokarkit sopivat naposteltavaksi ihan sinällään, kakun koristeeksi tai herkkulahjaksi kauniissa rasiassa. Mikä on sinun jouluherkkusi?

Tänään siivoillessa ja samalla keittiössä touhutessa yllättäen tuli jouluinen mieli. Sitä ei ole oikein tänä syksynä vileä ollut, vaikka satoi lunta ja joulua pukkaa joka tuutista. Tuntuu, että vastahan se joulu oli, nytkö taas. Ehkä jouluun valmistautuminen ja joulun odotus oli jotenkin tärkeämpää ja konkreettisempaa, kun lapset oli pieniä. Mutta tänään läikähti joulumieli! Ei suinkaan joululauluja kuunnellessa, vaan siinä siivotessa, kun keittelin omasta puolukkamehusta glögiä. Ihana makea mausteinen tuoksu täytti koko kodin! Niin se on, minun jouluni ja joulumieleni liittyy vahvasti makuihin ja tuoksuihin! Sieltä se joulu pikkuhiljaa hiipii tähänkin taloon!

Vaikka vuosien myötä lahjojen määrä on vähentynyt, jotain on kiva antaa, mieluiten jotain hyvää, itse tehtyä. Vähintäänkin omatekoista leipää tulee tehtyä lahjaksi tai maustettua hilloa tai sitten hankitaan herkkukori, jossa on vaikkapa pari hyvää juustoa ja pullo portviiniä, ainahan ei tarvitse tehdä itse.

Karpalokarkit

karpaloita
tomusokeria
munan valkuainen

Vatkaa valkuainen kevyesti rikki haarukalla. Kasta karpaloita valkuaisessa, pyörittele sen jälkeen tomusokerissa. Anna kuivahtaa, säilytä tiiviissä rasiassa. Rikkoutuneet kannattaa poistaa.
Voit pyöritellä karpaloita myös kaakaossajauhoissa, mutta ne eivät säily, vaan on nautittava heti.

Mehevät mokkapalat kesäkurpitsalla

Mokkapalat on yksi blogini suosituimpia reseptejä, eikä suotta, sillä kyseisellä reseptillä olen onnistunut aina, vaikka se yksi raaka-aine joskus tuppaa unohtumaan; arvaatko mikä se on? Olisiko tästä mokkapalareseptistä perinteisten mokkapalojen haastajaksi?

Kun viimeinen kasvattamani kesäkurpitsa nökötti vihanneslaatikossa ja jossain blogissa oli tehty kesäkurpitsakakkua, päätin minäkin tehdä siitä jotain makeaa. Jo 80-luvulla olin kova tyttö leipomaan ja monet tuotokset maisteltiin silloisen työpaikan kahvihuoneessa. Eräs työkaveri kerran tokaisi, että kaikki kyllä menee, kunhan et laita kakkuun kesäkurpitsaa! Niinpä oitis tein kahvikakun jossa oli runsaasti kesäkurpitsaa ja vein työmaalle. Kaikki meni, ja maistui sille epäilevälle työkaverillekin :).

Kesäkurpitsaraaste tekee mokkapaloista meheviä ja samalla rasvan määrää voi vähentää. Klassikko-ohjeessani vannon aitojen raaka-aineiden nimeen, voita säästelemättä. Viime aikoina voin ja kerman käyttö on aikalailla tässä taloudessa vähentynyt ja kyllä öljy tai juokseva rypsiöljyvalmistekin toimivat, jälkimmäisellä olen onnistunut tekemään hyvää pullaa, joka säilyy pitkään kuohkeana, mielestäni paremmin kuin voilla leivottu. Mausteet sopivat mielestäni hyvin tähän syksyn aikaan, ne voi toki jättää poiskin. Annoksesta tulee pellillinen 60 cm leveään uuniin.


Mehevät mokkapalat

6 kananmunaa
2 dl tummaa sokeria (muscovado)
3 dl sokeria
150 g Keiju-leivontaöljyä (2 dl)
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl jauhettua inkviääriä
1 tl maustepippuria
2 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
6 dl raastettua kesäkurpitsaa

Vatkaa kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi kuivat aineet vaahtoon varovasti käännellen. Lisää leivontaöljy ja kesäkurpitsaraaste. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille a paista 225 asteessa (kiertoilma 215 astetta) 15 minuuttia. Tee sillä aikaa kuorrute.

Kuorrute

160 g voita
250 g tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
8 rkl vahvaa kahvia

Mittaa voi kattilaan, sulata miedolla lämmöllä ja lisää kaakaojauhe, tomusokeri ja mausteet kokoajan sekoittaen. Seoksesta tulee tässä vaiheessa paksua. Koeta sekoittaa niin, että mahdolliset paakut sulavat. Lisää vähitellen kahvia samalla sekoittaen, seos muuttuu tasaiseksi ja kiiltäväksi.
Levitä lämmin kuorrutus vielä hiukan lämpimän mokkapalalevyn päälle, näin se levittyy paremmin. Ripottele päälle nonparelleja.

Ranskalaiset vohvelit ja voi-kahvikiisseli

Kahvipöydän tarjottavia jos mietit, kokeile näitä! Vievät nimittäin kielen mennessään! Ja kahvilla maustettu täyte nyt vaan on niin ihanaa. Ja sopii muuten loistavasti myös macaronsien täytteeksi.
Hupsista vaan, blogihiljaisuus on kestänyt toista kuukautta! Ruokaa on kyllä laitettu ja vähän leivottukin, jokunen ruokakuvakin on otettu, marjassa käyty ja puutarhassakin puuhattu, mutta jostain syystä juttu on aina kuivunut kokoon. Ehkäpä välillä on hyvä huilata, siis harrastuksista, ja tehdä sitä mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä ja mihin aika riittää. Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen minulla ei muuten ole kesälomaa!
Ranskalaiset vohvelit on helppo tehdä; taikinaan ei montaa ainetta tule, kaulitaan ja taikinapyörällä ajellaan ruuduiksi. Ei ole niin nökönuukaa, jos eivät ole kaikki saman kokoisia.


Ranskalaiset vohvelit

200 g voita
3.5 dl vehnäjauhoja
6 rkl kylmää vettä

pinnalle hienoa sokeria

Ota voi hyvissä ajoin huoneen lämpöön. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää kylmä vesi ja vaivaa nopeasti taikinaksi. Muotoile valmiiksi suorakaiteen muotoon kelmun päälle ja laita jääkaappiin noin tunniksi, jos on kiire, vähäksi aikaa pakastimeen. Kauli jauhotetulla pöydällä 2-3 mm paksuiseksi levyksi ja ajele tasakokoisiksi neliöiksi tai suorakulmioiksi. Nostele pellille leivinpaperin päälle ja sirottele päälle sokeria. Paista n. 220 asteessa (kiertoilmalla vähän vähemmän) noin 7-8 minuuttia, kunnes ovat kauniin kullanruskeita.

Voi-kahvikiisseli

2 dl kermaa
1/2 dl sokeria
3 tl murukahvia
2 rkl Maizenaa (maissitärkkelys)
75 g voita
2 tl vaniljasokeria

Laita kerma, sokeri, murukahvi, vaniljasokeri ja Maizena kattilaan ja keitä maltillisella lämmöllä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Nosta pois levyltä, lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä.
Täytä pikkuleivät nokareella täytettä mieluiten vähän ennen tarjoilua, sillä pitkään säilytettässä rapeus häviää. Säilytä täytetyt pikkuleivät jääkaapissa.

Ystävänpäivä, suolaista ja makeaa

Ystävänpäivää vietetään taas huomenna 14.2. Rakkaita ja ystäviä muistetaan kortein ja pienin lahjoin ja hellitään herkuilla. Suklaa ja makeat herkut, kuppikakut ja leivokset ovat kenties sydämen muotoisia tai vaalean punaisia. Vinkki: ruusu tai kimppu kukkia ilahduttaa aina!

Maailmalla Valentin's day on enemmän rakastavaisten juhlaa, kun meillä muistetaan ylipäätään ystäviä. En muuten tiennyt, että päivä mahdollisesti juontaa juurensa antiikin Rooman Lupercalia-juhlaan. 15.2 vietetyssä juhlassa kunnioitettiin Junoa, naisten ja avioliiton jumalatarta. Jo 1300-luvulla Englannissa ja Ranskassa vietettiin Valentinuksen päivän romanttisen rakkauden juhlia. Vasta 1800-luvulla perinne siirtyi Yhdysvaltoihin, kun samaan aikaan se Euroopassa jo unohtui. Sieltä se lienee taas levinnyt takaisin vanhaan maailmaan ja meilläkin sitä on vietetty jo 80-luvulta lähtien.

Blogiarkistosta poimin muutaman ohjeen suolaiseen ja makeaan. Erityisen suosittuja ovat olleet nämä helpot punajuurisydämet. Suosittelen! Sopivat vaikkapa alkupalaksi tai miksei brunssillekin. Hyvä idea on myös paistaa letut sydämen muotoisiksi rajaamalla taikina paistinpannulle piparimuotilla.

Suklaaseen dipatut ja liköörillä täytetyt mansikat maistuvat vaikkapa kuohuviinin kanssa.

Rocky road-kuppikakut, suklaata, vaahtokarkkeja, pähkinää: kaikkea ihanaa. Ohje on gluteeniton. 

Tai mikset kokeilisi Red Velvet-kuppikakkuja?

Ollaan jo puolivälissä helmikuuta. Hyvän matkaa jo kevättä kohden siis. Ihan pian päästään piilottamaan siemeniä multaan ja taimia koulimaan! Täällä sormet jo syyhyää, sillä monta pussia mm. tomaatin ja kurpitsan siemeniä ostettiin jo tammikuussa. Joko sinä olet hankkinut omasi?

Hyvää Ystävänpäivää Ystäväni!

Ihana lakritsi pannacotta!

Pannacotta on helppo ja nopea jälkiruoka, miksei myös kahvipöydän tarjottava. Perinteisen pannacottan voi maustaa eri tavoin, vaikkapa lakritsilla tai sitrushedelmillä. Rahka keventää; osan kermasta voi korvata rahkalla. Näin painontarkkailijakin voi nauttia pienen annoksen syntisen hyvää herkkua paremmalla omalla tunnolla.
Lakritsi on heikkouteni. Voin suosiolla jättää suklaalevyt muiden huoleksi ja jos saan valita, makean himo tyydytetään lakuilla. Tanskalaisen Johan Bulowin gourmetlakritsit syrjäyttivät suklaakonvehdit jouluna ja vetelinkin niitä päivittäin. Sillä salakavalalla seurauksella, että ilman kummempia oireita verenpainelukemat olivat huikeat! Onneksi satuin mittaamaan paineen, syystä tai toisesta. Olihan tuo lakritsin sivuvaikutus tiedossa, mutta kas kun ei tullut mieleen! Lakujen syöntiin tuli nyt ainakin toistaiseksi tauko, ja vieroitusoireita on. Lakritsin glykyrritsiinin mm. verenpainetta nostava vaikutus häviää onneksi muutamassa viikossa, kun lopettaa lakujen syönnin. Muut tähän pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin: kohtuus kaikessa! Maltillisesti käytettynä lakritsi on ihana mauste.
Raw Liquorice Powder - lakritsijauhetta saa ainakin Stockmannilta ja herkkukaupoista, tai tilaamalla. Jos tätä ei saa käsiinsä, voi kokeilla muitakin saatavilla olevia lakritsijauheita, mutta silloin kannattaa maistella löytääkseen sopivan annostuksen. Ohje on mukaeltu Lakrids'n sivuilta.

Lakritsipannacotta

2 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

60 g sokeria

1 rkl Raw Liquorice Powder

200 g rahkaa

1 rkl sitruunamehua

vadelmia

sitruunatimjamia

lakritsijauhetta

lakritsisiirappia

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta kerma, sokeri ja lakritsijauhe kattilassa, nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Anna jäähtyä hetki ja sekoita joukkoon rahka. Mausta sitruunamehulla. Siivilöi tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele vadelmilla ja yrtillä. Ripottele hiukan lakritsijauhetta pinnalle ja tarjoile lisäksi lakritsisiirappia tai vaikkapa vadelmasiirappia.

 

Lakritsin ystävän unelmajälkiruoka!

Kirje Joulupukille

Vuoden viimeinen Medikokki Nuori Lääkäri -lehdessä. Jouluisia ajatuksia ja resepti karpalokarkeista. Vinkki: pakkaa karpalokarkit kauniiseen rasiaan lahjaksi! Meillä ne ovat olleet erityisesti lasten mieleen.

Alempana teksti ja resepti luettavassa muodossa.

Rakas joulupukki,

kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tai mistäpä minä muistan, jos vaikka lapsena kirjoitinkin, mies- tai naismuisti on kuulemma keskimäärin kolme vuotta, ja lapsuudestani on jo useampi sellainen vierähtänyt. Pitkään aikaan en ole siis ollut sinuun yhteydessä, katsos kun oma lapseni on kasvanut jo aikuiseksi eikä sinun palvelujasi ole tarvittu. Laitoin kyllä sinun nimissäni kirjeen tyttärelleni vuosia sitten, mutta hän taisi huomata huijauksen vaikka kirjeessä oli ihan joulupukin leimat ja kaikki. Sittemmin nämä lahja-asiat on hoidettu ihan perhepiirissä.

Olen huomannut että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin ja välillä ihan yllätyksenä. Vaikka kuinka kesän rippeitä katsellessa päättäisi, että tänä vuonna ollaan ajoissa liikenteessä pakollisten lahjusten ja hankintojen kanssa, niin viime tippaanhan ne tuppaavat jäämään. Viime vuosina tosin aineellista materiaa on hankittu vähemmän ja vähemmän, sillä iso osahan meistä hyvinvointivaltion hyväosaisista elää melkoisessa yltä kyllyydessä. Tuossa kälyn lapsuuden kodissa vieraillessani hoksasin ihan konkreettisesti, miten pienesti sitä vielä muutama vuosikymmen sitten asuttiin; ihan monilapsiset perheet kaksiossa! Yksi komero ja pari kaappia, niihin ovat kaikki tavarat mahtuneet. Entä keittiö sitten: kylmäkomero oli ulkoseinällä ja muutama kaappi välttämättömiä välineitä ja astioita varten. Muuten vielä 70-luvun alussa luokkakaverin puutalorivarissa asiointi hoidettiin ulkohuussissa, sellaisessa 12-reikäisessä, ihan keskellä kaupunkia.

Herkullista ruokaa laitettiin vaatimattomissa oloissa, vaatimattomilla välineillä, niistä antimista, mitä oli tarjolla. Luulenpa, että entisajan perheenäidit olivat aika kekseliäitä tätejä, mutta älä sotke heitä nyt niihin äiteihin joiden laittamaa ruokaa mainostetaan ihan televisiossa asti. En minä sillä, etteikö eineksetkin ole ruokaa ja ihan ok välillä, mutta kun niin arvostan sitä itse alusta loppuun tehtyä ruokaa, sitä johon käytetään tuoreita kauden kasviksia, mielellään lähellä tuotettuja ja lihaa maltillisesti, niistä maukkaammista ruhon osista, etuselästä, niskasta tai vaikka poskesta. Oletko pukki maistanut pihvilihaa viime aikoina? Kovin siitä on maku hävinnyt. Ruoan kun itse tekee, ei maistu liikaa ne E-kirjaimet ja muut lisätyt härpäkkeet, eikä tarvitse tihrustaa sitä pientä pränttiä pakkausten kyljestä (selvästi eivät halua niitä luettavaksi kun vuosi vuodelta kirjoittavat ne pienemmällä).

Tuli mieleen pukki, että oletkos sinä käynyt katsomassa broilerin teurastusta? Siitä kyllä paha mieli tulee. Kuulemma kananugetitkin tehdään ihan nahkasta ja roippeista vaan. Eihän näitä näin joulun alla haluaisi ajatella, vaikka se possu siinä mainoksessa yhtenä vuonna kehottikin syömään kanaa. Tarkoittikohan se luomukanaa?

En minä sillä, etteikö sitä saa ja pidäkin herkutella välillä ja laittaa jotakin kurmeepiperrystä! Ruoanlaittohan on mitä parasta yhdessäoloa ja harrastamista koko perheen voimin tai ystävien kanssa. Ja useammin voitaisiin käydä ravintolassakin, samalla tuettaisiin yrittäjyyttä ja helpotettaisiin Suomen tiukkaa taloustilannetta.

Mutta herranen aika, hyvä joulupukki, juttuni nyt syrjähti ja ihan meinasin unohtaa tärkeimmän! Olen ollut kaikki nämä hiljaiset vuodet tosi kiltti, enkä ole juuri ollut lahjoja vailla. Eikä totta puhuen keittiöstäni taida puuttua mitään, vaan kaikkea on yllin kyllin! Paitsi nyt se blenderi, joka hajosi kesällä ja sitä parasta ja tehokkainta mallia en ole vielä raaskinut ostaa. Niin että älä tuo paketteja tänäkään vuonna, mutta joulumieltä, rakkautta, hyvää tahtoa ja kanssaihmisistä välittämistä saat lähettää yllin kyllin. Laita niitä saman tien koko suvulle ja naapurustolle myös.

Aila

P.S. Laita mukaan vielä hiukka suhteellisuudentajua, suvaitsevaisuutta ja annos nöyryyttä, empatiaa ja kiitollisuutta unohtamatta.

Karpalokarkit

isoja karpaloita

kananmunan valkuainen

tomusokeria

Sulata jäiset karpalot. Hylkää rikki menneet. Vatkaa valkuainen kevyesti ja pyörittele karpalot ensin valkuaisessa ja sitten tomusokerissa, kunnes ne ovat yltä päältä tomusokerin kuorruttamia. Tomusokeria menee reilusti, se kannattaa levittää esimerkiksi tarjottimelle. Anna karpalokarkkien kuivaa hyvin, ennenkuin pakkaat ne rasiaan. Poista rikkinäiset, kosteat yksilöt, ne eivät säily. Tarjottimelle kokkaroituneen ylijäämätomusokerin voi käyttää leivontaan.

Helppo ja nopea suklaakakku x 2

Helppo ja nopea, makeaa, suklaata. Jotain tarjottavaa yllätysvieraille, lapsille, sukulaisille, makeannälkään. Väsyttää, en jaksa, en osaa, ei huvita. Voisiko joku muu joskus...
Tuttuja tuntemuksia, sillä eiköhän jokainen silloin tällöin tai useamminkin tässä kiireisessä elämässä koe turhautumista ja väsymistä.
Ihan normaalia. Itselleen pitää olla armollinen! Ei aina tarvitse tehdä itse alusta loppuun tai edes itse! Homman voi ulkoistaa ostamatta silti valmista kakkua kaupasta. Sitä varten on kelpo tuotteita: valmiita seoksia, joihin vain lisätään vesi ja/tai rasvaa. A vot, uunituore vierasvara tai makean himon taltuttaja on valmis. Tai siis kun ensin paistetaan. Tai siis kun raavas mies tekee: tällä kertaa helppo juttu! Itse pitäydyin kameran takana ja suit sait sukkelaan kakut olivat valmiita ja sain maistella makeita suklaaherkkuja lähes evää heilauttamatta ;).

Suklaakakun päällä lusikallinen vaniljarahkaa, koristeena pakastekuivattuja mansikoita.

 Yhteistyössä Blogiringin ja Kungsörnenin kanssa minulle valikoitui mutakakun ja suklaakakun testaaminen. Muita tuotteita ovat toscakakku, porkanakakku, omenakakku, vohveli- ja pizza-ainekset. Muutamalla eurolla per paketti. Jos nimi tuntuu hankalalta, niin punaiset paketit erottaa värin perusteella useimmista kaupoista, sittarista ainakin niitä bongasin, pitäisi lötyä muista K-ryhmän sekä S-ryhmän kaupoista ainakin. Kannattaa muuten vinkata miehelle tulevien merkkipäivien ja juhlien varalta!

Muutamalla välineellä selviää eikä tule juuri tiskiä.

Ohjeet ovat selkeät ja aineslistakin on lyhyt, ollakseen jauhemaisessa muodossa. Taikinat on helppo vispata, ei jää paakkuja.

Jos haluaa selvitä oikein helpolla, mutakakun voi tehdä leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan.

Mutakakku jää näin matalammaksi ja reunat rouheiksi. Ei haittaa makua.

Suklaakakun kuorrute vatkautuu parhaiten sähköllä.

Varmoin ottein maaliin. Ei tainnut sittenkään olla ensimmäinen kerta kun mies on kakkua kyydissä...

Kieltämättä suhtauduin näihin varauksella, en hinnan puolesta mutta maku epäilytti: miten joku jauheseos voi muka hyvältä maistaa? Muistissa oli lapsuuden sitruunamuffinijauheet. Yllätyin positiivisesti, sillä kakkujen maku on oikeasti suklainen, mutakakku melkeinpä supersuklainen ja makea.

Mutakakun kaverina kirpeää passionmoussea tasapainottamaan makeutta.

Yhteistyössä Kungsörnen

Omenaruusu

Voitaikinaa, omenaa, fariinisokeria ja kanelia. Niistä syntyy kauniit ruusut kahvipöytään.

Kun ruusu on yksi lempikukistani, pitihän tätä ohjetta minunkin kokeilla. Valmiista voi- tai lehtitaikinalevyistä tämä herkku valmistuu suht nopeasti, pienellä näpräyksellä. Haasteellisinta on saada taikina kypsäksi ilman että omenaviipaleet palavat ja muuttuvat ikävän näköisiksi. Rapeaa tästä voitaikinasta ei joka tapauksessa tule. Toinen haaste on viipaloida omenat ohuiksi tasakokoisiksi suikaleiksi. Siihen tuo helpotusta mandoliini; taatusti tasapaksut tasaohuet siivut! Omaa mandoliiniani ei voi säätää, mutta siivuista tulee taipuisia ja niitä voi laittaa pari päällekäin. Mikäli viipaloit omenat veitsellä, laita viipaleet hetkeksi kuumaan veteen, jolloin ne kiertyvät helpommin rullalle. Muista kuivata viipaleet! Sitruunamehu estää omenia tummumasta. Itse tein niin, että vetelin viipaleet suoraan mandoliinista taikinan päälle, jolloin ne eivät ehtineet tummua (ennenkuin uunissa).

 

 

Omenaruusut

 

1 pkt lehti-tai voitaikinalevyjä (500g, pakaste)

fariinisokeria

kanelia

noin 2 punaista omenaa

 

(sitruunamehua, kuumaa vettä)

pinnalle tomusokeria

muffinssipelti ja -vuokia 

 

Sulata voitaikinalevyt ja leikkaa pitkittäin kahtia. Kauli suikaleita ohuemmiksi, sekä pituus- että leveyssuunnassa. Poista omenista siemenkota ja viipaloi omenat. Ripottele taikinasuikaleiden päälle fariinisokeria ja kanelia sekä asettele omenaviipaleet toiseen reunaan, kuten kuvassa. mitä enemmän jätät omenaa reunan yli, sen herkemmin se palaa uunissa. Kierrä suikaleet rullalle ja aseta muffinsivuokaan ja muffinssipellille. Paista miedossa uunin lämmössä (160 kiertoilma) 40-50 minuuttia, kunnes taikina on kypsää. Edit. Suosittelen korkeampaa lämpötilaa, jolloin taikinasta tulisi vähän rapsakampaa. Tarvittaessa peitä paiston aikana, mikäli omena tummuu liikaa. Ripottele tomusokeria päälle ja nauti kahvin kanssa.

 

 

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

Vohvelit ja pannukakut maistuvat niin aamiaiseksi kuin jälkiruoaksikin. Pannarin tekoa koetan välttää, koskapa olen sille liian perso. Vohveleitakaan ei tule tehtyä turhan usein. Tässä on nyt niin herkullinen ohje, että kaikki tuli syötyä, kahteen pekkaan. En tullut laskeneeksi vohvelien lukumäärää, mutta kyllä niitä taisi olla kymmenkunta, siis belgialaisia vohveleita, joita paistuu vohveliraudalla kaksi kerralla.

Amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen bongasin Suolaa ja hunajaa-blogista ja päätin paistaa pannukakut vohveliraudalla. Mustikoita en taikinaan lisännyt. Vaahterasiirappivoi on muuten ihan älyttömän hyvää!

 

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

 

2 kananmunaa

2.5 dl piimää (tai rahkaa ja tilkka maitoa)

50 g voita sulatettuna

vaniljaa

n.2.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1-2 rkl sokeria

 

Mustikkakompotti

 

150 g pakastemustikoita

2 rkl sokeria

ripaus vaniljaa

 

Vaahterasiirappivoi

 

50 g voita

1/2 dl vaahterasiirappia

ripaus merisuolaa/sormisuolaa

 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita keltuaiset kulhoon ja sekoita joukkoon muut taikinan aineet paitsi valkuaiset. Jätä odottamaan ja tee mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan juuri ennen paistamista. Voitele vohvelirauta kevyesti öljyllä ennen ensimmäisiä vohveleita. Paista vohveliraudan ohjeiden mukaan kullankeltaiseksi.

Laita mustikat (tuoreet tai jäiset) kattilaan, lisää sokeria ja vanilja ja kiehuta, kunnes mustikoiden rakenne rikkoutuu ja seos kiehahtaa. Jäähdytä.

Laita kuutioitu voi pannulle vaahterasiirapin kanssa ja sekoittele, kunnes voi sulaa. Jos paistat pannukakut pannulla, voit tehdä tämän samalla pannulla paistettuasi pannukakut.

 

 

Vohvelit pitää ehdottomasti nauttia lämpiminä. Nämä syötiin sitä mukaa, kuin valmistuivat, ihan kahteen pekkaan. Ähkyhän siitä tuli, mutta ei voitu lopettaa, olivat sen verran hyviä. Korvattiinhan näillä sitten ilta-ateriakin.

Kiire kun oli syömään, kuvat tuli vaan räpättyä. Toista kuin Suolaa ja hunajaa Jonnan pannarikuvat :)

Pariisi ja mustikkavuohenjuustoleivät

Ihana Pariisi! Ihanat vuohenjuustoleivät ja mustikkasalsa! Sain arvostelukappaleen trendikokki ja katuruokaguru Richard McCormick'n uudesta keittokirjasta. Onhan noita keittokirjoja ja netti täynnä reseptejä. Mutta mutta, tämä opus kolahti: luin kirjan siltä istumalta kannesta kanteen.

Eripuolilla maapalloa asunut ja kokannut, amerikkalais-ruosalainen, helsinkiläistynyt keittiömestari McCormick tutustuttaa lukijansa Pariisin uusiin ruokatrendeihin. Perinteisten bistrojen ja luksusravintoloiden rinnalle on noussut muiden maiden keittiöistä vaikutteita ammentavia ravintoloita, katuruokakioskeja ja -rekkoja. Kirja vinkkaa useita kahviloita, ruokapaikkoja, leipomoita ja ravintoloita osoitteineen ja kauniine houkuttelevine kuvineen niin, että tekisi mieli heti lähteä Pariisiin! Tämä kirja kannattaa ottaa vaikka matkaoppaaksi.

Kirjan ulkoasu on tyylikäs; retrovihreät, paksut kovat kannet ja upotetut kirjaimet. Plussaa on kolme kirjanmerkkinauhaa jotka ovat tietysti Ranskan lipun väreissä.

 

Ruokaohjeet on selvästi sopeutettu suomalaisiin raaka-aineisiin ja laadittu kokin omaa filosofiaa noudattaen. Itselle lyhyet valmistusohjeet raaka-aineluettelon oikealla puolella toimivat, niitä on helppo vilkaista kesken ruoan valmistuksen.

Kirja on täynnä ohjeita, joita tekee mieli kokeilla. Perinteisiä klassikkoreseptejä on yksinkertaistettu ja niissä on uutta twistiä. Joukossa on myös aamiaisherkkuja, pientä purtavaa ja jokunen vegaaninen ohje. Yksi tuorepuuron ohjekin löytyy sekä ohje raakamacaroneihin.

Kokeilemani vuohenjuustoleivät mustikkasalsalla veivät kielen mennessään! Yksinkertaiset ainekset, keskenään hyvin natsaavat maut, ihana herkku! Ostamani pehmeä vuohenjuusto (President Chevre) kaipasi notkistukseen tilkan maitoa, eikä suolaa tarvinnut lisätä. Ohjeessa viitataan kirjasta löytyvään aamiaisleipään, sen korvasin itse leivotulla vaalealla leivällä.

 

 

Vuohenjuustoleivät ja mustikkasalsa

 

5 leipäsiivua

 

Vuohenjuustotahna

 

2 dl pehmeää vuohenjuustoa

1 tl sitruunankuorta

1 rkl hunajaa

1 tl suolaa

 

Mustikkasalsa

 

1 dl tuoreita mustikoita

1 tl tuoretta minttua

1 tl hunajaa

1 rkl sitruunamehua

mustapippuria

 

Päälle

 

1 tl sitruunankuorta raastettuna

mustapippuria

 

Sekoita vuohenjuuston joukkoon raastettu sitruunankuori. Mausta hunajalla ja suolalla. Sekoita mustikkasalsa; hienonna minttu ja sekoita aineet keskenään. Paahda leivät pannulla, laita päälle vuohenjuustotahnaa ja mustikkasalsaa. Koristele raastetulla sitruunankuorella ja mustapippurilla.

 

Juhlapöydän tarjottavat - viime hetken vinkit

 

Yo-juhlat, lakkiaiset, valmistujaiset, koulun päättäjäiset; juhlasuma ja juhlahumua tulevana viikonloppuna. Vielä viime hetken vinkit noutopöydän tarjottaviin, sillä tässähän on vielä muutama päivä aikaa loihtia herkkuja.

Tuulihatut makealla tai suolaisella täytteellä on sopivan kepeä tarjottava, eikä niitä kannata tehdä liian aikaisin. Maineestaan huolimatta ne on oikeastaan helppo tehdä.

Ruiskupit erilaisin täyttein on suosittu ja maistuva pikkusuolainen. Kaupan valmiista ruistaikinasta ne on helppo valmistaa. Buffetpöydän muita antimia löydät täältä. Sivupalkin osioissa juhlat, kakut, pientä makeaa ja pientä suolaista löytyy lisää vinkkejä.