Cowboyn kahvipavut, pannuruokaa parhaimmillaan!

Kahvia ja pannuruokaa tai rohkeimmille nuotioruokaa, joka lämmittää mukavasti kylmänä päivänä. Pavut maustaa chili, savu ja kunnon loraus kahvia. Tomaatti tuoa raikkautta ja juusto pyöristää maut. Reseptin esikuva suoraan Villistä Lännestä. Tarjoa vaikka brunssilla tai aamiaseksi. Samalla vähän juttua kahvista, syksyisen Nuori Lääkäri-lehden Medikokin mietteitä tuosta suomalaisten suosikkijuomasta.

Minä juon nyt kahvia

Minä juon nyt kahvia, totesi edesmennyt pääministeri, kun lehdistö janosi tietoa kesken kokoomuksen laivaseminaarin. Lausahduksesta tuli oitis kuolematon, ja sitä lienee siteerannut yksi jos toinen piilottaen hymynkareen kahvikupposen taakse. Sillä asiahan on sinänsä vakava, kuolemanvakava. Siis kahvi. Meille suomalaisille. Olihan kahvin tuska toisen maailmansodan aikaan Suomessa niin suuri, että sille piti keksiä korvikkeita niin paahdetusta rukiista, ohrasta, lantusta, herneestä kuin voikukanjuurestakin. Ja mitähän jäi mieleen 70-luvun nuorelle aikansa realitysarjoista kuten Rintamäkeläiset ja Heikki ja Kaija? Kahvittelupa hyvinkin: pannukahvi, tassilta ryystettynä, sokeripalan ja pullanisun kanssa, vierailla tai ilman.

Jos jossakin olemme kerrankin maailman huippuluokkaa, niin kahvin kulutuksessa. Raakakahvia kuluu 12 kiloa vuodessa, henkeä kohden laskettuna. Mukitolkulla litkitään siis vaaleaa sumppia, Italialainen luultavasti tuhahtaisi, kuinka brutaalia! Sillä oikea kahvikansa nauttii päivässä espresson, pari, digestiiviksi. Vain takametsien kasvatti tilaa illallisen päätteeksi cappuccinon, juoman, jolla käynnistetään aamu, croissantin kera. Varsinkin monelle ikäihmiselle kahvi on edelleen kallis nautintoaine, vaikka kotona suodatetun kupin hinnaksi jää keskimäärin huikeat 5.75 senttiä. Juhla Mokkaa metsästetään tarjouksista kun voitaisiin sijoittaa euro tai kaksi enemmän ja turvata kahvinviljelijöiden oikeuksia hankkimalla Reilun kaupan tuotteita. Pikkuhiljaa meilläkin erikoiskahvien valikoima etenkin kahviloissa on lisääntynyt, mutta monessako paikassa saa todella hyvää espressoa?

Yleensä aloitan aamuni kevyellä aamiaisella kahvimukillisen kera. Joskus aamu käynnistyy epäterveellisesti pelkällä kahvikupposella ja toisinaan aamiainen nautitaan vasta työmaalla. Työpäivinä kumottuja kupposia kertyy useampikin, mutta vapaapäivinä kulutus saattaa jäädä kupilliseen, ilman vieroitusoireita. Illalla nautittu juoma sen sijaan vie helposti yöunet. Hyvä ystäväni taas kärsii migreenistä ja kofeiinin vieroitusoireista, ellei saa sitä yhtä sokerilla ja kermalla terästettyä kuppostaan joka päivä. Aikoinaan omatoiminen leikki-ikäinen tyttäreni nautti suurella antaumuksella autoliikkeen itsepalvelukahvia mukillisen pari sillä seurauksella että loppuillan euforinen virtapiikki taisi kestää puolille öin.

Kahvin löytymiseen liittyy monenlaista legendaa, mutta tuskinpa siitä ilman sen piristävää vaikutusta olisi tullut niin haluttu herkku.  Kofeiini, 1,3,7-trimetyyliksantiini on keskushermostostimulantti, mutta kahvin monine aineyhdisteineen on tutkittu vaikuttavan mm. maksan toimintaan. Kofeiiniriippuvuus on yllättävän yleistä, vaikka vieroitusoireita ei moni tunnistakaan. Enpä tullut ajatelleeksi, että kahvin puute voisi aiheuttaa jopa masennusta ja ahdistusta. Runsaasti kofeiinia sisältäviin tuotteisiin on syystäkin tullut varoitusteksti, mutta kofeiinitabletteja saa ilman reseptiä ja netistä voi ostaa kofeiinipulveria, jota teelusikallinen vastaa 25 kahvikupillisen määrää! Vuonna 2011 USA:ssa onkin tilastoitu 28 000 ihmisen joutuneen sairaalaan energiajuomien aiheuttamien kofeiinimyrkytysoireiden vuoksi.

Kahvinsa voi nauttia muutenkin kuin juomalla. Vahvaa kahvijuomaa kuuluu lorauttaa aina tiramisusta mokkapaloihin, miksei maustaisi sillä myös vaikkapa paahtovanukasta tai kostuttaisi täytekakkua. Kahvijäätelö on ihanaa, samoin mm. ranskalaisten vohvelien täytteenä käytetty voi-kahvikiisseli. Kahvijauheella voi maustaa esimerkiksi pikkuleivät tai kahvikakun. Ylijäämäkahville löytyy siis loppusijoituspaikka helposti ja hävikki vähenee. Lihan marinadeissa ja lampaan kanssa tarjottavan kastikkeen mausteena kahvi on monelle tuttu, mutta kokeileva kokki löytää muitakin makupareja.

Seuraavan ohjeen esikuva on todennäköisesti Villin Lännen peruja. Nuotiotulen puutteessa se onnistuu kotihellalla ja savun makua saa kätevästi pullosta. Ilta-ateriaksi en suosittele, voi mennä yöunet.

Cowboyn kahvipavut neljälle

1 tl kuivattua chiliä rouheena, esim. Chipotle, vaihtoehtoisesti tuoretta chiliä maun mukaan

2 tölkkiä veteen säilöttyjä papuja (valkoisia tai maun mukaan) valutettuna

6-8 valkosipulin kynttä hienonnettuna

(2 tl savuaromia)

2 sipulia hienonnettuna

2 pakettia pekonia

3 rkl muscovadosokeria

1 rkl sinappijauhetta

muutama kypsä tomaatti

5 dl vahvaa kahvijuomaa (2 mitallista/kuppi, tummapaahtoista)

ripaus suolaa

lisäksi voimakasta juustoa raastettuna sekä hyvää vaaleaa leipää

Laita pekonisiivut kylmälle pannulle ja kypsennä rapeiksi. Nosta pannulta ja saksi pienemmiksi paloiksi. Freesaa sen jälkeen valkosipulia ja sipulia, lisää chili. Lisää joukkoon valutetut pavut, sinappijauhe, muscovadosokeri ja pekoni, pyörittele hetki. Halkaise tomaatit kahtia ja lisää pannulle leikkauspinta alaspäin, kypsennä hetki. Lisää ripaus suolaa. Kaada paistos uunivuokaan, tomaatin puolikkaat viimeiseksi leikkauspinta alaspäin. Lisää kahvi. Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes neste on haihtunut. Raasta päälle juustoa ja nauti tuoreen leivän kera.

Mehevät mokkapalat kesäkurpitsalla

Mokkapalat on yksi blogini suosituimpia reseptejä, eikä suotta, sillä kyseisellä reseptillä olen onnistunut aina, vaikka se yksi raaka-aine joskus tuppaa unohtumaan; arvaatko mikä se on? Olisiko tästä mokkapalareseptistä perinteisten mokkapalojen haastajaksi?

Kun viimeinen kasvattamani kesäkurpitsa nökötti vihanneslaatikossa ja jossain blogissa oli tehty kesäkurpitsakakkua, päätin minäkin tehdä siitä jotain makeaa. Jo 80-luvulla olin kova tyttö leipomaan ja monet tuotokset maisteltiin silloisen työpaikan kahvihuoneessa. Eräs työkaveri kerran tokaisi, että kaikki kyllä menee, kunhan et laita kakkuun kesäkurpitsaa! Niinpä oitis tein kahvikakun jossa oli runsaasti kesäkurpitsaa ja vein työmaalle. Kaikki meni, ja maistui sille epäilevälle työkaverillekin :).

Kesäkurpitsaraaste tekee mokkapaloista meheviä ja samalla rasvan määrää voi vähentää. Klassikko-ohjeessani vannon aitojen raaka-aineiden nimeen, voita säästelemättä. Viime aikoina voin ja kerman käyttö on aikalailla tässä taloudessa vähentynyt ja kyllä öljy tai juokseva rypsiöljyvalmistekin toimivat, jälkimmäisellä olen onnistunut tekemään hyvää pullaa, joka säilyy pitkään kuohkeana, mielestäni paremmin kuin voilla leivottu. Mausteet sopivat mielestäni hyvin tähän syksyn aikaan, ne voi toki jättää poiskin. Annoksesta tulee pellillinen 60 cm leveään uuniin.


Mehevät mokkapalat

6 kananmunaa
2 dl tummaa sokeria (muscovado)
3 dl sokeria
150 g Keiju-leivontaöljyä (2 dl)
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl jauhettua inkviääriä
1 tl maustepippuria
2 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
6 dl raastettua kesäkurpitsaa

Vatkaa kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi kuivat aineet vaahtoon varovasti käännellen. Lisää leivontaöljy ja kesäkurpitsaraaste. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille a paista 225 asteessa (kiertoilma 215 astetta) 15 minuuttia. Tee sillä aikaa kuorrute.

Kuorrute

160 g voita
250 g tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
8 rkl vahvaa kahvia

Mittaa voi kattilaan, sulata miedolla lämmöllä ja lisää kaakaojauhe, tomusokeri ja mausteet kokoajan sekoittaen. Seoksesta tulee tässä vaiheessa paksua. Koeta sekoittaa niin, että mahdolliset paakut sulavat. Lisää vähitellen kahvia samalla sekoittaen, seos muuttuu tasaiseksi ja kiiltäväksi.
Levitä lämmin kuorrutus vielä hiukan lämpimän mokkapalalevyn päälle, näin se levittyy paremmin. Ripottele päälle nonparelleja.

Ranskalaiset vohvelit ja voi-kahvikiisseli

Kahvipöydän tarjottavia jos mietit, kokeile näitä! Vievät nimittäin kielen mennessään! Ja kahvilla maustettu täyte nyt vaan on niin ihanaa. Ja sopii muuten loistavasti myös macaronsien täytteeksi.
Hupsista vaan, blogihiljaisuus on kestänyt toista kuukautta! Ruokaa on kyllä laitettu ja vähän leivottukin, jokunen ruokakuvakin on otettu, marjassa käyty ja puutarhassakin puuhattu, mutta jostain syystä juttu on aina kuivunut kokoon. Ehkäpä välillä on hyvä huilata, siis harrastuksista, ja tehdä sitä mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä ja mihin aika riittää. Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen minulla ei muuten ole kesälomaa!
Ranskalaiset vohvelit on helppo tehdä; taikinaan ei montaa ainetta tule, kaulitaan ja taikinapyörällä ajellaan ruuduiksi. Ei ole niin nökönuukaa, jos eivät ole kaikki saman kokoisia.


Ranskalaiset vohvelit

200 g voita
3.5 dl vehnäjauhoja
6 rkl kylmää vettä

pinnalle hienoa sokeria

Ota voi hyvissä ajoin huoneen lämpöön. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää kylmä vesi ja vaivaa nopeasti taikinaksi. Muotoile valmiiksi suorakaiteen muotoon kelmun päälle ja laita jääkaappiin noin tunniksi, jos on kiire, vähäksi aikaa pakastimeen. Kauli jauhotetulla pöydällä 2-3 mm paksuiseksi levyksi ja ajele tasakokoisiksi neliöiksi tai suorakulmioiksi. Nostele pellille leivinpaperin päälle ja sirottele päälle sokeria. Paista n. 220 asteessa (kiertoilmalla vähän vähemmän) noin 7-8 minuuttia, kunnes ovat kauniin kullanruskeita.

Voi-kahvikiisseli

2 dl kermaa
1/2 dl sokeria
3 tl murukahvia
2 rkl Maizenaa (maissitärkkelys)
75 g voita
2 tl vaniljasokeria

Laita kerma, sokeri, murukahvi, vaniljasokeri ja Maizena kattilaan ja keitä maltillisella lämmöllä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Nosta pois levyltä, lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä.
Täytä pikkuleivät nokareella täytettä mieluiten vähän ennen tarjoilua, sillä pitkään säilytettässä rapeus häviää. Säilytä täytetyt pikkuleivät jääkaapissa.

Valehtelematta parhaat mokkapalat

Minähän sen tiedän. Siis parhaiden mokkapalojen reseptin! Sentään vuosia sitten Steinerkoulun avoimien ovien myyjäisissä, joissa hankittiin koko ala- ja yläaste luokkakassaan rahaa Kööpenhaminan matkaa varten, taisin joka kerta leipoa mokkapaloja - kaiken muun lisäksi - vaikka niitä notkui joka ikisen luokan myyntipöytä. Meidän luokan mokkapalat myytiin aina loppuun, ne menivät ensimmäisenä, eikä niitä koskaan tarvinnut kantaa kotiin takaisin. Vaikka joka ikinen pala, niiltä kolmelta, parhaimmillaan neljältä pelliltä vietiin kiltisti myyntiin, niin että oma lapsikin joutui palansa ostamaan. Nyt paljastan legendaarisen ohjeen.
Se legendaarinen ohje on kirjoitettu siniselle kirjepaperille, ja siksi se on helppo löytää siitä keittiön kaapista, jossa on joitakin keittokirjoja ja muuta tilpehööriä. Vaan, kuinka ollakkaan, sehän ei ole siellä! Onko joku varastanut kalliin ohjeeni, saatuaan vihiä, sehän on kaikista arvokkainta kämpässäni! Okei. Omat heikkoudet kannattaa myöntää, sillä se on avain onnelliseen elämään: en ole arkistointi-ihminen. Lienen siirtänyt ohjeen jonnekin. Siksikin, blogin pitäminen on hyödyllistä; ohjeet löytyvät täältä. Löysin kuitenkin alkuperäisen ohjeen, josta olin sen kopsannut sille siniselle, runsaasta käytöstä huolimatta yllättävän siistille paperille. Alkuperäinen ohje on varmasti 80-luvulta.
Ennen ohjetta muutama vinkki leivontaan.
Lue ohje huolella, mieluummin pari kertaa. Varaa ainekset ja välineet valmiiksi. Mittaa aineet, ennenkuin alat leipoa.
Käytä vain ehtaa tavaraa. Siis aitoa voita, kananmunia ja kermaa. Ja leivontaan täysmaitoa, ei rasvatonta. Laktoositonta, jos tarvis. Mutta voi olla, että osalla maidon prosessointi aiheuttaakin ne oireet. Kannattaa kokeilla homogenoimatonta maitoa ja kermaa. Maku on ihan mielettömän hyvä!
Mieluiten lähiseudun tavaraa. Mitä vapaampi kana, sen paremmat munat. Kevyttuotteita en käytä leivonnassa tai ruuanlaitossa. Vähemmän on enemmän. Joidenkin tutkimusten mukaan kevyttuotteet eivät tuo kylläisyyden tunnetta, vaan syödään enemmän. Ja kevyt-sana voi muutenkin johtaa harhaan. Kannattaa lukea tuoteselosteet kriittisesti.
Raaka-aineiden tulee olla huoneenlämpöisiä. En koskaan säilytä kananmunia jääkaapissa. Niistä kyllä huomaa, milloin ne ovat käyttökelvottomia, eikä niiden parasta ennen päiväystä kannata tuijottaa. Leivontaan sopivat parhaiten vanhemmat kananmunat, kun taas uppomuniin pitää valita ne ihan tuoreet.
Metallikulhossa kananmunat vaahtoutuvat parhaiten. Lämmitä kulho kuumalla vedellä ja kuivaa huolellisesti. Jos käytät sähkövatkainta, parhaan sokerimunavaahdon saat vesihauteen päällä vatkaten.
Käytä vaakaa. Silmämääräisesti voipaketista leikatun palan paino vaihtelee huomattavasti. Muutenkin punnatut mitat pitävät kutinsa: ruokalusikka ja desi ovat niin viitteellisiä mittoja.
Maistele. Myös taikinaa, vaikka on opetettu, että vain lapset syövät taikinaa. Maistelemalla tuotoksia pitkin matkaa, opit, missä mennään ja miltä sen pitää maistaa. Poikkeus: hirvensarvisuolalla terästettyä taikinaa ei tarvitse/pidä maistaa.
Tunnustele. Sormet murotaikinaan, leipätaikinaan ja pullataikinaan. Kokemus opettaa.
Ja viimeiseksi: muista käyttää kaikki ohjeessa luetellut aineet.

Parhaat mokkapalat

pellillinen 60 cm uuniin

5 kananmunaa
5 dl sokeria
3 dl maitoa
300 g sulatettua voita
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
4 kukkuraista rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi. Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja maitoa. Lisää lopuksi sulatettu, hieman jäähtynyt voi. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 225 asteessa 15 minuuttia. Kokeile tikulla, mutta älä paista liikaa, kuiva pohja on huono pohja. Sillä aikaa tee kuorrutus.

kuorrutus

8 kukkuraa rkl voita = 160 g
250 g tomusokeria, ainakin
4 kukkuraista rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria
8 rkl erittäin vahvaa kahvia

Mittaa voi kattilaan. Jos haluat kuorrutteen, joka kovettuu täysin, laita lusikka vähemmän rasvaa, n. 140 g. Sulata voi ja lisää tomusokeri ja siivilöity kaakaojauhe, sekä vaniljasokeri. Sekoita. Seos leikkaa, ei hätää. Lisää erittäin vahvaa kahvia (espresso, tai normikahvi 3 kertaisella kahvijauheella) lusikka kerrallaan. Seos tasoittuu ja muuttuu kiiltäväksi. Tässä järjestyksessä tehden, määrät voi laittaa myös summittaisena: paksu voitomusokerikaakaojauheseos (niin vältetään ne paakut),  jota ohennetaan kiiltäväksi ja valuvaksi kahvilla.
Levitä lämpimän/haalean pohjan päälle, silloin on enemmän pelivaraa saada kuorrutus tasoittumaan. Ripottele koristeet vielä kostealle kuorrutteelle. Anna jähmettyä. Huuhele terävä veitsi kuumalla vedellä ja kuivaa, leikkaa paloiksi, välillä veitseä pyyhkien.

Koristelussa on vapaat kädet.

Nonparellien lisäksi sulalla suklaalla saisi ekstraluksusta.

Ja kauniiksi, herkulliseksi lopuksi: se totuus. Mokkapalojen salaisuus on paksu, mehevä pohja. Älä siis paista kuivaksi. Toiseksi, runsas kuorrutus. Tee normiohjeen kuorrutus kaksinkertaisena. On paljon herkullisempi!

Ja oli niillä muillakin luokilla varmasti hyvät mokkapalat, mutta meidän palat olivat paksuja ja meheviä paksulla kuorrutteella ja hinta oli sama. 

Ja nyt vähän valehtelin. Ei ollut täysmaitoa kaapissa. Laitoin 2 dl vanhaa kuohukermaa ja 1 dl vettä. Ja vielä: tämänpäiväisistä mokkapaloista sulatettu voi unohtui mikroon! Silti tuli kuohkeita ja herkullisia mokkapaloja! Varmasti olisivat olleet vielä parempia, mutta olivatpahan vähän kevyempiä! Voi tuo kuohkeutta ja säilyvät pidempään tuoreen veroisina. JOS päätät matkia ja unohtaa voin mikroon, laita ripaus suolaa, saat parempaa. Tai laita edes osa voista ja ripaus suolaa, saat vielä parempaa. Laita kaikki voi, saat täydellisiä!
Ja ei tämä muutenkaan ollut orjalleen se sinisen paperin ohje. Sitäkin aina sovelsin, joka kerta.

Kokeile myös ohjettani: Mehevät mokkapalat!