Kööpenhaminan fiilistelyä

Marraskuinen Kööpenhamina antoi parastaan, no vesisateessa. Tiedettiin lähtiessä, ettei sää suosi ja että sadetakki olisi paras varuste. Lähdettiin toppatakeilla, lenkkareilla ja sateenvarjoilla varustettuna, eikä tullut kuuma. Jouduttiin turvatumaan paljon julkisiin kulkuneuvoihin, vaikka pyörällä pääsisi nopeammin. Niin rohkeita ei oltu, että olisi pyöräilty sateessa, ilman hattua, hanskoja ja sadetakkia, kuten monet paikalliset! On ne kovia!

Edellisessä postauksessa tulikin jo selväksi matkan pääanti, ruoka, perheen nuorison tapaamisen lisäksi.Tässä vielä vähän fiilistelyä viikonlopulta.  Joitakin nähtävyyksiäkin käytiin katsomassa, mutta suosiolla jätettiin parhaat palat kesälle, lämpimään ja aurinkoon. We'll be back!

Parlamenttitalon katolta avautuu hienot näkymät yli koko kaupungin ja hyvällä säällä näkyy Malmö:n saakka.

Parlamenttitalon torniin on rakennettu hissi, jonne kuljetaan jonkinlaisen patsasvaraston läpi. Kujertava puluparvi heijastuu monitorista seinälle.

Sateista Vesterhavnia.

Sadetta oli mukava käydä pitämässä kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kuuminta sisustustrendiä edustaa kasviplaneetta.

Kaktukset ovat hyvin suosittuja viherkasveja Kööpenhaminassa.

Rakentamaton tontti on otettu kasvien haltuun.

Kööpenhaminan vanhojen tavaroiden kaupoissa vierähtää helposti päivä jos toinenkin.

Verhoja ei harrasteta. Kauniit ikkunat pääsevät oikeuksiinsa.

Kompakti tanskalainen keittiö, jossa on kaikki tarpeellinen.

Paljon jäi nähtävää ja koettavaa Kööpenhaminaan! Ensi kesää ja parempia säitä odotellessa! 

Ravintola- ja ruokavinkkejä Kööpenhaminaan

Tehtiin pikavisiitti Kööpenhaminaan viime viikonloppuna, kun kotimaassa vietettiin pyhäinmiestenpäivää. Juu, ei ollut paras turistisesonki; vettä satoi lähes koko ajan! Matkan funktio olikin enemmän toimia huoltojoukkona, kun vietiin mm. talvivaatteita nuorisolle, joka muutti syksyllä Kööpenhaminaan jatkamaan opiskelujaan. Säätilan vuoksi skipattiin moni nähtävyys ja keskityttiin olennaiseen: ruokaan!

Perjantai aloitettiin myöhäisellä aamiaisella viihtyisässä, kuulemma varsin tyypillisessä kööpenhaminalaisessa pikkukahvilassa nimeltä Vi modtes gennem ruden, osoitteessa Heimdalsgade 6. Kaikki oli erittäin maukasta ja kauniisti koristeltua, parhaita elämyksiä tällä reissulla!

Jaettiin kaksi Chef's breakfastia neljään pekkaan ja ruokaa oli juuri sopivasti, pärjättiin pitkälle iltapäivään. Herkullista avokadoleipää, sopivasti mausteista ihanan pehmeää hummusta, kylmäsavulohta, hilloa, juustoja ja kuivattua viikunaa, tuoretta leipää, hyvää kahvia...mitä muuta aamiaiselta voi toivoa?

Paludan Bogcafe´ on vanhan idyllisen kirjakaupan ja kahvilaravintolan yhdistelmä. Siellä oli mukava lepuuttaa jalkoja ja nauttia juomia. Pantiin muuten merkille, että useimmat kahvilat ja ruokapaikat olivat hyvin suosittuja ja lähes täynnä myös keskellä perjantaipäivää.

Matkan aikana poikettiin kaksikin kertaa TorvehallerneKBH:ssa, kauppahalleissa , jotka on rakennettu pienelle aukiolle muutama vuosi sitten.  Kaksi vierekkäistä lasihallia  pitää sisällään yli 80 kauppaa, joissa myydään juustoista lihaan, suklaasta keittiöveitsiin, kahviloita ja viinibaareja tapaksineen. Hallien välisessä ulkotilassa tiskit notkuvat upeista hedelmistä ja vihanneksista. Tuoreita sieniä oli tarjolla kattava valikoima herkkutateista lähtien! Ihana ihana paikka!

Juustopuodista ostettiin juustoja ja niitä maisteltiin patongin kera myöhäisenä lounaana. Iltasella pistäydyttiin vielä Durum Barissa Norrebrogade:ssa, kebab-ravintolassa, jossa oli niiin hyvät falafel-pyörykät, ettei ole todellista! Durumit, ohuet leivät, johon ruoka kääräistiin ja pita-leivät ovat myös itse tehtyjä. Takeaway-paikan hintalaatusuhde on kyllä kohdillaan eikä paikkaa ole turhaan kehuttu Kööpenhaminan parhaaksi, kuten täällä! 

Kööpenhaminan tämän hetken ehkä trendikkäimmällä kadulla, Jaegersborggade:lla, sijaitsee suosittu Grod, puuro-ravintola, sekä Retro, kahvila, jossa työskentelee vapaaehtoisia. Kadun toisessa päässä on perinteikäs pieni ja erittäin suosittu leipomo Meyers Bageri. Kaikki on leivottu ekologisista ja aidoista raaka-aineista.

Maistettiin useampaa sorttia makeita leivonnaisia. Kanelipullaa, mantelipullaa, suklaapullaa! Huh, ihania, mutta niin täyttäviä, sillä voissa ja sokerissa ei ole säästelty. Parasta oli tuo unikonsiemenillä koristeltu kierre toiseksi ylimmäisellä rivillä vasemmalla!

Ravnsborggade:lla sijaitsee antiikki- ja vanhaintavarain liikkeiden keskittymä. Mikä ihana paikka ruokabloggarille! Vanhojen astioiden ja tavaroiden hypistely alkaa kuitenkin väsyttää, joten hyvä oli levähtää kahvilaravintola Cafe Gavlen:ssa, siinä nurkilla, ja korvata pientä nestehukkaa. Ruoka-annoksetkin näyttivät herkullisilta.

Kööpenhaminassa ollaan ajan hermolla ja oikeastaan edellä kävijöitä kun puhutaan ruokakulttuurista. Paikallinen Street food-halli, Papiroen, on kokemisen arvoinen. Lauantai-iltapäivänä paikka oli niin täynnä, että istumapaikkaa oli vaikea löytää. Kojujen katuruokavalikoima on laaja. Maistettiin varraslihaa ja makkaraa brasilialaisesta keittiöstä, korealaista katuruokka ja surf'n turf burgeria bataattiranskalaisilla. Ei hassumpaa!
Huhutaan, että halli suljettaisiin parin vuoden sisällä, kun tämä genre alkaa olla niin nähty. Saapa nähdä.

Meatpacking District, lihapakkaamot Vesterbrossa, on kuuminta hottia Kööpenhaminan ravintola- ja yöelämässä. 1930-luvulla rakennetut valkeat rakennukset on muutettu ravintoloiksi, baareiksi ja gallerioiksi. Lihaa pakataan edelleen alueen vanhemmissa, 1800-luvulla rakennetuissa punaisissa rakennuksissa. Alueen rakennukset ja jopa valomainokset on suojeltu.

Lauantai-iltana paikka oli hyvin vilkas ja valitsemassamme ravintola Patepate:ssa oli melutason yltävä puheen sorina. Ruoka-annoksia joutui iltamyöhäänkin odottamaan pitkän tovin. Osa annoksista oli erittäin maukkaita, mutta esimerkiksi vaalea merkikala, mullet, kelttikala oli pettymys. Arvelimme kuitenkin että hintataso ja annoskoko oli enemmän kohdillaan kuin Fiskebar:ssa, jota myös harkitsimme illallispaikaksi. Patepate:ssa valitsin muuten ruokajuomaksi pullon saksalaista pinot noiria (Oliver Zeter Spätburgunder 2013), joka yllätti positiivisesti ja toimi läpi koko aterian.

Kööpenhaminassa on tarjolla erilaisia ruokapaikkoja jokaiseen makuun. Tanska on possun tuottajamaa, ja lihaa on tarjolla yltäkylläisesti. Kasvissyöjän on hiukan vaikeampi löytää kaupoista edullisia ja monipuolisia raaka-aineita. Useimmissa ravintoloissa kasvisruokavaihtoehtoja on vain muutama.

Tarkkasilmäinen lukija varmasti huomasi, miten tanskalaisista nimistä puuttuvat ne tanskalaiset kirjaimet. En vaan osannut/ehtinyt niitä tähän löytää ja nehän eivät toimi nettiosoitteissakaan. Linkeistä ravintoloiden, paikkojen ja katujen nimet löytyvät oikein kirjoitettuna.

Kööpenhaminan reissun fiilistelyä, sateisesta säästä huolimatta, riittää vielä toiseenkin postaukseen, pysy linjoilla!

Joulunodotusta, tilintekoa ja pari lahjavinkkiä









Blogihiljaisuus on venähtänyt lähemmäs kuukauden mittaiseksi. Selityksiä, tilintekoa tulee tässä. Ruokaa on kyllä laitettu, uusia tekniikoita opeteltu ja aika kelpo evästä saatu aikaiseksi, mutta tänne asti ne eivät vaan ole päätyneet. Suurimmaksi osaksi syytän kiirettä ja väsymystä. Koneen äärellä istuminen käy pitkän päivän jälkeen työstä. Ja sen kerran kun siihen istahdan, netti tökkii. Ei siinä kauan jaksa ihmetellä, jos sivu latautuu hitaasti. On jouduttava muualle. Kaiken lisäksi on niin toivottoman pimeää, että edes siedettävien kuvien ottaminen on työn takana.

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista mukaanlukien muutto ja remppa. 

 



 

Jotain jouluista on saatu väkerrettyäkin; paperinarukranssi.

 

Syntymäpäiviä vietettiin taas Skotlannissa. Huumorintajuisen nuorison korttivalinta. Ei hassumpaa aloittaa aamu kuoharilla ja suklaaleivoksella.

Skotlannissa kun oltiin, metsästeltiin linnoja.

 

 

Inverarayn linna, jossa on kuvattu pari jaksoa Downton Abbeysta, oli erityisen hieno. Siihen palataan vielä blogissa, joskus.

 

Tämän sankarin kanssa koetettiin saada havaintoja hylkeistä.

 

Hylkeitä ei bongattu mutta merimetsoja ja muita lintuja kyllä.

Obanin pienessä viskitislaamossa opittiin taas uutta viskinvalmistuksesta.

Nyt on maistettu se kuuluisa skottiherkku: uppopaistettu Mars-patukka. Jaa-a, neljälle tämä makea pläjäys riitti hyvin.

 

On opittu, että ruuanlaitto sujuu ihan muutamalla keittiövälineellä, parilla kattilalla ja ilman tiskikonetta pärjää, mutta kahvikupit pinttyvät ja rasvaiset välineet häiritsevät.

Remontista ja sen keskellä elämisestä on opittu paljon; yllättävän äkkiä sopeutuu sekamelskaan ja alati muuttuviin säilytyspaikkoihin. Kun tavarat vihdoin löytävät paikkansa, etsimiseen menee aikaa, kun muistaa vain sen väliaikaisen sijoituspaikan.

 

 

 Opittu on myös, että leivinuunissa 360 astetta on himpun verran liikaa pizzan paistoon. 300 astetta tai vähän yli on ihan passeli.

Leivinuunissa syntyy parhaat pizzat, suoraan arinalla.

 

On opittu uutta tekniikkaa. Sirkulaattori, sous vide, matalalämpövesihaude. Sansairen sirkulaattori kotikäyttöön on kätevä, mahtuu pieneen tilaan ja hintakin on jo maltillinen. Intohimoiselle kotikokille oiva lahja! Toinen loistolahja on Chef´s Choice 270 veitsenteroitin. Paahtaja-blogin Teijon testin voi lukea ruoka.fi-sivulta. Ei ole koskaan ollut veitset näin teräviä!

Kuvan keittiö on auki 24/7. Pikku vieraita odotellaan ja toivotaan, että saadaan valkea joulu.

Kunhan nettiongelmat, ajankäyttö ja kuvausolosuhteet saadaan kuntoon, luvassa on taas uusia reseptipäivityksiä ja melko todennäköisesti myös remppameininkiä.

Mukavaa joulunodotusta, sehän on ihan kohta!

Terveiset Tallinnasta!

Pääsiäistä odotellessa muutaman päivän pyrähdys Tallinnassa katkaisi mukavasti arkea. Yllättävää kyllä, meikäläinen oli sillä suunnalla ekaa kertaa. Runsas ravintolatarjonta varsin edullisine hintoineen ja idyllinen vanha kaupunki antavat aiheen uuteen visiittiin. Ja paljon jäi vielä näkemättä.
Oikein maittavaa lounasta saa parhaimmillaan jopa alle viiden euron hintaan. Kuvan paistettua sorsanrintaa Tommy's Grill-nimisessä paikassa hintaan 11.90. Sorsaa lounaalla, ei paha!

Kehutusta Chedi-ravintolasta varasin pöydän, tosin arki-iltana tilaa näytti olevan. Viihtyisä, modernia aasialaista ruokaa tarjoileva ravintola on valittu 2011 Viron parhaaksi ravintolaksi. 

Alkuruoaksi jaettiin rapea ankkasalaatti; juuri sopivasti etikkaista salaattia, pinjansiemeniä ja granaattiomenaa ja taivaallisen rapeaa ja maukasta ankkaa. Aterian läpi toimi kyytipoikana Australiaianen Karta-riesling; loistava valinta erittäin miellyttävältä tarjoilijalta. Palvelu pelasi myös Suomeksi.

Valitettavasti unohdin suositellut dim sum-annokset ja tilasimme pääruoaksi kampasimpukoita mustapapukastikkeessa. Simpukat olivat valtavia; kolmesta vatsa täyttyi lähes äärilleen. Mustapapukastike ei ole ihan suosikkini, tässäkin olisi jotain raikkautta kaivannut.

Jälkiruoaksi Passion parfait, vahvasti lempihedelmäni makuinen, kaunis annos. Henkilökohtaisesti hiukan pienempi annos olisi riittänyt.

Mutta eihän sitä voinut jättää tähteitä.

Ehdottomasti täytyy palata, kesällä istuskelu vanhassa kaupungissa,  ravintoloiden katsastelu ja ehkäpä lähiseutuihin tutustuminen antavat aihetta useampaankin reissuun.