Ilman lisäaineita!

Meneillään oleva hevosenlihakohu herättää monenlaisia tunteita niin ruokaketjun läpinäkyvyydestä, ylipäätään eineksistä mutta myös kaatopaikalle päätyvästä käsittämättömästä määrästä sinänsä syömäkelpoista ruokaa. Itse vuosikymmenet ruoanlaittoa harrastaneena ja yhä harvemmin -kiireessäkään- eineksiä ostavana kauppareissulla aina ihmettelee pitkiä einesruokahyllyjä, lukemattomia erilaisia makkaralaatuja, säilyketölkkeihin pakattuja lihapullia ja ties mitä. Että kuka niitä syö? Meneillään oleva MasterChef-kilpailu paljasti karun totuuden; miten moni tuttu pääsääntöisesti tykkää hyvästä ruoasta, mutta ei voisi vähempää olla kiinnostunut ruoanlaitosta, ainakaan, jos siihen pitää käyttää aikaa juurikaan enempää, kuin mitä perunoiden keittäminen kestää. Vielä mukavampaa, jos ruoka valmistuu mikrossa muutamassa minuutissa. No niin, anteeksi kärjistys, hyvät kanssaihmiseni, mutta tukijoukkojen kommenteista- katson vain, koska olet mukana, ruuanlaitto ei voisi vähempää kiinostaa- puhuu puolestaan. Ruuanlaitto koetaan hankalana, ruoka pääsääntöisesti vain ravintona, vatsan täytteenä, ei kulinaristisena nautintona, ainakaan arkipäivänä, eikä siihen ymmärrettävästi haluta silloin käyttää juurikaan aikaa. Uskon kuitenkin vakaasti, että pienellä vaivannäöllä, muutamien perusasioiden opettelulla ja uhraamalla hitusen enemmän aikaa, lautasella olisi monipuolisempaa, tuoreempaa, lisäaineettomampaa ja herkullisempaa ruokaa. Ja ehkä jopa edullisempaa. Ja pidemmän päälle makuaisti ja elimistö vaatisi tätä ihan itse alusta pitäen valmistettua ruokaa, jonka sisällön tietää täsmälleen, eikä pieni lisäuhraus ajankäytöstä tuntuisi enää haaskaukselta. Kuka tietää, jos vaikka heräisi rakkaus ruuanlaittoon...
Tiedän, että näin on käynyt monelle; innostus ja kiinnostus tarttuu, kun kokkailun ilosanomaa levittää ympärilleen! Nuoriso omassa taloudessaan kokkaa intohimoisesti (kuvia ja reseptejä olisi jo monen postauksen verran) ja lähipiirissäkin tehty ahkera käännytystyö kantaa hedelmää...

Esimerkiksi lisäaineettoman kanaliemen keittämiseen ei tarvita paljoakaan toimenpiteitä; kattilan voi lähes unohtaa hellalle. Lopputuloksena on 2 litraa herkullista kanalientä, ilman natriumglutamaattia sun muuta, kastikkeisiin ja keittoihin ja kaupan päälle vähärasvaista kananlihaa ateriaan tai jopa kahteen. Pakastekana 1.3 kg maksoi 6.25 euroa. Esivalmisteluihin kuluu aikaa (vihannesten käsittely) n. 5 minuuttia.

1 pakastekana
1 porkkana
pala selleriä
1 sipuli
laakerinlehteä

Laita jäinen kana kattilaan ja peitä vedellä. Lisää pilkotut vihannekset, laakerinlehti ja halutessasi pippuria ym. mausteita. Liemen voi hyvin myös maustaa jatkojalostuksen yhteydessä. Anna kiehua hiljalleen useampi tunti; kana on huomattavasti broileria sitkeämpää. Lisää tarvittaessa vettä. Kun lihat irtoavat helposti luista ja liemessä on makua, siivilöi liemi ja riivi lihat luista. Pakasta liemi sopivissa rasioissa, tästä määrästä riittää useampaan ruokaan.

Prässättyä häränhäntää

Viikonlopun alla hamstrasin taas lihakaupasta kaikenlaista hyvää. Kovin usein en sillä käy, kun en nyt mahdottomasti syö lihaakaan, ellei ole ruokavieraita. Mutta silloin kun tiskiltä löytyy tuoreita lihaisia häränhäntiä, vasikan poskea ja possun paahtokylkeä, niin onhan niitä ostettava! Tällä kertaa keskitytään häränhäntiin.
Mielestäni nuo vähemmän arvostetut ruhon osat nelijalkaisissa ovat ne kaikkein maukkaimmat. Onhan murea taiten paistettu pihvi ihan hyvää, mutta mihin siitä on maku kadonnut? Hintakin on kotimaisesta sisäfileestä jo melkoinen, kun taas häränhännän kilohinta oli tällä reissulla 5.90. Aikoinaan häränhäntiä oli myytävänä kaupassa kuin kaupassa, ja niistä tuli usein keitettyä lihalientä. Liemen lisäksi suussa sulavat lihat tietysti revittiin makeiksi paloiksi pahimpaan nälkään ruuanlaiton lomassa. Nyt ne prässättiin tyylikkääksi alku- tai iltapalaksi. Ja kaupan päälle annos maukasta lihalientä! Molemmat olivat ihan älyttömän hyviä! Lihan voi keittää ja prässätä päiviäkin etukäteen, ja viimeistellä juuri ennen tarjoilua.
Reilusta kilosta häränhäntiä syntyy noin 250 g tiiviisti pakattua maukasta lihaa, josta voi leikata haluamiaan viipaleita pannulla käytettäväksi. Tämä valmistuu samoilla kasviksilla ja mausteilla, kuin kunnon lihaliemi, niin kuin sen kukin on tottunut tekemään.

Prässättyä häränhäntää

Reilu kilo (noin 6 kpl) paksuja häränhäntiä
1 iso sipuli
1 porkkana
1 varsiselleri
valkosipulin kynsi
laakerinlehti
muutama mustapippuri
muutama maustepippuri
tuoreita yrttejä (esim. timjami, rosmariini, tai mitä sattuu olemaan)

Kuori ja puhdista kasvikset, pilko rouheiksi paloiksi. Puhdista häränhännistä ylimääräinen rasva ja kalvot niiltä osin, kuin ne irtoavat. Loput kalvot kannattaa viillellä auki.
Laita häränhännät kattilaan ja kylmää vettä niin paljon, että ne peittyvät. Kiehauta, kuori vaahto pois. Lisää vihannekset ja mausteet ja keitä miedosti poristen kannen alla, kunnes liha on niin pehmeää, että se melkein sulaa irti luista. Aikaa saa varata 4-5 tuntia. Valuta häränhännät, siivilöi samalla liemi talteen myöhempää käyttöä varten. Irroittele lihat luista, poista sitkeät kalvot. Revi pieniksi, mausta reilusti suolalla ja hiukan pippurilla ja laita sopivaan kelmulla vuorattuun astiaan ja painele tiiviisti. Suolaa tarvitaan yllättävän reilusti, jos jäi suolattomaksi, paistaessa voi vielä lisätä. Peitä kelmulla, laita jääkaappiin painon alle seuraavaan päivään.
Leikkaa sopivan paksuisia viipaleita, pyörittele suolalla, pippurilla ja yrteillä maustetuissa vehnäjauhoissa ja paista rapeapintaiseksi öljyn ja voin seoksessa. Tarjoa haluamallasi tavalla, tai vaikkapa salaatin kanssa, kuten tässä, balsamicosiirapilla terästettynä; iltapalana.

Juhannusliemet

 

Tekemättömien töiden rästilistaa lyhentäessä hellalla porisi useampikin kattila. Samalla kun siivoilin keittiötä ja istuttelin vihdoin kukat, keittelin kokoon kuusenkerkkäsiirappia. Noista metsän aarteista on jälleen kiittämäni aina niin avuliasta työkaveriani siippoineen, joita ilman en tulisi enää toimeen! Nokkoset ja maitohorsman versot ovat he minulle keränneet, mallinukelle on rakennettu jalka, mankeli korjattu ja ja ja...mitähän kehtaisin vielä keksiä... Tuhannesti sinne kiitoksia!

Mitään pikku satsiahan ei täällä tehdä, vaan reilulla kädellä! Johihaka kokkaa blogin ohjetta noudattelin, aineksia vaan oli niin paljon, että ilta loppui kesken, ja aika monta tuntia meni tätäkin päivää; suurempi määrä näyttää vaativan reilusti pidemmän keittoajan. Varaa useita purkkeja.

7 l kerkkiä
7 l vettä
3.5 kg sokeria
2 vaniljatankoa

Huuhtele kerkät ja lisää vesi. Anna liota reilusti yön yli. Keitä liotusvedessä 1 tunti, siivilöi kankaan läpi. Lisää sokeri, keitä tunti. Lisää halkaistut vaniljatangot ja keitä kunnes neste on haihtunut puoleen ja seos on siirappimaista. Varaudu useiden tuntien keitokseen. Nopeammin seliväisi varmaan, jos keittäisi lientä kokoon ennen sokerin lisäämistä. Säilö puhtaisiin purkkeihin ja jakele lähipiirille tai tuliaisina, kaikkea et jaksa käyttää itse.


Runnin aarteita on tuo nostalginen vanilliinisokeripurkki; jolla on ihan paras nimi!


Teki mieli keittää rapulientä; en halunnut ostaa hummerifondia kaappiin seisomaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pakasterapupakkaus. Tulihan ne ravunpyrstötkin tietysti syötyä.

Ja niistä ihanista aprikooseista vielä hilloa.


600 g aprikooseja lohkoina
1 dl vettä
vajaa 300 g hillosokeria
pala inkivääriä siivuina
tähtianista muutama sakara
kanelitanko

Kuumenna vesi ja aprikoosilohkot, lisää sokeri ja mausteet. Keitä n. 15 minuuttia, kunnes aprikoosit pehmenevät, säilö purkkiin.

Ja huomenna ikkunanpesu - ehken - ja jotain sireeninkukkia!

Ankkaa appelsiini-Cointreau-kastikkeen, maa-artisokkapyreen ja friteerattujen suppilovahveroiden kera

Paikallislehdestä (Viikko Savo) jokin aika sitten sattui silmään tällainen ankkaohje. Kuulosti niin herkulliselta, että sitä oli pakko kokeilla. Alkuperäisen ohjeen kermakastikkeen sijaan tein voilla viimeistellyn kastikkeen ja muutaman pikku muutoksen tein muutenkin.  Kun illaksi ostetut elokuvaliput supistivat kokkausajan nautiskeluineen kahteen tuntiin eikä pakkasesta löytynytkään hyvää lientä, tehtävä oli yhdelle kokille haasteellinen. Pakkasen uumeniin vanhentuneesta (harmin paikka) ankanrintafileesta tuli lyhyessäkin ajassa erinomainen liemi ja keitetty rintafilee päätyi seuraavan päivän ruokaan ja hyvää oli, siitä myöhemmin.

Ankkaliemi:
1 vanha ankanrintafilee tai vaikkapa metsäkanalinnun luita tms.
1 porkkana (selleriä jos on)
2 pientä shalottisipulia
pari laakerinlehteä
muutama kokonainen neilikka
rosmariinia
kokonaisia mustapippureita
(nokare lihaliemikuutiosta)
vettä

Poista nahka ja rasva ja mahdolliset kuivahtaneet kohdat lihan pinnalta. Leikkaa kahteen osaan. Laita liha ja paloiteltu porkkana ja lohkotut sipulit kattilaan ja vettä sen verran, että ne peittyvät. Kuumenna. Kuori vaahto liemen pinnalta ja lisää sitten mausteet. Keitä hiljaa poreillen vähintään tunnin ajan. Siivilöi liemi ja ota liha talteen myöhempää käyttöä varten; sopii hyvin vaikkapa kiinalaiseen ruokaan.

Varsinainen ateria (kahdelle):

1 ankanrintafilee
1 shalotti-sipuli
½ l hyvää lintulientä
1 appelsiini
½ dl Cointreau likööriä
rosmariinia, suolaa, pippuria
arrow-juurijauhetta/maizenaa
voita

kourallinen suppilovahveroita

tempura- tai muuta friteeraustaikinaa
suolaa, pippuria
öljyä friteeraamiseen

500 g maa-artisokkia

loraus kermaa
1-2 rkl voita
suolaa, mustapippuria
cayennepippuria, muskottipähkinää

Aloita maa-artisokka-pyreestä. Puhdista ja kuori mukulat, lohko pienemmiksi ja keitä kypsiksi vedessä. Kaada vesi pois, soseuta, lisää voi ja kerma, mausta. Paina seos siivilän läpi tasaisemman rakenteen saamiseksi. Jätä odottamaan.

Maa-artisokkien kiehuessa puhdista sienet.

Hienonna sipuli ja kuullota pienessä määrässä voita. Riivi rosmariinin oksasta muutama neulanen ja heitä joukkoon. Purista appelsiinista mehu ja laita 1 dl mehua kattilaan, puolet likööristä ja lintuliemi. Keitä, kunnes jäljellä on noin kolmannes. Siivilöi. Mausta mustapippurilla. Kuumenna uudelleen, lisää loput likööristä ja saosta (½-1 tl arrowjuurijauhetta liotettuna tilkkaan vettä), anna kiehahtaa. Jätä odottamaan ja juuri ennen tarjoilua kuumenna kiehuvaksi ja lisää pari kolme rkl voita, älä anna enää kiehua, tarkista suola.

Kuumenna kattilassa sen verran öljyä, että sienet mahtuvat siihen upoksiin. Sekoita friteerausjauhoista ja vedestä löysähkö seos, mausta reippaalla suolalla (yleensä jauhoseokset ovat suolattomia) ja lisää myös pippuria. Kasta sienet taikinaan ja nostele yksitellen öljyyn, friteeraa pari minuuttia, kunnes saavat hiukan väriä ja nostele talouspaperin päälle.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuivaa ankanrinta ja leikkaa nahkaan ristikkäiset viillot. Laita liha nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja kuumenna, paista nahkapuolta noin 5 minuuttia, kunnes nahka on rapea ja kauniin ruskea. Käännä ja paista lihapuolta noin pari minuuttia. Ripottele uunivuokaan suolaa ja pippuria ja laita rintafilee uuniin nahkapuoli ylöspäin uuniin 6-8 minuutiksi. Ripottele suolaa ja pippuria foliolle, laita filee folioon, ripottele mausteet myös nahkan päälle. Anna vetäytyä foliossa n. 10 minuuttia. Lämmitä artisokkapyree.

Kiireessä oikaisin tuossa uuniosiossa niin, että laitoin fileen jo 100 asteiseen uuniin sen lämmetessä ja pidin lihaa uunissa n. 14 minuuttia, foliossa vetäytymistä lyhensin muutamalla minuutilla.

Leikkaa filee siivuiksi ja kokoa ateria lautaselle.

Täytyy sanoa, että tässä oli ihanainen ateria! Kastike onnistui loistavasti, liha oli juuri sopivan mureaa ja maa-artisokka ei pettänyt tälläkään kerralla! Suppilovahverot sopivat mainiosti friteerattavaksi. Suosittelen lämpimästi!

Ja aterioinnin jälkeen ehdittiin hyvin elokuviinkin :).