Vinkkejä pääsiäispöytään

Viime hetken vinkkejä pääsiäiseksi, suolaista ja makeaa. Lampaanpotka, lampanviulu, parsapiirakka, rahkatorttu... Ja viimeiset hetket osallistua arvontaan! Linkki postauksen lopussa.
Tänä vuonna oma lampaani todennäköisesti menee Lähi-Idän tai Intian suuntaan. Tässä Marokkolainen versio.
Perinteisempää lammasohjetta löytyy blogin arkistoista;
Koko menu: lampaanviulua punajuuricouscousin, uunijuuresten ja paprikavoikastikkeen kera. Jälkkärinä hedelmä-sabayon.
Ylikypsää lampaanpotkaa voi valmistaa vakuumissa kotiuunissa ilman sous vide-laitteitakin.
Miksei pääsiäisenä maistuisi parsapiirakka tai parsakeitto, nythän kaupoista alkaa taas saada ihan kelpo parsoja.
Jälkiruoaksi helppo piirakka aprikooseista, mangopassionpiirakkaa tai gluteenitonta aprikoosimangopiirakkaa. Kahvikakut voi koristella pääsiäiseen sopivaksi, tässä banaanikakkujen ohje. Täällä vielä kuvia pääsiäispipareista. Tai maistuisiko mämmitoffee?

Makea tulkinta Kyöpelinvuoresta. Banaanikakun ohjeeseen linkki yllä.

Moussekakun voisi koristella näinkin.

Macaronseja pääsiäiseen sopivin värein. Macarons-ohjetta esim. täällä.

Kaupan suklaamunia voi tuunata sokerimassasta tehdyin koristein.

Vielä on huominen aikaa osallistua arvontaan, jossa voit voittaa Expertin 100 euron lahjakortin!

Olet mukana arvonnassa kommentoimalla tästä linkistä aukeavaa postausta 30.3.15 mennessä.

Yhtä juhlaa!

Monen kodin kiireinen ja stressintäyteinen kevät on tänään saanut täyttymyksen; ehkä tavallisesti niin arkinen, turvallinen ja monenlaista elämää nähnyt asumus on nyt puunattu ja parhaimpiinsa pukeutunut, valmiina ottamaan vastaan juhlaväkeä. Ylioppilaat ja muut valmistuneet ovat tänään ansaitusti sankareita! Yksi etappi on suoritettu ja elämä edessä!

En onneksi tänä vuonna joutunut pelkästään vieraan osaan, vaan sain osalistua hiukan muutaman juhlan tarjottavien valmisteluun.


5 munan gluteeniton kakku sisältäen mangopassion- ja valkosuklaanougatmoussea,  limecurdia ja passionpureeta. Hortensiankukat vaahtokarkin makuista kaulintamassaa, lakki sokerimassaa ja marsipaania. Kakku on kuorrutettu marsipaanilla ja suihkutettu helmiäisellä.


Kukkien keskustaan on liimattu nonparelli.


Koristelu pikeeriä, lyyrasabluuna on leikattu kirurgin veitsellä muovitaskun palaseen ja ruiskumaalaus kultavärillä.


Ruusua ja liljaa. Kulta on vaikea kuvattava.
















Ruiskuppeja savuporo- ja kylmäsavulohitäytteellä.





Eräälle erityiselle ihmiselle kiitoksena nämä macaronrasiat.


Macaroneissa täytteenä mm. vadelmaganache, laventeli ja maitosuklaa vanhoilla ohjeilla; uusia täytteitäkin tuli kehiteltyä:

Lakritsitäyte
200 g lakritsia
11/2 dl kermaa
1/2 purkkia mascarponea
n. 50 g voita

Laita kattilaan 1/2 dl kermaa ja lakritsit, sulata miedolla lämmöllä, lisää kermaa tarpeen mukaan (eri lakritsit sulanevat vaihtelevasti). Soseuta sauvasekoittimella, sekoita joukkoon mascarpone ja voi.

Mokka
1 purkki mascarponea
100 g maitosuklaata
1-2 tl pikakahvia

Sulata maitosuklaa mikrossa. Sekoita mascarponeen pikakahvimuru ja suklaa.

Passiontäyte
1 purkki mascarponea
1 purkki tuorejuustoa
1 passionhedelmä
1/2 purkkia passioncurdia

Sekoita aineet keskenään.

Pikkuleipiä meni juhliin noin 100 kappaletta, macaronseja lukematon määrä värikoodein :), ruiskuppejakin sekä kukkainen kakku (hortensiakin on suosikkikukkani!)

Oikein oikein paljon onnea ja menestystä kaikille!

Kumman kaa?- valkuaista kahdessa pakkauksessa

Paljon valkuaisia leivonnassa käyttävänä haaveilin keltuaisettomista kananmunista. Viime viikolla silmään osuikin tv-mainos Two chicks- purkista. Pitihän sitä päästä kokeilemaan, varsinkin kun olin juuri saanut tuhottua parsakurssilta tähteeksi jääneen ämpärillisen valkuaisia. Ei löytynyt marketeista, mutta saman ketjun lähikaupasta kyllä.



Kylmähyllystä löytyvä tuote on brittiläinen mutta valmistettu Belgiassa. 500 g purkkiin mahtuu 15 vapaan kananmunan valkuaista, lisänä on ainoastaan guarkumia sakeutusaineena ja ne on kevyesti pastoroitu. Säilyy avattuna 7 päivää. Myyjän kanssa purkkia etsiessä koettiin sellaista löytämisen riemua, että parasta ennen päivämäärä jäi tarkistamatta (huonosti muistan niitä kaupassa muutenkin katsoa); sehän oli mennyt, mutta pelastinpa purkin hävikiltä, ei nuo parissa päivässä pilaannu. Nestemäistä valkuaista suositellaan rasvattomana, kolesterolittomana, runsasproteiinisena ja vähäkalorisena korvaamaan kokonaiset munat missä tahansa ruoanvalmistuksessa; munakkaissa, kokkelissa, pannukakuissa, jälkiruoissa... Pakkaus riitti kolmeen macaron-taikinaan ja yhteen pikeeriannokseen.

Keltuaisten loppusijoitus macaroneja ja pikeeriä (valkuaistomusokerikuorrutus, Royal icing) tekevälle on välillä melkoinen ongelma. Halusin kokeilla, toimiiko tuote yhtä hyvin kuin n. vuorokautta aiemmin erotellut valkuaiset.

Purkkivalkuainen on hyvin lirua verrattuna seisotetunkin valkuaisen rakenteeseen. Se vatkautuu huomattavasti nopeammin ja vaahdossa on runsaasti volyymia. Macaronit onnistuivat kahdella kertaa erinomaisesti, keskimmäiset epäonnistuivat. Kolmen taikinan perusteella jäi vaikutelmaksi, että valkuaiset kannattaa vatkata melkoisen kovaksi vaahdoksi, sekoittaa siihen ensin väri ja sitten mantelitomusokeriseos; taikina vaatii pidemmän sekoitusajan oikean rakenteen löytymiseksi. Koekakku kannattaa tehdä.


Näiden kohdalla purkki ehti olla hetken kylmässä ja jätin valkuaisvaahdon vähän löysemmäksi ja voi olla, etten muistanut ravistaa purkkia. Ihanasti epäonnistuneita macaroneja, jotka menevät marenkeina missä tahansa jälkkärissä. Rakenne on jännä, "pienikuplainen" ja suussa sulava, ilmavan kevyt, mutta sisällä on samanlaista pehmeyttä kuin macaroneissakin. Siis erittäin hyvä marenkeihin!


Hyvin tämä toimii myös pikeerissä.
n. 0.8-0.9 dl valkuaista
1/4 tl viinikiveä (tai pari pisaraa sitruunamehua)
500 g tomusokeria

Viinikivi sekoitetaan hyvin valkuaiseen. Sen jälkeen lisätään tomusokeri. Yleiskoneen hitaimmalla nopeudella vatkataan 10 minuuttia. Värjätään ja ohennetaan käyttötarkoituksen mukaan tilkalla vettä.

Seuraavanakin päivänä pikeeri oli hyvin tasalaatuista, eikä normaalia veden erottumista ollut tapahtunut, kuten tuoreista valkuaisista tai valkuaisjauheesta tehtynä, oikein positiivinen havainto.

Paketin kyljessä komeilee vielä (englanninkielinen) lause: edullisempaa kuin erotella kananmunat. No, meillä tämä tehopakkaus maksoi 4.99 euroa. Pikaisesti katsottuna 10 kpl kenno vapaan kanan munia maksaa noin 2 euroa, jota pitäisin jonkinlaisena keskihintana.

Kannattaako siis hankkia? Ei hintansa puolesta, ja jos haluaa tukea kotimaisia kananmunan tuottajia, purkki kannattaa jättää hyllyyn. Mutta jos kananmunat ovat kaupoista loppu tai "vanhetettuja" valkuaisia ei juuri sinä päivänä ole jemmassa, tämä on hyvä hätävara (jos tuota jatkossa vielä kaupoista löytyy). Kun kuivatun valkuaisen, albumiinijauheen joutuu tilaamaan ulkomaisista leivontakaupoista, tämä tuote olisi sille varteenotettava ja erittäin toimiva vaihtoehto.

Tuskinpa siis viikottaiselle ostoslistalle päätyy, mutta nyt ovat taas valkuaiset loppu...

Värillä on väriä; macaron-ohjeita

 



Iski hirveä hinku saada monta ihanaa väriä tallennettua macaronkuoriin. En osannut päättää; tuli varmaan toistakymmentä, yksi taikina kutakin väriä. Tässä osa. Osassa taikinoita on hasselpähkinää, johonkin kokeilin vähärasvaista mantelijauhetta.

Ystäville olen meilannut kohtuullisen seikkaperäistä valmistusohjetta, joten laitetaan se tännekin. Tämä on ranskalaisen marengin ohje, italialaisella eli kuumamarengilla tehtynä kuoret olisivat tasalaatuisempia ja kauniimpia, mutta tämä tapa on nopea ja helppo ja löytyy useammastkin blogista. Täyteohjeita löytyy aiemmista macaron-postauksista ja lähiaikoina lisää. Jutun lopussa yksi ehdotelma.

100 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
100-110 g valkuaista (n. 3 valkuaista)
4 rkl sokeria

Erottele valkuaiset edellispäivänä ja jätä peitettynä huoneen lämpöön. Jos säilytät pidempään, laita jääkaappiin. Valkuaisen ”vanhettaminen” löystyttää proteiinin kierteisiä rakenteita ja se vaahtoutuu paremmin, vaahto on kestävämpää ja macaronsit kohoavat uunissa paremmin. Keltuaista ei saa olla mukana, silloin valkuainen ei vaahtoudu. Työkalujen tulee muutoinkin olla rasvattomia. Keittiövaaka on myös melkeinpä välttämätön ainesten mittaamista varten.

Varaa mahdollisimman tasainen leivinpelti tai useampi, ja repäise sopivan kokoiset leivinpaperit, joiden tulisi olla suoria, laita tarvittaessa painon alle. Varaa n. 0.8- 1.0 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä tylla, jos sellaista ei ole, vaikkapa Bruno-pursotuspussien mukana tulevasta muovityllasta on helppo sellainen leikata. Laita tylla pursotuspussiin ja maljakkoon, kannuun tai vastaavaan, pussi on helpompi täyttää.

Siivilöi mantelijauhe 1-2 kertaa, varaa hiukan enemmän kuin tarvitset. Siivilöi tomusokeri mantelijauheen sekaan ja sekoita huolella. Jos seos seisoo pitkään, siivilöi uudelleen, näin vältät paukut leivoskuorissa. 

Vatkaa valkuaisia talouskoneella tai sähkövatkaimella, kunnes seos alkaa vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikka kerrallaan. Vatkaa valkeaksi vaahdoksi, vaahto muodostaa pysyviä huippuja, sen ei tarvitse kuitenkaan olla yhtä kovaa, kuin marenkia tehdessä. Mitä kovempi vaahto, sen enemmän sekoitusta taikina sietää.

Tässä vaiheessa lisää haluamasi väri (käytän pastaväriä) ja mantelitomusokeriseos kerralla. Sekoita laajoin liikkein nuolijalla ainekset sekaisin. Sekoita kunnes seos on tasaista ja kiiltävää, ja valuu hitaasti nuolijasta. Tee pellille koekakku, mikäli se leviää ja tasoittuu hitaasti, massa on valmista. Tämän oppii muutaman kokeilun jälkeen. Laita massa pursotuspussiin, sulje pussi sulkijalla ja pursota kohtisuoraan parin cm kokoisia pyörylöitä leivinpaperille tasaisin välein. Koputtele peltiä vaikkapa tuolin selkänojaa vasten. Jos taikina leviää huonosti, tilannetta voi koettaa korjata kovalla paukuttelulla. Mikäli taikina leviää helposti, kevyt naputtelu sormin riittää. Jätä pöydälle kuorettumaan noin tunniksi. Tämä on välttämätöntä sille, että leivos kohoaa uunissa muodostaen ”jalan”. Itse paistan 140 asteessa kiertoilmalla noin 16 minuuttia, välillä peltiä kääntäen, mutta tämä on hyvin uunikohtainen. Anna jäähtyä hyvin, silloin kuoret irtoavat parhaiten. Säilytä tiiviissä rasiassa, jos et käytä heti, pakasta. Parhaiten säilyvät pakkasessa ilman täytettä, minusta täytetyt vetistyvät sulatuksen jälkeen nopeasti.

Macaron-leivokset jäätelösydämellä:

Jauhot suussa-blogista sain idean isoihin macaron-leivoksiin. Laitoin hiukan mansikkatomusokeria tavallisen joukkoon ja pursotin n.6-7 cm pyörylöitä. Paistoaika hiukkasen pidempi. Väliin vatkasin vaniljarahkaa, jonka pursotin molempien leivoskuorten reunoille, keskelle laitoin palan jäätelöä. Lisäksi pensasmustikoita. Nämä pitää syödä heti, muutoin jäätelö sulaa. Eipä kuoret minusta jääkaappikäsittelyä tarvinneet, vaan olivat ihanan pehmeitä ja samalla rapeapintaisia. Herkkua!



Nyt pitäisi kehitellä jokaiselle värille sopiva täyte...

Macaronseja ja pipareita

 

Kuva on eiliseltä, jolloin vetäydyin varjoisalle terassille suojaan paahtavalta auringolta lempikirjan ja vuosikertasamppanjan kera.

Ei vaiskaan; kuva on tuunattu, pulloa ei avattu ja päivä vierähti leipoessa (ja vähän siivotessakin-kerrankin:)). Kevään juhliin on ollut pientä kysyntää makeista paloista, joiden valmistus on ollut pakko aloittaa pikkuhiljaa, ettei kaikki jää viime tippaan.

Ensin kuitenkin jokunen kuva pikkuleivistä, jotka päätyivät työkaverin salongin tarjoiluihin. Kädet olivat aiheen ja koristelun suhteen hyvin vapaat.



Retromacaronseja taisi tulla yhteensä 80 kappaletta.

Punaisten täyte: 50 g sulatettua valkosuklaata, hiukan sitruunankuoriraastetta ja 1/2 prk mascarponea sekoitettuna. Vihreissä 50 g tummaa suklaata, 3-4 rkl mustaherukkahyytelöäa ja 1/2 prk mascarponea.



Retrokukkia. Vaalea vihreä ja vaalea punainen toistuvat liikkeen väreissä.



Käyntikortista mallattu teksti on leikattu muovikalvolle sabluunaksi; ei ihan helppoa, olkoon taiteellista: Fabello. Ruiskumaalattu elintarvikevärillä.



Pikkuleipiä oli yhteensä noin 50.



Joku aina epäilee, että kaikki onnistuu tässä keittiössä, mutta kehtaanpa nyt tunnustaa, että joskus menee ihan läskiksi: piparitaikina oli vasta numero 3; ensimmäiset levisivät muodottomiksi (kuka käski kokeilla uutta ohjetta), toisen aloitin vaahdottamalla voita ja suolaa (ihan aloittelijatason moka, kuka vaihtoi purkit?).

Narrasin vielä hiukan; ihan koko päivää en keittiössä viettänyt, vaan illalla kokoontui viinipruuvimme kuohuviinien ääreen; joukossa pari samppanjaakin, joista toinen vuosikertaa! Oli joukossa yksi bulkkikuohukin, joka kyllä erottui heti joukosta. Halvoissa kuohuviineissä painetankkiin laitettuun perusviiniin lisätään hiilidioksidi hanasta kääntämällä. Hirveen halvalla ei siis saa laatua.

Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä vinnkinä: Samppanjoiden kanssa pärjäsi kuitenkin seurassaan edukas italialainen Rotari Riserva Brut 2007 (12,98 e) tullen pruuvissamme toiseksi.

Viinipruuvissa pääsee maistelemaan viinejä, joita ei varsinkaan hintansa puolesta tulisi hankittua. On mukava huomata, miten nenä ja makuaisti kehittyvät matkan varrella ja hauska on löytää erilaisia kieli- ja mielikuvia kuvaamaan tuoksuja ja makuja ja vertailla niitä. Huippumukavalle porukallemme on aina ilo tarjota pientä purtavaa:



Lopuksi maisteltiin tietysti macaronseja. Punaisten täyte mansikkaganache, violeteissa laventelin makuinen täyte, jossa kuivattuja laventelinkukkia on kiehautettu maidossa; siitä paksu kiisseli (kananmunaa, sokeria, maizenaa), johon lisätty lopuksi voita.



Keltaisissa muutama rkl notkeaa chverejuustoa yhdistettynä mascarponeen. Vihreissä maitosuklaata ja mascarponea.

Macaron goes retro

Ajatus macaronsien pinnan koristelusta on olllut mielessä ennenkin, ja jotain pursotusta aiemmin on tullut kokeiltua täällä. Voi olla, että koristelu on jonkun mielestä turhaa ja vääräoppistakin tämän leivoksen kohdalla, mutta mielestäni kokeilu oli hauska ja lopputulos ihan söpö.



Nämä macaronsit on koristeltu sabluunan avulla ruiskumaalaten, miksei sabluunamaalaus onnistuisi myös pensselillä, mutta on huomattavasti hitaampaa. Macarontaikina on värjätty kevyesti punaisella pastavärillä.



Retrokuvio löytyi askarteluteipistä. Täytteenä on vadelmaganache.



Kultamaalilla (kaikki syötäviä) koristeltujen kuviot löytyivät etupäässä kakkupapereista.

Turkinpippurimacaronsit

Salmiakin ystäville kokeilin tällaisia macaronseja. Kuoret on tehty samalla kolmen valkuaisen perusmacarons-ohjeella kuin ennenkin, löytyy macarons-kategoriasta. Värinä käytin mustaa pastaväriä. Pinnalle ripottelin turkinpippurirouhetta, mutta se melkein kannattaisi jättää pois, koska rouhe alkaa kostuessaan sulaa ja joihinkin kuoriin tuli tämän vuoksi reikiä. Kuorista tein tarkoituksella pieniä, suupalan kokoisia.



Täytteeseen 1 prk (250 g) Mascarponea ja 1/2 pss Fazerin turkinpippuricrushia.

Vatkaa mascarpone kuohkeaksi ja lisää turkinpippurirouhe. Turkinpippurirouhe sulaa mukavasti mascarponen joukkoon.

Macaroneja ja shamppanjaa

Osallistuin Shamppanjaa ja kuohua- viinikurssille. Päätin tehdä macaroneja maisteltavaksi; moni, jolle niitä olen tarjonnut, aina haikailee shamppanjan perään. Oikein hyvin sopivat kuohuvan kaveriksi, hyviä olivat shamppanjat ja kuohuviinikin.

Kuoret ovat aiemman perusohjeen mukaan. Täyte meni säveltäessä, kun edellisiltana innostuin horsmapiirakan ja juustopiirakan kanssa, jäi täytteen teko vähän toispuoleiseksi, eikä hyytynyt, en tainnut ihan kaikkia aineita mitata:). Kiireessä sitten tuunailin täytettä vähän ennen kurssille lähtöä.

Alunperin piti siis olla hyvin Fresitalta-mansikkaiselta kuohuviiniltä maistuva täyte, jossa kuumaan kuohuviiniin lisätään kananmuna, sokeria ja maizenaa, lisäksi laitoin valkosuklaata. Eipä saostunut, edes yön yli jääkaapissa oleiltuaan. Sulatin sitten valkosuklaata, johon lisäsin em. seosta ja vatkattua mascarponea. Ei ehtinyt jähmettyä, mutta ei valunutkaan. Valkosuklaan seasta voi erottaa tuon mansikan vivahduksen.



S niinkuin shamppanja. Perustaikina on värjätty pinkillä pastavärillä. Pienen määrän taikinaa erotin ja laitoin vielä ruskeaa pastaväriä ja kapealla tyllalla pursotin S-kirjaimet. Oli tarkoitus kuvata shamppanjapullojen kera, mutta kiireessä se jäi vain haaveeksi.

Let's dance!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan tai ainakin keväällä, nimittäin latinotunnit! Pari vuotta sitten sotkeuduin sinne puolivahingossa, mutta rytmit veivät mennessään ja kesäisin onkin vieroitusoireita. Voin kyllä suositella tätä liikuntaharrastusta kaikille; hiki tulee huomaamatta ja musiikin riemu vapauttaa! Sopii myös selkävaivaiselle.

Kiitoksena rytmikkäistä sunnuntai-illoista muistimme opettajaamme pienin lahjuksin.

Tällainen kuvaelma pälkähti päähäni varmaankin jonain yön tuntina.

 

Eiköhän tämä ole joskus jokaisen tanssinopettajan haave: tanssipari liitää kuin unelma, kaukosäätimen voimin!

Nuotit lentelevät ja CD-levyjä tarvitaan iso kasa.

Kaikki muut osat ovat sokerimassaa, paitsi lipputangot ja kaukosäätimen antenni pastaa.

Kannettavan soittimen päällä on hyvä istua. 

Vaikka tunnelma vie Brasiliaan, rakkaat harrastukset ovat mielessä tanssin pyörteissäkin.  Hahmon korkeus on n. 11 cm, tanssiparin 6 cm.

Olisiko meneillään sensuelli rumba vai kenties kiihkeä pasodoble? Ettei vain olisi pientä erimielisyyttä ilmassa daamin käden asennosta päätellen?

Kakku tietenkin kotiin vietäväksi. 3 munan kakkupohja, pari rkl kaakaojauhetta mausteena. Pohjan päällä on sipaisu omena-porkkanahilloa. Mousse on sitruunarahkaa ja kermaista mango-passion moussea , joita on jämäköitetty parilla cointreau-tilkkaan liotetulla liivatteella, hiukan oranssia pastaväriä.

Päällä vaniljakreemijauheella maustettua Flora vispiä, kaksivärisessä pursotuksessa oranssia pastaväriä.

Koristeena puolikas suklaamuna, jonka päällä sokerimassasta tehtyjä kukkia, suihkaus helmiäissprayta.

Kurssikavereille maistiaisiksi vielä macaroneja; vihreissä valkosuklaa-mascarponetäyte, keltaisissa tummaa suklaata ja mascarponea.

100 g sulatettua suklaata sekoitetaan purkilliseen mascarponea.

Syksyä odotellessa opettajalle ISO KIITOS ryhmä rämän puolesta!