Männistön kokkikurssin reseptiikkaa

Männä viikolla Männistössä siis kokattiin pitkän kaavan mukaan. Ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Lupasin reseptejä ja niitä seuraavassa, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Jostain syystä joku ei osaa sanoa ei, ja lupaa itselleen liikoja. Tästä syystä juustokohokkaan resepti jäi testaamatta ennen kurssia. Virhe. Aina ei tarvitse olla selvillä, mitä on tekemässä, mutta kun opettaa sitä toisille, asian pitäisi olla vesiselvää. En siis ollut käyttämääni reseptiin tyytyväinen, vaikka ihan kohtuulliset ja hyvin kohonneet, maukkaat ja hyvin laskeutuneetkin kohokkaat saimmekin aikaiseksi, anteeksi kastikeguruni vuosien takaa Michel Roux. Muna-kirjan juustokohokkaan perusresepti ei vain meille toiminut. Täytyy paremmalla aikaa testata toinen.

Ennen varsinaisia reseptejä pari sanaa kohokkaasta ylipäätään. Tai siis siitä, että kun ymmärtää tiettyjen perusreseptien perustan ja yhteneväisyydet ja hallitsee muutaman reseptin, voi niitä soveltaa kulloiseenkin tarkoitukseen, olipa kyseessä kastike, suolainen tai makea ruokalaji tai leivonnainen. Julia Childin niin loistokkaan mutta niin vaatimattomalle paperille suorastaan tylsän näköisesti painetun suomennoksen Ranskalaisen keittiön salaisuudet kannattaa lukea nimenomaan sillä silmällä, ajatuksen kanssa. Lyhyesti: valkokastikkeesta saadaan kananmunia lisäämällä tuulihattutaikina. Julia Child sanoo: tuulihattutaikina on vain hyvin sakea bechamelkastike, johon vatkataan munia. Kohokkaan perustaikina on hyvin sakea valkokastike, johon lisätään keltuaiset ja vaahdotetut valkuaiset. Makean kohokkaan perustaikina on oikeastaan sakea creme patissiere, sakea vanukastäyte, jota käytetään mm. piirakoiden täytteenä, ja siihen vain lisätään vaahdotetut valkuaiset ja tietenkin makuaineet, kuten suolaiseenkin kohokkaaseen. Jos nämä opit sisäistää, riittävästi harjoittelee ja toistaa, pystyy valmistamaan nämä, monet kastikkeet ja niin edelleen, ilman reseptejä. Jos...

Sitten varsinaiseen illan aiheeseen. Ennen alkuruuaksi nautittua kohokasta ruokahalun herättäjä, amuse bouche, pieni keittiön tervehdys. Loisteliaan syntymäpäiväaterian amusesta innoituksen saaneena kuivatin mandoliinilla ohueksi vedettyjä raakoja, kuorittuja punajuuri - ja talvikurpitsasiivuja kuivurissa. Uunissa miedossa, alle 50 asteessa, onnistuu myös. Rutikuivina pienellä sähkömyllyllä tai vastaavalla niistä saa ohutta jauhemaista tomua. Vuohenjuustopalaset on pyöritelty tomussa ja suupalat tarjottiin saaristolaisleipäsiivun päällä, jotka käytettiin nopeasti pannulla tilkassa öljyä.

Pääruuaksi valmistettiin ravioleja kurpitsa- ja punajuuritäyttein. Tässä ravioli-nimitystä käytetään nyt yleisesti menemättä sen tarkemmin täytetyn pastaherkun muotoihin. Hyväksi havaitsemani pastataikinan ohje on Hans Välimäen käsialaa:

Pastataikina

250 g durumvehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 kananmunaa
3 keltuaista
(2 rkl vettä)

Mittaa ensin jauhot kulhoon, lisää muuta aineet paitsi vesi. Riippuen kananmunien koosta ja jauhojen kosteusprosentista, vettä ei välttämättä tarvitse lisätä. Sekoita kaikki ainekset keskenään taikinaa hetken työstäen, lopussakin se tarttuu käsiin. Laita taikina kelmuun lepäämään, mielellään jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Sen jälkeen taikina käsitellään pastakoneella palanen kerrallaan. Vannoutunut pastantekijä vaivaa taikinaa ensin käsissään tovin tietyin liikkein, mutta tällainen hätähousu suorittaa vaivaamisen pastakoneen leveimmällä telalla taittaen taikinan aina kolmeen, hiukan jauhoja levyn pintaan lisäten, kunnes sopiva kimmoisuus ja konsistenssi on saavutettu. Sen jälkeen levy ohennetaan aina tarpeen mukaan hiukan jauhoja ripottaen lopulliseen muotoonsa.

Kurpitsatäyte

Määrät ovat summittaisia, sovellettavissa. Soseen olin valmistanut etukäteen kypsentämällä talvikurpitsakuutiot vähässä vedessä. Parikin desiä valmista sosetta riittää pitkälle. Lisättiin joukkoon vähän vähemmän ricottajuustoa, vielä vähemmän raastettua parmesania. 1-2 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä, suolaa, pippuria, hiukan valkosipulia, muskottia ja cayennepippuria. Suola saa täytteissä olla napakka, muutoin lopputulos on valju. Tuoreita yrttejä vielä, rosmariinia ainakin. Maistelemalla pääsee parhaaseen lopputulokseen.

Punajuuritäyte

Kuoritut punajuurikuutiot kypsennetään pehmeiksi keittämällä, ottaa yllättävän pitkään. Soseutetaan ja jäähdytetään. Lisätään vähän vähemmän ricottajuustoa, gorgonzolaa, tuoretta timjamia, hiukan valkosipulia, suolaa ja pippuria.

Täytteet kannattaa laittaa pursotuspussiin,josta ne on helppo annostella pastalevylle.

Pieni nokare taikinaa riittää. Nokareen ympäri voidellaan joko vedellä tai kevyesti vatkatulla kananmunalla, joka liimaa pastalevyt toisiinsa. Toinen levy laitetaan paikoilleen huolella, isompia ilmakuplia välttäen ja leikataan muotoonsa. Jos jää isoja ilmakuplia, tai liimaus pettää, täyte leviää helposti keitinveteen.

Useamman ruokalajin illallisessa parasta olisi, jos kokki olisi keittiössä koko ajan. Aikataulutus on tärkeää näin yhdessä valmistaen. Kohokas ei voi odottaa, joten moni muu komponentti ja työvaihe tehtiin etukäteen, kuten myös raviolit, kypsennystä vaille. Vaan niinpä menivät ja ehtivät vähän tarrata leivinpaperiin. Mutta siitäkin selvittiin. Opetus tämäkin; mieluummin suoraan kattilaan.
Kypsennys suoritettiin Glorian Ruoka&Viini-lehden ideoimana: punajuuriraviolit punajuurimehussa ja kurpitsaravioleille tyydyttiin porkkanamehuun. Ohjeesta poiketen laimensin mehuja ja lisäsin niihin suolaa. Ravioleille saatiin kaunis väri ja täyteläinen maku.

Persiljapesto

Samaisen lehden persiljapesto-ohjetta hivenen sovelsin.

1 ruukku lehtipersiljaa
n. 1/2 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl suolaa
mantelijauhetta puolisen desiä
pari rkl vastaraastettua parmesaania
pippuria
noin 1 dl tai tarpeen mukaan oliiviöljyä

Leikkaa persilja pätkiksi ja käytä nopeati kiehuvassa vedessä, varret hiukan kauemmin. Jäähdytä kylmässä vedessä. Laita tehoksekoittimeen tai vastaavaan, itsellä kätössä on Bamixin silppuri. Käytä valkosipuli tilkassa öljyä hetki mikrossa, jolloin maku pehmenee. Lisää muut aineet ja soseuta. Lisää tarvittaessa öljyä, jos pesto on liian paksua. Makuasia.

Mantelimaito GR&V: ohjeella

1 pieni pussi kuorittuja manteleita (vajaa desi)
3 dl täysmaitoa
puolisen tl suolaa
tilkka oliiviöljyä

Paahda manteleita uunissa 170 asteessa vajaa kymmenen minuuttia. Laita blenderiin muiden aineiden kanssa ja aja hienoksi. Laita kylmään mielellään yön yli maustumaan. Siivilöi, lämmitä ja juuri ennen tajroilua vaahdota sauvasekoittimella, kerää vaahtoa annokseen. Itse laitoin siivilöidyn, lämmitetyn maidon gourmet sifoniin ja panostin ja säilytin sifonin n. 60 asteisessa vedessä tarjoiluun saakka.

Edellä mainittujen komponenttien lisäksi kastikkeen virkaa toimitti panulla freesatut suppilovahverot sipulin ja valkosipulin kera, hiukan öljä, voita, suolaa ja pippuria. Päälle raastettiin hiukan parmesaania ja ripaus sitruunankuorta. Loraus tattiöljyä vielä.

Creme bruleen ohje löytyy täältä. Vaniljatanko halkaistaan ja raaputetaan vanilja kermamaitoseokseen yhdessä tangon kanssa. Massan voi valmistaa suoraan ilman maustumisaikaa.
Edit. Vinkki: uuneissa on eroja. Mittaa uunisi lämpötila mittarilla ja säädä uuni 100 asteeseen tai hieman alle. Siitä huolimatta paistoaika on viitteellinen riippuen vuoan mallista ja paksuudesta ja annosmäärästä. Heilutellessa keskeltä vielä hiukan tytisevä brulee on valmis jäähdytettäväksi. Matalissa brulee vuokissa saa parhaan lopputuloksen nopeimmin. Liian kuumassa paistettuna kananmuna kokkaroituu eikä annokset hyydy.

Aperitiivina emännän alkupalojen kanssa maistettiin italialaista Rotari Riserva Brutia, josta edellinen vuosikerta veti vertoja jopa samppanjalle.Juustokohokkaan kanssa toimi hyvin Chaudray Cremant de Bourgogne Brut, jota maistettiin sieni-illallisilla. Miellyttävät hapot, pitkät pienet kuplat ja paahtoleipämäinen kypsän hedelmäinen, runsas, mutta hienostunut maku. Raviolien kanssa testattiin kahdenkin laista punaviiniä, mielenkiinnosta. Italialaiset Villa Rajna Pinot Noir sekä Castello Svevo Rosso. Ensimmäinen, pinot noir rypäleistä valmistettu kevyehkö, puolukkainen, vähähappoinen viini sopi mainiosti kasvisravioleille, vaikka makumaailma olikin runsas. Jälkimmänen viini ei sekään ollut hassumpi, mutta ehkä kuitenkin tälle kokoonpanolle hivenen tuhti. Jälkiruoka, creme brulee tuottanee yleensäkin päänvaivaa viiniä valitessa. Ohje makeaa makealle saa ainakin tässä kohden aikaan hyvin makean kokonaisuuden, kun brulee on vielä varsin rasvainenkin. Grande Tradition, ranskalainen muscat-rypäleestä tehty kukkainen, hiukan parfyyminen, makeahko kuohuviini oli mielenkiintoinen, mielipiteitä jakava. Voisin ajatella creme bruleelle kumppaniksi ihan kuivaa kuohuviiniäkin. Myös viineistä intohimoisesti innostunut Marianne oli nähnyt vaivaa viinilistaa miettiessä ja ruokaillessamme avasi meille kyseisten viinien saloja.

Kokkailu jatkui seuraavana päivänä osaltani intensiivisesti: illalla oli vuorossa italialainen menu neljälle. Siitä, ja tulevasta sorsaillallisesta, sorsaa neljällä tapaa, kirjoittelen myöhemmin. 

Kokkikurssilla Männistössä

Viikko takaperin toteutettiin jo aikaa sitten keväällä sovittu kokkikurssi. Kuuden naisen porukka kokkasi fiilistellen lähemmäs puoli vuorokautta.

 Näköalat asunnosta ovat huikeat. Samoja maisemia kerrosta ylempää ihailee 8-pallo -elokuvassa Pirkka-Pekka Petelius.

 Kompaktin, mutta kuitenkin avaran ja valoisan kerrostaloasunnon keittiössä ja ruokasalissa kaikki mahtuivat työskentelemään.

 Alkuun emäntä oli varannut pientä maistuvaa purtavaa tervetuliaisjuoman kera. Puolitoistatuntinen hurahti nopeasti omaa ruokafilosofiaa, ruokahistoriaa ja tärkeitä perusvälineitä esitellessä. Maustamisesta oli toivottu vinkkejä. Jyrki Sukulan opein: sopivassa suhteessa suolaa, happoa, kärkeä ja ripaus makeutta. Maistellen ja taas maistellen. Raaka-aineiden perusmakuja kunnioittaen ja yrttejä, mielellään tuoreita. Etniset ruuat tietysti asia erikseen.

Osallistujat olivat toivoneet kolmen ruokalajin makumatkaa sesongin raaka-aineet huomioiden. Pari klassikkoa, juustokohokas ja creme brulee nousivat kärkeen. Päätettiin lisäksi pitää pastakoulu, jossa sekä kurpitsaricottaparmesan- että punajuuriricottagorgonzolatäyttesiä ravioleja

Rippilahjaksi kurssin tädiltään saanut Essi oli elementissään keittiössä; selvästi ainesta ja kuka tietää, ehkä tulevaisuus ravintola-alalla? Pastan mankeloiminen sujui mallikkaasti.

Kahdella pastakoneella syntyi tulosta nopeasti ja kaikki taikinat pistettiin sileiksi. Yhdessä kokkaaminen on hauskaa!

 Yhteispelillä ilmakuplat pois ravioleista.

Taukojumppaa vai keittiötv?

Kohokkaiden kohtalo kiinnosti kaikkia.

Ylimääräisenä yllätysruokalajina amuse bouche: pannulla käytetty saaristolaisleipäsiivu, vuohenjuustopaloja, jotka on kieritetty punajuuri- ja kurpitsatomussa. Punajuuri- ja kurpitsasiivut ensin kuivuriin ja sitten hienoksi.

Pääruoka. Raviolit keitettiin punajuuri- ja porkkanamehussa, idea uusimmasta Glorian Ruoka- ja Viinilehdestä, omilla variaatioilla. Lisäksi suppilovahveroita, persiljapestoa ja mantelimaitoa, jonka vaahdotin gourmet-sifonilla. Ripaus sitruunankuorta, parmesaania ja tattiöljyä kruunasivat huikean makumatkan.

Essin toiveesta creme brulee, jonka hän sai itse valmistaa ja maistoi ensimmäistä kertaa. Olisittepa nähneet sen autuaan onnellisen hymyn Essin kasvoilla tätä nautiskellessa!

Eihän me niin vähällä päästy! Emännän taikomaa suussa sulavaa mutakakkua ja vadelmia, kahvin kanssa! Tämän jälkeen oli pakko siirtyä vaaka-asentoon vähäksi aikaa.

Kokattiin yhdessä, iloisella mielellä ja kaikille jäi hyviä vinkkejä sekä varsin täysinäinen vatsa kotiin viemisiksi. Ruokalajeille valitut viinit toimivat kokonaisuudessa hienosti.

Reseptejä ja viinivinkit tulevassa postauksessa. Creme bruleen perusohje täällä, sitruunaruohon tilalla perinteinen vaniljatanko halkaistuna, siemenet raaputettuna.

Kiitos emännälle ekstratarjoilusta sekä upeista puitteista! Kiitos kaikille ihanille osanottajille, nautin päivästä täysin siemauksin!

Kokkikurssilla Savonlinnassa

Sain jo talvella kutsun kokkailemaan yhteen kesä-Suomen kauneimmista kaupungeista. Mikäpä sen mukavampaa ajanvietettä, kun sääkin oli mitä parhain. Menun suunnittelussa sain hyvin vapaat kädet ja päädyin klassikkoruokiin ajatuksella, että jokaisessa ruokalajissa olisi jotain uutta opittavaa kokeneemmallekin kulinaristille. 10 hengen porukkaan mahtui innokkaiden kotikokkien lisäksi niin keittiötä kaihtavia kuin yksi ruoka-alan ammattilainenkin.

Tervehdysmaljojen ja lyhyen alustuksen jälkeen suoritettiin tehtävien jako. 

Kauppakamarin keittiön lämpötila nousi illan mittaan ammattilaiskeittiön tasolle. Hyvin mahduttiin työskentelemään ja osa ulkoisti kuorimisen ja silppuamisen baarin puolelle.

Wallenbergin pihvit punnattiin tasakokoisiksi ja kypsennettiin matalassa lämmössä uunissa odottamaan loppusilausta pankojauhoilla ja voivaahtopaistoa juuri ennen h-hetkeä.

Kaunis kattaus ja taiten asetellut kesäkukkakimput kutsuivat nauttimaan töittemme tuloksista hyvässä seurassa.

Kaikki tehtiin itse alusta loppuun; foccacian ohje löytyy täältä.

Wallenberg varsin miehisessä koossa; 150 g kermaisessa pihvissä riitti syömistä eikä tarvittu santsikierrosta. Puijo-olut, aikoinaan Gust.Raninin tuotannossa ollut, Vakka-Suomen panimon uudelleen tuotantoon ottama täysmaltainen olut sopi erinomaisesti pihvin kyytipojaksi. Myös muut juomavalinnat olivat kohdillaan.

Kyspyys oli optimaalinen. Vaikka paistista juuri jauhetun lihan voisi jättää punertavammaksikin, runsas kerman määrä ja keltuaiset vaativat riittävän kypsennyksen. Harmaaksi liha ei saa kuitenkaan mennä. 

Myös sitruunatorttu onnistui kurssilaisilta hienosti. ( tämän postauksen viimeisellä ohjeella). Vaniljajäätelö yksinkertaisesti: 5 dl kermaa vaahdotettuna ja purkki kondensoitua maitoa ja hiukan vaniljaa sekoitetaan ja pakastetaan. Kastikkeeksi kiehautin rosmariinisiirapin, joka toimi loistavasti tässä kombossa.

Ilta oli oikein onnistunut: vain pihvien kypsyydet ja piirakan paisto kellotettiin. Siitä huolimatta ajoitus eri ruokalajien suhteen oli kohdallaan, ateria oli herkullinen ja pääasia, eli iloinen yhdessä kokkaaminen saavutettiin. Voisi sanoa, että tunnelma oli kaiken aikaa hilpeän hauska!

Jokaiselle varmasti jäi kotiin vietävää reseptiikan lisäksi; vinkkejä parsan kypsennyksestä, avaimet hollandaisekastikkeen valmistukseen ja aidon Wallenbergin valmistus. 

Ja ihan kuin olisin nähnyt pienen innostuksen kipinän keittiönoviisien silmissä!

Lopuksi pääsin tarkastamaan erään kesäkeittiön. Kaikki tarpeellinen kompaktissa koossa. Kyllä tässä kelpaisi kokkailla valon tulviessa joka suunnasta, lempeiden laineiden liplatusta ja lokkien huutelua kuunnellessa!

Kotimatka taittui lämpöisin mielin, ja vain vaivoin sain ajettua pysähtelemättä monien niin kauniiden värien ja kuvakulmien ohitse. Ehkä sitten seuraavalla kerralla: oopperajuhliinhan on enää kuukausi aikaa!

Ja ehkäpä saan vielä toisen tilaisuuden; ihan kaikkia niitä todella mielenkiintoisia illan aikana kerrottuja tarinoita Savonlinnan historiasta ja Kauppaseuran seinillä roikkuvista tauluista en ehtinyt kokkailulta kuulla.

Liemessä ruokakuvauksen kanssa

Toivottavasti vähenevässä määrin!

Minulla oli ilo osallistua viikonloppuna Liemessä-blogin Jennin järjestämälle ruokakuvauskurssille yhdeksän innokkaan kameran ja kauhan kanssa (suurin osa myös blogin) touhuilevan naisen kanssa. Osalla kamera kuuluu olennaisesti myös ammattiin.

Kuvaamisesta on tullut päivittäistä vasta blogin perustamisen jälkeen, eikä erilaiset toiminnat ja säädöt ainakaan meikäläisen muistiin muutoin jääkään. Tunnustan kuvanneeni tähän asti puoliautomaatilla, mutta lauantain jälkeen on menty manuaalisäädöin! Voi olla, että koneen roskakoriin päätyy alkuun melkoiset kasat kuvamateriaalia, mutta harjoitus tekee mestarin... onneksi eletään digiaikaa!

Jennin yksinkertaistetut ohjeet kuvauskalustosta,valkotasapainosta ja kameran muista säädöistä pätevät myös muuhunkin kuvaukseen. Ruokakuvaajalla valovoimainen 50 mm objektiivi olisi paras sekä tukeva jalusta; niillä pärjää heikommassakin valossa, kuten meillä.

Omasta kamerastakin löytyi kaikenlaista uutta (kannattaisi lukea ohjekirjoja!) ja jalustan virityksen jälkeen paneuduttiinkin kuvausjärjestelyihin ja ruoan esillepanoon. Valaistus, sen säätäminen kekseliäin kikoin ja moni muu asia tuli tutuksi. Kokkasimme ryhmissä muutaman annoksen ja kuvasimme lopputuloksen, joita on varmasti yhtä monta kuin oli kameraa.







Vaikka alla oli tukeva hotelliaamiainen ja studiolla saatiin lounasta ja lopuksi vielä nautimme kokkaamiamme ruokia, takki oli jossain vaiheessa melko tyhjä; päivä oli sen verran intensiivistä toimintaa täynnä. Näimme paljon opettavaisia kuvia, myös virheineen, ja joitakin päivän aikana otettuja kuvia analysoitiin. Saimme lyhyen esittelyn myös kuvankäsittelyyn.

Ehkä ensimmäinen stailaus ei ruoan esillepanoineen vielä kovin hääppöinen ole, mutta innostusta ja pyrkimystä parempaan tuli rutkasti.

Hauska oli myös huomata, että vaikka ruokalehtien ja keittokirjojen kuvia on katsellut melko tarkkaan, niin kurssin jälkeen suhtautuminen niihin muuttui tykkään/en tykkää niin paljon-asteikolta kriittisemmäksi ja analysoivammaksi.

Suuret kiitokset Jennille ja assari Sirulle opettavaisesta päivästä! Kiitos muille kurssilaisille; useimpien blogissa olinkin jo entuudestaan vieraillut, nyt oli mukava tavata tekijät juttujen takana!

Syksyllä muuten järjestetään vielä toinen kurssi; suosittelen lämpimästi!





Tässäpä sitten tämän vapun evästys; sämpylää ja pippurijuustoa! Ajattelin keskittyä kuvaamiseen (puhuiko joku siivoamisesta) ja ostaa torilta kevätkääryleitä, vaan olivatkin loppuneet  -nyyh-

Hauskaa vappua kaikille!

P.s. Tässä samassa kurssiliemessä keitetyt Suolaa&Hunajaa, Soul Kitchen, masutoaitemu, Hiidenuhman keittiössä, Siiliparatiisi, Terhin keittiössä, Keittiökameleontti sekä Koemaistaja.



 Edit. Sainpas sittenkin kevätkääryleitä, vappupäivänä. Oikein hyviä, toivottavasti niitä on siellä torilla jatkossakin!

Fantasiapiparikurssi

Pikkuleipien koristelu jatkuu myös joulun jälkeen. Se on niin kivaa puuhaa, että onneksi aihetta juhlaan on pitkin vuotta; Ystävänpäivä, syntymäpäivät, lastenkutsut, ristiäiset, pääsiäinen, äitienpäivä, häät, lakkiaiset ...



Muutaman perusniksin ja muutaman  onnistuneen piparin jälkeen homma vie mennessään!

Food Academyn tulevalla kurssilla tutustutaan pikkuleipien koristelun historiaan, erilaisiin koristelutapoihin ja opetellaan pikeerin valmistusta ja koristelutekniikoita.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen tästä linkistä. Tervetuloa!

Food Academy

Osalllistuin elämäni ensimmäistä kertaa kokkikurssille. Tähän asti ruoanlaitto on siis tullut opeteltua vähän lapsuuden kodin peruina, kirjoista, lehdistä, maistelemalla,  kantapään kautta...



Mikä parasta: ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan vaan oppia ja vaikutteita saa ihan oman kotikaupungin laaturavintoloiden ansioituneelta luotsaajalta Mikko Rosendahlilta (ravintola Os, Hiili ja Gusto). Paikkakin on jo entuudestaan tuttu Tiukanlinna, Kattama Oy:n edustustila.

Paikalla oli innostuneita kotikokkaajia sekä lehdistö, olihan kyseessä Food Academyn ensimmäinen kurssi-ilta. Jatkossa noin kerran kuussa tarjolla on vaihtuvateemaisia iltoja, joissa ruoan harrastajille tarjotaan alustus illan aiheesta, käytännön vinkkejä ammattilaiselta ja tietysti tartutaan myös toimeen.

Ensimmäisellä kertaa sienikouluttaja Seija Korhonen antoi vinkkejä sienten tunnistukseen, keruuseen ja käyttötapoihin tavanomaisista vähän harvinaisempiinkin lajikkeisiin. Paljon sienestävän kannattaa varata mukaan useita pikku pusseja ja kerätä esipuhdistetut sienet niihin lajikkeittain. Pussiin kerätyt sienet roskaantuvat vähemmän ja ne voi heti autossa tai kotona tyhjentää koriin tai vastaavaan. Pienissä pusseissa sienet eivät muussaannu niin helposti. Tämä innokas kouluttaja ja sienestäjä opettelee joka syksy uuden ruokasienen ja kokeilee uusia tapoja käyttää niitä.



Alustuksen jälkeen saimme ohjeet, kuinka ravintola-alan ammattilainen valmistaa sienikeiton ja sen jälkeen valmistimme suppilovahverokeiton parityöskentelynä. Ei keiton laitto kotonakaan hakusessa ole ollut, se oli mukava huomata. Aina oppii kuitenkin jotakin uutta.



Tärkeintä onnistuneen keiton laittamisessa on kypsentää sienet niin, että ylimääräinen kosteus haihtuu ja kypsentää sipuli hyvin, ettei se jää karvaaksi. Valkosipulia hiukan ja voita pitää tietysti olla. Sen jälkeen lisätään laadukasta kanalientä, joka keitellään puoleen, lisätään kerma, kiehautetaan, suolaa ja pippuria, soseutetaan jos halutaan ja siinäpä maukas keitto!

Mukavan makuyhdistelmän saa, jos pikkuisen lorauttaa kupin pohjalle hyvää kahvia ja kaataa keittoa päälle; kannattaa kokeilla!

Lopuksi Mikko demonstroi kuinka sienet paistetaan maukkaiksi.



Pannu kuumennetaan kunnolla ja kerros sieniä levitetään pohjalle. Niitä ei koko ajan  hämmennellä, eikä pannua nostella levyltä, vaan annetaan nesteen höyrystyä.



Kun osa nesteestä on irronnut, lisätään merisuolaa ja jatketaan.



Käännellään jo selvästi kuivahtaneita sieniä.



Siinä vaiheessa, kun sienet ovat niin kuivia, että pannun keskelle muodostuu tummaa, lisätään voita.



Sekoitellaan.



Pannullinen sieniä kutistuu vähiin...



Alkaa olla valmista. Ja voin sanoa, että sienet olivat todella herkullisia! Homma on yksinkertainen, mutta valmistuksessa ei kannata oikoa tai kiirehtiä.

Ilta oli onnistunut; maukas keitto masussa, innoitusta kotikokkailuun, vastauksia mieltä askaruttaviin kysymyksiin, rentoa yhdessäoloa lempiharrastuksen parissa samanhenkisten ihmisten kanssa: voiko maanantai-illalta enempää odottaa!

Jään innolla odottamaan tulevia kursseja!