Kakkulahja - lahjakakku ystävälle

Sain jokin aika sitten mieluisen juhlakutsun ja tilaisuuden ideoida ja leipoa kakku, jälkiruoaksi 20 hengelle. Parempi tehdä reilun kokoinen, kuin liian pieni. Toisaalta vähemmän makea kakku tekee paremmin kauppansa ja imelämpi kakku taas riittää useammalle. Ensinmainittu mieluummin. Kun aikaa on riittävästi täytteiden hyytymiseen, niistä voi tehdä raikkaampia ja käyttää myös vähemmän liivatetta. Kiireessä mousseen voi lisätä suklaata, jolloin se jähmettyy paremmin, tosin lopputulos on raskaampi ja makeampi. Tähän vähälaktoosiseen kakkuun päätyi suosikkimakujani limeä ja passionia.

Kaksi 6 munan pohjaa, toinen kaakaoinen, paistettuna pellillä kääretortun tapaan, yhteensä 4 kerrosta. Tasaamisen ja siistimisen jälkeen jäävistä reunapaloista voi tehdä vaikkapa cake popseja.
Jokin aika sitten halusin testata, saako omenasoseesta vihreää. Ostin vihreistä vihreimpiä omenia, jotka hyvinpestyinä lohkoin kuorineen kattilaan ja pienen vesitilkan kanssa keitin soseeksi ja siivilöin. Tuli hailakan vihreää. Kakun väliin laittaessa lisäsin soseeseen tipan vihreää pastaväriä ja hiukan glukoosia makeudeksi.

Limetäyte
1 prk valkosuklaa-limerahkaa notkistettuna
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna (+ 1 rkl vaniljakreemijauhetta, voi jättää poiskin)
2 limen kuori + mehu
1/2 dl glukoosia (sokerikin käy)
2-2.5 liivatelehteä

Kuumenna limemehu ja sekoita siihen liotetut liivatelehdet. Vatkaa kaikki ainekset yhteen.

Passiontäyte
1 prk sitruunarahkaa notkistettuna
4 dl kuohukermaa vaahdotettuna (+ 2 rkl vaniljakreemijauhetta, voi jättää poiskin)
3 passionhedelmää + tilkka vettä
1 pss mango-passionmoussejauhetta (Blå Band)
1 dl maitoa
4-4.5 liivatetta

Sekoita mango-passionjauhe ja maito ja vatkaa vaahdoksi.
Kaavi passionhedelmien sisus kattilaan ja lisää tilkka vettä, keitä hetki kasaan. Seos paksunee selvästi. Siivilöi ja lisää liivatteet.Vatkaa kaikki ainekset yhteen.

Pohjat kostutin maidolla (laktoositon).

Kakku on kääritty kelmuun, parin tunnin viilennyksen jälkeen mousset ovat sen verran hyytyneet, että päälle voi laittaa painon, jotta kakun saa painumaan tasaiseksi. Tällä liivatemäärällä sai hyvin muodossaan pysyvän kakun, joka marsipaanikakun kyseessä ollen on oleellista. Liivatteen määrää olisi varaa vähentääkin.

Kakku on kuorrutettu punaisella marsipaanilla, tarttumapintana kreemi (250 g pehmeää voita ja 500 g tomusokeria vatkataan vaahdoksi, lopuksi vatkataan joukkoon 1-2 rkl vettä). Nauhat ja "kukat" myös marsipaania, hiukan kimalletta ja helmiäistä ruiskumaalaten.

Täytteet olivat raikkaat ja kakku oli juhlaväen mieleen. Ennen kuin tähän päästiin, nautittiin erittäin runsaasta vartavasten paikan päälle hankitun nuoren kokkilupauksen Samin loihtimista upeista herkuista!

Ja ennen ähkyä kyllä reippailtiin upeassa syyssäässä pitkin Joensuun rantoja. Matkan varrelle oli järjestetty tankkauspiste. Maalissa odotti kaikkien yllätykseksi tankotanssitreenit! Onpahan tuokin - raskas laji muuten - kokeiltu! Taidettiin selvitä suhteellisen vähin mustelmin ja nirhaumin.

Lahjusten joukossa oli tällainen hauska kännykän lisuke entisajan luuria kaipaaville! Tosi hauskalta näyttää varmasti töissä ja kaupungilla!

Ystävyys on parhaimmillaan sitä, kun pitkänkin ajan päästä tiet taas kohtaavat, voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin!

Kiitos kaikille upeille naisille, vanhoille ja uusille tuttavuuksille; seuraavaa kohtaamista odottaen!

Kiitos Anne ja huoltojoukot!

Kerran vielä: ONNEA!

Rippipiparit

Parisen viikkoa sitten eräässä perheessä juhlittiin triplasti ripille pääsyä. Etenin piparien osalta samaan tapaan kuin kevään lakkiaisissa.

Tytöille kukkasia ja sydämiä.


Kyyhkysiä ruiskumaalaten. Oli jokunen ristikuvioinenkin, niistä ei tullut kuvaa. Pipareita oli reilusti toista sataa ja kuulema kaikki menivät:).
Pikku pussukka pipareita riitti onneksi vielä naapurin lapsille.

Yhtä juhlaa!

Monen kodin kiireinen ja stressintäyteinen kevät on tänään saanut täyttymyksen; ehkä tavallisesti niin arkinen, turvallinen ja monenlaista elämää nähnyt asumus on nyt puunattu ja parhaimpiinsa pukeutunut, valmiina ottamaan vastaan juhlaväkeä. Ylioppilaat ja muut valmistuneet ovat tänään ansaitusti sankareita! Yksi etappi on suoritettu ja elämä edessä!

En onneksi tänä vuonna joutunut pelkästään vieraan osaan, vaan sain osalistua hiukan muutaman juhlan tarjottavien valmisteluun.


5 munan gluteeniton kakku sisältäen mangopassion- ja valkosuklaanougatmoussea,  limecurdia ja passionpureeta. Hortensiankukat vaahtokarkin makuista kaulintamassaa, lakki sokerimassaa ja marsipaania. Kakku on kuorrutettu marsipaanilla ja suihkutettu helmiäisellä.


Kukkien keskustaan on liimattu nonparelli.


Koristelu pikeeriä, lyyrasabluuna on leikattu kirurgin veitsellä muovitaskun palaseen ja ruiskumaalaus kultavärillä.


Ruusua ja liljaa. Kulta on vaikea kuvattava.
















Ruiskuppeja savuporo- ja kylmäsavulohitäytteellä.





Eräälle erityiselle ihmiselle kiitoksena nämä macaronrasiat.


Macaroneissa täytteenä mm. vadelmaganache, laventeli ja maitosuklaa vanhoilla ohjeilla; uusia täytteitäkin tuli kehiteltyä:

Lakritsitäyte
200 g lakritsia
11/2 dl kermaa
1/2 purkkia mascarponea
n. 50 g voita

Laita kattilaan 1/2 dl kermaa ja lakritsit, sulata miedolla lämmöllä, lisää kermaa tarpeen mukaan (eri lakritsit sulanevat vaihtelevasti). Soseuta sauvasekoittimella, sekoita joukkoon mascarpone ja voi.

Mokka
1 purkki mascarponea
100 g maitosuklaata
1-2 tl pikakahvia

Sulata maitosuklaa mikrossa. Sekoita mascarponeen pikakahvimuru ja suklaa.

Passiontäyte
1 purkki mascarponea
1 purkki tuorejuustoa
1 passionhedelmä
1/2 purkkia passioncurdia

Sekoita aineet keskenään.

Pikkuleipiä meni juhliin noin 100 kappaletta, macaronseja lukematon määrä värikoodein :), ruiskuppejakin sekä kukkainen kakku (hortensiakin on suosikkikukkani!)

Oikein oikein paljon onnea ja menestystä kaikille!

Macaronseja ja pipareita

 

Kuva on eiliseltä, jolloin vetäydyin varjoisalle terassille suojaan paahtavalta auringolta lempikirjan ja vuosikertasamppanjan kera.

Ei vaiskaan; kuva on tuunattu, pulloa ei avattu ja päivä vierähti leipoessa (ja vähän siivotessakin-kerrankin:)). Kevään juhliin on ollut pientä kysyntää makeista paloista, joiden valmistus on ollut pakko aloittaa pikkuhiljaa, ettei kaikki jää viime tippaan.

Ensin kuitenkin jokunen kuva pikkuleivistä, jotka päätyivät työkaverin salongin tarjoiluihin. Kädet olivat aiheen ja koristelun suhteen hyvin vapaat.



Retromacaronseja taisi tulla yhteensä 80 kappaletta.

Punaisten täyte: 50 g sulatettua valkosuklaata, hiukan sitruunankuoriraastetta ja 1/2 prk mascarponea sekoitettuna. Vihreissä 50 g tummaa suklaata, 3-4 rkl mustaherukkahyytelöäa ja 1/2 prk mascarponea.



Retrokukkia. Vaalea vihreä ja vaalea punainen toistuvat liikkeen väreissä.



Käyntikortista mallattu teksti on leikattu muovikalvolle sabluunaksi; ei ihan helppoa, olkoon taiteellista: Fabello. Ruiskumaalattu elintarvikevärillä.



Pikkuleipiä oli yhteensä noin 50.



Joku aina epäilee, että kaikki onnistuu tässä keittiössä, mutta kehtaanpa nyt tunnustaa, että joskus menee ihan läskiksi: piparitaikina oli vasta numero 3; ensimmäiset levisivät muodottomiksi (kuka käski kokeilla uutta ohjetta), toisen aloitin vaahdottamalla voita ja suolaa (ihan aloittelijatason moka, kuka vaihtoi purkit?).

Narrasin vielä hiukan; ihan koko päivää en keittiössä viettänyt, vaan illalla kokoontui viinipruuvimme kuohuviinien ääreen; joukossa pari samppanjaakin, joista toinen vuosikertaa! Oli joukossa yksi bulkkikuohukin, joka kyllä erottui heti joukosta. Halvoissa kuohuviineissä painetankkiin laitettuun perusviiniin lisätään hiilidioksidi hanasta kääntämällä. Hirveen halvalla ei siis saa laatua.

Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä vinnkinä: Samppanjoiden kanssa pärjäsi kuitenkin seurassaan edukas italialainen Rotari Riserva Brut 2007 (12,98 e) tullen pruuvissamme toiseksi.

Viinipruuvissa pääsee maistelemaan viinejä, joita ei varsinkaan hintansa puolesta tulisi hankittua. On mukava huomata, miten nenä ja makuaisti kehittyvät matkan varrella ja hauska on löytää erilaisia kieli- ja mielikuvia kuvaamaan tuoksuja ja makuja ja vertailla niitä. Huippumukavalle porukallemme on aina ilo tarjota pientä purtavaa:



Lopuksi maisteltiin tietysti macaronseja. Punaisten täyte mansikkaganache, violeteissa laventelin makuinen täyte, jossa kuivattuja laventelinkukkia on kiehautettu maidossa; siitä paksu kiisseli (kananmunaa, sokeria, maizenaa), johon lisätty lopuksi voita.



Keltaisissa muutama rkl notkeaa chverejuustoa yhdistettynä mascarponeen. Vihreissä maitosuklaata ja mascarponea.

Macaron goes retro

Ajatus macaronsien pinnan koristelusta on olllut mielessä ennenkin, ja jotain pursotusta aiemmin on tullut kokeiltua täällä. Voi olla, että koristelu on jonkun mielestä turhaa ja vääräoppistakin tämän leivoksen kohdalla, mutta mielestäni kokeilu oli hauska ja lopputulos ihan söpö.



Nämä macaronsit on koristeltu sabluunan avulla ruiskumaalaten, miksei sabluunamaalaus onnistuisi myös pensselillä, mutta on huomattavasti hitaampaa. Macarontaikina on värjätty kevyesti punaisella pastavärillä.



Retrokuvio löytyi askarteluteipistä. Täytteenä on vadelmaganache.



Kultamaalilla (kaikki syötäviä) koristeltujen kuviot löytyivät etupäässä kakkupapereista.

Pikkuleipäaskartelua

Tällaisia pipareita tällä kertaa, ruiskumaalaten.



Ruusua ruusua.



Kultaisena.



Askarteluleikkurin kuvioita voi hyödyntää koristelussa.



Väriä kuluu hyvin vähän, jää siis syötävät lisäaineetkin vähäisemmäksi.

Gaala-kakku

Oli hyvä suklaakakku, josta haluttiin prinsessakakku, mutta sellainen ei olekaan oikeasti vaaleanpunainen, ja kaikki ei mennyt niinkuin piti. Korjaus- ja peittokoristelussa ei ollut hitustakaan suunnitelmallisuutta; mutta, siitähän tulikin Gaala-kakku? Tai ehkä olisi sopinut melkein mauttomuuksiin koristeltuna Leena Hefner o.s. Herppeenluoman juhliin?



Suklaajuusto-kakun ohje on Ullan Elämä makeaksi-blogista. Avaamisen jälkeen kondensoitu maito osoittautui makeutetuksi, jätin alkuperäisen ohjeen sokerin pois. Täytteestä ei tullut siis valkoista, niinpä lisäsin pikakahvijauhetta makua antamaan.

4 kananmunaa
11/2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
11/2 tl leivinjauhetta
150 g tummaa suklaata
100 g voita

täyte: 

200 g tuorejuustoa
1 kananmuna
3 rkl maissitärkkelysta
1 prk (397 g) makeutettua kondensoitua maitoa
2 tl pikakahvijauhetta

Peitä irtopohjavuoka (24cm) leivinpaperilla, voitele reunat. Sekoita täytteen ainekset. Vaahdota munat ja sokeri. Kääntele varovasti joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos, lopuksi sulatettu suklaa-voiseos. Kaada taikina vuokaan, päälle täyte ja sekoita muutaman kerran saadaksesi täytteen taikinan joukkoon. Paista 175 asteessa uunin alaosassa tunnin verran, anna jäähtyä.

3.3 dl kuohukermaa

1 pss valkosuklaa-nougatmoussejauhetta (Blå Band)
1 prk aprikooseja sokeriliemessä
omenahilloa
2 pkt (500 g) vaahtokarkinmakuista kaulintamassaa
mustaa marsipaania

Vatkaa kerma ja siihen sekoitettu moussejauhe vaahdoksi.

Halkaise kakku kolmeen osaan. Vuoraa sopiva pyöreäpohjainen kulho kelmulla ja peitä reunat pohjia myöten kakkupaloilla tiiviisti. Kostuta aprikoosimehulla. Laita pohjalle muutama aprikoosi ja osa moussesta. Laita kerros kakkua päälle, kostuta, lisää loput aprikoosit ja mousse. Peitä alimmalla kakkulevyllä, kostuta. Peitä kelmulla ja anna olla kevyen painon alla seuraavaan päivään.

Kumoa kakku lautaselle, peitä ohuella hillokerroksella ja kauli vaaleanpunaiseksi värjätty vaahtokarkkimassa ohueksi levyksi ja nosta kakun päälle. Muotoile kakun päälle ja leikkaa ylimääräiset pois.

Kauli mustasta marsipaanista ohutta nauhaa, leikkaa sopiviksi suikaleiksi ja kuvioi marsipaanityökalujen kanssa. 

 

Vaahtokarkin maukinen kaulintamassa kuivaa yllättävän äkkiä, ja kun se piti kaulita melko ohueksi, reunat kuivahtivat ja koko massa alkoi halkeilla. Marsipaanin kanssa ei olisi ollut tätä ongelmaa. Ei auttanut kuin alkaa korjata rumia ryppyjä ja halkeamia, ja ilman parempia suunnitelmia päädyttiin tähän, mustaan nauhukseen kakun reunassa, ei siis prinsessakakku. Jos hoksottimet olisivat leikanneet, niin filminauhaahan tuohon olisi voinut laittaa.

Tässä vaiheessa oli aivan sama, kun kakulla ei ollut sen tarkempaa osoitetta, harjoitella ruiskumaalausta.

Askartelunauhaa on käytetty keskellä menevän koristeen sabluunana, samoin pahvisia kirjaimia. Vasemmalla olevan härpäkkeen funktio jäi itsellekin epäselväksi. Kirkkaan punaista elintarvikeruiskumaalia ei minulla ole, se olisi sopinut Oscar-gaalan väreihin. Ensin kerros burgundin punaista ja sitten helmiäistä. Alempi musta "pitsi"reuna on suihkutettu kultamaalilla.

Tältä kakku näyttää sisältä. Pehmeämpi kakkupohja toimisi tällaisessa kakussa paremmin. Henkilökohtaisesti vaahtismassasta ei tullut suosikkia; purkkamainen keinotekoinen maku pyrki peittämään muut maut. Ensi kerralla suklaakakku on suklaakakku, ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei kuitenkaan kannata heittää epäonnistunutta kakkua vesilinnuille vaan pienellä tuunauksella voi isommankin munauksen korjata.

Mutta kyllä kakkupalalla sopi juhlia Meryl Streepia ja olisi tuosta pala Leenallekin riittänyt :).

Ystävänpäiväpipareita

 

 Aikani ihmeteltyäni Rouva Veen ruiskumaalausta piti se "lelu" minunkin hankkia; ihan jämäkän oloinen kynä pikkuruisella kompressorilla, kohtuuhintaan. Sen verran hauskaa puuhaa on, että varmaan ostattaa toisen ruiskun normimaalausta varten, katsotaan, miten kompura pelaa; mitään järeää vekotinta ei kerrostaloasuntoon voi hankkia. Maalaamisesta ja laitteistosta paremmalla aikaa.

Ystävänpäiväpiparit ilmaantuvat tänne tänään, kun huomenna täällä on toinen postaaja. Epäilin jo blogikaappausta, mutta kuulemma kyseessä on tuuraaja; tyttäreni, joka ahkerasti on viime päivinä kuvaillut leipomuksiaan. Niitä odotellessa siis nämä:







Naapuriin muutti jokin aika sitten lapsiperhe, ihanaa; ensimmäinen sitten oman jälkikasvuni. Pikkuinen ihanainen Milja-tyttö ja isoveljensä Viljami, heille siis muutama pipari. Suorakaiteen muotoiset keksit toimivat vaikkapa pakettikortteina.