Maukasta ruokavuotta 2017!

Vuoden viimeistä päivää eletään ja päivä on jo jonkin matkaa pidentynyt. Valoa kohti mennään!

Ensi vuoden ruokatrendejä on jo arvuuteltu, mutta enpä lähde niitä spekuloimaan, mitkä ovat tulevan vuoden suosikit niin maailmalla kuin tässä blogissa. Vuoden päästä ollaan jo viisaampia. Tokihan tässäkin blogissa trendejä seurataan ja kokeillaan herkästi uusia herkkuja, mutta pääasiassa syödään sitä mitä kulloinkin huvittaa.

Jotkut postaukset onnistuvat olemaan kiinostavampia kuin toiset. Vuoden 2016 suosituin resepti oli Anssin kekseliäs valkosuklainen vispipuuro. Samettinen ja herkullinen valkosuklaa-mustikkajuustokakku ja nyhtökaurakokeilussa syntyneet burgerit pärjäsivät myös hyvin. Blogin kuusivuotisen uran kaikkien aikojen suosituin resepti on muuten mokkapalat, ne valehtelematta parhaat!

Kiitos kaikille teille lukijoille tästä vuodesta!

Oikein hyvää uutta vuotta!  

Ensi vuonna jatketaan!

Meidän joulu 2016

Vielä vähän fiilistellään mennyttä joulua, kuten uhkasin. Ai miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Itse asiassa aika hyvin!

Vaikka joulupöydän antimet ovat meidän pöydässä vuodesta toiseen perinteiset, jotain uutta sain tänä vuonna ympättyä joukkoon. Suurimman osan laatikoista tein itse, kuten bataattilaatikko, perinteinen ja kookoksinen porkkanalaatikko ja jo perinteeksi muodostunut maa-artisokkalaatikko, jonka ohje elää vuodesta toiseen. Samoin kylmäsavulohi savustettiin ihan itse ja nuorisolle tein ensimmäistä kertaa seitankinkkua (onnistui ihan jees). Laatikot ja haudutettu punakaali vain paranivat pakkasessa, jonne ne tein hyvissä ajoin. Itse tehty Ahvenanmaan mustaleipä toimi hyvin kalojen kanssa. Uusi jälkiruokakin pääsi listoille, risalamande, johon uppoaa riisipuuron tähteet. Ihan ähkyyn asti ei silti syöty ja pari päivää joulun jälkeenkin vielä jaksettiin vetää jouluruokaa :D. Kinkkua on vielä pikku pala...

Kinkku oli tänä vuonna reilu kuusi kiloinen juhlakinkku, jota keitettiin miedosti suolatussa vedessä hiljaa poreillen kuusi tuntia (sisälämpö 65 astetta), hetken jäähdytyksen jälkeen se  laitettiin savustumaan pariksi tunniksi, jona aikana sisälämpö ehti kivuta 78 asteeseen. Tämä kokeilu tuotti erittäin maukkaan, rakenteeltaan miellyttävän kinkun! Pinnan ihana savuisuus hiukan hiipui jäähdytyksen jälkeen, joka antaa aihetta uusille kokeiluille; savustusaikaa pitää pidentää. Kinkku ei muuten mennyt ylikypsäksi, vaan oli juuri sopiva. Voi olla, ettei mittari ollut ihan paksuimmassa kohdassa, keskellä. Saattaapi olla, että ihan vuotta ei odotella, vaan kokeillaan kinkun savustusta lähiviikkoina :D.

Jos kinkkua voisi sanoa kauniiksi, niin tätä.

Tänä vuonna kuusi oli ihan juoppo! Ensimmäisinä päivinä vettä sai lisätä usein; kulutus oli jopa yli kuusi litraa vuorokaudessa!

Ja jos jotain pitää muistaa ensi vuonna, niin toki vähemmälläkin ruualla pärjää! Glögipäärynät jäi tekemättä, onneksi päärynät voi laittaa vaikkapa mehuun. Muistutan myös itseäni, että jouluruusua, vaikka se kuinka ihana onkin, ei kannata ostaa! Se on melkoinen rentukka, eikä kestä hetkeäkään veden puutetta.

Muistutan itseäni myös, että joulukukat kannattaa nostaa viileästä pöytään jo jouluksi, eikä vasta joulun jälkeen, kuten tänä vuonna :D.

 Meidän joulu oli luminen ja vaikka pakkasta ei ole ollut moneen päivään ja eilen satoi vettä, maa on vielä valkoinen. 

Glögitestin voittaja: puolukkaglögi

Tänä vuonna on taas kattava valikoima erilaisia glögejä. Joitakin on meilläkin maisteltu, ja osa ihan hyviksi havaittu. Yksi osoittautui parhaaksi, nimittäin itse tehty puolukkaglögi!
Glögi on helppo tehdä itsekin, ja silloin voi valita mausteet ja mieleisensä makumaailman. Yhtenä vuonna tein mulled winea, josta tykkäsin tosi paljon. Tämä puolukkaglögi on vielä helpompi toteuttaa.

Keitin hiljalleen kasaan syksyllä tekemääni puolukkamehua, mukaan heitin mieleisiäni mausteita. Glögi onnistuu kaupan mehustakin, mutta jos se on hyvin makeaa, siihen on keittovaiheessa syytä lisätä vettä, muuten syntyy siirappia. Kattila saa porista hiljalleen, silloin mausteet ehtivät antaa makunsa mehuun. Mausteiden määriä ei kannata noudattaa orjallisesti, keittoaika ja oma maku ratkaisee, välillä keitosta kannattaa maistaa. Mausteet antavat makua vielä jäähtyvään liemeenkin. Kaupasta saa myös valmiita glögimausteseoksia, sitäkin voi käyttää, itse nappasin siitä liemeeni pomeranssinkuoren. Ohjeella syntyy glögitiivistettä, jota voi laimentaa vedellä tai lisätä sekaan punaviiniä. Punaviinillä terästetty puolukkaglögi toimii sekä haaleana että lämmitettynä.

Puolukkaglögi

1 l puolukkamehua
muutama kanelitanko
muutama tähtianis
muutama neilikka
pala kuivattua pomeranssin kuorta (tai jauhettua pomeranssin kuorta)
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Keittele hiljalleen, kunnes jäljellä on noin 7 dl. Anna jäähtyä. Poista mausteet ja pullota.

Vielä viimeiset siivoukset, niin joulu saa tulla. Kohta nakkaan kinkun kattilaan.

Makoisaa joulua!

Bataattilaatikko joulupöytään

Bataattilaatikko on herkullinen lisä joulupöytään ja helppo tehdä itse. Kasvikset kypsyvät helposti uunissa ja maku on paljon parempi kuin keitettynä. Täysin kypsänä kasvikset muussaantuvat helposti. Laatikot voi pakastaa ja paistaa juuri ennen h-hetkeä.

Bataattikurpitsalaatikko

2 bataattia
puolikas pieni kurpitsa (esim. Hokkaido)
öljyä, suolaa
2 kananmunaa
1 dl maitoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria
muskottipähkinää
Ras el Hanout-mausteseosta (noin 1 tl tai maun mukaan)
pekaanipähkinöitä

Lohko bataatit ja kurpitsa, pirskota päälle öljyä ja hiukan suolaa. Kypsennä 180-200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Kuori hiukan jäähtyneenä. Muussaa kasvikset kulhossa. Lisää maito, kananmunat ja mausteet ja sekoita, maista, lisää mausteita tarvittaessa. Jaa muhennos voideltuihin uunin kestäviin tarjoiluastioihin ja koristele pekaanipähkinöillä. Paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Haudutettu punakaali, helppo ja herkullinen

Helppo ja herkullinen lisä jouluöytään, haudutettu punakaali. Sen voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, lämmittäessä se vain paranee. Jos kaipaa jouluisia mausteita, pataan voi heittää tähtianiksen tai pari.

Haudutettu punakaali

kerä punakaalia, reilu kiloinen
1/2 dl öljyä
2 punasipulia
1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 omena
pätkä purjoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria

Suikaloi punakaali kattilaan tai pataan. Suikaloi punasipuli ja omena valmiiksi, samoin purjo. Lorauta öljy kattilaan ja kypsennä kaalia, kunnes se vähän pehmenee ja painuu kasaan. Lisää sipuli, vesi, siirappi ja balsamiviinietikka ja kääntele hetki. Lisää omena ja purjo, mausta noin teelusikallisella suolaa, lisää pippuria ja cayennepippuria. Hauduta hiljalleen noin tunti. Tarkista suola.

Täytetty avokado

Täytetty avokado, retroruoka, on tehnyt uuden paluun! Tämä resepti sopii hyvin vaikka Itsenäisyyspäivän aterialle, alkuruuaksi tai noutopöytään. Perinteinen savolainen talkkuna toimii avokadon kanssa paremmin kuin hyvin!

Viime viikonloppun tuli taas käytyä perinteisillä joulumessuilla. Eniten meitä siellä kiinnostaa kaikki ruokatarjonta, mausteet, juustot jne. Kolme vuotta vanhaa parmesania ostetaan aina Italian pojilta, on se vaan niin hyvää! Vaikka hinta kyllä jo vähän kirpaisee, se on kallistunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna oli Kurkikylän savolaesta talakkunoo myytävänä ja maistiaisina. Olen ollut vähän nihkeä tuon talkkunan suhteen, enkä ole erikoisemmin välittänyt talkkunahyveestä; marjarahkakermajälkiruuasta, johon on lisätty talkkunaa. Sitä sai toistuvasti eräässä työpaikassani vuosia sitten. Mutta tämä rouheinen talkkuna, lämpimänä puurona kunnon voinokareen kanssa, sehän oli oikein hyvää! Niinpä pari pussillista lähti mukaan, ja päässä syntyi jos jonkinlaista ideaa.

Savolainen talkkuna on ohraa, jota on ensin paistettu ja kuulemma kolmeen kertaan keitetty. Se on siis kypsää, ja sopii sellaisenaan vaikkapa jugurtin sekaan. Ihan kotimaista superruokaa siis. Talkkunaa saa jauhoina tai tällaisena vähän karkeampana. Puuro valmistuu helposti, kiehuvaan veteen lisätään talkkuna ja suola, virta katkaistaan ja puuro jätetään hautumaan. Helppoa!
Talkkunasta enemmän täällä, muualla Suomessa käytetään muitakin viljoja ja ainesosia. Talkkunassa on omintakeinen maku, varmaankin tuosta paistamisesta tai kuivaamisesta johtuen. Ulkonäkö muistuttaa rouhittua tattaria, siksi talkkuna meinaa taipua suussa aina tattariksi. Tattari- tai ohrahelmiohjeita kannattaakin kokeilla tattarista, tai jos tattaria ei ole saatavissa, noilla edellä mainituilla voi korvata tämän ohjeen talkkunan. Kun jättää smetanan pois, tai korvaa kasvisvalmisteella ja pekonin tilalle rouhii (suola)pähkinöitä, saapi ihan vegaanisen alkupalan.

Täytetty avokado
kahdelle

1 kypsä avokado
talkkunapuuroa pari dl, vaihtoehtoisesti kypsennettyä tattaria tai ohrahelmiä
suolaa, pippuria, cayennepippuria, tilkka balsamiviinietikkaa
1 sitruuna
smetanaa
paketti pekonia tai rouhittua (suola)pähkinää
granaattiomena

Levitä pekonisiivut uunipellille leivinpaperin päälle ja laita pelti uuniin. Kytke uuni 180-200 asteeseen ja kypsennä, kunnes pekonit ovat rapsakoita, noin 20 minuuttia. Nosta talouspaperin päälle valumaan.
Halkaise avokado, poista kivi ja laita puolikkaat tarjoilulautasille, ripottele päälle suolaa, pippuria ja sitruunan mehua. Mausta talkkunapuuro (tai ohra tai tattari) suolalla, pippurilla ja tilkalla balsamiviinietikkaa. Nosta puuroa avokadon puolikkaalle ja päälle teelusikallinen smetanaa. Ripottele päälle pekonisilppua, tai pähkinärouhetta, granaattiomenan siemeniä ja tilkka granaattiomenan mehua ja rouhi päälle vielä mustapippuria.

Talkkunalla täytetty avokado oli ihanaa! 

Tein kaksi virhettä tämän herkun suhteen!

Virhe nro 1: talkkuna näyttää tosi valjulta tässä ympäristössä!

Virhe nro 2: ostin vain yhden yhden avokadon, oli niin hyvää, että olisin syönyt lisää!

Joulun parhaat makeiset: karpalokarkit

Ihanat karpalomakeiset, kirpeät ja makeat! Yksinkertainen, hiukan käsityötä vaativa herkku. Lapsetkin tykkää! Suloiset karpalokarkit sopivat naposteltavaksi ihan sinällään, kakun koristeeksi tai herkkulahjaksi kauniissa rasiassa. Mikä on sinun jouluherkkusi?

Tänään siivoillessa ja samalla keittiössä touhutessa yllättäen tuli jouluinen mieli. Sitä ei ole oikein tänä syksynä vileä ollut, vaikka satoi lunta ja joulua pukkaa joka tuutista. Tuntuu, että vastahan se joulu oli, nytkö taas. Ehkä jouluun valmistautuminen ja joulun odotus oli jotenkin tärkeämpää ja konkreettisempaa, kun lapset oli pieniä. Mutta tänään läikähti joulumieli! Ei suinkaan joululauluja kuunnellessa, vaan siinä siivotessa, kun keittelin omasta puolukkamehusta glögiä. Ihana makea mausteinen tuoksu täytti koko kodin! Niin se on, minun jouluni ja joulumieleni liittyy vahvasti makuihin ja tuoksuihin! Sieltä se joulu pikkuhiljaa hiipii tähänkin taloon!

Vaikka vuosien myötä lahjojen määrä on vähentynyt, jotain on kiva antaa, mieluiten jotain hyvää, itse tehtyä. Vähintäänkin omatekoista leipää tulee tehtyä lahjaksi tai maustettua hilloa tai sitten hankitaan herkkukori, jossa on vaikkapa pari hyvää juustoa ja pullo portviiniä, ainahan ei tarvitse tehdä itse.

Karpalokarkit

karpaloita
tomusokeria
munan valkuainen

Vatkaa valkuainen kevyesti rikki haarukalla. Kasta karpaloita valkuaisessa, pyörittele sen jälkeen tomusokerissa. Anna kuivahtaa, säilytä tiiviissä rasiassa. Rikkoutuneet kannattaa poistaa.
Voit pyöritellä karpaloita myös kaakaossajauhoissa, mutta ne eivät säily, vaan on nautittava heti.

Ranskalaiset vohvelit ja voi-kahvikiisseli

Kahvipöydän tarjottavia jos mietit, kokeile näitä! Vievät nimittäin kielen mennessään! Ja kahvilla maustettu täyte nyt vaan on niin ihanaa. Ja sopii muuten loistavasti myös macaronsien täytteeksi.
Hupsista vaan, blogihiljaisuus on kestänyt toista kuukautta! Ruokaa on kyllä laitettu ja vähän leivottukin, jokunen ruokakuvakin on otettu, marjassa käyty ja puutarhassakin puuhattu, mutta jostain syystä juttu on aina kuivunut kokoon. Ehkäpä välillä on hyvä huilata, siis harrastuksista, ja tehdä sitä mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä ja mihin aika riittää. Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen minulla ei muuten ole kesälomaa!
Ranskalaiset vohvelit on helppo tehdä; taikinaan ei montaa ainetta tule, kaulitaan ja taikinapyörällä ajellaan ruuduiksi. Ei ole niin nökönuukaa, jos eivät ole kaikki saman kokoisia.


Ranskalaiset vohvelit

200 g voita
3.5 dl vehnäjauhoja
6 rkl kylmää vettä

pinnalle hienoa sokeria

Ota voi hyvissä ajoin huoneen lämpöön. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää kylmä vesi ja vaivaa nopeasti taikinaksi. Muotoile valmiiksi suorakaiteen muotoon kelmun päälle ja laita jääkaappiin noin tunniksi, jos on kiire, vähäksi aikaa pakastimeen. Kauli jauhotetulla pöydällä 2-3 mm paksuiseksi levyksi ja ajele tasakokoisiksi neliöiksi tai suorakulmioiksi. Nostele pellille leivinpaperin päälle ja sirottele päälle sokeria. Paista n. 220 asteessa (kiertoilmalla vähän vähemmän) noin 7-8 minuuttia, kunnes ovat kauniin kullanruskeita.

Voi-kahvikiisseli

2 dl kermaa
1/2 dl sokeria
3 tl murukahvia
2 rkl Maizenaa (maissitärkkelys)
75 g voita
2 tl vaniljasokeria

Laita kerma, sokeri, murukahvi, vaniljasokeri ja Maizena kattilaan ja keitä maltillisella lämmöllä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Nosta pois levyltä, lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä.
Täytä pikkuleivät nokareella täytettä mieluiten vähän ennen tarjoilua, sillä pitkään säilytettässä rapeus häviää. Säilytä täytetyt pikkuleivät jääkaapissa.

Pizzaiola, helppo herkku uuden vuoden juhliin!

Pizzaiola, alkujaan italialainen pataruoka, on huikean helppo ja hyvä herkku kaikkiin illanistujaisiin. Suosittelen uudeksi vuodeksi: liha vain marinoitumaan edellisiltana tai hyvissä ajoin aamulla, loput aineet pataan ja uuniin ja maukas seurusteluruoka on valmis. Ohjeen sain ystävältäni Riikka-Marilta. Tähän pataruokaan ei montaa ainesosaa tarvita, eikä säätämistä maustamisen kanssa, suolaakaan ei tarvitse lisätä. Kyytipojaksi riittää hyvä patonki tai leipä, salaatin tai muut vihreät voi nauttia vaikkapa alkuruokana. Lihaksi voi valita myös sitkeämpiä ruhon osia, mutta silloin kypsennysaika on pidempi. Esteettisyydellään ruoka ei hurmaa, mutta maku on sitäkin parempi.

Pizzaiola, carne alla pizzaiola on traditionaalinen italialainen ruoka tiettävästi Campanian maakunnasta. Todennäköisesti nimi pizzaiola viittaa siihen että liha tarjotaan pizzan tyyliin, tomaattisoseen ja juuston kera.

Pizzaiola

1 kg ulkofilettä tai entrecote-lihaa

1 iso purkki isoja kapriksia liemineen

4-6 valkosipulinkynttä ainakin

oliiviöljyä

2 purkkia tomaattimurskaa

2 palloa mozzarellaa

tarjoiluun hyvää leipää tai patonkia

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi uunivuokaan. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet ja kaprikset liemineen. Lorauta perään oliiviöljyä ja sekoita. Anna maustua mielellään yön yli viileässä tai useita tunteja. Lisää vuokaan 2 purkkia hyvää tomaattimurskaa sekä revi isoiksi paloiksi joukkoon 2 palloa mozzarellaa. Kypsennä vajaa tunti 200 asteisessa uunissa. Murea liha kypsyy nopeasti, sitkeämpien ruhon osien kanssa aikaa saa varata enemmän. Kannattaa testata lihapala kesken kypsennyksen. Nautitaan suoraan padasta sattumia lautaselle nostellen ja patonkia liemessä kostuttaen.

Älä anna ulkonäön hämätä. Tämä ruoka on superhyvää ja yleensä loppuu kesken.

Makumatka Etelä-Afrikkaan

Matkailu keittiössä saa jatkoa. Järjestettiin teema-menu isommalle porukalle, tällä kertaa matkamme suuntautui Etelä-Afrikkaan niin ruoan kuin viinienkin osalta. Voin sanoa, että tähänastisista menukokonaisuuksista kyseessä oli nappisuoritus! Rentoa ruokaa, hyvin valitut viinit ja hyvää seuraa, mikäpä voisi olla mukavampi tapa viettää vapaapäivää? Samalla porukalla on siis kokattu ennenkin, mm. 10 ruokalajin sieni-illalliset sekä Espanjan eväät.
Monikulttuurisuus näkyy Etelä-Afrikan keittiössä. Hollantilaisten siirtolaisten malaijiorjien ruokaperinne näkyy vahvasti makumaailmassa. Oman vaikutuksensa ovat antaneet hollantilaisten ja brittien lisäksi Ranskasta uskonnollista vainoa paenneet hugenotit, jotka muuten perustivat maan ensimmäiset viinitilat. Lisäksi intialaisen keittiön mausteisuus näkyy ruoissa. Erilaiset curryt, joissa intialaiset maut on loivennettu ripauksella makeutta, ovat tyypillisiä. Niitä nautitaan sambalien, vihannesraasteiden kera. Tyypillinen ruoka on bobotie, mausteinen jauhelihavuoka, jossa on päällä usein kananmunaa. Grilliruoka, braai on myös suosittua.

Kokkikaveri Ulla Mattinsa kanssa palasi juuri Etelä-Afrikan visiitiltä, jolloin tuoreessa maistissa oli maan makupaletti. Kuvan herkullinen maustesetti tuliaisina.

 

Tervetuliaismaljat tätä laatua, todella hyvää!

 

Tyypillinen Etelä-Afrikkalainen snack, perunalastujen korvike: biltongia eli kuivattua lihaa sekä pähkinöitä.

 

 

Alkupalojen katkaravut Santa-Carolinan tapaan valmistumassa.

 

Pöytä kutsuu.

 

 

Emännän kaunista askartelua.

 

Siiliviini sopi erinomaisesti alkuruoille. Tiedänkin erään siilien ystävän, jolle tämä myös sopisi ;)

 

 

Kylmä avokadokeitto ja Santa Carolinan katkaravut. Tyylikäs keitto ripauksella Tabascoa, katkaravut joissa chili, valkosipuli ja korianteri muodostavat ihanan maistuvan liiton.

 

Suun raikastajana ennen punaviinitastingia melonigranita.

 

Toimii todella hyvin ja helppo valmistaa.

 

Illan punaviinikattaus. Vasemman puoleinen Alkon perusvalikoimasta, Solms:t suoraan tilalta, loput Alkon Arkadianmäen myymälästä Helsingistä. Kelpo setti, jonka pisteytys oli melko tasainen.

 

Lammaspataa, Geelrys eli maustettua riisiä, kurkku- ja porkkanasambalia. 6 tuntia uunissa muhinut lammas oli ihanasti mausteinen, tulisuutta loivensi sopivasti kastikkeen kuivatut aprikoosit.Loistavat maut, tätä on tehtävä lisää. Parhaat maut koko setissä, jota sambalit raikastivat sopivasti. Ronskisti aseteltu, mutta maut korvasivat tuon puutteen!

 

Jälkiruokakimara. Malvapudding on tyypillinen jälkiruoka Etelä-Afrikassa, sitä tarjottiin kuulemma joka paikassa. Lisukkeeksi chai latte-rooibosjäätelöä, rooibossiirappia, mangogeeliä, passionjäädyke, pekaanicrumble ja vielä persimonia.

 

Naked cake, mangopassion ja limenougat täytteillä. Täytekakku ei kuulunut makumaan tapoihin, mutta juhlistettiin pariakin pyöreitä vuosia täyttänyttä.

 Reseptiikkaa kirjaan tänne blogiin myöhemmin, olkaahan kuulolla. Voin vilpittömästi suositella Etelä-Afrikan makuja, ne sopivat hyvin suomalaiseen makuun. Sopivasti mausteisuutta ja tulisuutta loivennettuna ripauksella makeutta.

Helppo ja nopea suklaakakku x 2

Helppo ja nopea, makeaa, suklaata. Jotain tarjottavaa yllätysvieraille, lapsille, sukulaisille, makeannälkään. Väsyttää, en jaksa, en osaa, ei huvita. Voisiko joku muu joskus...
Tuttuja tuntemuksia, sillä eiköhän jokainen silloin tällöin tai useamminkin tässä kiireisessä elämässä koe turhautumista ja väsymistä.
Ihan normaalia. Itselleen pitää olla armollinen! Ei aina tarvitse tehdä itse alusta loppuun tai edes itse! Homman voi ulkoistaa ostamatta silti valmista kakkua kaupasta. Sitä varten on kelpo tuotteita: valmiita seoksia, joihin vain lisätään vesi ja/tai rasvaa. A vot, uunituore vierasvara tai makean himon taltuttaja on valmis. Tai siis kun ensin paistetaan. Tai siis kun raavas mies tekee: tällä kertaa helppo juttu! Itse pitäydyin kameran takana ja suit sait sukkelaan kakut olivat valmiita ja sain maistella makeita suklaaherkkuja lähes evää heilauttamatta ;).

Suklaakakun päällä lusikallinen vaniljarahkaa, koristeena pakastekuivattuja mansikoita.

 Yhteistyössä Blogiringin ja Kungsörnenin kanssa minulle valikoitui mutakakun ja suklaakakun testaaminen. Muita tuotteita ovat toscakakku, porkanakakku, omenakakku, vohveli- ja pizza-ainekset. Muutamalla eurolla per paketti. Jos nimi tuntuu hankalalta, niin punaiset paketit erottaa värin perusteella useimmista kaupoista, sittarista ainakin niitä bongasin, pitäisi lötyä muista K-ryhmän sekä S-ryhmän kaupoista ainakin. Kannattaa muuten vinkata miehelle tulevien merkkipäivien ja juhlien varalta!

Muutamalla välineellä selviää eikä tule juuri tiskiä.

Ohjeet ovat selkeät ja aineslistakin on lyhyt, ollakseen jauhemaisessa muodossa. Taikinat on helppo vispata, ei jää paakkuja.

Jos haluaa selvitä oikein helpolla, mutakakun voi tehdä leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan.

Mutakakku jää näin matalammaksi ja reunat rouheiksi. Ei haittaa makua.

Suklaakakun kuorrute vatkautuu parhaiten sähköllä.

Varmoin ottein maaliin. Ei tainnut sittenkään olla ensimmäinen kerta kun mies on kakkua kyydissä...

Kieltämättä suhtauduin näihin varauksella, en hinnan puolesta mutta maku epäilytti: miten joku jauheseos voi muka hyvältä maistaa? Muistissa oli lapsuuden sitruunamuffinijauheet. Yllätyin positiivisesti, sillä kakkujen maku on oikeasti suklainen, mutakakku melkeinpä supersuklainen ja makea.

Mutakakun kaverina kirpeää passionmoussea tasapainottamaan makeutta.

Yhteistyössä Kungsörnen