Piparitalkoot

Joulupiparit, piparkakkutalo, piparien koristelu. Yhtenä jouluna piparkakkutalojen tekoon ehdin vasta joulun jälkeen. Tänä jouluna talot jäivät minulta tekemättä. Paitsi ihanilta ystäviltäni, jotka saapuivat talkoisiin. Yhdessä tekeminen on hauskaa, kiireetöntä, jutustellen. Ensin juotiin kahvit. Välillä syötiin kalaa ja jälkiruuaksi vaniljalla maustetut creme bruleet. Sitten vielä kahviteltiin. Valmista syntyi kuin huomaamatta, joulumusiikkia kuunnellen.
Pikeerin eli valkuaistomusokerikuorrutteen ohje löytyy täältä. Mökit kannattaa koota hyvin paksulla pikeerillä; valkuaista vähän ja reilusti tomusokeria, niin että saadaan valumaton tahna.

Nuoren taitelijan värikkäät mökit päätyvät lahjaksi sukulaisille ja ystäville.

Kun pikeerin koostumus on kohdillaan, ensikertalainenkin innostuu ja saa kuviot onnistumaan.

Kiitos Carissa, Riikka ja Jarmo ihanasta päivästä!

Ehdottomasti uusiksi syntymäpäivien ja Ystävän päiväpipareiden merkeissä!

Piparitaloja

Muutaman piparkakkutalon sentään ehdin tehdä jo joulun alla; viime jouluna kiihkein piparirumba sijoittui uuden vuoden jälkeen, kun oli paremmin aikaa, ja piti treenata piparinkoristelukurssia varten.:).
Kaavat näihin taloihin piirsin takanreunalla majailevista keraamisista tuikkutaloista.

Kellotornista tuli ihan komea. Katto on leikattu karkkinauhasta. Osat liimaan aina paksulla pikeerillä (tomusokerivalkuaiskuorrutus), ei pala sormet. Piparinen kellokin roikkuu paikallaan, vaikkei kuvassa näykään.

Pikkutaloja olisi ollut kiva tehdä enemänkin. Lahjoja ystäville. Aina niin pimeää, enkä vieläkään ole saanut ostetuksi luonnonvalolamppua. Onneksi päivä pikkuhiljaa pitenee.

Melkein kokonainen kylä. Näihin olisi tietysti voinut laittaa pienen ledvalon sisään tunnelmaa luomaan. Pipareita en tänä vuonna koristellut, tytär hoiti homman puolestani. Gluteenittomia pipareita leivottiin pieni satsi eräälle ihanalle tytölle! Kiitos kauniista kortista, taiteilija!

Joka vanhoja muistelee...

Joka vuosi käy niin, että joulu yllättää. Siirretäänköhän sitä vaivihkaa aikaisemmaksi, kun tuntuu, ettei ehdi tehdä niitä kaikkia kivoja joulujuttuja, mitä oli meininki. Pari uutta postaustakin odottaa vuoroaan, mutta siitä huolimatta muutama kuva ajalta ennen blogia, ajankohtaisesta aiheesta. Tuottelias joulunalus oli tuolloin:

Pari vuotta sitten tehtailin joululahjaksi piparitaloja, tai siis piparihuusseja.

Hauska projekti, jossa ideoita tupsahteli ihan liian kanssa...

Karuselli oli aika haastava.

Vanhoista kuvista huomaa, että valokuvaustaidot ovat onneksi kehittyneet.

Muumitalo muumifanille.

Lumiukkopiparit. Päänä toimii puolikas marmeladikuula.

Pari taloa on paistettu tällekin vuodelle, saapa nähdä, ehtivätkö valmiiksi...

Vasikkasaaren tuulimylly

Täällä pipartelut jatkuvat. Joulunviettoahan voitaisiin venyttää aivan hyvin pidemmälle, että tällainen mattimyöhäinenkin ehtisi mukaan! Joulunalus on usein töissäkin kiireinen, niin että suuri osa kaikesta kivasta jouluun liittyvästä tahtoo jäädä puolitiehen; joulukortit, itse tehdyt joululahjat ja vielä piparit ja piparitalot. Enpä anna sen nyt häiritä, vaan joululoman pimeydestä latautui akut sen verran, että nyt näitä riittää .



Kotikaupunkini satamarannan pikkuisessa saaressa on tällainen tuulimylly.



Kaavat piirsin nettikuvien perusteella, jonkun palkin jätin pois, eihän mylly toiminnassa ole. Myllyn korkeus katonharjaan on jotakuinkin 20 cm.



Ilmavien porrasaskelmien paikoilleen kuivamisen ajaksi väliin on jätetty piparipalkit.

Osat on liimattu pikeerillä, oikeasti liimapikeeri on tuon rusehtavan alla, mutta sen väriä on tässä koetettu naamioida paremmin kokonaisuuteen sopivaksi. Kaikki osat on muutoin liimattu pikeerillä, mutta tuulimyllyn siivet ja pohja on kiinnitetty jalustaansa kondiittorin sokerilla, lisävarmistuksena vielä pikeeri. Nurkka- ja räystäslaudat ovat sokerimassaa. Seinälaudoitukset pikeeriä; ruskeaa ja punertavan ruskeaa.



Valmiit portaat. Olisipa jännää nousta portaat ja käydä kurkkaamassa ovesta sisään...



Katto on päällystetty karkkinauhasta leikatuilla suikaleilla. Päälle on ripoteltu tomusokeria ja kookoshiutaleita.



Tuuli pääsee puhaltamaan esteettä pikku saareen ja puu on kallistunut vinoon. Pitäisiköhän tuonne soutaa ensi kesänä?

Täytyy vielä kehua tämäniltaista kastikekurssia täällä! Kannatti herätä; opin taas monta uutta hyvää ja helppoa niksiä ja jääkaapissa odottelee aimo annos superhelppoa (ja superhyvää) majoneesia, vinegrettiä ja punaviinikastiketta!

Ja kiitos kivalle kurssiporukalle ja molemmille Mikoille! Ainut miinus siitä, että samalla porukalla olisi pitänyt jatkaa ravintolaan nauttimaan makoisa illallinen :).

Ainon piparkakkutalo

 14-vuotias kummityttöni Aino on innokas leipuri. Tänä jouluna hän taituroi upean muumitalon!

Piparkakkutalo Villa Rosa

 

 Nukkekodit ovat ihastuttavia, mutta oikeiden nukkekotien tekeminen onkin jo toinen juttu. Piparinen nukketalo antaa arkkitehdille mahdollisuuden olla suurpiirteisempi, jos osat eivät ihan millilleen natsaa. Oli minulla lapsena nukkekoti, ihan perussellainen. Tyttäreni leikkeihin se ei koskaan päätynyt, vaikka tallessa onkin, mutta tämän projektin seuraaminen on toivoakseni hiukan sitä puutetta hyvittänyt.



Villa Rosa, Joulukatu 24, Naapurikaupunki.







Kynttilät on jo sytytetty. Olohuoneen pöydällä on vanha putkiradio ja tuolilla lojuu punainen shaali. Musta kissa on posliinia. Juhlapöytä on katettu valmiiksi. Tuolit on verhoiltu printtikankaalla. Vaaseissa on tuoreita kukkia. Ovatkohan vaasit, puhelinpöytä ja pylväät oikeasti marmoria vai vain taidokkaasti maalattu, kuten ennen on ollut tapana. Koiran pediltä näkee helposti talon tapahtumat.



Kauniin keittiön kivitasolla leivotaan vielä pipareita. Talouskone on tietysti valkoinen ja leivänpaahdin punainen. Sivupöydällä on lihatukki ja veitsi odottamassa kinkun leikkaamista.



Vanhassa talossa on iso posliininen pesuallas. Ruutuliina sopii keittiön värimaailmaan. Tänä vuonna porkkanat ovat jättisuuria. Ostoskassissa on patonkia ja purjo.



Yläkerta on lasten valtakunta.



Tytön sänky on oikea prinsessavuode. Kaikki on vaaleanpunaista; peitto, matto, pöytä ja säilytyslaatikot. Pöydällä on hiusharja ja peili, matolla joitain leluja ja kauniit tohvelit. Pupu ja pikkunalle lojuvat sängyllä, mutta jättinalle ei sinne mahtunut.



Pojan tohvelit ovat tietysti siniset. Pulpetin päällä ja lattialla on kirjoja. Muita harrastuksia taitavat olla jääkiekko ja koripallo. Autot kiinnostavat tottakai.



Pikkuruisen joulukuusen ympärillä on paljon lahjoja. Mutta missä ovat kaikki asukkaat? Ehkä vielä viime hetken ostoksilla? Vai sittenkin joulukirkossa?



Seinät on kuorrutettu pikeerillä. Kaikki koristeet ovat syötäviä; marsipaania, sokerimassaa, nonparelleja ja syötävää kimalletta. Katolla on tomusokeria ja hiukan kimalletta ja joitakin hopeatähtiä; ne eivät oikein kuvissa näy, mutta luonnossa kimaltavat kauniisti. Talo on vajaa 40 cm leveä ja hiukan korkeampi. Pienimmät koristeet ovat parin millin luokkaa.

Halusin lahjoittaa talon KYS:n lasten veri- ja syöpätautien osastolle lasten iloksi. Sattumoisin samaisena päivänä Kristiina Brask lauloi osastolla joululauluja kanttori Ossi Jauhiaisen säestämänä ja pääsin niistä nauttimaan;  koskettavat ja kauniit laulut herkistivät joulumielelle.

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta!

Halloween-piparkakkutalo

Melkein jäi tämä(kin) rakennusprojekti toteuttamatta, mutta tässä se nyt on. Loppua kohden, kun innostuu,  ideoita olisi vaikka toiseenkin tönöön. Toivonmukaan intoa riittää vielä jouluisiin talkoisiin.

Osat on liimattu paksulla pikeerillä, koristus pikeeriä, marsipaania ja sokerimassaa sekä erilaisia kimalteita. Kaikki osat ovat syötäviä.



Takapihalla kasvaa jättikurpitsa. Mitähän noidan padassa kyspyy, kun kissa vahtii vieressä? Lokit ovat vallanneet yläkerran.



Lammikon pintaa heijastuu kuu. Otus vedessä on sammakko.



Katolla on tasanne laskeutumista varten :).



Kaivosta nousee jokin vihreä ja limainen, joka työntää lonkeronsa taloon. Repaleinen verho heiluu tuulessa. Onkohan talossa aaveita?



Otus on ehtinyt katolle asti.



Hauskaa Halloweenia kaikille!

Pikkuisen menneestä vuodesta

Alkuun päästäkseni laitan kuvan viime vuodelta; tein joululahjaksi ystäville ja sukulaisille mm. piparitaloja. Muutama tällainen huussi syntyi. 

Kaikki osat ovat syötäviä, koristeet pikeeriä, polun reunus mantelirouhetta, onkivapa ja meritähdet ja ankka suolakeksejä, siima lakritsia. Tätä oli hauska tehdä ja ideaa voisi kehitellä edelleen.