Kanttarelllirisotto

Kanttarelliresepti tai kantarelliresepti. Sienet ovat lähellä sydäntäni, niistä voi loihtia melkein mitä vain, vaikka kymmenen ruokalajin illallisen ja vielä jäätelöäkin.Tässä nopea arkena kyhätty risotto, joka on kyllä aina juhlaruokaa. Sieniä nousee kuin sateella, kuulemma. Itse en ole valitettavasti metsään päässyt, vaikka sataakin ;). Sienten omaa makua ei kannata peittää liialla maustamisella ja sienistä on syytä höyryttää nesteet pois pannulla ja sen jälkeen paistaa hyvin. Väärin laitetut sienet ovat lötköjä ja epämiellyttäviä ja lienevät syynä monen sienikammoon. Napakaksi jääneet kesäkurpitsakuutiot antavat ruokaan purutuntumaa. Risottoon kuuluu monesti laittaa tilkka valkoviiniä, mutta hyvää se oli ilmankin.

Kanttarellirisotto

1 litra kanttarelleja
n. 4 dl risottoriisiä (esim. carnaroli, arborio)
2 pientä salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
öljyä (oliivi)
1 pieni kesäkurpitsa pieninä kuutioina
n. 1 l kana- tai kasvislientä
suolaa, pippuria, cayennepippuria, muskottipähkinää
tilkka sitruunan mehua ja kuorta
vastaraastettua parmesaania
(lehtipersiljaa)

Kuullota hienonnettuja sipuleita öljyssä hetki ja lisää riisi, kääntele pari minuuttia. Lisää pikkuhiljaa lientä samalla sekoittaen. Lisää lientä aina, kun edellinen satsi on haihtunut.
Höyrytä samaan aikaan puhdistettuja, karkeasti pilkottuja sieniä kuivalla kuumalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. Muista hämmentää. Lisää öljyä ja paista sienet niin että ne kiinteytyvät ja saavat väriä, mausta suolalla. Jätä odottamaan.
Lisää sienet reilun 10 minuutin kuluttua risottoon ja jatka nesteen lisäämistä. Riisi kypsyy napakaksi noin 20 minuutissa. Älä kypsennä turhan pehmeäksi. Risotto imee nestettä vielä lautasella, joten se saa olla yllättävän löysää.
Käytä kuutioitu kesäkurpitsa pannulla nopeasti ja lisää risoton joukkoon. Mausta risotto suolalla, pippurilla, ripauksella cayennea ja muskottia. Aivan lopuksi lisää tilkka sitruunamehua ja raasta joukkoon parmesaania. Koristele hyppysellisellä sitruunan kuorta ja halutessasi lehtipersiljasilpulla.

Parhautta.

Luumua luumua, kolmen ruokalajin verran.

Kuivattu luumu ei ihan ensimmäisenä tule mieleen, kun valitsee raaka-aineita ruokaan. Sunsweet-reseptihaasteessa Luovasti luumusta mielikuvitusta tarvittiin, sillä luumukaurapuurot ja sekametelisopat on jo keksitty. Luumut jalostuivatkin sitten kolmen ruokalajin menuksi, ja luumu on tosiaankin näiden ruokien pääraaka-aine. On kyllä sanottava, että sana kuivattu johtaa tässä kohden harhaan; sen verran mehukkaita ja kosteita nämä luumut ovat ja niitä saa myös täysin säilöntäaineettomina.
Kisassa myös ruuan ulkonäkö ratkaisee. Päivänvaloa odotellessa postaus jäikin viime metreille, ja kun vielä nettiyhteyskin pätki, reseptit tulevat nyt yhtenä pompsina.
Alkupalojen täyte riittää ainakin 20 luumuun. Pari kolme per nenä riittää mainiosti alkupalaksi, mutta seisovaan pöytään näitä on helppo tehdä enemmänkin.
Risotossa yhdityy monta lempiraaka-ainettani johon luumun makeus sopii mielestäni hyvin.
Luumuleivoksia en halunnut äkkimakeiksi. Rosmariini antaa mukavaa metsäistä makua brandylla maustetulle luumulle ja vaniljalle.

Pekoniluumut

kuivattuja Sunsweet-luumuja

1 dl ricottajuustoa

1-2 valkosipulin kynttä

suolaa, pippuria

½ dl panko-korppujauhoja

½ dl parmesanlastuja/raastetta

tuoreita salvianlehtiä

pekonisiivuja

Puolita pekonisiivut. Hienonna valkosipuli, yhdistä täyteaineet, mausta suolalla ja pippurilla. Paina luumun sisään lusikallinen täytettä, laita täytteen päälle salvianlehti ja kääri luumu puolikkaaseen pekonisiivuun ja kiinnitä hammastikulla. Kypsennä 200 asteisessa uunissa, kunnes pekoni rapsakoituu, noin 10 minuuttia. Tarjoa mieluiten lämpimänä, kun pekoni on vielä rapeaa.

Luumurisotto splettihelmistä 4:lle

4 dl spelttihelmiä

öljyä (oliivi)

1 pkt Sunsweet-luumuja (200 g)

1 sipuli

1 solovalkosipuli

kuivaa sherryä

½ punainen ja ½ vihreä chili

1 sellerinvarsi

vuohenjuustoa tanko

suolaa, pippuria

pecorino-juustoa

lehtipersiljaa

kanalientä

kourallinen saksanpähkinöitä

lehtipersiljaa

raastettua sitruunan kuorta

Kuutioi luumut pieniksi paloiksi ja laita kulhoon. Kaada päälle n. ½ dl kuivaa sherryä ja jätä maustumaan. Hienonna sipulit. Halkaise chilit, poista siemenet ja hienonna. Leikkaa sellerinvarsi pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna pannulla loraus öljyä ja freesaa sipuleita hetki. Lisää spelttihelmet ja pyörittele taas hetki. Lisää kunnon loraus kuivaa sherryä ja anna sherryn haihtua. Lisää vähitellen kuumaa kanalientä samalla sekoittaen. Kymmenisen minuutin kuluttua lisää chilit ja selleri, jatka kanaliemen lisäämistä. Spelttihelmet kypsyvät al denteksi noin 20 minuutissa. Lisää lopuksi vuohenjuusto nokareina, pippuria myllystä ja tarkista suola. Ota risotto pois liedeltä, lisää tarvittaessa vielä tilkka kuumaa kanalientä. Sekoita joukkoon vähän pienennetyt saksanpähkinät ja lehtipersiljasilppua, annostele lautasille ja raasta päälle pecorinojuustoa ja sitruunan kuorta.

Luumuleivokset 12 kpl

Murotaikinapohja maustetaan rosmariinilla, brandylla maustetut luumut peitetään creme patissierella. Muutama tippa rosmariinivaniljaöljyä, raastettua sitruunan kuorta ja tomusokeria vielä päälle.

½ pkt (100 g) Susnweet luumuja

brandya

Pilko luumut kuutioiksi, laita pieneen kulhon ja kaada sen verran brandya päälle, että luumut peittyvät. Jätä maustumaan.

Rosmariinivaniljaöljyyn:

kourallinen tuoretta rosmariinia

n. 1 dl mautonta (esim. maapähkinä) öljyä

½ vaniljatanko

Halkaise vaniljatanko ja poista siemenet. Laita rosmariinin neulaset ja tilkka öljyä leikkuriin tai talouskoneeseen ja aja hienoksi. Jos neulaset ovat kovin kuivia, lämmitä seosta hetki kattilassa vaniljatangon kanssa ja jätä maustumaan. Lisää loppu öljy ja siivilöi harson läpi. Lisää vaniljansiemenet. Ota talteen harsoon jäävä tahna.

Creme patissiere

1 vaniljatanko

4 dl täysmaitoa

4 keltuaista

80 g sokeria

30 g maissitärkkelystä

25 g voita

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet, laita kaikki maidon kanssa kattilaan, kuumenna lähelle kiehumispistettä. Nosta syrjään ja anna maustua. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää seokseen maissitärkkelys. Poista vaniljatanko maidosta, kuumenna uudelleen ja sekoita osa keltuaisvaahtoon. Kaada seos maidon joukkoon kattilaan sekoittaen. Kuumenna, älä keitä. Seos sakenee huomattavasti. Anna jäähtyä hetki ja vatkaa joukkoon voi. Mikäli seokseen tulee paakkuja, paseeraa siivilän läpi.

Muropohja:

125 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 dl perunajauhoja

2.5 dl vehnäjauhoja

½-1 tl pilkottua tuoretta rosmariinia tai rosmariiniöljyn valmistuksesta jäänyttä tahnaa

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet ja lisää nopeasti joukkoon. Älä vaivaa enää. Lisää rosmariini (rosmariinitahna). Laita taikina kylmään tasaantumaan. Jaa taikina 12 osaan ja painele taikina leivosvuokien (italilalaiset leivosvuoat, kertakäyttöiset) pohjalle ja reunoille. Laita kylmään n. puoleksi tunniksi. Laita päälle hiukan rutisteltu paperinen muffinssivuoka ja täytä se paistokuulilla tai kuivilla herneillä. Paista pohjia 180 asteessa n. 10-15 minuuttia, kunnes pohjat ovat lähes kypsiä. Poista kuulat ja muffinssivuoat.

Laita jokaiseen leivokseen lusikallinen luumuja, peitä creme patissierellä ja laita luumunpalanen vielä koristeeksi. Paista 10 minuuttia ja anna jäähtyä. Lorauta leivosten päälle tilkka rosmariinivaniljaöljyä ja raasta hiukan sitruunankuorta. Ripota päälle vielä tomusokeria.

Sunsweet lahjoitti reseptien kehittelyyn käytetyt luumut sekä mahdollisuuden osallistua ruokastailaus ja kuvaustapahtumaan.

Keltainen heinäkuu

Tänä kesänä luonto on ollut aikaisessa. Ensimmäiset keltavahverot on kerätty Etelä-Suomessa jo ennen juhannusta. Metsään en ole vielä ehtinyt, mutta omani poimin tänään torilta. Savonlinnasta olivat. Kantarelli, savolaisittain kanttarelli, on suosituimpia ruokasieniämme. Yleensä helposti löydettävä, idioottivarmasti tunnistettava, samoilla paikoin vuodesta toiseen kasvavana ja lähes toukattomana Cantharellus cibarius taitaa olla yleisin kauppasienemme. Onpa niitä joskus hyvinä vuosina löytänyt vielä lokakuullakin suppilovahverojahdin aikaan.

Parasta kantarellit ovat paistettuna suoraan pannulta, hiukan sipulia ja vaikkapa leivän päällä. Tai muhennoksena. Eikä kuivattaminen, pakastamisen ohella, yhtään hassumpi tapa ole näitä säilöä, maku kyllä voimistuu huomattavasti. Ja muuten, sieniä ei pidä pestä! Aina silloin tällöin näkee näin tapahtuvan; jo valmiiksi runsaasti vettä sisältävät sienet turpoavat, muuttuvat limaisiksi ja paistaminen on melko toivotonta. Roskat pois harjalla, isommat sotkut veitsellä raaputtaen. Sienten makua on turha peittää voimakkaalla maustamisella, mutta muutama kierros pippurimyllystä, ripaus kärkeä, sopiva suola. Pieni määrä sitruunaa risottoon, sekä kuoriraastetta että mehua, aivan lopussa lisättynä tuovat sopivan raikasta hapokkuutta. Sitruunan puutteessa käytin limeä, sopi sekin.

Kantarellirisotto

1 l kantarelleja
1 isohko salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
n. 400 g risottoriisiä (carnaroli, arborio)
voita
loraus valkoviiniä
kanalientä, vettä
suolaa
mustapippuria, cayennepippuria
vastaraastettua parmesaania
persiljaa
sitruunan (limen) kuorta ja mehua

Puhdista ja pilko sienet. Hienonna sipulit. Kypsennä sieniä ensin kuivalla pannulla niin, että niistä haihtuu kosteutta. Lisää sitten pari rkl voita, kääntele pari minuuttia. Lisää sipulisilppu ja kuullota. Lisää riisit ja anna niidenkin kuullottua. Kaada sekaan loraus viiniä ja anna sen haihtua samalla käännellen. Lisää kanalientä ja vettä pikkuhiljaa, odota aina, että neste imeytyy riisiin, ennenkuin lisäät uutta. Parinkymmenen minuutin kohdalla pitäisi olla melkein valmista, riisiä pitää aina välillä maistaa. Al dente; melkein kypsä, napakka muttei kova. Purutuntumaa pitää olla eikä saa keittää puuroksi. Ota levy pois päältä, mausta, lisää vielä hiukan nestettä, kimpale voita ja raasta joukkoon parmesaania. Vähän sitruunan kuorta ja muutama tippa mehua. Hiukan persiljasilppua. Ja heti syömään!

Viinipruuvissa maisteltiin Riojan alueen paahteisia ja täyteläisiä punaviinejä. Rypäleet Tempranilloa, Gracianoa ja Mazueloa. Ikähaitari 1999-2007. Ei mennyt ihan nappiin; perusopit mm. väristä, hedelmäisyydestä ja pullokypsyneisyydestä eivät tällä kertaa ihan natsanneet, edes konkareilla. Tuoksuissa löytyi mm. nahkaa, tallia, kahvia, vaniljaa ja kookosta ja lasissa maistoi myös karpalo ja hapankirsikkakin.
Ja tavanomaiset eväät mukaan; nyt foccacian maustoin aurinkokuivatuilla tomaateilla ja mustilla oliiveilla, paiston jälkeen päälle vielä silputtua basilikaa. 1/3 jauhoista tällä kertaa kokojyvävehnää. Makumaailma sopi hienosti Riojalaisille ja kukkurallinen kori tyhjeni viimeistä palaa myöten.

Risotto nero ja kuningatarkampasimpukoita

Nuorison lista joululomaruoista - joulupöydän herkkujen lisäksi- sisälsi kalan, sukiyakin, sinihomejuuston (ja tietysti ruisleivän lisäksi) myös toiveen kampasimpukoista. Mielihyvinhän kaikki toiveet koetin toteuttaa ja ekstrana yllätyksenä vielä tuoretta tryffeliä (!), mutta kampasimpukoiden kanssa oli tulla vesiperä. Jostain syystä niitä ei kauppojen pakastealtaissa näkynyt. Lopulta Prisman hyllystä löytyi kuningatarkampasimpukoita. Sellaisia pienen pieniä, pari senttiä halkaisijaltaan olevia. Joskus ennenkin olen niitä ostanut, mutta nyt ihmettelin nimeä ja kokoa. Wikipedian mukaan kyseessä on Aequipecten opercularis, keskikokoinen kampasimpukkalaji, kooltaan noin 7 cm. Kuoret ovat usein värikkäät ja tarkemmin muistellessani olen joskus ostanut niitä kuorineen pakastettuna, valmiiksi maustettuna. Lajia tavataan Norjasta Kanarian saarten eteläpuolelle ja Välimerellä ja se on yleinen Pohjanmerellä. Täällä myytävät on pyydetty Koillis-Atlantilta.
Kesälomareissulta Venetsian lentokentältä ostamani risotto nero tuntui sopivan juhlavalta kampasimpukoiden kanssa juhlistamaan yhteistä viikonloppua. Vinkkiä löytyi tietysti Murun keittokirjasta. Riisipakkaus sisältää arborio riisiä ja kuivatun mustekalan musteen lisäksi kasvislientä, ja se neuvottiin kypsentämään sekoittamatta 600 g:ssa hiljalleen kiehuvaa vettä. Enpä tuota uskonut, vaan valmistin niin kuin muutkin risotot.
Ateria riittää kahdelle, useamman ruokalajin kanssa 3-4:lle.

150 g kuningatarkampasimpukoita (tai tavallisia)
voita ja oliiviöljyä paistamiseen, suolaa, pippuria

1 salottisipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
200 g risotto neroa
1.5 dl valkoviiniä
nokare kanaliemikuutiosta (hyvän liemen puutteessa)
vettä
vastaraastettua parmesaania kourallinen
voita ja öliiviöljyä kypsennykseen + lopuksi 1-2 rkl voita
puolikkaan limen (tai sitruunan) kuori raastettuna+ mehu
pippuria

Kuullota sipulit voissa ja öljyssä. Lisää riisit pannulle ja pyöräytä hetki, sitten valkoviini. Lisää lientä/vettä vähän kerrassaan niin, että edellinen satsi on imeytynyt riisiin. 200 g riisiä vetää noin 7-8 dl nestettä. Kun riisi on vielä suht kovaa, taputtele sulaneet kampasimpukat kuiviksi ja ota pikaisesti kuumalla pannulla, jossa on voita ja öljyä, niihin kaunis väri. Jätä hetkeksi odottamaan. Riisin ollessa melkein al dente, sammuta levy, lisää parmesan, voi, pippuri, limen kuori ja mehu, tarvittaessa vielä tilkka nestettä. Tarjoile heti kampasimpukoiden kanssa.

Oli ihan älyttömän hyvää! Syötiin viimeiseen riisiin! Täytyypä ostaa joskus mustekalan mustetta, jos käsiinsä saa, tai ainakin tätä valmiiksi värjättyä riisiä; oikea juhlaherkku!

Mustaa kultaa - ekaa kertaa!

Tästä olen haaveillut jo pitkään, nyt se toteutui! Sitä on nautittu illalliseksi. Sitä on nautittu aamiaiseksi. Ja taas illalliseksi. Ja huomenna...
Pääsin tuoreen tryffelin makuun, kiitos ystävän! Jääkaapin täyttää suloinen tuoksu ja kananmunat ja herkkusienet ja risottoriisi on kyllästetty tällä omalaatuisella, mutta niin suoloisella tuoksulla! Ja parista pienestä, mielestäni täydellisestä sienestä, on tähän mennessä ollut iloa monelle! Ja on vielä monta kertaa! Tässä olisi muuten hyvä lahjaidea herkuttelijalle; jouluksi tryffeleitä olisi mahdollisuus tilata Hakaniemen hallin DeliDelistä.

Perigordin mustaa tryffeliä. Perusrisotto kasvisliemeen, shalottisipulia, luomuparmesaania, kirnuvoita.

Nebbiolo-rypäleestä valmistettu italialainen Travaglinin Gattinara, 2006, sopii kyytipojaksi erinomaisesti; kypsässä viinissä tanniinit jo sopivasti pehmenneet, kuitenkin hapokkuutta riittää. Maanläheinen tuoksu ja makuvivahteet täydentävät tryffelin alkukantaisia tuoksuja.

En ole kranttu: shamppanja myös toimi loistavasti! Hyvässä seurassa!

Täydellinen aamiainen. 

Kiitos Klaus! 

Toive joulupukille: tätä haluaisin jouluksi. Että nuoriso saisi jakaa nautinnon kanssani!

Risotto alle mele, noci e gorgonzola

 

Helmikuun ruokahaasteen (äänestämään pääset tästä) aiheena on viimeinen ateria, enkä kyllä tuosta saa muuta mielleyhtymää, kuin sen vihoviimeisen. Huvikseni googletin aiheesta ja erään jutun mukaan kokeilla olisi tapana huvittaa toisiaan suunnittelemalla toinen toistaan hienompia viimeisiä aterioita. Jos oikeasti viimeistä ateriaa saisin valita, niin en sitä itse laittaisi, vaan johonkin huippuravintolaan pitäisi päästä. Jos kunto ei siihen riittäisi, niin pitäisi hankkiutua hyviin väleihin maineikkaan kokin kanssa, että tämä saapuisi viimeiseen majapaikkaani, ja tietysti perillisenkin kanssa, rahaahan tuohon palaisi J. Toisekseen olisi hyvin vaikea valita mitään erityistä suosikkiruokaa, vaan tahtoisin jotain uutta ja yllätyksellistä, tietysti hyvän maun rajoilla!

Näissä ajatuksissa päädyn osallistumaan kilpailuun aiemmin kokemattomalla risotolla, jonka ohjeen löysin italialaisen A TAVOLA-lehden helmikuun numerosta (näitä lehtiä näköjään saa pyöreitä vuosia juhlivan tavaratalon lehtiosastoltakin, ei tarvitse matkustaa Italiaan hakemaan).

Yksinkertaisessa risotossa makeahko omena napakalla suutuntumalla ja pähkinän rouskahdus siellä täällä antavat kontrastia kermaiselle homejuustolle. Lisäsin ohjeeseen hiukan valkosipulia, homejuuston ja omenan määrää voi säätää omenien koosta ja juuston voimakkuudesta riippuen.

Ja jos suunnitelmat menisivät myttyyn, niin tämän jaksaisi kokata vähän heikommassakin hapessa.

neljälle

300 g risottoriisiä (Arborio tai Carnaroli)

1-2 omenaa koosta riippuen
125-200 g gorgonzolaa
kourallinen pekaanipähkinöitä
1 sipuli
hiukan valkosipulia
55 g voita
1 dl valkoviiniä
1.5 l kanalientä
suolaa, pippuria
ruohosipulia

Sulata reilu puolet voista ja kuullota siinä hienoksi silputtu sipuli ja valkosipuli, lisää sitten riisi ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini ja anna haihtua, lisää sitten kanalientä vähän kerrassaan, aina edellisen satsin haihduttua, kunnes riisi on melkein al dente. Lisää omenakuutiot ja anna kypsyä hetken aikaa. Rouhi pähkinät pienemmäksi ja kuutioi juusto ja lisää joukkoon. Tarkista suola ja rouhi mustapippuria myllystä. Koristele ruohosipulisilpulla.

Tarkkasilmäisille tiedoksi; risotto oli rakenteeltaan kosteampaa, mutta ehti jo hyytyä; ruokansa kuvaava bloggaaja joutuu aina tyytymään haaleaan ruokaan...

Kurpitsa-sienirisotto

Kurpitsaa on tullut nautituksi muodossa jos toisessa tänä syksynä, eikä kyllästymisen merkkejä vielä näy. Kurpitsa tuntuu muuntuvan niin suolaiseen kuin makeaan, ja hyvin passasi wokkiruokaankin. Yksi kaunokainen on onneksi vielä tanakasti pöydänkulmalla.

Kodinkuvalehdestä bongasin kyseisen ohjeen hiukan sovellettuna. 

½ l 1x 2 cm kurpitsakuutioita

½ l suppilovahveroita hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
½ dl valkoviiniä
1 l kanalientä
suolaa, pippuria
cayennepippuria, muskottipähkinää
2 rkl voita
raastettua parmesaania
lehtipersiljaa

Laita sienet kuivalle pannulle ja kuumenna, kunnes neste haihtuu. Lisää oliiviöljy, kääntele sieniä muutama minuutti, lisää sipuli, kuullota hetki ja lisää kurpitsakuutiot, kääntele taas pari kolme minuuttia. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä. Kaada joukkoon viini, kun se on haihtunut, lisää vähitellen kuumaa kanalientä ja odota, kunnes neste haihtuu, sekoita hiljalleen. Jatka, kunnes kaikki liemi on käytetty, riisi on lähes kypsää. Älä anna kaiken nesteen haihtua, risotto saa jäädä reilusti kosteaksi. Aikaa kypsymiseen menee riisilajikkeesta riippuen noin 15-20 minuuttia. Ota pannu pois liedeltä, lisää voi ja pari kolme rkl parmesaania, sekoita ja tarjoile heti. Koristele persiljalla.

Risotto prosciutton ja vuohenjuuston kera

Tarkoitukseni on kerätä tyttärelleni keittokirja vanhoista suosikeista ja uudemmistakin kokeiluista. Täältä blogista ne löytyvät sitten helposti.

Ohje on Jamie Oliverilta, hiukan mukailtuna.

Perusrisotto (6 annosta):

2 sipulia hienonnettua valkosipulia
oliiviöljyä
valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
1 l kanalientä
400 g risottoriisiä
suolaa, mustapippuria
70 g voita
n.100 g vastaraastettua parmesaania

Lisäksi:

Tuoretta timjamia (sitruunatimjamia)

Sitruunamelissaa
1-1.5 pkt (n. 80-100 g) prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
100 g vuohenjuustoa

Kuumenna ensin liemi kiehuvaksi. Kuullota sipulit öljyssä, lisää riisi.  Kääntele hetki, jotta riisitkin hiukan kuullottuvat. Lisää kaksi kunnon lorausta viiniä. Kun viini on imeytynyt, lisää reilusti riivittyä timjamia (ei varsia) ja lientä. Lisää lientä pienissä erissä, sekoittele, ja odota että neste on imeytynyt, ennen kuin lisäät uutta. Aikaa kuluu n. 15 minuuttia.

Lisää voi, parmesaani (osan voi jättää pöydässä laitettavaksi), mausta. Ota pois liedeltä. Lisää murusteltu vuohenjuusto ja pienemmäksi revityt kinkkusuikaleet sekä sitruunamelissaa ja tarjoa heti.