Meidän joulu 2016

Vielä vähän fiilistellään mennyttä joulua, kuten uhkasin. Ai miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Itse asiassa aika hyvin!

Vaikka joulupöydän antimet ovat meidän pöydässä vuodesta toiseen perinteiset, jotain uutta sain tänä vuonna ympättyä joukkoon. Suurimman osan laatikoista tein itse, kuten bataattilaatikko, perinteinen ja kookoksinen porkkanalaatikko ja jo perinteeksi muodostunut maa-artisokkalaatikko, jonka ohje elää vuodesta toiseen. Samoin kylmäsavulohi savustettiin ihan itse ja nuorisolle tein ensimmäistä kertaa seitankinkkua (onnistui ihan jees). Laatikot ja haudutettu punakaali vain paranivat pakkasessa, jonne ne tein hyvissä ajoin. Itse tehty Ahvenanmaan mustaleipä toimi hyvin kalojen kanssa. Uusi jälkiruokakin pääsi listoille, risalamande, johon uppoaa riisipuuron tähteet. Ihan ähkyyn asti ei silti syöty ja pari päivää joulun jälkeenkin vielä jaksettiin vetää jouluruokaa :D. Kinkkua on vielä pikku pala...

Kinkku oli tänä vuonna reilu kuusi kiloinen juhlakinkku, jota keitettiin miedosti suolatussa vedessä hiljaa poreillen kuusi tuntia (sisälämpö 65 astetta), hetken jäähdytyksen jälkeen se  laitettiin savustumaan pariksi tunniksi, jona aikana sisälämpö ehti kivuta 78 asteeseen. Tämä kokeilu tuotti erittäin maukkaan, rakenteeltaan miellyttävän kinkun! Pinnan ihana savuisuus hiukan hiipui jäähdytyksen jälkeen, joka antaa aihetta uusille kokeiluille; savustusaikaa pitää pidentää. Kinkku ei muuten mennyt ylikypsäksi, vaan oli juuri sopiva. Voi olla, ettei mittari ollut ihan paksuimmassa kohdassa, keskellä. Saattaapi olla, että ihan vuotta ei odotella, vaan kokeillaan kinkun savustusta lähiviikkoina :D.

Jos kinkkua voisi sanoa kauniiksi, niin tätä.

Tänä vuonna kuusi oli ihan juoppo! Ensimmäisinä päivinä vettä sai lisätä usein; kulutus oli jopa yli kuusi litraa vuorokaudessa!

Ja jos jotain pitää muistaa ensi vuonna, niin toki vähemmälläkin ruualla pärjää! Glögipäärynät jäi tekemättä, onneksi päärynät voi laittaa vaikkapa mehuun. Muistutan myös itseäni, että jouluruusua, vaikka se kuinka ihana onkin, ei kannata ostaa! Se on melkoinen rentukka, eikä kestä hetkeäkään veden puutetta.

Muistutan itseäni myös, että joulukukat kannattaa nostaa viileästä pöytään jo jouluksi, eikä vasta joulun jälkeen, kuten tänä vuonna :D.

 Meidän joulu oli luminen ja vaikka pakkasta ei ole ollut moneen päivään ja eilen satoi vettä, maa on vielä valkoinen. 

Glögitestin voittaja: puolukkaglögi

Tänä vuonna on taas kattava valikoima erilaisia glögejä. Joitakin on meilläkin maisteltu, ja osa ihan hyviksi havaittu. Yksi osoittautui parhaaksi, nimittäin itse tehty puolukkaglögi!
Glögi on helppo tehdä itsekin, ja silloin voi valita mausteet ja mieleisensä makumaailman. Yhtenä vuonna tein mulled winea, josta tykkäsin tosi paljon. Tämä puolukkaglögi on vielä helpompi toteuttaa.

Keitin hiljalleen kasaan syksyllä tekemääni puolukkamehua, mukaan heitin mieleisiäni mausteita. Glögi onnistuu kaupan mehustakin, mutta jos se on hyvin makeaa, siihen on keittovaiheessa syytä lisätä vettä, muuten syntyy siirappia. Kattila saa porista hiljalleen, silloin mausteet ehtivät antaa makunsa mehuun. Mausteiden määriä ei kannata noudattaa orjallisesti, keittoaika ja oma maku ratkaisee, välillä keitosta kannattaa maistaa. Mausteet antavat makua vielä jäähtyvään liemeenkin. Kaupasta saa myös valmiita glögimausteseoksia, sitäkin voi käyttää, itse nappasin siitä liemeeni pomeranssinkuoren. Ohjeella syntyy glögitiivistettä, jota voi laimentaa vedellä tai lisätä sekaan punaviiniä. Punaviinillä terästetty puolukkaglögi toimii sekä haaleana että lämmitettynä.

Puolukkaglögi

1 l puolukkamehua
muutama kanelitanko
muutama tähtianis
muutama neilikka
pala kuivattua pomeranssin kuorta (tai jauhettua pomeranssin kuorta)
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Keittele hiljalleen, kunnes jäljellä on noin 7 dl. Anna jäähtyä. Poista mausteet ja pullota.

Vielä viimeiset siivoukset, niin joulu saa tulla. Kohta nakkaan kinkun kattilaan.

Makoisaa joulua!

Pari lahjavinkkiä!

Viime hetken joululahjavinkki: anna hyvä kirja tai pari. Hyviä keittokirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Pari niistä on lähellä sydäntä: Mari Moilasen Syötäviä vietäviä ja Santeri Vuosaran ja Ilkka Isotalon Säilö & kokkaa.

Jos et ehdi tehdä ruokalahjoja itse, anna kirja, jossa on niiiin kauniit kuvat ja kivat ideat ruokalahjoihin ja niiden pakkaamiseen. Ja siis ruokalahjan voi tehdä kaupan eväistä myös! Chef Santerin kirjassa on säilöntäohjeita, joita voi toteuttaa myös talvella. Monta kivaa ideaa ja hyviä ruokaoohjeita. Kokeiltu on mm. tyrniporkkanat kuusenkerkkäkinuskilla ja mausteiseen sokeriliemeen säilötyt raparperit karamellivaahdon kera.

Suosittelen näitä kirjoja lämpimästi! Nyt pitää joutua, sillä vielä täytyy käydä vähän työmaallakin, sen jälkeen muutama jouluvalmistelu ja pikku siivoukset kotona, sitten saa joulu tulla.

Ja joo, kuvat on surkeita. Viimeinenkin valo on hävinnyt meidän niin valoisasta keittiöstä, masentaa siinä määrin, että moni hyvä ruoka taitaa jäädä kuvaamatta. Onneksi päivä alkaa taas pidentyä...

Bataattilaatikko joulupöytään

Bataattilaatikko on herkullinen lisä joulupöytään ja helppo tehdä itse. Kasvikset kypsyvät helposti uunissa ja maku on paljon parempi kuin keitettynä. Täysin kypsänä kasvikset muussaantuvat helposti. Laatikot voi pakastaa ja paistaa juuri ennen h-hetkeä.

Bataattikurpitsalaatikko

2 bataattia
puolikas pieni kurpitsa (esim. Hokkaido)
öljyä, suolaa
2 kananmunaa
1 dl maitoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria
muskottipähkinää
Ras el Hanout-mausteseosta (noin 1 tl tai maun mukaan)
pekaanipähkinöitä

Lohko bataatit ja kurpitsa, pirskota päälle öljyä ja hiukan suolaa. Kypsennä 180-200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Kuori hiukan jäähtyneenä. Muussaa kasvikset kulhossa. Lisää maito, kananmunat ja mausteet ja sekoita, maista, lisää mausteita tarvittaessa. Jaa muhennos voideltuihin uunin kestäviin tarjoiluastioihin ja koristele pekaanipähkinöillä. Paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Haudutettu punakaali, helppo ja herkullinen

Helppo ja herkullinen lisä jouluöytään, haudutettu punakaali. Sen voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, lämmittäessä se vain paranee. Jos kaipaa jouluisia mausteita, pataan voi heittää tähtianiksen tai pari.

Haudutettu punakaali

kerä punakaalia, reilu kiloinen
1/2 dl öljyä
2 punasipulia
1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 omena
pätkä purjoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria

Suikaloi punakaali kattilaan tai pataan. Suikaloi punasipuli ja omena valmiiksi, samoin purjo. Lorauta öljy kattilaan ja kypsennä kaalia, kunnes se vähän pehmenee ja painuu kasaan. Lisää sipuli, vesi, siirappi ja balsamiviinietikka ja kääntele hetki. Lisää omena ja purjo, mausta noin teelusikallisella suolaa, lisää pippuria ja cayennepippuria. Hauduta hiljalleen noin tunti. Tarkista suola.

Joulun parhaat makeiset: karpalokarkit

Ihanat karpalomakeiset, kirpeät ja makeat! Yksinkertainen, hiukan käsityötä vaativa herkku. Lapsetkin tykkää! Suloiset karpalokarkit sopivat naposteltavaksi ihan sinällään, kakun koristeeksi tai herkkulahjaksi kauniissa rasiassa. Mikä on sinun jouluherkkusi?

Tänään siivoillessa ja samalla keittiössä touhutessa yllättäen tuli jouluinen mieli. Sitä ei ole oikein tänä syksynä vileä ollut, vaikka satoi lunta ja joulua pukkaa joka tuutista. Tuntuu, että vastahan se joulu oli, nytkö taas. Ehkä jouluun valmistautuminen ja joulun odotus oli jotenkin tärkeämpää ja konkreettisempaa, kun lapset oli pieniä. Mutta tänään läikähti joulumieli! Ei suinkaan joululauluja kuunnellessa, vaan siinä siivotessa, kun keittelin omasta puolukkamehusta glögiä. Ihana makea mausteinen tuoksu täytti koko kodin! Niin se on, minun jouluni ja joulumieleni liittyy vahvasti makuihin ja tuoksuihin! Sieltä se joulu pikkuhiljaa hiipii tähänkin taloon!

Vaikka vuosien myötä lahjojen määrä on vähentynyt, jotain on kiva antaa, mieluiten jotain hyvää, itse tehtyä. Vähintäänkin omatekoista leipää tulee tehtyä lahjaksi tai maustettua hilloa tai sitten hankitaan herkkukori, jossa on vaikkapa pari hyvää juustoa ja pullo portviiniä, ainahan ei tarvitse tehdä itse.

Karpalokarkit

karpaloita
tomusokeria
munan valkuainen

Vatkaa valkuainen kevyesti rikki haarukalla. Kasta karpaloita valkuaisessa, pyörittele sen jälkeen tomusokerissa. Anna kuivahtaa, säilytä tiiviissä rasiassa. Rikkoutuneet kannattaa poistaa.
Voit pyöritellä karpaloita myös kaakaossajauhoissa, mutta ne eivät säily, vaan on nautittava heti.

Keitetty joulukinkku ja helppo kinkun kuorrute

Joulukinkun valmistus, kinkun kypsentäminen, alkaa kohta olla ajankohtainen. Kinkun paistaminen hitaasti, matalassa lämmössä, on se tavallisin tapa. Voisiko kinkun kypsentää jollain muulla tavalla, maun ja rakenteen kärsimättä?
Viime joululomalla päätettiin, että ensi jouluna meidän perheen kinkku keitetään. Niin tehtiin lapsuuden kodissani. Isä ompeli kinkun puuvillakankaaseen ja viritti kaasukeittimelle ison punaisen emalikattilan. Siinä keittiön lattialla kattila porisi useamman tunnin. Jouluaattona kinkku kävi vielä uunissa, meillä nimittäin tarjottiin kinkku lämpimänä. Kinkun rakenne oli oikein miellyttävä, tykkäsin kovasti. Myös Vanamo ja Kolmonen 70-luvulla kuvatussa Joulu ennen vanhaan - ohjelmassa keittivät kinkun. Se ihana oranssinpunainen emalikattilakin on meillä vielä tallessa ja tänä jouluna siinä keitetään kinkku puuhellalla!
Alkuviikosta kaupassa käydessäni heräteostona lähti mukaan juhlakinkku, oikeastaan kinkkurulla, parikiloinen (ei siis mikään oikea kinkku!).  Päätin nimittäin testata kinkun keittämistä. Samassa puuhassa edellisen viikonlopun jouluruokaohjelmissa olivat Jamie Oliver ja Nigellakin. Eivät mitanneet kinkun lämpötilaa, eikä tainnut keittoaikakaan olla niin tarkka, ja keittämisen jälkeen Nigella nakkasi kinkun vielä kuumaan uuniin. Epäilen, että kuivaa tuli. No, ei mennyt ihan nappiin minun kokeiluni, kas, kun piti lähteä töihin kesken keittämisen. 2 tuntia kinkku keittääntyi ja tökkäsin kotiin tultua kuumassa liemessä lepäävään kinkkuun mittarin: 83 astetta! Kylläpä rulla kypsyi nopeasti! Nopea kuorrutus vielä uunissa (rulla on tosi ruma ilman kuorrutusta). Kuivakkahan tästä kinkusta tuli, mutta hyvä opetus! Että mittari kinkkuun heti alkujaan, ja kotona pitää olla, kun kokkaa! Keittiöstä ei poistuta, kuin korkeintaan  hetkeksi. Ja heräteostotkin kannattaa miettiä tarkkaan...

Kannattaa keittää kinkku haluamaansa kypsyyteen, jos ei käytä sitä enää uunissa. Kypsennyksen jälkeen lihan sisälämpö muuten tuppaa nousemaan asteen pari. Mikäli aikoo kuorruttaa kinkun vielä uunissa, keittäminen on syytä lopettaa muutama aste aikaisemmin. Tämä helppo kinkun kuorrute on muuten yllättävän hyvä, suosittelen!

Keitetty joulukinkku

2 kg kinkku
3 salottisipulia
tähtianis
maustepippuria
laakerinlehtiä

Kuori ja halkaise sipulit, laita kattilaan mausteiden kanssa ja sen verran vettä, että kinkku peittyy. Laita kinkkuun lämpömittari ja keitä kinkkua hiljaa poristen, kunnes saautat halutun lämpötilan. Suositellut kinkun lämpötilat vaihtelevat 72:sta 78 asteeseen. Kerran eräs kokki neuvoi kypsnetämään  kinkun 68 asteeseen, mutta vaikka en ylikypsästä kinkusta tykkääkään, tuo lukema ei ihan minulle riittänyt, kinkku oli sisältä vielä varsin kostea, hiukan epämiellyttäväkin. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, kinkku joko nostetaan liemessään viileään tai otetaan kattilasta jäähtymään. Kinkun voi kuorruttaa heti keittämisen jälkeen tai ennen tarjolle asettamista.

Kinkun kuorrute

1 osa muscovadosokeria
1 osa Dijon-sinappia
1 osa balsamiviinietikkaa

Sekoita kuorrutteen aineet ja levitä kinkun pinnalle. Laita kinkku vähintään 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi, kunnes kuorrute on saanut väriä.
Muscovadosokerin voisi korvata myös luumusoseella.

DIY virkattu valomatto

Jouluun on enää viisi viikkoa! Vielä ehtii askartelemaan ja laittamaan joulua. DIY: virkkaa valomatto! Kaunis virkattu ontelokudematto led-valonauhalla on tyylikäs sisustuselementti ja valopilkku pimeään talveen. Maton virkkaa parissa illassa.

Led-valonauhaa löytyy useimmista kaupoista sähkötarvikeosastoilta, kuten Motonetista ja rautakaupoista. Hinnat vaihtelevat kovasti, joten netistä tilaamalla saanee edullisimmat. Itsellä oli käyttämätön monivärinen 5 m led-valonauha, joten tilasin toisen samanlaisen. Kirkas led-valonauha on myös kaunis, mutta jos haluaa vaihtaa maton väriä vaikka jouluisen punaiseksi, kannattaa valita monivärinen. 5 m nauhasta saa pikkumaton, toinen 5 m tekee matosta hiukan suuremman, itse asiassa vain muutaman virkatun kerroksen verran. Jos kytkee kaksi valonauhaa peräkkäin, kannattaa varmistaa niiden toimivuus ja säädettävyys ennen virkkaamisen aloittamista ja muistaa laittaa nauhat oikein päin, että ne onnistuu yhdistää. Tosin nauhan toisessa päässä on irroitettava "piikikäs" yhdistäjä. Nauhoja kannattaa käsitellä varoen, sillä päiden juotokset ovat aika hengettömät ja voivat vaurioitua. Nehän on tarkoitettu asennettavaksi suoraan jonnekin, eikä virkattavaksi. Pitää muistaa myös, että maton päällä ei voi kävellä, joten lapsi- ja koiraperheissä se kannattanee ripustaa vaikka seinälle. Omia valonauhojani jouduttiin korjausjuottamaan, eikä niissä valitettavasti alun perinkään toiminut kirkas valo. Suosittelenkin tekemään maton yhdestä nauhasta, jos haluaa pelata varman päälle.

Matto on helppo virkata isolla virkkuukoukulla eikä aikaa mene kuin ilta tai pari. Koetin kirjoittaa ohjeen, jolla minusta tuli nätti matto, jossa valo pääsee oikeuksiinsa, eikä nauha näy rumasti ja valo tulee tasaisesti. Pääsääntöisesti kiinteät silmukat virkataan joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan, mutta kerrosten lisääntyessä kiinteät silmukat virkataan välillä jokaiseen silmukkaan, jolloin ketjusilmukka jää välistä pois, jotta matosta tulee pyöreä ja tasainen. Tämän hoksaa kyllä virkatessa. Kokeneet virkkaajat osaavat soveltaa ja suunnitella omanlaisensa maton, minulta syntyi nyt tällainen.

Valomatto
halkaisija 56 cm

tarvikkeet:
1 vyyhti (1 kg) ontelokudetta, valkoinen
virkkuukoukku nro 10
Led-valonauha (monivärinen) 5m 2 kpl

Aloitus: 5 kjs, yhdistä renkaaksi1 ps:lla
Ota led-valonauha mukaan virkkaukseen ensimmäisestä kerroksesta lähtien, kuljeta nauhaa edellisen kerroksen päällä ja virkkaa silmukat nauhan yli
1. krs: 1 pylväs, 1kjs 7 kertaa, 1 ps kerroksen loppuun
2. krs 1 ks, 1 kjs 15 kertaa, 1 ps kerroksen loppuun
3. ja 4 krs: 1 ks, 1 kjs, kiinteä silmukka virkataan joka toiseen edellisen kerroksen silmukoista, toista 3 kertaa, sitten 2 ks peräkkäisiin silmukoihin. Näitä toistetaan koko kerros.
Seuraavat kerrokset: jatka samaan tapaan, ja tee tarvittaessa enemmän kiinteitä silmukoita vierekkäisiin silmukoihin, niin että matosta tulee tasainen.
Lopuksi 1 tai 2 kerrosta kiinteitä silmukoita (maun mukaan) ja viimeiseksi virkataan kerros piilosilmukoita, jolloin reunasta tulee siisti.
Kiinteät ja ketjusilmukat olen virkannut edellisen kerroksen etumaiseen lenkkiin, mutta tämä on makuasia.

Valomatto on minusta kaunis! Halusin kuvata sen pönttöuunin edessä, niin ihanasti sotkuisen ja korjausmuurauksen jäljiltä uutta maalipintaa odottavan, suosikkivärilläni maalatun pänttöuunimme edessä :D

Piparipullat ja joulutunnelmia

Joulu tuli ja meni perinteisin herkuin. Kinkku paistettiin pikaohjelmalla ja leivottiin piparipullia Hanna Sumarin pullataikinaohjeella, sitä suosittelen! Ohjetta alempana. Flunssa iski viimein ja siinäpä ne pyhät menivätkin, pikkuhiljaa alkaa vointi kohentua. Jos jo blogin päivitykseen onkin hinku, niin eiköpä tietoliikenneyhteydet takkua... mutta niistäkin selvittiin.
Joulupöydän herkkuina meillä on perinteisesti kinkku, laatikot, rosolli ja suolaista kalaa, keittoperunoita ja kinkun kastiketta unohtamatta. Taatelikakkua tietysti. Perinteinen 9 kilon kinkku tuli hankittua kokeeksi Väisäsen Kotilihalta. Pienemmän kinkun valmistaminen sujui ensikertalaiselta edellisjouluna leivinuunissa ongelmitta, nyt aikataulutus ja uunin lämmitys oli hakusessa, kun kinkkukin saapui aatonaattona vasta puolilta päivin. Pelotti, että pitääkö koko yö valvoa. Niinpä kinkku tuli nakattua ehkä turhan kuumaan uuniin ja se valmistuikin muutamassa tunnissa silläaikaa, kun kyläiltiin. Vähänkö jänskätti, mutta eroa hitaasti miedossa lämmössä muhineeseen kinkkuun ei huomaa, ellei tietäisi! Onkohan kinkkuvalvojaiset yliarvostettua puuhaa? Ei tullut ylikypsää eikä kuivaa kinkkua vaan juurikin passeli, 74 asteinen herkku, joka on kohta tuhottu viimeistä viipaletta myöten!

Mutta niihin piparipulliin: sattui silmään Hanna Sumarin paras pullataikinaohje, jonka mukaan tyttären kanssa leivottiin piparipullia. Niitä, joissa pipari lätkäistään pullan selkään sekä sellaisia, joissa piparitaikina kaulitaan pullataikinan sisään korvapuustien tyyliin. Ihan parasta herkkua ja toimii joulunkin jälkeen. Hanna Sumarin Lucia-pullat löytyvät Topi- Keittiöiden sivuilta. Me tehtiin noin 9 tavallista, isoa pullaa ja toistakymmentä täytettyä pullaa. Yksi kaupan piparitaikina pakastealtaasta riittää tähän touhuun.

Piparipullat

taikina:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 munaa
2 tl suolaa
2 rkl kardemummaa
200 g sokeria
200 g voita
n. 1 kg vehnäjauhoja

1 paketti piparitaikinaa (500 g) sulatettuna
voiteluun kananmuna
raesokeria ja kanelia päälle

Ota pari ruokalusikallista voista, sulata kattilassa ja sekoita voisulaan kardemumma ja kiehauta. Ihana tuoksu! Lisää maito, lämmitä kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva. Lisää sokeri, munat ja suola. Lisää suurin osa jauhoista ja alusta koneella (tai käsin) taikinaan kunnon sitko. Sulata loppu voi ja lisää se taikinaan lopuksi niin lämpimänä, kuin kätesi kestää (koneen alustaessa lisäsin ohuena nauhana noin 50-asteisen voin, enkä saanut hiivaa kuolemaan). Oma taikinani veti 950 g vehnäjauhoja, tämä voi vaihdella jauhojen kosteuden mukaan.
Kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
Me kaaviloitiin noin 2/3 taikinasta levyksi ja sen päälle kaulittiin ohut levy piparitaikinasta. Nämä rullattiin ja leikattiin noin 3 cm paloiksi, jotka kohotettiin muffinssivuoissa. Loppu taikinasta pyöritettiin pullia, joiden päälle liimattiin paksut piparit kananmunalla voidellen. Reilu puolen tunnin kohotus lämpimässä, kierrepullien päälle vielä voitelu, kanelia ja raesokeria ja paisto 200 asteessa (kiertoilma) 10-15 minuuttia.

Pullataikina oli juurikin niin herkullinen, kuin Hanna Sumari lupaa. Sama määrä sokeria ja voita, voissa kiehautettu kardemumma sekä kuumana lisätty sula voi lienevät taikinan salaisuus. Jos jotain muuttaisin, niin ehkä vähentäisin hiivan määrää.

Piparitaikina ehdittiin kaulia aika ohueksi. Keksittiin laittaa kaksi pipari päällekkäin, sillä piparin pitää olla pehmeää ja maistua pullan päällä.

Piparikierrepullat olivat myös herkkua. Niistä voisi tehdä myös korvapuusteja, jos vaikka muffinssivuokia ei löydy.

Joulupöydästä en muistanut kuvaa räpätä, mutta näissä maisemissa meillä syödään juhla-ateriat.

Suosikkinurkka keittiössä. Puuhellan päällä on sopivasti laskutilaa ja leivinuunin lämmityksen jäljiltä hella toimii vaikka lautasten lämmittäjänä. Alinna olevassa kuvassa lyhdyn juju tulee esille.

Kirje Joulupukille

Vuoden viimeinen Medikokki Nuori Lääkäri -lehdessä. Jouluisia ajatuksia ja resepti karpalokarkeista. Vinkki: pakkaa karpalokarkit kauniiseen rasiaan lahjaksi! Meillä ne ovat olleet erityisesti lasten mieleen.

Alempana teksti ja resepti luettavassa muodossa.

Rakas joulupukki,

kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tai mistäpä minä muistan, jos vaikka lapsena kirjoitinkin, mies- tai naismuisti on kuulemma keskimäärin kolme vuotta, ja lapsuudestani on jo useampi sellainen vierähtänyt. Pitkään aikaan en ole siis ollut sinuun yhteydessä, katsos kun oma lapseni on kasvanut jo aikuiseksi eikä sinun palvelujasi ole tarvittu. Laitoin kyllä sinun nimissäni kirjeen tyttärelleni vuosia sitten, mutta hän taisi huomata huijauksen vaikka kirjeessä oli ihan joulupukin leimat ja kaikki. Sittemmin nämä lahja-asiat on hoidettu ihan perhepiirissä.

Olen huomannut että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin ja välillä ihan yllätyksenä. Vaikka kuinka kesän rippeitä katsellessa päättäisi, että tänä vuonna ollaan ajoissa liikenteessä pakollisten lahjusten ja hankintojen kanssa, niin viime tippaanhan ne tuppaavat jäämään. Viime vuosina tosin aineellista materiaa on hankittu vähemmän ja vähemmän, sillä iso osahan meistä hyvinvointivaltion hyväosaisista elää melkoisessa yltä kyllyydessä. Tuossa kälyn lapsuuden kodissa vieraillessani hoksasin ihan konkreettisesti, miten pienesti sitä vielä muutama vuosikymmen sitten asuttiin; ihan monilapsiset perheet kaksiossa! Yksi komero ja pari kaappia, niihin ovat kaikki tavarat mahtuneet. Entä keittiö sitten: kylmäkomero oli ulkoseinällä ja muutama kaappi välttämättömiä välineitä ja astioita varten. Muuten vielä 70-luvun alussa luokkakaverin puutalorivarissa asiointi hoidettiin ulkohuussissa, sellaisessa 12-reikäisessä, ihan keskellä kaupunkia.

Herkullista ruokaa laitettiin vaatimattomissa oloissa, vaatimattomilla välineillä, niistä antimista, mitä oli tarjolla. Luulenpa, että entisajan perheenäidit olivat aika kekseliäitä tätejä, mutta älä sotke heitä nyt niihin äiteihin joiden laittamaa ruokaa mainostetaan ihan televisiossa asti. En minä sillä, etteikö eineksetkin ole ruokaa ja ihan ok välillä, mutta kun niin arvostan sitä itse alusta loppuun tehtyä ruokaa, sitä johon käytetään tuoreita kauden kasviksia, mielellään lähellä tuotettuja ja lihaa maltillisesti, niistä maukkaammista ruhon osista, etuselästä, niskasta tai vaikka poskesta. Oletko pukki maistanut pihvilihaa viime aikoina? Kovin siitä on maku hävinnyt. Ruoan kun itse tekee, ei maistu liikaa ne E-kirjaimet ja muut lisätyt härpäkkeet, eikä tarvitse tihrustaa sitä pientä pränttiä pakkausten kyljestä (selvästi eivät halua niitä luettavaksi kun vuosi vuodelta kirjoittavat ne pienemmällä).

Tuli mieleen pukki, että oletkos sinä käynyt katsomassa broilerin teurastusta? Siitä kyllä paha mieli tulee. Kuulemma kananugetitkin tehdään ihan nahkasta ja roippeista vaan. Eihän näitä näin joulun alla haluaisi ajatella, vaikka se possu siinä mainoksessa yhtenä vuonna kehottikin syömään kanaa. Tarkoittikohan se luomukanaa?

En minä sillä, etteikö sitä saa ja pidäkin herkutella välillä ja laittaa jotakin kurmeepiperrystä! Ruoanlaittohan on mitä parasta yhdessäoloa ja harrastamista koko perheen voimin tai ystävien kanssa. Ja useammin voitaisiin käydä ravintolassakin, samalla tuettaisiin yrittäjyyttä ja helpotettaisiin Suomen tiukkaa taloustilannetta.

Mutta herranen aika, hyvä joulupukki, juttuni nyt syrjähti ja ihan meinasin unohtaa tärkeimmän! Olen ollut kaikki nämä hiljaiset vuodet tosi kiltti, enkä ole juuri ollut lahjoja vailla. Eikä totta puhuen keittiöstäni taida puuttua mitään, vaan kaikkea on yllin kyllin! Paitsi nyt se blenderi, joka hajosi kesällä ja sitä parasta ja tehokkainta mallia en ole vielä raaskinut ostaa. Niin että älä tuo paketteja tänäkään vuonna, mutta joulumieltä, rakkautta, hyvää tahtoa ja kanssaihmisistä välittämistä saat lähettää yllin kyllin. Laita niitä saman tien koko suvulle ja naapurustolle myös.

Aila

P.S. Laita mukaan vielä hiukka suhteellisuudentajua, suvaitsevaisuutta ja annos nöyryyttä, empatiaa ja kiitollisuutta unohtamatta.

Karpalokarkit

isoja karpaloita

kananmunan valkuainen

tomusokeria

Sulata jäiset karpalot. Hylkää rikki menneet. Vatkaa valkuainen kevyesti ja pyörittele karpalot ensin valkuaisessa ja sitten tomusokerissa, kunnes ne ovat yltä päältä tomusokerin kuorruttamia. Tomusokeria menee reilusti, se kannattaa levittää esimerkiksi tarjottimelle. Anna karpalokarkkien kuivaa hyvin, ennenkuin pakkaat ne rasiaan. Poista rikkinäiset, kosteat yksilöt, ne eivät säily. Tarjottimelle kokkaroituneen ylijäämätomusokerin voi käyttää leivontaan.

Jouluinen suklaajuustokakku

Suklaakakku, suklaajuustokakku, uunissa paistettu suklaajuustokakku. Alkuperäinen resepti on Soppa365-sivustolta. Yhden version teinkin vuoden viimeiseen viini-iltaan portviinien kaveriksi. Tein pohjan ohjeen mukaan, mutta uskokaa tai älkää, sössin sen kanssa urakalla! En viitsi paljastaa kaikkia yksityiskohtia, mutta keksimuru-voipohja oli lilluvaa mössöä uuniin laittaessa. Suurentelin mielessäni tehoblenderin ominaisuuksia ja jouduin lisäämään keksien joukkoon maitoa, että ne menisivät muruiksi. Meinasi mennä ihan muuksi. Tuunasin lilletin uunissa sitten vehnäjauhoilla ja ihan hyvähän siitä tuli.

Tämän kakun pohjan tein hienoksi jauhetusta piparista, maustoin vielä kanelilla. Pelkällä tummalla suklaalla kakku oli hyvin tuhtia, varsinkin kahvin kanssa. Tosin portviinin kanssa pieni pala oli erittäin maistuvaa. Tähän kakkuun lisäsin valkosuklaata, kun sitä lojuu muutenkin kaapin perällä riesaksi asti, vanhenemassa. Hyvää tuli! Sokeriksi voi valita myös yhtä laatua, maun mukaan. Kakku on 25-26 cm irtopohjavuokaan tehty, eli siihen isompaan versioon. Pieneen vuokaan ohje kannattaa puolittaa. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.


Jouluinen suklaajuustokakku

400 g pipareita hienonnettuna
140 g voita tai voirypsiöljysekoitetta
1 rkl kanelia

500 g suklaata, tummaa (60%) ja valkoista puolet ja puolet
8 kananmunaa
1 dl muskovadosokeria
3 dl fariinisokeria
5 dl kuohukermaa
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa

Leikkaa irtopohjavuokaan pohjan kokoinen leivinpaperi. Hienonna piparit joko muovipussissa kaulimella mäiskien tai monitoimikoneella. Lisää pehmeä rasva ja kaneli ja sekoita. Taputtele taikina vuokan pohjalle ja reunoille mahdollisimman ohueksi kerrokseksi. Lämmitä uuni 180 asteeseen (kiertoilma). Paista pohjaa noin kuusi minuuttia. Kakku kannattaa varmuuden vuoksi paistaa pellin päällä, jos taikinasta sattuu karkaamaan rasvaa vuoan pohjan ja reunan välistä.
Sulata suklaat mikrossa lasikulhossa, välillä sekoittaen. Mausta karedemummalla ja suolalla. Varo polttamasta. Vatkaa kananmunat ja sokerit tiukaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä kaikki täytteen aineet. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista uunissa noin 45-50 minuuttia, lämpötilaa voi laskea loppua kohden, jos kakku näyttää tummuvan liikaa. Kakku on kypsä, kun täyte ei enää juurikaan hylly vuokaa heiluttaessa. Katkaise lopussa uunin virta ja anna kakun olla uunissa vielä kymmenisen minuuttia. Täyte kohoaa paiston aikana reilusti, mutta laskeutuu jäähtyessään. Odota seuraavaan päivään ja tarjoa vaikkapa mustikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Suklaakakku toimii loistavasti portviinin kanssa.

Kakku matkasi työkavereiden iloksi, kun kuulemma en enää tarpeeksi usein heille leivo ;)

Blogiringin joulukalenterin luukku 20: sienisalaatti

Nyt on viimeiset päivät suunnitella herkkuja joulupöytään. Tässä helppo ja nopea suolainen lisä joulupöytään. Perinteisien jouluherkkujen lisäksi on kiva kokeilla aina jotakin uutta, miksei sienisalaattia? Tai jos olet perinteisen metsäsienisalaatin ystävä, muttet tänä vuonna rouskuja ja muita suolasieniä saanutkaan, kokeile tätä reseptiä. Tai jos et tykkää perinteisestä sienisalaatista, tätä kannattaa kokeilla: nopea valmistaa, raikas, maukas ja miellyttävä. Eikä liian suolainen. Jos et saa käsiisi tryffeliöljyä, luulenpa että salaatti on varmasti ihan hyvää ilmankin.
Blogiringin joulukalenterista löydät monta hyvää ohjetta ja niksiä, niin ruokaohjeita, askartelua ja muutakin jouluun liittyvää. Eilisen luukun takaa löytyy Prinsessakeittiö ja huomenna vuorossa on Jotain tekemistä-blogi. Käy kurkkaamassa! Ja jos jouluvalmistelusi ovat pahasti vaiheessa, käy hakemassa vertaistukea Missä on joulumieli?-kirjoituksesta.


Sienisalaatti tuoreista herkkusienistä

rasia tuoreita herkkusieniä
1 pieni sipuli, tilkka öljyä
purkki creme fraichea
suolaa, pippuria
hiukan raastettua sitruunan kuorta
hiukan tryffeliöljyä

Valikoi tuoreimmat kauniin valkoiset sienet, joissa heltat ovat vielä mahdollisimman vaaleat. Pilko sienet pieneksi. Hienonna sipuli ja laita mikron kestävään kulhoon ja lorauta tilkka hyvää öljyä. Kuumenna sipulisilppua mikrossa kymmenen-kaksikymmentä sekuntia, kunnes sipuli hiukan pehmenee. Näin sipuli on lempeämmän makuinen, muttei kypsä, eikä peitä sienen makua. Sekoita sienet, sipuli ja creme fraiche, mausta suolalla ja pippurilla. Pese sitruuna ja raasta kuorta hiukan salaatin joukkoon. Lorauta lopuksi tilkka tryffeliöljyä ja sekoita.

Missä on joulumieli?

Joulumieli jokaiselle? Kaiken kiireen keskellä monelle pukkaa joulustressi. Pitää ehtiä tehdä se ja tämä valmistelu, ostaa lahjat, lähettää kortit, muistaa läheisiä. Siivota ja koristella koti. Ja vielä hoitaa kaikki arjen askareet. 

Lapsuuden kodissani, kuten varmaan monessa muussakin taloudessa ennen vanhaan, joulu ei tullut ilman suursiivousta. Vaikka siihen aikaan perusteellinen siivous tehtiin kerran viikossa, vaihdettiin lakanat, kiillotettiin vessojen posliinialtaat ja pyykit pestiin pulsaattorikoneella ja huuhdottiin käsin, joulun alla siivottiin vielä tarkemmin. Jouluksi kaapitkin piti olla ojennuksessa. Tätä rutiinia noudatinkin aika monta vuotta vielä omassa kodissani. Saattoi pinna olla tiukalla jouluaattona, ehkäpä jokunen riitakin virisi helposti. 

Tänä syksynä ajattelin, että aloitan jouluvalmistelut ajoissa, eipähän jää viime tippaan. Viikot kuluivat sukkelaan ja ilmat olivat välillä miltei kesäiset; mikä kiire tässä on. Kaiken masentavan uutistulvan keskellä niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin, joulumieli tuntui olevan hukassa ja virta vähissä; onko nyt tulossa raskas joulu? 

Tätä postausta kirjoittaessa jouluun on vielä kuusi yötä (5, en näköjään osaa laskea). Voisi ajatella, että ruokaintoilijan joulumenu on suunniteltu ja jo pitkälti toteutettu, piparit paistettu ja askarreltu jotain uutta joulukoristetta. Vaan kun ei ole! Ei ole leivottu ei. Kinkku on kyllä tilattu, sehän on jo puoliruokaa. Ei ole edes siivottu. Askarrella on kyllä koetettu pitkästä aikaa, mutta projektit ovat kesken ruokahuoneen pöydällä, eikä kaiken muun kaaoksen lisäksi siitä enää paljon välitä. Eikä kortteja lähetetty kuin muutama. Anteeksi kaikki sukulaiset ja ystävät, olette silti mielessäni! Kun perheessä piiiitkästä aikaa jyllää flunssavirus, jää nähtäväksi, iskeekö se minuunkin juurikin loman alkajaisksi, vaiko se työstressin laukaisema  ensimmäisten lomapäivien kruunu päänsärky. Yhtä kaikki, jouluhössötystä ei meillä tänä vuonna nähdä. Ei enää tarvitse siivota kotia lattiasta kattoon komeroita myöten. Ei tarvitse olla sitä ja tätä ja tuota joulukukkaa, koristetta ja liinaa vain siksi kun aina on niin ollut. Joulu tulee vähemmälläkin stressaamisella.

Onneksi joulumieltä on jo hitunen. On sitä tullut sieltä täältä, vaikkapa tunnelmallisesta joulukonsertista tai Joulupuukeräyksestä, jolla hankitaan joka vuosi lahjoja vähävaraisille lapsille. Ehkä joulu konkretisoituukin parhaiten lasten kautta, heidän joulunodotustaan seuraten, joulujuhlien ja joulukirkon myötä? Lasten kasvettua niistä on valitettavasti vieraannuttu. 

Muutama joululahja on onneksi ostettuna, läheisille, rakkauden osoituksena. Toivon, että kotini on vielä siisti ottamaan joulua vastaan ja ne muutamat perinteiset jouluruoat aattona pöydässä, ihan vaatimattomasti. Toivon lepoa ja rauhaa, hyvää mieltä ja kiireetöntä yhdessä oloa, sillä tiedän, että jouluna kaikki rakkaani ovat koolla yhteisen pöydän ääressä. Se riittää.

No, kyllä se joulukuusi laitetaan ja runsaasti kynttilöitä. Taatelikakku ja tuoretta ruisleipää ainakin. Kun muuttolinnut pyrähtävät jouluksi kotiin, siitä syntyy joulumieli.

Vuosi sitten saatiin valkea joulu.

Lahjavinkit

Viime hetken lahjavinkkejä kokkaavalle kaverille tai perheenjäsenelle. Syksyn keittokirjakattaus on monipuolinen ja laadukas, tässä niistä osa, olkaapa hyvä.

Tommy Myllymäen Kasvikset lisukkeena ja pääruokana tuo uusia tapoja käyttää kasviksia keittiössä. Reseptit ovat todella herkullisia. Suosikkikirjani! Matti Lempisen ja Master Chef 2014 voittajan Miro Kurvisen Kokkikoulussa tehdään parempaa ruokaa, mm. klassikkoannoksia. Max 30 minuuttia on Master Chef 2013 voittajan Kiran toinen keittokirja, täynnä nopeita ja herkullisia reseptejä. Taatusti nuorten mieleen. Koko Suomi leipoo voittajan Liisa Westerbergin Leivontakirja makeaa on kauniisti kuvitettu ja täynnä ihania makeita ohjeita. 2013 Top Chef voittaja Kira Weckmanin Latinomakuja on testattu täällä ja hyväksi havaittu. Samoin Richard McCormickin Pariisi,kirja joka on omiaan nostamaan matkakuumetta.

Katusoittajan keittokirja on opastaa siihen, kuinka halvalla saa hyvää ruokaa. Reseptit on höystetty tarinoilla kirjoittajan matkan varrelta, tosielämän kokkailua pienellä budjetilla. Henri Alenin Vuoden keittokirjan resepteillä valmistetaan huippukokin ohjein rouheaa ja maukasta ruokaa ilman turhia kikkailuja. Stalinin makaronit-kirjaan on koottu joukko reseptejä, joiden taustoista, historian tapahtumasta tai henkilöstä tarjoillaan mielenkiintoinen kuvaus. Sopii vähän nuoremmallekin, historiasta kiinnostuneelle kokille. Jamie Oliverin Arjen superruokaa on tuhti paketti terveellisiä mutta maukkaita aterioita aamiaisesta lähtien. Resepteihin on laskettu ravintoarvot sekä kalorit. Monta hyvää reseptiä jo bongattu. Rapeat sipsiherkut on testattu täällä. Kuvasta puuttuu Mikko Takalan Street food: suosittelen isolla ässällä! Siitä juttua täällä.

Ei kun vaan ostoksille, viikko on vielä aikaa jouluun!