Ja taas syödään kalaa!

Vaikka pyhästi vannoin itselleni vuoden alussa, että haastan itseni ensin jääkaapin ja sitten pakastimen tyhjennystalkoisiin, vei reitti eilen taas kalatiskille. Jääkaapin sain jo jokin aika sitten hyvin tyhjennettyä - en suinkaan roskiin - tosin uudelleenhan se pyrkii täyttymään. Varsinkin tänä viikonloppuna, kun on useampikin ruokailija. Mutta lihakimpaleet ja jauhelihat möllöttävät edelleen pakkasessa...
Kalaa ja kasviksia, hyvin yksimielisesti tyttären kanssa shopattuna. Lähikaupan kalatiskille on nykyisin mukava mennä, valikoima vaihtelee ja on laajentunut. Iänikuisen kirjolohen kaverina oli tällä kertaa kuha- ja siikafilettä, kasvatettua nieriää ja taimenta ja tonnikalaa.
WWF:n suosituksia koetetaan noudattaa mahdollisuuksien mukaan; kalaopasta kannattaa aina tutkailla muistin virkistämiseksi. Kalaopas on intohimoiselle kalansyöjälle surullista luettavaa; yli 85 prosenttia maailman kalakannoista on jo nyt kestävyyden rajoilla ja ylikalastettuja.
Vihreällä valolla (= suosi) on merkitty lähes kaikki vaalealihaiset järvikalamme, joita toki paljon syödäänkin. Mutta mistä kalatiskillä voi tietää, onko kirjolohi ja nieriä kiertovesikasvatettua (vihreä valo)? Entä kalatiskin turskafile; Itämeren itäistä (vihreä valo) vai läntistä (keltainen valo=harkitse ostamista) populaatiota? Totta puhuen näin tarkkaan en ole asiaa kalatiskillä miettinyt enkä siis myöskään myyjän tietämystä testannut. Punaisella valolla (=vältä) merkittyjen lajien ostamista koetankin välttää, mutta keltaisella merkityt onkin juuri tuon alkuperän suhteen hankala kategoria. Itse pyydetty ja lähijärvien vastapyydetyt kalat eivät tuotakaan mitään ongelmaa, mutta usein päätös tulee tehtyä kaupassa kalan tuoreuden ja ulkonäön suhteen. Lähes viikkoa aiemmin pyydetty kuhafile naapurikaupungin pienellä kalatiskillä ei todellakaan houkutellut! Kasvatetut kalat ovat monesti pehmeitä ja vähän surullisen näköisiä. Ja tuore kala ei muuten haise kalalle ollenkaan: kuka on pyytänyt saada haistaa kalaa  ennen ostopäätöstä? Ja vaihtelu virkistää; ei aina tee mieli syödä samaa ruokaa. Mutta myönnän; kalaostoksilla saisi olla tarkempi.
Tällä kertaa voiton vei siis mallikkaan oloinen Ahvenanmaalla kasvatettu taimen. Kasvatusmenetelmästä minulla ei ole tietoa, mutta yksinkertainen ateria valmistettiin raaka-ainetta kunnioittaen ja nautittiin suurella sydämellä. Ja taas oli kala hyvää!

Taimenta, kasviksia ja beurre blanc

1 kokonainen taimen (koosta riippuen riittää 4:lle)

Suomusta ja fileoi kala ja poista ruodot. Puolita fileet ja suolaa ne. Paahda fileitä kuumalla kuivalla pannulla pari minuuttia puoleltaan, sen verran, että saavat väriä. Kalan ei tarvitse kypsyä läpi.

myskikurpitsaa
juuriselleriä
palsternakkaa
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, hiukan chiliä

Kuori ja kuutioi vihannekset, hienonna valkosipuli. Laita uunipannuun, mausta, lorauta päälle öljyä ja sekoita. Kypsennä uunissa n. 180-200 asteessa välillä käännellen n. 15 minuuttia. Ota pois uunista, kun ovat saaneet väriä mutta ovat vielä napakoita.

fenkolia

Puhdista fenkoli, poista kova kanta ja pilko rouheiksi paloiksi. Höyrytä vähässä vedessä lähes kypsäksi, kaada vesi pois, mausta suolalla ja pippurilla.

Beurre blanc

2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl valkoviiniä
1 dl vettä
1 salottisipuli
hiukan fenkolia
2 rkl kermaa
n. 75-100 g voita
pippuria, sitruunamehua

Valkoviinivoikastikkeeseen laitoin kokeeksi sipulin kanssa fenkolia, lopputulokseen en sen juuri huomannut vaikuttavan.
Kieuhta kattilassa valkoviinietikka lähes kuiviin. Lisää valkoviini, hienonnettu sipuli ja fenkoli ja vesi. Kiehuta, kunnes jäljellä on muutama ruokalusikallinen. Siivilöi. Lisää joukkoon kerma ja kuumenna. Vatkaa joukkoon kylmä voi. Tarkista maku, mausta pippurilla, sitruunamehulla ja lisää tarvittaessa suolaa.

P.s. Ja meillä kaikki on siis hyvin, ruokaa riittää, voimme miettiä ruuan etiikkaa, kokeilla erilaisia raaka-aineita ja valmistustapoja ja välillä törsätä myös ruokaostoksilla. Harvoin meillä on todellinen nälkä, kuten aika isolla osalla maailman väestöstä.
Minut haastettiin mukaan SuomenUN Womenin Nälkä voidaan voittaa tempaukseen kehitysmaiden viljelijänaisten auttamiseksi. He voivat nostaa 150 miljoonaan ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin. Keräyssivulleni pääsee tästä ja sivupalkin bannerista. Viisi euroa on pieni summa meille, mutta sillä saadaan paljon hyvää aikaan!