MasterChef Suomi kolmas kausi, jakso 6

Torstain painetehtävässä jälleen mysteerilaatikko! Jotenkin pikasilmäyksellä keittiön perälle pystytettyyn hienoon asetelmaan saattoi päätellä että metsään mennään. Vaan kani! Ei nylkeminen ja lihan käsittely ole tuntematonta; poron ruhon pilkkomisesta ja linnun käsittelystä löytyy postaukset. Matti taisi vetäistä nahkan irti ihan yhdellä riuhtaisulla, hyvänä kakkosena pääsin nylkemisen jälkeen ruokavarastoon.
Kanin lihaa lienen maistanut jossain Portugalissa tai muualla, siitä ei sen tarkempaa mielikuvaa. Kovin kalpeahan tuo liha sitten oli niihin muistikuviin verraten. Jäniksen fileet mielessä läksin kokoamaan tarvikkeita annokseen. Ihan kaikkia aineksia en löytänyt, mutta puuttuvat komponentit korvasin sitten toisella.
Irrottelin fileet rangasta, koivet erikseen ja luut nopeasti pieneksi ja paahtumaan kastiketta varten. Koipiin väri pannulla, timjamia, suolaa, pippuria ja folioon ja uuniin, jotta ehtivät kypsyä. Fileet kelmuun odottamaan, etteivät pääse kuivamaan.
Punajuuren ajoin monitoimikoneessa karkeaksi puruksi ja keitin appelsiinimehussa (punajuurimehua ei ollut eikä tuoreita appelsiineja), pinjan siemeniä, mausteita, voita, vähän samaan tyyliin kuin täällä. Mustajuuret kuorin, keitin vedessä, voita, kermaa, suolaa ja pippuria.
Kastike tumman kastikkeen tapaan; liemi paahdetuista luista, jatkoin sitä kaupallisella, kun aikaa oli kovin vähän, eikä noista luista kovin tummaa lientä olisi muutoinkaan saanut. Portviiniä, yrttejä; timjamia ainakin; kastike oli kyllä erittäin hyvää!
Aikaa oli hyvin, kunnes tuli lisätehtävä: keittiön tervehdykset kolmelle! Jatkoin kokkailua ja mietin mitä laittaa; yksinkertaista. Paahtoleipäpalanen nopeasti pannulla, kuusenkerkkäsiirapilla maustettuja paistettuja suppilovahveroita ja kyssäkaaliraastetta. Kyssäkaalista olisin tehnyt pääannokseen tagliatellea, mutta aika ei riittänyt; kyssäkaalin "kuoriminen" ohueksi nauhaksi on hidasta. Amusenhan tulee olla pieni, suupala, lusikkaan mahtuva. Sainkin omastani tuomareilta kehuja. Resepti kokonaisuudessaan täällä.
Koipilihat ehtivät hyvin kypsiksi ja sitten fileiden paisto nopeasti pannulla maustamisen jälkeen. Aika alkoi loppua, mutta hyvin niihin sai värin. Ei siinä käynyt mielessä mittaria käyttää, ja ajatus oli, että liha saa jäädä aavistuksen roseeksi sisältä, kuten jänis tai metsäkanalintu tai fasaani. Kyseessähän ei ole possu eikä broileri. Eikä se liha raakaa sisältä ollut! Sisäfileitä en laittanut lautaselle; olivat niin onnettoman pienet ja menivät kypsäksi ja samalla sitkeäksi. Yllättävän mieto, jopa mauton tuo kanin liha verrattuna riistaan...
Siinäpä sitä taas armotonta kritiikkiä tuli, nimenomaan lihan kypsyydestä! Harmi vaan, kun muut komponentit jäivät ilman mainintaa, onnistuivat olemaan maukkaita ja monipuolisia kastiketta myöten! Resepti kaniruokaani löytyy täältä.
Toisen epäonni on toisen onni ja niin edelleen: Janin kömmähdykset ja laitehäiriöt johtivat pudotukseen! Harmitti vietävästi, mutta samalla tietysti helpotus, kun oma kisa vielä jatkuu!

Ja lopuksi vielä: kyllä riistan käsittely, suolistus, nylkeminen ja lihan pilkkominen alusta pitäen kunnioittaa hienoa raaka-ainetta. Kaikki hyödynnetään ja mikä parasta; tiedät mitä syöt. Ja kyllä maku on ihan toista luokkaa kuin tehotuotetulla lihalla! Voisi olla valaisevaa tutustua vaikkapa broilerin kasvatukseen ja teurastukseen...