Loistelias illallinen

Tuli vietettyä yhdet syntymäpäivät ja samalla yksi parhaista lomamatkoista ikinä! Hehkutusta ja kuvia riittää useamman postauksen verran, mutta ensinnä lomasen aloitus illastamalla luultavasti eräässä Glasgown parhaista ravintoloista! Ruoka, palvelu, ympäristö ja ilmapiiri olivat nimittäin kaikki niin kohdallaan, että jos jotain vikaa olisi löytynyt, itseään olisi saanut syyttää!

Ensin nautittiin lasilliset kuivaa, erittäin maistuvaa cavaa The Grosvenor Cafessa, samannimisen elokuvateatterin yläkerrassa idyllisellä Ashton Lanella, West Endissä, aivan campuksen vieressä.

Parin tunnin taukoamaton, mutta lämmin sade alkoi laantua parahiksi.

1971 avattu Ubiquitous Chip sijaitsee samaisella kujalla persoonallisessa talossa. Palkintojakin niittänyt keittiö on saanut alkunsa ajalla, jolloin skotlantilainen keittiö perustui pitkälti kotiruokaan. Keittiö nojaa pitkälti sesongin raaka-aineisiin, paikallisiin tuotteisiin ja on vahvasti ollut nostamassa Skottikeittiön imagoa.

Kauniisti koristeltu pöytä kortteineen ja lahjoineen yllätti täysin!

Vehreä miljöö on ainutlaatuinen! 

Ravintola on kahdessa kerroksessa ja sivummalla on useampikin baari. Fine dining ja brasserie, myös lounasta tarjoillaan. Nämä vihreät ja taideteoksin koristellut tilat on varattu finelle. Löytyipä sieltä pieni suihkulähdekin.

Erityistoiveet oli toteutettu paremmin kuin hyvin! Saimme omat painetut ruokalistatkin!

Keittiön tervehdyksenä ankkaconfit, jossa juuri sopivasti appelsiininen vivahdus ja aivan ihastuttava punajuuritomulla päällystetty vuohenjuustokuutio. Jälkimmäinen sulatti sydämet!

Kolmenlaista talon leipää. Alkuruokien kanssa nautittiin ihanan tasapainoista proseccoa.

Kaikki annokset vaikuttivat kiinnostavilta ja kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa. Tonnikalatartar oli raikas, aavistuksen kirpeä, Bloody Mary-tomaatit komppasivat. Täydellisesti kuoritut tomaatit muuten; näitä kuorin kasapäin viime keväänä ravintolakeittiössä! Pekonicrumbseja, anjovisaiolia ja erittäin maistuva mustaoliivi-karamellituille. Aah!

Tyttären kampasimpukat olivat juuri sopivasti kypsennetyt, rapusalaattia, seljankukkajugurttia, omenatapiokaa ja karamellisoituja saksanpähkinöitä. Koristeena merilevää. Sopivasti hapokkuutta ja vähän makeuttakin.

Ankanmunan sisällä keltuaisen tilalla jonkinlaista piimäkiisseliä, kantarelleja ja briossia. Ei valittamista.

Nuorison valinta: paahdettua kaninsatulaa, kaninkoipiconfit- ja purjomakkara, piccalilli ja varsin hapokas timjamikastike. Kaunis annos. Ennen ruokia saimme maistaa kolmea viiniä, joista kevyt ja vähähappoinen Bulgarialainen Pinot Noir oli juurikin sopiva valinta vaalealle kanille. Oikein miellyttävä viini ja positiivinen yllätys. 

Merikrottia, savustettua ylikypsää possun masua, persiljakvinoaa, paahdettuja maapähkinöitä, maapähkinäkastiketta. Kala oli makuuni hiukan kypsää mutta annos oli muuten loistelias. Paahdettu maapähkinä possun päällä oli ihanan rapeaa. Kvinoan maku täyteläinen ja omintakeinen. Lautanen tuli nuoltua, leipäviipaleella. Annokselle sopi erinomaisesti vivahteikas, lämmin, keskitäyteläinen, aavistuksen tamminen Carignan-rypäleestä tehty ranskalainen punaviini. Sen hapot olivat juuri passelit rapsakan possunrasvan sulattajaksi. Kolmas viini, jota saimme maistaa, oli tarjoilijan suosikki, eikä normaalisti laseittain myytävä. Oikein laadukas viini, jonka nimi valitettavasti ei jäänyt mieleen.

Tarjoilija valotti meille, lausuntaohjeen kera, mistä ravintolan erikoinen nimi juontaa juurensa. Neljä vuotta sitten edesmenneen ravintolan perustajan Ronnie Clydesdalen mielestä chipsejä on kaikkialla. Ubiquitous - omnipresent. Eikä hänen aikanaan ranskanperunoita ravintolassa tarjottu. Siitä on nyttemmin lipsuttu.

Loistava loppusoitto: sitruunamarenkia, oliiviöljycrumble, sitruunavanukasta, vadelmahyytelöä ja basilikajäätelöä. Annoksen valintaan vaikutti tuo basilikajäätelö, kun sellaista tein Master Chef- keittiössä. Tässä basilika oli voimakkaampi, vaikka siitä sainkin aikanaan moitteita, tosin konteksti oli toinen. Viimeistelin annoksen suosituksen mukaisella Late Harvest Sauvingon Blanc- Concha y Toro 2007 jälkiruokaviinillä. Ihana kokonaisuus!

Tyttären Suklaa pave´, kahvijäätelöä, maitopyreetä ja saksanpähkniäcrumble. Ihana, ihana jäätelö, herkullinen annos.

Kolmantena seljankukkaparfait, valkosuklaata ja mansikkasorbettia. Miellyttävä, raikas annos.

Laskun jälkeen vielä keittiön tervehdys, mansikkavaahtokarkkeja, jonkinlaista toskakakkua ja suussa sulavaa toffeeta.

Audienssi keittiöön järjestyi helposti, ja hiukan hämillään olevat kokit poseerasivat iloisina eikä kiireisestä illasta näkynyt merkkiäkään.

Ei ollut suurensuuri tämäkään keittiö. Vuorossa näytti olevan kolme tai neljä kokkia. Ravintolassa on paikkoja sadalle.

Omistaja ja toinen osaavista tarjoilijoistamme, jonka vuoro oli jo päättynyt aikaa sitten, mutta kiirettä kotiin ei tuntunut olevan.

Tarjoilijoista se viiniasiantuntija. Kaikenkaikkiaan saimme niin hyvää palvelua ja asiakkaan huomioimista ilman ylilyöntejä, että jäi vaikutelmaksi, että henkilökunta nauttii työstään. Ilta oli kaikinpuolin ikimuistoinen! Jos jotain olisi voinut toivoa, niin mieluusti olisin nähnyt täällä runsain joukoin ystäviäni, vanhoja ja uusia, kaikkia teitä, nauttimassa illasta kanssamme!

Kiitos vielä kaikille onnitteluista ja kiitos Hanna ja Simo! Loistoilta ja -reissu, josta lisää myöhemmin!