maanantai 30. toukokuuta 2011

Lipstikka-laventelikeitto

Rakastan lipstikkaa, mutta valitettavasti tyttäreni ei jaa tätä tunnetta kanssani. Eikä sitäkään, että kauppareissuilla tarttuu mukaan kaikkea uutta ja ennen kokematonta, kuten vaikkapa laventeliruukku. Siellä se pari päivää pyöri jääkaapissa, kun keksin laittaa sitä lipstikan kaveriksi. Ei ollut hassumpi liitto. Se, että kaikki on viime aikoina ruskistettu kirkastetussa voissa, johtuu siitä, että löysin valmista kirkastettua voita etnisestä lähikaupastani; itse tuskin tulisi sitä kovin usein tehtyä. Sillä saa helposti kauniin värin, ei juuri roisku, ja purkki pitää käyttää elokuun loppuun mennessä J. Mikä parasta, keiton valmistamiseen kului aikaa vajaa 10 minuuttia! Tästä riittää kahdelle.

kourallinen lipstikkaa
muutama laventelin oksa
kirkastettua voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl karkeaa Dijon sinappia
½ dl valkoviiniä
suolaa, pippuria, cayennepippuria
nokare kanaliemikuutiosta
reilu 2 dl vettä
2 dl kuohukermaa

Poista lipstikasta paksut varret, riivi laventelista lehdet ja hienonna. Hienonna sipuli ja kuullota voissa, lisää yrtit, pyörittele hetki. Lisää vehnäjauhot ja kypsennä hiukan, kaada joukkoon valkoviini ja vesi. Mausta. Lisää kerma ja anna hautua miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä ja tarkista suola. Kuohkeuta sauvasekoittimella. Jos koristelet laventelinoksalla, älä syö sitä, se peittää keiton ihanan maun.


Tämä oli hyvää, vaikka itse kehunkin! Vieno laventelin maku täydensi ihanasti lipstikkaa. Kumpaakaan ei saa käyttää liikaa; ovat molemmat voimakkaan makuisia. 

lauantai 28. toukokuuta 2011

Brändipiparit

Erään työpaikan porukalle menivät nämä piparit. Pikeeri ei tällä kertaa ollut ystäväni, eikä kamera öiseen aikaan, mutta tästä on hyvä jatkaa kehittelyä; nämähän ovat vasta prototyyppejä .



Tämän herran nimi ei ole minulle valjennut.



Rouva Mehiläinen x 3.



Työläiset.



Kukkaloistoa.



Kukkia ja perhosia.

Gluteeniton raparperi-toscapiirakka

Sain töissä maistaa taivaallisen hyvää raparperipiirakkaa. En saanut ohjetta, mutta piirakka oli gluteenitonta, kuohkeaa ja mehukasta. Päätin tehdä oman kokeilun. Usein näyttää, että uunipellille mitoitettu ohje on pienen puoleinen 60 senttiseen uuniin, ja piirakka jää ohueksi. Tästä tein tarkoituksella XXL-kokoa. Toscakuorrutetta pitää myös olla reilusti.

6 munaa
3 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
6 dl gluteeniton (Semper, hieno) jauhoseos
3 tl leivinjauhetta
160 g voita sulatettuna (Hyla)
reilu litra ohuita raparperiviipaleita

kuorrutus:
100 g voita (Hyla)
200 g mantelilastuja
11/2 dl ruokosokeria
1 dl kuohukermaa (Hyla)
½ dl Semper -jauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää jauhot ja voi varovasti käännelleen. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja ripottele pinnalle raparperipalat. Paista 220 asteessa 10 minuuttia.

Sulata voi kattilassa, lisää muut aineet ja kiehauta. Levitä piirakan päälle, alenna lämpöä 200 asteeseen ja paista vielä n. 10 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.


Parhaimmillaan lämpimänä, mutta säilyy mehukkaana parikin päivää, ellei tule syötyä!

tiistai 24. toukokuuta 2011

Mehukkaat hampurilaiset

Osallistun toukokuun ruokahaasteeseen tällä ohjeella; ihan peruspurilaisilla mennään. Näiden vahvuuksia ovat luomuliha ja maukkaat sämpylät. Hampurilaisten pitää maistaa hampurilaisille, sanovat lapset. Kotitekoisena tietää, mitä niissä on, ja mukaan voi ujuttaa terveellisempiä aineksia ja jotain uutta makuakin. Kun kaupan sämpylät ovat kuivia ja hampurilainen on muutenkin hankala syödä siivosti, saati sitten kun sämpylä on kovakuorinen, niin päätin kokeilla tehdä pehmeitä sämpylöitä. Rapeuttahan niihin saa grillissä, jos niin haluaa.


Liha on luomua; hirveä ja lammasta. Jos onnistuu saamaan lähiseudun lihaa ja jos vielä itse käsittelee sen alusta loppuun, irrottelee lihan ruhosta ja jauhaa sen, voi olla varma, että jauheliha on ihan ehtaa tavaraa, paistaminen on paistamista eikä keittämistä ja makukin on sen mukainen!

Hampurilaiskastikkeessa on valitettavasti lisäaineita, kuten ketsupissakin, mutta lopputulos oli niin pehmeä ja maukas, että nämä kastikkeet jäivät lähes koskematta.

Tästä annoksesta syö 6-8 nälkäistä.



Sämpylät

Tästä tulee 16-18 normaalikokoista sämpylää

juuri:
edellisenä päivänä sekoita nokare hiivaa, 1 dl vettä ja n. 1 dl vehnäjauhoja, jätä liinan alle lämpimään
seuraavana päivänä:
5 dl maitoa
35 g hiivaa
1 tl sokeria
2-3 tl suolaa
2 kananmunaa + 1 voiteluun
500 g vehnäjauhoja
330 g durumvehnäjauhoja

Lisää edellisen päivän juuri sekä hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää sokeri, kananmunat ja suola. Lisää jauhoja pikkuhiljaa, lopeta jauhojen lisääminen, kun taikina on notkea, mutta tarttuu vielä sormiin. Vaivaa ainakin 10 minuuttia, lisää tarvittaessa vielä jauhoja. Kohota kaksinkertaiseksi. Vaivaa leivinpöydällä ja kauli n. 1.5 cm paksuiseksi.


Ota muotilla pyöreitä taikinakakkuja, tässä käteen sattui kukkamuotti; hiukan piristystä päivään. Taikinan voi myös leikata taikinapyörällä neliöiksi tai suorakulmioiksi. Kohota liinan alla n. puoli tuntia.


Voitele kananmunalla, koristele halutessasi seesaminsiemenillä. Muottia apuna käyttäen siemenet eivät varise pitkin peltiä. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.


 Voit myös voidella vain koristeltavan kohdan, kuten oikeanpuoleisessa sämpylässä.



Jauhelihapihvit
600 g hirven ja lampaan jauhelihaa
pieni sipuli
½ dl vettä
1 kananmuna (tai sämpylöiden voitelusta tähteeksi jäänyt kananmuna)
2 rkl korppujauhoja
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
3 rkl grillimaustetta
1 rkl paprikajauhetta
2-3 tl suolaa
pippuria
valkosipulia tuoreena/myllystä

Kastike:

1 pss Taffel ranch dippi
1 prk smetanaa
½ dl kevytmajoneeisa
½ dl kermaa tai vettä
1-2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl valkoviinietikkaa

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja anna seisoa viileässä.

Lisäksi:
cheddarviipaleita
tomaattia
punasipulia
salaattia
rucolaa
suolakurkkua

Silppua sipuli hienoksi, samoin rosmariini. Kuullota sipulia pannulla öljyssä, lisää joukkoon rosmariini ja muut mausteet. Ota pois liedeltä ja lisää tilkka vettä, sekoita ja lisää jauhelihan joukkoon. Vedellä jatkettu mausteseos leviää paremmin takinan joukkoon ja lämmin massa on mukavampi vaivata. Lisää muut aineet, mausta ja sekoita.


Tee pihveistä tasakokoisia käyttämällä samaa muottia, millä teit sämpylät.


Paista parilapannulla väri pintaan ja kääntämisen jälkeen lisää cheddarviipaleet. Käytä vielä uunissa (160 astetta) 5-10 minuuttia, kunnes ovat sisältä kypsiä.


Kokoa annokset lautasille. Lopputulos oli yllättävän mehukas. Maustetta pihvissä saa olla reilusti, muutoin annos jää pliisuksi. Sämpylät voi rapeuttaa grillissä niin halutessaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Rotinakakku

Toivottiin kakkua viemisiksi viikon ikäisen pojan perheeseen. Mukava tehtävä, ensimmäinen laatuaan :).

Kaakaokakkupohja, täytteenä mansikkasosetta, flora vispiä ja tuorejuustoa, hyydykkeenä ainoastaan vaniljakreemijauhetta ja valkosuklaata. Mousse oli oikein tanakka, mutta täytyy alkaa uskomaan, että paksu täytekerros ei sovi näihin kakkuihin, vaikka se niin hyvää olisikin; siirtäessä reunat alkoivat uhkaavasti pullistua...

Kuorrutus on 2/3 sokerimassaa ja 1/3 marsipaania, koristeet pääasiassa sokerimassaa. Syötäviä tähtiä ja kullan kimallusta myös.



On tullut lueskeltua Maisie Parrishin Cakes new dress-kirjaa, jonka tilasin täältä, koristeluidea on sieltä matkittu. Alkujaan olin ajatellut huvittavaakin koristelua lukuisine kenkineen, mutta vaalean sininen värimaailma rauhoitti ajatukset. Vastasyntynyt on perheen kuudes lapsi.



Aihepiiri alkoi vaikuttaa unettavalta, niin hämärä kuvauskin sopii tähän. Nukkumatti valvoo pienokaisen unta ja pari nalleakin on kellahtanut unten maille.



Pikkuinen nukkumatin apulainen selvästi kiipeää tutin perään .

Sylin täydeltä onnea pikkuiselle pojalle ja hänen perheelleen!

torstai 19. toukokuuta 2011

Nokkoscrepit

Lapsuuden mukaviin muistoihin kuuluu nokkonen, ei kylläkään nokkosenpolttamat säärissä tai käsissä vaan ihana nokkosmuhennos ja miksei letutkin. Mökkikesät olivat muutenkin yhtä juhlaa tuoreiden herkkujen ja aidon maun suhteen. Suosikkeja olivat savustetut ahvenet, suolalahna kylmien keitettyjen uusien perunoiden kanssa ja monet muut herkut omalta kasvimaalta. Oli siellä varmasti jotain inhokkejakin, jotka olen jo aktiivisesti unohtanut.

Päätin kokeilla nokkoslettuja; peruscreppiohjeeseen lisäsin muutaman jutun.

100 g nokkosia
2 munaa
½ dl maitoa
2.5 dl vehnäjauhoja
1 tl levinjauhetta
½ dl perunajauhoja
1.5 tl suolaa
muskottipähkinää, ripaus pippuria
1 dl juustoraastetta

Kastike:

3 kovaksi keitettyä munaa pilkottuna
3 rkl kevyt creme fraichea
3 rkl kermaviiliä
suolaa, pippuria, muskottipähkinää,
2 tl sokeria
3 rkl hienonnettua ruohosipulia

Ryöppää nokkset kiehuvassa vedessä pari minuuttia, siivilöi, huuhtele, purista kuivaksi ja hienonna.

Vatkaa munat rikki, lisää jauhot ja maitoa pikkuhiljaa sekoittaen, jolloin vältät paukut.Lisää loput ainekset ja mausta. Lisää nokkoset ja anna taikinan turvota hetki.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Paista kirkastetulla voilla tai muulla rasvalla, kääri rullalle ja tarjoa kastikkeen kanssa.


Voit paistaa myös lettupannulla pieniä ohukaisia. Pinta on kuumana rapea ja sisältä lettu on pehmeä, nokkosen maku on ihana!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Jalkapallo sokerimassasta




Jalkapallon teko helpottui huomattavasti, kun Maisie Parrishin kirjasta löysin ohjeen sen tekoon.



Tee sokerimassasta pyöreä pallo ja anna kuivua kunnolla. Muotoile valkoisesta ja mustasta massasta samankokoisia pieniä palloja.



Aloita kiinnittämällä musta pallo pohjan pintaan ja ryhmittele 5 valkoista ympärille. Paina kevyesti. Pieni tilkka syötävää liimaa helpottaa työtä. Liika liima tekee pallon tuhruiseksi tursutessaan pallon pintaan ja irrottaa mustaa väriä. Päällystä näin koko pallo ja painele kuvio yhtenäiseksi.

Kovaksi kuivahtaneen sokerimassan saa notkeaksi lämmittämällä muutaman sekunnin mikrossa.

Samalla tavoin voi tehdä tasaista kuviota painelemalla pallot kaulitun sokerimassan päälle.Pallot painetaan tasaisesti tai kaulitaan varovasti. Lopuksi haluttu muoto otetaan muotilla tai leikataan veitsellä. Näin tein aiemman jalkapallokakun koristeen.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Palloilijan syntymäpäiväkoriste

Jalkapallokakun kanssa samaan osoitteeseen matkasi myös tämä koriste.



Ikiliikkuja on tässä tavoistaan poiketen istahtanut aloilleen. Syynä saattaa tietenkin olla se, että toinen jalkapallokenkä on kadonnut. Tosin luistimia ja rullaluistimiakin on vain yksi. Onneksi juomapullo on tallella.



Koriste oli tarkoitus laittaa kakun päälle, joten pohja on kaksiosainen; nurmikkoa ja jäätä. Pohjan käsittelin suklaalla, eikä reunat sen jälkeen näyttäneet oikein hyviltä, joten tein reunapursotuksen pikeerillä.

Paljon onnea päivänsankarille!

Jalkapallokakku

Ystävän pojan syntymäpäiville lupauduin kakun tekoon. Monenlaista ongelmaa ilmeni, ja kakkua voi hyvällä syyllä sanoa tuunatuksi. Työvaiheista ei tullut otettua yhtään kuvaa; niistä olisi nähnyt lähes hurjan muodonmuutoksen. Ei ollut perjantai 13 päivä, mutta ehkä se ulotti vaikutuksensa lautantaihin ja sunnuntaihin. Kakkupohja ja mousse jäivät pehmeäksi ja kompastuin kuorruttamattoman kakun kanssa portaissa, jolloin se lopullisesti meni pois raiteiltaan.

4 munan kääretorttupohja, josta leikkasin 2 vuokan kokoista palaa. Täytteeksi tuli 1 purkki vaniljarahkaa, 1 prk mansikkakermaa vaahdotettuna, 400 g pakastemansikoita, hiukan vaniljakreemijauhetta, 1 pss Daim-rakeita ja 5 liivatetta.


Kuorrutus on marsipaania, koristeet marsipaania ja sokerimassaa.

Alun perin kakku oli siis tasapintainen, mutta tapaturman jälkeen keikallaan ja täyte pursusi sivuilta. Ihme ja kumma marsipaanin nostaminen tämän tekeleen päälle ei mennyt ihan pieleen, vaikka välillä harkitsin jo uuden kakun tekemistä, johon ei kyllä olisi ollut aikaa.


Pehmeää kakkua ei voi juuri painella, joten muoto muuttui loivareunaiseksi ja nyt pursotteet yrittivät ulos marsipaanin alta. Sekin saatiin jotensakin hallintaan, ja koristuksilla peitettiin mahdolliset puolierot. Onneksi keksin tehdä reunoille ruohoa. Jalkapallo on kentän kunkku. Vihreä punos on olevinaan köyttä jossa on pari solmua.

Moni kakku päältä kaunis, sisältäkin kuulemma maistuvainen, mutta onneton leikattava, kauneus oli hyvin katovavaista.

Tästä episodista oli montakin syytä ottaa opiksi, eikä ainoastaan se, että pidä käsillä aina varakakkupohjaJ.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Gnocchit kolmella tapaa

Siivous on pahasta! Ei sillä, ettenkö haluaisi kodin olevan puhdas ja järjestyksessä. Mutta kun on monenlaista harrastusta ja lippua ja lappua ja niillä on tapana hävitä siivouksen myötä. On täydellistä ajan hukkaa etsiä jotain kadonnutta muistiinpanoa tai pikku tavaraa!

Niin kävi kun viimeksi tein gnoccheja. En ehtinyt kirjoittaa ohjetta tänne saman tien, ajattelin että muistan kyllä. Olin laittanut määrät jollekin lapulle ylös. Joka katosi siivotessa.

Joka tapauksessa tein vertailun vuoksi näitä keitetyistä perunoista, pakasteperunamuusista sekä ricottagnoccheja. Gnocchien teko on vähän niin kuin leivontaa. Ei se varsinaisesti työlästä ole, mutta jonkin verran aikaa saa varata, joten olen yleensä tehnyt reilun satsin ja pakastanut osan, niin siitä riittää useammalle aterialle. Nämä ovat olleet erityisesti lapsen mieleen.

1 kg jauhoisia perunoita (esim. rosamunda)

vehnäjauhoja

Lisäksi:
1 purkki ricottajuustoa
1 pussi (500 g) mummon perunamuusia (pakaste)

Kastike:
2 prk kuorittuja säilyketomaatteja
sipuli
(pekonia)
suolaa, pippuria
vastaraastettua parmesaania
basilikaa

Keitä perunat kuorineen kypsiksi, anna hetken tasaantua kannen alla. Kuori ja puserra perunapusertimella. Jos sellaista ei ole, harvan siivilän läpi. Jälkimmäinen on työläämpi konsti, ja peruna tahtoo sitkistyä.


Otin tästä määrästä noin kolmanneksen syrjään ricottagnoccheja varten.

Sekoita jäljelle jääneeseen perunalumeen juuri sen verran jauhoja (n. 100 g), että saat kevyen taikinan. Mitä vähemmän jauhoja, sen parempia gnoccheista tulee. Ei haittaa, vaikka taikina tarttuu sormiin, leivinpöydällä niihin joutuu lisäämään vähän jauhoja.


Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä sormen paksuisia pötköjä ja leikkaa ne parin cm mittaisiksi. Paina palanen jauhotettua haarukkaa (salaattiotin) vasten. Gnocchit voi myös jättää pelkiksi pätkiksi.


Lisää syrjään jättämääsi perunalumeen purkillinen notkistettua ricottajuustoa. Ricottagnocchit voi tehdä myös ilman perunaa lisäämällä pelkästään jauhoja (saattaa olla oikea tapa), jolloin sekoitetaan 300 g ricottaa ja 100 g vehnäjauhoja, 2 keltuaista, suolaa, pippuria, muskotia, valkosipulia.

No tuo ohje oli minulta kadoksissaJ , joten sekoitin juuston perunaan ja lisäsin hiukan jauhoja (desin verran). Näistä tehdään samanlaisia pötköjä.


Jos teet gnocchit pakasteperunamuusiaineksesta, sulata se, älä lisää vettä. Lisää joukkoon vehnäjauhoja. Laitoin 100 g, vähempi riittää, gnoccheista tuli melko tiiviitä. Näitä on toki helpompi paistaa, eivät hajoa herästi.


Keitä gnocchit suolalla maustetussa vedessä pienissä erissä. Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat pintaan. Valuta. Gnocchit voi lisätä myös keittoon, jolloin ne laitetaan viimeiseksi. Hyvin vähän jauhoja sisältävät gnocchit sopivat tähän mainiosti, sillä paistaessa ja kastikkeen kanssa hämmentäessä ne pyrkivät murenemaan.

Kastiketta varten hienonna sipuli. Laita pekoni (kuutiot tai pätkityt suikaleet) kylmälle pannulle. Kuumenna ja kypsennä lähes kypsäksi. Pekonin voi hyvin jättää pois, silloin käytä kana- tai kasvisliemikuutiota makua antamaan. Lisää sipuli ja kuullota. Lisää tomaatit liemineen ja tilkka vettä. Mausta. Kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes tomaatit ovat pehmenneet, niitä voi pieniä lastalla kypsennyksen aikana.

Kun kastike on lähes valmis,  paista gnocchit pienissä erissä paistinpannulla, mieluiten voissa ja nopeasti käännellen, sen verran, että saat kauniin värin. Sekoita varovasti kastikkeen joukkoon. Tarjoa parmesaanin ja basilikan kanssa.


Täyttävä herkullinen ja edullinen ruoka, vaihtelua pastalle. Perunoista ja pakasteperunamuusista tehdyissä ei juuri makueroa ole, ero tuli lähinnä tuosta jauhon määrästä. Ricottamykyt ovat myös mukavan makuisia, tuo maustettu versio keltuaisen kanssa ja ilman perunaa täytyy tehdä seuraavalla kerralla.

Gnocchit voi pakastaa, suosittelen pakastamaan keittämisen ja mielellään paistamisen jälkeen, pakkasesta otettuna ne hajoavat helposti keitettäessä.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Macaroneja ja shamppanjaa

Osallistuin Shamppanjaa ja kuohua- viinikurssille. Päätin tehdä macaroneja maisteltavaksi; moni, jolle niitä olen tarjonnut, aina haikailee shamppanjan perään. Oikein hyvin sopivat kuohuvan kaveriksi, hyviä olivat shamppanjat ja kuohuviinikin.

Kuoret ovat aiemman perusohjeen mukaan. Täyte meni säveltäessä, kun edellisiltana innostuin horsmapiirakan ja juustopiirakan kanssa, jäi täytteen teko vähän toispuoleiseksi, eikä hyytynyt, en tainnut ihan kaikkia aineita mitata:). Kiireessä sitten tuunailin täytettä vähän ennen kurssille lähtöä.

Alunperin piti siis olla hyvin Fresitalta-mansikkaiselta kuohuviiniltä maistuva täyte, jossa kuumaan kuohuviiniin lisätään kananmuna, sokeria ja maizenaa, lisäksi laitoin valkosuklaata. Eipä saostunut, edes yön yli jääkaapissa oleiltuaan. Sulatin sitten valkosuklaata, johon lisäsin em. seosta ja vatkattua mascarponea. Ei ehtinyt jähmettyä, mutta ei valunutkaan. Valkosuklaan seasta voi erottaa tuon mansikan vivahduksen.



S niinkuin shamppanja. Perustaikina on värjätty pinkillä pastavärillä. Pienen määrän taikinaa erotin ja laitoin vielä ruskeaa pastaväriä ja kapealla tyllalla pursotin S-kirjaimet. Oli tarkoitus kuvata shamppanjapullojen kera, mutta kiireessä se jäi vain haaveeksi.

torstai 12. toukokuuta 2011

Viettelevää horsmapiirakkaa

Vihdoinkin meilläkin on oma maatilatori, nimittäin ravintola Os:n kylkeen on avattu Lähiseudun aarteet kauppa ja leipomo! Valikoima varmasti laajenee, kunhan kesän satoa saadaan, vielä oli väljän näköistä. Ihastuttavia löytöjä pääsi kuitenkin tekemään jo näin tuoreeltaan. Mukaan tarttui maitohorsman versoja, nokkosta ja horsmankukkajuomaa. Tokipahan noita maaseudulla asuva voi kerätä pihan perältä, mutta kaupungissa asuvalle keräilyreissu on jo ihan oma projektinsa. Ihan mistä tahansa tien varrelta en noita lähtisi edes poimimaan.

Horsmaa kehuttiin käytettäväksi parsan tapaan. Kun kuitenkin olin päättänyt tehdä piirakan, sellainen sitten tehtiin horsmasta. Turvauduin valmistaikinaan, mutta valinta ei ollut hassumpi.

1 pkt (400 g)Sunnuntai ruisperunataikinaa
100 g maitohorsman versoja (Kiurun yrtit)
1.5 dl juustoraastetta
2 munaa
2 dl kermaa
suolaa, pippuria

Sulata taikina ja painele pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele pohja.

Pilko horsmat 1.5 cm pätkiksi, jätä pehmeät lehdet pidemmiksi. Kiehauta vettä ja laita horsman varret pariksi minuutiksi kuumaan veteen. Varret pehmenevät nopeasti. Laita lehdet siivilään ja kaada horsman varret ja vesi niiden päälle, valuta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele folio voilla ja painele piirakan päälle. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Lisää päälle juustoraaste ja paista 5 minuuttia, kunnes juusto alkaa sulaa. Sekoita kananmunat ja kerma mausta ja kaada piirakan päälle ja lisää pinnalle horsma. Paista vielä 15 minuuttia, tarjoa haaleana.


Voin kyllä sanoa, että horsman maku oli aivan ihastuttava, ja tuli tässä erittäin hyvin esiin, Ajattelin, että on miedon makuinen, enkä juuri maustanut, mutta yllättävän rehevä, vähän nokkonen tulee mieleen, mutta omanlaisensa, raikas maku.


Viettelys on horsmankukista tehty mehu, jota laimennetaan 1:3. Valmistaja Joswola Oy Iisalmesta.Vahva ja hapokas maku, tuli hyvin esiin sekoitettuna hiilihapotettuun lähdeveteen. Soipisi varmasti hyvin kesäiseen booliin tai kuohuviinin kanssa!

Suosittelen lämpimästi maitohorsmaa, Rentun ruusu nimi ei mielestäni nyt anna tälle ihanuudelle oikeutta!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kaalia Pekingin tapaan

Taas yksi meidän perheen kestosuosikki vuosien takaa. Tätä on tavattu tehdä perinteisesti myös pääsiäisenä. Alkuperäinen ohje ei ole juurikaan muuttunut, ohjetta sovelletaan kaalin määrän ja toivotun mausteisuuden mukaan. Tällä kertaa melko miedon makuisena, koskapa oli ihan tavallisen lammaspaistin lisuke. Käy siis melkein ruoalle kuin ruoalle, lisukkeena, alkusalaattina, huikopalana…vähän niin kuin aikoinaan Saksan matkalla: söipä missä ravintolassa tahansa, aina oli lisukkeena  hapankaalia.

Isot nyrkit ja muskelit lasketaan tässä reseptissä plussaksi.

1400 g valkokaalia
5-6 rkl suolaa
2 rkl tuoretta inkivääriä
1 tl kiinalaista villipippuria
5 rkl sokeria
2.5 rkl maapähkinäöljyä
2.5 rkl kiinalaista seesamöljyä
(chiliä)
5-7 rkl riisiviinietikkaa

Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Laita isoon kulhoon ja lisää suola, sekoita. Jätä vähintään 2-3 tunniksi, sekoita välillä, kaali pehmenee selvästi. Ota kourallinen kaalia ja purista kämmenien välissä ylimääräinen neste pois. Samalla suolaisuus vähenee. Tee näin koko satsille.

Hienonna inkivääri ja aseta keoksi kaalin päälle. Ripottele ympärille sokeri. Kuumenna öljyt kattilassa savuavan kuumaksi, lisää kevyesti rouhittu villipippuri. Kaada kuuma öljy ensin inkiväärin päälle ja sitten sokerin päälle. Inkivääri kypsyy mukavasti. Lisää riisiviinietikka ja sekoita, tarkista maku ja tarvittaessa lisää hiukan riisiviinietikkaa. Anna tekeytyä huoneen lämmössä vähintään puoli tuntia. Mikäli haluat lisää tulisuutta, lisää hiukan chiliä kuumaan öljyyn. Säilyy hyvin muutaman päivän jääkaapissa.


Kuvassa salaatti jää nyt sivurooliin; grillattua lampaanpaistia ja bearnaisekastiketta.
Mukavan pehmeä happamanvahva maku, ei ole liian suolainen, kunhan jaksaa puristaa kaalin huolellisesti.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Nuudeleita ja kasviksia Vietnamilaisittain

Toivelistalla oli jotain nuudeliruokaa ja sieniä. Ohjeita ei tullut katsottua, ja aikomus oli tehdä kiinalaista, mutta Hoi sin- kastike jäi kaupan kassalle. Onneksi ei ollut kassakuitissakaan, olisi pitänyt lähteä takaisin. Palmusokeria ja kalakastiketta on aina kaapissa, ja vielä löytyy pakasteesta kaffirlimetin lehtiäkin; noista kaikista tykkään. Tällainen sepustus näistä sitten muotoutui. Jälkikäteen selaillusta Vietnamilaisen keittiön parhaat -kirjasta olisi kyllä saanut hyviä ideoita.

150 g sokeriherneitä
400 g kiinankaalia
200 g siitakesieniä
100 mung -pavun ituja
1 sipuli
1 pieni punasipuli
1 sitruunaruoho
1 kynnetön valkosipuli
2 cm pätkä tuoretta inkivääriä
4 kaffirlimetin lehteä
iso kourallinen riisinuudelia
5-7 rkl Thai kalakastiketta
3 rkl chilikastiketta
2 rkl palmusokeria
100 g (pieni purkki) kookosmaitoa
soijaa

Puolita sokeriherneet ja keitä melkein kypsiksi ja valuta. Siivuta sienet, kiinankaali , sipulit ja hienonna inkivääri ja valkosipuli. Katko sitruunaruoho useampaan osaan. Huuhdo idut. Kaada nuudelien päälle kiehuvaa vettä, anna kypsyä muutama minuutti, siivilöi ja huuhdo kylmällä vedellä.

Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehuta kosteus pois. Lisää maapähkinä tms. öljyä sekä inkivääri, valkosipuli ja sipulit vähän kerrassaan, kääntele koko ajan. Lisää herneet ja kiinankaali muutamassa erässä, kaali vähenee kypsyessään. Lisää sokeri, chili- ja kalakastike sekä idut. Kiehauta ja lisää kookosmaito ja lopuksi nuudelit. Tarkista maku.

 

Miedon makuinen, mutta ei liikaa kookoksenmakuinen wokki. Kastiketta olisi voinut suurustaa. Voipi olla, että lopputulos olisi parempi, jos nuudelit lisäisi ennen kiinankaalia, kaali pyrkii menemään vähän vetiseksi. 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Mansikkapavlova

Tytär toivoi äitienpäiväkakun sijasta Pavlovaa nähtyään siitä vinkin aamuohjelmassa (äiti tekee, tytär lukee yo-kirjoituksiin :)).

2 valkuaista
110 g sokeria
1 tl maissitärkkelystä
1 tl rommia
3 rkl mascarponea
3 rkl kevyt creme fraichea
1 tl vaniljasokeria
1 rkl granaattiomenasiirappia
10-15 mansikkaa
cointreau-likööriä

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon maissijauho ja rommi.

Pursota tai levitä pellille reunoilta hieman kohoaviksi keoiksi. Paista 120 asteessa 1 tunti, jätä uuniin vielä puoleksi tunniksi.

Sekoita ja vatkaa täytteen aineet keskenään. Jätä yksi mansikka annosta kohden koristeeksi ja kuutioi loput pieniksi kuutioiksi. Lorauta joukkoon hiukan likööriä ja kääntele. Kokoa annokset lautasille ja lorauta vielä teelusikallinen likööriä päälle.



Varsin raikas makeasta marengista huolimatta. Talvimansikat ovat aika puisevia, kostutus tuo makua paremmin esille. Liköörin tilalla voisi myös käyttää vaikkapa puristettua appelsiinimehua.

Hyvää Äitienpäivää!

Perinteisen kakun sijasta meillä nautittiin mansikkaista Pavlovaa. Siitä hiukan myöhemmin. Kevät on todellakin täällä:



Krookuksen väriloistoa



Idänsinililja, Scilla Siberica



Valkovuokko

Paljon onnea kaikille äideille!

torstai 5. toukokuuta 2011

Peruna-avokadosalaatti

Yksinkertaisuus on valttia, kunhan raaka-aineet ovat tuoreita, peruna kiinteää ja avokado kypsää.

1 kypsä avokado
n. 10 keskikokoista kiinteää perunaa (esim. Nicola)
erilaisia salaaatteja
ruohosipulia
oliiviöljyä
sitruuna
suolaa, mustapippuria

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ja halkaise muutamaan osaan. Avaa avokado, poista kivi ja kuoret. Viipaloi. Laita ainekset kulhoon, suolaa ja pippuroi. Lorauta reilusti oliiviöljä ja purista joukkoon sitruunan mehu. Kääntele. Lisää salaatteja ja ruohosipulia.


Sopii hyvin lihan tai kalan kumppaniksi, mutta maistuu yksinäänkin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Maukas tomaattikeitto

Taas jotain kevyttä nälkäisille pitäisi saada. Ihan perustomaattikeitto, ohje taisi olla Yhteishyvässä, sitä hiukan muuntelin. Tuoreista tomaateista on aika toivotonta saada täyteläistä tomaatin makua, ainakaan talvella, siksi purkkitomaatti.

2 prk tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
1 sipuli hienonnettuna
hiukan valkosipulia tuoreena/myllystä
balsamiviinietikkaa pitkähkö loraus
1-2  rkl sokeria
timjamia, rakuunaa, pippuria, suolaa
100 g tuorejuustoa

Kuullota sipuli rasvassa, lisää muut aineet. Huuhtele tomaattitölkit/purkit vedellä ja kaada vesi keittoon. Keitä aineksia 10-20 minuuttia. Lisää tuorejuusto, se voi olla maustettu, jos haluat. Soseuta sauvasekoittimella.

Tarjoile mozzarellakuutioiden kanssa, hyvin käy myös krutongit, miksei sipulirouhe tai paistettu pekoni. Tässä mozzarellaa ja basilikaa, lisäksi paahtoleipää.


Erittäin helppo, nopea ja maistuva keitto, jota on helppo muunnella. 

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kierrätysruokaa lohesta ja sushiriisistä

Sushiaterialta jäi tähteeksi kevyesti suolattua lohta ja sushiriisiä.  Pienen pohdinnan jälkeen tein niistä jonkinlaista fuusiolaatikkoruokaa, josta tuli aika kelvollista ja nopeasti.

n. 150 g ohuita lohisiivuja
n. 4 dl valmista sushiriisiä
½ dl pilkottua kevätsipulia
5 kuutiota pakastettua pinaattia
1.5 -2 dl kermaa
intialaisia mausteita, suolaa, pippuria

Sushiriisi on maustettu suolalla, sokerilla ja riisiviinietikalla. Tavallinen keitetty riisikin käy, kunhan maustat suolalla.

Voitele pieni reunalinen vuoka. Laita riisi pohjalle, Töki pinaattikuutiot riisiin. Levitä päälle kevätsipuli ja mausta. Käteen osui intialainen mausteseos ja naapurikorttelin etnisestä kaupasta mukaan tarttunut Anbar-mauste, jota käytetään ilmeisesti johonkin tiettyyn mangoruokaan. Hyvää oli joka tapauksessa tässäkin. Kaada päälle kerma ja asettele viimeiseksi kalaviipaleet, ripota maustetta vielä kalan päälle ja hiukan suolaa. Paista n. 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.


Mukavan mausteinen pikainen iltaruoka, sushiriisin hapokkuus ei haittaa. Tärkeä pointti on, että ostokset tulisi käytettyä mahdollisimman tarkkaan ja vähemmän ruokaa päätyisi roskiin.

Seuraavaksi pitäisikin pitää talkoot, jossa systemaattisesti tyhjentäisi pakastinta, vaikkapa pakkaus per päivä ja kaupasta vain tuoretta. Kuinka kummassa se pakastin aina täyttyy?

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Popsikokeilua tortellinien tapaan

Kerroskakkuprojektista jäi runsaasti yli kakkulevyn reunoja. Silikonisella muotilla popsien teko on hidasta, varsinkin jos kuorrute on suklaata. Suuremmalle joukolle niitä ei viitsi tehdä. Päätin kokeilla tehdä sydänpopseja kuten tortellineja tehdään.

240 g kakkumurua
70 g Daim-murskaa
muutama Omar karkki kuutioituna
1 prk lime-valkosuklaarahkaa
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
Sokerimassaa, marsipaania, pastavärejä
Sekoita täytteen aineet keskenään ja laita jääkaappiin.

Ota yhtä paljon sokerimassaa ja marsipaania, tai käytä vain toista. Jaa kahtia ja värjää haluamillasi väreillä. Kauli silkonialustalla ohueksi levyksi.


Paina sydänmuotilla kevyesti levylle ja laita teelusikallinen täytettä keskelle.


Kauli toinen levy samankokoiseksi. Voit käyttää kuviokaulinta tai muuta kuvioivaa materiaalia.


Nosta ensimmäisen levyn päälle silikonimaton avulla.


Painele levyt vastakkain tarkkaan niin, ettei väliin jää ilmaa. Leikkaa muotilla ja muotoile täytettä sydämen muotoon. Hukkapaloista saa hyviä koristeita. Painele reunat tiiviisti vaikkapa marsipaanityökalulla.


Lopputulos ei miellyttänyt minun silmääni, eikä koristeluyritys pikeerillä paljon auttanut. Ehkäpä suklaaspritsaus ja alunperinkin toisenvärinen massa olisi natsannut? Ovat vielä oikein ekstramakeita; massa olisi pitänyt kaulita vielä ohuemmaksi, mutta sitten se olisi helposti revennyt täyttäessä. Kuviot eivät tällä tavalla tehtynä näy ollenkaan. 

Lopuista aineista tein sitten näitä:


Laitoin niin ohelti sokerimassaa kuin mahdollista.


Ylimääräinen massa leikataan reunoja myöten. Tällä tavalla näitäkin saa valmistumaan kohtuuajassa. Syytä laittaa heti jääkaappiin, muuten tarttuvat ja sulavat kiinni alustaansa. Taitavat edelleen olla aika makeita. Ehkäpä sopivaa tarjottavaa pikkutyttöjen prinsessajuhliin?

 

Loppu taikina palloiksi ja suklaakuorrute, joka tuli kyllä hutiloitua. Kakkumassa oli sen verran pehmeää, että suklaassa pyörittely oli hankalaa. No, eiköhän joku nämäkin syö .