perjantai 30. lokakuuta 2015

Ruusukaalisipsit ja muuta pientä naposteltavaa

Ruusukaalisipsit, maustetut maapähkinät ja hyvää juustoa. Elokuvaillan terveellisempi vaihtoehto irtokarkkipussille ja perunalastuille. Jos suosittu lehtikaali on makuusi liian vahvaa, kokeile ruusukaalia.
Laitan tämän kategoriaan helppo ja nopea, vaikka ruusukaalin lehtien irroittelu onkin hiukan hidasta. Siihen hommaan voi valjastaa vaikkapa kylään kutsutut kaverit.
Sain arvostelukappaleen Chris Bryantin kirjasta rapeat sipsiherkut kotikeittiössä. Kirja kiinnosti, sillä kotikeittiössä vältän uppopaistamista ja friteeraamista viimeiseen asti, niin ruoan rasvaisuuden vuoksi kuin rasvankärynkin takia. Olin aika epäileväinen, että mitäs uutta tällä sipsisaralla nyt voisi olla. Opus yllätti, sillä moni ohje vaatikin vain kuivaamista tai uunissa paahtamista. Kirja on täynnä simppeleitä mutta kekseliäitä ohjeita niin suolaisista kuin makeistakin sipseistä eri kasviksia käyttäen. Ja löytyyhän sieltä perunalastujen ohjekin, juustoisia herkkuja ja useita dippiohjeita.
Ruusukaalisipsien ohjetta muutin nyt paremmin löytyvän 300 g pakkauksen mukaan. Kahdelle ihmiselle satsista riittää hyvin muun naposteltavan kera. Muiden aineiden määrää en sitten vähentänytkään, eikä niitä mielestäni ollut liikaa.

Ruusukaalisipsit

300 g ruusukaalia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl wasabitahnaa
1 rkl mietoa öljyä
1 tl soijakastiketta
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl paahdettua seesamiöljyä
1/2 dl paahdettuja maapähkinöitä murskattuna

Leikkaa ruusukaalin kanta kovertaen ja irroita lehdet. Leikkaa kantaa lisää jos irroittelu vaikeutuu. Viimeiset pienet lehdet voi jättää nupuksi ja muuhun käyttöön.Sekoita suuressa kulhossa sitruunamehu, wasabitahna, öljy, soijakastike, pippuri, suola ja seesamiöljy. Lisää ruusukaalin lehdet ja sekoita huolella, niin että seos tarttuu kaikkiin lehtiin. Asettele lehdet kahdelle leivinpaperilla vuoratulle pellille yhteen kerrokseen ja paista 15 minuuttia 150 asteessa (kiertoilmalla alempi) ja käännä. Jatka paistamista ja kääntele vähintään 10 minuutin välein. Ne saavat paahtua, hiukan ruskistua mutta varo polttamasta. Parhaita ovat rapeaksi paahtuneet. Ota sipsit uunista, ripottele päälle maapähkinärouhetta ja sormisuolaa.

Vinkki: paahda kokonaisia maapähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä. Jäähdytä ja rouhi karkeaksi morttelissa.


 
 
Manchego-juustopalat
 
1 paketti Manchego-juustoa
hunajaa
pistaasipähkinöitä rouhittuna
 
Leikkaa juusto kuutioiksi ja laita kulhoon. Valuta päälle hunajaa ja pyörittele juustopalat kauttaaltaan hunajaan. Nostele juustopalat lautaselle, ripottele päälle hienonnettua pistaasia.
 
Ohje on mukaeltu Henri Alenin Vuoden keittokirjasta, jossa on paljon rehellisiä ja rouheita ohjeita kotikokille. Asioita on yksinkertaistettu ja allekirjoitan täysin Alenin ajatuksen, että keittiössä pärjää ilman välineurheilua. Tummanpuhuvat kuvat kansikuvasta lähtien on aika jännä valinta, itse kun aina vähän enemmän valoa kaipaisin. Aika hyvä valinta vaikkapa kokkaavalle isälle lahjaksi.
 
Itse maustamalla pähkinöistä saa terveellisempiä ja vähäsuolaisempia ja mausteita voi vaihdella mielensä mukaan.
 
Maustetut maapähkinät
 
pussillinen maapähkinöitä
mietoa savupaprikajauhetta
sormisuolaa
tilkka öljyä
pippuria
cayennepippuria
 
Sekoita mausteet pähkinöihin, maista itsellesi sopiva mausteisuus ja tulisuus. Paahda paistinpannulla koko ajan sekoittaen, älä anna palaa. Jäähdytä.


torstai 29. lokakuuta 2015

Omenaruusu

Voitaikinaa, omenaa, fariinisokeria ja kanelia. Niistä syntyy kauniit ruusut kahvipöytään.
Kun ruusu on yksi lempikukistani, pitihän tätä ohjetta minunkin kokeilla. Valmiista voi- tai lehtitaikinalevyistä tämä herkku valmistuu suht nopeasti, pienellä näpräyksellä. Haasteellisinta on saada taikina kypsäksi ilman että omenaviipaleet palavat ja muuttuvat ikävän näköisiksi. Rapeaa tästä voitaikinasta ei joka tapauksessa tule. Toinen haaste on viipaloida omenat ohuiksi tasakokoisiksi suikaleiksi. Siihen tuo helpotusta mandoliini; taatusti tasapaksut tasaohuet siivut! Omaa mandoliiniani ei voi säätää, mutta siivuista tulee taipuisia ja niitä voi laittaa pari päällekäin. Mikäli viipaloit omenat veitsellä, laita viipaleet hetkeksi kuumaan veteen, jolloin ne kiertyvät helpommin rullalle. Muista kuivata viipaleet! Sitruunamehu estää omenia tummumasta. Itse tein niin, että vetelin viipaleet suoraan mandoliinista taikinan päälle, jolloin ne eivät ehtineet tummua (ennenkuin uunissa).
 
 
Omenaruusut
 
1 pkt lehti-tai voitaikinalevyjä (500g, pakaste)
fariinisokeria
kanelia
noin 2 punaista omenaa
 
(sitruunamehua, kuumaa vettä)
pinnalle tomusokeria
muffinssipelti ja -vuokia 
 
Sulata voitaikinalevyt ja leikkaa pitkittäin kahtia. Kauli suikaleita ohuemmiksi, sekä pituus- että leveyssuunnassa. Poista omenista siemenkota ja viipaloi omenat. Ripottele taikinasuikaleiden päälle fariinisokeria ja kanelia sekä asettele omenaviipaleet toiseen reunaan, kuten kuvassa. mitä enemmän jätät omenaa reunan yli, sen herkemmin se palaa uunissa. Kierrä suikaleet rullalle ja aseta muffinsivuokaan ja muffinssipellille. Paista miedossa uunin lämmössä (160 kiertoilma) 40-50 minuuttia, kunnes taikina on kypsää. Edit. Suosittelen korkeampaa lämpötilaa, jolloin taikinasta tulisi vähän rapsakampaa. Tarvittaessa peitä paiston aikana, mikäli omena tummuu liikaa. Ripottele tomusokeria päälle ja nauti kahvin kanssa.
 
 



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kultaakin kalliimpaa

Suosikkimausteeni ja yksi suosikkijälkiruokani! Elämä ilman vaniljaa on niin paljon tylsempää ja mauttomampaa! Medikokki Nuori Lääkäri-lehdessä 3/2015


 
Teksti helpommin luettavana versiona:
Kultaakin kalliimpaa
 
Olipa kerran kaunis intiaaniprinsessa Xanat, joka hullaantui ihan tavalliseen nuoreen mieheen. Kun asia kantautui kuninkaan, prinsessan isän korviin, avioliittoaikeet tyrmättiin oitis. Nuoret rakastavaiset pakenivat metsään mutta isän lähettämät sotilaat saivat karkulaiset kiinni ja mestasivat heidät. Veren tahrimaan maahan kasvoi kaunis köynnöskasvi, jonka viattoman valkoiset kukat kukkivat vain päivän vuodessa ja lakastuivat nopeasti.
1400-luvulla Totonaki-intiaanit kantoivat kullan sijaan tämän orkideakasvin hedelmiä kukistajilleen azteekeille ja  vuosisata myöhemmin Euroopan ylimystö pääsi niiden makuun espanjalaisten valloittajien myötä. Elisabet I:n apteekkari keksi ehdottaa, että kasvista saatavaa maustetta voitaisiin käyttää laajemminkin eikä vain kaakaossa. Tuotannon lisäämiseksi vaniljaa yritettiin kasvattaa myös muualla kuin Meksikossa, mutta se ainoa kaksineuvoisen kukan pölyttävä mehiläislaji ei sopeutunut vieraisiin maihin. Onneksi eräs 12-vuotias  orja Edmund Albius keksi, kuinka pölyttää kukka käsin.
Aito vanilja, tuo ihana mauste, on maailman toiseksi kallein mauste! Onneksi pienikin määrä vaniljaa riittää, muuten saattaisin kärsiä vieroitusoireista; tutkimuksissa sen onkin todettu aiheuttavan lievää addiktiota. Kun vaniljan viljely on säiden armoilla ja vaatii käsin pölyttämisen sinä lyhyenä, korkeintaan vuorokauden mittaisena kukinta-aikana, ei ole ihme, että vaniljan aromia, vanilliinia valmistetaan myös synteettisesti. 97 % kaikesta käytetystä vaniljasta onkin keinotekoista. Vanilja on todennäköisesti maailman eniten käytetty mauste; sen voi maistaa Coca Colasta jäätelöön. Hajuvesiteollisuus lohkaisee tuotannosta osansa.
Meksikossa kasvaa enää pieni osa maailman vaniljasta Intian ja Tahitin ohella. Madakasgar on tällä hetkellä suurin tuottajamaa ennen Indonesiaa. Kiipijänä toimivan kämmekkäkasvin vanilla planifolian siemenkota saa omalaatuisen arominsa käymiskäsittelyssä. Vaniljoissa on eroja. Planifolia tunnetaan paremmin bourbon-vaniljana, tai Madagaskarin vaniljana, muita ovat pompona- ja tahitiensis-lajikkeet. Oma suosikkini on ehdottomasti Tahitin vanilja; ne paksut, upean tuoksuiset vaniljatangot, joissa on runsaasti siemeniä. Jos kunnon vaniljatankoja haluaa, kannattaa marketin kuivahtaneet pienet vaniljatangot jättää vain hätävaraksi, ei niistä juurikaan makua irtoa, mutta hinta on laatuun nähden kova.
Tokihan jauhettua vaniljatankoa voi nykyään ostaa kaupasta kuin kaupasta sokerilla tai ilman ja joskus myös vaniljan siemeniä, mutta väitän, että hyvin säilytetty kostea vaniljatanko on jotain ihan muuta. Ja kun tanko on halkaistu ja siemenet kaavittu talteen ja tangosta uutettu maku vaikkapa siihen kastikkeeseen, kannattaa käytetty vaniljatanko huuhtaista ja kuivattaa ja jauhaa hienoksi, sokerin kanssa tai ilman.
Creme brule´
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1 vaniljatanko
4 keltuaista
1/2 dl sokeria

vaaleaa ruokosokeria ja kaasupoltin

Riko kananmunat kulhoon ja lisää sokeri. Avaa vaniljatanko, raaputa siemenet kananmunien joukkoon ja kiehauta vaniljatanko maidon ja kerman kanssa. Jätä maustumaan joksikin aikaa. Vatkaa sokeri ja keltuaiset hetken aikaa, älä vaahdota. Kuumenna kermamaito uudelleen ja siivilöi se keltuaissokeriseokseen koko ajan hämmentäen. Jaa annoskippoihin; 4 normaalikokoista, pienempiä (foliovuokia) saa viisi. Kypsennä 100 asteisessa uunissa (uunin lämpötila kannattaa tarkistaa lämpömittarilla) noin 50 minuuttia (pienissä foliovuoissa riittää hiukan lyhempikin aika), kunnes seos on hyytynyt, vuokaa heiluttaessa vielä tytisevä. Anna jäähtyä, vaikkapa jääkaapissa. Ripottele ennen tarjoilua vaaleaa ruokosokeria pinnalle ja sulata sokeri kullankeltaiseksi, jäähtyessään rapsahtavan lohkeavaksi pinnaksi kaasupolttimella. Älä polta! Kaasupolttimen puuttuessa vuoat voi käyttää kuumassa uunissa grillivastuksen alla.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kaikilla aisteilla, amuse bouche resepti

Amuse bouche, keittiön tervehdys, pieni suupala ruokahalun herättäjänä. Siitä ohje ja pohdintaa neurogastromiasta ja vähän muustakin.Medikokki Nuori Lääkäri-lehdessä 4/2015. Arkistoin näitä kolumneja tänne blogiinkin, en välttämättä oikeassa järjestyksessä.


 
Teksti helpommin luettavassa muodossa:
Kaikilla aisteilla
Kotona jo opetettiin että puhtaus on puoli ruokaa. En tiedä, tarkoitettiinko sillä, että kädet pitää pestä aina ennen ruokailua vai ylimalkaan hygieniasta huolehtimista, niin omasta kuin ruoka-aineidenkin.. Ehkäpä kyse oli molemmista. Terveysvaikutusten lisäksi uskon, että sanonta ohjaa myös siihen, kuinka puhtaus aistitaan osana miellyttävää ruokailuhetkeä.
Muistan, miten monet kerrat tuli syötyä silmillä niitä makeita berliininmunkkeja lähikaupan vitriinissä, siinä oppikoulun vieressä, nälkäisenä tietenkin, eihän kouluruoka sen ikäisenä ollut hyvää, se näytti ja tuoksuikin jokseenkin arveluttavalta. Tulihan niitä munkkeja ostettuakin, jos rahaa sattui olemaan. Mutta entä ne muistin sopukoissa majailevat tuoksut ja hajut! Elävästi muistan edelleen lapsuuteni syksyt: en voinut sietää etikkaista pistävää hajua joka täytti lapsuudenkotini, kun äitini säilöi vihreitä tomaatteja. Arvatkaa maistoinko niitä! Muistatte varmaan sen paahtoleipämainoksen, jossa mummo laitettuaan kuulokojeen korvaansa toteaa rapean paahtoleivän puraisun jälkeen että kuulostaa hyvältä! Tai miten riisimurojen kuuluu raksua.
Syömme siis kaikilla aisteillamme, sen ovat huippukokit hoksanneet jo aikaa sitten. Ruoan tai juoman ulkonäkö vaikuttaa makuun kiistattomasti. Miten moni jopa viinin huippuammattilainenkin väittää lasissa olevaa valkoviiniä punaviiniksi, kun maistelu tapahtuu sokkona? Niin värit kuin muodotkin johdattelevat makuaistiamme: pyöreät muodot mielletään herkemmin makeiksi kun taas kolmion ja tähden muoto liitetään karvaaseen tai hiilihapotettuun (juomaan). Eräässä testissä huomattiin, että mansikkajälkiruoka maistui 10 % makeammalta, kun se tarjottiin valkealta lautaselta mustan sijaan.
Makujen muuttaminen äänillä, tuoksuilla, ruoan tekstuurilla ja väreillä., siinä keinoja, joita niin keittiömestarit kuin ruokateollisuuskin pyrkivät käyttämään. Neurogastronomia, gastronomian ja neurologian yhdistävä, kiinnostava ja tällä hetkellä trendikkäältä vaikuttava tutkimuksen ala tuottaa tuloksia, joista ollaan myös kaupallisesti kiinnostuneita. Miten tunnelman vaihtaminen tai musiikki ja värit vaikuttavat ruoan makuun ja mitä muutoksia se aiheuttaa aivoissamme? Tai miltä mahtaa maistua fine-dining ateria noutoruokana?
Single malt-viskistä löytyi eräässä koejärjestelyssä eri tuoksuja ja makuja sen mukaan, millaisessa ympäristössä se tarjoiltiin. Vihreällä valaistussa maalaismaisemaksi muutetussa huoneessa viskissä oli enemmän päärynän, omenan ja leikatun ruohon tuoksuja. Lintujen laulu taustalla tehosti vaikutusta. Punaisessa pyörein huonekaluin sisustetussa huoneessa juomasta  löytyi makeita elementtejä enemmän kun taas puulla sisustetussa huoneessa, takkatulen loimutessa viskistä tunnistettiin mm. eteerisiä öljyjä ja setripuuta.
Vaikkapa kuplat ruoassa,  suutuntuma ja tekstuuri, lämpötila; tuntoaistimme ohjaavat myös makuaistiamme. Rapeat perunalastut mielletään tuoreiksi, hyvänmakuisiksi, kun taas vähemmän rapeiden makua ei pidetä hyvänä.  On myös huomattu, että ateriaa pidetään maukkaampana, kun se tarjoillaan raskaammalta lautaselta ja syödään painavammilla aterimilla.
Myös kulttuuri, lähiympäristö ja sosiaalisuus ohjaavat makutottumuksiamme. Sosiaaliryhmämme opettaa, mikä on hyvää tai pahaa ruokaa. Laboratorio-olosuhteissa on todettu muutoksia aivojen alueilla, jossa mielihyvää ja palkitsemista koetaan, kun koehenkilölle on kerrottu, että halpa viini olikin oikeasti kallista.
Moni kakku päältä kaunis: tullaanko meitä tulevaisuudessa huijaamaan yhä enemmän siinä, mitä meille syötetään? Vai huijaavatko omat aivomme? Yhtä kaikki, kyllä maku, siis se mitä haistamme ja maistamme, on tärkeintä. Jos ruoka on mautonta tai epäonnistunut, ei mikään stailaus tai miljöö sitä pelasta. Ja kyllä minusta likaisin käsin ateriointi on epämiellyttävää.
Amuse bouche
Amuse bousche on pieni suupalan tai kahden kokoinen ruokahalun herättäjä, keittön tervehdys ennen varsinaista ateriaa.
Amuse ahvenesta, noin 8:lle
 
2 nahatonta, ruodotonta tuoretta ahvenfileetä
lime
ruiskorppujauhoja (mieluiten itse tehtyjä)
muutama tuore mansikka
tilliä
smetanaa
tuoretta piparjuurta
suolaa
kuivattuja kapriksia (huuhdotut valutetut pienet kaprikset voi kuivata miedossa uunin lämmössä)
Huuhdo, kuivaa ja suolaa ahvenfileet. Raasta piparjuuri ja sekoita smetanaan (1/2 dl smetanaa, noin 1 rkl piparjuurta). Mausta ripauksella suolaa. Raasta hiukan limen kuorta. Viipaloi mansikat. Levitä lautaselle reilusti ruiskorppujauhoja ja paina kalat siihen. Purista reilusti limen mehua kaloille ja anna maustua hetken. Suikaloi fileet. Aseta pari ahvensuikaletta lusikkaan ja nokare smetanaa päälle. Koristele mansikkaviipaleella, tillillä ja ripauksella limen kuorta. Lisää muutama kuivattu kapris. Voit myös koota ainekset yhdeksi annokseksi koko pöytäseurueelle.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Muumimukista mittaa

Muumimukista on moneen. Melkein kaikilla niitä on ja vaikkei olisikaan, koko on osimoilleen tiedossa. En mitannut jauhoja enkä sokeria mutta kurpitsaa.


 
Oman sadon kurpitsa, painoa noin 8 kiloa. Paahdoin kurpitsakimpaleet uunissa, kuorin ja pakastin. Soseesta saa talvella monta kivaa ruokaa. Paahdetut kurpitsan siemenet, itse tehdyt, ovat ihan parhaita!
 
 
Iso vanha tulitikkurasia, mittahan se on sekin mutta epätarkka.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

Vohvelit ja pannukakut maistuvat niin aamiaiseksi kuin jälkiruoaksikin. Pannarin tekoa koetan välttää, koskapa olen sille liian perso. Vohveleitakaan ei tule tehtyä turhan usein. Tässä on nyt niin herkullinen ohje, että kaikki tuli syötyä, kahteen pekkaan. En tullut laskeneeksi vohvelien lukumäärää, mutta kyllä niitä taisi olla kymmenkunta, siis belgialaisia vohveleita, joita paistuu vohveliraudalla kaksi kerralla.
Amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen bongasin Suolaa ja hunajaa-blogista ja päätin paistaa pannukakut vohveliraudalla. Mustikoita en taikinaan lisännyt. Vaahterasiirappivoi on muuten ihan älyttömän hyvää!
 
Amerikkalaiset vohvelit, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi
 
2 kananmunaa
2.5 dl piimää (tai rahkaa ja tilkka maitoa)
50 g voita sulatettuna
vaniljaa
n.2.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1-2 rkl sokeria
 
Mustikkakompotti
 
150 g pakastemustikoita
2 rkl sokeria
ripaus vaniljaa
 
Vaahterasiirappivoi
 
50 g voita
1/2 dl vaahterasiirappia
ripaus merisuolaa/sormisuolaa
 
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita keltuaiset kulhoon ja sekoita joukkoon muut taikinan aineet paitsi valkuaiset. Jätä odottamaan ja tee mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi.
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan juuri ennen paistamista. Voitele vohvelirauta kevyesti öljyllä ennen ensimmäisiä vohveleita. Paista vohveliraudan ohjeiden mukaan kullankeltaiseksi.
Laita mustikat (tuoreet tai jäiset) kattilaan, lisää sokeria ja vanilja ja kiehuta, kunnes mustikoiden rakenne rikkoutuu ja seos kiehahtaa. Jäähdytä.
Laita kuutioitu voi pannulle vaahterasiirapin kanssa ja sekoittele, kunnes voi sulaa. Jos paistat pannukakut pannulla, voit tehdä tämän samalla pannulla paistettuasi pannukakut.
 
 
Vohvelit pitää ehdottomasti nauttia lämpiminä. Nämä syötiin sitä mukaa, kuin valmistuivat, ihan kahteen pekkaan. Ähkyhän siitä tuli, mutta ei voitu lopettaa, olivat sen verran hyviä. Korvattiinhan näillä sitten ilta-ateriakin.


Kiire kun oli syömään, kuvat tuli vaan räpättyä. Toista kuin Suolaa ja hunajaa Jonnan pannarikuvat :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Valkosipuliperunat

Valkosipuliperunat, vuokaperunat tai perunapaistos valkosipulilla maustettuna. Helppo lisukeruoka vaikka makkaralle tai pihville. Meillä tätä syötiin ihan sinällään ilman kummempia kyytipoikia.
Retroruoka on tällä hetkellä suosittua. Valkosipuliperunat lasken retroruokiin, vaikka toisin paikoin niitä ravintolan listoilla onkin vuodesta toiseen. Valkosipuliperunoita tehtiin jo kasariaikaan. Toiset huuhtovat perunaviipaleet, itse tykkään että perunan tärkkelys toimii sidosaineena ja ruoka on enemmän perunalaatikon tyylinen. Ranskalaiseen tapaan sipulia, perunoita ja maitoa kypsennetään hetki kattilassa mausteiden kera, jolloin tärkkelys ja maito muodostavat paksun kastikkeen ja ruokaan tulee enemmän makua. Kanelitanko antaa ruokaan täyteläisen mausteisen maun, itse tykkään laittaa sitä perunavuokaan ilman valkosipuliakin. Kannattaa tehdä kerralla isompi satsi josta riittää useammalle aterialle.

Valkosipuliperunat ( 2 pyöreää vuokaa)

2 kg perunaa (jauhoinen)
2-3 sipulia
1-2 rkl voita ja tilkka öljyä
1-1.5 soolovalkosipulia/6-8 kynttä tai maun mukaan
2 kanelitankoa
cayenne, mustapippuri, muskottipähkinä
1 rkl suolaa
5 dl täysmaitoa

Hienonna sipuli ja kuori ja viipaloi perunat mahdollisimman ohuiksi. Säilytä kuoritut perunat kylmässä vedessä ennen viipalointia, etteivät ne tummu. Ota mahdollisimman iso kattila. Kuullota siinä hienonnettua sipulia voissa ja öljyssä. Lisää kanelitangot ja perunaviipaleet, sekoittele, lisää maito. Kääntele viipaleita keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää tarvittaessa maitoa, seos saa olla selvästi kostea uuniin laittaessa, se kiinteytyy paistaessa. Mausta suolalla, pippureilla ja muskottipähkinällä. Sammuta liesi ja purista valkosipuli kattilaan, sekoita. Kaada perunat kahteen pyöreään voideltuun vuokaan tai yhteen isompaan. Tasoita. Paista 180 asteessa (kiertoilma) noin tunti niin että perunat ovat kypsiä ja pinta kauniin värinen.


Hyvin maistui valkosipuliperunat pitkästä aikaa! Melko ruokaisa tuoksu jäi huusholliin pariksi päiväksi ;)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Lakujäätelö, maailman paras!

Sikahyvä lakujäde eli ihan paras lakritsijäätelö ja vielä helppo ja nopea resepti! Enkä valehtele yhtään, tämä on maistamistani lakritsijäätelöistä ehdottomasti paras! Myönnän olevani lakritsiaddikti. Tai siis jos pitää valita vaikkapa suklaan ja lakritsin väliltä, suklaat jätän suosiolla syömättä. Jos kotona on lakuja, ne loppuvat ennemmin tai myöhemmin, mutta suklaata voi olla jemmassa montakin kiloa, ongelmitta.
Helppoakin helpompi kotijäätelö syntyy kahdesta ainesosasta, eikä siihen tarvita jäätelökonetta eikä massaa tarvitse pakastamisen aikana sekoittaa. Perusohjeen jäätelö on makuuni suhteellisen makea, mutta imelän ystävät ovat toista mieltä. Maustamalla tässäkin tapauksessa saadaan astetta parempi tuote. Lakritsin ystävänä ihme kyllä ensimmäistä kertaa tein itse lakritsijäätelöä ja voin kyllä sanoa, että tämä ei jäänyt viimeiseksi!
Sain tuotenäytteet Tanskalaiselta Lakrids-yritykseltä, mm. lakritsijauheesta ja -siirapista. Raw liquorice powder on ennestään tuttu tuote, ihastuin tähän jo jokunen vuosi takaperin löydettyäni sitä Stocmannilta. Aivan huikean hyvä lakritsin maku, käyttipä tätä sitten suolaiseen tai makeaan ruokaan. Siirapissa sama makuelämys toistuu ja melko pienelläkin määrällä siirappia pärjää, muuten makeutta tulee liikaa.
Vinkki: tämä lakujäde kannattaa piilottaa ja nauttia ihan ite sopivina annoksina!

Lakritsijäätelö

5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 purkki kondensoitua maitoa
2 rkl lakritsijauhetta
1-2 rkl makeaa lakritsisiirappia

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, sekoita joukkoon kondensoitu maito ja lakritsijauhe. Kaada massa pakastusrasiaan ja valuta siirappia raitoina päälle. Vedä halutessasi tikulla tai lusikan kärjellä raitojen läpi, jolloin saat marmoroidun kuvion. Pakasta vähintään muutama tunti tai yön yli.


 
Tästä jäätelöstä ei puutu mitään! Lakritsin ja jäätelön ystävän unelma!


 
Kuvan jälkkärit onkin jo toinen tarina. Lakrids-tuotteita voi tilata netistä, ellei lähempää löydy. Kannattaa lukaista tarina yrityksen perustamisen vaiheista.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Arvonta suoritettu

Kiitos kaikille osallistujille, liput Viini, ruoka ja hyvä elämä tapahtumaan on nyt arvottu. Mökkiruokaa-blogin Satu sekä Kaura ovat onnelliset voittajat, teille lähtee viestiä. Kenties messuilla törmätään!
Satu, ota yhteyttä pikaisesti, sähköpostiini.Kauralle olen laittanut meiliä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Herkullinen kurpitsakeitto ja kirjavinkki

Kurpitsakeitto, kurpitsa-päärynäsosekeitto kolumbialaisittain eli sopa de zapallo Kira Weckmanin ohjeella.
Talvikurpitsa on yksi suosikkivihanneksistani ja näin syksyisin tuntuu, ettei siihen kyllästy. Tykkään siitä enemmän kuin kesäkurpitsasta. Talvikurpitsoitahan on useita lajikkeita ja niitä saa nykyisin kaupasta lähes ympäri vuoden. Minusta kuitenkin sesonkivihanneksia kannattaa suosia ja mieluiten kotimaisia sellaisia, näin eri vihanneksilla ja ruoilla on kautensa. Kausiajattelulla myös kasvisten ja ruokien maut pysyvät kiinnostavina, kun niitä ei ole saatavilla jatkuvasti. Ja syksyllä juurekset ja kasvikset ovat todennäköisimmin lähellä tuotettuja, kotimaisia ja yleensä edullisimmillaan.  
 
Sain arvostelukappaleen Top Chef 2013 kisan voittajan (kilpailun jossa oman kaupungin poika Anssi Kantelinen jäi kakkoseksi) Latinomakuja keittokirjasta. Kirja koostuu Kiran ja kolumbialaisen kokkimiehensä suosikkiresepteistä, joita on hitsattu sopimaan suomalaiseen raaka-ainetarjontaan ja makuunkin. Paljon katuruokaa, suhteellisen simppeleitä reseptejä, kauniit kuvat ja helposti saatavat raaka-aineet tekevät kirjasta houkuttelevan. Täältä tulen etsimään, kun kaipaan jotain rentoa ja maukasta ohjetta.
 
Kurpitsakeitto on helppo toteuttaa ihan pilkulleen ohjeen mukaan, mutta harvoin maltan olla oikomatta tai muuttamatta reseptiä. Jos en laiskuuttani, niin joskus myös siksi, että syksyn pimetessä ja valon vähetessä hyvin pienellä präntätyt pitkät reseptit ovat vaikealukuisia (juu lähilaseja ei tule käytettyä keittiössä) eikä niihin jaksa keskittyä. Tässä kirjassa valmistusaineet on präntätty isoilla kirjaimilla, plussaa siitä! Toisille myös sopivat ohjeet grammalleen, kun taas itse tykkään tehdä enemmän näppituntumalla. Tarkalleen reseptien noudattaminen toki varmistaa, että lopputulos vastaa alkuperäistä.
  
 
Ohjeen myskikurpitsan korvasin itse kasvattamallani kurpitsalla, jonka lajikkeen jo unohdin. 
 
Kurpitsan siemenet otin talteen, huuhdoin ja kuivatin ensin kuumalla pannulla, lisäsin tilkan oliiviöljyä ja sormisuolaa ja paahdoin, kunnes siemenet kypsyivät ja saivat väriä. Niistä tuli todella herkullisia!
Ohjeessa suluissa olevat ovat omia lisäyksiäni.
 
 
Kurpitsa-päärynäsosekeitto
 
500 g myskikurpitsaa kuorittuna (reilu)
2 iso päärynää
4 valkosipulin kynttä (tai 1 solovalkosipuli)
4 rkl oliiviöljyä (pari lorausta)
4 oksaa tuoretta timjamia (sitruunatimjamia)
4 oksaa tuoretta rosmariinia
2 dl valkoviiniä
4 dl kasvislientä (kanalientä, sattui olemaan)
suolaa, pippuria
2 dl kuohukermaa
 
Lisäksi
 
paahdettuja kurpitsansiemeniä
mustapippuria
timjamia
tuoretta punaista chiliä hienonnettuna
 
Kuumenna uuni 180 asteeseen (minulla kiertoilma).
Kuori ja paloittele kurpitsat, päärynät ja valkosipuli. (Laiskuuttani lohkoin kurpitsan, poistin siemenet ja paahdoin lohkoja uunissa n. 15 minuuttia, jonka jälkeen kuoret ja sisusnöyhtä irtoavat helposti. Jälkimmäinen pehmenee ja senkin voi käyttää keittoon. Sen jälkeen lisäsin päärynät, valkospiluin, öljyn ja yrtit).
Pirskota päälle 2 rkl öljyä ja yrtit. Paahda 30-40 minuuttia (minä vähemmän kun kurpitsa oli jo uunissa). Poista yrttien varret.
Laita kattilaan 2 rkl oliiviöljyä, lisää kasvikset ja kuullota muutama minuutti. Lisää valkoviini ja kasvisliemi.
Kypsennä keittoa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsa on kypsää. Lisää kerma, kiehauta ja mausta. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittajalla. Lisää lientä tai kermaa (tai vettä), jos keitto on mielestäsi liian paksu.
Tarjoile lisukkeiden kanssa.


 
Jätin keittoni paksummaksi, tykkään siitä niin. Valkoviini tasoittaa päärynän makeutta ja maun mukaan annosteltu chili raikastaa makuja.
 

 
Ihanat tomatillot, harmi kun oma sato jäi tänä vuonna heikoksi.
Anssihan sittemmin voitti Top Chef kaksintaistelun. Pääsin kesällä syömään kisan voittoisan menun, oli se hyvä! Milloinkahan Anssilta saadaan keittokirja?

maanantai 12. lokakuuta 2015

Voita liput Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtumaan!

Sehän on ihan kohta, siis Viini, ruoka ja hyvä elämä -tapahtuma! Suomen suurin ruokaan, viineihin ja ruokakulttuuriin keskittyvä tapahtuma poksahtaa käyntiin Helsingin Messukeskuksessa 22.10 torstaina kestäen aina sunnuntaihin 25.10 saakka. Ne kun on eletty niin jouluun on aikaa vain reilut kahdeksan viikkoa! Onko näillä nyt sitten yhteyttä muuten kuin että aika kuluu nopeasti ja luulin olevani ajoissa liikkeellä, nimittäin lippuarvonnan kanssa. Olen menossa messuille bloggaajastatuksella ja sain arvottavaksi kaksi lippua kyseisille messuille. Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.


Jättämällä kommentin tähän postaukseen 18.10 mennessä, osallistut lippujen arvontaan. Mikäli osallistut anonyymisti, laitathan kommenttiin myös yhteystietosi, sähköpostiosoitteen. Aikaa on sen verran niukalti, että voittajien huuteluun ei jää aikaa, vaan lippu menee järjestyksessä seuraavalle yhteystietoiselle, vai miten sen nyt sanoisi.

Keksin toisenkin yhteyden jouluun, nimittäin tapahtumasta löytyy varmasti hyviä lahjavinkkejä! Eipähän jää viime tippaan!


tiistai 6. lokakuuta 2015

Helppo omenakakku

Helppo omenakakku tai omenapiirakka. Omenareseptit ovat nyt ajankohtaisia, kellä omenoita sitten sattuu olemaan. Omenasato on runsas, mutta omenat rupisia, osa madon syömiä ja osa mädäntyy jo puuhun. Joitakin omenoita sentää sain pelastettua ja aikalailla saa nähdä vaivaa, kun pienet rupiset omenat kuorii ja poistaa huonot osat. Viime kesänä puumme ei tuottanut kuin viisi omenaa. Tasan ei käy onnenlahjat. Tietämäni mukaan puu tuottaa satoa joka toinen vuosi. Toivottavasti kahden vuoden päästä saadaan kunnollisia omenoita.

Mielessä on lapsuuden omenakakku, jolla eräs tuttava oli voittanut kilpailunkin. Yritin muistella ohjetta, montaa ainetta siinä ei ollut ja tekotapa oli hyvin yksinkertainen. 2 purkkia kermaviiliä, se on varmaa. Loput sävelsin. Tein kaksi kolme eri versiota, ennenkuin olin jokseenkin tyytyväinen. Ensin lisäsin kaksi kananmunaa. Koskapa lämpimänä kakku maistui kananmunilta, en kelpuuttanut ohjetta. Ehkä alkuperäiseen ei laitettukaan kananmunia? Olisiko sokeria ollut enemmän? Tulisiko rakenteesta erilainen jos sokeria lisätään? Kakkukakkosesta jätin kananmunat pois, rakenne jäi jotenkin turhan tiiviiksi, maku sen sijaan oli ihan ok. Kolmas kerta toden sanoo: voin lisääminen sai kakun rakenteen ja maun parhaimmilleen. Ja nyt puhutaan siis helposta kakkureseptistä: ainekset sekoitetaan, kaadetaan vuokaan ja paistetaan. Piirakan saat, kun kaadat taikinan laakeaan voideltuun piirakkavuokaan ja nakkaat omenalohkot päälle.

Helppo omenakakku

2 purkkia kermaviiliä
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g sulatettua voita
(sitruunan kuorta)

lisätään:
3-4 dl omenalohkoja, mieluiten hapokkaita, kotimaisia
2 rkl sokeria
kanelia

Sekoita taikinan ainekset sitruunankuorta myöten. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele vuokan reunat. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä 180 asteessa (kiertoilma) 15-20 minuuttia. Sekoita omenalohkojen joukkoon sokeri ja reilusti kanelia. Ota kakku uunista ja painele omenalohkot taikinan sisään. Jos kakun pinta on jo kuorettunut, tee veitsellä pienet viillot. Kypsennä vielä n. 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa.

 

torstai 1. lokakuuta 2015

Terveisiä puutarhasta: satoraportti

Viime kesänä meinasin laittaa postauksen vuosisadan sadosta. Useimmat uutiset kun olivat harrastelijapuutarhureilla, ainakin lähipiirissäni, enemmän tai vähemmän masentavia. Vuosi sitten alkukesän kylmät säät, yöpakkaset sun muut pilasivat yhden jos toisen kotipuutarhurin unelmat. Miksikö sitten oma satoni oli vuosisadan paras? Siitä yksinkertaisesta syystä, että olin ensikertalainen ja onnistuin yli omien odotusteni! No, postaus jäi tekemättä, eikä siitä sen enempää. Nyt päätin ryhdistäytyä ja laittaa muutaman kuvan. Ja jos ei muuta niin hyvälle tuulelle tulee aurinkoisia kuvia katsellessa.
Ei tämän kesän sato hassumpi ollut sekään, suorastaan parempi kuin viime vuonna. Yöpakkasia ei ollut ja yöt olivat muutenkin varsin lämpimiä. Vaikka kesä oli viileä, aurinkoa tuli kuitenkin kohtuudella ja elokuun lämpöaalto vauhditti sadon kypsymistä. Tomaatit pääsin istuttamaan vasta kesäkuun alussa kasvihuoneeseen ja ulos lähempänä kuun puoliväliä reissun takia. Satokausi tahtoo näin jäädä lyhyeksi. Toisaalta hataran vanhan kasvihuoneen lämmittäminen yöaikaan ei kauheasti houkuttele ja kunnon hallan iskiessä reunoilla olevat kasvit kärsivät lämmityksestä huolimatta.
Varsinaista kasvimaata ei vielä ole, toivottavasti hamassa tulevaisuudessa olevan piharemontin jälkeen. Aurinkoinen ja suojaisa piha ja vanhan heinäkompostin pohjamultiin muodostettu kohopenkki ja pari lavaa kasvattavat kelpo sadon kesäkurpitsasta, kurpitsasta ja avomaan kurkusta. Kesäkurpitsaa pakkaa tulemaan muutamasta taimesta yli oman tarpeen.
Kasvihuoneessa ja lämpimällä seinustalla kasvoi tänä vuonna yli kaksikymmentä tomaatin tainta, laskujeni mukaan seitsemää eri lajiketta. Sato oli runsas, tänä vuonna tomaatit kypsyivät hyvin kasvihuoneessa ja hiukan ulkosallakin, loput kypsyvät nyt sisällä. Omat tomaatit ovat parhautta! Ihania lajikkeita, kuten Kakao, Tigerella, Incas, tumma kirsikka... Näitä laitan varmasti ensi vuonnakin.
Tomatillo tuotti tänä vuonna kehnon sadon, taimiakin oli vain muutama, mutta hedelmät jäivät pieniksi.
Kasvihuonekurkut tekivät hyvän sadon, mutta kasvusäkkien multa oli ilmeisesti liian vahvaa ja niihin tuli himpun karvas maku. Ensi kesänä kasvihuoneen multa on vaihdettava ja istutettava kurkut siihen suoraan.
Yrttejä kasvatin tänä vuonna hiekkalaatikossa, jossa ne tuntuvat viihtyvän hyvin. Toivottavasti monivuotiset yrtit talvehtisivat. Sitruunatimjami ja korianteri ovat suosikkejani.
Pihassamme on yksi vanha omenapuu, joka tuottaa satoa joka toinen vuosi. Tänä vuonna runsas sato on rupinen ja osa omenista mätäni puuhun. Ensi vuonna on sitten taas välivuosi, toivotaan seuraavana parempaa satoa.
Kohta puutarha on talviteloilla, työkalut, ruukut ja puutarhatuolit ojennuksessa kasvihuoneessa. Sinne päätyy myös valeistutukseen ruukussa majaileva sopivaa istutuspaikkaa odotteleva ihana isokukkainen vaaleanpunainen pioni. Ensi keväänä jatketaan!



Yksi iiiso ja muutama sopivankokoinen kurpitsa. Vihreät kypsyvät varastossa.


Tomaatteja syödään pitkälle syksyyn. Chilisatokin on kohtuullinen.


Auringonkukan siemeniä karkasi ja taisin viskelläkin kurpitsapenkkiin, hauskasti ne värittivät vihreää mattoa. Kurpitsat kasvattavat metrien mittaiset rönsynsä ja peittävät kaiken alleen.