maanantai 27. helmikuuta 2012

Gaala-kakku


Oli hyvä suklaakakku, josta haluttiin prinsessakakku, mutta sellainen ei olekaan oikeasti vaaleanpunainen, ja kaikki ei mennyt niinkuin piti. Korjaus- ja peittokoristelussa ei ollut hitustakaan suunnitelmallisuutta; mutta, siitähän tulikin Gaala-kakku? Tai ehkä olisi sopinut melkein mauttomuuksiin koristeltuna Leena Hefner o.s. Herppeenluoman juhliin?



Suklaajuusto-kakun ohje on Ullan Elämä makeaksi-blogista. Avaamisen jälkeen kondensoitu maito osoittautui makeutetuksi, jätin alkuperäisen ohjeen sokerin pois. Täytteestä ei tullut siis valkoista, niinpä lisäsin pikakahvijauhetta makua antamaan.

4 kananmunaa
11/2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
11/2 tl leivinjauhetta
150 g tummaa suklaata
100 g voita

täyte: 
200 g tuorejuustoa
1 kananmuna
3 rkl maissitärkkelysta
1 prk (397 g) makeutettua kondensoitua maitoa
2 tl pikakahvijauhetta

Peitä irtopohjavuoka (24cm) leivinpaperilla, voitele reunat. Sekoita täytteen ainekset. Vaahdota munat ja sokeri. Kääntele varovasti joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos, lopuksi sulatettu suklaa-voiseos. Kaada taikina vuokaan, päälle täyte ja sekoita muutaman kerran saadaksesi täytteen taikinan joukkoon. Paista 175 asteessa uunin alaosassa tunnin verran, anna jäähtyä.

3.3 dl kuohukermaa
1 pss valkosuklaa-nougatmoussejauhetta (Blå Band)
1 prk aprikooseja sokeriliemessä
omenahilloa
2 pkt (500 g) vaahtokarkinmakuista kaulintamassaa
mustaa marsipaania

Vatkaa kerma ja siihen sekoitettu moussejauhe vaahdoksi.

Halkaise kakku kolmeen osaan. Vuoraa sopiva pyöreäpohjainen kulho kelmulla ja peitä reunat pohjia myöten kakkupaloilla tiiviisti. Kostuta aprikoosimehulla. Laita pohjalle muutama aprikoosi ja osa moussesta. Laita kerros kakkua päälle, kostuta, lisää loput aprikoosit ja mousse. Peitä alimmalla kakkulevyllä, kostuta. Peitä kelmulla ja anna olla kevyen painon alla seuraavaan päivään.

Kumoa kakku lautaselle, peitä ohuella hillokerroksella ja kauli vaaleanpunaiseksi värjätty vaahtokarkkimassa ohueksi levyksi ja nosta kakun päälle. Muotoile kakun päälle ja leikkaa ylimääräiset pois.


Kauli mustasta marsipaanista ohutta nauhaa, leikkaa sopiviksi suikaleiksi ja kuvioi marsipaanityökalujen kanssa. 

 

Vaahtokarkin maukinen kaulintamassa kuivaa yllättävän äkkiä, ja kun se piti kaulita melko ohueksi, reunat kuivahtivat ja koko massa alkoi halkeilla. Marsipaanin kanssa ei olisi ollut tätä ongelmaa. Ei auttanut kuin alkaa korjata rumia ryppyjä ja halkeamia, ja ilman parempia suunnitelmia päädyttiin tähän, mustaan nauhukseen kakun reunassa, ei siis prinsessakakku. Jos hoksottimet olisivat leikanneet, niin filminauhaahan tuohon olisi voinut laittaa.

Tässä vaiheessa oli aivan sama, kun kakulla ei ollut sen tarkempaa osoitetta, harjoitella ruiskumaalausta.


Askartelunauhaa on käytetty keskellä menevän koristeen sabluunana, samoin pahvisia kirjaimia. Vasemmalla olevan härpäkkeen funktio jäi itsellekin epäselväksi. Kirkkaan punaista elintarvikeruiskumaalia ei minulla ole, se olisi sopinut Oscar-gaalan väreihin. Ensin kerros burgundin punaista ja sitten helmiäistä. Alempi musta "pitsi"reuna on suihkutettu kultamaalilla.


Tältä kakku näyttää sisältä. Pehmeämpi kakkupohja toimisi tällaisessa kakussa paremmin. Henkilökohtaisesti vaahtismassasta ei tullut suosikkia; purkkamainen keinotekoinen maku pyrki peittämään muut maut. Ensi kerralla suklaakakku on suklaakakku, ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei kuitenkaan kannata heittää epäonnistunutta kakkua vesilinnuille vaan pienellä tuunauksella voi isommankin munauksen korjata.


Mutta kyllä kakkupalalla sopi juhlia Meryl Streepia ja olisi tuosta pala Leenallekin riittänyt :).

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Oscar-wrapit

Tulevan yön Academy Awards-valvojaisiin piti saada jotain naposteltavaa. Siis nuorisolle, joka on paiskinut viikonlopun yötöissä; tuostahan on kätevää jatkaa yövalvomisia. Joukossa on kasvissyöjiä, joten täytteet sen mukaan.



24 kpl

2 Lapin ohutta perunarieskaa
2 isoa vehnätortillaa
½ prk Salsa di carciofi (Polli)- artisokkakastiketta
150 g vihreitä papuja
mozzarella-juustoa.
Romaine-salaattia
emmentaljuustoraastetta
ruohosipulituorejuustoa
majoneesia
suolaa, pippuria
ruohosipulia
cocktailtikkuja
tummia viinirypäleitä

Puhdista pavut ja katko kolmeen osaan, keitä kypsiksi, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta, kuivaa talouspaperilla.

Voitele rieskat ja tortillat ruohosipulituorejuustolla. Sekoita puoli purkkia artisokkakastiketta ja pari pruuttausta majoneesia keskenään.

 

Peitä rieskat ja tortillat salaatinlehdillä, ripottele päälle juustoraastetta. Asettele vuorotellen mozzarellasiivuja ja papuja, suolaa ja pippuroi. Levitä päälle artisokkamajoneesikastiketta. Kierrä tiukaksi rullaksi ja kiinnitä parin cm välein cocktailtikuilla. Leikkaa 2 cm siivuiksi,  koristele puolikkaalla viinirypäleellä.



lauantai 25. helmikuuta 2012

Piccoli cuori di polenta e chutney di mango e zafferano

Polentasydämet ja mangochutney

Italianlehdestä riittää vielä kokattavaa. Samaisessa A Tavola (2/12) lehdessä on juttua Venetsian karnevaaleista; pitäisiköhän tänä vuonna toteuttaa haaveiltu Venetsian matka, vuosia sitten päiväseltään pistäytyminen oli vain pintaraapaisu. Polentasydämet oli ideoitu Ystävänpäivään liittyen, muunkinlaisia muotoja voi käyttää. Polentan tein Food Academyn oppien mukaan. Kannattaa huomioida, että nesteen määrä vaihtelee polentalaadun mukaan. Monella on huonoja kokemuksia polentasta, eikä pelkästään paketin keitto-ohjeisiin kannata luottaa. Hyvä samettinen ja maukas polenta vaatii hyvän liemen, reilusti hyvää juustoa ja kimpaleen voita. Annoksesta riittää hyvin 4-6 hengelle, pienenä alkupalana vielä useammalle.

Polenta
150 g polentasuurimoita
hyvää kanalientä 4-5 dl
kourallinen vastaraastettua parmesaania/pecorinoa
75 g voita
suolaa, pippuria

Mangochutney
2 keskikokoista mangoa
75 g sokeria
75 ml valkoviinietikkaa
kourallinen tummia viinirypäleitä
1 rkl öljyä
hyppysellinen chiliä hienonnettuna/cayennepippuria
hyppysellinen sahramin luotteja
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
suolaa
pippuria

Kuori mangot, viipaloi irti kivestä ja leikkaa melko hienoksi. Laita kattilaan sokerin, viinietikan, huuhdeltujen rypäleiden ja mausteiden kanssa. Kypsennä vienosti poreillen 15-20 minuuttia. Jäähdytä.

Kuumenna suurin osa kanaliemestä kattilassa, lisää polentasuurimot koko ajan sekoittaen. Lisää tarpeen mukaan lientä. Hämmennä, kunnes polenta irotaa kattilan reunoista, muutama minuutti. Lisää huoneenlämpöinen voi sekä juustoraaste, sekoita, mausta ja maista.

Jaa seos kevyesti voideltuihin sydämen muotoisiin muffinssivuokiin ja kyspennä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Kumoa vuoasta, asettele tarjolle kauniiden salaatinlehtien kera ja nostele päälle mangochutneyta.


Laakeammat ja matalammat sydämet olisivat kauniimpia. Polentaan toivoisin hiukan rapeaa paistettua pintaa, joka vaatisi paistoa pannulla. Chutney on kirpakka, mukava lisä muihinkin ruokiin, tekisin ehkä pehmeähappoisemmasta etikasta seuraavalla kerralla. Sahramin luotit kannattaa lisätä lopumpana keittoa, jolloin chutney olisi keltaisempaa vain punaisilla sattumilla.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Prinsessaleivos voitaikinasta

Täällä ei sen kummemmin asu rojalisteja, mutta uskon, että pikkuisen prinsessan myötä maailma on taas hiustupsun verran kauniimpi. Kun naapurin tulevaa hallitsijaparia seuraava tytär riemastui vauvauutisista kovin, oli syytä pieneen juhlaan. Mutta miten taikoa leivokset kun aikaa on vain puolisen tuntia?

Kas näin: laita lapsi kauppaan ostamaan puuttuvat ainekset. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kaiva kaapista sopiva hillopurkki, varaa työpöydälle tomusokeri ja siivilä. Mikäli pöydälle on unohtunut jokin sitrushedelmä, vaikkapa verigreippi, poista siitä kuoret hedelmälihaa myöten veitsellä ja leikkaa hedelmäviipaleet kalvoja myöten. Viipaleet voit vielä puolittaa, jolloin saat kauniit ohuet koristeet.

Tässä vaiheessa voitaikinalevyt ovat kotiutuneet kaupasta; nostele levyt pellille, pienen tovin päästä ne ovat sen verran sulaneet, että voit jakaa ne kolmeen osaan. Nostele teelusikallinen vaniljarahkaa jokaisen palan keskelle ja nokare hilloa päälle. Paista 10-13 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin vaalean ruskeat. Anna jäähtyä, koristele hedelmäsiivuilla ja tomusokerilla.

1 pkt voitaikinalevyjä (15 leivosta)
1 prk vaniljarahkaa
raparperi-inkiväärihilloa
verigreippi
tomusokeria



Tämä oli ainokainen, mikä jäi jäljelle n. 25 leivoksesta. Voitaikina kohoaa parhaimmillaan kauniiksi korkeaksi ilmavaksi leivokseksi (tämä jäi vähän muotopuoleksi). Pehmeä vaniljarahka ja inkiväärillä maustettu hillo raikastuksenaan greippisiivut toivat mukavasti eri makuja tähän yksinkertaiseen pikaleivokseen, joka on ehdottomasti parhaimmillaan heti jäähdyttyään.

Näillä herkuteltiin parissakin paikkaa ja viiniseurassamme nostimme maljan pienokaiselle!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Risotto alle mele, noci e gorgonzola


 

Helmikuun ruokahaasteen (äänestämään pääset tästä) aiheena on viimeinen ateria, enkä kyllä tuosta saa muuta mielleyhtymää, kuin sen vihoviimeisen. Huvikseni googletin aiheesta ja erään jutun mukaan kokeilla olisi tapana huvittaa toisiaan suunnittelemalla toinen toistaan hienompia viimeisiä aterioita. Jos oikeasti viimeistä ateriaa saisin valita, niin en sitä itse laittaisi, vaan johonkin huippuravintolaan pitäisi päästä. Jos kunto ei siihen riittäisi, niin pitäisi hankkiutua hyviin väleihin maineikkaan kokin kanssa, että tämä saapuisi viimeiseen majapaikkaani, ja tietysti perillisenkin kanssa, rahaahan tuohon palaisi J. Toisekseen olisi hyvin vaikea valita mitään erityistä suosikkiruokaa, vaan tahtoisin jotain uutta ja yllätyksellistä, tietysti hyvän maun rajoilla!

Näissä ajatuksissa päädyn osallistumaan kilpailuun aiemmin kokemattomalla risotolla, jonka ohjeen löysin italialaisen A TAVOLA-lehden helmikuun numerosta (näitä lehtiä näköjään saa pyöreitä vuosia juhlivan tavaratalon lehtiosastoltakin, ei tarvitse matkustaa Italiaan hakemaan).

Yksinkertaisessa risotossa makeahko omena napakalla suutuntumalla ja pähkinän rouskahdus siellä täällä antavat kontrastia kermaiselle homejuustolle. Lisäsin ohjeeseen hiukan valkosipulia, homejuuston ja omenan määrää voi säätää omenien koosta ja juuston voimakkuudesta riippuen.

Ja jos suunnitelmat menisivät myttyyn, niin tämän jaksaisi kokata vähän heikommassakin hapessa.

neljälle

300 g risottoriisiä (Arborio tai Carnaroli)
1-2 omenaa koosta riippuen
125-200 g gorgonzolaa
kourallinen pekaanipähkinöitä
1 sipuli
hiukan valkosipulia
55 g voita
1 dl valkoviiniä
1.5 l kanalientä
suolaa, pippuria
ruohosipulia

Sulata reilu puolet voista ja kuullota siinä hienoksi silputtu sipuli ja valkosipuli, lisää sitten riisi ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini ja anna haihtua, lisää sitten kanalientä vähän kerrassaan, aina edellisen satsin haihduttua, kunnes riisi on melkein al dente. Lisää omenakuutiot ja anna kypsyä hetken aikaa. Rouhi pähkinät pienemmäksi ja kuutioi juusto ja lisää joukkoon. Tarkista suola ja rouhi mustapippuria myllystä. Koristele ruohosipulisilpulla.


Tarkkasilmäisille tiedoksi; risotto oli rakenteeltaan kosteampaa, mutta ehti jo hyytyä; ruokansa kuvaava bloggaaja joutuu aina tyytymään haaleaan ruokaan...

Laskiaissunnuntaita!

Auringonpilkahduksia odotellessa on mennyt koko viikko, kun käytettynä ostamaani objektiivia olisi pitänyt päästä testaamaan. Tällekin päivälle oli luvattu vain lumisadetta; olisinpa jättänyt sälekaihtimet auki, niin olisin pompannut liikkeelle aiemmin. Kasilta oli paras hetki mennyt.



Talvitelakalla satamassa.







Mittarissa oli vain -10 astetta, mutta suoraan järveltä tuullut puhuri meni luihin ja ytimiin ja melkein vei mennessään.



Puijolla on aina erilainen sää; puut paksussa lumipeitteessä.



Puijon tornin yläosaa. Näyttää putki pelaavan, kuvanvakaaja tekee työnsä kovassakin tuulessa.



Ei paras keli näihin kuviin.



Objektiivissa ei näytä olevan mitään vikaa, on kuin uusi.

Hauskaa laskiaissunnuntaita kaikille!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Laskiaispullat pistaasimantelitäytteellä




 Uusimmassa Baka-lehdessä oli paljon kivoja ohjeita ja mm. erilaisia laskiaispullan täytteitä. Mantelista laskiaispullaa on tehnyt mieli, joten tämä ohje -muutamine muutoksineen- meni kokeiluun. Työpaikalla olinkin tänään sitten tosi suosittu ja kiitetty; testatkaapa, tepsiikö teillä!

24 kpl

50 g hiivaa
5 dl maitoa
n. 1 kg vehnäjauhoja
tuubi kardemummaa
7 g suolaa (n. 1.5 tl)
200 g sokeria
200 g voita

Pistaasimantelitäytettä
Mango curdia
1 prk (3.3 dl) kuohukermaa

Liota hiiva maitoon, lisää sokeri, suola, kardemumma ja vähitellen jauhot. Jos teet taikinan yleiskoneella, tarkkaile taikinaa, jauhojen tarve voi vaihdella. Sekoita pienellä nopeudella n. 15 minuuttia, lisää pehmeä voi puolivälissä ja jatka sekoittamista, tarv. lisää hiukan jauhoja. Kokeile sitkoa ottamalla taikinaa sormien väliin; jos taikina venyy jonkun matkaa katkeamatta, alkaa sitko olla kohdillaan. Yleiskoneella tehty taikina saa olla melko kiinteää, se tarttuu taikinakoukun ympärille eikä jää reunoille pyörimään. Leipoessa pöydälle tarvitsee vain vähän jauhoja.

Kumoa taikina öljyttyyn kannelliseen astiaan ja laita kohoamaan vedottomaan paikkaan (vaikkapa uuniin).

Mikäli kohotusaika syystä tai toisesta on normaalia pidempi (pari-kolme tuntiakin), tee taikina kylmään tai haaleaan maitoon. Tässä välissä ehtii hyvin käydä vaikkapa lenkillä tai tanssitunnilla ym. Yleiskoneella taikinan alustus tuottaa lämpöä, eikä nesteen tarvitse olla kädenlämpöistä lyhyemmälläkään kohotusajalla.

Kumoa taikina leivinpöydälle, jaa 24 osaan ja pyörittele pulliksi. Jätä kohoamaan liinan alle 30-50 minuutiksi. Taikinani oli sen verran viileää, että pidempi kohotusaika tarvittiin.

Voitele kevyesti vatkatulla kananmunalla ja paista 180 asteessa (kiertoilma) 15-20 minuuttia tai kunnes väri on kauniin kullanruskea. Anna jäähtyä.

Pistaasimantelitäyte
100 g kuorittuja pistaasipähkinöitä (ei suolapaahdettuja)
3 rkl mantelijauhetta
1 tl vaniljasokeria
1.5 dl tomusokeria
3 rkl amaretto-likööriä
1-2 rkl kylmää vettä

Jauha pistaasimantelit hienoksi. Sekoita ainekset keskenään. Seisoessaan tahna muuttuu paksummaksi ja voi tarvita hiukan lisää vettä.

Ainesuhteet ovat omasta päästä; en löytänyt enempää mantelijauhetta. Lisäsin amarettolikööriä, koska halusin täyteläisempää, ja vähän karvasmantelinkin, makua. Itsessään suolattomat pistaasit ovat miedon makuisia, mutta antavat raikkaan vihreän värin. Mango curdia ei myöskään alkuperäisessä annoksessa ollut, mutta siinä on mukavan täyteläinen maku. Sen voi toki korvata jollain muulla curdilla tai hillolla.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla ja tomusokerilla.


Leikkaa pulliin kansi ja koverra keskeltä hiukan sisusta pois. Laita kunkin kuopan pohjalle 1 tl mango curdia, reilu tl pistaasimantelitäytettä ja lusikoi tai pursota päälle kermavaahtoa. Kansi päälle ja reilu sihtaus tomusokeria.


Pullataikinaan ei tule kananmunaa, toimii hyvin. Sokerin reipas määrä arvelutti, kun on tottunut leipomaan vähäsokerisia pullia. Voi olla, että hyvin kuohkeana säilyvä rakenne, kun kananmunaa ei käytetä, vaatii enemmän sokeria. Ehdottomasti kokeilun arvoinen. 

Pullat katosivat nopeasti parempiin suihin, saattaa olla, että joku jäi jopa ilman. Ensimmäinen kuva yön hämäryydessä järkkärillä ja jälkimmäinen päivänvalossa iPhonella. Kumman ottaisit ?


tiistai 14. helmikuuta 2012

Vaahtokarkkiunelmia




Saanko esitellä: Hannan ystävänpäivätervehdys kaikille blogini lukijoille:

250-300 g suklaata (eri laatuja, sekä tummaa että maitosuklaata)
2 ruokalusikallista voita
kuivattuja aprikooseja pilkottuna
pieniä vaahtokarkkeja
pähkinöitä rouhittuna
Smarties-tyylisiä karkkeja
pari ruokalusikallista Marianne-rouhetta
muutama Digestive-keksi pilkottuna
noin 3 Twix(tai vastaava)-patukkaa pilkottuna
värikkäitä leivosvuokia
suloisen värisiä nonparelleja koristeluun
paljon rakkautta

Suklaa ja voi sulatetaan vesihauteessa. Sekoita loput ainekset joukkoon. Annostele vuokiin ja koristele. Pidä kylmässä yön yli tai ainakin 5-6 tuntia – jos maltat!


Muista, että rocky road-suklaaseen kuuluu ainesten reipas suutuntuma ja syöjä ilahtuu, kun namit rouskuvat ihanasti suussa. Nämä rocky roadit on kuitenkin leivottu vastoin perinnettä pikkuisiin vuokiin – ainesten pieniminen on siis tarpeen, mutta älä liioittele! Tarkkojen mittojen antaminen on vaikeaa ja oikeastaan tarpeetonta sillä näistä herkuista on syytäkin tulla aina tekijänsä näköisiä ja makuisia: vaihtele siis ainesten määrää ja laatua aivan mielesi mukaan. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kun aineosia käyttää noin paljon, tuohon suklaamäärään niitä ei loputtomasti uppoa – esimerkiksi aprikooseja pilkoin mukaan vain muutamia ja pähkinöidenkin kanssa maltoin mieleni.


Näin ystävänpäivänä – ja toki muulloinkin – tärkein aines on kuitenkin tuo viimeinen. Leivo ja herkuttele suurella sydämellä! 

maanantai 13. helmikuuta 2012

Ystävänpäiväpipareita


 

 Aikani ihmeteltyäni Rouva Veen ruiskumaalausta piti se "lelu" minunkin hankkia; ihan jämäkän oloinen kynä pikkuruisella kompressorilla, kohtuuhintaan. Sen verran hauskaa puuhaa on, että varmaan ostattaa toisen ruiskun normimaalausta varten, katsotaan, miten kompura pelaa; mitään järeää vekotinta ei kerrostaloasuntoon voi hankkia. Maalaamisesta ja laitteistosta paremmalla aikaa.

Ystävänpäiväpiparit ilmaantuvat tänne tänään, kun huomenna täällä on toinen postaaja. Epäilin jo blogikaappausta, mutta kuulemma kyseessä on tuuraaja; tyttäreni, joka ahkerasti on viime päivinä kuvaillut leipomuksiaan. Niitä odotellessa siis nämä:







Naapuriin muutti jokin aika sitten lapsiperhe, ihanaa; ensimmäinen sitten oman jälkikasvuni. Pikkuinen ihanainen Milja-tyttö ja isoveljensä Viljami, heille siis muutama pipari. Suorakaiteen muotoiset keksit toimivat vaikkapa pakettikortteina.



sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Maailman ympäri ravintola Os:ssa


 

Ennen tätä matkaa en olisi keksinyt etelän hiihtolomalaisille kovin montaa syytä poiketa Kuopion keskustaan tähän aikaan vuodesta, ellei sitten ihmettelemään, miten puolet torista on kaivettu auki ja kalahalli killuu ilmassa. Todennäköisesti sen ehtii katsastamaan vielä kesäkelissäkin. Vaan tämän takia kannattaa tulla kauempaakin!

Aikomukseni ei ole ollut kirjoitella tässä blogissa ravintolaruoista; siitäkin syystä, että vähäisen tarjonnan vuoksi jutut jäisivät varsin yksipuolisiksi. Tässä kohtaa on pakko tehdä poikkeus vaikkakin kuvamateriaali on mielestäni lähes ala-arvoista; ja heräsin räpsimään kuvat kännykällä ilman salamaa vasta parin ruokalajin jälkeen. Sanotaan näitä sitten taiteellisiksi ja sen verran hauskaa oli, että yksi ruokalaji on kuvattu täysin taitelijan näkökulmasta:) . Sponssipallukka (Liemessä-blogin Jennin tekemä) puuttuu tästä jutusta (sponsoreiden puuttuessa).

Olin kuullut kehuttavan Os:n nykyistä ruokalistaa ja onnekseni sitä ei oltu ehditty vielä uudistaa! Niinpä sain tarjota nuorisolleni lauantai-iltana unohtumattoman makumatkan!

Ruokalistalla on 8 annosta: Rapu&Ranska, Härkä&Japani, Nieriä&Ruotsi, Lammas&Intia, Iberico-possu&Espanja, Juustot, Hedelmä&Thaimaa, Suklaa&Afrikka. Kolme ensimmäistä ovat alkuruokia, kolme seuraavaa pääruokia. Päätimme nauttia 5 ruokalajin menun, ruokajuomaksi valkoviiniä, tarjoilijan suosittelema Domaine J.Scharsch GC Altenberg de Wolxheim Riesling 2008 oli erinomaista ja sopi kuivahkona myös hiukan vähemmän kuivien viinien ystävällekin.

Makuhermojen herättäjäksi alkuun tarjottiin savumuikkumoussea tilliöljyn kera. Tässä kohtaa ainesosat vielä tallentuivat kovalevylle, seuraavien ruokalajien kohdalla komponentteja oli niin monta, että oli täysin mahdotonta muistaa kaikkea ja kun tarkoitus oli vain nauttia ruoasta, mitään muistiinpanoja tai tarkennuksia ei tullut tehtyä.



Rapu&Ranska-annoksessa lautaselle oli aseteltu jokiravun pyrstö, merileväkaviaaria ja paljon muuta, jonka ympärille tarjoilija kaatoi jokirapukeittoa. Parmesania, vihreää moussea, majoneesia... Tässä kohtaa ei voinut kuin huokailla.



Härkä&Japani: kiven päällä soijamarinoitua härän ulkofileetä,  maapähkinä-creme brulee, soijageeliä, tofua...



Nieriä&Ruotsi: ankanrasvassa haudutettua nieriää tattaripedillä, purjopyreetä... Valmistustavastaan huolimatta kala ei maistunut rasvaiselta, rakenne oli suussa sulava. Yleensä tattaria vaivaavasta tietystä karvaudesta ei ollut tietoakaan.



Hedelmät&Thaimaa: Valkoviinissä ja sokeriliemessä marinoitua ananasta, mangopassionpyreetä, sorbettia... upeita raikkaita makuja, keksissä pientä tulisuutta.



Suklaa&Afrikka:suklaakakkua, kahvikastiketta, kinuskia... Tämän kaveriksi otettiin lasilliset tarjoilijan suosittelemaa itävaltalaista Nittaus Beerenauslese Zweiglt, Pinot Noir 2008; elegantti juoma, ei liian makea ja sopi jälkiruoan kaveriksi erinomaisesti!

Ruoka oli taivaallisen hyvää, tämän voisin ottaa viimeiseksi ateriakseni, mutta valitettavasti tällä ei voi osallistua helmikuun ruokahaasteeseen! Jokaisessa annoksessa oli runsaasti erilaisia makuja jotka kuitenkin hienosti toimivat yhteen, lisäksi suutuntumat vaihtelivat suupalasta toiseen. Jos jotain moitittavaa pitäisi löytää; toisin paikoin olisin hitusen suolaa vähentänyt ja olisin tietysti halunnut lukea ruokalistan paperilta; tämäkin juttu olisi ollut asiantuntevampi. Korjauksia ja tarkennuksia otetaan  mielellään vastaan! Ja jäi vähän kaivelemaan, että miltä mahtaa maistaa Lammas&Intia ja Iberico-possu...

Ikäväkseni huomasin tällä viikolla, että Lähiseudun aarteet kauppa on suljettu; riittävän moni ruokaintoilija ei löytänyt sinne tietänsä!

Lohdutukseksi kaupan tiloihin on avattu Rice&Noodle; noutoruokala, josta saa erittäin kohtuuhintaisia wokkeja ja susheja mukaan tai paikan päällä syötäväksi. Täytyypä laittaa nuoriso heti maanantaina koemaistamaan!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Springerle=anispikkuleipä

Piparikurssin myötä tutkiskelin pikkuleipien koristelun historiaa ja innostuin myös perinnepikkuleivistä. Kakkujen ja leipien koristelun historia juontaa juurensa kauas faaraoiden Egyptiin. Nämä pikkuleivät ovat lähempää, Keski-Eurooppalaisia, eikä tällaisten kuviopikkuleipien teko koskaan rantautunut Suomeen, harmi. Seikkaperäisiä ohjeita ja tietoutta näistä löytyy Petruksen piparkakut blogista, suosittelen tutustumaan!



Kuviomuoteilla onnistuessaan saa äärettömän kauniita pikkuleipiä. En raaskinut tilata aitoja käsinkaiverrettuja puumuotteja, vaan päätin ensialkuun kokeilla jonkinlaisesta muovisekoitteesta tehtyjä jäljennöksiä, joita tilasin täältä. Springerle on perinteisesti aniksen makuinen pikkuleipä, jonka kuuluu olla sisältä pehmeä ja päältä rapea. Ihan alkuperäisissä ohjeissa ei käytetä nostatusaineita, mutta ajattelin kokeilla helpompaa ohjetta alkuun, joka on suoraan House on the Hill:n sivuilta (amerikkalainen pikkuleipämuottien verkkokauppa ja blogi).Ilman kosteudella ja lämpötilalla on tiettävästi vaikutusta, mikäli haluaa onnistua läheskään mallikkaasti; pikkuleivän pitäisi olla päältä tasainen ja kohota vain pohjasta. Tämän vuoksi pikkuleipiä kuivatetaan jopa vuorokausi pellillä huoneen lämmössä; se takaa myös pintakuvion säilymisen paistamisen aikana. Jos pikkuleipien maku ja rakenne miellyttää, mikäpä estää tekemästä näitä ilman muottejakin.

Hirvensarvensuolaa olen halunnut kokeilla aiemminkin, kun siihen usein vanhoissa keittokirjoissa viitataan; sitä saa tilattua täältä (apteekkituotteet.fi). Se on ammoniumbikarbonaattia ja raakaa taikinaa ei pidä maistella (pitkin olla tarkkana, kun on tapana), siitä saa vatsan kipeäksi. Paiston aikana ammoniakki haihtuu pois. Anisaromia ei ollut, vaan kokonaisia aniksia jauhoin 1/2 tl, mutta sitä saisi olla enemmän, maku oli mieto, toisin paikoin ei juuri maistunut. Sitruunankuoriraasteen korvasin taas muutamalla tipalla sitruuna-aromia.



½ tl hirvensarvensuolaa
2 rkl maitoa
6 kananmunaa
15 dl tomusokeria
100 g pehmeää voita
½ tl suolaa
½ tl anisaromia
750 g vehnäjauhoja
raastettua appelsiinin tai sitruunan kuorta

Liota hirvensarvensuola maitoon ja jätä odottamaan. Vaahdota kananmunat (10-20) minuuttia topakaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen tomusokeri ja sitten pehmeä voi.  Lisää hirvensarvensuola-maitoseos, sitruunan/appelsiininkuoriraaste tms. Lisää vähitellen jauhoja samalla vatkaten ja lopuksi käsin sekoittaen. Mikäli käytössä on talouskone, sekoittamisen voi hoitaa sillä loppuun saakka. Taikinaa voi työstää vielä leivinpöydällä, kunnes se ei tartu käsiin. Laita taikina vähäksi aikaa kylmään lepäämään.


Kauli vähän jauhotetulla pöydällä paksuhkoksi levyksi (reilu puoli senttiä) ja paina kevyesti jauhotetulla kuviomuotilla tasaisesti niin, että taikina hiukan leviää. Nosta muotti pois ja leikkaa taikinapyörällä pikkuleiviksi. Jätä noin vuorokaudeksi leivinpellille kuivamaan, niin että pinta on kuiva ja pohjassa on vielä kostea läikkä.  Paista 140-150 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia pikkuleivän koosta riippuen. Pikkuleivät paistetaan vaaleiksi, pientä rusketusta saa näkyä vain pohjassa.


Kuivamassa olevia pikkuleipiä.



Kuviin tuli valikoitua parhaimmat yksilöt, vaikkakin useimmat pikkuleivät kohosivat tyynymäisiksi. Moni kyllä kehui palleroisia keksejäni, mutta sveitsiläiset ja saksalaiset leipurit varmaan tuhahtelisivat. Parin päivän säilytys tiiviissä rasiassa korostaa kuoren rapeutta ja sisus hiukan tekeytyy; minusta ne muuttuivat paremmiksi. Sinänsä aika kiva tuttavuus, tykkäsin mausta ja kahvipöydässä kaunis katsella! Näillä muoteilla voisi hyvin kuvioida sokerimassaa ja marsipaania. Sen verran näistä innostuin, että aion jatkaa kokeiluja, piparikurssille kokeilin myös erilaisia hunajalla makeutettuja pikkuleipäreseptejä, jotka sopivat hyvin piparikoristeluun.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Malai wali murghi-intialaista kanaa

Pakkassäällä tekee mieli tuhdimpaakin evästä. Arkistojen kätköistä löytyi pölyttynyt kansio vuosikymmenten takaa. Eksoottisten keittokirjojen valikoima oli tuolloin murto-osa nykyisestä, ja kirjastosta lainattu Madhur Jaffrey's Indian Cookery oli niin herkullinen, että sitä oli kopioitu ihan reippaasti. Kyseinen kermainen kanaohje on ennen kokematon, hiukkasen sitä muuttelin, mm. lisäsin mantelijauhetta saosteeksi ja tuoreet tomaatit korvasin kirsikkatomaattitölkillä. Tässä jälleen osoitus siitä, että intialainen ruoka voi olla muutakin kuin ekstra hottia. Täyteläiset maut lämmittävät vatsaa ja mieltä aiheuttamatta ylenmääräistä poltetta limakalvoilla.

n. 1 kg broileria (esim. rintaleikkeitä luineen)
11/2 tl suolaa
2 tl jeeraa (juustokumina)
11/2 tl korianterin siemeniä
½ tl kurkumaa
½ tl cayennepippuria
mustapippuria myllystä
2 soolovalkosipulia
2.5 cm pätkä inkivääriä
3 rkl mantelijauhetta
2 dl vettä
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli hienonnettuna
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl garam masalaa
6 rkl kuohukermaa

Poista broilerinpaloista nahka ja luut ja kuutioi reiluiksi paloiksi. Liian pienet kuutiot sitkistyvät helposti.  Jauha jeera ja korianterin siemenet morttelissa hienoksi. Lisää puolet mausteista broilerikuutioille. Jos käytössä on vakumointiastia, 15 minuuttiakin marinointia riittää, muutoin vähintään tunti.

Hienonna valkosipuli ja inkivääri ja soseuta ne mikserillä tai vastaavalla, lisää hiukan vettä ja mantelijauhetta niin että seos on pastamainen.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja ruskista lihat, vähissä erin, nosta odottamaan. Laita loput mausteet pannulle tilkassa öljyä ja kääntele hetki. Lisää tomaatti ja inkivääri-valkosipulipasta ja jatka sekoittamista muutama minuutti. Lisää jogurtti vähitellen koko ajan sekoittaen. Laita kananpalat takaisin, lisää vettä vain sen verran, että lihapalat peittyvät.  Laita kansi päälle ja kypsennä hiljaisella lämmöllä 20 minuuttia. Lisää sen jälkeen garam masala ja kerma ja kiehauta. Tarjoa riisin ja vaikkapa salaatin kanssa.


Nälkäisenä ideoita kauniimpaan esille panoon ei irronnut, mutta voin sanoa, että hyvää oli!