keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pizzaiola, helppo herkku uuden vuoden juhliin!

Pizzaiola, alkujaan italialainen pataruoka, on huikean helppo ja hyvä herkku kaikkiin illanistujaisiin. Suosittelen uudeksi vuodeksi: liha vain marinoitumaan edellisiltana tai hyvissä ajoin aamulla, loput aineet pataan ja uuniin ja maukas seurusteluruoka on valmis. Ohjeen sain ystävältäni Riikka-Marilta. Tähän pataruokaan ei montaa ainesosaa tarvita, eikä säätämistä maustamisen kanssa, suolaakaan ei tarvitse lisätä. Kyytipojaksi riittää hyvä patonki tai leipä, salaatin tai muut vihreät voi nauttia vaikkapa alkuruokana. Lihaksi voi valita myös sitkeämpiä ruhon osia, mutta silloin kypsennysaika on pidempi. Esteettisyydellään ruoka ei hurmaa, mutta maku on sitäkin parempi.
Pizzaiola, carne alla pizzaiola on traditionaalinen italialainen ruoka tiettävästi Campanian maakunnasta. Todennäköisesti nimi pizzaiola viittaa siihen että liha tarjotaan pizzan tyyliin, tomaattisoseen ja juuston kera.


Pizzaiola

1 kg ulkofilettä tai entrecote-lihaa
1 iso purkki isoja kapriksia liemineen
4-6 valkosipulinkynttä ainakin
oliiviöljyä

2 purkkia tomaattimurskaa
2 palloa mozzarellaa

tarjoiluun hyvää leipää tai patonkia

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi uunivuokaan. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet ja kaprikset liemineen. Lorauta perään oliiviöljyä ja sekoita. Anna maustua mielellään yön yli viileässä tai useita tunteja. Lisää vuokaan 2 purkkia hyvää tomaattimurskaa sekä revi isoiksi paloiksi joukkoon 2 palloa mozzarellaa. Kypsennä vajaa tunti 200 asteisessa uunissa. Murea liha kypsyy nopeasti, sitkeämpien ruhon osien kanssa aikaa saa varata enemmän. Kannattaa testata lihapala kesken kypsennyksen. Nautitaan suoraan padasta sattumia lautaselle nostellen ja patonkia liemessä kostuttaen.



Älä anna ulkonäön hämätä. Tämä ruoka on superhyvää ja yleensä loppuu kesken.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Piparipullat ja joulutunnelmia

Joulu tuli ja meni perinteisin herkuin. Kinkku paistettiin pikaohjelmalla ja leivottiin piparipullia Hanna Sumarin pullataikinaohjeella, sitä suosittelen! Ohjetta alempana. Flunssa iski viimein ja siinäpä ne pyhät menivätkin, pikkuhiljaa alkaa vointi kohentua. Jos jo blogin päivitykseen onkin hinku, niin eiköpä tietoliikenneyhteydet takkua... mutta niistäkin selvittiin.
Joulupöydän herkkuina meillä on perinteisesti kinkku, laatikot, rosolli ja suolaista kalaa, keittoperunoita ja kinkun kastiketta unohtamatta. Taatelikakkua tietysti. Perinteinen 9 kilon kinkku tuli hankittua kokeeksi Väisäsen Kotilihalta. Pienemmän kinkun valmistaminen sujui ensikertalaiselta edellisjouluna leivinuunissa ongelmitta, nyt aikataulutus ja uunin lämmitys oli hakusessa, kun kinkkukin saapui aatonaattona vasta puolilta päivin. Pelotti, että pitääkö koko yö valvoa. Niinpä kinkku tuli nakattua ehkä turhan kuumaan uuniin ja se valmistuikin muutamassa tunnissa silläaikaa, kun kyläiltiin. Vähänkö jänskätti, mutta eroa hitaasti miedossa lämmössä muhineeseen kinkkuun ei huomaa, ellei tietäisi! Onkohan kinkkuvalvojaiset yliarvostettua puuhaa? Ei tullut ylikypsää eikä kuivaa kinkkua vaan juurikin passeli, 74 asteinen herkku, joka on kohta tuhottu viimeistä viipaletta myöten!

Mutta niihin piparipulliin: sattui silmään Hanna Sumarin paras pullataikinaohje, jonka mukaan tyttären kanssa leivottiin piparipullia. Niitä, joissa pipari lätkäistään pullan selkään sekä sellaisia, joissa piparitaikina kaulitaan pullataikinan sisään korvapuustien tyyliin. Ihan parasta herkkua ja toimii joulunkin jälkeen. Hanna Sumarin Lucia-pullat löytyvät Topi- Keittiöiden sivuilta. Me tehtiin noin 9 tavallista, isoa pullaa ja toistakymmentä täytettyä pullaa. Yksi kaupan piparitaikina pakastealtaasta riittää tähän touhuun.

Piparipullat

taikina:
5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 munaa
2 tl suolaa
2 rkl kardemummaa
200 g sokeria
200 g voita
n. 1 kg vehnäjauhoja

1 paketti piparitaikinaa (500 g) sulatettuna
voiteluun kananmuna
raesokeria ja kanelia päälle

Ota pari ruokalusikallista voista, sulata kattilassa ja sekoita voisulaan kardemumma ja kiehauta. Ihana tuoksu! Lisää maito, lämmitä kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva. Lisää sokeri, munat ja suola. Lisää suurin osa jauhoista ja alusta koneella (tai käsin) taikinaan kunnon sitko. Sulata loppu voi ja lisää se taikinaan lopuksi niin lämpimänä, kuin kätesi kestää (koneen alustaessa lisäsin ohuena nauhana noin 50-asteisen voin, enkä saanut hiivaa kuolemaan). Oma taikinani veti 950 g vehnäjauhoja, tämä voi vaihdella jauhojen kosteuden mukaan.
Kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
Me kaaviloitiin noin 2/3 taikinasta levyksi ja sen päälle kaulittiin ohut levy piparitaikinasta. Nämä rullattiin ja leikattiin noin 3 cm paloiksi, jotka kohotettiin muffinssivuoissa. Loppu taikinasta pyöritettiin pullia, joiden päälle liimattiin paksut piparit kananmunalla voidellen. Reilu puolen tunnin kohotus lämpimässä, kierrepullien päälle vielä voitelu, kanelia ja raesokeria ja paisto 200 asteessa (kiertoilma) 10-15 minuuttia.


Pullataikina oli juurikin niin herkullinen, kuin Hanna Sumari lupaa. Sama määrä sokeria ja voita, voissa kiehautettu kardemumma sekä kuumana lisätty sula voi lienevät taikinan salaisuus. Jos jotain muuttaisin, niin ehkä vähentäisin hiivan määrää.


Piparitaikina ehdittiin kaulia aika ohueksi. Keksittiin laittaa kaksi pipari päällekkäin, sillä piparin pitää olla pehmeää ja maistua pullan päällä.


Piparikierrepullat olivat myös herkkua. Niistä voisi tehdä myös korvapuusteja, jos vaikka muffinssivuokia ei löydy.



Joulupöydästä en muistanut kuvaa räpätä, mutta näissä maisemissa meillä syödään juhla-ateriat.


Suosikkinurkka keittiössä. Puuhellan päällä on sopivasti laskutilaa ja leivinuunin lämmityksen jäljiltä hella toimii vaikka lautasten lämmittäjänä. Alinna olevassa kuvassa lyhdyn juju tulee esille.



tiistai 22. joulukuuta 2015

Kirje Joulupukille

Vuoden viimeinen Medikokki Nuori Lääkäri -lehdessä. Jouluisia ajatuksia ja resepti karpalokarkeista. Vinkki: pakkaa karpalokarkit kauniiseen rasiaan lahjaksi! Meillä ne ovat olleet erityisesti lasten mieleen.
Alempana teksti ja resepti luettavassa muodossa.



Rakas joulupukki,

kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tai mistäpä minä muistan, jos vaikka lapsena kirjoitinkin, mies- tai naismuisti on kuulemma keskimäärin kolme vuotta, ja lapsuudestani on jo useampi sellainen vierähtänyt. Pitkään aikaan en ole siis ollut sinuun yhteydessä, katsos kun oma lapseni on kasvanut jo aikuiseksi eikä sinun palvelujasi ole tarvittu. Laitoin kyllä sinun nimissäni kirjeen tyttärelleni vuosia sitten, mutta hän taisi huomata huijauksen vaikka kirjeessä oli ihan joulupukin leimat ja kaikki. Sittemmin nämä lahja-asiat on hoidettu ihan perhepiirissä.
Olen huomannut että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin ja välillä ihan yllätyksenä. Vaikka kuinka kesän rippeitä katsellessa päättäisi, että tänä vuonna ollaan ajoissa liikenteessä pakollisten lahjusten ja hankintojen kanssa, niin viime tippaanhan ne tuppaavat jäämään. Viime vuosina tosin aineellista materiaa on hankittu vähemmän ja vähemmän, sillä iso osahan meistä hyvinvointivaltion hyväosaisista elää melkoisessa yltä kyllyydessä. Tuossa kälyn lapsuuden kodissa vieraillessani hoksasin ihan konkreettisesti, miten pienesti sitä vielä muutama vuosikymmen sitten asuttiin; ihan monilapsiset perheet kaksiossa! Yksi komero ja pari kaappia, niihin ovat kaikki tavarat mahtuneet. Entä keittiö sitten: kylmäkomero oli ulkoseinällä ja muutama kaappi välttämättömiä välineitä ja astioita varten. Muuten vielä 70-luvun alussa luokkakaverin puutalorivarissa asiointi hoidettiin ulkohuussissa, sellaisessa 12-reikäisessä, ihan keskellä kaupunkia.
Herkullista ruokaa laitettiin vaatimattomissa oloissa, vaatimattomilla välineillä, niistä antimista, mitä oli tarjolla. Luulenpa, että entisajan perheenäidit olivat aika kekseliäitä tätejä, mutta älä sotke heitä nyt niihin äiteihin joiden laittamaa ruokaa mainostetaan ihan televisiossa asti. En minä sillä, etteikö eineksetkin ole ruokaa ja ihan ok välillä, mutta kun niin arvostan sitä itse alusta loppuun tehtyä ruokaa, sitä johon käytetään tuoreita kauden kasviksia, mielellään lähellä tuotettuja ja lihaa maltillisesti, niistä maukkaammista ruhon osista, etuselästä, niskasta tai vaikka poskesta. Oletko pukki maistanut pihvilihaa viime aikoina? Kovin siitä on maku hävinnyt. Ruoan kun itse tekee, ei maistu liikaa ne E-kirjaimet ja muut lisätyt härpäkkeet, eikä tarvitse tihrustaa sitä pientä pränttiä pakkausten kyljestä (selvästi eivät halua niitä luettavaksi kun vuosi vuodelta kirjoittavat ne pienemmällä).
Tuli mieleen pukki, että oletkos sinä käynyt katsomassa broilerin teurastusta? Siitä kyllä paha mieli tulee. Kuulemma kananugetitkin tehdään ihan nahkasta ja roippeista vaan. Eihän näitä näin joulun alla haluaisi ajatella, vaikka se possu siinä mainoksessa yhtenä vuonna kehottikin syömään kanaa. Tarkoittikohan se luomukanaa?

En minä sillä, etteikö sitä saa ja pidäkin herkutella välillä ja laittaa jotakin kurmeepiperrystä! Ruoanlaittohan on mitä parasta yhdessäoloa ja harrastamista koko perheen voimin tai ystävien kanssa. Ja useammin voitaisiin käydä ravintolassakin, samalla tuettaisiin yrittäjyyttä ja helpotettaisiin Suomen tiukkaa taloustilannetta.

Mutta herranen aika, hyvä joulupukki, juttuni nyt syrjähti ja ihan meinasin unohtaa tärkeimmän! Olen ollut kaikki nämä hiljaiset vuodet tosi kiltti, enkä ole juuri ollut lahjoja vailla. Eikä totta puhuen keittiöstäni taida puuttua mitään, vaan kaikkea on yllin kyllin! Paitsi nyt se blenderi, joka hajosi kesällä ja sitä parasta ja tehokkainta mallia en ole vielä raaskinut ostaa. Niin että älä tuo paketteja tänäkään vuonna, mutta joulumieltä, rakkautta, hyvää tahtoa ja kanssaihmisistä välittämistä saat lähettää yllin kyllin. Laita niitä saman tien koko suvulle ja naapurustolle myös.

Aila
P.S. Laita mukaan vielä hiukka suhteellisuudentajua, suvaitsevaisuutta ja annos nöyryyttä, empatiaa ja kiitollisuutta unohtamatta.

Karpalokarkit
isoja karpaloita
kananmunan valkuainen
tomusokeria
Sulata jäiset karpalot. Hylkää rikki menneet. Vatkaa valkuainen kevyesti ja pyörittele karpalot ensin valkuaisessa ja sitten tomusokerissa, kunnes ne ovat yltä päältä tomusokerin kuorruttamia. Tomusokeria menee reilusti, se kannattaa levittää esimerkiksi tarjottimelle. Anna karpalokarkkien kuivaa hyvin, ennenkuin pakkaat ne rasiaan. Poista rikkinäiset, kosteat yksilöt, ne eivät säily. Tarjottimelle kokkaroituneen ylijäämätomusokerin voi käyttää leivontaan.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Jouluinen suklaajuustokakku

Suklaakakku, suklaajuustokakku, uunissa paistettu suklaajuustokakku. Alkuperäinen resepti on Soppa365-sivustolta. Yhden version teinkin vuoden viimeiseen viini-iltaan portviinien kaveriksi. Tein pohjan ohjeen mukaan, mutta uskokaa tai älkää, sössin sen kanssa urakalla! En viitsi paljastaa kaikkia yksityiskohtia, mutta keksimuru-voipohja oli lilluvaa mössöä uuniin laittaessa. Suurentelin mielessäni tehoblenderin ominaisuuksia ja jouduin lisäämään keksien joukkoon maitoa, että ne menisivät muruiksi. Meinasi mennä ihan muuksi. Tuunasin lilletin uunissa sitten vehnäjauhoilla ja ihan hyvähän siitä tuli.

Tämän kakun pohjan tein hienoksi jauhetusta piparista, maustoin vielä kanelilla. Pelkällä tummalla suklaalla kakku oli hyvin tuhtia, varsinkin kahvin kanssa. Tosin portviinin kanssa pieni pala oli erittäin maistuvaa. Tähän kakkuun lisäsin valkosuklaata, kun sitä lojuu muutenkin kaapin perällä riesaksi asti, vanhenemassa. Hyvää tuli! Sokeriksi voi valita myös yhtä laatua, maun mukaan. Kakku on 25-26 cm irtopohjavuokaan tehty, eli siihen isompaan versioon. Pieneen vuokaan ohje kannattaa puolittaa. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.


Jouluinen suklaajuustokakku

400 g pipareita hienonnettuna
140 g voita tai voirypsiöljysekoitetta
1 rkl kanelia

500 g suklaata, tummaa (60%) ja valkoista puolet ja puolet
8 kananmunaa
1 dl muskovadosokeria
3 dl fariinisokeria
5 dl kuohukermaa
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa

Leikkaa irtopohjavuokaan pohjan kokoinen leivinpaperi. Hienonna piparit joko muovipussissa kaulimella mäiskien tai monitoimikoneella. Lisää pehmeä rasva ja kaneli ja sekoita. Taputtele taikina vuokan pohjalle ja reunoille mahdollisimman ohueksi kerrokseksi. Lämmitä uuni 180 asteeseen (kiertoilma). Paista pohjaa noin kuusi minuuttia. Kakku kannattaa varmuuden vuoksi paistaa pellin päällä, jos taikinasta sattuu karkaamaan rasvaa vuoan pohjan ja reunan välistä.
Sulata suklaat mikrossa lasikulhossa, välillä sekoittaen. Mausta karedemummalla ja suolalla. Varo polttamasta. Vatkaa kananmunat ja sokerit tiukaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä kaikki täytteen aineet. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista uunissa noin 45-50 minuuttia, lämpötilaa voi laskea loppua kohden, jos kakku näyttää tummuvan liikaa. Kakku on kypsä, kun täyte ei enää juurikaan hylly vuokaa heiluttaessa. Katkaise lopussa uunin virta ja anna kakun olla uunissa vielä kymmenisen minuuttia. Täyte kohoaa paiston aikana reilusti, mutta laskeutuu jäähtyessään. Odota seuraavaan päivään ja tarjoa vaikkapa mustikoiden ja vaniljajäätelön kera.


Suklaakakku toimii loistavasti portviinin kanssa.


Kakku matkasi työkavereiden iloksi, kun kuulemma en enää tarpeeksi usein heille leivo ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Blogiringin joulukalenterin luukku 20: sienisalaatti

Nyt on viimeiset päivät suunnitella herkkuja joulupöytään. Tässä helppo ja nopea suolainen lisä joulupöytään. Perinteisien jouluherkkujen lisäksi on kiva kokeilla aina jotakin uutta, miksei sienisalaattia? Tai jos olet perinteisen metsäsienisalaatin ystävä, muttet tänä vuonna rouskuja ja muita suolasieniä saanutkaan, kokeile tätä reseptiä. Tai jos et tykkää perinteisestä sienisalaatista, tätä kannattaa kokeilla: nopea valmistaa, raikas, maukas ja miellyttävä. Eikä liian suolainen. Jos et saa käsiisi tryffeliöljyä, luulenpa että salaatti on varmasti ihan hyvää ilmankin.
Blogiringin joulukalenterista löydät monta hyvää ohjetta ja niksiä, niin ruokaohjeita, askartelua ja muutakin jouluun liittyvää. Eilisen luukun takaa löytyy Prinsessakeittiö ja huomenna vuorossa on Jotain tekemistä-blogi. Käy kurkkaamassa! Ja jos jouluvalmistelusi ovat pahasti vaiheessa, käy hakemassa vertaistukea Missä on joulumieli?-kirjoituksesta.


Sienisalaatti tuoreista herkkusienistä

rasia tuoreita herkkusieniä
1 pieni sipuli, tilkka öljyä
purkki creme fraichea
suolaa, pippuria
hiukan raastettua sitruunan kuorta
hiukan tryffeliöljyä

Valikoi tuoreimmat kauniin valkoiset sienet, joissa heltat ovat vielä mahdollisimman vaaleat. Pilko sienet pieneksi. Hienonna sipuli ja laita mikron kestävään kulhoon ja lorauta tilkka hyvää öljyä. Kuumenna sipulisilppua mikrossa kymmenen-kaksikymmentä sekuntia, kunnes sipuli hiukan pehmenee. Näin sipuli on lempeämmän makuinen, muttei kypsä, eikä peitä sienen makua. Sekoita sienet, sipuli ja creme fraiche, mausta suolalla ja pippurilla. Pese sitruuna ja raasta kuorta hiukan salaatin joukkoon. Lorauta lopuksi tilkka tryffeliöljyä ja sekoita.



lauantai 19. joulukuuta 2015

Missä on joulumieli?


Joulumieli jokaiselle? Kaiken kiireen keskellä monelle pukkaa joulustressi. Pitää ehtiä tehdä se ja tämä valmistelu, ostaa lahjat, lähettää kortit, muistaa läheisiä. Siivota ja koristella koti. Ja vielä hoitaa kaikki arjen askareet. 
Lapsuuden kodissani, kuten varmaan monessa muussakin taloudessa ennen vanhaan, joulu ei tullut ilman suursiivousta. Vaikka siihen aikaan perusteellinen siivous tehtiin kerran viikossa, vaihdettiin lakanat, kiillotettiin vessojen posliinialtaat ja pyykit pestiin pulsaattorikoneella ja huuhdottiin käsin, joulun alla siivottiin vielä tarkemmin. Jouluksi kaapitkin piti olla ojennuksessa. Tätä rutiinia noudatinkin aika monta vuotta vielä omassa kodissani. Saattoi pinna olla tiukalla jouluaattona, ehkäpä jokunen riitakin virisi helposti. 

Tänä syksynä ajattelin, että aloitan jouluvalmistelut ajoissa, eipähän jää viime tippaan. Viikot kuluivat sukkelaan ja ilmat olivat välillä miltei kesäiset; mikä kiire tässä on. Kaiken masentavan uutistulvan keskellä niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin, joulumieli tuntui olevan hukassa ja virta vähissä; onko nyt tulossa raskas joulu? 

Tätä postausta kirjoittaessa jouluun on vielä kuusi yötä (5, en näköjään osaa laskea). Voisi ajatella, että ruokaintoilijan joulumenu on suunniteltu ja jo pitkälti toteutettu, piparit paistettu ja askarreltu jotain uutta joulukoristetta. Vaan kun ei ole! Ei ole leivottu ei. Kinkku on kyllä tilattu, sehän on jo puoliruokaa. Ei ole edes siivottu. Askarrella on kyllä koetettu pitkästä aikaa, mutta projektit ovat kesken ruokahuoneen pöydällä, eikä kaiken muun kaaoksen lisäksi siitä enää paljon välitä. Eikä kortteja lähetetty kuin muutama. Anteeksi kaikki sukulaiset ja ystävät, olette silti mielessäni! Kun perheessä piiiitkästä aikaa jyllää flunssavirus, jää nähtäväksi, iskeekö se minuunkin juurikin loman alkajaisksi, vaiko se työstressin laukaisema  ensimmäisten lomapäivien kruunu päänsärky. Yhtä kaikki, jouluhössötystä ei meillä tänä vuonna nähdä. Ei enää tarvitse siivota kotia lattiasta kattoon komeroita myöten. Ei tarvitse olla sitä ja tätä ja tuota joulukukkaa, koristetta ja liinaa vain siksi kun aina on niin ollut. Joulu tulee vähemmälläkin stressaamisella.

Onneksi joulumieltä on jo hitunen. On sitä tullut sieltä täältä, vaikkapa tunnelmallisesta joulukonsertista tai Joulupuukeräyksestä, jolla hankitaan joka vuosi lahjoja vähävaraisille lapsille. Ehkä joulu konkretisoituukin parhaiten lasten kautta, heidän joulunodotustaan seuraten, joulujuhlien ja joulukirkon myötä? Lasten kasvettua niistä on valitettavasti vieraannuttu. 
Muutama joululahja on onneksi ostettuna, läheisille, rakkauden osoituksena. Toivon, että kotini on vielä siisti ottamaan joulua vastaan ja ne muutamat perinteiset jouluruoat aattona pöydässä, ihan vaatimattomasti. Toivon lepoa ja rauhaa, hyvää mieltä ja kiireetöntä yhdessä oloa, sillä tiedän, että jouluna kaikki rakkaani ovat koolla yhteisen pöydän ääressä. Se riittää.
No, kyllä se joulukuusi laitetaan ja runsaasti kynttilöitä. Taatelikakku ja tuoretta ruisleipää ainakin. Kun muuttolinnut pyrähtävät jouluksi kotiin, siitä syntyy joulumieli.


Vuosi sitten saatiin valkea joulu.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Stalinin makaronit ja Alfred Hitchcockin suosikkipiiras

Perinteinen kinkkupiiras hiukan eri tavalla. Ei liene salaisuus, että Hitchcockin linjojen salaisuus oli hyvä ruoka ja juoma. Tämä ja monta muuta historian henkilöiden tai tapahtumien herkkua tarinoineen löytyy Stalinin makaronit- kirjasta. Tarinat ovat viihdyttäviä ja resepteistä löytyy varmasti jokaiselle jotain kokeiltavaa. Oiva lahjaidea! Muita keittokirjavinkkejä löytyy täältä.
 
 
Alfred Hitchcockin suosikkipiiras
 
150 g voita
5 dl vehnäjauhoja
1 keltuainen
suolaa
1/4 dl vettä
 
100 g kinkkua suikaloituna
2 sipulia hienonnettuna
4 munaa
muskottia
cayennepippuria
4 dl maitoa 
 
Nypi paloiteltu voi muiden ainesten kanssa taikinaksi, anna levätä jääkaapissa puoli tuntia. Painele tai kauli piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Pistele taikina haarukalla. Levito kinkkusuikaleet pohjalle. Ruskista hienonnettu sipuli voissa ja levitä kinkun päälle. Vatkaa munat, suola ja mausteet, lisää joukkoon maito. Kuumenna munamaitoa liedellä miedolla lämmöllä, kunnes seos sakenee. Kaada seos kinkun päälle ja paista 225 asteessa noin 30 minuuttia.
 
 
Perinteinen kinkkupiiras, mutta munamaidolla en ollut ennen sitä peittänyt. Saatoinpa muuten maustaa piirakkaa vähän reilummin.

torstai 17. joulukuuta 2015

Lahjavinkit

Viime hetken lahjavinkkejä kokkaavalle kaverille tai perheenjäsenelle. Syksyn keittokirjakattaus on monipuolinen ja laadukas, tässä niistä osa, olkaapa hyvä.



Tommy Myllymäen Kasvikset lisukkeena ja pääruokana tuo uusia tapoja käyttää kasviksia keittiössä. Reseptit ovat todella herkullisia. Suosikkikirjani! Matti Lempisen ja Master Chef 2014 voittajan Miro Kurvisen Kokkikoulussa tehdään parempaa ruokaa, mm. klassikkoannoksia. Max 30 minuuttia on Master Chef 2013 voittajan Kiran toinen keittokirja, täynnä nopeita ja herkullisia reseptejä. Taatusti nuorten mieleen. Koko Suomi leipoo voittajan Liisa Westerbergin Leivontakirja makeaa on kauniisti kuvitettu ja täynnä ihania makeita ohjeita. 2013 Top Chef voittaja Kira Weckmanin Latinomakuja on testattu täällä ja hyväksi havaittu. Samoin Richard McCormickin Pariisi,kirja joka on omiaan nostamaan matkakuumetta.


Katusoittajan keittokirja on opastaa siihen, kuinka halvalla saa hyvää ruokaa. Reseptit on höystetty tarinoilla kirjoittajan matkan varrelta, tosielämän kokkailua pienellä budjetilla. Henri Alenin Vuoden keittokirjan resepteillä valmistetaan huippukokin ohjein rouheaa ja maukasta ruokaa ilman turhia kikkailuja. Stalinin makaronit-kirjaan on koottu joukko reseptejä, joiden taustoista, historian tapahtumasta tai henkilöstä tarjoillaan mielenkiintoinen kuvaus. Sopii vähän nuoremmallekin, historiasta kiinnostuneelle kokille. Jamie Oliverin Arjen superruokaa on tuhti paketti terveellisiä mutta maukkaita aterioita aamiaisesta lähtien. Resepteihin on laskettu ravintoarvot sekä kalorit. Monta hyvää reseptiä jo bongattu. Rapeat sipsiherkut on testattu täällä. Kuvasta puuttuu Mikko Takalan Street food: suosittelen isolla ässällä! Siitä juttua täällä.
Ei kun vaan ostoksille, viikko on vielä aikaa jouluun!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Makumatka Etelä-Afrikkaan

Matkailu keittiössä saa jatkoa. Järjestettiin teema-menu isommalle porukalle, tällä kertaa matkamme suuntautui Etelä-Afrikkaan niin ruoan kuin viinienkin osalta. Voin sanoa, että tähänastisista menukokonaisuuksista kyseessä oli nappisuoritus! Rentoa ruokaa, hyvin valitut viinit ja hyvää seuraa, mikäpä voisi olla mukavampi tapa viettää vapaapäivää? Samalla porukalla on siis kokattu ennenkin, mm. 10 ruokalajin sieni-illalliset sekä Espanjan eväät.
Monikulttuurisuus näkyy Etelä-Afrikan keittiössä. Hollantilaisten siirtolaisten malaijiorjien ruokaperinne näkyy vahvasti makumaailmassa. Oman vaikutuksensa ovat antaneet hollantilaisten ja brittien lisäksi Ranskasta uskonnollista vainoa paenneet hugenotit, jotka muuten perustivat maan ensimmäiset viinitilat. Lisäksi intialaisen keittiön mausteisuus näkyy ruoissa. Erilaiset curryt, joissa intialaiset maut on loivennettu ripauksella makeutta, ovat tyypillisiä. Niitä nautitaan sambalien, vihannesraasteiden kera. Tyypillinen ruoka on bobotie, mausteinen jauhelihavuoka, jossa on päällä usein kananmunaa. Grilliruoka, braai on myös suosittua.


Kokkikaveri Ulla Mattinsa kanssa palasi juuri Etelä-Afrikan visiitiltä, jolloin tuoreessa maistissa oli maan makupaletti. Kuvan herkullinen maustesetti tuliaisina.

 
Tervetuliaismaljat tätä laatua, todella hyvää!

 
Tyypillinen Etelä-Afrikkalainen snack, perunalastujen korvike: biltongia eli kuivattua lihaa sekä pähkinöitä.
 
 
Alkupalojen katkaravut Santa-Carolinan tapaan valmistumassa.

 
Pöytä kutsuu.
 
 
Emännän kaunista askartelua.

 
Siiliviini sopi erinomaisesti alkuruoille. Tiedänkin erään siilien ystävän, jolle tämä myös sopisi ;)
 
 
Kylmä avokadokeitto ja Santa Carolinan katkaravut. Tyylikäs keitto ripauksella Tabascoa, katkaravut joissa chili, valkosipuli ja korianteri muodostavat ihanan maistuvan liiton.

 
Suun raikastajana ennen punaviinitastingia melonigranita.

 
Toimii todella hyvin ja helppo valmistaa.

 
Illan punaviinikattaus. Vasemman puoleinen Alkon perusvalikoimasta, Solms:t suoraan tilalta, loput Alkon Arkadianmäen myymälästä Helsingistä. Kelpo setti, jonka pisteytys oli melko tasainen.

 
Lammaspataa, Geelrys eli maustettua riisiä, kurkku- ja porkkanasambalia. 6 tuntia uunissa muhinut lammas oli ihanasti mausteinen, tulisuutta loivensi sopivasti kastikkeen kuivatut aprikoosit.Loistavat maut, tätä on tehtävä lisää. Parhaat maut koko setissä, jota sambalit raikastivat sopivasti. Ronskisti aseteltu, mutta maut korvasivat tuon puutteen!

 
Jälkiruokakimara. Malvapudding on tyypillinen jälkiruoka Etelä-Afrikassa, sitä tarjottiin kuulemma joka paikassa. Lisukkeeksi chai latte-rooibosjäätelöä, rooibossiirappia, mangogeeliä, passionjäädyke, pekaanicrumble ja vielä persimonia.

 
Naked cake, mangopassion ja limenougat täytteillä. Täytekakku ei kuulunut makumaan tapoihin, mutta juhlistettiin pariakin pyöreitä vuosia täyttänyttä.
 Reseptiikkaa kirjaan tänne blogiin myöhemmin, olkaahan kuulolla. Voin vilpittömästi suositella Etelä-Afrikan makuja, ne sopivat hyvin suomalaiseen makuun. Sopivasti mausteisuutta ja tulisuutta loivennettuna ripauksella makeutta.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kurpitsaleipä

Itse leivottu vaalea leipä, hapanjuureen leivottu leipä on muodostunut meidän perheessä joka viikkoiseksi tavaksi. Kaupan leipään ei ole turvauduttu tänä vuonna paria poikkeusta lukuunottamatta. Hapanjuuret elelevät ja voivat hyvin niin jääkaapissa kuin taikinakorvossakin. Parikin kertaa on tullut tehtyä kurpitsaleipää, jonka mausteet johdattelevat hyvin jouluun. Leipä sopii hyvin minusta myös joululeiväksi. Mikäli hapanjuuri ei majaile jääkaapissasi, sen voinee korvata noin puolikkaalla hiivalla, kohotusajat todennäköisesti lyhenevät. Jauhojen määrä liippuu mm. niiden kosteudesta. Näillä määrillä, tosin punnitsen ne, omat leipäni ovat onnistuneet. Kurpitsasoseen olen lisännyt vasta vaivaamisen lopussa, lieneekö sillä oleellista merkitystä leivän sitkon kannalta.

Kurpitsasosetta varten halkaise talvikurpitsa useampaan lohkoon, poista siemenet ja kypsennä noin 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes kurpitsa on pehmeää. Poista kuoret, jäähdytä ja soseuta.


Kurpitsaleipä

esitaikina:

2 dl hapanjuurta
7 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
7 dl vettä

Sekoita kaikki edellä mainitut aineet kulhossa ja peitä kelmulla. Seisota useampi tunti, kunnes seos alkaa kuplia, aikaa menee huoneen lämpötilasta riippuen 3-5 tuntia. Esitaikinan voi tehdä myös edellisiltana ja säilyttää jääkaapissa.

lisää esitaikinaan:

7 dl vehnäjauhoja
3 dl kurpitsasosetta
kurpitsansiemeniä (pistaasipähkinöitä)
1 rkl kanelia
1 rkl jauhettua inkivääriä
4 tl suolaa (=16 g)

Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa koneella ainakin 10-15 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa nopeammalla teholla 5 minuuttia. Lisää kurpitsasose, mausteet ja kourallinen siemeniä, halutessasi myös pähkinöitä ja vaivaa sen verran, että taikina sekoittuu. Laita taikina öljyttyyn kannelliseen astiaan ja kohota kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile pellille leiviksi. Anna kohota kaksinkertaisiksi.
Lämmitä uuni 250 asteeseen (kiertoilma) ja laita uunin pohjalle vesiastia, niin saat leipiin rapean kuoren. Paista leipiä noin 20 minuuttia, laske sen jälkeen uunin lämpöä 220 asteeseen ja noin vartin päästä 200 asteeseen. Aukaise uunin luukkua muutama  kerta paiston aikana. Ota loppuajaksi vesiastia pois. Paista yhteensä noin 45-50 minuuttia. Anna leipien jäähtyä ritilällä ja säilytä leivät esim. ilmavasti folion alla.

 
Harmillisesti ei ollut kuvaa leikatusta leivästä, jossa on kookkaat ilmakuplat ja ihana oranssinen väri. Vihreät pistaasipähkinät näyttävät leivässä kivalta.