Autoillen Skotlannissa

Äskettäisen Skotlannin visiitin parhaita paloja. Parissa päivässä Skotlannin maaseudulla ehtii kokea vaikka mitä. Auton vuokrausta Skotlannissa tai ylipäätään Brittein saarilla suosittelen tämän kokemuksen jälkeen. Ehdittiin nähdä Loch Lomond, Trossarchsin kansallispuistoa, Ylämaata; Glencoe,  007 ja Skyfall Skotlannissa, Sea Life Centre, Skotlannin länsirannikkoa; Oban ja ylipäätään huikean kaunista Skotlannin luontoa. Suosittelen mökin vuokrausta Skotlannissa tai bed&breakfast-majoitusta.

Ubiquitous Chip-ravintolassa nautitun loisteliaan illallisen ja seuraavan päivän Glasgown fiilistelyn jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja hurautimme taksilla Trifty-autonvuokraamoon, johon Simo oli tehnyt varauksen. Kotvasen paperisodan jälkeen saimme allemme tuliterän, vain 13 mailia ajetun sporttivarustellun Toyota Yariksen. Ilta ehti pimetä matkalla kaupungista maaseudulle. Glasgowsta Ylämaalle (Highlands) vie oikeastaan yksi pääväylä, meikäläisittäin suorastaan sivutie, A82 Loch Lomondin, Brittein saarten suurimman järven länsirantaa seuraten. Tämä reitti täytyy valita myös mennessään Skyen saarelle. Edinburghista pohjoiseen voi valita ensin M90 moottoritien, jos mielii Loch Nessin hirviötä ja Invernessin pohjoista, nykyisin kasvavaa, lapsiperheiden suosiossa olevaa rauhallista kaupunkia katsastamaan. Jonkinlaista käsitystä paikoista ja reiteistämme saa, kun valitsee tämän kartan, kirjoittaa riville Glasgow ja siirtyy avautuvassa kartassa ylävasemmalle tarpeen mukaan näkymää pienentäen tai suurentaen.
Pientä epäjärjestystä podimme matkan alkuvaiheilla, kun Glasgown laitamilla reitin varteen ei sattunut yhtään supermarketia. Kohteessamme Tyndrumissa, josta nuoriso oli varannut majoituksen, oli tietojen mukaan vain pieni kauppa, joten ruokaostoksia täytyi tehdä etukäteen. Viimeinen sillanpääasema ennen Loch Lomondin mutkaisia teitä olikin Dumbarton ja Alexandria, joista jälkimmäisestä vielä toimiva herra google löysi Morrison-ketjun marketin. Siirtymätaipaleilla netti saattaa lakata toimimasta ja mm. Skyen saarelle matkatessa myös puhelinyhteydet katkeavat pitkäksikin ajaksi. Ilman suurempaa suunnitelmaa kaupasta kerättiin parin päivän evästys mukaan lukien brittikauppojen tapaan alennusmyynnissä valkoviinipullo sekä pari Punk-IPA-olutta, sehän on muuten Skottilaista alea. Loch Lomondilla tie muuttui todella kapeaksi ja mutkaiseksi, eikä säkkipimeässä maisemista ollut tietoakaan. Toista kertaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä autoileva kuskimme oli nopea ja varmaotteinen ja vihdoin kiven heiton päässä ennen Tyndrumin kylää löytyi majapaikkamme  

kaunis Glengarry House; Bead&Breakfast ja sen takana rinteesssä pikkuinen mökki. Äärettömän ystävällinen isäntäpari on muuttanut Skotlantiin 6 ja puoli vuotta takaperin. BB:n puolella käytetään lähiseudun tuotteita ja talossa ja mökissä lajitellaan jätteet. 

Täysin varustellussa kahden makuuhuoneen mökissä oli suorastaan loistokas keittiö juurikin tarpeellisine välineineen ja perusmausteineen. Tv, dvd, dvd-kirjasto, sählöpatterit, sähkötakka ja kylpyhuoneen hyllyllä pientuottajan saippuaa ainakin neljää eri sorttia. Jääkaapissa odotti pullo paikallista maitoa ja pöydällä rasiallinen emännän leipomia kaurapikkuleipiä, Flap Jackeja. Loistokasta! Kaikki tämä 50 puntaa/yö (high season). Hiljaisempana aikana hinnat ovat edullisemmat, mutta sähköstä maksetaan kulutuksen mukaan. Makuuhuoneen hyllyllä oli vielä karvapussissa kuumavesipullot, mutta niitä ei tarvittu, mökki lämpeni nopeasti.

Kevyen iltapalan ja erittäin hyvin nukutun yön jälkeen ikkunasta pääsi ihailemaan Ylämaiden karunkauniita maisemia.

Lampaita on varmasti Skotlannissa vielä enemmän kuin Ylämaan karjaa.

Pihalla tepasteli kukko kanoineen. Mökin ohjekirjassa muistutettiin erityisesti, että ruokkia ei omin luvin saa, vaikka kuinka kerjäisivät.

Valtasoa Skotlannin tiestöä on todella kapeita ja mutkaisia. Paikoin on yksikaistaisia teitä, kuten Skyen saarella ja syrjäisemmillä kylillä, ohituslevikkeineen. Yöllä ajamista helpottaa suuresti, kun tien keskiviivassa on hiukan koholla olevia heijastimia. Ilman niitä tiellä pysyminen olisi hankalaa. Paikoin, leveämmillä teillä, näitä on myös tien laidoilla. Reunaviivan jälkeen teillä ei yleensä ole minkäänlaista asfaltoitua piennarta; käveleminen ja pyöräily tapahtuu etupäässä henkensä kaupalla. Niitä, pyöräilijöitä näki aika ajoin. Toisella puolen saattaa tien vieressä olla kivimuuri ja toisella puolen aita. Pienen aamujaloittelun jälkeen päätin säästää henkeni, vaikkei liikennettä juuri ollutkaan ja palata kameroineni mökin lämpimään. Pian päästiin starttaamaan kiertoajelullemme. Jostain kumman syystä Tyndrumin kylän  turisti-info on kiinni launataisin ja sunnuntaisin. Onneksi tien toisella puolen matkamuistomyymälä-baari-ravintolakompleksissa myytiin erävarusteiden lisäksi myös karttoja. Kartta auttaa reitin suunnittelussa huomattavasti paremmin kuin navigaattori.

Tyndrumista jatkettiin siis edelleen A82.ta pitkin suuntana Glencoe. Autoilija saattaa pysähdellä levikkeille juuri silloin kuin huvittaa kuvailemaan tai jaloittelemaan. Tyypillinen skottlainen hiukan tuulinen tihkusateinen sää ei haitannut. 

Jossain matkan varrella jaloteltiin jonkin matkaa. Tien varrella kulkee patikkareitti West Highland Way, jonka reilun 150 km taivaltamiseen alusta loppuun voi varata jokusen tovin. Kylistä voi valita myös lyhyempiä reittejä, munroja. Karttoja on hyvin saatavilla ja matkan varrella on runsaasti majoitusta.

 Alkavan syksyn myötä värien kontrastit ovat hyvin kauniit.

Ennen Glencoeta on kolme vuorenhuippua vieretysten, The Three Sisters. 

Kuvaan mahtui niistä vain kaksi.

   Kanervaa kasvaa Skotlannin nummilla ja vuorenrinteillä runsaasti. Paras kukinta oli jo ohi. Kanerva hyödynnetään juuria myöten: niistä tehdään mm. puristamalla ja väjräämällä hyvin kauniita koruja.

Merkittävä näkymä Glencoeta lähestyttäessä. Tässä on kuvattu eräs uusimman Bond-elokuvan kohtaus.

Ja tässä. No, tosiasiassa tämä elokuvan talo, jossa Bond on viettänyt lapsuuttaan, on rakennettu jonnekin Etelä-Englantiin. Glencoen maastoissa vietettiin kaksi kuvauspäivää.

Glencoen turistikeskuksessa oli pieni näyttely elokuvan tekemisestä. James Bond palaa juurilleen. Glasgown elokuvateatterin ensi-iltanäytöksessä yleisö kuulemma repesi elokuvarepliikin -Welcome to Scotland- kohdalla.

Sam Mendes, ohjaaja.

Alhaalla roikkuvat pilvet ja pilvien lomasta paistava aurinko loivat hienoja kontrasteja. Niitä on toivotonta tallentaa kuviksi.

Glencoen laakso on kuuluisa McDonaldin klaanin joukkosurmasta, Massacre of Glencoe. Historiallisella alueella kulki polku, jonka varrella oli kaatuneita vanhoja puita ja istutuksia. Skotlannista vain noin 15% on metsää, syynä polttopuun tarve, rakentaminen ja laidunmaaan tarve, eikä luontaista uusiutumista päässyt tuulisilla ja karuilla mailla tapahtumaan. Omat puhdistuksensa on kokenut tämäkin seutu: paikallisia asukkaita häädettiin ylämailta pakolla 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alussa, jotta saatiin laidunmaata lampaille. Ihmisuhreiltakaan ei vältytty.Nykyisin systemaattisen metsänuudistuksen tarkoituksena on lisätä huomattavasti metsäpinta-alaa. Puunhakkuu paikoin erittäin jyrkillä rinteillä on haastavaa. Metsäkoneita on ostettu jonkin verran myös Vieremäläiseltä Ponsselta. 

Glencoen kylässä on muistomerkki McDonaldsin klaanille.

Ylämailla muuten kaikki paikkakuntien nimet ovat myös gaelin kielellä, jota puhuu vajaat 60 000 ihmistä äidinkielenään, suurimmaksi osaksi Skotlannissa.

Välillä täytyy tankatakin. Glencoen kylän paikallisessa kuppilassa tavanomainen annos, jonka yllätys oli loistavan makuinen pihvi! 28 päivää riippuneesta naudan lihasta jauhettu grillattu pihvi oli lähes täydellinen. Punasipulichutney oli todella hyvää, samaa ei voi sanoa perunoista.

Tukevan, vain osittain syödyn lounaan, jälkeen oli aika vaihtaa kuskia. Pienellä jännityksellä olin suhtautunut tähän haasteeseen vasemman puoleisesta liikenteestä. Mutta, itsensäkin voi yllättää: pienen tovin jälkeen automaattivaihteisella sporttiautolla mutkaiset tiet hyvin kauniine maisemineen tulivat valloitetuksi. Autoilu oli niin hauskaa, etten olisi malttanut antaa Simon ajaa! Sen verran itsesuojeluvaistoa toki löytyi, etten nyt tohtinut kotimatkalla Glasgown keskustan kaoottiseen liikenteeseen lähteä. Näillä erittäin kapeilla teillä nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 50 mailia (n. 80 km) tunnissa ja hiukan leveämmällä baanalla 60 (n. 100 km/h). Mutkista varoitettiin kyltein vähennä nopeutta. Meilläpäin moinen kaahailu ei tulisi kyseeseen. Ohituspaikkoja ei juurikaan ole, mutta äkkiä vauhtiin tottuu ja näppärällä ja kulkevalla pikkuautolla pääsi hyvin ohikin.

Kauniita linnoja osui kohdalle jokunen, mutta pysähtymispaikkoja ei välttämättä ole.

Skotlannin länsirannikolle saapuessamme vuorovesi oli paljastanut rannat.

Monet mielenkiintoiset kohteet tulevat yllättäen mutkan takaa, joten Sea Life Centreen päästäksemme täytyi tehdä u-käännös. Mielenkiintoinen pieni nähtävyys meren rannalla, jonka pääasiallinen tarkoitus on pelastaa tavalla tai toisella vammautuneita hylkeenpoikasia ja päästää ne takaisin luontoon.

Akvaarioissa on kattavasti esillä mereneläviä. Meduusat ovat varsin kuvauksellisia.

Kalalajit tulivat tutuksi. Eräässä akvaariossa oli kaksi kolmemetristä valtavaa ankeriasta. Pallokaloja ja muita myrkyllisiä ötököitä, pohjaan maastoutuneita kampeloita, alituisessa liikkeessä ryhmässä uivia makrilleja...

Rausku esitti toistuvasti aavetanssiaan urkkien samalla vedenpintaan.

Kilpikonnien hartaushetken merkitys jäi epäselväksi. Eläväisiä saukkojakin oli ulkosalla.

Muutaman kerran päivässä tasatunnein on mahdollisuus seurata hylkeiden ruokintaa. Tarhan vakioasukit Laura, Pippa ja Macy viihdyttävät yleisöä. Laura, suurin edessä, on syntynyt tarhassa, eikä tule pärjäämään luonnossa. Pippan ja Macyn todettiin sairastavan kilpirauhasen vajaatoimintaa, eivätkä ne pärjää ilman päivittäistä tyroksiinilääkitystä. Hylkeet ovat hyvin seurallisia, toimeliaita ja halukkaita oppimaan. Temppujen tarkoituksena, kuten siniseen keppiin asti kurkottaminen, käteen koskettaminen, antavat kouluttajalle tilaisuuden tutkia räpylät, hampaat ja hylkeen muu kunto. Palkkioksi tuoretta kalaa.

Laura vanhimpana oli taidokkain ja nouti myös rengasta. Macy oli vielä pelokas ja ujo, mutta osasi käydä koskettamassa kouluttajan kättä. Tarhassa on pelastettu ja laskettu takaisin mereen tähän mennessä 180 hylkeenpoikasta, joista yksikään ei ole joutunut takaisin pyydyksiin. Lauran, Pippan ja Macyn tehtävänä on kouluttaa hylkeenpoikasia olemaan laumassa ja pitämään puolensa ruokaa hankkiessa. 

Hyvin mielenkiintoinen iltapäivä hylkeiden ja muidenkin merenelävien elämästä oppien. Matka jatkui vehreää rannikkoa pitkin aurinkoisessa säässä kauniin Obanin suuntaan. Lisää automatkastamme seuraavassa postauksessa.