lauantai 22. kesäkuuta 2013

Keskikesän Jussi Vol. 2

Real midsommer magic:

7 + 7 tuntia siivousta
7 koneellista pyykkiä
7 kaappia putsattu
7 huonetta puunattu (kylppäri ja vaatehuone lasketaan)
7 kassillista roskia (ainakin)
7 x 7 lakanaa ja pyyhettä viikattu
7 laaria puutarhaa hoidettu (= huikea orvokkiviljelmä parvekkeella)
7 kilometrin hölkkä (pientä liioittelua)

Blogireality:


Juhannusaaton lounas. Aamiaiseksi oli kahvia.
Tärähtänyt kuva; kuka hullu kuvaa pehmistä; se sulaa!


Salaatin tähteitä päivälliseksi.
Suoraan rasiasta.


Kello neljän juhannus.


Kello viiden kahvi ja juustokakkua.
Ihan parasta kakkua!
Lapsen tekemää.


Pari leipää vielä.
Tosi hyviä!
Itse tein.


Tryffeli- ja sarviapilajuustoa. 
NAM!


Pikkasen vielä maitojäätelöä...


Keskikesän juhlaa! 

Kahden päivän saldo:

Hirveen, hirveen ahkera olo.
Erittäin, erittäin hyvä ja kevyt pää!
Kohtalaisen kipeä selkä:
muisti pelaa: a) siksi siivoan harvemmin b) siivous ja lenkki eivät sovi yhteen.
Nyt voisi jussi sehän meni jo  kesäloma tulla!

Entä ne 7 kassillista ruokaa? Uups, mitenkäs tässä näin kävi...



perjantai 21. kesäkuuta 2013

Tosi Jussia!

Lukuisten eri kohteisiin suuntautuneiden ostosreissujen saldo:

10 kg perunaa
7 kg lihaa
6 kg kaalia
3 kg sipulia
4 kg vehnäjauhoja
1 kg durumjauhoja
2 kg sokeria
2 pkt tomusokeria
2 kg voita
2 l kermaa
2 l öljyä
40 kananmunaa
6 palaa hiivaa
kukkakaalia
porkkanaa
rosmariinia
tilliä
timjamia
lipstikkaa
nokkosia
korianteria
sitruunaa
limeä
appelsiinia
viiniä
brandya
ja 
tosi 
paljon
kaikkea
muuta

Kaappasin naapurin kylmäkomeron.

Riittääkö varmasti yhden hengen juhannuksen viettoon?

 
Tarina yhden naisen tosi Jussista jatkuu,
nyt
oikein mukavaa juhannusta kaikille!


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kokkikurssilla Savonlinnassa

Sain jo talvella kutsun kokkailemaan yhteen kesä-Suomen kauneimmista kaupungeista. Mikäpä sen mukavampaa ajanvietettä, kun sääkin oli mitä parhain. Menun suunnittelussa sain hyvin vapaat kädet ja päädyin klassikkoruokiin ajatuksella, että jokaisessa ruokalajissa olisi jotain uutta opittavaa kokeneemmallekin kulinaristille. 10 hengen porukkaan mahtui innokkaiden kotikokkien lisäksi niin keittiötä kaihtavia kuin yksi ruoka-alan ammattilainenkin.




Tervehdysmaljojen ja lyhyen alustuksen jälkeen suoritettiin tehtävien jako. 


Kauppakamarin keittiön lämpötila nousi illan mittaan ammattilaiskeittiön tasolle. Hyvin mahduttiin työskentelemään ja osa ulkoisti kuorimisen ja silppuamisen baarin puolelle.



Wallenbergin pihvit punnattiin tasakokoisiksi ja kypsennettiin matalassa lämmössä uunissa odottamaan loppusilausta pankojauhoilla ja voivaahtopaistoa juuri ennen h-hetkeä.


Kaunis kattaus ja taiten asetellut kesäkukkakimput kutsuivat nauttimaan töittemme tuloksista hyvässä seurassa.


Kaikki tehtiin itse alusta loppuun; foccacian ohje löytyy täältä.


Wallenberg varsin miehisessä koossa; 150 g kermaisessa pihvissä riitti syömistä eikä tarvittu santsikierrosta. Puijo-olut, aikoinaan Gust.Raninin tuotannossa ollut, Vakka-Suomen panimon uudelleen tuotantoon ottama täysmaltainen olut sopi erinomaisesti pihvin kyytipojaksi. Myös muut juomavalinnat olivat kohdillaan.


Kyspyys oli optimaalinen. Vaikka paistista juuri jauhetun lihan voisi jättää punertavammaksikin, runsas kerman määrä ja keltuaiset vaativat riittävän kypsennyksen. Harmaaksi liha ei saa kuitenkaan mennä. 


Myös sitruunatorttu onnistui kurssilaisilta hienosti. ( tämän postauksen viimeisellä ohjeella). Vaniljajäätelö yksinkertaisesti: 5 dl kermaa vaahdotettuna ja purkki kondensoitua maitoa ja hiukan vaniljaa sekoitetaan ja pakastetaan. Kastikkeeksi kiehautin rosmariinisiirapin, joka toimi loistavasti tässä kombossa.


Ilta oli oikein onnistunut: vain pihvien kypsyydet ja piirakan paisto kellotettiin. Siitä huolimatta ajoitus eri ruokalajien suhteen oli kohdallaan, ateria oli herkullinen ja pääasia, eli iloinen yhdessä kokkaaminen saavutettiin. Voisi sanoa, että tunnelma oli kaiken aikaa hilpeän hauska!
Jokaiselle varmasti jäi kotiin vietävää reseptiikan lisäksi; vinkkejä parsan kypsennyksestä, avaimet hollandaisekastikkeen valmistukseen ja aidon Wallenbergin valmistus. 
Ja ihan kuin olisin nähnyt pienen innostuksen kipinän keittiönoviisien silmissä!


Lopuksi pääsin tarkastamaan erään kesäkeittiön. Kaikki tarpeellinen kompaktissa koossa. Kyllä tässä kelpaisi kokkailla valon tulviessa joka suunnasta, lempeiden laineiden liplatusta ja lokkien huutelua kuunnellessa!


Kotimatka taittui lämpöisin mielin, ja vain vaivoin sain ajettua pysähtelemättä monien niin kauniiden värien ja kuvakulmien ohitse. Ehkä sitten seuraavalla kerralla: oopperajuhliinhan on enää kuukausi aikaa!
Ja ehkäpä saan vielä toisen tilaisuuden; ihan kaikkia niitä todella mielenkiintoisia illan aikana kerrottuja tarinoita Savonlinnan historiasta ja Kauppaseuran seinillä roikkuvista tauluista en ehtinyt kokkailulta kuulla.


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kesäherkkuja: nokkosta ja ahvenia!

Nokkonen on ollut lapsuudesta saakka suosikkini. Pinaatista en oikein silloin perustanut, mutta nokkosia oli hauska kerätä mökillä aidan varsista, hanskat kädessä, ja ryöpätä keittoon, kastikkeeseen tai lettutaikinaan.
Nokkonen on oikeaa superruokaa, siinä on mm. seitsenkertainen määrä rautaa pinaattiin verrattuna, viisi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja kolminkertainen määrä kalsiumia maitoon verrattuna. Piitä (välttämätön luiden, nivelten ja kollageenin muodostukseen) siinä on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.
Toinen lapsuuden ehdoton kesäherkku oli savustetut ahvenet. Niistä saatiin varsinkin keväällä kutuaikaan kelpo saaliita. Puulämmitteisessä pönttösavustimessa ahvenista tuli tummapintaista, taivaallisen makuista herkkua, josta ruodot irtosivat helposti.
Ahven, Suomen kansalliskala, on yleisin kalalajimme. Proteiinin lisäksi kalasta saa runsaasti D-vitamiinia, hyviä rasvahappoja, B12-vitamiinia ja seleeniä.
Siinäpä siis terveellinen setti arki-iltaan.
Ahvenet on siis näppärintä savustaa, suolistus ja kunnon suolaus; säästyy fileoinnilta tai työläältä suomustukselta. Sähkösavustimessa 5 minuutin esilämmityksen jälkeen nämä varsin erikokoiset 5 kalaa viettivät 20 minuuttia. Suola oli riittävä, maku oikein hyvä, ja kalat sisältä kosteita, vaikka päältäpäin voisi toisin luulla. Ensi kerralla kuitenkin kokeilen suolata kalat savustuksen jälkeen suolaliemessä, katsotaan, päästäänkö silloin lähemmäs lapsuuden muistoja.

Nokkosletut

reilu dl ryöpättyä nokkosta
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 tl suolaa
mustapippuria, muskottipähkinää
1 rkl öljyä

voita paistamiseen

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Anna hetki turvota. Paista voissa keskilämmöllä pienehköjä lettuja. Isommat letut pyrkivät repeilemään. Nauti sinällään, kermaviilikastikkeen tai vaikkapa arkisesti raejuuston kera.
Herkullisia olivat, jälleen kerran! Ja tehosekoitin on ehdoton lettutaikinan valmistuksessa! Ei paakkuja, niin nopeaa!



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Soija-tacosalaatti

Sain kehitellä Blogiringin Soyappe´tit kampanjaan oman reseptin. Kun soijatuotteita on aiemminkin meidän perheessä käytetty korvaamaan lihaa, päätin päivittää tuttavalta saadun herkullisen tacosalaattireseptin soija-aikaan. Ei siis ihan oma, mutta niin herkullinen resepti, että osa kanssamaistelijoista luuli syövänsä lihaa. Mielestäni paras lopputulos syntyy, kun soijarouheeseen lisää riittävästi nestettä, maustaa ja ruskistaa sen hyvin. Tällä kertaa käytin tummaa Soyappe´tit soijarouhetta, johon lisäsin vettä, mutta nesteenä voisi käyttää myös kasvis- tai muuta lientä makua antamaan. Ohjeella tulee reippaan kokoinen illanistujaisruoka hyvinkin kuudelle. Ruuan mausteisuutta on helppo säätää laittamalla enemmän tacomaustetta tai ostamalla hottia salsa-kastiketta.

Soija-tacosalaatti

250 g tomaattimurskaa
1/2 purkkia Chunky Salsa-kastiketta (mild)
1/2 tuubia (kevyt)majoneesia (175 g putkilo)
suolaa

5 dl Soyappe´tit tummaa soijarouhetta
5 dl vettä
rypsiöljyä
1/2 pussia tacomaustetta (organic)
suolaa
limen mehua

2 avokadoa
limen mehua, suolaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 kurkku
n. 500 g rapeita salaatteja
5 dl tacolastuja
n. 150 g cheddarviipaleita
1 kourallinen tuoretta minttua
2 kourallista tuoretta korianteria

Sekoita tomaattimursa, salsakastike ja majoneesi sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Laita kastike kylmään odottamaan.

Kuumenna paistinpannulla soijarouhetta vettä lisäillen, kunnes kaikki neste on imeytynyt. Lisää öljyä pari ruokalusikallista kerrallaan ja kääntele rouhetta, kunnes se on hieman ruskistunut. Lisää tacomauste ja sekoita huolellisesti. Mausta vielä limen mehulla ja lisää tarvittaessa suolaa.

Pilko avokadot, suolaa ja purista päälle limen mehua. Halkaise tomaatit, viipaloi kurkku. Revi salaatista rouheita paloja, samoin cheddarviipaleista. Hienonna yrtit ja mursaa tacolastuja hiukan pienemmiksi.
Sekoita salaattiainekset kulhossa. Kastikkeen voi myös sekoittaa salaatin joukkoon ennen tarjoilua.




Vaaleat soijahiutaleet muuten maistuvat ihan sinällään vaikkapa välipalana jugurtin kanssa.

Reseptin tarjoaa Soyappe´tit

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Savusiikaa ja villiyrttien huumaa!

Nopeasti edennyt kevät kesä on saanut luonnon kukoistamaan kuin pikakelauksena; jo muutamassa yössä tapahtuneet muutokset ovat niin huimia, ettei meinaa perässä pysyä. Suurin harmitus onkin, kun kevään versot kasvoivat ohi niin nopeasti ja sireenikin jo kukkii, pitäisi ehtiä kaikkia ihania herkkuja keräämään ja hyödyntämään. Kuusenkerkkiä onneksi vielä on ja moni rikkaruoho on käyttökelpoinen pitkin kesää. Peltokanankaali on loistava rucolan korvike ja vesiheinän voi kitkeä kasvimaalta suoraan salaattiin. Ja haistakaapa Douglas-kuusen havuja: mielettömän aromikas, kaffirlimeä, sitruunaa!
Luonnon yrttien hyödyntäminen on lähes ilmaista huvia, suoraan vain satoa keräämään ilman työläitä kylvöjä, istutuksia ja kastelua. Suosittelen tutustumaan Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjaan, siinä jokaiselle yrtille on myös käyttösuositukset ja resepti.


Viime syksyinen sähkösavustimen hankinta on ainakin toistaiseksi nostanut savustuksen grillausta suositummaksi ulkoilmaruuanlaitoksi meidän parvekkeella. Sujuu sateellakin; ovenraosta vain lataa savustimeen purut ja pari sokeripalaa, tuikkaa töpselin pistorasiaan ja pienen esilämmityksen jälkeen savustettavan ruoka-aineen savustimeen, joka hoitaa homman itsenäisesti. Sillä aikaa voi puuhailla keittiössä, kun taas grillaus yleensä vaatii jatkuvaa läsnäoloa.


Muutama lähijärven pikkusiika sai pintaansa hyvän suolan ja ne täytettiin toiset kuusenkerkällä ja toiset lipstikalla. Sähkösavustimessa näiden savustus otti osapuilleen puolisen tuntia. Kaveriksi kypsensin pannulla öljyssä parsaa. Appelsiininmakuinen voikastike sopii loistavasti niin kalalle kuin parsallekin.



Voimakas lipstikka antoi hienosti arominsa kalalle, kun taas kuusenkerkkä jäi varsin miedoksi, kuitenkin aistittavaksi. Käenkaali eli ketunleipä on pirteän makuinen ja kaunis lisä ruokaan. Ja jos ei metsään asti ehdi, parvekekukista luonnollisesti lannoitetut pikkuorvokin kukat ovat kauniita katsella myös lautasella.