tiistai 29. marraskuuta 2016

Joulun parhaat makeiset: karpalokarkit

Ihanat karpalomakeiset, kirpeät ja makeat! Yksinkertainen, hiukan käsityötä vaativa herkku. Lapsetkin tykkää! Suloiset karpalokarkit sopivat naposteltavaksi ihan sinällään, kakun koristeeksi tai herkkulahjaksi kauniissa rasiassa. Mikä on sinun jouluherkkusi?

Tänään siivoillessa ja samalla keittiössä touhutessa yllättäen tuli jouluinen mieli. Sitä ei ole oikein tänä syksynä vileä ollut, vaikka satoi lunta ja joulua pukkaa joka tuutista. Tuntuu, että vastahan se joulu oli, nytkö taas. Ehkä jouluun valmistautuminen ja joulun odotus oli jotenkin tärkeämpää ja konkreettisempaa, kun lapset oli pieniä. Mutta tänään läikähti joulumieli! Ei suinkaan joululauluja kuunnellessa, vaan siinä siivotessa, kun keittelin omasta puolukkamehusta glögiä. Ihana makea mausteinen tuoksu täytti koko kodin! Niin se on, minun jouluni ja joulumieleni liittyy vahvasti makuihin ja tuoksuihin! Sieltä se joulu pikkuhiljaa hiipii tähänkin taloon!

Vaikka vuosien myötä lahjojen määrä on vähentynyt, jotain on kiva antaa, mieluiten jotain hyvää, itse tehtyä. Vähintäänkin omatekoista leipää tulee tehtyä lahjaksi tai maustettua hilloa tai sitten hankitaan herkkukori, jossa on vaikkapa pari hyvää juustoa ja pullo portviiniä, ainahan ei tarvitse tehdä itse.

Karpalokarkit

karpaloita
tomusokeria
munan valkuainen

Vatkaa valkuainen kevyesti rikki haarukalla. Kasta karpaloita valkuaisessa, pyörittele sen jälkeen tomusokerissa. Anna kuivahtaa, säilytä tiiviissä rasiassa. Rikkoutuneet kannattaa poistaa.
Voit pyöritellä karpaloita myös kaakaossajauhoissa, mutta ne eivät säily, vaan on nautittava heti.

karpalokarkti


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Keitetty joulukinkku ja helppo kinkun kuorrute

Joulukinkun valmistus, kinkun kypsentäminen, alkaa kohta olla ajankohtainen. Kinkun paistaminen hitaasti, matalassa lämmössä, on se tavallisin tapa. Voisiko kinkun kypsentää jollain muulla tavalla, maun ja rakenteen kärsimättä?
Viime joululomalla päätettiin, että ensi jouluna meidän perheen kinkku keitetään. Niin tehtiin lapsuuden kodissani. Isä ompeli kinkun puuvillakankaaseen ja viritti kaasukeittimelle ison punaisen emalikattilan. Siinä keittiön lattialla kattila porisi useamman tunnin. Jouluaattona kinkku kävi vielä uunissa, meillä nimittäin tarjottiin kinkku lämpimänä. Kinkun rakenne oli oikein miellyttävä, tykkäsin kovasti. Myös Vanamo ja Kolmonen 70-luvulla kuvatussa Joulu ennen vanhaan - ohjelmassa keittivät kinkun. Se ihana oranssinpunainen emalikattilakin on meillä vielä tallessa ja tänä jouluna siinä keitetään kinkku puuhellalla!
Alkuviikosta kaupassa käydessäni heräteostona lähti mukaan juhlakinkku, oikeastaan kinkkurulla, parikiloinen (ei siis mikään oikea kinkku!).  Päätin nimittäin testata kinkun keittämistä. Samassa puuhassa edellisen viikonlopun jouluruokaohjelmissa olivat Jamie Oliver ja Nigellakin. Eivät mitanneet kinkun lämpötilaa, eikä tainnut keittoaikakaan olla niin tarkka, ja keittämisen jälkeen Nigella nakkasi kinkun vielä kuumaan uuniin. Epäilen, että kuivaa tuli. No, ei mennyt ihan nappiin minun kokeiluni, kas, kun piti lähteä töihin kesken keittämisen. 2 tuntia kinkku keittääntyi ja tökkäsin kotiin tultua kuumassa liemessä lepäävään kinkkuun mittarin: 83 astetta! Kylläpä rulla kypsyi nopeasti! Nopea kuorrutus vielä uunissa (rulla on tosi ruma ilman kuorrutusta). Kuivakkahan tästä kinkusta tuli, mutta hyvä opetus! Että mittari kinkkuun heti alkujaan, ja kotona pitää olla, kun kokkaa! Keittiöstä ei poistuta, kuin korkeintaan  hetkeksi. Ja heräteostotkin kannattaa miettiä tarkkaan...

Kannattaa keittää kinkku haluamaansa kypsyyteen, jos ei käytä sitä enää uunissa. Kypsennyksen jälkeen lihan sisälämpö muuten tuppaa nousemaan asteen pari. Mikäli aikoo kuorruttaa kinkun vielä uunissa, keittäminen on syytä lopettaa muutama aste aikaisemmin. Tämä helppo kinkun kuorrute on muuten yllättävän hyvä, suosittelen!

Keitetty joulukinkku

2 kg kinkku
3 salottisipulia
tähtianis
maustepippuria
laakerinlehtiä

Kuori ja halkaise sipulit, laita kattilaan mausteiden kanssa ja sen verran vettä, että kinkku peittyy. Laita kinkkuun lämpömittari ja keitä kinkkua hiljaa poristen, kunnes saautat halutun lämpötilan. Suositellut kinkun lämpötilat vaihtelevat 72:sta 78 asteeseen. Kerran eräs kokki neuvoi kypsnetämään  kinkun 68 asteeseen, mutta vaikka en ylikypsästä kinkusta tykkääkään, tuo lukema ei ihan minulle riittänyt, kinkku oli sisältä vielä varsin kostea, hiukan epämiellyttäväkin. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, kinkku joko nostetaan liemessään viileään tai otetaan kattilasta jäähtymään. Kinkun voi kuorruttaa heti keittämisen jälkeen tai ennen tarjolle asettamista.

Kinkun kuorrute

1 osa muscovadosokeria
1 osa Dijon-sinappia
1 osa balsamiviinietikkaa

Sekoita kuorrutteen aineet ja levitä kinkun pinnalle. Laita kinkku vähintään 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi, kunnes kuorrute on saanut väriä.
Muscovadosokerin voisi korvata myös luumusoseella.




tiistai 22. marraskuuta 2016

Bagelit

Bagelit, amerikkalaiset vesirinkelit, tarjotaan runsailla täytteillä ja ne on tuttu näky meidänkin kahviloissa. Bagelit on kuulemma helppo tehdä itsekin ja pitihän sitä kokeilla. Ja siis aitoja en ole maistanut, kun en ole ameriikoissa käynyt.

Maanantai-aamu oli poikkeuksellisen vaikea. Miten voi olla näin pimeää ja märkää! Olo on viime päivinä ollut sellainen, että talviunille voisi heittäytyä ja raottaa luomiaan vasta joskus helmikuussa, kun aurinko näyttäytyy. Sen olen huomannut, että kaamosahdistuksessa ei auta jäädä sohvan pohjalle. Jotain on hyvä puuhata, kuten vaikka leipoa bageleita. Ohjeen bongasin Viimeistä murua myöten -blogista,  jossa on hyvin avattu bageleiden sielunelämää. Taikina on kiinteä, jopa kova, että saadaan tiivisrakenteiset rinkelit, siihen tähtää myös keittäminen, jolla saadaan myös sitkeä kuori.

Päätinpä siis piristää näillä synkkää maanantai-aamua, veden ropistessa ikkunaan. Käytin taikinaan leivän juurta, itse asiassa tummaa ja vaaleaa, jotka ovat sinnitelleet jääkaapissani jo puolitoista vuotta. Vaativat muuten säännöllistä ruokkimista. Hapantaikinajuuren käynnistämisestä juttua täällä. Bagelit voi toki leipoa ilman juurta, se vaan on tullut tavaksi, kun leipiin saa juurella kivasti makua. Juuren voi korvata lisäämällä hiukan hiivan, jauhojen määrää ja tekemällä esitaikinan ilman juurta. Rusinoiden sijaan laitoin bageleihini viimeiset kuusi taatelia jääkaapista sekä murensin muutaman aiemmin paahtamani kastanjan. Bagelit voi tehdä ihan ilman mausteita, mutta kivasti nuo kanelin kanssa antoivat makua.

Bagelit 10-12 kappaletta

esitaikina:
1 dl hapanleipäjuurta
3 dl lämmintä vettä
1/2 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja (puolikarkeita)

vaihtoehtoinen esitaikina:
sormenpään kokoinen nokare hiivaa
3 dl lämmintä vettä
1 dl ruisjauhoja
n. 3.5-4 dl vehnäjauhoja

Sekoita  esitaikinan tai vaihtoehtoisen esitaikinan ainekset ja jätä kelmulla peitettynä lämpimään paikkaan muutamaksi tunniksi, tai kunnes taikina alkaa kuplia. Jatka sitten seuraavasti:

lisää:
1.5 dl vettä
peukalon pään kokoinen nokare hiivaa
7.5 dl vehnäjauhoja

sekoita nämä esitakinan joukkoon ja vaivaa käsin kiinteä, lähes kova taikina, noin 10 minuuttia, yleiskoneella 5 minuuttia.

lisää:
2 tl suolaa ja vaivaa vielä hetki. Anna kohota tunnin ajan. Levitä taikina leivinpöydälle ja levitä taikinan päälle

6 pilkottua taatelia ja muutama murusteltu kastanja, jos niitä sattuu olemaan. Ripota pari rkl kanelia ja ripaus maustepippuria. Kääntele taikinan reunat täytteiden päälle ja muotoile pötköksi.

Jaa taikina 10-12 palaan ja pyörittele palloksi (jauhoja ei juurikaan tarvita). Pallojen pyörittely ei onnistu helposti, joten muotoilin rinkulat miten kuten tekemällä sormilla reiän taikinapalaan ja rumat reunat alle kääntelemällä (bagelini pohjat eivät kestä päivänvaloa).

Kohota bageleita puoli tuntia. Kiehauta kattilassa litra vettä ja 2 rkl siirappia. Keitä bageleita puolisen minuuttia (tai 1 minuutti) per puoli ja nosta reikäkauhalla pellille. Voitele keitetyt bagelit kananmunalla ja ripottele halutessasi päälle esim. unikonsiemeniä. Paista 200 asteisessa (kiertoilma) uunissa 20-25 minuuttia.


Keli on sellainen, että kuvatkin saavat olla synkkiä.



Bagelin tiivis rakenne näkyy hyvin. 


Ilman täytteitä bagelit ovat kuivakoita syötäviä, sipaisin päälle hummusta. Parhaiten nämä toimivat runsaan täytteen kera. Rakenne onnistui hyvin, mutta pohjat eivät kestä päivänvaloa, sen verran hankalaa kovasta taikinasta on saada nättejä pullia aikaiseksi. 

Siitä se maanantaikin lopulta käynnistyi. Joku on joskus todennut, että kun elämä on kovin sekaisin, moni siivoaa ja järjestää, että edes jokin osa elämässä on järjestyksessä. Toimii myös tähän maanantain ankeuteen tai kaamos- ja pimeysahdistukseen! Johan tuli hyvä mieli kun sain siivottua ja inventoitua kuivaruokakaapin! Siitä olisi ollut hyvä laajentaa vaikka imurointiin tai vintin siivoukseen, mutta töihin oli lopulta lähdettävä, jalan sateeseen muuten (ylpeä itsestäni)! 
Eilen oli kuukausi talvipäivänseisaukseen. Pikku hiljaa valoa kohti.



Valoa pimeyteen! 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

DIY virkattu valomatto

Jouluun on enää viisi viikkoa! Vielä ehtii askartelemaan ja laittamaan joulua. DIY: virkkaa valomatto! Kaunis virkattu ontelokudematto led-valonauhalla on tyylikäs sisustuselementti ja valopilkku pimeään talveen. Maton virkkaa parissa illassa.

Led-valonauhaa löytyy useimmista kaupoista sähkötarvikeosastoilta, kuten Motonetista ja rautakaupoista. Hinnat vaihtelevat kovasti, joten netistä tilaamalla saanee edullisimmat. Itsellä oli käyttämätön monivärinen 5 m led-valonauha, joten tilasin toisen samanlaisen. Kirkas led-valonauha on myös kaunis, mutta jos haluaa vaihtaa maton väriä vaikka jouluisen punaiseksi, kannattaa valita monivärinen. 5 m nauhasta saa pikkumaton, toinen 5 m tekee matosta hiukan suuremman, itse asiassa vain muutaman virkatun kerroksen verran. Jos kytkee kaksi valonauhaa peräkkäin, kannattaa varmistaa niiden toimivuus ja säädettävyys ennen virkkaamisen aloittamista ja muistaa laittaa nauhat oikein päin, että ne onnistuu yhdistää. Tosin nauhan toisessa päässä on irroitettava "piikikäs" yhdistäjä. Nauhoja kannattaa käsitellä varoen, sillä päiden juotokset ovat aika hengettömät ja voivat vaurioitua. Nehän on tarkoitettu asennettavaksi suoraan jonnekin, eikä virkattavaksi. Pitää muistaa myös, että maton päällä ei voi kävellä, joten lapsi- ja koiraperheissä se kannattanee ripustaa vaikka seinälle. Omia valonauhojani jouduttiin korjausjuottamaan, eikä niissä valitettavasti alun perinkään toiminut kirkas valo. Suosittelenkin tekemään maton yhdestä nauhasta, jos haluaa pelata varman päälle.

Matto on helppo virkata isolla virkkuukoukulla eikä aikaa mene kuin ilta tai pari. Koetin kirjoittaa ohjeen, jolla minusta tuli nätti matto, jossa valo pääsee oikeuksiinsa, eikä nauha näy rumasti ja valo tulee tasaisesti. Pääsääntöisesti kiinteät silmukat virkataan joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan, mutta kerrosten lisääntyessä kiinteät silmukat virkataan välillä jokaiseen silmukkaan, jolloin ketjusilmukka jää välistä pois, jotta matosta tulee pyöreä ja tasainen. Tämän hoksaa kyllä virkatessa. Kokeneet virkkaajat osaavat soveltaa ja suunnitella omanlaisensa maton, minulta syntyi nyt tällainen.

Valomatto
halkaisija 56 cm

tarvikkeet:
1 vyyhti (1 kg) ontelokudetta, valkoinen
virkkuukoukku nro 10
Led-valonauha (monivärinen) 5m 2 kpl

Aloitus: 5 kjs, yhdistä renkaaksi1 ps:lla
Ota led-valonauha mukaan virkkaukseen ensimmäisestä kerroksesta lähtien, kuljeta nauhaa edellisen kerroksen päällä ja virkkaa silmukat nauhan yli
1. krs: 1 pylväs, 1kjs 7 kertaa, 1 ps kerroksen loppuun
2. krs 1 ks, 1 kjs 15 kertaa, 1 ps kerroksen loppuun
3. ja 4 krs: 1 ks, 1 kjs, kiinteä silmukka virkataan joka toiseen edellisen kerroksen silmukoista, toista 3 kertaa, sitten 2 ks peräkkäisiin silmukoihin. Näitä toistetaan koko kerros.
Seuraavat kerrokset: jatka samaan tapaan, ja tee tarvittaessa enemmän kiinteitä silmukoita vierekkäisiin silmukoihin, niin että matosta tulee tasainen.
Lopuksi 1 tai 2 kerrosta kiinteitä silmukoita (maun mukaan) ja viimeiseksi virkataan kerros piilosilmukoita, jolloin reunasta tulee siisti.
Kiinteät ja ketjusilmukat olen virkannut edellisen kerroksen etumaiseen lenkkiin, mutta tämä on makuasia.







Valomatto on minusta kaunis! Halusin kuvata sen pönttöuunin edessä, niin ihanasti sotkuisen ja korjausmuurauksen jäljiltä uutta maalipintaa odottavan, suosikkivärilläni maalatun pänttöuunimme edessä :D










tiistai 15. marraskuuta 2016

Kööpenhaminan fiilistelyä

Marraskuinen Kööpenhamina antoi parastaan, no vesisateessa. Tiedettiin lähtiessä, ettei sää suosi ja että sadetakki olisi paras varuste. Lähdettiin toppatakeilla, lenkkareilla ja sateenvarjoilla varustettuna, eikä tullut kuuma. Jouduttiin turvatumaan paljon julkisiin kulkuneuvoihin, vaikka pyörällä pääsisi nopeammin. Niin rohkeita ei oltu, että olisi pyöräilty sateessa, ilman hattua, hanskoja ja sadetakkia, kuten monet paikalliset! On ne kovia!
Edellisessä postauksessa tulikin jo selväksi matkan pääanti, ruoka, perheen nuorison tapaamisen lisäksi.Tässä vielä vähän fiilistelyä viikonlopulta.  Joitakin nähtävyyksiäkin käytiin katsomassa, mutta suosiolla jätettiin parhaat palat kesälle, lämpimään ja aurinkoon. We'll be back!


Parlamenttitalon katolta avautuu hienot näkymät yli koko kaupungin ja hyvällä säällä näkyy Malmö:n saakka.


Parlamenttitalon torniin on rakennettu hissi, jonne kuljetaan jonkinlaisen patsasvaraston läpi. Kujertava puluparvi heijastuu monitorista seinälle.



Sateista Vesterhavnia.




Sadetta oli mukava käydä pitämässä kasvitieteellisessä puutarhassa.




Kuuminta sisustustrendiä edustaa kasviplaneetta.


Kaktukset ovat hyvin suosittuja viherkasveja Kööpenhaminassa.


Rakentamaton tontti on otettu kasvien haltuun.


Kööpenhaminan vanhojen tavaroiden kaupoissa vierähtää helposti päivä jos toinenkin.






Verhoja ei harrasteta. Kauniit ikkunat pääsevät oikeuksiinsa.


Kompakti tanskalainen keittiö, jossa on kaikki tarpeellinen.



Paljon jäi nähtävää ja koettavaa Kööpenhaminaan! Ensi kesää ja parempia säitä odotellessa! 

torstai 10. marraskuuta 2016

Ravintola- ja ruokavinkkejä Kööpenhaminaan

Tehtiin pikavisiitti Kööpenhaminaan viime viikonloppuna, kun kotimaassa vietettiin pyhäinmiestenpäivää. Juu, ei ollut paras turistisesonki; vettä satoi lähes koko ajan! Matkan funktio olikin enemmän toimia huoltojoukkona, kun vietiin mm. talvivaatteita nuorisolle, joka muutti syksyllä Kööpenhaminaan jatkamaan opiskelujaan. Säätilan vuoksi skipattiin moni nähtävyys ja keskityttiin olennaiseen: ruokaan!



Perjantai aloitettiin myöhäisellä aamiaisella viihtyisässä, kuulemma varsin tyypillisessä kööpenhaminalaisessa pikkukahvilassa nimeltä Vi modtes gennem ruden, osoitteessa Heimdalsgade 6. Kaikki oli erittäin maukasta ja kauniisti koristeltua, parhaita elämyksiä tällä reissulla!


Jaettiin kaksi Chef's breakfastia neljään pekkaan ja ruokaa oli juuri sopivasti, pärjättiin pitkälle iltapäivään. Herkullista avokadoleipää, sopivasti mausteista ihanan pehmeää hummusta, kylmäsavulohta, hilloa, juustoja ja kuivattua viikunaa, tuoretta leipää, hyvää kahvia...mitä muuta aamiaiselta voi toivoa?

Paludan Bogcafe´ on vanhan idyllisen kirjakaupan ja kahvilaravintolan yhdistelmä. Siellä oli mukava lepuuttaa jalkoja ja nauttia juomia. Pantiin muuten merkille, että useimmat kahvilat ja ruokapaikat olivat hyvin suosittuja ja lähes täynnä myös keskellä perjantaipäivää.

Matkan aikana poikettiin kaksikin kertaa TorvehallerneKBH:ssa, kauppahalleissa , jotka on rakennettu pienelle aukiolle muutama vuosi sitten.  Kaksi vierekkäistä lasihallia  pitää sisällään yli 80 kauppaa, joissa myydään juustoista lihaan, suklaasta keittiöveitsiin, kahviloita ja viinibaareja tapaksineen. Hallien välisessä ulkotilassa tiskit notkuvat upeista hedelmistä ja vihanneksista. Tuoreita sieniä oli tarjolla kattava valikoima herkkutateista lähtien! Ihana ihana paikka!







Juustopuodista ostettiin juustoja ja niitä maisteltiin patongin kera myöhäisenä lounaana. Iltasella pistäydyttiin vielä Durum Barissa Norrebrogade:ssa, kebab-ravintolassa, jossa oli niiin hyvät falafel-pyörykät, ettei ole todellista! Durumit, ohuet leivät, johon ruoka kääräistiin ja pita-leivät ovat myös itse tehtyjä. Takeaway-paikan hintalaatusuhde on kyllä kohdillaan eikä paikkaa ole turhaan kehuttu Kööpenhaminan parhaaksi, kuten täällä! 

Kööpenhaminan tämän hetken ehkä trendikkäimmällä kadulla, Jaegersborggade:lla, sijaitsee suosittu Grod, puuro-ravintola, sekä Retro, kahvila, jossa työskentelee vapaaehtoisia. Kadun toisessa päässä on perinteikäs pieni ja erittäin suosittu leipomo Meyers Bageri. Kaikki on leivottu ekologisista ja aidoista raaka-aineista.


Maistettiin useampaa sorttia makeita leivonnaisia. Kanelipullaa, mantelipullaa, suklaapullaa! Huh, ihania, mutta niin täyttäviä, sillä voissa ja sokerissa ei ole säästelty. Parasta oli tuo unikonsiemenillä koristeltu kierre toiseksi ylimmäisellä rivillä vasemmalla!

Ravnsborggade:lla sijaitsee antiikki- ja vanhaintavarain liikkeiden keskittymä. Mikä ihana paikka ruokabloggarille! Vanhojen astioiden ja tavaroiden hypistely alkaa kuitenkin väsyttää, joten hyvä oli levähtää kahvilaravintola Cafe Gavlen:ssa, siinä nurkilla, ja korvata pientä nestehukkaa. Ruoka-annoksetkin näyttivät herkullisilta.

Kööpenhaminassa ollaan ajan hermolla ja oikeastaan edellä kävijöitä kun puhutaan ruokakulttuurista. Paikallinen Street food-halli, Papiroen, on kokemisen arvoinen. Lauantai-iltapäivänä paikka oli niin täynnä, että istumapaikkaa oli vaikea löytää. Kojujen katuruokavalikoima on laaja. Maistettiin varraslihaa ja makkaraa brasilialaisesta keittiöstä, korealaista katuruokka ja surf'n turf burgeria bataattiranskalaisilla. Ei hassumpaa!
Huhutaan, että halli suljettaisiin parin vuoden sisällä, kun tämä genre alkaa olla niin nähty. Saapa nähdä.


Meatpacking District, lihapakkaamot Vesterbrossa, on kuuminta hottia Kööpenhaminan ravintola- ja yöelämässä. 1930-luvulla rakennetut valkeat rakennukset on muutettu ravintoloiksi, baareiksi ja gallerioiksi. Lihaa pakataan edelleen alueen vanhemmissa, 1800-luvulla rakennetuissa punaisissa rakennuksissa. Alueen rakennukset ja jopa valomainokset on suojeltu.

Lauantai-iltana paikka oli hyvin vilkas ja valitsemassamme ravintola Patepate:ssa oli melutason yltävä puheen sorina. Ruoka-annoksia joutui iltamyöhäänkin odottamaan pitkän tovin. Osa annoksista oli erittäin maukkaita, mutta esimerkiksi vaalea merkikala, mullet, kelttikala oli pettymys. Arvelimme kuitenkin että hintataso ja annoskoko oli enemmän kohdillaan kuin Fiskebar:ssa, jota myös harkitsimme illallispaikaksi. Patepate:ssa valitsin muuten ruokajuomaksi pullon saksalaista pinot noiria (Oliver Zeter Spätburgunder 2013), joka yllätti positiivisesti ja toimi läpi koko aterian.


Kööpenhaminassa on tarjolla erilaisia ruokapaikkoja jokaiseen makuun. Tanska on possun tuottajamaa, ja lihaa on tarjolla yltäkylläisesti. Kasvissyöjän on hiukan vaikeampi löytää kaupoista edullisia ja monipuolisia raaka-aineita. Useimmissa ravintoloissa kasvisruokavaihtoehtoja on vain muutama.

Tarkkasilmäinen lukija varmasti huomasi, miten tanskalaisista nimistä puuttuvat ne tanskalaiset kirjaimet. En vaan osannut/ehtinyt niitä tähän löytää ja nehän eivät toimi nettiosoitteissakaan. Linkeistä ravintoloiden, paikkojen ja katujen nimet löytyvät oikein kirjoitettuna.

Kööpenhaminan reissun fiilistelyä, sateisesta säästä huolimatta, riittää vielä toiseenkin postaukseen, pysy linjoilla!