keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Muutama resepti pääsiäiseen

Onko pääsiäisen menu vielä auki? Tässä postauksessa on muutama vinkki blogin arkistoista, jos joku näistä vaikka nappaisi! Perinteistä lampaan viulua haastaa herkkujen herkku marokkolainen nyhtölammas ja herkullisia rahkapullia kannattaa tietenkin leipoa itse. Parsa on nyt parhaimmillaan ja vihannesosastot pursuvat monia ihania kasviksia.

Mitäs meillä syödään tänä pääsiäisenä? Karitsan paisti odottaa palvaamista: se on tarkoitus savustaa hitaasti ja pitkään. Lisukkeeksi olen jo muutaman reseptin valinnut Andalusian auringossa-kirjasta; Israelilaista salaattia ja munakoisotahnaa tehdään ainakin. Kun savustus on niin suuri intohimo, ehkä kaappiin pääsee myös ankka. Juu ja lohta on tarkoitus kylmäsavustaa, kun vielä kelit sen sallivat. Fileet säilyvät hyvin pakkasessa, tosin tekevät hyvin kauppansa, eli eivät säily pitkään. Ja jälkkäriksi tehdään pashaa ja mämmiä maistellaan kanssa. Näitä reseptejä sitten myöhemmin.

Tässä muutama jo hyväksi koettu resepti:

Pääsiäismenun alkuruoaksi suosittelen parsakeittoa.

Marokkolainen nyhtölammas lisukkeineen oli oikea herkkuateria ja sopii pääsiäiseen.

Perinteisempää lampaan viulua punajuuricouscousin ja paprikavoikastikkeen kera. Vie kielen mennessään. Koko menu täällä.

Ylikypsä lampaanpotka on suussa sulavaa ja onnistuu ilman sous vide-laitetta.

Vaikka rahkapullia saa ympäri vuoden, enemmän miellän ne pääsiäiseen.

Helpossa aprikoosipiirakassa on kevään värit.



Maukasta ja leppoisaa pääsiäistä!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Andalusian auringossa ja Muhammara-tahna

Andalusian auringossa, kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin, kirjoittanut ja kuvannut Andalusian auringossa-blogin Erja Ariela Säkkinen. Pitkästä aikaa keittokirja, jossa on roppakaupalla innostavia reseptejä! Ja juurikin niistä makumaailmoista, joista olen tällä hetkellä kiinnostunut. Kirjan kuvat ja ulkoasu ovat värikylläisiä ja houkuttelevia, olisinpa minäkin tuolla! Seurasin kirjan matkaa jo facebookissa, mutta paperisena ja valmiina tarinat, kuvat ja reseptit heräsivät todella henkiin, käsin kosketeltavina. Suosittelen tätä teosta lämpimästi! Ehdin kokeilla vasta yhden reseptin, mutta lisää on tulossa.

Nyt on vaihteeksi taas vaihe, jolloin blogi päivittyy harvakseltaan. Pakko tehdä valintoja, mitä ehtii ja mitä pystyy tekemään. Eikä harrastuksesta halua ottaa stressiä. Näillä mennään, toivotaan, että kevään mittaan tilanne korjautuu! Pääsiäiseksi on kyllä pitkästä aikaa monenlaisia ruokasuunnitelmia, kuten lampaan paistin savustusta. Sen kylkeen Andalusian auringosta löytyy monta reseptiä, katsotaan, mitkä niistä päätyvät lautaselle.

Muhammara on syyrialainen tahna paahdetusta paprikasta. Se maistui juurikin siltä, kun osasin aavistaa, oikeastaan paremmalta! Tahnaa maisteltiin punaviinipruuvissa vasta paistetun juurileivän kanssa. Tämän vuoksi korvasin tuoreen valkosipulin kuivatulla ja chilin cayennepippurilla, jottei maut olisi liian hallitsevia. Iloisesti yllätyin, kuinka hyvin varsinkin Uusi-Seelantilaiset Pinot Noirit natsasivat näiden makujen kanssa. Pieni naposteltava antaa viineistä aina uutta informaatiota ja kenties sen perusteella voi päätellä, mikä pruuvin viineistä sopisi parhaiten aterialle.

Muhammara

3 punaista paprikaa
100 g saksanpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä
1 reilu rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1/2 tl paprikaa
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl granaattiomenasiiappia (etnisistä kaupoista)
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Paahda paprikat grillissä tai uunissa grillivastuksen alla, kunnes mustuvat. Peitettynä tai muovipussissa jäähtyessään kuori irtoaa helposti. Paahda juustokumina, korianteri ja paprika pannulla ja sekoita öljyyn. Laita kaikki aineet blenderiin ja surauta sileäksi. Tarkista maku. Laita ainakin tunniksi kylmään, tahna paksunee ja maustuu. Omani nakkasin pakastimeen, kun se oli kiireesti saatava jäähtymään. Koristele persiljalla ja rouhaise mustapippuria myllystä tahnan päälle ennen tarjoilua.

Tahna oli siis älyttömän ihanaa! Sitä tuli reilu satsi, onneksi! Ja epäortodoksisesti sitä nautittiin myös broileri-quesadillojen kera, hyvin passasi!

paprika tahna



lauantai 1. huhtikuuta 2017

Halparuokakirja ja helppo Mac'n'cheese kukkakaalilla

Hyvää ruokaa halvalla, pienellä budjetilla, mausta tinkimättä. Kirjassa on 47 helppoa reseptiä, joiden raaka-aineet löytyvät pienimmästäkin lähikaupasta, pakasteita ja säilykkeitä unohtamatta.
No Tofu Publishing-kustantamon , Natalia Tolmatsovan ja Alisa Wilskan Halparuokakirja tupsahti postilaatikkooni muutama viikko sitten.  Kirjassa on monta oivallusta miten pienellä budjetilla saa maukasta ruokaa ja toisessa kohtaa pihtaamalla voi ostoskassiin sujauttaa yrttipuskan, joka tuo ruokaan makua ihan toisella tavalla kuin pelkät kuivat mausteet. Ruoat on pääsääntöisesti nopeita laittaa, raaka-ainelista ei ole turhan pitkä ja sopii hyvin laiskallekin kokille. Kirja on suunnattu etenkin opiskelijalle, yhden tai kahden hengen talouteen, mutta mikään ei estä tekemästä kerralla isompia annoksia. Tykkään kirjan raikkaasta ja yksinkertaisesta ulkoasusta, ja siitä, että halparuokakirjan kuvien kanssa ei ole turhaan kikkailtu: ylenpaltinen stailaus vesittäisi mielestäni kirjan ideaa säästöbudjetista.

Omasta keittokirjasta olen minäkin joskus haaveillut ja ideani on ollut jokseenkin samansuuntainen tämän kirjan kanssa: edullista mutta maukasta ruokaa. Ehkä lähestymistapani olisi hiukan toinen, mutta perusajatuksena se, kuinka madaltaa kynnys laittaa itse ruokaa alusta loppuun, hyvistä, mutta niistä ihan tavallisista raaka-aineista, ilman turhia konstailuja, rohkeasti, uusia makuja testaten. Ja jos rahaa jää, mukaan mahtuu ripaus luksusta. Vaikka söisi vain elääkseen, ruoasta pitää saada myös nauttia.


Testasin heti alkuun Kukkakaali mac'n'cheesen, ruoan, jota en ole ennen valmistanut. Miksiköhän? Amerikkalaisten versio kotoisesta makaronilaatikosta venyvine juustoineen on kevennetty kukkakaalilla ja se antaakin kivasti makua muutoin aika yksitoikkoiseen makaronin ja juuston liittoon.  Reseptin gruyere-juustoraasteen korvasin jääkaapista löytyneellä parmesaanilla ja ruisleivän murut vaihdoin pankojauhoihin. Reseptit toimivat parhaimmillaan raameina, joita voi ja pitää tarpeen mukaan muunnella, tämä on kirjankin filosofia. Laitetaan sitä, mitä kaapista löytyy, näin säästyy rahaa ja hävikki vähenee. Jännä juttu muuten; yleensä resepteissä, niinkuin tässäkin, uuni laitetaan ensin lämpiämään ja sitten aloitetaan muut valmistelut. Oma uunini lämpenee alle 10 minuutin, joten mieluiten laitan sen lämpiämään vasta kun ruoka tai leivonnainen on lähes valmis uuniin, säästyy vähän sähköä.

Kukkakaali mac'n'cheese

400 g makaronia
1 pieni kukkakaali
tai 200 g pakastekukkakaalia
3 dl cheddar-raastetta (n.100 g)
1 dl gruyere-raastetta (n.30 g)
1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl cayennepippuria
suolaa
mustapippuria
1 rkl ruisleivän muruja/korppujauhoja/pankojauhoja
1/2 rkl voita nokareina

Keitä makaronit ja kukkakaali kypsäksi. Raasta juustot. Sulata voi pienessä kattilassa, lisää joukkoon vehnäjauho kokoajan sekoittaen. Anna jauhojen kypsyä, varo ruskistamasta. Lisää maitoa vähän kerrallaan samalla voimakkaasti sekoittaen. Sekoita, kunnes kastike paksunee, lisää puolet juustoraasteista. Mausta.
Voitele uunivuoka, sekoita siihen makaronit ja kukkakaalin palaset ja kaada juustokastike päälle. Ripottele päälle loput juustot, ripottele pinnalle korppujauhot ja muutama nokare voita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.


Ohjeesta tuli kaksi vuokallista, josta riitti useammalle aterialle, kun lisäksi tarjottiin jotakin muuta.




tiistai 28. helmikuuta 2017

Ruokatrendit vuodelle 2017 ja erittäin hyvän leivän resepti!

Mitä sata vuotias Suomi syö? Mitkä ovat vuoden 2017 ruokatrendit? Päätin minäkin laittaa lusikkani soppaan pohtimalla, mikä on nousussa ruokarintamalla. Lueskeltuani erinäisiä artikkeleita asiasta, tutkailtuani menneitä ja haisteltuani tulevia, poimin erityisesti omaan ruoka-arvomaailmaani kolahtavat  teesit seuraavaan listaan. Listan järjestys on satunnainen. Postauksen lopussa on myös resepti, kuinka artesaanileipää, hapanjuurileipää voi leipoa ihan itse, alusta loppuun. Ihan lopuksi myös vinkkejä onnistuneeseen leivän valmistamiseen.

1. Perinneruoka. Perinnneruokien ja alueellisten ruokien noste jatkuu.
Tämä on lähellä sydäntä, sillä kiinostus perinneruokiin heräsi muutama vuosi sitten muutettuamme vanhaan taloon. Hellaleivinuuni suorastaan vaatii vaalimaan perinteitä.

2. Yksinkertainen, konstailematon ruoka. Kotiruoka, jota lohturuoaksikin kutsutaan. Maku edellä, vähemmän piperrystä. Lapsuuden ruokamuistot.

3. Lähiruoka. Luomuruoka. Sesonkiajattelu. Kotimaisuus.
Jos kaikkea on yltäkyllin ja ympärivuoden saatavilla, aistit turtuvat, mikään ei enää yllätä. Lähellä tai lähempänä tuotetetut, sesongin mukaiset raaka-aineet toivon mukaan olisivat se ekologisempi vaihtoehto, ehkä pienemmällä hiilijalanjäljellä. Ei välttämättä aina se edullisin, mutta kotimaisista juureksista saa kyllä hyvää ruokaa hyvin edullisesti.

Ollaan ylpeitä puhtaasta luonnostamme ja luonnon antimista, puhtaasta ruoasstamme. Marjat, sienet ja riista kunniaan. Hyödynnetään enemmän ruokavientiä.

4. Perheen yhteiset ateriat, ruokarauha. Ruoanlaitto yhdessä, lasten kanssa, vapaapäivinä. Kotoa opittu kantaa pitkälle!

5. Ruokahävikin vähentäminen.
Erityisesti lähellä sydäntäni, liittyen kiinteästi kierrätykseen. Ruoka on oikeasti halpaa, jos sitä on vara heittää menemään!

6. Terveellisyys. Painopiste raaka-aineisiin. Kohtuus kaikessa, kaikkea kohtuudella.Tervettä järkeä on syytä käyttää ja pohtia, onko pitkälle prosessoidut, valmiit tuotteet, joita kaupataan terveys- ja keveys-teesein, se paras vaihtoehto? Henkilökohtaisesti en ymmärrä proteiinijauheita, palautus- ja energiatuotteita.

7. Kasvisten lisääminen ruokavalioon jatkuu. Flexitarismi, korvataan yhä enemmän lihaa kasviksilla. Tämä on ollut oma trendi jo useamman vuoden. Lapsuuteni ruokavalio oli hyvinkin kasvis- ja kalapainotteinen, vähäsuolainen. Pannulla ruokaa käristettiin harvoin. Tähän suuntaan on ollut helppo palata.

ruokatrendit 2017:kasvikset


Erityisesti haluan nostaa perunan kunniaan! Halpa, herkullinen ja monipuolinen kasvis, joka on turhaan ollut pannassa! Ei se pasta ole sen terveellisempää, mieluummin useimmiten valitsen tänä päivänä perunan.



Erityisesti haluan nostaa leivän kunniaan! Sydäntä lämmittää Suomen kansallisruoka, ruisleipä! Artesaanileipä, itse tehty leipä, juurileipä; onneksi leipäkin on pääsemässä pannasta.


Vinkki tuunaamani perinneruokaan, kouluaikojeni inhokkiin, josta tämän ohjeen myötä tuli yksi suosikkiruoistani: kaalilaatikko. Katso reseptistä, millä jujulla siitä saa vielä maistuvampaa!

Ruisleipää leivon säännöllisesti, ja aika usein vaaleaa leipää, niinpä kaupan leipää meille ei osteta, eikä leipää mene hukkaan käytännössä ollenkaan. Tässä ruisleivän resepti. Nykisin laitan joukkoon puolet riihiruista (suosittelen!) ja teen kerrallaan kuusi leipää.
Vaalea juurileipä onnistuu hyvin myös sähköuunissa. Hapantaikinajuurta olenkin ahkerasti jakanut ystäville ja työkavereille, mutta juuri on helppo käynnistää tällä hapantakinajuuren ohjeella.

Seuraavassa luotto-ohjeeni, jolla syntyy herkullista artesaanileipää ihan kotioloissa.
Muutaman kerran jälkeen vaiheet tulevat tutuiksi, eikä leivän tekeminen ole monimutkaista. Itse leivontaan aikaa menee hyvin vähän, taikinoiden seisottaminen ja kohotus vievät suurimman osan ajasta. Ja ei se aina onnistu minultakaan nappiin tuo leivän teko, mutta koskaan ei ole jäänyt syömättä, vaikka vähän likilaskuinen lopputulos olisi ollutkin!

Toivon mukaan innostut kokeilemaan!

Vaalea juurileipä (2 kpl)

Esitaikina
tehdään edellisiltana, jolloin varsinainen taikina tehdään seuraavana. 

4 dl vettä
1-2 dl hapantaikinajuurta
3 dl vehnäjauho 
1 dl ruisjauho
1 dl kuidukas tai 4-viljan hiutale

Sekoita kaikki ainekset kulhoon, peitä ja jätä huoneen lämpöön kelmulla/foliolla peitettynä. Esitaikina kuplii, kun on valmis, joten muutama tuntikin riittää varsinkin lämpimässä paikassa pidettynä.

Taikina:

edellinen esitaikina
3 dl vettä
nokare hiivaa (kolmannes paketti tai vähemmän)
n. 9.5 dl vehnäjauhoja (600-620 g)
n. 9 g suolaa suolaa eli n. 2 tl (HUOM! Korjasin ohjetta, minun ruokalusikat ja teelusikat on kovin pieniä!) Keskimäärin 1 rkl = 2 tl = 10 g
½ dl pellavan siemeniä
½ dl seesamin siemeniä

Liota hiiva veteen, sekoita muut ainekset paitsi suola ja siemenet. Vaivaa yleiskoneella keskinopeudella vähintään 5 minuuttia, mieluummin 10. Lisää suola ja koneen tehoa ja vaivaa 5 minuuttia, hitaammalla teholla kauemmin. Lisää lopuksi siemenet.
Käsin leipoessa ajat voi joutua tuplaamaan hyvin sitkon saamiseksi.
Kaada taikina öljyttyyn isoon kannelliseen astiaan ja jätä kohoamaan. Jääkaapissa taikinaa voi kohottaa yön yli tai 8-9 tuntia, huoneenlämmössä riittää muutama tunti. Taikina kohotetaan noin kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle leivinpöydälle, jaa kahtia ja riivaa taikinaa; painele ja muokkaa taikinaa kasaan. Varo viemästä jauhoja taikinan sisään. Itse painelen taikinaa taikinakaapimella (laiskan naisen kikka). Muotoile taikinapalasta leipäkorin kokoinen ja nosta hyvin jauhotettuun leipäkoriin, tee samoin toiselle. Ripottele leivän ja korin väliin vielä jauhoja ja leivän päälle. Peitä pyyhkeellä ja kohota vielä n. 2 tuntia (jääkaapissa 3 tuntia).

Lämmitä uuni 250 asteeseen (kiertoilma). Laita uunin pohjalle vesiastia. Kumoa leivät varovasti pellille. Viillä leivät partakoneen terällä (n.1.5-2 cm syvyyteen) ja laita uuniin.
10 minuutin kohdalla avaa ja sulje luukku, tee näin muutaman kerran paiston aikana, vesihöyryä pääsee pois. Vesiastia uunin pohjalla paistaa kuoren rapeaksi. Ota astia pois viimeisen 15 minuutin ajaksi. Laske uunin lämpöä asteittain muutaman kerran 230-210. Tarkkaile, ettei leipä tummu liikaa. Tumma kuori antaa leipään kuitenkin enemmän makua kuin vaalea. Paistoaika on noin 40-50 minuuttia.

Jäähdytä leivät ritilällä. Älä säilytä muovipussissa vaan esim. Kevyesti folion alla leikkuulaudalla.
Kohotuskoreja saa esim. Claes Ohlssonilta, tavallinen tiheä leipäkorikin käy hyvin jauhotettuna. Kohotuskori ei ole välttämätön, mutta helpottaa pehmeämmänkin taikinan kohoamista leivän muotoon. Kori jauhotetaan hyvin. Leivät viilletään partakoneen terällä juuri ennen paistoa, etteivät ne repeile.


Vinkkejä leivän leivontaan:

Leipä onnistuu ilman lisättyä hiivaakin, mutta kohotusajat voivat olla pidemmät ja vaihdella. Vehnäjauhojen lisänä voi käyttää muitakin jauhoja ja hiukan enemmänkin, mutta tällä ohjeella on onnistunut hyvin. Siemenet voi korvata mausteilla tms. ja leipiin voi lisätä esim. pähkinöitä riivausvaiheessa.
Käsin vaivatessa leipään voi olla vaikeaa saada hyvä sitko. (Sitkoa voi testata esim. ottamalla pienen palan taikinaa sormien väliin ja vetää sormia erilleen; taikina venyy ohueksi kalvoksi jos sitko on hyvä.)
Esitaikina kannattaa tehdä huoneenlämmössä, taikinan ja leivät voi kohottaa jääkaapissa tai huoneen lämmössä, pienellä kokeilulla selviää, mikä sopii omaan aikatauluun. Loppujen lopuksi itse leipomiseen menee vain vähän aikaa.


Juuri kannattaa säilyttää jääkaapissa, pakastimessa siitä kuolee aina hiivoja. Pakastetun juuren sulatus ja elvytys vie myös aikaa. Jos leipoo kerran viikossa, kannattaa juuri säilyttää jääkaapissa. Juurta ruokitaan 2 kertaa viikossa lisäämällä n. 1-2 dl jauhoja ja tilkka vettä, juuren koosta ja käytöstä riippuen. Jos juuri paisuu liian suureksi, osa kannattaa heittää roskiin.

Ja pataleipä tai kattilaleipä on herkullinen ja helppo vaihtoehto, jos tämä juurileipä tuntuu liian työläältä. Ja siihenkin voi käyttää hapantaikinajuurta, suosittelen!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Veriappelsiinitorttu

Veriappelsiinin sesonki on näin alkuvuodesta. Makean piirakan tai tortun sesonki on ympäri vuoden! Jos tykkäät sitruunatortusta, tykkäät varmasti myös veriappelsiinitortusta!

Joka vuosi ostan ainakin pussillisen veriappelsiineja, jos saan käsiini. Joka vuosi mietin kuumeisesti, mitä ihanaa tekisin noista pirteän punakoista, kirpakoista pikkuappelsiineista, muutakin kuin mehua tai smoothieta. Tänä vuonna löysin kivan ohjeen veriappelsiini-greippipiirakasta Viimeistä murua myöten-blogista, ohjetta tietysti tapani mukaan muuttelin itselleni sopivaksi. Tänä vuonna ostamani veriappelsiinit olivat muuten niin makeita, että niitä oli mukava syödä ihan sinällään.

Jos alkoi tekemään mieli sitruunatorttua blogissani ohje sekä sitruuna- että suklaatorttuun: Yksi pohja, kaksi torttua.

Alkaessani leipoa, huomasin, ettei minulla olekaan isoa tölkkiä kondensoitua maitoa. Tai oli, mutta avatessani huomasin, että se olikin makeuttamatonta! Juurikin, kun olin julistanut, etten ole makeuttamatonta evaporoitua maitoa etnisissä kaupoissa nähnyt. Muisti pätkii. No, kolme pientä, 90 g tölkkiä kondensoitua maitoa löytyi, joten niillä oli pärjättävä. Päätin vaahdottaa keltuaiset pienen sokerimäärän kera tilannetta kompensoidakseni. Laittakaa ihmeessä kokonainen purkki kondensoitua maitoa ja jättäkää sokeri pois.
Lisää veriappelsiinin makua ja kirpakkuutta hain veriappelsiinisiirapista, jonka keitin veriappelsiinin mehusta ja sokerista. Kahden hedelmän mehuun lisäsin noin puoli desiä sokeria ja keittelin seosta kasaan kymmenisen minuuttia, kunnes se paksuuntui. Ihanan makuinen ja värinen kastike siitä syntyikin! Mainittakoon, että ennen sokerin lisäämistä onnistuin keittämään mehun hellalle!

Veriappelsiinitorttu

150 g Oreo-keksejä
75 g voita

6 keltuaista
(1/2 dl sokeria)
3 veriappelsiinin mehu ja kahden raastettu kuori
400 g tölkki kondensoitua makeutettua maitoa
(tai vajaa tölkki kondensoitua maitoa, n. 270 g =kolme pientä tölkkiä)

lisäksi veriappelsiinisiirappia

Hienonna keksit esim. vahvan muovipussin sisällä kaulimella painellen/mätkien. Sulata voi ja sekoita keksimuruun. Leikkaa irtopohjaisen torttuvuoan päälle pohjan kokoinen leivinpaperi tai vaihtoehtoisesti vuoraa tavallinen torttuvuoka leivinpaperilla (torttu on helpompi irrottaa vuokasta). Painele keksivoiseos vuokan pohjalle ja esipaista pohjaa 175 asteisessa uunissa (kiertoilma 170) noin 10  minuuttia.
Raasta pestyjen veriappelsiinien kuori ja purista mehu. Erottele keltuaiset kulhoon, mittaa joukkoon sokeri, mikäli käytät kondensoitua maitoa pienemmän määrän. Vatkaa keltuaiset hyvin vaahdoksi. Lisää vaahtoon kondensoitu maito, veriappelsiinin mehu ja kuoriraaste. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja paista torttua vielä noin 25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt, sen ei kuulu ruskistua. Jäähdytä. Koristele kermavaahdolla ja raastetulla veriappelsiinin kuorella. Nauti veriappelsiinisiirapin kera.

veriappelsiini-torttu

Suosittelen ehdottomasti tortun kylkeen veriappelsiinisiirappia, se viimeistelee ihanan pehmeän piirakan hedelmäisen maun ja tuo mukavasti kirpakkuutta!








maanantai 6. helmikuuta 2017

Helposti syötävät laskiaispullat: laskiaissarvet

Herkulliset laskiaispullat nautitaan heti seuraavana Runebergin torttujen jälkeen näin alkuvuodesta.  Päätin kokeilla jotain uutta perinteisten pullien sijaan: laskiaistuutteja eli laskiaistötteröitä. Minusta ne ovat laskiaissarvia. Tykästyin näihin kovasti ja ohjetta on testattu jo kahteen kertaan.

Perinteiset laskiaispullat on aika hankalia syödä. Kermavaahto pursuaa pullaa puraistessa ja pahimmillaan hillot ja kermat on pitkin rinnuksia, ellei syö pullan kantta erikseen. Pullasarvessa tätä ongelmaa ei ole, sillä sarven voi syödä hyvin siististi, ellei sitten aloita sarven kapeammasta päästä :).

Mitään muotteja ei sarven tekoa varten tarvitse, foliosta on helppo kääriä tötteröt, jotka on helppo poistaa paistamisen jälkeen. Minusta näillä foliomuoteilla syntyi nätimmät tuutit ja niihin mahtuu enemmän täytettä!

Jos perinteiset laskiaispullat viehättävät enemmän, seuraavassa pari ohjetta.
Erittäin hyvä pullaohje ilman voita: sydänystävälliset laskiaispullat, voilla leivotut parhaat laskiaispullat. Jos hillo ei natsaa, kokeile näitä: marsipaanilla täytetyt laskiaispullat,  tai: pistaasimantelitäytteiset laskiaispullat.

Nämä sarvet leivoin ilman voita, kuten viime aikoina yleensä pullan teen. Juoksevalla rypsiöljyvalmisteella (eri tuotteitahan on kaupassa useita) pullasta tulee minusta oikein kuohkea ja se säilyy hyvin pehmeänä. Kermavaahto pysyy paremmin jämäkkänä, kun lisää siihen 2-3 rkl vaniljakreemijauhetta, silloin ei myöskään tarvitse lisätä sokeria.

Laskiaissarvet n. 16 kpl

5 dl vettä
1 dl rasvatonta maitojauhetta
n. 30 g hiivaa (vajaa paketti tuorehiivaa)
2 dl sokeria
1(-2)tl suolaa
2-3 rkl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria1(-2) kananmunaa
noin 15 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta

voiteluun kananmuna
täytteeksi 2-3 dl kuohukermaa (sokeria tai vaniljakreemijauhetta)
mansikkahilloa
koristeluun tomusokeria

Mittaa kulhoon maitojauhe ja sekoita joukkoon kädenlämpöinen vesi. Liota hiiva joukkoon, lisää sokeri, suoka, kardemumma ja kananmunat. Sekoita ja lisää 2/3 jauhomäärästä. Lisää jauhoja vähitellen, mutta varo alustamasta liian tiivistä taikinaa. Jauhojen määrä riippuu niiden laadusta ja kosteudesta. Alusta koneella tai käsin taikinaan hyvä sitko. Lisää lopuksi juokseva rypsiöljyvalmiste.

Kääri foliosuikaleista sillä välin tötteröt. Paksummassa päässä on hyvä olla foliota paksummalti, niin ettei tötterö painu herkästi kasaan. 

Anna kohota vedottomassa paikassa kelmulla peitettynä kaksinkertaiseksi. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä kahtia ja kauli molemmista noin puolen cm paksuinen suorakulmio. Leikkaa suorakulmio noin 2 cm levyisiksi nauhoiksi ja kieritä sarvimuotin ympärille kapeasta päästä lähtien niin, että nauha menee hiukan päällekkäin. Laita pellille saumapuoli alaspäin. Jos taikinasta jää yli, koristele tötteröitä palmikoin (kiinnitä voitelemalla kananmunalla, tai leivo loppu taikina pulliksi.

Kohota pellillä liinan alla puolisen tuntia. Voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa (kiertoilma) n. 15 minuuttia, kunnes sarvet ovat kauniin väriset ja kypsät. Poista folio lämpimänä ja anna sarvien jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla tai vaniljakreemijauheella.  Laita kermavaahto pursotuspussiin, se helpottaa täyttöä. Lusikoi sarven pohjalle mansikkahilloa ja truuttaa sarvi täyteen kermavaahtoa.

laskiaissarvet


laskiaispulla eli laskiaissarvi


Tulipahan näitäkin muotteja kokeiltua.



Itse käärimällä saa ihan kelpo sarvimuotit.






Palmikon alle kannattaa sipaista kananmunaa, varmistaa palmikon paikallaan pysymisen.




  Foliomuotilla syntyi nätimmät sarvet.


 Ja eikun herkuttelemaan!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Parhaat Runebergin tortut

Viikon päästä on Runebergin päivä. Klassikkoleivonnainen Runebergin torttu on suosittu leivonnainen aina näin alkuvuodesta. Legendan mukaan tyydyttääkseen kansallisrunoilijamme makean nälän rouva Frederika Runeberg leipoi tortut niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään, ja niin syntyi Runebergin torttu.

Tätä ohjetta varten tutkailin blogini aiempia reseptejä niin gluteenittomista Runebergin tortuista kuin helpoista Runebergin tortuista sekä Kinuskikissan ansioitunutta ohjetta. Viimeksimainittua muokkasin ja vähän kevensin. Päätin kokeilla mannaryyneja antamaan leivonnaiselle kivan vähän karkeamman rakenteen ja se onnistuikin nappiin! Väitänpä, että nämä olivat parhaat maistamani Runebergin tortut pitkään aikaan!

Alkujaan torttu on kostutettu punssilla, mutta omaan makuuni mantelilikööri antaa juuri sopivan aromin eikä karvasmanteliesanssia tarvitse laittaa. Koristeeksi korkean tortun päälle kuuluu laittaa sokerikuorruterengas ja vadelmahilloa, sen puutteessa kirsikkahillo toimi oikein hyvin.

Lapsuudestani muistan isäni käyttäneen puheliaasta henkilöstä sanontaa "puhuu kuin Ruuneperi". Tämä torttu tai leivos saa taatusti kaunopuheisimmankin sielun vaikenemaan, niin hyvää se yksinkertaisuudessaan on! Uskon, että herra Runeberg on myös aikoinaan hiljentynyt tyytyväisenä tämän herkun ääreen.

Runebergin tortut

2.5 dl mantelijauhetta
100 g pipareita/piparijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttimannaa (tai tavallisia mannasuurimoita)
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 rkl vaniljajauhetta
250 g voita
3 dl sokeria
4 kananmunaa
2 dl maitoa

kostutukseen mantelilikööriä tai punssia
kuorrutukseen tomusokeria ja vettä tai sitruunamehua
vadelmahilloa (kirsikkahilloa)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten, sen jälkeen sekoita joukkoon kuivat aineet ja lopuksi maito.
Jaa taikina  kahden silikonimuffinssipellin koloihin (12 kpl) tai muffinssivuokiin tai voideltuihin Runebergin torttumuotteihin ja paista 200 asteessa (kiertoilma 180-190) 20-25 minuuttia, kunnes tortut ovat kypsiä. Jos muffinssipeltejä on vain yksi, paista tortut kahdessa erässä.
Kumoa kypsät leivonnaiset muffinssipelliltä ja anna jäähtyä. Leikkaa torttujen kohonnut osa tasaiseksi, mikäli paistoit ne silikonimuffinssivuoissa. Paperivuokissa paistetut kostutetaan ja koristellaan sinällään.
Kostuta tortut manteliliköörillä tai punssilla, noin ruokalusikka tai kaksi torttua kohden riittää. Sekoita tomusokeriin tilkka vettä tai sitruunamehua ja sekoita tasaiseksi., notkeaksi tahnaksi. Valuta lusikalla kuorrutetta pyörylä tortun päälle ja laita teelusikallinen hilloa keskelle.

Runebergin torttu

Runebergin tortut

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ylevä(isten) juoma ja helppo matcha-jäätelö

Teetä ja sympatiaa. Tee on ollut viime viikkojen suosikkijuomani. Minä, joka olen juonut teetä vain satunnaisesti. Vatsaa alkoi keittää jo ennen joulua ja kahvi piti lopulta jättää kokonaan pois. Teetä on kulunut litratolkulla ja kaappeihin kertyneet teevarastot ovat vajuneet kiitettävästi. Ehkäpä pääsen kohta shoppailemaan uusia teelaatuja, ihan teekaupasta. Loppuvuodesta, ennen teekuuriani, kirjoitin teestä jutun myös Nuori Lääkäri- lehteen. Teksti on luettavissa myös tässä alempana, lyhyt johdatus erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen, sekä jokunen vinkki teen käytöstä ruoanlaitossa. Matcha-teetä olen käyttänyt ennenkin, tällä kertaa siitä syntyi helppo ja nopea jäätelö. Ja joo, vatsa voi paljon paremmin, ja yllättävää kyllä, kahvia ei juurikaan tee mieli. Ja tunnustan nauttivani teeni englantilaisittain maidon kanssa. Millaisesta teestä sinä tykkäät?



Tilasin kertakäyttöisiä suodatinpusseja teelle, näin irtoteestä on helppo suodattaa kupillinen tai pari, eikä tarvitse sotkea teepallojen ja sihtien kanssa. Pusseja on kätevä ottaa myös mukaan töihin.


Tekstini viime vuoden viimeisestä Nuori Lääkäri-lehdestä:

Ylevä(isten) juoma

Harjoita anteliaisuutta ja ystävällisyyttä kaikkia kohtaan
Ole kohtelias ja harmoninen
Älä kritisoi toisten teeseremonioita
Ole vaatimaton ilman ylpeyttä
Älä himoitse toisten tee-esineitä
Teeseremoniaa ei saa typistää vain esineiden arvostamiseen
Teeseremonian pitää ennen kaikkea huomioida vieraiden sydämet

Näin ohjeisti Takeno Joo, eräs tunnetuin japanilainen teemestari 1500-luvulla. Japanilaiset ovat vieneet teen nauttimisen taiteen tasolle, johon vahvasti liittyy myös hengellisyys. Teeopinnot kestävät yleensä vuosia ja jotkut uhraavatkin teelle koko elämänsä.

Hoksasin aiheeseen perehtyessäni, miten vähän teestä oikeastaan tiedän ja miten vähän teetä tulee nautittua, joitakin lipputeekupposia lukuun ottamatta. Kyllä vihreä tee tuttu on, sekä teekukat ja matcha-tee, mutten muista kuulleeni pu’er-teestä, hapettamattomasta teestä, joka tiivistetään teekakuiksi, joita voidaan ikäännyttää eli jälkifermentoida jopa vuosikymmeniä. Irtoteetä hauduttaessani olen myös aina ollut hyvin suurpiirteinen, juoman maun todennäköisesti kärsiessä. Huomasin myös, kuinka monia tuotteita myydään nimellä tee, vaikka ne onkin valmistettu jostain ihan muusta, tavalllisimmin yrteistä.

Tee valmistetaan teepensaan (Camelia sinensis) lehdistä uuttamalla. Tee sisältää mm.kofeiinia (eli teiiniä), tanniineja, teaniinia ja meteaniinia. Teaniini ja meteaniini ovat miedosti rauhoittavia. Kofeiinipitoinen tee saattaa viedä yöunet, jolloin iltakupposeen kannattaa hauduttaa vaikkapa kofeiinitonta Rooibosta, punapensaan lehdistä valmistettua juomaa.
Teehen liitetään myös monenlaisia terveysvaikutuksia, mm. sen sisältämiin flavonoideihin, mutta muistan lukeneeni, kuinka teen juontiin on liitetty lisääntynyt ruokatorven syöpäriski, erityisesti Aasian maissa. Uudemmissa tutkimuksissa riski näyttäisi korreloivan paremminkin kuumien juomien nauttimiseen.

Kuten niin moneen nautintoaineeseen niin teehenkin liittyy monta legendaa. Myytin mukaan kiinalainen tarukeisari Shen Nong tuli keksineeksi teejuoman vuonna 2 737 ennen ajanlaskumme alkua, kun keisarin nukahdettua kiehuvaan vesiastiaan oli pudonnut teepuun lehtiä. Kitkerän maun lisäksi hän aisti juoman puhdistavan ja piristävän vaikutuksen ja näin teen juonti keksittiin.  Siitä vierähtikin tovi, ennen kuin juoma saapui Eurooppaan 1600 luvulla.

Mustan teen nauttiminen maidon kanssa lienee perua mongolialaisesta maitoteestä ja etenkin britit mieltyivät maidon käyttöön. Brittien kello viiden tee on muuten jo yli 300 vuotta vanha perinne. Maitolisällä varmistettiin myös edullisten posliinikuppien ehjänä pysyminen, ja lisäksi hampaatkin värjäytyivät kenties vähemmän. Nautin oman teeni myös maidon kanssa, jolloin tee jäähtyy sopivasti, maku pyöristyy eikä aiheuta niin herkästi närästystä.

Teelaatujen jaottelu perustuu teelehtien tuoreuteen, hapetusprosessiin ja jälkifermentointiin. Halvin, musta tee, on eniten prosessoitua ja länsimaissa suosituin tee, ja sitä myös maustetaan lukemattomin tavoin.  Oolong-teen käsittely on samantapainen kuin mustan teen, mutta sen hapettuminen keskeytetään, toisin kuin mustan teen. Vihreän teen hapetus keskeytetään heti alkuunsa, erilaisin menetelmin, jolloin sen väri jää hyvin haaleaksi. Juomien kulutuksessa vihreän teen ohi kiilaa maailmassa vain vesi, niin suosittu juoma vihreä tee on Aasian maissa! Muita teelaatuja, pu’er teen lisäksi, ovat valkoinen ja keltainen tee, jotka pääosin valmistetaan teepensaan yläosan nupuista ja kärkisilmuista ja arvatenkin ovat niitä kalleimpia teelaatuja.

Teentuottajamaista suurimpia ovat Kiina, Intia, Kenia ja Sri Lanka. Kansainvälisissä raaka-ainehuutokaupoissa tee myydään maahantuojille ja maailman suurin teekauppias onkin brittiläis-hollantilainen Unilever, jonka kautta 12% myytävästä teestä liikkuu. Viljelymenetelmien kehittyminen on kasvattanut teesatoa ja pientuottajiakin on tullut lisää, mutta teen hinnasta vain 10-20% jää tuottajalle. Myös teen tuotantoon liittyy ongelmia ympäristö- ja eettisten arvojen suhteen. Teelehtien poimiminen, erityisesti laadukkaan lopputuotteen varmistamiseksi, tehdään edelleen käsin. Teenpoimijoista suurin osa on naisia, joille helposti maksetaan alle minimipalkan ja myös vähemmän kuin miehille. Afrikkalaisilla viljelmillä naiset joutuvat myös työnjohtajien ahdistelemaksi. Työsuojelusta ei juurikaan puhuta ja paikoin lapsityövoimaakin käytetään. Toivotaan, että kasvussa oleva ekologisesti ja eettisesti tuotettujen hyödykkeiden kysyntä korjaa teen poimijoiden oikeuksia pikkuhiljaa.

Teetietouteni lisäännyttyä harkitsen nyt vakavasti tilaavani muutamaa sorttia laatuteetä, ehkäpä pari pu’er-kakkua, jotka unohtaisin ikääntymään vuosikymmeneksi tai pariksi, ihan vaan hyllyn perälle. Taitaisi olla halvempaa kuin vaikkapa viiniharrastus? Matcha-teeni käytän ruuanlaittoon, kuten tähänkin asti, ilman sen kummempia seremonioita.
Erään toisen teemestarin, Rikyun oppien mukaan teellä on neljä hyvettä: harmonia, kunnioitus, puhtaus ja rauhallisuus. Ne koetan muistaa niin keittiössä kuin elämässäkin.





Teetä voi nauttia juomana läpi aterian kuten Aasiassa on tapana. Tee sopii ruuanlaittoon siinä kuin viinitkin, vain mielikuvitus on rajana, käyttipä perusteetä tai maustettuja teejuomia. Irtoteetä sopii lisätä marinadiin tai käyttää siihen teejuomaa. Miltähän maistuisi earl graylla maustetut sconesit voinokareen ja hillon kera? Chaitee-pikkuleivät, rooibos-siirappi, matcha-kuorrutteiset mokkapalat tulee mieleen esimerkkinä makeista herkuista. Teen jämän voi hyvin lorauttaa smoothieen tai maustamaan ruokaa, miksei se kävisi myös leipätaikinan nesteeksi?
Teesavustus on helppo tapa saada savustettuja herkkuruokia siististi kotikeittiössä, ilman savustinta. Kurkkaa ohje täältä: teesavustettua ankanrintaa.
Santelipuusavustettuja tomaatteja kokeiltiin täällä: santelipuusavustetut minitomaatit

Matcha on japanilainen hienoksi jauhettu vihreä tee, jonka valmistukseen ja tarjoiluun japanilainen teetaide nimenomaan keskittyy.




Helppo matcha-jäätelö

Annoksesta riittää kahdelle, jälkiruuan osasena useammallekin

2 dl kuohukermaa
½ purkkia kondensoitua maitoa
3 tl matcha-teejauhetta

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vispilöi joukkoon kondensoitu maito ja matcha-teejauhe. Pakasta vähintään muutama tunti, ei tarvitse sekoittaa pakastamisen aikana.