sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Keitto kuivatuista kantarelleista




Jo joitakin vuosia sitten lupasin tyttärelleni, että  kokoan perheen suosituimmista ruokaohjeista hänelle kirjan. Jonkinlaista listaa olen joskus tehnyt, mutta kiireellisemmät J tehtävät ovat menneet edelle. Hoksasin sitten, että blogia pitämällä tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ohjeet tulee kirjoitettua koneelle ja samalla testattua. Vaihekuviakin on tarkoitus ainakin joihinkin ohjeisiin laittaa.

Tästä riittää 3-4 hengelle, alkuruokana useammallekin. Meillä viikonlopun ruokia lämmitellään pitkin viikkoa.

pari kourallista kuivattuja kantarelleja (n. 4 dl ilmavasti mitattuna)
kuumaa vettä

1 keskikokoinen sipuli
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
loraus (puoli dl) valkoviiniä
6 - 7 dl vettä
1 liemikuutio, kana tai kasvis
1 dl sientenliotusvettä
1 prk (3.3 dl) kuohukermaa
suolaa, valkopippuria
(ripaus cayennepippuria, muskottipähkinää, hitunen valkosipulia)
koristeeksi persilja/kirveliä

Laita sienet kulhoon ja kaada kuumaa vettä päälle niin että ne peittyvät. Liota sieniä 1-2 tuntia. Purista neste pois ja hienonna hienoksi. Säästä  liemi. Silppua sipuli. Laita sienet kuivaan kattilaan ja kuumenna, kunnes sienet ovat kuivia. Kuivattuja sieniä ja keitettyjä korvasieniä höyryttäessä sienenpalat poksahtelevat ja pomppivat pois kattilasta ja se on ärsyttävää. Kannen kanssa taas kosteus ei haihdu. Kokeilinkin Bruno paistosuojapaperia. Yllätyksekseni se toimi: kattilassa oli niin hiljaista, että sienet meinasivat palaa J, ja kosteuskin haihtui. 

Lisää voi, kääntele sieniä muutama minuutti, kunnes saavat hiukan väriä ja lisää sipuli ja kuullota. Lisää vehnäjauhot ja kääntele seosta hetki, että vehnäjauhot alkavat kypsyä. Lisää viini ja vähän kerrallaan vesi sekä liemikuutio. Makua voi vahvistaa sienten liotusvedellä. Anna kiehahtaa ja lisää sitten kerma. Mausta. Sienet eivät juuri mausteita suolan ja pippurin lisäksi kaipaa, pieni määrä cayennepippuria ja muskottia mielestäni sopivat tähän. Keitä hiljalleen kannen alla 20-30 min. Tarkista maku ja koristele yrteillä. 

lauantai 29. tammikuuta 2011

Karpalo-toffifeemuffinssit

Taas muffinsseja. Joululta jääneitä konvehteja ja muita herkkuja voi käyttää muffinssien mausteena. Kuivatut hedelmät ja marjat ovat joskus niin kuivia, että niiden liottaminen ennen käyttöä voi olla tarpeen. Nämä Lidl:stä ostetut  karpalot olivat kuitenkin mukavan mehukkaita, eivätkä liian hapokkaita. Toffifeet tekevät yleensä hvyin kauppansa, jos niitä sattuu kotona olemaan. Tummat suklaakonvehdit ja marsipaanitäytteiset yleensä jäävät tähteeksi, varmaan niitäkin voisi kokeilla.



14 kpl
3 munaa
1 dl ruokokidesokeria
1,25 dl sokeria
75 g sulatettua voita
1,5 dl maitoa
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
4.5 dl vehnäjauhoja
200 g kuivattuja karpaloita
Toffifee karkkeja

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet yhteen. Lisää seos esim. nuolijalla käännellen, sitten voi ja maito. Viimeiseksi kuivatut karpalot.

Täytä amerikan muffinssivuoat puolilleen, lisää jokaiseen yksi toffifee-karkki. Lisää taikinaa sen verran, että vuoat ovat 2/3 täynnä. Paista 175 asteisessa uunissa 15-18 min. Uunin alatasolla kiertoilmaakin käyttäen pinta tahtoo jäädä vaaleaksi, jolloin paistoaika pitenee. Silloin muffinsseista tahtoo tulla kuivakoita. Kannattaa siis paistaa keskitasolla ja mieluummin lyhyempi aika, jotta mehukkuus säilyy. Uuneissa on toki eroja. Koristelu jälleen kuivan puoleinen, kun näitä herkkuja ei syödä heti. 



perjantai 28. tammikuuta 2011

Omena-toffeemuffinssit

Muffinssit ovat siitä käteviä, että niihin voi piilottaa kaikenlaista ja käyttää myös päiväyksen ylittäneet kermaviilit ja muut. Ohje täällä vaikutti kiinnostavalta ja lopputulos oli yllättävän raikas vaikkei happamia syysomenia ole tähän aikaan saatavilla. Tein 1.5 kertaisen annoksen, josta tuli tarkalleen 19 kpl Pirkan amerikan muffinssivuoilla (täytin vuoat melko täyteen). Smetanan voi korvata kermaviilillä, tuorejuustolla tai laittaa enemmän maitoa.

6 dl vehnäjauhoja
1,8 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1.5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua voita
1.5 dl kevytmaitoa
2 dl kermaviiliä
1 dl smetanaa
4 royal gala omenaa kuutioina
reilu puoli pussia Omar-karkkeja pilkottuna

Vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri sekoitetaan keskenään.

Lisää joukkoon sulatettu voi, kananmunat, maito, kermaviili ja smetana. Sekoita kevyesti puukauhalla. Lisää omenat ja Omar-karkit.

Täytä muffinssivuoat vähintään 2/3. Paista 200 asteessa n. 20 min.

 

Muffinssit kohosivat hyvin, uunini paistaa kuitenkin hitusen epätasaisesti, jolloin etumaiset jäävät vaaleammiksi ja hiukka kallistuvat. Puolessa välissä pienensin lämpötilaa, jotta ehtivät kypsyä sisältäkin.

Monesti mietin ohjeita lukiessani, onko leipomukset paistettu kiertoilmalla, vai ylä-alalämmöllä, kun sitä ei erikseen mainita. Itse käytän usein kiertoilmaa.

 

Omenaa oli taikinaan nähden paljon, ehkä sen takia nämä halkeilivat. Maku on kuitenkin raikas ja lämpiminä taitavat olla parhaimmillaan.

 

Kuorrutus on Candy meltsiä ja suklaavärirakeita, joita löysin Maksimakasiinista. Olisi ollut kiva koristella kermavaahdolla tai vaikkapa tuorejuustolla, mutta nämä säilyvät paremmin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Marmoroidut suklaacookiet


Joulun alla ihastuin Mansikkamäen Eben fantasiapipareihin, ja päätin, että minäkin haluan oppia tällaisia! Paljon helpottaa, kun joku toinen on tehnyt kokeiluja ja antaa hyviä vinkkejä, kiitos Ebe! Alkuun homma ei ottanut ollenkaan sujuakseen, ja meinasin heittää pikeerit seinään. Onneksi jatkoin harjoitusta, ja kun ainekset on kohdallaan, koristelu on tosi hauskaa!

Vuosia sitten innostuin marmoroimaan paperia. Sekin oli oikein hauskaa, erilaisia kokeiluja tuli tehtyä erilaisilla liistereillä akryyliväreistä öljyväreihin. Aikaaviepää ja suttaista puuhaa pienen kylppärin lattialla. Löysinkin sitten Sweetopian blogista ohjeet marmoroitujen pikkuleipien tekoon. Puuha on paljon siistimpää ja jätettäkään ei synny.

SweetSugarBellen blogista löysin tällaisen suklaacookieohjeen, jota hiukan muutin:

n. 150 g voita
0.8 dl sokeria
1.2 dl vaaleaa ruokosokeria
1 iso keltuainen
2 tl vaniljasokeria
6.1 dl vehnäjauhoja
1 pss Fazerin taloussuklaarouhetta

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää joukkoon keltuainen, sitten siivilöidyt jauhot ja vaniljasokeri, kunnes seos on tasaista. Lopuksi lisää käsin sekoittaen suklaarouhe. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Kaaviloi taikina jauhotetulla alustalla reilunpaksuiseksi levyksi, saa olla selkeästi joulupipareita paksumpi; taikina on tässä vaiheessa herkästi mureneva kuten myös uunista ottaessa. Ota haluamasi kuviot piparimuoteilla tai taikinapyörällä. Paista 200 asteessa 10-12 min., pinta saa jäädä vaaleaksi.

Sweetopian sivuilla oli tällainen pikeerin ohje. Tuoreen valkuaisen kanssa pikeerissä tuntuu olevan enemmän vaihtelua ja epäonnistumisen mahdollisuuksia. Aika näyttää, toimiiko tämä paremmin. Ensi kokemus oli kyllä positiivinen. Tein puolikkaan annoksen, josta riittää useammallekin värille reilut satsit. Viinikiveä sain apteekista, joka pyynnöstäni tilasi sitä tukusta. Valmiste oli saksalaista alkuperää, 250 g maksoi n. 22 euroa. Siitä riittää useamallekin innokkaalle koristelijalle.

Pikeeri

0.9 dl lämmintä vettä
2.5 rkl valkuaisjauhetta (Städter)
½ tl viinikiveä
500 g (1 pkt) tomusokeria

Laita valkuaisjauhe kulhoon ja vispilöi vähän kerrassaan lämmin vesi joukkoon. Vettä kannattaa lisätä pikkuhiljaa, valkuainen paakkuuntuu herkästi. Sekoita hiljalleen puolisen minuuttia. Lisää viinikivi ja sekoita puoli minuuttia. Lisää siivilöity tomusokeri kerralla. Sekoita hiljalleen 10 minuuttia. Yleiskoneellakin sen voi tehdä alimmalla nopeudella, minulla sellaista ei ole. Sekoittamisen myötä pikeeri muuttuu paksuksi ja tasarakenteiseksi. Tämän jälkeen voit värjätä haluamillasi väreillä ja käyttötarkoituksen mukaan ohentaa.


Marmorointiin käytin melko juoksevaa pikeeriä. Pohjavärin päälle pursotetaan kuviovärit yhdensuuntaisiksi raidoiksi ja piparia voi kevyesti heiluttaa, jotta väripinnat asettuvat tasaisesti. Sitten kuviot vedetään hammastikulla.


Yksinkertaiset kuviot ovat kauneimmat. Kahteen suuntaan vedetyt kuviot muuttuvat helposti sekaviksi, kuten ylärivin keskimmäinen ja alarivissä oikealla.


Vähän muitakin kokeiluja. Punaisessa pikeerissä on myös lakritsikastiketta, punaisesta väristä tuli aika kiva. Tumma pikeeri on tehty valkoiseen tomusokeriin, alunperin siitä piti tulla mustaa, mutta väriä olisi kulunut tuhottomasti.


Pikeerin pitää olla melko juoksevaa ja on toimittava nopeasti. Pikeeri kuorettuu nopeasti, eikä marmoroinnista tule tasainen ja kaunis, kuten tämän kuvan kekseissä. Yksi kokeilu camo-kuviolla.

torstai 20. tammikuuta 2011

Pikkuisen menneestä vuodesta


Alkuun päästäkseni laitan kuvan viime vuodelta; tein joululahjaksi ystäville ja sukulaisille mm. piparitaloja. Muutama tällainen huussi syntyi. 


Kaikki osat ovat syötäviä, koristeet pikeeriä, polun reunus mantelirouhetta, onkivapa ja meritähdet ja ankka suolakeksejä, siima lakritsia. Tätä oli hauska tehdä ja ideaa voisi kehitellä edelleen. 

lauantai 1. tammikuuta 2011

Syntymäpäivä-koriste ja -kakku

Lauri on onnekas poika. Laurin syntymäpäivänä juhlitaan railakkaasti ja näyttävästi ympäri maailmaa; ei minun syntymäpäivänäni. Laurin syntymäpäivänä paukutellaan raketteja jokaisella pihalla ja suuret kaupungit järjestävät toinen toistaan hienompia ilotulituksia. Silloin kelpaa juhlia!



Kyllä kelpaa, sillä 13 v. tuli täyteen. Ahkera poika treenaa vapaa-ajallaan, veikkaan, että on aika lahjakas lajissaan; paljon on jo mitaleita ja pokaaleja kertynyt.



Kuulantyöntäjä tarvitsee voimaharjoittelua, sitä varten tietysti omat puntit. Ettei vaan tuo villakoira jäisi jalkoihin...



Piha pitää siivota ja äippä on taas pessyt  työhaalarit. Hosujen tarhat eivät mitenkään johdu taiteilijan rähmäkäpälistä;), vaan maalausurakka taitaa olla vielä vähän kesken. Tuliterät kumisaappaat polttelevat; josko pääsisivät taas tosi toimiin landelle :).



Juomapullo ja harjoituspäiväkirja pitää pitää mukana; valmentajan sana on laki.

Kohta on kevät ja uudet haasteet, pankaapa nimi mieleen!



Kuulakakun sisällä on suklaakakkupohja, mango curdia, suklaalevitettä, mango-passion moussea ja valkosuklaa-nougatmoussea. Kakku on sivelty omenahillolla ennen sokerimassakuorrutusta.

Paljon onnea Lauri!