lauantai 31. joulukuuta 2011

Kohti tulevaa vuotta!




Näinä hetkinä moni saattaa olla valmistautumassa uudenvuoden juhliin.



Toiset ovat jo valmiina.



Toisilla ei ole mitään päälle pantavaa.



Toisilla vaihtoehtoja on liikaakin,



siksi he eivät ole vielä pukeutuneet.



Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä uudenvuoden lupauksia. Ehkäpä tällä kertaa voisi unelmoida; mitä toivoisi tulevalta vuodelta?





Onko tämä sinun unelmasi?



Tai tämä?



Ehkä uusi ura?



Kenties uusi harrastus?



Tai uusi ystävä...



Kenties jotain enemmän...

Onnea ja menestystä jokaisen unelmille vuonna 2012!

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Ainon piparkakkutalo


 14-vuotias kummityttöni Aino on innokas leipuri. Tänä jouluna hän taituroi upean muumitalon!



lauantai 24. joulukuuta 2011

Rauhallista Joulua!


 Jouluaatto ehti jo pitkälle, mutta vielä ehdin toivottaa kaikille

Oikein rentouttavaa ja rauhallista Joulua!



perjantai 23. joulukuuta 2011

Vaalea glögikakku

Työpaikallamme on muodostunut perinteeksi viettää yhteinen joululounas nyyttikestien tapaan. Tänä vuonna tein tällaisen hyydykekakun. Pirkan gluteenittomat suklaacookiesit ovat mukavan pehmeitä poiketen monista gluteenittomista kaupan kekseistä, joilla tällaisen kakun pohjasta tuppasi tulemaan kovan puoleista. Mikäli ei ole ruokarajoitteita, tähän voi käyttää melkeinpä mitä tahansa keksejä; piparkakut tietysti voimistavat jouluista tunnelmaa. Kakun ohje on joulukuun Vegeterian living-lehdestä Gordon Ramsayn reseptistä mukaeltu; alkuperäinen makuyhdistelmä on vaniljaa ja amarettoa, jonka kokeilin aiemmin, hyvää oli sekin! Alkuperäisessä ohjeessa sokeriliemi jää käyttämättä, mutta keittämällä siitä siirapin saa lisämakua kakkuun.

Osallistun tällä kakulla joulukuun glögiaiheiseen ruokahaasteeseen Chocochili-blogissa.

200 g suklaacookies-keksejä (gluteeniton)
n. 50 g voita
loraus glögitiivistettä


50 g sokeria
1 dl vettä
2 päärynää
2 rkl Meira glögimaustetta


1 prk sitruunarahkaa
1 prk mascarponea
5 dl kermaa
3 liivatetta
kokoon keitetty siirappi
ripaus kanelia, neilikkaa, pomeranssin kuorta
kourallinen amarettikeksimurua tms.
loraus punssia tai vaaleaa glögiä

Murskaa keksit monitoimikoneessa, lisää sula voi, sekoita ja lisää loraus vahvaa glögimehua. Taputtele irtopohjavuoan (25-27 cm) pohjalle, jonka olet päällystänyt leivinpaperilla. Jätä odottamaan.

Kuori päärynät ja pilko neljään osaan, poista siemenet. Laita sokeri ja vesi kattilaan, kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Lisää mausteet (mieluiten maustepussissa) ja päärynät ja keitä n. 15 minuuttia hiljaisella lämmöllä, jos päärynät ovat hyvin kiinteitä, pidempäänkin. Nosta päärynät pois liemestä, puhdista mausteista, ellet käyttänyt pussia, leikkaa pieniksi paloiksi. Siivilöi liemi ja keitä kokoon siirapiksi. Jäähdytä.

Liota liivatteet kylmässä vedessä. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka ja mascarpone ja sekoita. Mausta makusiirapilla, ripauksella joulumausteita ja punssilla. Lisää murustetut keksit ja päärynät, voit jakaa seoksen myös kahtia ja laittaa toiseen päärynät ja toiseen murustetut keksit kahdeksi hiukan erimakuiseksi kerrokseksi kakkuun. Laita tällöin liivatteet ennen seoksen jakamista. Liota liivatteet tilkkaan kuumaa vettä tai punssia ja sekoita vaahtoon. Levitä keksipohjan päälle ja anna hyytyä kylmässä vähintään muutama tunti tai seuraavaan päivään. Koristele.


Suklaa on höylätty suklaakiekosta, jonka sain ystävältäni Sveitsin tuliaisina, kiitos Claudialle! Lumihiutaleet ovat sokerimassaa ja pinnalle on ripoteltu hopeaglitteriä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Possua ja portviinikastiketta

Vuoden viimeisen viini-illan innoittamana tein portviinikastiketta; maistelimme siis portviinejä, mukana oli yksi madeira. Kyllä niistäkin löytyi eroja, eikä välttämättä huippuhintainen ollut ihan hintansa väärti. Portviinien kanssa sopii nautiskella vaikkapa hyviä juustoja; etenkin voimakkaat sini- ja valkohomejuustot tuntuivat sopivan portviinin kaveriksi erinomaisesti. Makealle madeiralle luontevampi kummpani olisi vaikkapa hedelmäinen, miksei suklainenkin, kahvikakku.

1 porsaan sisäfile
3 oksaa rosmariinia
Auran balsamicosinappia
suolaa

1.5 dl portviiniä
1 sipuli
½ l hyvää vaaleaa lihalientä (vasikka)
1 rosmariinin oksa
hiukan valkosipulia
mustapippuria myllystä
arrow-juurijauhetta 1-2 tl
2-3 rkl voita

Poista kalvot possusta, sivele sinapilla, suolaa reilusti, ripottele päälle hienonnettu rosmariini. Jätä marinoitumaan seuraavaan päivään jääkaappin tai useammaksi tunniksi huoneen lämpöön tai vakuumiastiaan vähintään puoleksi tunniksi.

Pyyhi lihasta marinadi, ota väri kuumalla kuivalla pannulla, työnnä lämpömittari lihaan ja laita 100 asteiseen (tai alle) uuniin ja kypsennä, kunnes mittari näyttää 68 (alempi lämpö riittää) astetta. Anna hetki vetäytyä ja leikkaa siivuiksi.

Kuullota hienonnettu sipuli voissa, lisää portviini, lihaliemi, rosmariinin oksa, hitunen valkosipulia ja keitä kokoon, kunnes jäljellä on noin kolmannes. Siivilöi, keitä tarv. vielä kasaan, sekoita arrow-juurijauhe tilkkaan portviiniä, suurusta kastike, kiehauta. Vatkaa joukkoon pehmeä voi, älä enää keitä. Maista, lisää tarv. suolaa.

 

Tarjoile vaikkapa maalaislohkoperunoiden, keitettyjen papujen ja sienibulghurin kanssa. Viimeksi mainittu tuli ostettua Lähiseudun aarteista :).  Kastike oli hyvää, mutta sipuli kannattaisi siivilöidä aiemmin pois ja jatkaa kokoon keittämistä ilman sitä. Possu pitää laittaa kypsäksi; useissa ohjeissa lihan sisälämmöksi annetaan jopa 75 astetta ja yli, mutta 68 asteessakin lihasta tuli mielestäni liian kypsää. Hiukan alhaisempi lämpö olisi riittänyt.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Jouluiset suolaiset piparit

Tai suolaiset jouluiset piparit, ihan miten vaan. Täällä on viime aikoina ollut hiljaista, vaikka monta postauksen arvoista pöperöä on tullutkin tehdyksi; aika vaan ei riitä ihan kaikkeen, varsinkin näin joulun alla. Rinnakkaisblogin päivityksetkin laahaavat pahasti jäljessä. Olisi possua portviinissä, jouluista makkarapastaa, vaaleaa glögikakkua ja jokunen piparikin...

Välipalaksi nyt helposti loihdittavia suolaisia pipareita vaikkapa uuden vuoden juustopöytään hyvän portviinin kanssa nautittaviksi.



Valmis ruistaikina (Myllyn paras) kaulitaan ohueksi ja käytetään teemaan sopivia piparimuotteja. Voidellaan kananmunalla, pinnalle ripaus sormisuolaa ja vaikkapa tummia ja vaaleita unikonsiemeniä. Paistetaan uunissa 200 asteessa n. 6-7 minuuttia.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Piparkakkutalo Villa Rosa


 

 Nukkekodit ovat ihastuttavia, mutta oikeiden nukkekotien tekeminen onkin jo toinen juttu. Piparinen nukketalo antaa arkkitehdille mahdollisuuden olla suurpiirteisempi, jos osat eivät ihan millilleen natsaa. Oli minulla lapsena nukkekoti, ihan perussellainen. Tyttäreni leikkeihin se ei koskaan päätynyt, vaikka tallessa onkin, mutta tämän projektin seuraaminen on toivoakseni hiukan sitä puutetta hyvittänyt.



Villa Rosa, Joulukatu 24, Naapurikaupunki.







Kynttilät on jo sytytetty. Olohuoneen pöydällä on vanha putkiradio ja tuolilla lojuu punainen shaali. Musta kissa on posliinia. Juhlapöytä on katettu valmiiksi. Tuolit on verhoiltu printtikankaalla. Vaaseissa on tuoreita kukkia. Ovatkohan vaasit, puhelinpöytä ja pylväät oikeasti marmoria vai vain taidokkaasti maalattu, kuten ennen on ollut tapana. Koiran pediltä näkee helposti talon tapahtumat.



Kauniin keittiön kivitasolla leivotaan vielä pipareita. Talouskone on tietysti valkoinen ja leivänpaahdin punainen. Sivupöydällä on lihatukki ja veitsi odottamassa kinkun leikkaamista.



Vanhassa talossa on iso posliininen pesuallas. Ruutuliina sopii keittiön värimaailmaan. Tänä vuonna porkkanat ovat jättisuuria. Ostoskassissa on patonkia ja purjo.



Yläkerta on lasten valtakunta.



Tytön sänky on oikea prinsessavuode. Kaikki on vaaleanpunaista; peitto, matto, pöytä ja säilytyslaatikot. Pöydällä on hiusharja ja peili, matolla joitain leluja ja kauniit tohvelit. Pupu ja pikkunalle lojuvat sängyllä, mutta jättinalle ei sinne mahtunut.



Pojan tohvelit ovat tietysti siniset. Pulpetin päällä ja lattialla on kirjoja. Muita harrastuksia taitavat olla jääkiekko ja koripallo. Autot kiinnostavat tottakai.



Pikkuruisen joulukuusen ympärillä on paljon lahjoja. Mutta missä ovat kaikki asukkaat? Ehkä vielä viime hetken ostoksilla? Vai sittenkin joulukirkossa?



Seinät on kuorrutettu pikeerillä. Kaikki koristeet ovat syötäviä; marsipaania, sokerimassaa, nonparelleja ja syötävää kimalletta. Katolla on tomusokeria ja hiukan kimalletta ja joitakin hopeatähtiä; ne eivät oikein kuvissa näy, mutta luonnossa kimaltavat kauniisti. Talo on vajaa 40 cm leveä ja hiukan korkeampi. Pienimmät koristeet ovat parin millin luokkaa.

Halusin lahjoittaa talon KYS:n lasten veri- ja syöpätautien osastolle lasten iloksi. Sattumoisin samaisena päivänä Kristiina Brask lauloi osastolla joululauluja kanttori Ossi Jauhiaisen säestämänä ja pääsin niistä nauttimaan;  koskettavat ja kauniit laulut herkistivät joulumielelle.

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta!

torstai 1. joulukuuta 2011

Ensimmäiset piparkakut




Piparisavotta on alkanut, tosin aikaa Jouluun on kovin vähän, mitenkähän tuossa käy? Kokeilin tehdä gluteenittomia pipareita, ohje on suoraan Gluteenitonta leivontaa blogista. Kaneli oli loppu, joten jouduin käyttämään valmista piparkakkumaustetta; tykkään enemmän sekoittaa mausteet itse.

2 rkl piparkakkumaustetta
1/4 tl suolaa
1 dl sokeria
1 dl siirappia
100 g voita
1 kananmuna
51/2 dl Semper fin mix jauhoja
1 tl soodaa

Kiehauta mausteet, siirappi ja sokeri, lisää voi ja anna sen sulaa. Anna hetki jäähtyä, lisää muna, sitten jauhot ja sooda. Anna olla yön yli jääkaapissa. Pehmitä taikinaa hetki käsissä ja kauli jauhotetulla (samat jauhot) pöydällä ohueksi ja ota haluamillasi muoteilla pipareita. Paista 200 asteessa 6-7 minuuttia.



Tällä kertaa tällaiset koristeet. Yritys on käyttää tähteeksi jäävät pikeerit toisiin projekteihin, etteivät menisi hukkaan, siksi tällaiset värit. Yllättävän hyviä ovat näistäkin jauhoista, hiukka herkempiä rikkoutumaan, mutta taikinasta saa kaulittua tosi ohuita pipareita.



Mukavaa Joulun odotusta Liisalle!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Maa-artisokkakeitto

Artisokkaa on tullut laitetuksi useammankin kerran, on se vaan niin hyvää. Etenkin, kun tuttavalta sain itse kasvatettuja erityisen hyviä mukuloita, suuret kiitokset Minnalle!

Heti tuoreeltaan pesu ja raaputus olisi riittänyt, pidempään säilyttäessä vaativat kuorimisen.

500 g maa-artisokkaa
7 dl kanalientä
3 dl kermaa
2 rkl homejuustoa
suolaa
pippuria

Kuori maa-artisokat ja halkaise muutamaan osaan ja laita kylmään veteen. Laita kattilaan, lisää 7 dl kanalientä ja keitä, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä., lisää homejuusto. Soseuta huolella sauvasekoittimella. Lisää kerma, kiehauta, mausta suolalla ja pippurilla.  

 

Pähkinät joutuivat keittoon vain koristelun, eivätkä niinkään maun vuoksi.

Suklaasydämet

Kulinaarimuruja-blogissa etsiskeltiin lohturuokaa mm. kaamoksen, elämänkolhujen ja sairauden varalle. Tosiasiassa henkilökohtaisesti ottaen sairaana tai kovin kolhittuna harvoin virtaa riittää kokkaukseen; mukavaa, jos silloin joku toinen passaa. Ellei passaajaa ole ja kaupan herkut eivät houkuttele, tämä herkku syntyy aika vähällä virralla. Ja ainahan tällaisilla suklaapläjäyksillä voi hemmotella rakkaitaan ihan muuten vaan.

Ohje on neljälle.


50 g tummaa suklaata
50 g voita
1 kananmuna
1.25 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl konjakkia
muutama saksanpähkinä rouheina paloina

50 g valkosuklaata
50 g voita
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl Cointreau-likööriä
muutama kuivattu taateli pilkottuna

Sulata tumma suklaa ja voi vesihauteessa, nosta liedeltä. Lisää sokeri, kananmuna, jauhot ja mausteet. Alkoholit voi jättää pois, tai kokeilla jotain muuta maustetta.

Tee samoin valkosuklaataikinalle.


Kaada voideltuihin vuokiin vuorotellen tai yhtä aikaa niin, että saat annoksesta kaksivärisen. Tikulla voi vetää kuvioita.

Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia, saa jäädä keskeltä pehmeäksi, kypsemmästä kakkumaisesta pitävä malttaa muutaman lisäminuutin.





Tällä annoksella paranee paha mieli ja suklaan tarve on tyydytetty joksikin aikaa. 


Jouluinen creme brulee

Piparikoristelijan ja macaron-leipurin jääkaappi täyttyy kananmunan keltuaisista. Mitä tehdä niille, kun säilyvyyskin on niin rajallinen? Kakkutaikinaan voi aina lisätä yhden ylimääräisen keltuaisen, mutta hyviä käyttövinkkejä kaivattaisiin.

Kestosuosikki keltuaisten tuhoamisessa on creme brulee. Vanilja on suosikkimausteeni, mutta vaihtelun vuoksi lisäsin joukkoon jouluista makua. Ohje on neljälle.

1 dl vaaleaa glögiä (Herrljunga glögi)
muutama siivu appelsiinin kuorta
pieni pätkä tuoretta inkivääriä siivuina


4 keltuaista
3/4 dl sokeria
3 dl kermaa
vaniljatanko

Kyseinen glögi on appelsiinin ja inkiväärin makuinen, melko mieto, joten makua vahvistamaan laitoin mukaan appelsiinin kuorta ja inkivääriä.

Keitä glögi mausteineen siirapiksi; vähenee noin kolmasosaan.

Vaahdota keltuaiset, sokeri ja vaniljatangosta kaavitut vaniljansiemenet tanakaksi vaahdoksi.

Kiehauta kerma ja halkaistu vaniljatanko ja lisää joukkoon keltuaissokerivaahto ja lopuksi makusiirappi hämmentäen. Poista vaniljatanko ja kaada seos uuninkestäviin annosvuokiin ja kypsennä 100 ˚C noin tunti, kunnes seos on hyytynyt. Anna jäähtyä.

Ennen tarjoilua ripottele pinnalle sokeria ja halutessasi fariinisokeria ja karamellisoi pinta joko grillivastuksen alla tai kaasupolttimella.


Kaasupolttimella saa ihanan lohkeavan sokeripinnan, mutta itse jälkiruoka säilyy viileänä. Glögi antoi mukavan vienon aromin, täytyy kokeilla jatkossa muitakin mausteita.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kyytön paistia ja gluteenitonta olutkastiketta

Viime maanantain lihakurssilla valmisteltu kyytön paisti kehotettiin valmistamaan viimeistään torstaina. Olin tottelematon ja laitoin sen pöytään vasta tänään olutkastikkeen, juurpersiljan ja maalaisperunalohkojen kanssa. Vajaan kilon paisti käsiteltiin kalvottomaksi, marinoitiin Dijon- sinapilla, valkosipulilla, timjamilla ja ripauksella suolaa. Paisti vakumoitiin.

Tänään pyyhin marinadit pois lihan pinnasta ja otin värin pintaan kuumalla pannulla ilman rasvaa, kuten opimme pihvin paistosta. Ja kas; upea väri ilman roiskeita!

Minulla oli mahdollisuus laittaa liha höyryuunissa , mutta tavallisessa uunissa alle sadan asteen lämmössä onnistuu hyvin; liha on valmista, kun lihaan pistetty lämpömittari näyttää 52 astetta. Liha saa vetäytyä tovin foliossa, jonka jälkeen leikataan ohuiksi siivuiksi.


Olutkastikeidea syntyi, kun löysin aikaa sitten gluteenitonta ruokavaliota noudattavaa ystävääni varten ostamani Mongozo Quinua pullon. Tämä hedelmäinen, keltainen ja mukavan makuinen lager on tehty kvinoasta ja samaisen panimon tunnetuin olut on kuulemma Delirium Tremens, jota en missään nimessä halua kokea.

Kastike:
2.5 dl olutta
1 porkkana
1 sellerin varsi
1 salottisipuli
laakerinlehti
timjamia
2 dl vasikanlihalientä
5 kokonaista neilikkaa
2 rkl leipäsiirappia
1 tl arrowjuurijauhetta tai maizenaa
1-2 rkl voita

Kuullota hienonnettu sipuli voissa, lisää viipaloidut vihannekset ja pyörittele hetki. Lisää olut ja mausteet ja keitä puoleen. Siivilöi. Lisää vasikanfondi, neilikat ja keitä kokoon, poista neilikat. Mausta siirapilla, kiehauta ja lisää tilkkaan vettä sekoitettu arrowjuurijauhe. Kiehauta ja vatkaa joukkoon voi, älä keitä enää.

Lisäksi kypsensin uunissa perunalohkoja kuorineen rosmariinilla maustettuna ja pannulla paistoin juuripersilja- ja porkkanasiivuja jotka maustoin kuusenkerkkäsiirapilla, joukkoon paistoin myös siitakesieniä.


Liha oli ihan älyttömän hyvää, ja kaunista, kuten kuvasta voisi päätellä; kameran akku oli tyhjä, joten jouduin turvautumaan puhelimen kameraan, mutta erottuu kohde näinkin. Olutkastike tahtoo olla hiukan karvas, mutta siirappi ja lopussa lisätty voi taittoivat karvauden mukavasti, eikä kastike ollut kuitenkaan imelää. Juuripersiljan maku on pehmeämpi ja imelämpi kuin palsternakan ja kuusenkerkkäsiirappi korosti sitä mukavasti.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Paistetut vihreät tomaatit

Näitä olen aina halunnut tehdä, siitä asti kun näin kyseisen elokuvan. No ehkä olen joskus tehnyt, en muista. Muistan, että kerran ostin vihreitä tomaatteja, mutta ne punastuivat ennen kuin ehtivät pannulle.



Nämä olivat ihan kiva iltapala (vaikken rasvan kärystä tykkääkään, tästä tuli onneksi vähemmän) Food Academyn kurssin jälkeen. Tällä kertaa aiheena oli lihan valmistus ja hyviä vinkkejä lähti taas kotiin viemisiksi sekä vakuumiin pakattu itse valmisteltu paisti, joka sitten lähipäivinä kokataan. Porukka oli tälläkin kertaa varsin hauskaa, toivoisi illan jatkuvan pidempäänkin.

Etsiskelin sopivaa ohjetta netistä, mutta päädyin leivittämään tomaatit corn flakes murskalla rapean lopputuloksen aikaan saamiseksi. Corn flakeseja oli vain annospussillinen, mutta sitten jatkettiin rice crispeillä, eikä hassumpia olleet nekään.



8 pientä tai muutama iso vihreä tomaatti
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl maissijauhoja
2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
hitusen cayennepippuria
1 kananmuna
20 g corn flakeseja murskattuna
20 g riisimuroja kevyesti murskattuna
maapähkinä ym. öljyä paistamiseen

Murskaa corn flakesit ja/tai riisimurot ja laita kulhoon. Sekoita jauhot ja mausteet toiseen. Viipaloi tomaatit sentin paksuisiksi, poista pieni siivu myös kantapalasta; leiviys tarttuu paremmin. Riko kananmuna kippoon ja vatkaa rikki.

Kuumenna reilu loraus öljyä pannussa. Kääntele tomaatit ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi corn flakeseissa tai riisimuroissa. Paista kullankeltaisiksi ja valuta talouspaperin päällä.



Molemmat olivat mukavan rapsakoita, eikä voi sanoa, että maussa olisi isoja eroja. Riisimuroja ei juurikaan rouhittu. Ehkä ripaus sokeria ja cayennepippurin pois jättäminen olisivat paikallaan, kun vihreät tomaatit tuppaavat olemaan melko kirpakoita. Suosittelen kokeilemaan vaikkapa liharuoan lisukkeena tai sinällään pehmeän sienikastikkeen kera.

Edit. Kuten kommenteista voi lukea, Evira ei suosittele vihreitä tomaatteja. Omalla vastuulla siis. Lieneekö vaarallisimmasta päästä käytössä olevista nautintoaineista, ainakin jos vähäisessä määrin kerran syksyssä kokeilee, tiedä häntä...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ristiäispipareita

Samaisiin ristiäisiin tein yllätyslahjaksi vauvapipareita.



Muotit ovat Wiltonin sarjasta.



Samalla väriskaalalla jatketaan.



Bodyissa on vähän urheilullisempi meininki.



Nimijalat :).



Ja vielä valkoisena. Pikkuleipätaikina oli uusi kokeilu, ja toimi hyvin, piparit eivät juuri kohoa ja pysyvät muodossaan. Laitan ohjetta paremmalla aikaa.

Ristiäiskakku pikkuiselle pojalle

Minulla oli ilo tehdä kakku pienen pojan ristiäisiin. Vaalean sinistä värimaailmaa lukuunottamatta kädet olivat täysin vapaat.

Samaisia tonttuja tai nukkumattihahmoja tein, kuten aiemmin eräässä rotinakakussa.



Koristeet sokerimassaa ja marsipaania, samoin kakun kuorrutus. Pohjana on tavallinen ja kaakaosienikakkupohja. Täytteenä on mustaherukka- ja limemoussea, mustaherukkahilloa ja omenahilloa. Nimi on spritsattu Candy Meltsillä, kakun päällä vielä helmiäissuihketta.



Ylös pitäisi päästä katsomaan vauvaa.

Hammastikku on kuljetusta varten varmistamassa koristeen pysymisen.



Toisaalta, voihan tässäkin istahtaa.



Melkein perillä.



Nalle ja pupukin nukkuvat. Pienin tonttu on päässyt ylös varmaankin isoveljien auttamana.



Vauvalla on kolme veljeä ja sisko; yhtä monta tonttua on kakussa.

Paljon onnea koko perheelle!