perjantai 28. lokakuuta 2016

Vispipuuro valkosuklaalla

Ravintola Urbanin Keittokirja ilmestyi juuri. Siitä enemmän juttua edellisessä postauksessa. Kirja inspiroi minua kovasti ja ehdinkin heti jo yhden reseptin soveltaa. Vispipuuro uudella tvistillä, valkosuklaalla. Enpä olisi itse keksinyt!
Kirjan resepti on mustaherukka-valkosuklaavispipuuro. Jääkaapissa odotteli puolisen litraa puolukkasosetta, joten se päätyi puuroon mustaherukan sijaan. Oman vispipuuroni keitin spelttimannaan enkä lisännyt sokeria laisinkaan, kun tämä oli ihan arkiherkku ja ajattelin, että suklaa antaa sopivasti häivähdyksen makeutta ja tarvittaessa sokeria voi ripotella puuron päälle. Kuvausta varten, kun vispipuuro tuppaa olemaan kovin ei-kuvauksellinen, löytyi jääkaapista tilkka kermaa, jonka vaahdotin ja maustoin pienellä lorauksella vaahterasiirappia. Koristeeksi ripotin vähän lakritsijauhetta, en joutanut paahtamaan valkosuklaata, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Ja määrätkin on tässä vähän summittaiset, toisin on alkuperäisen ohjeen! Ehdottomasti hienompaan herkkuun laittaisin sokeria, mutta välillä täytyy keventää. Varsinkin, kun viikonlopun jäljiltä on tuhottu valkosuklaamustikkajuustokakkua...

Puolukka-valkosuklaavispipuuro

5 dl puolukkasosetta
n. 7 dl vett
2,5-3 dl spelttimannasuurimoita
n. 3 kourallista valkosuklaanappeja (ehkäpä reilu 100 g) tai maun mukaan

Kuumenna puolukkasose ja vesi kiehuvaksi, lisää spelttimannasuurimot koko ajan hämmentäen. Keitä puuro pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Ota kattila liedeltä, lisää suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Anna jäähtyä hyvin ja vatkaa kuohkeaksi.


Valkosuklainen vispipuuro toimii ilman sokeriakin! Pieni töräys kermavaahtoa tai tilkka maitoa neutraloi happpoista puolukkaa. Ja lakritsihan sopii tähän vallan mainiosti.


Testatkaa ehdottomasti alkuperäinen resepti! Ja moni muu kirjan resepti! Ai niin, kirjaa voi tiedustella osoitteesta info@ravintolaurban.fi.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ravintola Urban: Keittokirja!

Top Chef-voittaja Anssi Kantelisen keittokirja on ilmestynyt! 2013 perustetun ravintola Urbanin nimeä kantava keittokirja on simppelisti Keittokirja. Kirjoituksesta vastaa Ari-Pekka Parviainen ja kuvauksesta Pavel Kasinski. Aika sopivasti ilmestyi, kun Urban valittiin juuri Glorian ruoka & viinin lukijaäänestyksessä vuoden ravintolaksi!

Kirjan ulkoasu on poikkeuksellinen: mustilla sivuilla värikkäät ja taiteelliset raaka-aine ja ruoka-aineasetelmat nousevat päärooliin ihan omalla tasollaan! Valmista kokonaisuutta ateriaan ei anneta valmiiksi, vaan voi itse keräillä resepteistä haluamansa kokonaisuuden. Kirjasta kuvastuu Anssin filosofia lähiruoan ja nimenomaan kasvisten monipuoliseen ja kekseliääseen käyttöön. Raaka-aineet ovat pääosassa ja reseptit ovat yllättävän simppeleitä. 

Salaattiosiossa annetaan monta kekseliästä ohjetta erilaisiin salaatin täytteisiin, jotka voi yhdistää valitsemiinsa vihreisiin salaatteihin. Alkoi heti tehdä mieli salaattia! Erityisesti minua kiinnostavat myös reseptit erilaisiin koristeisiin fenkolipopcornista tomaattipölyyn! Kirjasta löytyy monta tuttua ohjetta mm. klassikkokastikkeisiin, Anssin tapaan. Äkkisiltään en keksi näistä yhtään ohjetta, jota en kokeilisi.

Kirjassa on myös hiukan avattu taustoja niin kokin kuin kirjankin taustoihin ja Anssin elämänfilosofiaan. Arvostan.

Juurikin sellainen keittokirja, josta tykkään, ja tuskin tulen pettymään kirjan pohjalta tehtyihin kokeiluihin. Enhän kertaakaan ole pettynyt Urbanin lounaisiin, saati illallismenuisiin. Onnekkaana olen muuten saanut nauttia Anssin Top Chef-voittajamenun! Oli kyllä huippu! 

Yhden reseptin ehdinkin jo soveltaa, sillä sain kirjasta inspiraation vähän erilaiseen vispipuuroon, mutta sen päätin jättää toiseen postaukseen. Kirjaa voi muuten kysellä osoitteesta info@ravintolaurban.fi. Postipate kantoi oman omistuskirjoituksella varustetun kappaleeni kotia asti :).



Keittokirjan kuvitus on yhtä maalauksellista, kuin moni ravintolan annos! Plussaa vielä siitä, että kirja avautuu jo uutena niin hyvin, että aukeama pysyy hyvin auki.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Mehevät mokkapalat kesäkurpitsalla

Mokkapalat on yksi blogini suosituimpia reseptejä, eikä suotta, sillä kyseisellä reseptillä olen onnistunut aina, vaikka se yksi raaka-aine joskus tuppaa unohtumaan; arvaatko mikä se on? Olisiko tästä mokkapalareseptistä perinteisten mokkapalojen haastajaksi?

Kun viimeinen kasvattamani kesäkurpitsa nökötti vihanneslaatikossa ja jossain blogissa oli tehty kesäkurpitsakakkua, päätin minäkin tehdä siitä jotain makeaa. Jo 80-luvulla olin kova tyttö leipomaan ja monet tuotokset maisteltiin silloisen työpaikan kahvihuoneessa. Eräs työkaveri kerran tokaisi, että kaikki kyllä menee, kunhan et laita kakkuun kesäkurpitsaa! Niinpä oitis tein kahvikakun jossa oli runsaasti kesäkurpitsaa ja vein työmaalle. Kaikki meni, ja maistui sille epäilevälle työkaverillekin :).

Kesäkurpitsaraaste tekee mokkapaloista meheviä ja samalla rasvan määrää voi vähentää. Klassikko-ohjeessani vannon aitojen raaka-aineiden nimeen, voita säästelemättä. Viime aikoina voin ja kerman käyttö on aikalailla tässä taloudessa vähentynyt ja kyllä öljy tai juokseva rypsiöljyvalmistekin toimivat, jälkimmäisellä olen onnistunut tekemään hyvää pullaa, joka säilyy pitkään kuohkeana, mielestäni paremmin kuin voilla leivottu. Mausteet sopivat mielestäni hyvin tähän syksyn aikaan, ne voi toki jättää poiskin. Annoksesta tulee pellillinen 60 cm leveään uuniin.


Mehevät mokkapalat

6 kananmunaa
2 dl tummaa sokeria (muscovado)
3 dl sokeria
150 g Keiju-leivontaöljyä (2 dl)
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl jauhettua inkviääriä
1 tl maustepippuria
2 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
6 dl raastettua kesäkurpitsaa

Vatkaa kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi kuivat aineet vaahtoon varovasti käännellen. Lisää leivontaöljy ja kesäkurpitsaraaste. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille a paista 225 asteessa (kiertoilma 215 astetta) 15 minuuttia. Tee sillä aikaa kuorrute.

Kuorrute

160 g voita
250 g tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
8 rkl vahvaa kahvia

Mittaa voi kattilaan, sulata miedolla lämmöllä ja lisää kaakaojauhe, tomusokeri ja mausteet kokoajan sekoittaen. Seoksesta tulee tässä vaiheessa paksua. Koeta sekoittaa niin, että mahdolliset paakut sulavat. Lisää vähitellen kahvia samalla sekoittaen, seos muuttuu tasaiseksi ja kiiltäväksi.
Levitä lämmin kuorrutus vielä hiukan lämpimän mokkapalalevyn päälle, näin se levittyy paremmin. Ripottele päälle nonparelleja.



torstai 20. lokakuuta 2016

Savustettu sellerikeitto

Savuinen sellerikeitto, savu-sellerikeitto, savuinen sellerikeitto, vai onko se vain savustettu sellerikeitto-resepti? Joskus pitää ihan miettiä, mikä tässä ruokasanastossa on sitä oikeaa suomen kieltä.

Idean keittoon sain taannoin Kuopion Satoa-ruokafestareilla, jossa Rustik-ravintolan annokset yllättivät. Kovassa tuulessa ja myrskyssä pikaisesti maisteltiin muutama annos lauantai-alkuillasta, kun osa kojuista jo purettiin, muuten ne olisivat lentäneet taivaan tuuliin. Toinen Rustikin annos, savustettu sellerikeitto oli ihan älyttömän hyvää. Tässä oma versioni keitosta, ja voin kyllä sanoa, että on hyvää, eikä taida hävitä esikuvalleen!

Kasvisten savustaminen onnistuu kaikilla savustumenetelmillä, niin sähkösavustimella, kaasusavustimella kuin savustuslaatikossakin. Ja tietysti savustuspussissa.  Tai wokkipannussa, liedellä, kuten tässä ankkareseptissä. Meidän sellerit savustettiin, muiden kasvisten kera, äskettäin hankitulla kaasusavustimella, joka on osoittautunut kelpo laitteeksi. Bbq-ribsit onnistuivat siinä erityisen hyvin.

Savustettu sellerikeitto

3 palaa mukulaselleriä (yhteensä n. 500 g)
1 soolovalkosipuli
1 pieni kotimainen omena
1 sipuli
oliiviöljyä, suolaa

5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
1 dl vettä
cayennepippuria
mustapippuria
muskottipähkinää
suolaa

Kuori ja paloittele selleri isoiksi paloiksi. Kuori omena ja sipuli, halkaise sipuli kahtia. Laita kaikki uuniastiaan, ripottele päälle hiukan suolaa ja kypsennä uunissa 200 asteessa 30 minuuttia. Tee valkosipulin päähän ristiviilto. Savusta kasviksia 120 asteessa n. 45 minuuttia, kuumemmassa riittää lyhyempi aika.
Kuori valkosipuli, poista omenasta siemenkota. Laita kaikki kattilaan, lisää 5 dl kasvislientä ja keitä puolisen tuntia, jos kasvisket ovat hyvin pehmeitä, lyhyempi aika riittää. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kerma ja vesi, jos haluat ohuempaa keittoa, lisää enemmän vettä. Mausta ripauksella cayennepippuria, muskottipähkinää ja mustapippuria. Maista, lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile yrttiöljyn ja paahdetun sipulin kanssa (hyvää paahdettua sipulia saa kaupoistakin).

Yrttiöljy

tuoreita yrttejä pari kourallista, esim. lehtipersilja, sitruunatimjami, oregano ja koritanteri
1 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Aja blenderillä sileäksi.


Savustettu sellerikeitto tuo lämpöä ja täyteläistä rustiikkista makua syksyyn. 



lauantai 15. lokakuuta 2016

Vihreä smoothie

Vihreä, mutta makean täyteläinen smoothie, joka sopii minusta hyvin vaikka jälkiruuaksi. Vain muutamasta raaka-aineesta saa helposti hyvää. Mangon puolikas oli ylikypsymässä ja ruukkusalaatti nahistumassa ja kookosvettä löytyi kaapista, mutta sen voi korvata maidolla tai vaikkapa kauramaidolla. Pari banaania on nykyisin minulla aina pakastimessa, smoothien varalta. Inkivääri antaa sopivasti potkua ja sitä voi annostella oman mieltymyksen mukaan. Tästä annoksesta riittää hyvin kolmelle.

Vihreä smoothie

1/2 mango
1 pakastettu banaani
1 ruukku salaattia
pieni pala inkivääriä
2 dl kookosevettä tai kauramaitoa

Paloittele ainekset blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon ja lisää käyttämäsi neste. Surauta sileäksi. Koristele hunajapaahdetuilla pähkinöillä ja nauti!
Vinkki: tölkissä smoothie kulkee vaikka mukaan työpaikalle.



torstai 13. lokakuuta 2016

Pimientos de Padron - tapakset

Pimientos de Padron eli espanjalainen vihreä pikkupaprika ja oman sadon punainen paprika. Törmäsin kaupassa vihreisiin pikkupaprikoihin. Pussissa luki Pimientos de Padron, espanjalaiset pikkupaprikat. Kasvihuoneessa, siinä purkutuomion ja saaneessa, vietti kesää paprika, joka teki punaisia, pienen puoleiseksi jääneitä paprikoita. Liekö lannoituksen puutetta, kun eivät sen isommaksi kasvaneet. En oikein tiennyt, mitä niille tehdä, mutta pimentos-pussin reseptillä niistäkin tuli ihan huikean hyviä!

Ohje on älyttömän helppo ja nopea. Kypsennetään paprikoita öljyssä, kunnes niiden pinta kuplii ja paprikat pehmenevät. Kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän, ovat yksinkertaisuudessaan herkullisia. Pimientos de Padron-paprikoista joka kymmenes on tulinen,  mutta yhtään pussiini ei ollut eksynyt. Kypsensin pari chiliä samalla pannulla ja niitä pureskellessa tuli tulisen ruuan tuska tyydytettyä hetkeksi.


Öljyssä paahdetut paprikat

pimientos de padron-paprikoita
pieniä punaisia paprikoita
(chilejä)
hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Kuumenna öljy pannulla ja kypsennä paprikoita samalla käännellen kunnes paprikoiden nahka kuplii ja ne pehmenevät. Nosta talouspaperin päälle ja ripottele sormisuolaa. Parhaita vielä lämpimänä, mutta hyviä kylmänäkin. Ihania makean karvaita makuja, jotka tulevat ihan eri tavalla esille öljyssä kypsentäen ja joita suolaripaus sopivasti korostaa.




tiistai 11. lokakuuta 2016

Tomaattikastike uunissa

Helppo tomaattikastike syntyy uunissa. Idea syntyi, kun tein erilaisia hilloja uunissa. Tämä resepti toimii myös hävikin vähentämisessä; jos tomaatteja tuli ostettua liikaa tai kasvihuoneen satoa ei ehdi käyttää tuoreena. Maustamalla tomaattisoosista saa mieleisensä ja makeutta lisäämällä siitä saa kotitekoista ketsuppia.
Käytin tähän aiemmasta savustuskokeilusta jääneitä savustettuja sipuleita, valkosipuleita sekä omenoita, mutta hyvin onnistuu tuoreistakin vihanneksista, ne kannattaa vain pilkkoa pienemmiksi. Laitoin kaksi mietoa chiliä siemenineen, jolloin kastikkeesta tuli kohtalaisen tulista.

Tomaattikastike uunissa

1,5-2 kg tomaatteja
2 isoa sipulia (savustettu)
3 solovalkosipulia (savustettu)
3 kotimaista omenaa (savustettu)
2 chiliä (savustettu)
1/2 dl balsamiviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
pala inkivääriä
loraus kahvia
suolaa

Lohko tomaatit, isot neljään, pienet kahteen osaan. Kuori ja viipaloi sipulit, kuori omenat ja poista siemenkodat ja viipaloi. Laita kaikki aineet uunivuokaan ja kypsennä 200 asteessa puolitoista tuntia foliolla peitettynä. Laske lämpötila 160 asteeseen ja kypsennä ainakin tunti, ilman foliota. Anna jäähtyä ja soseuta sauvasekoittimella. Satsista tulee noin 7 dl. Säilynee viikon jääkaapissa, mutta kannattaa pakastaa pienemmissä erissä myöhempää käyttöä varten.



lauantai 8. lokakuuta 2016

Valkosuklaa-mustikkajuustokakku

Mustikkavalkosuklaajuustokakku; valkosuklaata, mustikkaa, Oreo-keksiä. Juustokakku ilman liivatetta. Idea putkahti yhtenä päivänä mieleen siitä, kun mies tykkää mustikan makuisesta valkosuklaasta, siitä Kalev-merkkisestä, eikä se hassumpaa olekaan. Ajattelin, että mitenkähän nuo maut saisi kakkuun? Aika harvoin tulee nykyisin tehtyä kakkuja, vielä harvemmin juusto- tai hyydykekakkuja, ennemmin piirakoita tai pullaa.

Tästä tulikin erittäin hyvää! Mieluummin teen juustokakun ilman liivatetta tai mahdollisimman vähällä liivatteella, sillä minusta maku on parempi. Valkosuklaa-mustikkajuustokakku on helppo tehdä, eikä tarvita kovin montaa ainesosaa. 2 dl kuohukermaa riittää varmasti myös, minulla nyt sattui olemaan 5 dl kermapurkki, josta puolet meni jäätelön tekoon.

Valkosuklaa-mustikkajuustokakku

2.5 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
200 g valkosuklaata

1 pkt Oreo-keksejä
2 rkl voita

mustikkahillo:

500 g mustikoita (pakaste)
1/2 pkt hillo-marmeladisokeria

Vuoraa iropohjavuoka sopivan kokoiseksi leikatulla leivinpaperin palalla. Murskaa keksit (vaikkapa muovipussissa, pulikalla nuijien) ja lisää sula voi, sekoita. Levitä seos vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, lisää notkistettu tuorejuusto. Sulata valkosuklaa mikrossa, välillä sekoittaen. Lisää suklaa kerma-tuorejuustoseokseen koko ajan vatkaten. Kaada vuokaan ja laita vuoka pakkaseen. Tee seuraavaksi hillo.

Kuumenna mustikat ja hillo-marmeladisokeri kattilassa ja keitä hiljalleen pari minuuttia. Anna jäähtyä. Lisää jäähtynyt, vielä juokseva hillo kakun päälle varovasti valuttaen. Noin puolet hillosta riittää. Laita kakku takaisin pakastimeen, mutta ota se pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjolle asettamista. Jos haluat, että kakku on täysin sulanut ennen tarjoilua, ota jo tunti pari aikaisemmin.

mustikkaa ja valkosuklaata juustokakussa

ihana juustokakku

Hieman jäisenä mustikka-valkosuklaajuustokakku oli hyvää ja sulaneena vielä parempaa, pehmeää, suussa sulavaa. Ei liian makeaa, juurikin meidän makuumme!

ihana ja helppo herkku, juustokakku

mustikkaa ja valkosuklaata

Arvatkaa, jäikö tähteeksi?

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Nyhtökaura burgerit

Vihdoinkin sitä nyhtökauraa päästiin testaamaan! Yleensä laarit on olleet aina tyhjänä, nyt sattumoisin oltiin sen verran aikaisin kaupassa, että saatiin pari pakettia. Tuote on valmiiksi kypsennetty, mutta vaatii vähän paistopintaa ja vähän enemmän mausteita. Sellaisenaan se maistaa, no kauralta. Näyttää harmaalta ja kuivalta nyhtöpossulta, tuoksukaan ei niin hurmaava. Odotukset on kovat!

Päätin hyödyntää edellisen viikonlopun savustuksesta jääneen rub-mausteseoksen, ribsien valeluun käytetyn bbq-kastikkeen sekä  barbecue-kastikkeen, jota nautitaan itse ruuan kanssa. Reseptit löytyvät tästä postauksesta, mutta laitan ohjeet tuonne postauksen loppuun myös.
Burgerisämpylät kannattaa tehdä mielellään itse, ovat maultaan ja rakenteeltaan vaivan väärti. Kun kylään oli tulossa vegaani, sämpylän rasvaksi valikoitui oliiviöljy. Lisukkeeksi tein vielä hillottua punasipulia ja omenaa ja tarjolle vielä avokadoa, mangoa ja viikunaa. Meille kaikkiruokaisille vielä cheddaria ja ranskankermaa. Koko komeuden voi viimeistellä vielä paahdetulla sipulilla ja siemenmurulla, on kivaa kun on rouskuvaa purutuntumaakin. Tuliset mausteet tykkäsivät avokadon lempeydestä ja hedelmien makeudesta ja hapokas, hiukan makea hillottu punasipuli nyt toimii aina.
Siemenmurua jäi kurpitsa-kvinoasalaaatista tähteeksi, ohje on Haarukkavatkain-blogin Minnan.

Burgerisämpylöihin käytin vaalean leivän juurtani, mutta esitaikinan juuren voi korvata sormenpään kokoisella nokareella hiivaa. Esitaikina ja juuri antavat sämpylöille makua, sen voi tehdä jo edellisenä iltana, mutta muutama tuntikin riittää.

kasvisburgeri nyhtokaurasta

Burgerisämpylät n. 15 kpl

esitaikina:

2 dl vettä
n. 1 dl leivän juurta tai nokare hiivaa
2 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet keskenään ja jätä peitettynä muutamaksi tunniksi, kunnes taikina hiukan kuplii.

lisää esitaikinaan:

2 dl vettä
sormen pään kokoinen nokare hiivaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
2 rkl hunajaa
3 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 rkl suolaa (taikinan vaivauksen puolivälissä)

voiteluun vettä/kananmuna, päälle seesaminsiemeniä

Vaivaa taikinaa talouskoneella vähintään 5 minuuttia, mieluummin kauemmin. Taikinan voi tehdä myös käsin. Lisää suola ja jatka vaivaamista nopeammalla teholla viitisen minuuttia. Anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
Jaa kohonnut taikina 15 tasakokoiseen palaan ja pyörittele kevyesti jauhotetulla leivinpöydällä pulliksi. Anna kohota leivinpaperilla pyyhkeen alla noin tunti.
Lämmitä uuni 200 asteeseen (kiertoilma) ja voitele kohonneet sämpylät joko vedellä tai kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista noin 20 minuuttia.

itse tehdyt burgerisampylat

Nyhtäkauraa bbq

1 pkt nyhtökauraa
öljyä
rub-mausteseosta ja bbq-kastiketta (ohjeet alempana)

Kuumenna öljy pannulla, lisää nyhtökaura, murenna isompia paloja. Lisää mausteita makusi mukaan, maistellen, samoin kastiketta. Nyhtökaura on kuivaa, lisää tarvittaessa vielä vettä.

nyhtokaura bbq


Hillottua punasipulia ja omenaa

2 punasipulia
1 kotimainen iso omena tai 2 pientä
öljyä
loraus punaviinietikkaa
3 rkl muscovado tai muuta tummaa sokeria
1 tähtianis
suolaa, pippuria

Viipaloi sipuli ohuiksi puolikkaiksi renkaiksi. Kuullota öljyssä, kunnes alkavat pehmentyä. Kuori omena, poista siemenkota ja lohko. Lisää kattilaan loraus (n. 3-4 rkl) punaviinietikkaa, sokeri ja tähtianis. Lisää omenalohkot ja hauduta, kunnes sipuli on pehmeää ja neste hiukan karemellisoituu. Mausta suolalla ja pippurilla, ripaus molempia riittää.

burgerin lisukkeita

Lisäksi:

barbecue-kastiketta (ohje postauksen lopussa)
1 avokado (limen mehua)
pari viikunaa
mango
tuoretta korianteria
cheddarjuustoviipaleita
ranskankermaa
paahdettua sipulia
siemenmurua

Kuori avokado ja viipaloi, valele limen mehulla, niin väri säilyy. Viipaloi viikunat, kuori mango, poista kivi ja kuutioi. Hienonna korianteria hiukan.

Siemenmuru 

1dl auringonkukan tai kurpitsansiemeniä
1 dl vaahterasiirappia
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa

Paahda siemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä. Lisää etikka, siirappi ja suola, kääntele pannulla, kunnes neste haihtuu. Kumoa leivinpaperille jäähtymään. Murenna palasia burgerin päälle.

Kokoa burgerit valmiiksi tai laita tarjolle niin, että jokainen saa koota mieleisensä makuyhdistelmän.

Ai niin, miltä valmis annos maistuu? Kyllä maustettuna nyhtökaura on ihan mainio tuote, itse asiassa se toimii tuhtien ja tulisten mausteiden ja monipuolisten lisukkeiden kanssa ! Suutuntuma on mukava, nyhtöpossuun nähden kuiva, rasva puuttuu. Mutta ei tätä possuksi luule, eikä tarvitsekaan. Miksi kasvisruoan edes tarvitsee matkia liharuokaa? Erittäin mukavaa, että on erilaisia vaihtoehtoja kasvisruokavaliota noudattaville. Luulen, että nyhtökauraa tulee ostettua toistekin, varsinkin kun nuoriso rantautuu kotilomille.


nyhtokaurasta hyvaa

herkkuburgeri


Ja täällä mausteet ja kastikkeet, jotka sopivat nyhtökauralle, mutta myös lihalle.

Rub eli kuivamauste

1 tl sinapinsiemen
1/2 tl sinappijauhetta
2 tl mustapippuria (jauhettu)
1 tl korianterijauhe
1 tl kokonainen korianteri
1 tl timajmi
1.5 rkl kokonainen juustokumina
2 rkl savupaprikajauhetta (tulinen)
1 rkl valkosipulirouhetta
2 rkl paahdettua sipulirouhetta
1 rkl ruokosokeria
2 rkl suolaa (merisuola)

Hienonna sauvasekoittimella, saa jäädä rouheiseksi.


BBQ-kastike (lihan sivelyyn savustuksen lopussa) nyhtökauran joukkoon pannulle

4 rkl savupaprikajauhetta
1 tl cayennepippuria
2 rkl hienonnettua juustokuminaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl suolaa
2 dl vettä
0.5 dl soijaa
0.5 dl Worchestershire-kastiketta

Sekoita aineet keskenään (riittää useampaan ruokaan)


Barbeque-kastike

1 iso sipuli hienonnettuna
2 solovalkosipulia hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl jauhettua juustokuminaa
3 tl savupaprikaa (tulista tai mietoa)
1/2 tl cayennepippuria
1 dl muscovadosokeria
1 rkl Worchestershire-kastiketta
1/2 dl tomaattipyrettä
1/2 dl soijaa
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 tl dijonsinappia
1 rkl kuivattua chiliä (tai maun mukaan)
1 tlk colajuomaa (sokerillinen)

Kuullota sipulit, lisää kaikki aineet ja keitä paksuhkoksi kastikkeeksi. Soseuta  sauvasekoittimella ja siivilöi kastike.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Tänään on pullapäivä!

Pullapäivä, tai kansallinen korvapuustipäivä, lokakuun neljäs. Tapa on lainattu Ruotsista, lienee korvapuustitkin sieltä? Skotlannin matkoillani huomasin, ettei muuten ollut Edinburghissa suomalaista kahvilaa, vaan ruotsalainen, jossa tarjotaan muhkeita kanelikorvapuusteja! Suomalaisia ravintoloita on siellä täällä maailmalla, mutta olisi kiva tietää, missä kaikkialla on suomalaisia korvapuusteja tarjoavia kahviloita?

Vaikka korvapuusti on minunkin lemppari, yllättäen yhtään korvapuustireseptiä ei blogista löytynyt! Liekö niin, että ne herkulliset korvapuustit on olleet rumia, revenneitä ja pellille levähtäneitä, vai mistähän tuo liene kiikastanut. Pitää muistaa korjata puute. Pullaohjeita löytyy yhdeksän kappaletta, joista aika moni on laskiaispullaohjeita. Jos minun pitää valita, se on pulla eikä viineri, ja useimmiten pulla eikä suklaakakku.  Ai miksikö en tehnyt nyt korvapuusteja? Siksi kun tein eilen jonkinmoisen synttärikakun mustikasta ja valkosuklaasta.

Tämä täytetty pullapitko on kyllä erityisen hyvää, kilpailee kovasti korvapuustin kanssa.



Ja pikkuhiljaa ajankohtainen pullaresepti on tämä piparkakkupulla. Kannattaa tsekata!
Siitä valkosuklaasta ja mustikasta, tuli sen verran hyvä kakku, että resepti päätyy tänne kohtapuoleen.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Suklaa-omenabrownies

Suklaata, omenaa, vähän sitruunaa, ripaus kardemummaa ja paljon kanelia. Suklaabrownies omenalohkoilla. Pellillinen suussa sulavaa herkkua ilman vatkausta ja vaivausta valmistuu nopsasti, haasteellisinta siinä on lohkoa omenat.
Reissutyöläisen onnea on, että jokainen päivä on erilainen. Tänään täällä, huomenna tuolla ja kas, nytkö taas torstai! Leipominen on välillä tapani rentoutua ja pitkän ja haasteellisen torstaipäivän päätteeksi teki mieli pyöräyttää omenapiirakka. Mukaville työkavereille, kiitoksena mentorille ja tietysti kotiin viemisiksi omalle rakkaalle.

Solukämppäni keittiön varustelu on juurikin riittävä ja kaapissani on aina tarvikkeet leivontaa varten. Sen verran laiskotti, etten jaksanut kaivaa ohjetta, mutta muistelin brownies-ohjettani ja lisäsin ainekset käsivaralta. Ei ole niin piirun päälle. Hyvää tuli siitä huolimatta! Valkosuklaa sopii myös browniesissa, mutta sulaa huonommin. Laitoin suurin piirtein puolet 70% tummaa suklaata (levy) ja pari kourallista valkosuklaanappeja.

Suklaa-omenabrownies

pellillinen 50 cm uuniin

n. 200 g voita
n. 200 g suklaata, tummaa ja valkoista
1 rkl kardemummaa
6 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
2 tl vaniljasokeria
n. vajaa 3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

n. 8 kotimaista omenaa
1 sitruunan mehu sekä kuori raastettuna
2-3 rkl kanelia
muutama rkl sokeria

tarjolle laittaessa koristelu tomusokerilla

Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä, mausta kardemummalla ja anna hetki jäähtyä. Poista sillä aikaa omenista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi kulhoon. Purista sitruunanmehu omenalohkoille, lisää raastettu sitruunankuori, kaneli ja sokeri ja sekoita.
Riko toiseen kulhoon munat, lisää sokerit ja vatkaa kunnolla sekaisin, vaahdottaa ei tarvitse. Sekoita joukkoon voisuklaaseos. Siivilöi joukkoon lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lado omenalohkot päälle.
Paista uunissa miedolla lämmöllä puolisen tuntia. 150 astetta lienee sopiva, kiertoilmalla tai ilman, uunistakin riippuen.
Brownies kuuluisi jättää reilun kosteaksi, melkein valuvaksi, mutta paistoin pikkasen kypsemmäksi, jolloin se oli helpompi nautiskella työmaakahvilassa. Kuivaa kakkua tämä ei silti ollut. Ja omenat olivat sopivasti pehmenneet. Oli muuten hyvää, vaikka itse sanonkin! Sitruuna, kaneli ja kardemumma natsasivat kokonaisuuteen loistavasti!