maanantai 27. huhtikuuta 2015

Matchakakku

Matchatee; matchapähkinäkakku tai matchakakku seesaminsiemenistä, gluteeniton kahvikakku, josta syntyy kuorrutteella astetta juhlavampi kahvipöydän kakku. Matcha on hienoksi jauhettu japanilainen vihreä tee ja sopii myös hyvin ruuanlaittoon. Matcha sopii hyvin valkosuklaan kylkeen ja muistan tehneeni matchavalkosuklaajäätelöä sekä vähän erikoisempaa valkosuklaamatchakastiketta kalalle.
Suolaa ja hunajaa-blogin Jonna oli tehnyt matchapistaasipähkinäkakkua, joka kuulosti niin herkulliselta, että päätin kokeilla.
Viime viikkoina meidän keittiössä on ollut oikea hävikistä herkuksi kampanja; kaikki kaapit on koluttu ja siemen- ja pähkinäpussinpohjat on koetettu leipoa leiviksi ja milloin miksikin. Seesaminsiemeniä oli kaksin pussein ja vielä mustiakin yksi satsi, joten päätin kokeilla niitä tähän kakkuun; ehkäpä halvamainen tai tahinintyyppinen aromi olisi lopputuloksena? Lisäksi tein kakusta gluteenittoman, mutta hyvin tavallisiakin vehnäjauhoja voi käyttää, niillä kakku on todennäköisesti vähemmän murumainen. Kuorrutteen päätin jättää pois, mutta tuorejuustokuorrute antaisi kakkuun mukavasti kosteutta ja juhlavuutta. Näin arkena pelkkä tomusokerihuntu riittää. Gluteenittomien leivonnaisten kanssa käy herkästi niin, että kakun rakenne on tuoreeltaan oikein hyvä ja kostea, mutta vähänkin seisoessaan se tahtoo murentua. Niin tai näin, maku on silti hyvä, rakenne kevyen hiekkakakkumainen ja matchateen maku toimi hyvin myös seesamin kanssa. Matchateejauhetta saa ainakin maustekaupoista tai tilaamalla nettikaupoista.
 

 
Matchatee-seesamkakku
 
125 g pehmeää voita
2.5 dl sokeria
2 kananmunaa
100 g seesamisiemeniä, valkoisia (osa mustia)
3 dl riisijauhoja tai muita gluteenittomia jauhoja
1.5 tl leivinjauhetta
1 rkl matchajauhetta
1 limetin kuori
1/2 limetin mehu
1.5 dl kermaa
 
Voitele (pienen) kakkurenkaan reunat tai suihkuta vuokaspraylla ja laita leivinpaperin päälle uunipellille. Pellin tulee olla täysin suora, vääntymätön. Vaihtoehtoisesti leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Hienonna seesaminsiemenet. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan sekoittaen. Lisää lopuksi limetin kuori, limetin mehu ja kerma. Kaada kakkurenkaaseen/vuokaan ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes kakku on tikulla kokeillen kypsä. Irrota reunat vuoasta/renkaasta veitsellä ja anna jäähtyä. Poista vuoka, ripottele tomusokeria päälle.
 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mustikkapiirakka

Mustikkapiirakka, muropohja piparimurulla ja rahkatäyte mustikoiden päällä.
Taannoin jauhoin käyttämättä jääneet piparitalon osat hienoksi. Piparijauhoja taidetaan käyttää vielä ensi syksynäkin, sen verran iso purkillinen niitä syntyi ;).Maltillisesti lisättynä ne maustavat taikinan mukavasti mutta eivät maistu joululta. Sopisivat hyvin myös juustokakun pohjaan..
Tavallisen muropohjan jauhomäärästä osan korvasin piparijauhoilla, kolmasosan tai noin puolet laitoin. Taikinaan kannattaa laittaa yksi kananmuna, kuten tässä muropohjassa. Samaisen pääsiäispiirakan rahkatäyte käy myös mustikoiden päälle ja maustettukin rahka, esimerkiksi limevalkosuklaarahka toimii. Mustikat (4-5 dl) laitoin jäisinä, mutta sekoitin niiden joukkoon pari ruokalusikkaa perunajauhoja ja puolisen desiä sokeria. Mustikkapiirakka saa olla 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.






perjantai 24. huhtikuuta 2015

Täytetyt pikkumunkit, pikasima ja vinkkejä vappupöytään

Vapun tarjottavat sima ja munkit; sima ehtii vielä vapuksi ja munkit valmistuvat yhtä  nopeasti kuin pulla. Pikasima on juotavaa muutamassa päivässä. Vaniljatäytteiset pikkumunkit vievät kielen mennessään. Meillä vappu mennään tänä vuonna meksikolaisella teemalla: pöytään katetaan mm. nyhtöpossua meksikolaisittain, salsa verdeä, guacamolea, tortilloja, mangopapusalsaa ja jälkkäriksi churroja ja suklaakastiketta. Tässä vielä muutama vinkki arkistojen kätköistä vappupöytään, vaikkapa vappubrunssille.
 
 
Vaniljatäytteellä munkeista tulee liiankin hyviä ;). Täytettyjen pikkumunkkien ohje.
 
 
Tyllalla ja pursotinpussilla munkkien täyttäminen onnistuu helposti.
 
 
Mangopapusalsa on herkullinen salaatti, joka sopii nutopöytään. Kuvassa lisäksi mole poblano -meksikolainen kastike ja kananpoikaa.


 Meksikolainen munakokkeli, Huevos a la Mexicana, toimii vappubrunssilla.
 
 
 Soija-tacosalaatin voi halutessaan tehdä jauhelihasta. Molemmat maistuvat buffet-pöydässä.
 
 
 Mikäli sää tästä lämpenee (luvattu on), eikä sada lunta (9 cm eilen), grilli kannattaa kaivaa esiin. Kevään ensimmäinen grillattu lohi ja hyvä perunasalaatti on yhtä juhlaa!
 
 
 
 Lohen voi maustaa myös thai-tyyliin ja pyöräyttää raikkaan thai-kurkkusalaatin. Resepti löytyy täältä. Mukana huikean hyvä ja helppo kastikeohje.
 

Pitaleipä sopii noutopöytään, teemasta riippumatta. Perinteisempien tarjottavien leiviksi  tattibriossit on myös varteenotettava vaihtoehto. Tatin tilalle voi täytteeseen laittaa muitakin sieniä tai vaikka kylmäsavupororouhetta. 
 
Ja suolaista piirakkaa jos haluaa, parsapiirakka on nyt niin ajankohtainen ja herkullinen.
 
 


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pistaasi-viikuna smoothie

Pistaasimaito, tuore viikuna, avokado ja banaani. Niistä syntyy herkullinen, terveellinen ja täyttävä, maidoton smoothie. Pistaasimaito ja siitä valmistettu pistaasi-viikuna smoothie oli niin hyvää, että tein jo toisenkin kerran, minä, joka en laske itseäni smoothie-ihmiseksi. Ohjeen löysin ihastuttavia kuvia sisältävästä Vanelja-blogista. Kun kaapissa lojui kelpo pussillinen suolaamattomia pistaasipähkinöitä, oli pakko kokeilla pistaasimaitoa.
Pistaasimaidon teko on yllättävän helppoa, aikaa kannattaa varata pähkinöiden liottamiseen ja maidon valuttamiseen. Jäljelle jäävä pistaasimassa kannattaa käyttää hyödyksi vaikkapa leivontaan, tällä kertaa keittelin pähkinämassan sokerin kanssa tahnaksi myöhempää käyttöä varten. Tuoreita hyviä viikunoita on saatavilla vaihtelevasti ja syöntikypsät avokadotkin ovat välillä ylikypsiä. Toisella kertaa raaka-aineet olivat huippuluokkaa ja banaaniksi valitsin pienen kypsän luomubanaanin, maut olivat nyt kohdillaan. Alkuperäisen ohjeen pistaasimaidon määrää vähensin, tästä tuli hyvinkin kolme lasillista valmista sopivan notkeaa ja samettista smoothieta. Ruusuvesi sopivasti annosteltuna antaa ihanan tuoksun ja hennon ruusuisen vivahteen smoothieen, sen voi halutessaan jättää poiskin. Toisella kokeilukerralla laitoin ruusuvettä 2 teelusikallista ja tykkäsin. Ensimmäiseen smoothieen lisäsin ripauksen suolaa, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Vaniljan määrään vaikuttaa sen laatu ja oma mieltymys. Tässä käytin kuivatuista vaniljatangoista sokerin kanssa jauhettua vaniljaa.
 
Pistaasimaito
 
2.5 dl pistaasipähkinöitä (suolaton)
4 dl vettä
1 rkl hunajaa
ripaus vaniljaa
 
Liota pistaasipähkinöitä muutama tunti vedessä, valuta ja huuhtele. Laita blenderiin muiden aineiden kanssa ja aja sileäksi. Valuta sideharson tai kaksinkertaisen Caritaliinan läpi, puristele kaikki maito talteen.
 
Pistaasi-viikuna smoothie
 
n. 2.5 dl pistaasimaitoa
2 tuoretta viikunaa
1 pieni banaani
1 avokado
ripaus vaniljaa
1-2 tl ruusuvettä
 
Laita aineet blenderiin ja pyöräytä smoothieksi. Tarkista maku. Nauti yksin tai hyvässä seurassa!
 

Omat kuvani häviävät Vaneljan kauniille otoksille! Illan hämyssä hentoa vihreää väriä on vaikea tavoittaa, tosin omalla koneella kuvat näyttivät hitusen paremmilta.
 

torstai 16. huhtikuuta 2015

Punasikuria ja grillattua lihaa, salaatti Ottolenghin innoittamana

Salaatti, ruokaisa salaatti valmistui nopeasti jääkaapin aineksista. Yotam Ottolenghin Välimeri lautasella ohjelman viimeinen jakso nähtiin eilen; tätä ohjelmaa tulee ikävä! Ihanat maisemat, ihanaa ruokaa, paikallista kulttuuria ja helppoja ja herkullisia reseptejä. Sardiniaan sijoittuvassa jaksossa Ottolenghi valmisti salaatin grillatusta lampaasta, viikunoista, punasikurista eli radicchiosta ja endiivistä. Herkullinen salaatti, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Ei ollut lammasta eikä viikunoita, mutta ainesluettelo kirkastui jo ohjelmaa katsoessa. Jääkaapista löytyi viikonlopulta tähteeksi jäänyttä grillattua naudan sisäfilettä, vuohenjuustoa, pinaattia, päärynöitä ja mikä parasta: punasikuria! Olin jemmannut pari kaunista punasikuria Kaikki äitini reseptit - blogin Nannan radicchio risottoa varten. Se resepti sai nyt jäädä odottamaan uusia sikurilöytöjä. Ja kyllä näillä aineilla herkullinen salaatti syntyi, voin vain kuvitella, miltä alkuperäinen olisi maistunut! Salaatin juju on grillattu tai uunissa paahdettu sikuri sekä ah niin ihana kastike! Kun grillattu liha jäi tässä soittelemaan pinaatinlehdellä, punasikurin loistaessa päätähtenä vuohenjuuston ja päärynän kompatessa, ohjeen nimikin sitten sen mukaisesti. Olen aika huono tekemään salaatinkastikkeita, en erityisemmin pidä kosteista salaateista  ja mieluiten lorautan vain tilkan balsamiviinietikkaa salaatin joukkoon. Tämä kastike kaikessa yksinkertaisuudessaan oli niin yliveto, että voi olla, että suhteeni salaatinkastikkeisiin ylipäätään saattaa loiventua. Ilman kastiketta liha olisi ollut kuivaa ja jopa mautonta. Kirpeät mutta makeat kastikkeen maut toimivat hyvin myös vuohenjuuston kanssa. Granaattiomenasiirappipullo on tullut hankittua aikaa sitten ties mistä, mutta ainakin etnisistä kaupoista sitä pitäisi saada. Sen omintakeinen kirpeän hapokas, makeahko maku toimii kastikkeessa loistavasti.

Salaatti punasikurista ja grillatusta lihasta

2 punasikuria
oliiviöljyä, suolaa, pippuria
noin 200 g kypsää lihaa (grillattua sisäfilettä tai paistia)
50 -100 g vuohenjuustoa
2 päärynää
noin 100 g tuoretta pinaattia
muutama kirsikkatomaatti
lehtipersiljaa

kastike

2 tl hunajaa
2 tl granaattiomenasiirappia
2 tl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
ripaus kanelia
suolaa, pippuria

Lohko punasikurit, älä poista kantaa. Aseta uunivuokaan, pirskota päälle oliiviöljyä ja ripottele hiukan suolaa ja pippuria. Paahda 250 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Sikurit voi myös grillata, jolloin niihin saa upean paistopinnan ja maun. Anna hetki jäähtyä. Pilko liha sopiviksi suupaloiksi, kuori ja lohko päärynät. Kokoa salaatti lautselle, murusta päälle vuohenjuustoa ja koristele kirsikkatomaatin puolikkailla sekä lehtipersiljalla. Sekoita kastikeaineet keskenään ja valuta kastiketta salaatin päälle.







keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hummus ja baba ghanoush, kirja-arvostelu

Lähi-Itä on ruokamaailmalla pinnalla. Hummus, baba ghanoush, tahini, pitaleipä, falafel; nehän sopivat hyvin myös katukeittiöön. En ole ihan varma, olenko joskus tehnyt itse hummusta, baba ghanoushia kylläkin, mutta siitäkään ei ole tarkempaa muistikuvaa. Nyt korjataan tämä puute ja samalla aloitetaan purkaa rästiin jääneitä hommia. Useampikin arvostelukappale keittokirjoja odottaa kommenttiaan olohuoneen lattialla. Nimittäin kirjahyllyä ei vielä ole (eikä muuten olkkariin tule, minne, se on vielä mietinnän alla) ja lähellä sohvaa kallistelevat keittokirjapinot antavat sopivasti innoitusta tulevia aterioita varten. Kun tapana on sorkkia kaikkia reseptejä ja muunnella niitä enemmän tai vähemmän, kirja-arvostelun tekeminen voi olla vähän hankalaa. Tällä kertaa pysyin kuitenkin ruodussa.
Liemessä-blogista ja Blogiringistä tutun Jenni Häyrisen Katukeittiö Parempaa roskaruokaa on ollut silmäilyn alla useamminkin. Taidokkaita kuvia pitää tietty ihailla. Moni resepti on entuudestaan tuttu, mutta useassa ohjeessa tarkemmin tutustuessa viehättää yksinkertaisuus. Kovin monia aineita ei välttämättä tarvita ja lopputulos on herkullinen. Näitä kahta, kikherneistä ja tahinista pyöräytettyä hummusta ja munakoisosta valmistettua baba ghanoushia testattiin meillä viikonloppuna. Nämä tahnat sopivat vaikkapa grilliruualle tai brunssille. Meillä niitä nautittiin leivän ja falafel-pyöryköiden kyytipoikana. Tahinia saa hyvinvarustelluista marketeista, Punnitse- ja säästä - tai etnisistä kaupoista.
 
Hummustahna
 
1 prk kikherneitä säilykkeenä
3 rkl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
2 valkosipulin kynttä
3 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa
0.5 dl vettä
suolaa
 
paprikajauhetta
 
Laita kikherneet, öljy, sitruunanmehu, valkosipulit, tahini tehosekoittimeen ja anna käydä tahnaksi. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta suolalla ja tarjolle laittaessa lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele vähän paprikajauhetta.
 
Baba ghanoush
 
2 munakoisoa
1 dl tahinia
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
ripaus jauhettua kuminaa (jeeraa)
 
mustapippuria
 
Paahda munakoisoja uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa puolisen tuntia välillä käännellen. Vaihtoehtoisesti grillauksen voi suorittaa avotulella tai grillissä. Kuori saa mustua, munakoisot kypsyvät pehmeiksi. Anna hetki jäähtyä ja poista kuoret. Laita kulhoon muiden ainesten kera ja soseuta sauvasekoittimella. Koristele annos oliiviöljyllä, persiljalla tai korianterilla.
 

Hummustahna oli oikein miellyttävää, sitruuna raikastaa kovasti.
 

Ihana, kaunis munakoiso.


Munakoison ystävän herkku! Sen verran reseptistä poikkesin, että viimeiset nuutuvat korianterinlehdet hienonsin joukkoon, eihän niitä sovi pois heittää! Hiukan sitruunankuorta päätyi koristeeksi myös.
 
Vinkki: Jennin kirja on hyvä lahjaidea vaikkapa äidille tai ylioppilaalle!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kerttu-mummon marjakiisseli

Kiisseli, marjakiisseli, raparperimansikkakiisseli. Yksinkertainen herkku, helpppo jälkiruoka tai välipala, jota meidän perheessä ei juuri ole harrastettu. Entisaikoina kiisselikulho lienee ollut lähes aina valmiina kylmäkaapin hyllyllä, mutta tänä päivänä sitä voi melkein pitää jo perinneherkkuna. Tähän aikaan vuodesta melkeinpä kaikki mitä pakastimen antimista valmistaa, on hävikistä herkuksi ruokaa, sillä pakastimen pitäisi olla kohtapuoleen tyhjillään ottamaan vastaan kesän herkkuja.
Kiisseliohjetta varten vilkaisin vanhaa Kaarinan keittokirjaa vuodelta 1953, eikä sieltä ihan vastaavaa kiisseliä löytynyt mutta perunajauhojen määrä kuitenkin. Lie Kerttu-mummoni tehnyt aikoinaan kiisseleitä, siitä minulla ei ole muistikuvaa, muta monesta muusta herkusta kuitenkin, kuten mykyrokasta (tykkäsin siitä lapsena kovasti!), kermaporkkanoista, ruisleivästä... Marjakiisseli vie ajatukset mummolaan ja vanhaan tupaan, joten olkoon kiisseli Kerttu-mummon. 
Aineksia ei montaa tarvita, ja marjoja tai hedelmiä voi käyttää oman maun mukaan. Pohjana on vesi ja itse mehustettu punaherukkamehu, eikä lisättyä sokeria tarvita. Kiisselin makeuden voi päättää itse laimentamalla mehua sopivassa suhteessa. Raparperit lisäsin keittovaiheessa jäisinä, mansikat jäisinä valmiiseen kiisseliin, silloin niiden rakenne säilyy paremmin. Jo koulun kotitaloustunnilta jäi mieleen, että perunajauhojen lisäämisen jälkeen kiisseli kiehautetaan nopeasti; kattila otetaan levyltä muutaman kunnon pulpahduksen jälkeen, muutoin kiisseli maistuu perunajauhoilta.

Kerttu-mummon raparperimansikkakiisseli

vettä ja
laimentamatonta mehua (punaherukka)
yhteensä 1.5 litraa
1/2 l raparperia
1 l mansikoita
perunajauhoja 8 rkl (4 rkl/l nestettä)

Lisää kattilaan vesi, mehu ja raparperit. Kiehauta. Sekoita perunajauhot vesitilkkaan ja lisää sekoittaen. Kiehauta, nosta pois levyltä. Lisää jäiset mansikat ja sekoita. Jäähdytä. Nauti sellaisenaan tai maidon kanssa. Juhlavan jälkiruuan saa lusikallisella kermavaahtoa.






keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pähkinäinen taatelileipä

Pähkinätaatelileipä, taatelipähkinäleipä, piimälimppu, jogurttilimppu, hävikistä herkuksi leipä. Aina kun lämmittää leivinuunia, pitää miettiä, mitä kaikkea siellä voisi samalla kypsentää. Turkkilaisen pizzan ja muiden pikkupizzojen jälkeen paistoin pari limppua. Hävikin vähentämisvimmassa käy joskus niin, että lopputulos ei ollutkaan kovin onnistunut, joskus se jopa epäonnistuu totaalisesti. Silloin hävikki on suorastaan kaksinkertainen. Tällä kertaa leivät onnistuivat yli odotusten!
Siskot kokkaa blogista huomasin viikunaleivän ohjeen, joka innoitti käyttämään aikaa sitten vanhaksi menneen mustaherukka-vanilja-soijajogurtin. Jokusen viikkoa takaperin tein saksanpähkinäleipää, jonka maku ja tuoksu olivat huumaavat. Nytpä olikin oiva tilaisuus heittää taikinaan pähkinäpussien jämiä, jääkaappiin unohtuneet taatelit ja muutakin. Ainesuhteet ovat kovin viitteellisiä, leipää tehdessä jauhoja ei aina tule mitattua. Kunhan vaaleita jauhoja on riittävästi sitkon aikaan saamiseksi, voi sekaan heittää kaikenlaista makua antamaan... Taikinaa täytyy tarkkailla ja välillä tunnustella, mikäli kone hoitaa vaivaamisen. Liika jauho on pahasta, mutta liian löysästä taikinastakin on vaikea saada hyvää leipää. Leipätaikinan voi hyvin tehdä edellisenä iltana jääkaappiin kohoamaan, maku vain paranee. Jos jogurtissa ei ole makeutta, siirappia kannattaa laittaa reilusti enemmän.

Taatelileipä (2 isoa)

1 l jogurttia tai piimää (soija, mustaherukkavanilja)
2-3 dl vettä
50 g hiivaa
1 -2 rkl muscovadosiirappia
noin 1 kg vehnäjauhoja ainakin
noin 2-3 dl ruisjauhoja
noin 1 dl Kuidukas-lesesekoitusta
noin 1-2 dl ruishiutaleita
2 tl  fenkolinsiemeniä
2 tl juustokuminaa
2 tl Balin sahramia
1 rkl suolaa
kourallinen taateleita, kivet poistettuna
pari kouralllista pähkinöitä: saksanpähkinä,
pekaanipähkinä, hasselpähkinä
kurpitsansiemeniä puoli desiä

Liota hiiva jogurttiin. Lisää hiukan vehnäjauhoja ja siirappi, sekoita ja anna seistä puoli tuntia. Lisää ruishiutaleet, leseet ja osa vehnäjauhoista ja vaivaa. Lisää mausteet, ruisjauhot ja vielä vehnäjauhoja niin, että saat pehmeän taikinan. Lisää lopuksi suola ja vaivaa vielä viitisen minuuttia, koneella taikinaa saa huoletta vaivata kaikkiaan 15-20 minuuttia. Lisää lopuksi taatelit ja pähkinät. Laita taikina öljyttyyn kannelliseen astiaan, lorauta taikinan pinnalle vielä öljyä. Laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Jaa taikina kahtia, ripota hiukan vehnäjauhoja ja painele kasaan ja muotoile leiviksi. Kohota liinan alla tunti tai kaksi. Paista 250-200 asteisessa sähköuunissa noin 40 minuuttia, kunnes ovat kypsiä, kypsän leivän pohja kumisee sitä kopauttaessa. Omani paistoin leivinuunissa noin 260-280 asteessa. Malta mielesi ja anna leipien jäähtyä ritilällä, ne on silloin helpompi leikata ja maku ja rakenne ovat paremmat kuin kuumassa leivässä.


Lämpimänä leipä tuoksui kovin mustaherukalle, ja värikin oli jännä. Ei maltettu odotella jäähtymistä ja maistettiin, hyvää oli! Tämä leipä on kuitenkin seuraavana päivänä vielä parempaa! Mustaherukan tuoksu hävisi ja tilalle tuli oikea leivän tuoksu.Taatelit pitävät leivän sopivan kosteana ja pähkinät ja mausteet antavat ihania vivahteita. 

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Turkkilainen pizza

Turkkilainen pizza, tai Libanonilainen pizza on ihan uusi tuttavuus. Yotam Ottolenghin Välimeri lautasella ohjelman innoittamana tätäkin piti kokeilla. Pizzaa leivinuunissa on tullut tehtyä jo monta kertaa, erilaisin täyttein. Punaisen pizzan, tomaattikastikkeella sivellyn, lisäksi valkoista pizzaa, creme fracihella ym. sipaistua on kokeiltu. Itse kasvatetuista tomatilloista tuli muuten upea salsa verde ja se on ollut hitti pizzan päälle laitettuna, sopivan mausteinen ja raikas! Turkkilainen pizza tai Libanonilainen pizza on ihan uusi tuttavuus.

On muuten huikean hieno ohjelma tuo Välimeri lautasella; jokaisen jakson maa tai saari on kuvattu niin värikylläisesti ja kauniisti, että niihin tekisi oitis mieli matkustaa! Oikea matkailumainos siis. Ja ruuasta puhumattakaan! Paljon ehtii tapahtua tunnin aikana, mutta kiireettömästi, nautiskellen. Ne Canarian saaren appelsiinit ja tomaatit...

Tottapuhuen oma turkkilainen pizzani tuskin ihan alkuperäisleimaa saa, mutta tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan. Ottolenghin ohjeessa käytetyn jauhelihan korvasin kaapista löytyvillä ohuilla, tulisilla pepperonimakkarasiivuilla sekä herkkusienillä ja muitakin sovelluksia tein, mutta mausteet ovat identtiset. Pizzan päälle voisi tehdä vielä salaatin, nyt tyydyin heittämään päälle rucolaa, lehtipersiljaa ja korianteria. Pizzataikinan tein jureen, joka seisoi muutaman tunnin. Italialaisia 00-jauhoja sekä durumjauhoja vaivattiin sekaisin ja taikina sai kohota muutaman tunnin jääkaapissa. Tarkkaa ohjetta ei ole antaa, kun jauhoja en mitannut.
Leivinuunissa lämpö saa nousta 300 asteeseen ja vielä hehkuvat kekäleet olen työntänyt uunin perälle. Ensimmäiset pizzat paistuvat muutamassa minuutissa. Tarkkana saa olla ja kääntää pizzaa vähintään kerran, silti ensimmäinen pizza tahtoo hiukan kärähtää reunastaan. Lämmön laskiessa reunat eivät kuitenkaan kohoa niin hyvin, paistoaika pitenee ja pohjasta tulee jopa turhankin kova. Ja pizzat menevät siis uuniin ilman peltiä, pizzalapiolla avustettuna.
Tahinia, seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa saa ainakin etnisistä kaupoista, samoin sumacia (omani on ostettu Skotlannista). Granaattiomenasiirapin olen joskus ostanut myös aasialaisesta kaupasta.

Turkkilainen pizza

täytteet 2-3 pieneen pizzaan.

kourallinen pepperonisiivuja tai kypsää lihaa murusina
punasipulia suikaleina
kourallinen tuoreita herkkusieniä siivuina
1/2 tl kanelia
1/2 -1 tl maustepippuria
1-2 tl hienonnettua tuoretta chiliä (kuivattu käy myös)
lehtipersiljaa
1 tl granaattiomenasiirappia
1 rkl sumacia
2 rkl tahinia
3 rkl pinjansiemeniä


Paiston jälkeen kirsikkatomaatteja, lehtipersiljaa, rucolaa, korianteria ja sitruunan mehua ja tilkka oliiviöljyä.

Sekoita muut täytteen aineet keskenään paitsi tahini. Notkista tahini ja levitä ohut kerros kaulitun pizzapohjan päälle. Laita täytettä päälle ja paista kypsäksi. Sähköuunissa 250 asteessa esilämmitetyn pellin päällä tai kuten minä leivinuunissa. Pirskota sitruunanmehua ja öljyä pizzan päälle ja laita reilusti yrttejä ja muutama tomaatin puolikas.


Tahini sopii hyvin pizzaan, mutta jäin kaipaamaan enemmän mausteisuutta ja makuja. Jostain täytteisiin pitäisi saada vähän lisää kosteutta. Seuraavan turkkilaisvaikutteisen pizzani teen jauhelihasta ja maustan rohkeammin kanelilla ja maustepippurilla.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Mämmitoffee

Pääsiäinen on ihan tuota pikaa, vielä viime hetken makea vinkki! Monenlaista pääsiäisherkkua on vuosien aikana tullut tehtyä ja maistettua, muttei aiemmin mämmitoffeeta. Eikä se hassumman makuista ollutkaan! Mämmi jakaa mielipiteet, siitä joko tykkää tai ei. Jos olet se talouden ainut mämmin syöjä ja tarjousrovesta suurin osa jää kenties hukkaan, kokeile vaikka mämmitoffeeta.
Jollain kesäreissulla alekirjakaupasta tarttui mukaan Mämmi-kirja ( kirjoittanut Ahmed Ladarsi). Juuri nyt ajankohtaisen mämmitietouden ja mämmin teko-ohjeiden lisäksi kirjassa esitellään eri tapoja nauttia mämmiä, mutta myös kekseliäitä ohjeita miten käyttää mämmiä ruuanlaitossa pastasta pizzaan ja tryffeleistä kohokkaaseen. Monta tapaa siis käyttää myös hävikki herkuksi. Mämmi antaa ruokaan jännää maltaista makua, mutta suurempi haaste on sen kostea rakenne, joka helposti saa leivonnaisen lässähtämään. Leivonnaiset odottavat testaustaan, mutta mämmitoffeeseen päätin tarttua. Maku oli yllättävän mukava, veikkaanpa, että mämmiä vieroksuvakin voisi tästä pitää. Omassa kokeilussani rakenne jäi melko pehmeäksi, lisäpaisto olisi saattanut asian korjata. Seesaminsiemeniä laitoin reilusti ohjetta enemmän, ja muutkin siemenet tai pähkinät sopisivat ja toisivat vähän purutuntumaa. Seos kannattaa kaataa voidellulle leivinpaperille uunipellille, valmis toffee irtoaa silloin paremmin. Sen verran imelää herkkua tämä on, että suosittelen tekemään pienemmän annoksen pieneen uunivuokaan.
 
Mämmitoffee
 
300 g mämmiä
300 g sokeria
noin 1 dl seesaminsiemeniä
 
Laita mämmi ja sokeri kattilaan, lämmitä ja sekoita tasaiseksi. Keitä hiljalleen 40 minuuttia; seoksen pitäisi poreilla, mutta varo polttamasta. Kaada seos voidellulle leivinpaperille (paperissa tulee olla reunaa, muuten massa leviää paljaalle pellille) ja paista uunissa 180-200 asteessa noin 20 minuuttia, hempeästi poreillen, varo polttamasta. Jäähdytä. Jos massa on liian notkeaa, jatka vielä paistamista. Älä säilytä kylmässä, sillä toffee muuttuu siellä nestemäiseksi.
 

Kuvausta varten leikkasin suikaleita joita koetin kääriä rullalle. Pehmeä toffee maistuu ulkonäköänsä huomattavasti paremmalle.
 
Iloista Pääsiäistä kaikille!
Syödään hyvin, nautitaan kevään tulosta ja levätään!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Espanjan eväillä: espanjalainen illallinen ja papusahramikeiton ohje

Espanjalainen ruoka, espanjalainen menu. Espanjan eväillä ruokittiin isompikin porukka pariin otteeseen. Ensimmäinen illallinen tarjoiltiin kahden kokoin voimin 14 hengelle joulun alla. Toinen illallinen samaan tapaan nautittiin hiukan pienemmällä kokoonpanolla jälkipikkujouluna tammikuun lopulla. Molemmissa tapauksissa nautittiin tapaksia, rustiikkista espanjalaista papukeittoa sekä possua. Kuvia on molemmilta illoilta, vaihtelevan laatuisina.


Tortilla, perunamunakas, päällä paistettua chorizokuutiota.
 

Marinoitua lampaanmaitojuustoa kotitekoisen maalaisleivän päällä, säilöttyä paprikaa.
 
 
Vasemmalla alhaalla tortillaa, leivillä katkarapua, tonnikalatahnaa, marinoituja oliiveja, ilmakuivattua lihaa, saaristoilaisleivän päällä sokerisuolattua lohta. Keskellä gazpacho, jonka päällä balsamiviinietikasta tehtyä kaviaaria.
 

Molemmilla kerroilla herkullinen, rustiikkinen papusahramikeitto jäi kuvaamatta, jos keitto nyt kovin kuvauksellinen edes on. Keittoa kehuttiin varsin autenttiseksi. Mainittakoon, että allekirjoittaneen Espanjalaisen ruuan tietämys rajoittuu nettiopiskeluun, jota perua keitonkin ohje on. Onneksi toinen kokki on Espanjan käynyt ja huomattavasti kokeneempi.
Mustia oliiveja on näppärä kuivata uunin jälkilämmössä tai puuhellan päällä. Valitse kivettömät laadukkaat veteen säilötyt oliivit. Valuta, huuhtele ja pilko hiukan pienemmäksi. Kuivata pellillä.
Rosmariinineulaset kuivuvat samoin.
Keitosta riittää varmasti neljälle, jopa kuudelle pääruokana, alkuruokana annoksen koosta riippuen kymmenelle.
 

Espanjalainen papusahramikeitto
 
1 tl sahramia
oliiviöljyä
3 pientä salottisipulia
3 sellerin vartta
1 solovalkosipuli
2 rkl kuivattua oreganoa
4 purkkia säilöttyjä valkoisia papuja (320-270 g)
loraus punaviinietikkaa
kunnon loraus sherryä, mieluiten kuivaa
mustapippuria
muskottipippuria
cayennepippuria
noin litra vettä
1-2 kanaliemikuutiota
suolaa
 
Koristeeksi kuivattuja rosmariinin neulasia, kuivattua oliivirouhetta.
 
Hienonna sipulit ja selleri. Jos sahrami on luotteina, hiero morttelissa hienoksi. Laita kuppiin ja lisää 1-2 dl kuumaa vettä ja anna liueta. Kuullota sipulit ja selleri öljyssä, lisää sahramivesi, punaviinietikka, mausteet, liemikuutiot ja vesi ja keitä noin 15 minuuttia. Lisää valutetut pavut ja anna kiehua viitisen minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella, keittoon saa jäädä pieniä sattumia. Jos keitto on liian paksua, lisää hiukan vettä. Lisää sehrry, tarkista suola.
Koristele lautasannokset kuivatulla oliivilla ja rosmariinilla.
 


 
Pienistä laseista tarjottiin raikas passionhedelmäinen väliruokasorbetti.
 

Possun ulkofileeseen hierottiin tulisia mausteita. Osa kypsennettiin uunissa, osa vakuumissa sous vide. Jälkimmäinen oli suussa sulavan mureaa. Patatas Bravas, uunissa paistetut lohkoperunat, punaista ja valkoista kastiketta, kuten Espanjassa kuulemma on tapana. Mangopapusalsaa.
 
 
Lemon posset tarjottiin pääruuan jälkeen pienistä hillopurkeista. Päällä ripaus lakritsia.
 

Sherrysemifreddo, kanelikinuskia ja piparicrumble.
 


Toisen kokin bravuuri, herkullinen moussekakku, jossa maistui kirsikka ja joulu.
 
 
Persimonia ja pieniä täytteettömiä leivoksia voitaikinasta, joita maisteltiin hillojen kanssa. Lisäksi oli vielä espanjalaisia juustoja.
 

Viikunahilloa, ruusukvitteniä, kirsikkahilloa mm.
 
 
Jälkimmäisillä illallisilla pikakakku kahvin kera: pohjassa mantelia ja kookosta. Päällä kermavaahtoa, johon lisäsin kondensoitua maitoa sekä passionhedelmiä. Koristelussa mantelilastuja sekä siitepölypalleroita.
Kahdestaan, tai isommallakin porukalla kokkaaminen on hauskaa ja ensimmäisten illallisten kokkikaverin Ullan kanssa homma sujuu kuin tanssi! Toisella kertaa yksin häärätessä oli tulla kiire, vaikka ruokalajeja olikin huomattavasti vähemmän ja muutenkin olo oli vähän yksinäinen. Sieni-illallinen, espanjalainen illallinen, mitähän seuraavaksi keksitään Ulla?