perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hauskaa pääsiäistä!

Nyt on aika siirtyä viettämään pääsiäistä, kukin tavallaan. Omasta pääsiäisestäni kuulet jokusen tovin päästä. Kyllä, pääsiäiseeni kuuluu myös lammas. Saapa nähdä miten ja missä se kokataan tänä vuonna.
Nämä piparit matkustivat viikko sitten Master Chef-kilpailija Jussin kaupalle, jossa vietimme oikein hauskan päivän "konsulentteina".

Oikein aurinkoista, rentouttavaa ja maukasta pääsiäistä kaikille!





torstai 28. maaliskuuta 2013

Helppo piirakka pääsiäiseksi

Kirjakaupan alennuskuponki poltteli kukkarossa; aikaa sen lunatamiseen on vain kuun loppuun. Sillä saisi pokkarin tai pari, mutta nolottaa tunnustaa, että juurikaan ei ehdi lukea muuta kuin keittokirjoja. Sentään jokunen dekkari aina silloin tällöin. Pienen katselmuksen jälkeen mukaan lähti Kakkujen kuningattaret, ruokatoimittajien kakkubravuurit vuoden jokaiselle viikolle. Vasta ilmestyneen kirjan ulkoasu lupaa kauniita kakkukuvia ja herkullisia reseptejä. Kuvat on Sami Revon taattua laatua ja ilo silmälle. Resepteissä on valinnan varaa, ellei jo valinnanvaikeuskin. Ohjeet ovat melko yksinkertaisia, mutta aina jotain uutta löytyy ahkerallekin leipurille. Klassikkokakuissakin on usein pientä tvistiä. Tämä torttu valikoitui ensimmäiseen kokeiluun juurikin pääsiäiseen sopivana, mutta samalla huomasin, että useimmat ainekset löytyivät jo sopivasti kotoa. Piirakan täytteen määrää hiukan muutin, eikä pohjataikinan määräkään tainnut olla sama. Kotona olevat mantelimassat joutivat käyttöön ennen kuivahtamista, eikä niiden keltainen ja vihreä väri vaikuta makuun mitenkään, kaupasta kannattaa toki ostaa väritöntä. Tein kaksi piirakkaa, toiseen käytin 4 voitaikinalevyä, toisen tein kaulittavasta ( n. 300 g) lehtitaikinasta.

Rosmariini-aprikoositorttu 

n. 400 g voi- tai lehtitaikinaa, tai voitaikinalevyjä
1 tlk aprikooseja
1 muna

täyte:

n. 170 g mantelimassaa (vajaa pötkö)
1/2 dl kuohukermaa
2 rkl mantelilikööriä
2 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

kiille:
1 dl vettä
n. 1/2 dl hyytelösokeria
vaniljan siemeniä

Sulata taikina ja kauli ohueksi levyksi. Taikinalevyjen tapauksessa liitä ne yhteen vedellä tai kananmunalla voidellen ja kauli hiukan. Ota taikinan reunoilta n. 2 cm levyisiä suikaleita ja rakenna niistä piirakan reunat liimaamalla ne vedellä. Pistele piirakan pohja ja voitele vatkatulla munalla. Esipaista pohjaa n. 12 minuuttia 200 asteessa (kiertoilma).
Raasta mantelimassa kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita. Pistele esipaistetun piirakan pohjaa, että se laskee. Levitä täyte pohjan päälle ja nostele valutetut aprikoosit päälle. Voitele kohonneet reunat. Paista vielä noin. 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
Kiehauta vesi, hyytelösokeri ja vanilja kattilassa ja sivele sillä aprikoosien pinta. Koristele tomusokerilla ja rosmariinilla.



Vihreä mantelimassa näyttää hiukan hassulta. Piirakasta voisi tehdä myös pyöreän, kuten kirjassa. Mantelimassa on imelää, vähempikin riittää, kirjassa määrä oli 150 g, minulla oli ehkä suurempi pohja ja tarkoitus käyttää tähteet pois. Piirakka oli siis minun makuuni imelää, mutta toisten mielestä juuri sopivaa. Tuoreilla aprikooseilla olisi varmasti pirtsakampi. Rosmariini sopii mantelimassan ja aprikoosin seuraan loistavasti!


Voitaikinalevyjen saumat pyrkivät irvistämään. Tästä huomaa, kuinka keinovalon kuvan värit ovat niin keltaiset, ettei edes jälkisäädöillä siitä tule kummoinen. Piirakka lähti maailmalle, eikä pitkiin pimeävalotuksiin ollut aikaa. 

Kirjan kakkuresepteistä on varmasti monen inspiraation lähteeksi ja herkullisista kuvista voi koettaa ottaa vinkkejä omaan kuvaukseensa. 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kevät piinaa. Keventäjän pääsiäisjälkkäri

Kevät on ihanaa aikaa! Aurinko paistaa, räystäät tippuvat, valonsäteet yltävät perimmäiseenkin nurkkaan. Mieli tekee ulos, lenkkipoluille ja nauttimaan auringosta. Kevät on mahdollisuuksien aikaa! Juhlapäiviä riittää kaikille; voi toteuttaa itseänsä loihtimalla mitä mielikuvituksellisempia menukokonaisuuksia ja nauttia työnsä tuloksista iloisessa seurassa kyytipoikana viiniä, joka osoittautuu loisto-ostokseksi. Ja ihana valo: ruokakuvaus onnistuu kuin itsestään, sen kun valitsee sopivan kuvakulman!
Kevät on kurjaa aikaa. Kevätaurinko paljastaa sen minkä talvi jätti jälkeensä; laiminlyödyt siivousvuorot; valonsäteet pysähtyvät leijailevaan pölyyn eikä sinne perimmäiseen nurkkaan pääse tavarapaljoudelta edes kurkkaamaan. Talvisin pesukone kitistää vaatteet ja nyt viimeistään huomaa sen auki jätetyn farkun napin löysän villapaidan alta. Ei kai ole pakko taas kohta sulloutua kesävaatteisiin? Väsyttää ja laiskottaa eikä jaksaisi millään lähteä ulos; jos nyt kuitenkin kauppaan? Pikaisesti kyhätty ateria tekisi mieli syödä suoraan pannulta. Mikroaterian olisi voinut vetää sohvalla suoraan pakkauksesta. Olinpa taas tyhmä, olisi jäänyt enemmän aikaa levätä! Ja miten saisi rajattua nyt tuon kuvan, ettei kaikki sotku näy tuolla taustalla...

Siitäpä juolahti mieleeni yksinkertainen, kevyt, vähäsokerinen, proteiinirikas jälkiruoka pääsiäiseksi. Paksu smoothie sinällään; liivatteella mousse, jäätelökoneella sorbetti. Kaikki käy. Ja aikuisten oikeesti: hyvää!

Mangosmoothie ja mämmismoothie

1 pussi (300 g) mangokuutioita (pakaste)
1 purkki raejuustoa (rasvaton)
1 purkki maustamatonta rahkaa
tuoretta minttua
tilkka maitoa tai vettä
1 limen mehu

mämmiä

Laita jäiset mangokuutiot, raejuusto ja rahka blenderiin. Lisää tilkka maitoa; sen verran, että ainekset sekoittuvat. Lisää minttua maun mukaan; kourallinen tai vähemmän mintun mausta riippuen, lisää myös limen mehu. Kaupassa oli vain Aasian minttua, jota kärsii laittaa enemmän. Vahvaa minttua vastaavasti vähemmän. Aja tasaiseksi seokseksi. Kaada puolet soseesta odottamaan. Lisää jäljelle jääneeseen soseeseen saman verran mämmiä. Aja tasaiseksi soseeksi.
Kerrosta jälkiruoka-astiaan ja koristele. Helppoa, terveellistä ja hyvää! Voisi vaikka santsata!

200 g mangossa on 194 Kcal energiaa ja hiilihydraatteja 45 g. Purkissa rasvatonta, laktoositonta raejuustoa on 130 kilokaloria, hiilareita 4.2 g ja proteiinia 26 g. Laktoosittomassa rahkapurkissa on 150 Kcal, hiilareita 10.5 g ja 27 g proteiinia. 100 gramassa mämmiä on 162 Kcal, hiilihydraatteja 31 g ja ravintokuitua 7 g. Näissä yhteensä on vain muutama gramma rasvaa.



Ja kävihän se naapurin ihana pikkuneiti virpomassa:


Aurinkoista palmusunnuntaita ja positiivisia ajatuksia kevääseen!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Makkarapaistos ja tomaattisalsaa


Haaveilen tekeväni makkaraa. Niin pitkälle olen jo päässyt, että possun suolen pätkä on jo tovin odottanut pakkasessa. Aikaa vaan ei tunnu olevan riittävästi ja kiinnostava urakka, joka jäi sittemmin kokematta Master Chef keittiössäkin, siirtyy aina muiden kiireiden vuoksi. Tarkemmin ajateltuani raakamakkarat, sen kerran kuin niitä löytyy kaupasta, ostan vain sitä varten, että voin pullauttaa makkaran sisällön pannulle paistumaan joko pastan tai kasvisten kaveriksi. Kannattaako sen takia vaivautua makkaran tekoon? Niin tai näin, sain taas käsiini Italialaisia Salsiccia veneta-possumakkaroita, joissa on ihanan vieno maku. Nämä makkarat sopivat erinomaisesti kaalin kaveriksi. Tämän voi hyvin tehdä muustakin makkarasta, vaikkapa chorizosta, mutta makumaailma on sitten tyystin toinen. Tyttären kanssa pilkottiin pannulle mitä jääkaapista löytyi ja tomaattisalsaa teki toisen mieli. Yllätykseksemme nämä epämakuparit sopivat yhteen erinomaisesti; tähän toinen kokki halusi lisätä: saletisti natsaten!

2 pkt Salsiccia veneta-raakamakkaraa
komannes varhaiskaalia
noin neljännes myskikurpitsaa
1 paketti siitakesieniä
1 soolovalkosipuli
1salottisipuli
suolaa, pippuria

Suikaloi kaali ohueksi. Kuutioi kurpitsa, hienonna sipulit. Halkaise makkarat ja kaavi sisus vähintäänkin peukalon pään kokoisina klimppeinä kuumalle pannulle. Jostain toisesta raakamakkarasta sisus tulee pursottamalla; nämä vaativat hiukan työtä. Kun makkara on hetken kypsynyt ja saanyt väriä, lisää kurpitsakuutiot ja jonkin ajan kuluttua sipulit. Lisärasvaa ei tarvita; makkarasta irtoaa sitä riittävästi. Kääntele aineksia pannulla ja kun kurpitsa alkaa kypsyä, lisää kaalisuikaleet. Kääntele viitisen minuuttia, kaali saa jäädä napakaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

tomaattisalsa

6 tomaattia
pätkä kurkkua
kevätsipulia
(tuoretta chiliä)
suolaa, pippuria
sokeria
savupaprikaa, cayennepippuria
limen mehua
tuoretta korianteria

Tee tomaattien päihin ristiviillot ja käytä hetki kiehuvassa vedessä. Nosta pois ja kuori. Kuutioi tomaatit pieneksi, samoin kurkku, viipaloi kevätsipulit. Yhdistä aineet, mausta. Silppua muutama tupsu tuoretta korianteria ja sekoita joukkoon.




Totta puhuen tämä oli niin hyvää, että kilvan kauhoimme sitä lautasillemme ja ahneuksissamme söimme melkein yhtä nopeasti kuin ruoka valmistui!


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Salaatista Aasiaa!

Tyttären kanssa on mukavaa suunnitella ruokalistaa. Uusia ideoita pukkaa, mielitekoja täytetään ja välillä laitetaan hyvinkin kevyttä; tällä kertaa salaatilla mentiin Aasiaan.
Tytär pilkkoi rapeita saalaatteja, vesimelonia, avokadoa ja kevätsipulia kulhoon. Avokadon päälle suolaa ja limen mehua, ettei ehdi tummua.

Paketti (200 g) tiikerirapuja (kasvatettuja) sulatettiin. Pätkä inkivääriä, melkein kokonainen sitruunaruoho ja 1 solovalkosipuli hienonnettuna sekoitettiin joukkoon. Pippuria, cayennepippuria ja kalakastiketta vielä. Chiliä, jos sielu sietää (siis allergia ei estä), limen lehteä voisi laittaa. Mautonta öljyä (manteliöljyä meillä) hämmennetään joukkoon.
Hetken maustuttuaan kauhotaan ravut kuumalle pannulle ja pikainen kypsennys. Ravut kerätään pois ja  lisätään loppu marinadi, öljyä ja limen mehua (hiukan valkoviiniä), kiehautetaan. Ravut nostellaan salaatin päälle ja kaadetaan kastike perään. Tuoretta korianteria, jos sattuu olemaan.



Ihanan kevyt ateria, raikas mutta mausteinen. Jälkeen hyvällä omalla tunnolla perinteinen creme brulee, jonka pinnalle poltettu ruokosokeri onnistui rapsahtavan täydellisesti!


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ja taas syödään kalaa!


Vaikka pyhästi vannoin itselleni vuoden alussa, että haastan itseni ensin jääkaapin ja sitten pakastimen tyhjennystalkoisiin, vei reitti eilen taas kalatiskille. Jääkaapin sain jo jokin aika sitten hyvin tyhjennettyä - en suinkaan roskiin - tosin uudelleenhan se pyrkii täyttymään. Varsinkin tänä viikonloppuna, kun on useampikin ruokailija. Mutta lihakimpaleet ja jauhelihat möllöttävät edelleen pakkasessa...
Kalaa ja kasviksia, hyvin yksimielisesti tyttären kanssa shopattuna. Lähikaupan kalatiskille on nykyisin mukava mennä, valikoima vaihtelee ja on laajentunut. Iänikuisen kirjolohen kaverina oli tällä kertaa kuha- ja siikafilettä, kasvatettua nieriää ja taimenta ja tonnikalaa.
WWF:n suosituksia koetetaan noudattaa mahdollisuuksien mukaan; kalaopasta kannattaa aina tutkailla muistin virkistämiseksi. Kalaopas on intohimoiselle kalansyöjälle surullista luettavaa; yli 85 prosenttia maailman kalakannoista on jo nyt kestävyyden rajoilla ja ylikalastettuja.
Vihreällä valolla (= suosi) on merkitty lähes kaikki vaalealihaiset järvikalamme, joita toki paljon syödäänkin. Mutta mistä kalatiskillä voi tietää, onko kirjolohi ja nieriä kiertovesikasvatettua (vihreä valo)? Entä kalatiskin turskafile; Itämeren itäistä (vihreä valo) vai läntistä (keltainen valo=harkitse ostamista) populaatiota? Totta puhuen näin tarkkaan en ole asiaa kalatiskillä miettinyt enkä siis myöskään myyjän tietämystä testannut. Punaisella valolla (=vältä) merkittyjen lajien ostamista koetankin välttää, mutta keltaisella merkityt onkin juuri tuon alkuperän suhteen hankala kategoria. Itse pyydetty ja lähijärvien vastapyydetyt kalat eivät tuotakaan mitään ongelmaa, mutta usein päätös tulee tehtyä kaupassa kalan tuoreuden ja ulkonäön suhteen. Lähes viikkoa aiemmin pyydetty kuhafile naapurikaupungin pienellä kalatiskillä ei todellakaan houkutellut! Kasvatetut kalat ovat monesti pehmeitä ja vähän surullisen näköisiä. Ja tuore kala ei muuten haise kalalle ollenkaan: kuka on pyytänyt saada haistaa kalaa  ennen ostopäätöstä? Ja vaihtelu virkistää; ei aina tee mieli syödä samaa ruokaa. Mutta myönnän; kalaostoksilla saisi olla tarkempi.
Tällä kertaa voiton vei siis mallikkaan oloinen Ahvenanmaalla kasvatettu taimen. Kasvatusmenetelmästä minulla ei ole tietoa, mutta yksinkertainen ateria valmistettiin raaka-ainetta kunnioittaen ja nautittiin suurella sydämellä. Ja taas oli kala hyvää!

Taimenta, kasviksia ja beurre blanc

1 kokonainen taimen (koosta riippuen riittää 4:lle)

Suomusta ja fileoi kala ja poista ruodot. Puolita fileet ja suolaa ne. Paahda fileitä kuumalla kuivalla pannulla pari minuuttia puoleltaan, sen verran, että saavat väriä. Kalan ei tarvitse kypsyä läpi.

myskikurpitsaa
juuriselleriä
palsternakkaa
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, hiukan chiliä

Kuori ja kuutioi vihannekset, hienonna valkosipuli. Laita uunipannuun, mausta, lorauta päälle öljyä ja sekoita. Kypsennä uunissa n. 180-200 asteessa välillä käännellen n. 15 minuuttia. Ota pois uunista, kun ovat saaneet väriä mutta ovat vielä napakoita.

fenkolia

Puhdista fenkoli, poista kova kanta ja pilko rouheiksi paloiksi. Höyrytä vähässä vedessä lähes kypsäksi, kaada vesi pois, mausta suolalla ja pippurilla.

Beurre blanc

2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl valkoviiniä
1 dl vettä
1 salottisipuli
hiukan fenkolia
2 rkl kermaa
n. 75-100 g voita
pippuria, sitruunamehua

Valkoviinivoikastikkeeseen laitoin kokeeksi sipulin kanssa fenkolia, lopputulokseen en sen juuri huomannut vaikuttavan.
Kieuhta kattilassa valkoviinietikka lähes kuiviin. Lisää valkoviini, hienonnettu sipuli ja fenkoli ja vesi. Kiehuta, kunnes jäljellä on muutama ruokalusikallinen. Siivilöi. Lisää joukkoon kerma ja kuumenna. Vatkaa joukkoon kylmä voi. Tarkista maku, mausta pippurilla, sitruunamehulla ja lisää tarvittaessa suolaa.


P.s. Ja meillä kaikki on siis hyvin, ruokaa riittää, voimme miettiä ruuan etiikkaa, kokeilla erilaisia raaka-aineita ja valmistustapoja ja välillä törsätä myös ruokaostoksilla. Harvoin meillä on todellinen nälkä, kuten aika isolla osalla maailman väestöstä.
Minut haastettiin mukaan SuomenUN Womenin Nälkä voidaan voittaa tempaukseen kehitysmaiden viljelijänaisten auttamiseksi. He voivat nostaa 150 miljoonaan ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin. Keräyssivulleni pääsee tästä ja sivupalkin bannerista. Viisi euroa on pieni summa meille, mutta sillä saadaan paljon hyvää aikaan!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Blini-ilta parhaassa seurassa

Juhlaa arjen keskellä! Nuorison lyhykäinen visiitti kotikonnuille antoi aihetta nostaa pöytään uesampikin lautanen. Vanhaa ja kulunutta, etupäässä kirppareilta haalittua. Säröt ja halkeamat eivät haittaa; kuluneempi parempi. Niistä on nykyisin meidän juhlakattaus tehty, niin arkena kuin pyhänäkin. Ensin kuvataan, sitten nautitaan.
 Suosikkilisukkeet, siian mätiä, suolakurkkua, punasipulia, tilliä, smetanaa, kylmäsavulohta ja keitettyä kananmunaa.





Kerta kiellon päälle: pop corn-jäätelöä ja vasta keitettyä kinuskia.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Nälkä voidaan voittaa!


Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä.


Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.

Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.

Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.

MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä blogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.
Heleen's Hobbies-blogilla on oma keräyssivu osoitteessa https://jelpi.fi/kerayssivut/heleens-hobbies.  Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!

Yhdessä olemme enemmän.

Terveisin

Sikke Sumari


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ristiäispipareita

Pitkästä aikaa pipareita, ristiäisiin. Nelisenkymmentä koristeltua piparia matkasivat Etelä-Suomeen saakka. Vaalean piparitaikinan ohje alla ja pikeerin eli valkuaistomusokerikuorrutteen täällä; käytin tuoreita kananmunanvalkuaisia, jotka erottelin edellispäivänä. Viinikiven sijaan voi käyttää pari pisaraa sitruunamehua. Pikeeri on värjätty pastaväreillä, joita saa tilata leivontatarvikekaupoista. Ruusunnuput on pursotettu ohentamattomalla pikeerillä pienellä ruusutyllalla kukkanaulan päälle ja kuivina kiinnitetty piparin päälle. Vihreät lehdet on pursotettu myös paksulla pikeerillä; muovipussin kulmaan on leikattu V-muotoinen pieni aukko.




Vaalea pikkuleipätaikina, n. 50 kpl

Ohje on alunperin Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset- kirjasta

200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa (tai 4-5 keltuaista)
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1-2 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Laita taikina ainakin tunniksi jääkaappiin. Kauli taikinasta jauhotetulla työpöydällä vajaa puoli cm paksu levy ja ota siitä haluamiasi kuvioita. Paista 200 asteessa n.6-8 minuttia; piparit saavat jäädä vaaleiksi. Koristele jäähtyneet piparit.
Pikeerillä pursotetaan ensin ohut reunus piparin ympäri. Sen kuivahdettua alue täytetään nopeasti saman värisellä pikeerillä. Piparia kannattaa hiukan heiluttaa, jolloin pikeerin pinta tasoittuu. Seuraavana päivänä piparin koristelua voi jatkaa. Hortensiankukat on tehty silikonimuotilla vaahtokarkin makuisesta massasta. Sydämenmuotoisia nonparelleja käytin myös. Piparien päälle on sivelty helmiäistomuväriä ja siroteltu hiukan kimalletta.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kolme väriä; keltainen

Kolmen keltaisen piirakka syntyi ex tempore ollessani "pohjoisessa" kokkaamassa. Siis vietettyäni muutaman päivän työpaikkakunnallani vajaa 100 km pohjoiseen. Piirakka ajatuksella mitä kaupassa mieleen juolahtaa ja mitä löytyy ystävän pakkasesta. Rakastamaani myskikurpitsaa en voinut vastustaa kaupassa. Porkkanoita ja kanttarelleja. Siinä ainekset keltaisena hehkuvaan piirakkaan!
Piirakkapohja on tehty näppituntumalla, määrät ovat arvioita. Kokemukseni mukaan gluteenittomista jauhoseoksista syntyy kuohkeimmat, mutta samalla rapeapintaiset ilmavat piirakkapohjat niin suolaisiin kuin makeisiin piirakoihin. Kannattaa kokeilla, vaikkei noudatakaan gluteenitonta ruokavaliota.

Piirakkapohja

150 g voita
n. 4 dl gluteenittomia jauhoja (Semper Fin Mix)
1 tl leivinjauhetta
4 porkkanaa raastettuna
1 kananmuna
1 tl suolaa

Täyte

pieni rasia pakastettuja kanttarelleja
n. kolmannes myskikurpitsasta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
voita paistamiseen
suolaa, pippuria
2 dl kermaa
2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta
lehtipersiljaa

Sekoita pehmeä voi ja 2/3 jauhoista keskenään, lisää joukkoon porkkanaraaste ja suola. Sekoita joukkoon kananmuna. Lisää jauhoja sen verran, että taikina on koossa pysyvää, mutta tarttuu edelleen sormiin. Laita piirakkavuoan pohjalle leivinpaperi ja levitä taikina vuokaan, myös reunoille. Repäise toinen pala leivinpaperia ja painele se tiiviisti piirakan päälle.
Esipaista pohjaa 180 asteessa n.10-15 minuuttia, puolikypsäksi. Tee silläaikaa täyte.

Pilko sulaneet kanttarellit pienemmäksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna sieniä pannulla, kunnes ylimääräinen neste haihtuu. Lisää voi ja sipulit ja kuullota.
Pilko myskikurpitsa ohuehkoiksi tikkumaisiksi suikaleiksi ja lisää pannulle sienten ja sipulin kanssa ja kypsennä, kunnes hiukan pehmenevät. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna jäähtyä.
Sekoita kerma ja kananmunat, mausta suolalla ja pippurilla.
Poista leivinpaperi ja levitä täyte piirakkapohjalle, kaada kermaseos ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista, kunnes piirakka on kauniin kullankeltainen. Ripottele päälle lehtipersiljaa.



Piirakka oli lähestulkoon täydellistä! Ihana kasvisilottelu; murea pohja rapeapintasine reunoineen suli suussa ja maistoi ihanasti porkkanalle. Kurpitsa ja kanttarelli sopivat mainiosti yhteen. Aurinko paistoi pöydässämme hyisen tuulen puhaltaessa ulkona.


Paperin päälle voi laittaa painoksi kuivia herneitä tai paistokuulia. Aika hyvin pohja pysyi kuosissaan ilman niitäkin.


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäivää! Porkkanacupcaket


Nyt on todettava, että aika ei riitä kaikkeen! Mutta naistenpäivää on päästävä nauttimaan tuoreiden leivonnaisten kera! Keijukaisteema yksinomaan naapurin pikku neidin takia! 
Gluteenittomat porkkanacupcaket; ohjetta lisään tähän myöhemmin.

Oikein hyvää naistenpäivää!

Edit. 
Porkkanacupcake, n. 18 kpl

2 kanamunaa (4 keltuaista)
170 g sokeria ( osa voi olla ruskeaa sokeria)
200 g voita (180 riittää)
200 g porkkanaraastetta (n. 3 porkkanaa)
200 g gluteenittomia jauhoja (Semper Fin Mix)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl pomeranssinkuorta
2 tl vaniljasokeria

kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl pehmeää voita
1 rkl vaniljakreemijauhetta (tanakoittaa kuorrutusta)
(1 tl vaniljasokeria)
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehua
n. 8-10 dl tomusokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmunat yksitellen sekoittaen(käytin macaronleivonnasta tähteeksi jääneitä keltuaisia). Lisää porkkanaraaste ja keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista ne mielellään muffinssipellillä 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes tikulla koettaen ovat kypsiä. Anna jäähtyä ja poista muffinssivuokista. 

Sekoita kuorrutusaineet  keskenään lukuunottamatta tomusokeria; yleiskoneella tai sähkövatkaimella. Lisää tomusokeria vähitellen (määrä on suuntaa antava), kunnes seos on riittävän paksua pursotusta varten. Testaa nostamalla vatkain ylös; kuorrutteen ei pitäisi valua. Vaniljakreemijauhe hyydyttää seosta, eikä se pehmene huoneenlämmössä niin herkästi. Laita pursotuspussiin.

Laita cupcaket kauniisiin paperivuokiin ja pursota täytettä päälle. Koristele.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Makua sardellista

Sardelli vai anjovis? Joskus taitaa mennä sanat sekaisin käännöksissä. Anjovis on säilykekala, joka on valmistettu kilohailista ja on yleensä maustettua. Niitä on jokaisen marketin hyllyllä, mutta meillä päin harvemmin saa maustamatonta sardellia. Sainkin käsiini äskettäin pari purkkia espanjalaisia sardelleja. Tuoteseloste: anjovis, kasvisöljy, suola...
Niin tai näin, ilman mausteita ne kalat ottaisi mielellään, mutta menee ne mausteidenkin kanssa, melkein mihin tahansa. Siis maustamaan ruokia. Tavallisin käyttökohde taitaa olla Cesarsalaatin kastikeessa tai Vorschmakissa. Kokeilkaapa laittaa pari kolme pikkuista filettä jauhelihakastikkeen joukkoon; antaa mukavasti pohjaa, eikä tarvitse laittaa sitä liemikuutiota! Lampaan kanssa anjovis sopii myös oikein hyvin. Tai kalan.

Kuhafileelle tein kastikkeen seurvaavasti:

Paistoin kevyesti suolattua kalafilettä keskilämmöllä, kunnes se alkoi kypsyä. Lisäsin reilun nokareen voita ja kauhoin sitä kalan päälle sen vaahdotessa, kunnes kala on kypsää. Kalan voi siirtää pannulta ja pitää lämpimänä kastikkeen teon ajan. Kastikeaineksia voi lisäillä pannuun myös kalaa paistaessa.
Lisäsin voin joukkoon kolme sardellifilettä (nyt maustamattomia); ne sulavat hetken pyörittelyn jälkeen. Hiukan hienonnettua valkosipulia. Loraus valkoviiniä, 1 tl karkeaa Dijon-sinappia, muutama kapris, mustapippuria myllystä. Hetki hämmentelyä, maun tarkistus, tarvittaessa vielä tilkka valkoviiniä tai sitruunanmehua. Tuoretta lehtipersiljaa, jos sattuu olemaan.
Todella nopea ja maukas kastike! Kalan suolaus kannattaa pitää maltillisena; kastikkeessa on sardelleista ja kapriksista johtuen riittävä suola maustamaan myös kalan. Lisukkeeksi vaikkapa raikas salaatti.


Jääkaapin hävikistä herkuksi syntyi myös vaivattomasti:

Rasia portobellosieniä viipaleina, pieniä paprikoita rasia tai yksi iso ronskeina suikaleina ja paketti vihreitä papuja ryöpättynä.
Pannulle oliiviöljyä; sienet paistetaan ensin ja muut kasvikset joukkoon, kunnes kaikki ovat kypsiä. Muutama tähteeksi jäänyt sardelli, tarvittaessa hiukan öljyä lisää, hiukan suolaa ja pippuria ja maistuva iltapala tai lisuke on valmis.