lauantai 9. marraskuuta 2013

Meksikolainen munakokkeli

Jos et ostanut isälle sitä viskipulloa, niin hemmottele aamiaisella. Tai brunssilla. Tosi mies tykkää tukevasta aamiaisesta; munakokkelia, pekonia ja makkaraa ja hyvää kahvia. Vielä ehtii kauppaan, mutta  aineksia löytyy varmasti kotoakin. Meksikolainen munakokkeli syntyy vähistä tarpeista ja antaa potkua isän päivään.


Tammikuussa tätä vuotta lupasin haastaa itseni perehtymään Meksikon keittiöön. Jos joku ei tiedä syytä, niin ei tarvitsekaan. Mutta asioista, joita ei osaa tai hallitse, niistä pitää ottaa selvää. Ei Tex Mex eikä mikään sinnepäin, vaan aitoon tuliseen meksikolaiseen ruokaan. Omalta mukavuusalueelta lähteminen on siirtynyt, vaikka reseptiikkaakin on tullut tutkittua ja suositeltu kirjakin hankittua. Erikoistuotteet on vielä tilaamatta, mm. masa harina-jauhot; kyllä nyt kantapään kautta, jälkeenpäin asiaa vielä tutkittuani tiedän, kuinka niitä ei käytetä. Tulinen ruoka ei ole ollut keittiössäni se ykkösjuttu, kun perheessä on jonkinasteinen chiliallergikko - tosin kyseisessä tapauksessa sitäkin vaivaa pystyy hiukan siedättämään- mutta sietökyvyn ylittyessä ruuasta joko noukitaan ne chilit tai se menee haaskiin. 
Nyt päätin tarttua härkää sarvista ja lähteä liikkeelle kevyesti aamiaisosastolta. Ainakin näin alkuun reseptit nojaavat vahvasti kehuttuun Thomasina Miersin kirjoittamaan Wahaca- Mexican food at home --kirjaan. 
Siitä siis seuraava ohje. Pienensin annosta, 3 munan kokkeli on sopiva isolle miehelle tai kahdelle henkilölle muun aamiaisen lisäksi. Chilin määrän voi jokainen säätää haluamakseen, jos on aloittelija, kannattaa lähteä varovasti liikkeelle. Jos haluaa, että iskä herää taatusti, niin sitten reilulla kädellä. Lähikaupassa oli mietoja ja keskivahvoja chilejä ja habanerochilejä, viimemainitut tekstin mukaan polttavan tulisia. Niistä siis liikkeelle, vaikka kokematon olenkin! Hätätilassa kuivattu chilikin käy. Mietoa tai keskivahvaa tuoretta chiliä laittaisin tähän puolikkaan ilman siemeniä. Ja jotain omaa tähänkin reseptiin: raastoin kokkelin päälle hiukan limenkuorta, se antoi kivasti raikkautta.

Huevos a la Mexicana - meksikolainen munakokkeli

3 kananmunaa
loraus maitoa
pieni sipuli tai puolikas
1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä vahvuuden ja maun mukaan
1 luumutomaatti
suolaa, pippuria
oliiviöljyä
tuoretta korianteria
limen kuorta raastettuna

maissitortilloja
tomaattia tai tomaattisalsaa
paistettua pekonia tai makkaraa

Silppua sipuli ja valkosipuli. Hienonna sopiva määrä chiliä, poista siemenet ensin. Halkaise tomaatti ja poista siemenet, kuutioi pieneksi. Sekoita kananmunat ja maito, mausta suolalla ja pippurilla.

Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sipulia ja chiliä, kunnes sipuli pehmenee. Lisää valkosipuli ja jatka kypsentämistä, lisää vähän päästä tomaattikuutiot. Säädä levy keskilämmölle ja lisää kananmunaseos. Sekoittele puuhaarukalla koko ajan niin, että kokkeli hyytyy tasaisesti. Makuasia on, haluaako kokkelin täysin kypsäksi, itse jätän sen melko juoksevaksi. Kokkeli hyytyy vielä kypsentämisen jälkeenkin. 
Tarjoile lämmitettyjen tortillojen, pekonin ja tomaattisalsan kanssa. Tai rakenna ympärille kokonainen brunssi. 


Tämänkertainen kokkeli olisi saattanut mennä chilikammoiselle maidon kera. Puoli teelusikkaa hienonnettua habanerochiliä antoi vain miedon, vasta jälkikäteen tulevan poltteen. Tyystin erilaisen chilielämyksen saa noilla pitkänomaisilla keskivahvoilla chileillä, joita voi laittaa reilullakin kädellä.
Ja osaan kyllä paistaa pekonin; lautasella on lähinnä koristeena kuivattua, muruksi aiottua pekonia.


Useammaltakin suunnalta kehuttu kirja. Kirjoittaja on Englannin MasterChef- voittaja muutaman vuoden takaa. Hyvä joululahjaidea isälle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti