keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kanttarellikeitto

Kanttarellikeitto tai kantarellikeitto. Melkein olin jo unohtanut keitot hyödyntäessäni syksyn parasta antia. Onneksi se tuli puheeksi sienireissuun liitetyllä sukulaisvisiitillä ja kotiin tultua ryhdyin heti tuumasta toimeen. Sienisato on tänä syksynä ollut huikean hyvä ja se jatkuu edelleen. Yöpakkasia ei juurikaan ole ollut ja kanttarellejakin näyttää vielä nousevan. Pakko tunnustaa, että valtaosa sienistämme on tänä syksynä saapunut ovelle kerättynä ja siivottuna, kiitos ystävien.
Perinteinen maukas kanttarellikeitto onnistuu myös muista sienistä, vaikkapa suppilovahveroista. Halutessaan keittoon voi käyttää laadukasta vihanneslientä tai fondia. Kahvi sopii hyvin sienen makuun ja se kannattaa lisätä juuri ennen tarjoilua. Kahvia voi myös annostella tilkan lautasen pohjalle ja sitten nostella keittoa päälle.
Vinkki: keiton voi hyvin valmistaa edellisenä päivänä, seuraavana päivänä lämmittäessä maku vain paranee.

Kanttarellikeitto

1 litra hienonnettuja kanttarelleja
2 salottisipulia
1 solovalkosipuli tai pari kynttä
voita, öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
1 dl valkoviiniä
4 dl täysmaitoa
4 dl vettä
1 vihannes/kanaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria
cayennepippuria, muskottipähkinää
5 rkl keitettyä kahvia
lehtipersiljaa

Höyrytä sienistä ylimääräinen neste kuivalla pannulla. Hienonna sillä aikaa sipulit. Lisää voita ja öljyä ja sipulit ja kuullota sekoittaen 5-10 minuuttia. Sekoita joukkoon jauhot, kääntele hetki. Lisää viini ja anna haihtua. Lisää maito, vesi ja liemikuutio. Kiehauta ja anna poreilla n.10 minuuttia. Lisää kerma ja jatka hauduttamista. Mausta. Aja sauvasekoittimella hiukan sileämmäksi, keittoon saa jäädä sattumia. Lisää hiukan silputtua lehtipersiljaa.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Mehevä mustikkapiirakka vuohenjuustolla

Mustikkapiirakkareseptejä on melkein yhtä monta kuin on leipojaa. Kuka tykkää pullataikinapohjasta, kuka muropiirakasta. Usein valttikorttina on helppous. Tämä mehevä mustikkapiirakka on helppo ja nopea valmistaa. Ohjeen esikuva on raparperipiirakka, jota vähän tuunasin.  Piirakan juju on vuohenjuustossa ja rosmariinissa, joiden maku sopii hyvin mustikan kaveriksi, muttei ole hyökkäävä. Jos et jostain syystä tykkää vuohenjuustosta, sen voit korvata kermaviilillä. Vuohenjuustoa suosittelen kuitenkin kokeilemaan, se ei lyö yli vaan maistuu vienosti, hienostuneesti. Piimän sijasta käy jokin muukin hapanmaitotuote, itse käytin päiväyksen ylittänyttä rahkaa vedellä notkistettuna, kun piimää ei ollut. Jos käytät pakastemustikoita, sulata ja valuta ne hyvin. Isommassa vuokassa piirakasta tulee matala, omani tein pieneen korkeareunaiseen vuokaan (n. 20 x 30 cm), jolloin piirakasta tulee korkea ja palat ovat enemmän leivosmaisia.


Mehevä mustikka-vuohenjuustopiirakka n. 20 palaa

Muruseos

250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1-2 tl hienonnettua tuoretta rosmariinia

Pohjataikina

2 dl piimää tai vastaavaa
1 kananmuna
3/4 muruseoksesta

Täyte

noin litra tuoreita mustikoita
200 g pehmeää vuohenjuustoa
250 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
1-2 tl raastettua sitruunankuorta

koristeluun tuoretta rosmariinia

Sulata voi. Hienonna rosmariini. Sekoita muruseoksen kuivat aineet keskenään ja lisää voisula. Nypi murumaiseksi. Ota neljäsosa muruseosta toiseen astiaan. Lisää 3/4 muruseosta kananmuna ja piimä, sekoita. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele päälle mustikat.
Raasta pestyn sitruunan kuori.Notkista ensin vuohenjuustoa tilkalla rahkaa, sekoita sitten kaikki aineet hyvin keskenään ja kaada mustikoiden päälle. Ripottele pinnalle loppu muruseos.
Paista 175 asteessa (kiertoilma) noin 45 minuuttia, kunnes piirakka on kypsä ja pinta on saanut väriä. Ripottele valmiin piirakan päälle hienonnettua rosmariinia. Parhaimmillaan samana päivänä, jäähtyneenä.




Viimeistä palaa myöten. Idean vuohenjuuston ja mustikan yhdistämisestä sain vuohenjuusto-mustikkaleivistä.

torstai 17. syyskuuta 2015

Pariisi ja mustikkavuohenjuustoleivät

Ihana Pariisi! Ihanat vuohenjuustoleivät ja mustikkasalsa! Sain arvostelukappaleen trendikokki ja katuruokaguru Richard McCormick'n uudesta keittokirjasta. Onhan noita keittokirjoja ja netti täynnä reseptejä. Mutta mutta, tämä opus kolahti: luin kirjan siltä istumalta kannesta kanteen.
Eripuolilla maapalloa asunut ja kokannut, amerikkalais-ruosalainen, helsinkiläistynyt keittiömestari McCormick tutustuttaa lukijansa Pariisin uusiin ruokatrendeihin. Perinteisten bistrojen ja luksusravintoloiden rinnalle on noussut muiden maiden keittiöistä vaikutteita ammentavia ravintoloita, katuruokakioskeja ja -rekkoja. Kirja vinkkaa useita kahviloita, ruokapaikkoja, leipomoita ja ravintoloita osoitteineen ja kauniine houkuttelevine kuvineen niin, että tekisi mieli heti lähteä Pariisiin! Tämä kirja kannattaa ottaa vaikka matkaoppaaksi.
Kirjan ulkoasu on tyylikäs; retrovihreät, paksut kovat kannet ja upotetut kirjaimet. Plussaa on kolme kirjanmerkkinauhaa jotka ovat tietysti Ranskan lipun väreissä.
 
Ruokaohjeet on selvästi sopeutettu suomalaisiin raaka-aineisiin ja laadittu kokin omaa filosofiaa noudattaen. Itselle lyhyet valmistusohjeet raaka-aineluettelon oikealla puolella toimivat, niitä on helppo vilkaista kesken ruoan valmistuksen.
Kirja on täynnä ohjeita, joita tekee mieli kokeilla. Perinteisiä klassikkoreseptejä on yksinkertaistettu ja niissä on uutta twistiä. Joukossa on myös aamiaisherkkuja, pientä purtavaa ja jokunen vegaaninen ohje. Yksi tuorepuuron ohjekin löytyy sekä ohje raakamacaroneihin.
Kokeilemani vuohenjuustoleivät mustikkasalsalla veivät kielen mennessään! Yksinkertaiset ainekset, keskenään hyvin natsaavat maut, ihana herkku! Ostamani pehmeä vuohenjuusto (President Chevre) kaipasi notkistukseen tilkan maitoa, eikä suolaa tarvinnut lisätä. Ohjeessa viitataan kirjasta löytyvään aamiaisleipään, sen korvasin itse leivotulla vaalealla leivällä.
 
 
Vuohenjuustoleivät ja mustikkasalsa
 
5 leipäsiivua
 
Vuohenjuustotahna
 
2 dl pehmeää vuohenjuustoa
1 tl sitruunankuorta
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
 
Mustikkasalsa
 
1 dl tuoreita mustikoita
1 tl tuoretta minttua
1 tl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
 
Päälle
 
1 tl sitruunankuorta raastettuna
mustapippuria
 
Sekoita vuohenjuuston joukkoon raastettu sitruunankuori. Mausta hunajalla ja suolalla. Sekoita mustikkasalsa; hienonna minttu ja sekoita aineet keskenään. Paahda leivät pannulla, laita päälle vuohenjuustotahnaa ja mustikkasalsaa. Koristele raastetulla sitruunankuorella ja mustapippurilla.
 


lauantai 12. syyskuuta 2015

Täytetyt kesäkurpitsat

Kesäkurpitsasato on tänä vuonna ollut kiitettävä. Täytetyt kesäkurpitsat on suosikkiruokiani ja blogista löytyy herkullinen ohje sekä sieni- että jauhelihatäytteeellä. Hävikin vähentämiseen tämä ruoka sopii erinomaisesti. Kesäkurpitsoiden täytteen voi rakentaa myös tähteistä tai mitä jääkaapista löytyy. Lihakastikkeen tai karjalanpaistin jämät, sienikastikkeen jämät, kuutioitu makkara ja erilaiset kasvikset sopivat täytteeksi ja tonnikalastakin saa maistuvaa. Tomaattia, juustoa, mausteita ja yrttejä ja eikun uuniin.


Vaihteeksi pyöreitä kesäkurpitsoita.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Helppo perunamunakas

Perunamunakas on helppo ja nopea valmistaa ja sopii hävikin vähentämiseen.
Keitetyt perunat viipaloidaan, paistetaan tilkassa öljyä kauniin ruskeiksi, maustetaan suolalla ja pippurilla. Kananmunien rakenteen voi rikkoa ennen pannuun laittoa, mutta vielä helpommalla pääsee, kun rikkoo ne suoraan pannuun, keltuaiset voi jättää ehyeksi. Munat hyydytetään ja munakas paistetaan miedolla lämmöllä. Taas mausteita, maun mukaan ja vaikkapa tomaattia, ruohosipulia ja tilliä päälle. Herkullista pienellä vaivalla.

torstai 10. syyskuuta 2015

Satoa ruokafestivaalit, autoja ja rompetta

Elokuun viimeinen viikonloppu oli tapahtumia täynnä kotikaupungissani. Toista kertaa järjestetty Satoa food festival sekä samaan aikaan vietetty Elonkorjuujuhla täyttivät torin ympäristön etenkin lauantaina, tapahtumien poutaisena päivänä. Muita tapahtumia osui samalle viikonlopulle kuten Taiteiden juhla ja Terve Kuopiokin. Eikä siinä vielä kaikki; Rompepäivät ja Ruska-ajot sekä Hot Rodder's Kuopion 30 vuotistapahtumakin sattuivat samalle viikonlopulle. Jokaiselle siis jotakin.
Vaikka perjantai oli sateinen, Satoa-tapahtumassa myytiin huikeat 36 000 ruoka-annosta. Tänä vuonna mukana oli 25 ravintolaa, jotka tarjosivat teltoistaan pieniä ruoka-annoksia 4-6 euron hintaan.Kojuista sai ostaa myös olutta ja viiniä. Lauantaina porukkaa oli liikkeellä ruuhkaksi asti ja joihinkin myyntipisteisiin oli pitkät jonot. Ruokakadun keskelle oli tällä kertaa katettu pitkä pöytä, jossa ateriointi sujui mukavasti.


 
 Maistettiin kotimaista pienpanimon olutta, kyytipoikana Savon keittiömestareiden ylikypsää possua. Ei ehkä onnistunein annos.
 

 
Ravintola Mustan Lampaan Sieniä Siilinjärveltä; sienten kaverina maa-artisokkaa ja ruskistettua voita. Viime vuoden ML:n erittäin maukkaat falafel-pyörykät ja punajuuririsotto mielessä tämä jäi vähän vaisuksi.


Mukissa Mustan Lampaan Purjoa ja perunaa, kylmä keitto, jonka koristeena friteerattua perunaa ja pikkelöityä kurkkua. Iso Valkeisen Häränjauhelihavarras Tex Mex yllätti tasapainoisilla mauillaan ja mausteillaan.


 
Jälkkäriksi Kummisedän Omena-taatelipiirasta vaniljakastikkeella, Isä Camillon Mustaherukka-omenacrumble sekä Via Gourmet'n Mustikkakuusenkerkkäjäätelöä. Jäätelö kuten muutkin annokset, oli erittäin hyvää, mutta ruismurut olivat valitettavasti murennettua hapankorppua.


Vanhoja autoja oli mukana siis kahdessakin tapahtumassa. Tunnelmaan päästiin hyvin tällaisen menopelin kyydissä.


 Rompepäivillä on mukava kierellä, vaikkei mitään ostaisikaan. Tällä kertaa jotakin lähti mukaankin; Hagmannin kookkaat alpakkaiset ruokailuvälineet. H niinkuin Hospitsi, entinen NNKY:n ravintola ja hotelli. Talo, jossa olen asunut. Pakkohan nämä oli ostaa ja tulevat käyttöön.



Mieluisia pyyhekoukkuja vessoihin on ollut vaikea löytää. Nyt sekin ongelma on ratkaistu ihanilla vanhoilla emaloiduilla koukuilla.

 
Vihreä emaloitu valurautapata on ollut hakusessa. Priimakuntoinen kanneton pata löytyikin kympillä, kansi ja huonokuntoisempi pata kahdella. Lasiset vanhat verkon kohot löytyivät myös erittäin kohtuulliseen hintaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Arvostetaan ruokaa eikä haaskata sitä!

Kolmas vuotuinen Kuluttajaliiton organisoima Hävikkiviikko polkaistiin käyntiin maanantaina. Hävikkiviikko herättelee pohtimaan ruoan arvostusta ja miettimään keinoja, millä hukkaan heitetyn ruoan määrä minimoitaisiin. Eikä pohtimista, saati toimeen ryhtymistä kannata unohtaa tämän viikon jälkeenkään vaan parasta olisi, jos hyviksi hvavaitut ja toimivat keinot opittaisiin jokapäiväisiksi rutiineiksi.

Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain 500 miljoonan euron arvosta. Huikea lukema! Joku onkin sanonut, että ruoka on halpaa, kun sitä kannattaa haaskata! Henkeä kohden puhutaan keskimäärin 125 euron potista. Melkoinen summa siis. Eniten kotikeittiössä pilaantuu vihanneksia ja juureksia, noin 22 miljoonaa kiloa vuodessa. Jos koko pottia tarkastelee (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut), ruokahävikki on noin 10-15 prosenttia kulutetusta ruoasta. Iso luku on sekin, että viidennes kaikesta ravintolaruoasta päättyy Suomessa jätteeksi. Maailmanlaajuisesti hävikki on huikeat 25-30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta, määrä jolla voitaisiin ruokkia jopa 2 miljardia ihmistä!

Eipä varmaan kukaan saa puhtaita jauhoja pussiinsa, eikä syytä sormella osoitteluun ole, mutta kaikkien panosta tarvitaan.
Tunnustan, että nälkäisenä teen kaupassa heräteostoksia ja olen kovin kiinnostunut kokeilemaan uusia tuotteita, joista jotkut sitten tahtovat jäädä kaapin perukoille ei-niin-hyvän-makuisina. Pakastimet ovat taasen täynnä, eivätkä ne todellakaan olleet tyhjillään satokauden alkaessa. Myönnän sortuvani välillä edullisiin tarjouksiin suurpakkauksista tai paljousalennuksiin, vaikken oikeasti niin paljon kyseistä tuotetta tarvitseisikaan.

Toisaalta olen mielestäni ryhdistäytynyt monessa kohtaa. Olen innostunut leipomaan leipää ja tänä vuonna leivän suhteen on oltu omavaraisia. Ruisleivät pakastetaan ja sulatetaan sitä mukaa, kuin syödään. Leipä tuntuu säilyvän hyvin, viikonkin, kuten juureen tehty vaalea leipä ja käytännössä leipähävikki on lähestulkoon nolla! Kuivaelintarvikekaappini siivoan säännöllisesti ja tiedän, mitä missäkin on ja mitkä tuotteet pitäisi käyttää pois. Erilaisten jauhojen ja hiutaleiden pussin pohjat on kätevä tuhota leipätaikinaan. Arkena syödään yleensä tähteitä, mitä viikonlopulta jää. Mielestäni samaa ruokaa voi hyvin syödä monta päivää peräkkäin, varsinkin jos se on herkullista ja hyvistä aineksista. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta loppuviikkoa kohden jääkaappi vaikuttaakin varsin avaralta. Kaupassa pyrin pääsääntöisesti ostamaan sesongin vihanneksia, lähellä tuotettuja, sillä ne säilyvät paremmin ja ovat maukkaampia, kuin kaukaa tuodut. Näiden tuotteiden hiilijalanjälkikin on lyhyempi. Omalla pihalla kasvatetaan tomaattia, kurkkua, kurpitsoita ja yrttejä. Jo nahistuneet vihannekset puristetaan mehuksi maukkaiden hedelmien kanssa ja juurekset koetetaan hyödyntää kantaa myöten; tiesitkö, että porkkanan naateista saa tosi maukkaan peston! Hävikin vähentämiseen mielestäni liittyy myös jätteiden kierrätys, joka on lähellä sydäntä. Kaikki maatuva kompostoidaan, lehdet, pahvit, lasit ja metallit sekä kovat muovit kierrätetään. Näin sekajätteeseen eli kaatopaikalle päätyy mahdollisimman vähän.
Kierrätys toimii myös tähdeiden ja jämävihannesten suhteen, vain mielikuvitus on rajana. Joskus tosin voi kompastua siinäkin omaan näppäryyteensä ja saa aikaan tuplahävikin, kun hävikinpelastamisruoka ei onnistunut...

Hävikistä herkuksi reseptejä näyttää blogissani olevan yli 30. Pannarit, suolaiset ja makeat piirakat ovat hyvin edustettuina. Paljon hyviä reseptejä ja vinkkejä, käy kurkkaamassa sivupalkin tunnisteella hävikistä herkuksi!

Torstaina, huomenna muutamalla paikkakunnalla toteutetaan tempaus Saa syödä!, jossa jaetaan ilmaiseksi tuhansia ruoka-annoksia, jotka on loihdittu kauppojen roskiin menevistä, siis ylijäämäkasviksista. Voi kun ne kasvikset saataisiin hyötykäyttöön jatkuvasti!



 
Poroleipä on herkullinen hävikin vähentämisruoka.


Perunamuusin tähteet voi leipoa näppärästi perunarieskoihin.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Polentaa, sieniä ja uppomuna


Polenta, maustettu maissipuuro, paistetut kanttarellit ja uppomunat. Herkullinen iltaruoka, jossa maut pääsevät oikeuksiinsa. Yksi annos tyttären kotiloman toivelistalta. Tyttären ja tulevan vävyn vierailu näkyi perheen ruokataloudessa pienenä aktiivisuuspiikkinä. Normaalisti työviikolla harrastetaan tähteitä, eikä aina viikonloppunakaan ehditä paneutua kokkailun saloihin. Toivelistaa oli tälle loppukesän kotilomalle joltisenkin, mutta lähes kaikki toiveet täytettiin. Ja ehdittiinhän sitä muutaman kerran grillatakin, elokuun leppeät säät antoivat siihen mahdollisuuden. Muurinpohjaletut tosin jouduttiin toteuttamaan sähköhellalla, mutta hyvin maistuivat niinkin.
Polentaa ei tule kovin usein tehtyä, vaikka se oikein mukava lisuke erilaisille ruuille
 onkin. Polentaan kannattaa laittaa reilusti mausteita ja vaikkapa pecorinoa tai parmesaania, muuten se jää varsin mauttomaksi. Meillä saatavat polentat taitavat kaikki olla pikapolentaa, jolloin esikypsennys on tehty. Mukava olisi joskus keitellä autenttista polentaa pitkän kaavan mukaan tunteja haudutellen; olisiko siinä enemmän makua? Kanttarellisato on hellinyt tänä syksynä, tähänkin saatiin vielä tuoreita sieniä. Uppomuna kruunaa annoksen ja keltuainen toimii kastikkeena. Tarkkoja ohjeita tähän ruokaan on vaikea antaa, kun tein kaiken etupäässä näppituntumalla. Uppomunan voi tehdä perinteisesti etikalla maustetussa kiehuvassa vedessä tai tarkoitukseen kehitetyllä pussilla, kelmussa tai vastaavalla. Itse kokeilin laiskuuttani mielenkiinnosta kirpparilta ostamaani kolmen munan "peltiä", joka laitetaan kiehuvaan veteen pannulle ja munat rikotaan siihen. Ihan ok lopputulos.

Laitoin kattilaan voita ja halutun määrän polentaryynejä. Sekoittelun jälkeen lisäsin vähitellen nestettä (kanalientä ja lopuksi maitoa), niin että maissi kypsyy ja koostumus on sopivaa, melko löysää. Se jämäköityy jäähtyessään. Mausteeksi suolaa, pippuria, raastettua pecorinoa ja yrttejä.
Kanttarellit höyrytin pannulla kuivaksi, sen jälkeen lisäsin hienonnettua sipulia ja valkosipulia ja paistoin öljyssä napakaksi. Suolaa, pippuria ja hiukan silputtua ruohosipulia.
Uppomunat tein siis äsken kuvaamallani pannulla. Perinteiseen tapaan laitettaessa kannattaa valita tuoreita munia, sillä ikääntyneiden kananmunien valkuainen erottuu helpommin keltuaisesta vesietikkakylvyssä. Hyviä ohjeita löytyy netistä lukuisia, eikä kannata sivuuttaa Heston Blumenthalin ohjetta, jota olen joskus kokeillut ja hyväksi havainnut.


tiistai 1. syyskuuta 2015

Kanttarellipiirakka

Erittäin maukas sienipiirakka, kahvipöytään tai iltapalaksi. Tässä piirakassa on umamia ja ihanan rapea, ohut pohja! Löysin vanhan sienipiirakan ohjeeni, sitä hiukan muuttelin. Kanttarellin tilalle voi laittaa melkeinpä mitä sieniä haluaa, maku vain muuttuu. Juustoraaste kannattaa tehdä mahdollisimman hienoksi, silloin se sekoittuu paremmin taikinaan. Itse käytän microplane-raastinta.

Kanttarellipiirakka

taikina:

2 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1/2 dl juustoraastetta (esim. cheddar)
1/2 dl (rasvatonta) maitoa

täyte:

noin litra tuoreita paloiteltuja kanttarelleja tai muita sieniä
2-3 rkl voita
1-2 rkl ruiskorppujauhoja
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl smetanaa (tai creme fraichea)
n. 1 dl (rasvatonta) maitoa
suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää

2 dl juustoraastetta (cheddar)

Nypi voi jauhojen joukkoon sormenpäillä, lisää juustoraaste ja maito ja sekoita nopeasti. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
Tee silläaikaa täyte; höyrytä kuivalla pannulla sienistä neste, lisää voi ja paista sieniä samalla käännellen. Lisää sipulit, tarvittaessa voita. Paista sieniä, kunnes niihin tulee hyvä väri ja ne napakoituvat. Lisää korppujauhot ja sekoita. Lisää smetana ja anna seoksen muhia keskilämmöllä. Lisää maitoa, sillä seoksesta tulee helposti liian paksua. Mausta ja anna jäähtyä.
Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä pyöreäksi, reilusti piirakkavuoan kokoiseksi. Painele piirakkapohja vuokaan leivinpapereineen ja paista 200 asteessa (kiertoilma) noin 10 minuuttia, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Poista varovasti päällimmäinen paperi ja levitä täyte vuokaan. Ripottele päälle juustoraaste ja paista piirakkaa vielä n. 15 minuuttia, kunnes piirakka on kypsä ja kauniin värinen.
 

Piirakassa on ihanan rapea ja ohut pohja. Maku on täyteläinen, smetanan happamuus korostaa hienosti sienten omaa makua. Toimii haaleana ja kylmänä.