torstai 28. toukokuuta 2015

Helppo ja herkullinen levite

Helppo ja herkullinen levite leivän päälle syntyy kätevästi itse tehden. Öljyjä vaihdellen ja erilaisin yrtein makuvaihtoehdot ovat rajattomat. Leivän maku korostuu ja itse tehty levite on juhlavampi; taatusti herättää ihastusta noutopöydässä! Idean levitteeseen löysin Vatsa sekaisin kilinkolin-blogista. Öljyksi käy melkein mikä tahansa ruokaöljy, josta tykkää, mieluiten kannattaa valita laadukasta ja maukasta öljyä. Maustetut öljyt käyvät myös hyvin. Itse käytin inkiväärin ja sitruksen makuista maapähkinäöljyä. Öljyn ansiosta levite on käyttövalmista suoraan jääkaapista ottaessa, toisin kuin voi.
 
Levite
 
50 g voita
50 g öljyä (inkivääri-sitrusöljy)
ripaus sormisuolaa
pari rkl hienonnettua tilliä
hiukan raastettua sitruunankuorta
 
Sekoita pehmeään voihin öljy vähitellen sauvasekoittimella. Lisää muut aineet. Erityisen hyvää perunarieskan kanssa.
 

tiistai 26. toukokuuta 2015

Juhlapöydän tarjottavat - viime hetken vinkit

 
Yo-juhlat, lakkiaiset, valmistujaiset, koulun päättäjäiset; juhlasuma ja juhlahumua tulevana viikonloppuna. Vielä viime hetken vinkit noutopöydän tarjottaviin, sillä tässähän on vielä muutama päivä aikaa loihtia herkkuja.
Tuulihatut makealla tai suolaisella täytteellä on sopivan kepeä tarjottava, eikä niitä kannata tehdä liian aikaisin. Maineestaan huolimatta ne on oikeastaan helppo tehdä.
Ruiskupit erilaisin täyttein on suosittu ja maistuva pikkusuolainen. Kaupan valmiista ruistaikinasta ne on helppo valmistaa. Buffetpöydän muita antimia löydät täältä. Sivupalkin osioissa juhlat, kakut, pientä makeaa ja pientä suolaista löytyy lisää vinkkejä.
 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Raparperi-toskapiirakka, gluteeniton

Toskapiirakka on helppo ja herkullinen kahvipöydän piirakka. Kun mukaan lisätään raparperi, makeus ja kirpeys täydentävät ihanasti toisiaan ja piirakka pysyy kosteana. Nyt kun raparperiseonki on vielä parhaimmillaan, tämä oli luonteva valinta kutsukilpailuun, jonka järjestävät Ruoka.fi ja Urtekram. Aiheena on gluteeniton leivonnainen. Urtekram tarjosi gluteenittomat uutuustuotteet, joita pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Jauhot ovat muuten luomua. Ja oikein herkku piirakka tästä syntyikin; näissä gluteenittomissa jauhoissa on mukava kaurainen maku! Vaikkei noudattaisikaan gluteenitonta ruokavaliota, kannattaa kokeilla. Samalla piirakalla voi kahvittaa kaikki; pääsee helpommalla!
Taas olisi siis äänestyksen paikka: postauksen lopussa on kuvallinen linkki, josta pääset antamaan äänesi. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan Urtakram-tuotteita 100 euron arvosta! Äänestysaikaa on 15.6.15 saakka.

 
Raparperi-toskapiirakka
 
3 munaa
1.5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl Urtekram yleisleivontamixiä
1.5 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita
2-3 dl raparperipaloja
 
kuorrutus

50 g voita
0.75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl mantelilastuja
0.75 dl kermaa
2 rkl Urtekram yleisleivontamixiä
 
Leikkaa piirakkavuoan (irtopohja) pohjalle pohjan kokoinen leivinpaperi. Voitele vuoan reunat (vuokaspray toimii hyvin) ja ripottele reunoille gluteenittomia jauhoja, esim. Urtekram kaurajauhoja.
Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää munavaahtoon varovasti sekoittaen. Lisää lopuksi sulatettu voi. Levitä taikina vuokaan ja ripottele päälle 2-3 dl kuorittuja viipaloituja raparperipaloja, paina niitä tarvittaessa hiukan taikinan sisään. Paista 200 asteessa (kiertoilma) 10 minuuttia. Tee sillä aikaa kuorrutus.
Sulata kattilassa voi, sekoita sokerit, mantelilastut, jauhot ja kerma. Anna kiehahtaa. Lisää hiukan kermaa, jos täyte on kovin paksua. Levitä piirakan päälle, alenna lämpöä 180 asteeseen ja paista vielä noin 10-15 minuuttia kunnes pinta saa kauniin värin ja piirakka on kypsä.
 
Urtekramin jauhosekoituksissa on aika paljon kauraa, joka on yleensä hiukan haasteellinen ja tekee kakusta herkästi murenevan. Tämä piirakka onnistui loistavasti ja lisäksi kaura antaa mukavan pehmeän ja täyteläisen maun.


 
 
http://ruoka.fi/ruokajutut/urtekram/aanesta-paras-gluteeniton-leivonnainen-ja-voita-100-eurolla-urtekram-tuotteita
 
 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Pitkä kuuma kesä ja arvonta!



Tulossa on kesä, kuuma kesä. Pitkästä on paha mennä sanomaan tässä vaiheessa, sillä yleensähän kesä tuppaa menemään nopeasti ja tuntuu siis lyhyeltä, kelistä huolimatta?
Kilpailu, arvonta, niitä kaikki rakastaa! Siispä tässä teille sellainen; Blogiringin kesän kuumin blogi-kilpailu on meneillään ja äänestää voi kolmessa eri kategoriassa: ruoka, leivonta ja lifestyle. Vain äänestämällä voipi voittaa Arabian upean kesäkattauksen (arvo 350 eruoa)!
Juu, ja kiitos saamistani äänistä jo etukäteen! ;)

perjantai 8. toukokuuta 2015

Äidille, maailman paras äiti!

Äitienpäivä on parin päivän päästä. Mattimyöhäiset miettivät, mistä äidille kakku tai mitä tarjota äitienpäivä brunssilla, tai aamiaisella. Minä sen tiedän! Äidit tykkää kyllä yllätyksistä, muistamisesta, mutta eivät kauheasti äitienpäivän säätämisestä. Äidit tykkää kyllä kakuista, mutta jos äiti yrittääkin kesäkuntoon? Tai jos se kakun leipominen on liian haastavaa? Äidit tykkää kiireettömästä aamusta, omasta rauhasta, kahvitarjoilusta sänkyyn tai kauniisti katettuun aamiaispöytään. Tehkää lettuja tai pannaria! Suolaisia ja makeita. Ja siivotkaa keittiö älkääkä riidelkö äitienpäivänä.
Parasta äitienpäivänä, kun oma lapsi oli vielä pieni, oli itse pikkukätösin tehty kortti jossa luki: maailman paras äiti! Luulen, että ne kaikki kortit ovat vielä tallessa.
Lettutaikina ja pannaritaikina on helppo ja nopea tehdä tehosekoittimella, ei jää paakkuja. Kaapista yleensä löytyy perusaineet ja päiväyksen ylittäneet kermat ja muut maitotuotteet voi hyödyntää, samoin juustokannikat. Pienten lasten kanssa pannarin teko onnistuu paremmin, ja itse kyllä tykkään enemmän pannarista kuin letuista. Esimerkiksi juustopannari tai omenapannari on hyvää! Lettuja voi maustaa nokkosella tai koristella kukkasin. Amerikkalaistyyliset letut ovat myös herkullisia ja paljolti makua voi säätää erilaisin lisukkein ja täyttein. Ja banaaniletut ovat edelleen namia! Ja jos jotain oikein makeaa haluaa leipoa, kakun sijasta mokkapalat tai banaanimokkapalat ovat oiva valinta, lapsetkin tykkää; useinhan lapset eivät siitä täytekakusta enemmälti välitä.
 
 
 
 
 
 
 
 

Onnellista äitienpäivää kaikille!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Maailman paras ruisleipä!

Itse tehty ruisleipä on parasta! Leivän juuri, kivimyllyssä jauhetut jauhot, ruisleivän leipominen ja paistaminen puu-uunissa. Onnistumisen ilo, taitojen karttuminen ja itse tehdyn leivän maku; siinä seikat, jotka tekevät omasta leivästä sitä maailman parasta! Hyvän ruisleivän resepti: tekemällä oppii!

Vanhassa talossa - melkein perinnetalossa - asuminen saa kiinnostumaan asioista, jotka liittyvät menneisiin vuosikymmeniin. Kummasti ovat vanhat perinnereseptitkin kaikessa yksinkertaisuudessaan muuttuneet tärkeiksi ja kokeilemisen arvoisiksi. Kun uunia lämmitetään, siitä otetaan kaikki irti: paistetaan ja haudutetaan erilaisia ruokia ja jälkilämpökin koetetaan hyödyntää. Joskus siinä määrin, että ruokaa onkin yhtäkkiä melkein suurperheen tarpeiksi! Sähköä säästyy. Ja kyllä puu-uunissa ruokaan tulee ihan omanlaisensa maku, leivästä puhumattakaan. Itse leipomalla säästää pitkän pennin ja kummasti se juureen tehty leipä, vaaleakin, säilyy ihan toisella tapaa kuin kaupan leivät. Leipää ei ole tullut ostettua koko talvena ja leivän hävikki on olematon, toisin kuin ennen.
Ruisleipää olin tehnyt kerran parikymmentä vuotta sitten. Nyt kun talossa on hellaleivinuuni, leivänteko alkoi kiinnostaa todenteolla.Juuren leipään sain työkaverilta ja tammimarkkinoilta löytyi korvo, johon jätän juurta kuivumaan aina seuraavaa kertaa varten. Hiukan juurta olen varmuuden vuoksi vielä pakastanut. Olen päätynyt lisäämään vielä taikinaan hiivaa, niin näyttää tekevän moni muukin. Vehnäjauhoja en lisää. Leivinuuniin mahtuu kerrallaan neljä leipää, ja aluksi taikina olikin neljälle leivälle. Ahneus kasvaa ja viimeiset kerrat olen tehnyt 8 leivän taikinan ja paistanut leivät kahdessa erässä. Pakastimessa on hyvä olla runsaasti tilaa varsinkin kesää ajatellen, sillä helteellä leivinuunin lämmittäminen ei innosta.
Olen tykästynyt paikallisiin, Siilin myllyn kivimyllyssä jauhettuihin ruisjauhoihin, joissa on mukavasti karkeampaakin jauhoa mukana sekä omanlaisensa maanläheinen tuoksu ja maku, josta tulee etäisesti mieleen riihiruis. Ruis on viljelty Maaningalla eli leipä on lähiruokaa parhaimmillaan.
Ruisleivän teko ei ole periytynyt äidiltä tyttärelle, eikä sukujuurtakaan ole. Sen verran innoissani tähän astisista leivistäni olen, että haluan jakaa omat kokemukseni ja huomioni.


Ruisleipä

Edellispäivänä:

Lisää korvoon vettä, ensin sen verran, että kuivunut juuri peittyy ja pehmenee, käy sekoittelemassa välillä. Mikäli käytät pakastettua juurta, sulata juuri ja sekoita taikina-astiaan tai korvoon veden kera. 8 leivän taikinaan laitan yhteensä n. 5.5 litraa vettä. Lisää ruisjauhoja sen verran, että saat paksun vellin. Peitä pyyhkeellä ja laita yöksi lämpimään paikkaan, vaikkapa saunan tai kylpyhuoneen lattialle lattialämmön päälle. Heränneen juuren kyllä tunnistaa aamulla kuplinnasta ja tuoksusta.

Seuraavana päivänä:

8 leivän taikinaan: 50 g hiivaa sekoitettuna pieneen määrään vettä. 8 rkl suolaa. Vähemmänkin voi laittaa, mutta tämä määrä on osoittautunut hyväksi niin taikinan koostumuksen kuin maunkin kannalta. Ruisjauhoja lisätään vähitellen niin, että saadaan koossa pysyvä taikina, joka ei tartu nyrkkiin mutta tarttuu vielä kämmeneen sitä puristellessa. Karkeasti arvioiden jauhoja kannattaa varata 5 kg, mutta jauhojen menekki riippuu niiden kosteudesta, karkeudesta jne. Taikinaa kannattaa vaivata parikymmentä minuuttia, ja lisätä jauhoja vähitellen; jauhot turpoavat ja imevät nestettä. Näin ei tule lisänneeksi liikaa jauhoja. Ripottele lopuksi jauhoja taikinan päälle ja tee kädellä ristikkäiset painaumat, siitä on helppo seurata taikinan kohoamista.
Peitä taikina liinalla ja jätä kohoamaan lämpimään paikkaan 1-2 tunniksi. Mikäli uuninlämmitys ei osu kohdilleen, kohota taikinaa viileämmässä, näin saat lisäaikaa.

Ota taikina leivinpöydälle ja jaa 8 osaan. Mikäli leivinuuniin mahtuu vain 4 leipää kerrallaan, ota puolet taikinasta ja jätä loppu taikina vielä viileään kohoamaan. Vaivaa jauhotetulla pöydällä jokaista leipää rivakasti, pikkuhiljaa pyöreäksi muotoillen ja sen jälkeen kartiomaiseksi. Tee näin jokaiselle leivälle. Peitä liinalla ja anna kohota noin tunnin ajan (kohotuspaikan lämpötilasta riippuen). Leivät ovat valmiita uuniin, kun ne ovat kohonneet laakeiksi ja pinta on repeillyt. Kartion huippu on myös hävinnyt, tai jos sitä hiukan on, sen voi painaa littanaksi. Paista hyvässä lämmössä noin tunti. Omassa uunissa sopiva paistolämpö on noin 250-280 astetta mitattuna uunissa olevalla mittarilla. Lämmön voi tarkistaa erillisellä mittarilla, jos uunissa ei ole mittaria. Oma uuni on Tulikiven mallia, 80-90-luvulta. Uunin pohjalle voi heittää ihan hiukan karkeaa suolaa; syödessä suolasattumat rapsahtavat mukavasti hampaissa. Ensimmäisten leipien ollessa uunissa toiset leivät vaivataan samalla tavoin. Korvon pohjalle jätetään juurta, itse jätän parin nyrkin verran taikinaa kuivamaan ja otan vielä hiukan pakastimeenkin.
Toisen paiston leivät jäävät hitusen vaaleammiksi, mutta syötyä on nekin tulleet, maussa eivät häviä ensimmäisen paiston leiville.
Puolivälissä paistoa vaihdan taaimmaiset leivät eteen, takana lämpö on kovempi. Käytön myötä oman uuninsa ja sen lämmityksen oppii pikkuhiljaa tuntemaan.
Uunista otetut leivät käärin leivinpaperiin tai foliopaperiin ja laitan kylmälaukkuun useammaksi tunniksi tekeytymään. Leivissä tapahtuu vielä jälkikypsymistä ja kuori pehmenee ja on helpompi leikata.

Leipää on tullut leivottua 2-4 viikon välein tämä talvi. Kertaakaan leivät eivät ole täysin epäonnistuneet. Alkuun uuni oli liian kuuma ja leivät pyrkivät pohjasta melkein palamaan, mutta maistuivat silti hyvin. Ensimmäisillä kerroilla taikina oli liian tiivistä, jauhoja tuli laitettua liikaa, jolloin kuoren alle pohjaan tuli repeämä. Tähän saattoi vaikuttaa myös kuuma uuni. Leipä saattaa revetä tästä kohden myös, jos sitä leikkaa liian lämpimänä. Monestihan sitä pitää päästä maistamaan jo tuoreeltaan, vielä höyryävänä!
Tähän astisen kokemuksen perusteella taikina on sopivaa, kun se ei enää tartu nyrkkiin mutta pyrkii tarttumaan kämmenpuolelle. Tuolloin leipiä muotoillessa tarvitsee vain hiukan jauhoja työpöydälle.


Korvo tai taikinatiinu on riittävän iso ruisleipätaikinan valmistamiseen ja siihen on hyvä jättää juuri odottamaan seuraavaa leipomiskertaa. Jos on viileää, nostan korvon leivinalustan päällä lämpiämässä olevan uunin päälle; taikina kohoaa nopeammin. Syytä on vahtia, ettei nostatuspaikka ole liian kuuma.


Hyvin kohonnut taikina, painettu risti on lähes hävinnyt.
 

Leivät valmiit kohotukseen. Tämän vaiheen muistan lapsuudesta, kun mummo leipoi ruisleipää.


Leivät ovat paistovalmiiksi.
 

Ensimmäisiä ruisleipiäni. Pikkuhiljaa oikean taikinan koostumuksen ja uunin lämpötilan alkaa oppia. Tässä uuni oli himpun liian kuuma.
 

Itse tehty ruisleipä maistuu vaan niin hyvälle!
 

maanantai 4. toukokuuta 2015

Churrot

Churrot ja suklaakastike. Churro on uppopaistettu alkujaan espanjalainen pitkä leivonnainen, joka tehdään oikeastaan tuulihattutaikinasta. Alkujaan taikinaan on laitettu öljyä, mutta nykyään resepteissä näköjään käytetään voita. Niinkuin useimmat suositut ruuat, tämäkin on alunperin tavallisten ihmisten vaatimaton ruoka, tässä tapauksessa paimenten kehittämä leivonnainen, uunittoman herkku.
Koskapa churrot ovat levinneet myös latinalaiseen Amerikkaan, niitä oli varsin luontevaa tarjota meksikolaisen aterian jälkiruokana vappuna.
Munkeista ei siis voine puhua, kun taikina on tyystin toisenlainen. Siitä huolimatta tägäsin nämä munkkikategoriaan (hakusanojen määrää tuossa sivupalkissa koetan rajoittaa), sieltähän ne helposti löytyvät ja toimivat vaihtoehtona perinteisille munkeille. Ja toisin kuin luullaan, nämä on helppo valmistaa (niin kuin tuulihatutkin).
Ohjeissa ei liene kovin suurta variaatiota ja churrojen määrä riippuu siitä, tekeekö niistä pitkiä kuten alkuperäiset leivonnaiset vai lyhyempää sorttia, jotka sopivat paremmin pikku suupalaksi ja tynkämalliset onnistuvat myös pikkkukattilassa, jolloin öljyä tarvitaan vähemmän. Oma ohjeeni tuotti lyhyttä mallia kulhollisen, josta suut saa makeaksi isompikin porukka. Reseptin voi hyvin puolittaa. Kun tykkään kovasti vaniljasta, niin tähänkin sitä hitusen lisäsin. Alkuperäinen resepti on Liemessä-blogista.

Churrot ja suklaakastike

taikina
100 g voita
2 rkl sokeria
ripaus vaniljasokeria
6 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja
6 kananmunaa

1 l rypsiöljyä paistamiseen

pursotuspussi, tähtitylla ja sakset

Sulata voi kattilassa veden ja sokerin kanssa. Anna kiehahtaa. Pienennä tehoa ja sekoita rivakasti jauhot joukkoon. Sekoita kunnes taikina alkaa irrota kattilasta. Ota kattila liedeltä. Anna taikinan jäähtyä hetki. Jos käytit teflonkattilaa, kaada taikina kulhoon. Voit vatkata munat joukkoon joko talouskoneella tai sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen ja vatkaa, kunnes edellinen muna on sekoittunut taikinaan. Siirrä taikina pursotuspussiin, jossa on tähtitylla (kaupassa on hyviä kertakäyttöpusseja muovityllineen). Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen, käytä lämpömittaria. Jos sellaista ei ole, tarkkaile öljyä, kun pinta alkaa liikkua, kokeile leipäpalalla; jos se alkaa ruskistua, öljy on riittävän kuumaa. Pursota taikinaa öljyyn haluamasi pätkä ja katkaise saksilla. Kattilan koosta riippuen kerrallaan voi paistaa useita churroja. Muutama minuutti riittää. Lopussa leivonnainen turpoaa, ja tulee ontoksi. Hyvä on tehdä koepaisto ja samalla maistaa, että leivonnainen on kypsä. Valuta churrot talouspaperin päällä ja pyörittele sokerissa tai sokerin ja kanelin seoksessa.Säilytä sokeroidut churrot kulhossa; tiivis peittäminen pehmittää rapeuden ja ne ovatkin parhaimmillaan samana päivänä.
Vinkki: churrotaikinan voi maustaa myös sitruunankuorella.

Suklaakastike

100 g tummaa suklaata
2 dl kermaa
ripaus suolaa

Pilko suklaa kulhoon. Parhaiten toimii laadukas, noin 50 %:n tumma suklaa. Kaakaovoin määrä takaa sen, että suklaa sulaa tasaisesti kermaan ilman muruklimppejä. Lisää ripaus suolaa. Kiehauta kerma kattilassa ja kaada suklaan päälle, sekoita nuolijalla, kunnes suklaa on sulanut. Kastike tarjotaan huoneenlämpöisenä, jääkaapissa se jähmettyy liiaksi.


Juuri sopivia suupaloja!



lauantai 2. toukokuuta 2015

Intialainen ilta, possua banaaninlehdessä

Ystävien kesken vietettiin Ystävänpäivää, kuinkas muuten. Vierailtuani vähän aikaisemmin Helsingin etnisissä ruokakaupoissa, pitkästä aikaa, makumatka päätettiin suunnata Intiaan. Intialaisen ruuan täyteläiset maut ja mausteet ja huikeat tuoksut meikeläisittäin laitettuna saavuttivat suosion. Luulenpa ettei kellekään jäänyt nälkä!
Jos nyt tarkkoja ollaan, banaaninlehteen käärityn possun esikuva löytyi Ruokalan sivulta; Aasian makuja Tomi Björckin tapaan. Pientä tuunausta mausteisiin ja Intiaan mentiin! Ohje on siitä kiva, että tehdään mm. sipulista ja mausteista currytahna, jota kypsennetään ensin kattilassa, jolloin maut ja tuoksut pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Samalla tapaa päätin tehdä muidenkin ruokalajien maustamisen, jolloin eri ruokien jäsentäminen ja valmistaminen oli huomattavasti helpompaa, kuin nakkaamalla mauste toisensa jälkeen pataan. Näin eri ruokalajien maut erottuivat selkeästi omikseen, vaikka samoja mausteita sisälsivätkin.

Possua banaaninlehdessä

500-600 g kypsää porsaanlihaa (ulkofile, kassler), valmiiksi suolattua
vettä uuniastiaan niin, että liha peittyy
korianteria, jeeraa eli juustokuminaa noin 1 tl kumpaakin
3 mustaa kardemumman kotaa
muutama kuivattu luumu
kanelitanko
1 tl sarviapilaa
kuivattua chiliä 1/2 tl
curryn lehtiä
1 tl mangojauhetta

kookoskermaa
kalakastiketta
chiliä

banaaninlehtiä tai leivinpaperia

Laitoin lihan mausteliemeen mietoon lämpöön muutamaksi tunniksi (leivinuunin jälkilämpö). Liha revitään haarukalla suikaleiksi. Liemeen lisäsin puolisen dl palmusokeria ja keitin kokoon, lopputuloksena tulinen kastike.
Lisää lihan joukkoon kookoskermaa tai -maitoa ja kalakastiketta, tarvittaessa chiliä

Currytahna

1 rkl hienonnettua tuoretta vihreää chiliä
3 rkl hienonnettua salottisipulia
2 tl hienonnettua valkosipulia
1/2-1 tl jauhettua galangal-juurta
2 sitruunaruohoa
1/2-1 tl kurkumajauhetta
1 limen raastettu kuori
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl suolaa
hiukan vettä

kookosöljyä
kaffirlimen lehtiä

paahdettuja kookoslastuja
tuoretta korianteria

Laita kaikki aineet pieneen silppuriin tai blenderiin ja aja tahnaksi. Jouduin hiukan lisäämään vettä tahnan aikaansaamiseksi, öljy toimisi sikäli paremmin, ettei räiskyisi kattilassa kypsentäessä.
Laita pari rkl kookosöljyä kattilaan ja kuumenna, lisää currytahna ja kaffirlimen lehdet ja kypsennä miedolla lämmöllä.

Levitä banaaninlehti leivinpaperin päälle uunipellille. Jos et saa banaaninlehtiä, kääri nyytti leivinpaperiin. Levitä liha keoksi lehden päälle ja currytahna lihan päälle. Kääri nyytti ja kypsennä uunissa 180-200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Koristele paahdetuilla kookoslastuilla ja tuoreella korianterilla.
  
Lisäksi tarjolla oli curry keittobanaanista, linsseistä ja intialaisesta paneerjuustosta ja toinen jättikatkaravuista. Varsinaista ohjetta näihin ei ole, tein currytahnoja samaan tapaan kuin possulle, maustesekoituksia varioiden. Hyvin toimivat.
  

Paneer-juustocurry ehdittiin melkein syödä, ennenkuin muisti ottaa kuvan.




Sipuli ja mausteet ajetaan tahnaksi.


Tässä vaiheessa tuoksut ovat huumaavat. Kuivatuista kaffirlimen lehdistä saa tällä tavalla irtoamaan upeasti tuoksua ja makua.




Ylikypsä possu ja maustekastike odottavat banaaninlehteen käärimistä.


Granaattiomena raikastaa.


Chapatijauhoista syntyy autenttisen makuiset chapatileivät.


Aiemmalta illalliselta tuttu sherrysemifreddo, nyt passionkastikkeen kera. Semifreddon pohjana on sherrysabaglione, johon vielä ennen pakastamista lisäsin reilun lorauksen sherryä.


Ystävänpäivän ihastuttava kukkakimppu!