sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Parhaat Runebergin tortut

Viikon päästä on Runebergin päivä. Klassikkoleivonnainen Runebergin torttu on suosittu leivonnainen aina näin alkuvuodesta. Legendan mukaan tyydyttääkseen kansallisrunoilijamme makean nälän rouva Frederika Runeberg leipoi tortut niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään, ja niin syntyi Runebergin torttu.

Tätä ohjetta varten tutkailin blogini aiempia reseptejä niin gluteenittomista Runebergin tortuista kuin helpoista Runebergin tortuista sekä Kinuskikissan ansioitunutta ohjetta. Viimeksimainittua muokkasin ja vähän kevensin. Päätin kokeilla mannaryyneja antamaan leivonnaiselle kivan vähän karkeamman rakenteen ja se onnistuikin nappiin! Väitänpä, että nämä olivat parhaat maistamani Runebergin tortut pitkään aikaan!

Alkujaan torttu on kostutettu punssilla, mutta omaan makuuni mantelilikööri antaa juuri sopivan aromin eikä karvasmanteliesanssia tarvitse laittaa. Koristeeksi korkean tortun päälle kuuluu laittaa sokerikuorruterengas ja vadelmahilloa, sen puutteessa kirsikkahillo toimi oikein hyvin.

Lapsuudestani muistan isäni käyttäneen puheliaasta henkilöstä sanontaa "puhuu kuin Ruuneperi". Tämä torttu tai leivos saa taatusti kaunopuheisimmankin sielun vaikenemaan, niin hyvää se yksinkertaisuudessaan on! Uskon, että herra Runeberg on myös aikoinaan hiljentynyt tyytyväisenä tämän herkun ääreen.

Runebergin tortut

2.5 dl mantelijauhetta
100 g pipareita/piparijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttimannaa (tai tavallisia mannasuurimoita)
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 rkl vaniljajauhetta
250 g voita
3 dl sokeria
4 kananmunaa
2 dl maitoa

kostutukseen mantelilikööriä tai punssia
kuorrutukseen tomusokeria ja vettä tai sitruunamehua
vadelmahilloa (kirsikkahilloa)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten, sen jälkeen sekoita joukkoon kuivat aineet ja lopuksi maito.
Jaa taikina  kahden silikonimuffinssipellin koloihin (12 kpl) tai muffinssivuokiin tai voideltuihin Runebergin torttumuotteihin ja paista 200 asteessa (kiertoilma 180-190) 20-25 minuuttia, kunnes tortut ovat kypsiä. Jos muffinssipeltejä on vain yksi, paista tortut kahdessa erässä.
Kumoa kypsät leivonnaiset muffinssipelliltä ja anna jäähtyä. Leikkaa torttujen kohonnut osa tasaiseksi, mikäli paistoit ne silikonimuffinssivuoissa. Paperivuokissa paistetut kostutetaan ja koristellaan sinällään.
Kostuta tortut manteliliköörillä tai punssilla, noin ruokalusikka tai kaksi torttua kohden riittää. Sekoita tomusokeriin tilkka vettä tai sitruunamehua ja sekoita tasaiseksi., notkeaksi tahnaksi. Valuta lusikalla kuorrutetta pyörylä tortun päälle ja laita teelusikallinen hilloa keskelle.

Runebergin torttu

Runebergin tortut

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ylevä(isten) juoma ja helppo matcha-jäätelö

Teetä ja sympatiaa. Tee on ollut viime viikkojen suosikkijuomani. Minä, joka olen juonut teetä vain satunnaisesti. Vatsaa alkoi keittää jo ennen joulua ja kahvi piti lopulta jättää kokonaan pois. Teetä on kulunut litratolkulla ja kaappeihin kertyneet teevarastot ovat vajuneet kiitettävästi. Ehkäpä pääsen kohta shoppailemaan uusia teelaatuja, ihan teekaupasta. Loppuvuodesta, ennen teekuuriani, kirjoitin teestä jutun myös Nuori Lääkäri- lehteen. Teksti on luettavissa myös tässä alempana, lyhyt johdatus erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen, sekä jokunen vinkki teen käytöstä ruoanlaitossa. Matcha-teetä olen käyttänyt ennenkin, tällä kertaa siitä syntyi helppo ja nopea jäätelö. Ja joo, vatsa voi paljon paremmin, ja yllättävää kyllä, kahvia ei juurikaan tee mieli. Ja tunnustan nauttivani teeni englantilaisittain maidon kanssa. Millaisesta teestä sinä tykkäät?



Tilasin kertakäyttöisiä suodatinpusseja teelle, näin irtoteestä on helppo suodattaa kupillinen tai pari, eikä tarvitse sotkea teepallojen ja sihtien kanssa. Pusseja on kätevä ottaa myös mukaan töihin.


Tekstini viime vuoden viimeisestä Nuori Lääkäri-lehdestä:

Ylevä(isten) juoma

Harjoita anteliaisuutta ja ystävällisyyttä kaikkia kohtaan
Ole kohtelias ja harmoninen
Älä kritisoi toisten teeseremonioita
Ole vaatimaton ilman ylpeyttä
Älä himoitse toisten tee-esineitä
Teeseremoniaa ei saa typistää vain esineiden arvostamiseen
Teeseremonian pitää ennen kaikkea huomioida vieraiden sydämet

Näin ohjeisti Takeno Joo, eräs tunnetuin japanilainen teemestari 1500-luvulla. Japanilaiset ovat vieneet teen nauttimisen taiteen tasolle, johon vahvasti liittyy myös hengellisyys. Teeopinnot kestävät yleensä vuosia ja jotkut uhraavatkin teelle koko elämänsä.

Hoksasin aiheeseen perehtyessäni, miten vähän teestä oikeastaan tiedän ja miten vähän teetä tulee nautittua, joitakin lipputeekupposia lukuun ottamatta. Kyllä vihreä tee tuttu on, sekä teekukat ja matcha-tee, mutten muista kuulleeni pu’er-teestä, hapettamattomasta teestä, joka tiivistetään teekakuiksi, joita voidaan ikäännyttää eli jälkifermentoida jopa vuosikymmeniä. Irtoteetä hauduttaessani olen myös aina ollut hyvin suurpiirteinen, juoman maun todennäköisesti kärsiessä. Huomasin myös, kuinka monia tuotteita myydään nimellä tee, vaikka ne onkin valmistettu jostain ihan muusta, tavalllisimmin yrteistä.

Tee valmistetaan teepensaan (Camelia sinensis) lehdistä uuttamalla. Tee sisältää mm.kofeiinia (eli teiiniä), tanniineja, teaniinia ja meteaniinia. Teaniini ja meteaniini ovat miedosti rauhoittavia. Kofeiinipitoinen tee saattaa viedä yöunet, jolloin iltakupposeen kannattaa hauduttaa vaikkapa kofeiinitonta Rooibosta, punapensaan lehdistä valmistettua juomaa.
Teehen liitetään myös monenlaisia terveysvaikutuksia, mm. sen sisältämiin flavonoideihin, mutta muistan lukeneeni, kuinka teen juontiin on liitetty lisääntynyt ruokatorven syöpäriski, erityisesti Aasian maissa. Uudemmissa tutkimuksissa riski näyttäisi korreloivan paremminkin kuumien juomien nauttimiseen.

Kuten niin moneen nautintoaineeseen niin teehenkin liittyy monta legendaa. Myytin mukaan kiinalainen tarukeisari Shen Nong tuli keksineeksi teejuoman vuonna 2 737 ennen ajanlaskumme alkua, kun keisarin nukahdettua kiehuvaan vesiastiaan oli pudonnut teepuun lehtiä. Kitkerän maun lisäksi hän aisti juoman puhdistavan ja piristävän vaikutuksen ja näin teen juonti keksittiin.  Siitä vierähtikin tovi, ennen kuin juoma saapui Eurooppaan 1600 luvulla.

Mustan teen nauttiminen maidon kanssa lienee perua mongolialaisesta maitoteestä ja etenkin britit mieltyivät maidon käyttöön. Brittien kello viiden tee on muuten jo yli 300 vuotta vanha perinne. Maitolisällä varmistettiin myös edullisten posliinikuppien ehjänä pysyminen, ja lisäksi hampaatkin värjäytyivät kenties vähemmän. Nautin oman teeni myös maidon kanssa, jolloin tee jäähtyy sopivasti, maku pyöristyy eikä aiheuta niin herkästi närästystä.

Teelaatujen jaottelu perustuu teelehtien tuoreuteen, hapetusprosessiin ja jälkifermentointiin. Halvin, musta tee, on eniten prosessoitua ja länsimaissa suosituin tee, ja sitä myös maustetaan lukemattomin tavoin.  Oolong-teen käsittely on samantapainen kuin mustan teen, mutta sen hapettuminen keskeytetään, toisin kuin mustan teen. Vihreän teen hapetus keskeytetään heti alkuunsa, erilaisin menetelmin, jolloin sen väri jää hyvin haaleaksi. Juomien kulutuksessa vihreän teen ohi kiilaa maailmassa vain vesi, niin suosittu juoma vihreä tee on Aasian maissa! Muita teelaatuja, pu’er teen lisäksi, ovat valkoinen ja keltainen tee, jotka pääosin valmistetaan teepensaan yläosan nupuista ja kärkisilmuista ja arvatenkin ovat niitä kalleimpia teelaatuja.

Teentuottajamaista suurimpia ovat Kiina, Intia, Kenia ja Sri Lanka. Kansainvälisissä raaka-ainehuutokaupoissa tee myydään maahantuojille ja maailman suurin teekauppias onkin brittiläis-hollantilainen Unilever, jonka kautta 12% myytävästä teestä liikkuu. Viljelymenetelmien kehittyminen on kasvattanut teesatoa ja pientuottajiakin on tullut lisää, mutta teen hinnasta vain 10-20% jää tuottajalle. Myös teen tuotantoon liittyy ongelmia ympäristö- ja eettisten arvojen suhteen. Teelehtien poimiminen, erityisesti laadukkaan lopputuotteen varmistamiseksi, tehdään edelleen käsin. Teenpoimijoista suurin osa on naisia, joille helposti maksetaan alle minimipalkan ja myös vähemmän kuin miehille. Afrikkalaisilla viljelmillä naiset joutuvat myös työnjohtajien ahdistelemaksi. Työsuojelusta ei juurikaan puhuta ja paikoin lapsityövoimaakin käytetään. Toivotaan, että kasvussa oleva ekologisesti ja eettisesti tuotettujen hyödykkeiden kysyntä korjaa teen poimijoiden oikeuksia pikkuhiljaa.

Teetietouteni lisäännyttyä harkitsen nyt vakavasti tilaavani muutamaa sorttia laatuteetä, ehkäpä pari pu’er-kakkua, jotka unohtaisin ikääntymään vuosikymmeneksi tai pariksi, ihan vaan hyllyn perälle. Taitaisi olla halvempaa kuin vaikkapa viiniharrastus? Matcha-teeni käytän ruuanlaittoon, kuten tähänkin asti, ilman sen kummempia seremonioita.
Erään toisen teemestarin, Rikyun oppien mukaan teellä on neljä hyvettä: harmonia, kunnioitus, puhtaus ja rauhallisuus. Ne koetan muistaa niin keittiössä kuin elämässäkin.





Teetä voi nauttia juomana läpi aterian kuten Aasiassa on tapana. Tee sopii ruuanlaittoon siinä kuin viinitkin, vain mielikuvitus on rajana, käyttipä perusteetä tai maustettuja teejuomia. Irtoteetä sopii lisätä marinadiin tai käyttää siihen teejuomaa. Miltähän maistuisi earl graylla maustetut sconesit voinokareen ja hillon kera? Chaitee-pikkuleivät, rooibos-siirappi, matcha-kuorrutteiset mokkapalat tulee mieleen esimerkkinä makeista herkuista. Teen jämän voi hyvin lorauttaa smoothieen tai maustamaan ruokaa, miksei se kävisi myös leipätaikinan nesteeksi?
Teesavustus on helppo tapa saada savustettuja herkkuruokia siististi kotikeittiössä, ilman savustinta. Kurkkaa ohje täältä: teesavustettua ankanrintaa.
Santelipuusavustettuja tomaatteja kokeiltiin täällä: santelipuusavustetut minitomaatit

Matcha on japanilainen hienoksi jauhettu vihreä tee, jonka valmistukseen ja tarjoiluun japanilainen teetaide nimenomaan keskittyy.




Helppo matcha-jäätelö

Annoksesta riittää kahdelle, jälkiruuan osasena useammallekin

2 dl kuohukermaa
½ purkkia kondensoitua maitoa
3 tl matcha-teejauhetta

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vispilöi joukkoon kondensoitu maito ja matcha-teejauhe. Pakasta vähintään muutama tunti, ei tarvitse sekoittaa pakastamisen aikana.




tiistai 10. tammikuuta 2017

Za'atar ja avokadobruschetta

Mausteseokset tuovat kivasti makua erilaisiin ruokiin. Lähi-idästä kotoisin oleva za'atar on kaikessa yksinkertaisuudessaan koukuttava maustekombo. Vaalea leipäsiivu saa ihan uuden ulottuvuuden, kun se paahdetaan pinnastaan kauniin ruskeaksi ja rapeaksi; bruschettan päälle voi koota mieleisensä makumaailman. Tällä kertaa ihana herkku syntyi yksinkertaisesti avokadosta ja raejuustosta.

Viimeistä murua myöten-blogin ohje pisti silmään vuoden vaihteessa. Avokadobruschettoja on tullut tehtyä parikin kertaa ja za'atar mausteseosta isompikin satsi, sitä tekee mieli nimittäin ripotella melkein ruokaan kuin ruokaan. Välipalaleipä maistuu ihan toiselta kun maustaa sitä hiukan ja onpa tätä maustetta kokeiltu maksalaatikonkin kanssa! Mausteseoksen hyvä puoli on, että se on suolaton, mutta antaa kivasti paahteista, yrttistä ja kirpsakkaa makua, jolloin suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä juurikaan. Sumacia saa ainakin etnisistä kaupoista, mutta muistelen nähneeni jo hyvin varustetussa marketissakin. Kirpakka, sitruunaan vivahtava maku on omintakeinen, mutta sen voi korvata raastetulla sitruunankuorella. Granaattiomenasiirappia saa myös etnisistä kaupoista. Sen voi korvata myös balsamico-siirapilla. Lisäsin ohjeeseen vielä granaattiomenan siemeniä, kun niitä sattui olemaan. Ovat niin kauniita ja raikastavina antavat leiville viimeisen silauksen. Ricottaa ei ollut käsillä, mutta levittyvä, pehmeä raejuusto ajaa saman asian. Lidl'n cottage cheese oli muuten oikein hyvää.

Za'atar-mausteseos

1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua timjamia
1 rkl sumacia tai raastettua sitruunankuorta

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla niin, että ne saavat väriä. Varo polttamasta. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Avokadobruschetat (kahdelle)

1-2 kypsää avokadoa, koosta riippuen
muutama siivu vaaleaa leipää (esim. ciabatta)
oliiviöljyä
ripaus suolaa
raejuustoa tai ricottaa
granaattiomenasiirappia tai balsamicosiirappia
za'atar-mausteseosta
granaattiomenan siemeniä

Voitele leipäviipaleet kevyesti oliiviöljyllä ja paahda uunissa grillivastuksen alla hetki, kunnes leivät saavat väriä. Vaihtoehtoisesti paahda kuumassa uunissa, vähintään 200 asteessa. Halkaise avokadot, poista kivet ja ota hedelmäliha lusikalla kokonaisena leikkuulaudalle ja viipaloi. Levitä leiville raejuustoa tai ricottaa, nostele avokadoviipaleet päälle. Ripottele avokadoille hiukan suolaa. Ripottele za'atar-mausteseosta, pirskota hiukan oliiviöljyä ja muutama tippa granaattiomenasiirappia tai balsamicosiirappia ja koristele granaattiomenan siemenillä.

avokadobruschetta

Avokadobruschetta ja za'atar, niin hyvää, ettei sanotuksi saa!
Valoisampia päiviä odotellessa, kokeilkaa ohjetta, kuva ei anna oikeutta!