tiistai 30. syyskuuta 2014

Muttisoosi jää kakkoseksi!

Tölkkitomaatit, tomaattimurska, tomaattipyre. Niitä tarvitaan aina. Huikean tomaattisadon myötä jo useamman tuoreena syödyn kilon jälkeen jatkojalostus soseeksi tai kastikkeeksi varmistaa sen, että herkuttelu jatkuu myös talvella. Ensimmäiseen soosiin innoituksen sain Glorian Ruoka & Viini-lehden ohjeesta, mukaillen. Toisen, isomman satsin keittelin vähemmällä säätämisellä ajatuksena maustaa sosetta kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Minusta tomaattien kalttaaminen, kuorten poistaminen on turhaa ja vie liikaa aikaa, mutta kukin tavallaan.
Tomaattien tulee olla kypsiä ja mieluiten lihaisia. Omat tomaattini ovat Incas-pensastomaatteja, joissa on paksu makea hedelmäliha ja hyvin vähän nestettä.


Tomaattikastike I

500 g kypsiä tomaatteja
3 salottisipulia
1 1/2 solovalkosipulia tai 5-6 kynttä
1 punainen chili
1 vihreä chili
2 rosmariininoksaa
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja (irtomyynnistä)
oliiviöljyä
1 omena
1 dl punaviiniä
n. 3 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl suolaa
raastettua limen kuorta

Kuutioi tomaatit, hienonna chilit, kuutioi omena ja pilko aurinkokuivatut tomaatit pienemmiksi.Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota hetken öljyssä. .Lisää kuutioidut tomaatit, hienonnetut chilit, omena, aurinkokuivatut tomaatit ja punaviini. Keitä hiljalleen puolesta tunnista tuntiin. Lisää mausteet, tarkista maku. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Säilö kuumennettuihin purkkeihin piripintaan, sulje kannet. Pitäisi säilyä hyvin jääkaapissa, nyt jo useamman viikon kokemuksella.


Tomaattikastike II

2 kg tomaatteja
5 salottisipulia
3-4 solovalkosipulia (1-2 kokonaista kynnellistä valkosipulia)
öljyä
n. 1 dl punaviiniä
1/2 dl balsamiviinietikkaa
parmesanjuuston kuivahtanut kannikka
8 rkl kalakastiketta
3 tl suolaa
1/2 dl siirappia
1 tl kanelia
1 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu

Ohjeen määrät ovat hiukan summittaiset, makua kannattaa maistella ja lisätä mausteita tarpeen mukaan. Tästä soosista tulee aavistuksen ohuempaa, mutta sopii pizzan täytteeksi ja vaikka keiton pohjaksi. Makunsa antanut parmesaanin kanta poistetaan ennen soseutusta. Parmesaanin läsnäolo hiukan arveluttaa säilymisen kannalta, joten tämä kannattaa pidempää säilytystä varten pakastaa. Maku tiivistyy jäähtyessään ja seuraavana päivänä oli oikein täyteläistä.

Ja kyllä, vaikka kaupan tomaattitölkit ovat halpoja ja maku peittoaa ulkolaisista talvitomaateista keitetyt kastikkeet, niin oman, rakkaudella kasvatetun sadon hyödyntäminen ja siitä nauttiminen on herkullista, ihan parasta lähiruokaa, Muttisematta.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Yrttisato talteen!

Viinietikka, öljy, snapsi. Rakuunaviinietikka, yrttiöljy, minttusnapsi. 
Säätiedotus lupaa lumisateita. Eipä uskoisi, kun ulkona paistaa aurinko ja lämmintä on tällekin päivälle odotettavissa 17 astetta! Yöpakkasia on joka tapauksessa tulossa, joten on viimeiset hetket korjata sato talteen. Itse kasvatettuja yrttejä on käytetty ansioituneesti pitkin kesää lähes kaikkeen ruokaan ja osa on jo päätynyt pakkaseen. Kuivaamisen päätin jättää tällä kertaa väliin. Sen sijaan erilaiset öljyt ja viinietikat on helppo tapa saada vaihtelua salaatinkastikkeisiin ja ruokien maustamiseen. Koskenkorvaan on liotettu milloin tilliä, kuusenkerkkää, ruusunterälehteä ja vaniljaa. Runsas minttusato houkutti kokeilemaan minttusnapsia.

Yrtit kannattaa poimia poutapäivänä ja poistaa kuihtuneet osat ja roskat. Parhaiten maut tulevat esille miedonmakuisissa öljyissä, nyt käytin mietoa oliiviöljyä. Kokonaiset oksat on helpoin ujuttaa hiukan isosuisempaan pulloon tai purkkiin, öljy tai etikka kaadetaan päälle niin, että yrtit peittyvät.
Yrttiöljyt voi varastoida komeroon pariksi viikkoa, etikka saa jäädä ikkunalle kuukaudeksi. Makua voi välillä tarkistaa. Kun maku on kohdillaan, yrtit voi joko poistaa tai jättää. 
Snapsiin käy mikä tahansa kirkas viina. Kolmen vartin pulloon laitoin useita mintun oksia. Pullo jätetään ikkunalle muutamaksi viikoksi; makua kannattaa testata. Esimerkiksi tillistä tulee pistävän makuista parin viikon jälkeen. Sen jälkeen yrtit poistetaan ja juoma siivilöidään kahvinsuodattimen läpi. Säilytys mielellään viileässä.


Vasemalla yrttiöljy; rosmariinia, sitruunatimjamia ja tulista oreganoa. Rakuunan hieno maku uuttuu balsamiviinietikkaan. Yrttiviinietikka ja oikealla minttusnapsi.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Päivitetty pinaattikeitto

Pinaattikeittoa pienellä twistillä. Pinaattikeitto seurasi perinneruokainnostusta kaalilaatikon jälkeen. Yritin kyllä ehdotella tuunattua maksalaatikkoa, mutta minut tyrmättiin äänin 2-1, vaikka kuinka lupasin maksalaatikkoni olevan herkkujen herkkua. Olisikin ensimmäinen maksalaatikkoni. Ja kyllä se vielä uunista putkahtaa yksi kaunis päivä! Satoisaksi osoittautunut lamopinaatti rönsyää edelleen ja tuottaa laadukasta lehteä ruokaan jos toiseen ja pakkaseenkin. Pinaattikeitto päivitettiin maustein raikkaaksi ja lautaselle päätyi perinteisen kananmunan sijaan falafel-pyöryköitä.

Pinaattikeitto

1-2 sipulia
n. 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 solovalkosipuli
öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
ryöpättyä pinaattia n. 2 dl (vastannee kahta kaupan rasiallista tuoretta pinaattia)
8 dl maitoa
2 dl kermaa
nokare kasvis- tai kanaliemikuutiosta
suolaa, pippuria, cayennepippuria
muskottipähkinää ja savupaprikajauhetta
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
muutama mintun lehti
oreganon oksa
1/2 limen raastettu kuori

Hienonna sipuli, inkivääri ja valkosipuli. Hienonna valutettu ja puristettu pinaatti. Kuullota sipuleita ja inkivääriä öljyssä, ripottele sekaan vehnäjauhot ja kypsennä viitisen minuuttia. Lisää pinaatti ja kääntele  hetki. Lisää maito, liemikuution nokare ja keittele hetki, lisää vielä kerma. Hauduta 15-20 minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä  ja ripauksella cayennepippuria ja savupaprikaa. Hienonna korianteri, minttu ja oreganon lehdet ja lisää joukkoon. Raasta vielä mukaan limen kuorta. Aja sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella, kuumenna vielä ennen tarjoilua.


Keitto oli raikasta, mukavan mausteista ja kevyttä. Falafel-pyörykät tein valmispakkauksesta, johon lisätään vain vesi ja paistoin pullat öljyssä. Sopivat keiton kanssa erinomaisesti.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Omena-kaurasämpylät ja omenien mehustuksesta

Oman omenasadon jäätyä viiteen kappaleeseen, oli ilo saada lahjoituksena pari kassillista, kiitos Päivi ja Markku!
Opin viikonloppuna, että myös omenia kannattaa mehustaa ja mehunsa luovuttaneesta omenasta saa hyvää sosetta! Mehua irtoaa lajikkeesta riippuen marjoihin verrattuna melko vähän; 1,5-2 litraa/mehumaijallinen, mutta pehmeneestä omenamassasta saa oikein hyvää omenasosetta, jonka voi pakastaa ilman sokeria tai kiehauttaa hillosokerin kanssa purkkeihin. Siemenkodat kannattaa poistaa, jolloin omenamassa on helppo soseuttaa tasaiseksi soseeksi sosemyllyllä kuorten jäädessä siivilään.  Omena sopii myös sämpylään antaen taikinaan makua ja hapokkuutta, joten muita happamia tuotteita, esim. kermaviiliä tai piimää en taikinaan lisäisi.

Omena-kaurasämpylät

4 dl maitoa
3 dl sokeroimatonta omenasosetta
1 tl siirappia
1-2 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
n. 12 dl vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää omenasose, siirappi, suola ja kaurahiutaleet. Alusta joukkoon vehnäjauhot niin että saat notkean taikinan, taikina saa jäädä pehmeäksi eikä tarvitse pitkää alustusta. Lisää lopuksi öljy. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Itse nakkasin peitetyn kulhon rappusille viileään syyssäähän kohoamaan useiksi tunneiksi.
Jaa kohonnut taikina n. 14 palaan ja pyörittele pulliksi. Kohota liinan alla ja paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kypsiä.

 
Sämpylät ovat parhaimmillaan lämpiminä.
 
 
Hyvin kohonneet sämpylät voi voidella vedellä ennen uuniin laittoa.
 
 
Vanha kirpparilta muutamalla eurolla ostettu sosemylly toimii loistavasti tässäkin puuhassa.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Punajuurispelttirisotto

Punajuurispeltti tai punajuurispelttirisotto, Peltolan Blue-smetanaa ja paistettuja tatteja: Siinäpä oli herkullinen ateria orastavaan syksyyn! Esikuvana toimi Satoa-tapahtumassa maisteltu ravintola Mustan Lampaan punajuurispeltti. Punajuuri on yksi juuressuosikeistani ja taipuu moneen. Punjuurimehu antaa täyteläisyyttä, hiukan makeuttakin ja erittäin kauniin värin. Sinihomejuusto on lähes erottamaton punajuuren kaveri, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Kasvisruuaksi annos oli täyteläinen ja täyttävä.

Punajuurispeltti(risotto)

5 pientä punajuurta
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä tai palanen solovalkosipulia
oliiviöljyä
2 dl punaviiniä
4 dl spelttihelmiä
5 dl punajuurimehua
n. 4 dl kana- tai kasvislientä
3-4 rkl balsamicoetikkaa
suolaa, pippuria
tuoretta rosmariinia, timjamia ja lehtipersiljaa
1/2 limen (tai sitruunan) kuori ja mehu
pecorinoraastetta

Peltolan Blue- smetana

125 g Peltolan Blue homejuustoa
1 purkki smetanaa
kermaa

Murusta homejuusto ja sekoita smetanan kanssa sauvasekoittimella, lisää kermaa (1-2 dl) sen verran, että saat notkean tahnan.

Pese punajuuret ja keitä lähes kypsiksi, n. 35 minuuttia. Jäähdytä ja kuori, pilko karkeaksi.
Speltin kyspymisaika on melko pitkä, 40-45 minuuttia. Esikeitin spelttihelmiä 10 minuuttia tämän vuoksi ja valutin. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna kana/kasvisliemi kiehuvaksi.
Kuullota sipuleita pannulla oliiviöljyssä ja lisää valutettu speltti. Kääntele hetki ja lisää punaviini. Lisää punajuurimehua vähitellen, anna nesteen imeytyä spelttiin ennen seuraavaa satsia, samaan tapaan kuin risottoa tehdessä. Lisää myös kana/kasvislientä. Lisää balsamicoetikka, pippuria ja suolaa. Lisää hienonnetut yrtit lopumpana. Kypsennä speltti napakaksi. Vähän ennen valmistumista lisää hienonnettu punajuuri ja anna kiehahtaa. Mausta raastetulla sitruunan/limen kuorella ja mehulla, raasta joukkoon pecoriona. Tarjoa homejuustosmetanan ja vaikkapa paistettujen tattien kera.


maanantai 1. syyskuuta 2014

Paras kaalilaatikkoresepti!

Valkokaalia, jauhelihaa, riisiä; niistä syntyy kaalilaatikko, niin monen inhokkiruoka kouluajoilta. Tällä ohjeella syntyy niin hyvä kaalilaatikko, että vanhoja ei enää muistella! Testiryhmä, entiset Vihaan kaalilaatikkoa-ryhmän jäsenet santsasivat kilvan ja kolmeen pekkaan tuhottiin puoli vuokallista taivaallisen hyvää kaalilaatikkoa.

Jostain syystä viime aikoina perinneruuat ovat alkaneet kiinnostaa. Tuli älytön mieliteko valmistaa kaalilaatikkoa. Kouluajoilta muistot kaalilaatikosta olivat tosiaan vähemmän mairittelevat. Kun vielä syötiin luokassa ja loppupäivän siellä leijaili äitelä kaalin haju ja pulpetilla rahisi näkkärin murut ja saattoi jossain päin luokkaa voinokarekin härskiintyä, mielikuvat eivät olleet otolliset päivän kokkailulle. Testiryhmä vielä väänteli suupieliään ja loi merkitseviä katseita valmistautuakseen vastarintaan, tosin liian myöhään; laatikko oli jo hyvän aikaa muhinut uunissa.
Tämän kaalilaatikon salaisuus on punaviini ja balsamiviinietikka, jotka antavat ruualle täyteläisen maun. Viinin määrä on viitteellinen; lorautin sitä pannulle kaalin perään ja lopuksi vielä vuokaan ennen uuniin laittoa.  Mausteita voi laittaa reippaasti ja maidon sijaan nesteeksi lisätään lihalientä. Lisätyn suolan määrä riippuu käytetystä lihaliemestä; lihaliemikuutioissa on reippaasti suolaa. Suolan määrä on helppo maistaa ennen uuniin laittoa ja tarvittaessa lisätä. Riisin keitin ensin kypsäksi ja lisäsin siihen liemikuutiot. Riisiin saa jäädä myös kosteutta, tarvittaessa vettä voi lisätä. Nestettä lisätään vielä lopuksi. Pitkä haudutus hyvässä lämmössä pehmentää kaalin ja rapsakoittaa pinnan ihanasti. Sipuliksi valikoitui vihanneslootan kookas grillisipulina myyty mieto sipuli, muutoin sopii laittaa 2 tavallista sipulia. Soolovalkosipulin korvaa muutamalla valkosipulin kynnellä.

Kaalilaatikko

1 isohko keräkaali (n. 2 kg)
2 isohkoa sipulia tai yksi todella suuri
1 soolovalkosipuli tai muutama valkosipulin kynsi
1 iso porkkana
800 g nautasika-jauhelihaa
mietoa oliiviöljyä paistamiseen
1 dl puuroriisiä
2 lihaliemikuutiota + n. 8-10 dl vettä
meiramia 1-2 rkl
suolaa n. 1 rkl
mustapippuria, cayennepippuria
savupaprikajauhetta
n. 3-4 dl punaviiniä
n. 3-4 rkl balsamiviinietikkaa
päälle muutama nokare voita
n. 5 rkl tummaa siirappia

Keitä riisi kypsäksi, lisää siihen lihaliemikuutiot ja tarvittaessa hiukan vettä. Riisi saa jäädä kosteaksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Ruskista jauheliha pannulla, lisää sipulit ja kypsennä. Suikaloi kaali ja kypsennä ainakin kolmessa erässä vaikkapa wokkipannussa, lorauksessa öljyä. Kaali saa hiukan ruskistuakin. Lopussa lisää loraus punaviiniä ja hauduta hetki. Kun kaikki kaali on kypsennetty, laita takaisin pannulle, lisää vielä loraus punaviiniä, balsamiviinietikka ja hauduta kymmenisen minuuttia. Mausta kaali ja jauheliha, sekoita riisi jauhelihan joukkoon. Mustapippuria ja meiramia saa olla reilusti, cayennepippuria ja savupaprikaa maltillisesti. Lorauta uunivuokaan hiukan öljyä ja kumoa kaali ja jauheliha-riisi ja sekoita. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. Painele lusikalla tasaiseksi ja lisää vielä 1 dl punaviiniä ja vettä sen verran, että nestepinta jää n. cm alemmaksi ruuan pintaa. Vuokaa kallistamalla näet nesteen määrän. Lisää voinokareet ja valuta pinnalle siirappia. Paista 200 asteessa (yläalalämpö) 2 tuntia.



Ei mikään kuvauksellinen ruoka, kuva ei todellakaan tee oikeutta. Hiukan jäähdyttyään kaalilaatikko on parhaimmillaan. Toiset nauttivat kaalilaatikkonsa puolukkahillolla, meillä lautasen reunalle sipaistiin Cumberlandin kastiketta.