sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Halloween-piparkakut




Halloween-hökkeliä tehdessä kuorruttelin myös pipareita. Osa muoteista on valmiita, pari tein itse ja muutamaa muottia tuunasin työn edetessä. Taikinaa voi leikata pois tai liittää osia piparin kylkeen, uunissa ne sulavat yhteen.

Pikeerikokeilut on siinä pisteessä, että tällä ohjeella näyttäisi tulevan laikuttomia pipareita. Värien laikuttuminen on ollut välillä ongelma. Kuivatulla valkuaisella taas ongelmana minulla oli pienet kokkareet, jotka haittasivat pursottaessa. Valkuaiset erotellaan vähintään edellisenä päivänä ja pidetään huoneen lämmössä. Tummat pikeerit tein kaakaotomusokerilla, mustaan lisäsin Pirkan lakritsikastiketta ja mustaa pastaväriä.

1 dl valkuaista
1/2 tl viinikiveä (apteekista)
500 g (1 pkt) tomusokeria

Valkuaisia ja viinikiveä vatkataan hiljalleen muutama minuutti. Talouskoneen hiljaisin nopeus on sopiva. Sitten tomusokerin voi lisätä kerralla. Sekoittamista jatketaan vähintään 5 minuuttia. Tämän jälkeen pikeerin voi värjätä ja ohentaa vedellä sen mukaan, haluaako paksumpaa pikeeriä rajauksiin ja yksityiskohtiin vai ohuempaa laajempia pintoja peittämään.



Frankenstein, Dracula ja perustyypit Halloweenista. Yksi ei kuulu joukkoon, mutta oli niin hauska tehdä tammenterho-muottia käyttäen; Tinttihän se siinä.



Lisää tuimia katseita.



Jokunen iloisempi aave.



Kurpitsan monta ilmettä. Suosikkini tälläkin saralla.

Halloween-piparkakkutalo




Melkein jäi tämä(kin) rakennusprojekti toteuttamatta, mutta tässä se nyt on. Loppua kohden, kun innostuu,  ideoita olisi vaikka toiseenkin tönöön. Toivonmukaan intoa riittää vielä jouluisiin talkoisiin.

Osat on liimattu paksulla pikeerillä, koristus pikeeriä, marsipaania ja sokerimassaa sekä erilaisia kimalteita. Kaikki osat ovat syötäviä.



Takapihalla kasvaa jättikurpitsa. Mitähän noidan padassa kyspyy, kun kissa vahtii vieressä? Lokit ovat vallanneet yläkerran.



Lammikon pintaa heijastuu kuu. Otus vedessä on sammakko.



Katolla on tasanne laskeutumista varten :).



Kaivosta nousee jokin vihreä ja limainen, joka työntää lonkeronsa taloon. Repaleinen verho heiluu tuulessa. Onkohan talossa aaveita?



Otus on ehtinyt katolle asti.



Hauskaa Halloweenia kaikille!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kasvisfrittataa ja kuorrutettua lohta

Uudet ruokalehdet ovat aina kiinnostava löytö, sen verran harvoin niitä kaupan hyllyllä vastaan tulee. Brittiläinen Vegetarian Living osui ja upposi; uudet kasvisruokaideat ovat aina tervetulleita ja toivonmukaan myös kepeitä.  Ensivaikutelman perusteella tämän lehden ruoat vaikuttavat myös varsin maukkailta!

Kasvisfrittata vaikutti mainiolta senkin vuoksi, että siihenhän voi laittaa juuri niitä juureksia ja vihanneksia, mistä tykkää tai mitä sattuu kotona olemaan. Ja erivärisiä kasviksia käyttämällä saa ruokaan vielä kauniita sattumiakin. Maustamisessakin voi säveltää vapaasti. Ja tätä voi syödä heti suoraan uunista, haaleana, kylmänä, eväänä useampana päivänä (testattu on). Työmaaruokailuun en aina ole itse niin kovasti panostanut, kun yksinkertainen ja yksitoikkoinen evästys ei häiritse juurikaan päivän rutiineja, pääasia, että vatsa voi hyvin. Illalla ja varsinkin viikonloppuisin voi sitten nautiskella. Vaan kun perheessä tätä nykyä on aiempaa useampi ansiotyössä kävijä, päivällispöydän antimista on ollut lisääntynyttä tarvetta lounasboxin täytteeksi.

Kun aihe osui taas kohdalle, ja tuli tilattua netistä pitkällisen harkinnan jälkeen (myös työkavereille) ihanaisia bentoboxeja (joita saattaa näkyä täällä toistekin), osallistun taasen kuukauden ruokahaasteeseen, jonka aiheena siis lounasboxi ja haaste-emäntänä Ahmija.


Tässä kohtaa mentiin näillä kasviksilla kuorrutetun lohen kera. Salaattia ja kastiketta, ken haluaa; tytär lorauttaa balsamicokastiketta.

300-400 g kurpitsaa
1 bataatti
muutama peruna
1 vihreä paprika
1 iso punasipuli
valkosipulia
1 punajuuri
1 palsternakka
suolaa
pippuria
rakuunaa
muskottipähkinää
oliiviöljyä
7-8 kananmunaa
kourallinen yrttejä; basilikaa, timjamia hienonnettuna, suolaa, pippuria
Juustoraastetta; parmesaania, emmentalia ym. kourallinen

Käsittele vihannekset; kuori, viipaloi ja laita uunipannulle.  Kasviksia saa olla reilusti pannun koosta riippuen, mutta turhan paksu kerros ei paistu kunnolla. Lorauta öljyä, suolaa ja mausta. Kypsennä 200 asteessa 20-25 minuuttia pari kertaa käännellen, kunnes kasvikset ovat kypsiä mutta vielä napakoita. Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa, lisää suolaa ja mausteet ja kaada kasvisten päälle. Lisää juusto. Hyydytä uunissa kunnes pinta saa hivenen väriä, tähän voi käyttää myös grillivastusta.

lohta
kuivattua nokkosta
suolaa, pippuria
kuivattua leipää murustettuna

Poista lohifileestä nahka ja ruodot, huuhtele, kuivaa, leikkaa sopiviksi annospaloiksi ja laita uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja peitä kalat runsaasti kuivatulla nokkosella ja hienoksi rouhitulla leipämurulla. Kypsennä kuumassa (230 ast.) uunissa n. 15 minuuttia, kunnes kala on kypsää ja saanut kauniin värin.


Ja huominen lounas.


Väriä syksyn harmauteen.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Halloween-muffinssit


 

Inspiraation iskiessä on tartuttava toimeen, vaikka sitten kotihommien kustannuksella. Jonkin lehden mainoksista sain idean näihin muffinsseihin. Taikina on tavallinen muffinssitaikina kaakaojauheella ja kookoksella maustettuna. Täytteenä ja koristeiden alle liimapintana käytin tuorejuuston, kookoshillon ja tomusokerin sekoitusta, joka oli muuten aika hyvää. Täytettä varten kaivoin kuivahkon muffinssin keskelle pienen kolon.



Irronneita sormia, silmiä, hämähäkkejä punomassa verisiä verkkoja...



Ei haittaa, vaikka muffinssit kohovat epätasaisesti, näissä ei tarvitse olla turhan tarkka.



Hämähäkit ja madot löytävät nopeasti paikalle, kuuluvatkohan jalat samalle tyypille, kuin nenä ja sormet? Hautakivelle on joku jättänyt mustan ruusun, johtunevatko punaiset kyyneleet siitä?

Aaveet ja kurpitsat kuuluvat kuvaan, jokunen pikku lepakko ja yksi korppikin istuu hautakivellä.

Mansikka-kookosleivokset

Näitä leivoksia tein jo alkukesästä, kun osallistuin erääseen valmistaikinakilpailuun. Mansikka-aika on jo aikaa sitten ohi, mutta ulkolaiset mansikatkin menee. Ehkä niitä voisi marinoida hetken vaikkapa cointreau-liköörissä, jos maku on kovin karvas.

10 kpl

1 pkt (400 g) kauramurotaikinaa

kiisseli:
½ prk (200 g) kookosmaitoa
2 keltuaista
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 liivate

150 g maitosuklaata
tuoreita mansikoita

Sulata taikina ohjeen mukaan. Jaa taikina 10 osaan ja pyöritä palloiksi ja painele amerikanmuffinssivuokien pohjalle ja reunoille. Taikinan ei tarvitse ulottua ihan ylös asti. Pistele pohjat  ja painele päälle tavalliset paperiset muffinssivuoat, jotta paistuessaan taikina ei valahda pohjalle. Paista 185 asteessa (kiertoilma) 12 minuuttia. Jäähdytä ja poista päällä olevat vuoat varovasti. Painele pohjia tiiviimmiksi, kun ne ovat vielä lämpimiä.

Kuumenna kookosmaito ja sokerit kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Lisää keltuaiset ja kuumenna koko ajan hämmentäen, kunnes seos sakenee. Nosta jäähtymään, lisää liotettu liivate.

Sulata suklaa mikrossa ja voitele tartelettien sisäpinta suklaalla pullasutia apuna käyttäen. Anna jähmettyä. Lusikoi kiisseliä leivoksen sisään, anna hyytyä vaikkapa muutama tunti jääkaapissa ja koristele mansikoilla.


Kesää muistellessa...

torstai 20. lokakuuta 2011

Suklaa-kahvimuffinssit ja kahvi-maustekrokanttia

Bongasin työkaverin kautta ihanaisen kirjan alennusmyynneistä; Nautinnollinen kahvihetki. Toinen toistaan herkullisempia juoma- ja leivontaohjeita on paljon, eikä oikein osaa päättää, mitä tekisi. No näitä tekaisin vähän soveltaen vapaapäivän kunniaksi ja "jälkiruoaksi" viinitastingiin. On ollut ilo päästä  ryhmään, jossa kuukausittain opetellaan maistelemaan viinejä puolisokkona rypäleittäin, maittain, alueittain; työsarkaa taitaa riittää useammaksikin vuodeksi :). Mukava porukka tulee varmasti tutuksi, samalla kun tietous viineistä kasvaa. Patonkia tein mukaan myös, kun alkumaistelun jälkeen vatsa kaipaa hiukan leipää.

150 g voita
vajaa dl tavallista sokeria
vajaa dl ruokokidesokeria
2 kananmunaa
3 keltuaista
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
75 g wiener crushia
2 rkl vahvaa espressoa
2 rkl kahvilikööriä
100 g pähkinäsuklaata

kuorruttamiseen 30-50 g valkosuklaata
kahvi-maustekrokanttia

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmunat ja keltuaiset samalla vatkaten, lisää jauho-leivinjauheseos. Lisää kahvi, likööri ja wiener crush ja lopuksi pilkottu suklaa.

Aseta 12 muffinssivuokaa muffinssipellille tai laita 2 muffinssivuokaa päällekäin. Täytä vuoat ja paista 200 asteessa n. 14 minuuttia, kunnes ovat kypsiä.

Sillä välin tee kahvi-maustekrokantti. Rouhi 10 g kahvipapuja morttelissa sekä 2 tl korianterin siemeniä. Rouhi myös 15-20 g pistaasipähkinöitä. Sulata 1 dl sokeria (ruokokidesokeria) kattilassa ja hämmennä, kunnes väri on kauniin vaalean ruskea. Lisää muut aineet, sekoita ja kaada pellille leivinpaperin päälle. Levitä nopeasti ohueksi kerrokseksi ja anna jäähtyä. Murskaa jäähtyneenä pieniksi muruiksi.

Laita suklaa pieneen muovipussiin ja sulata miedolla lämmöllä mikrossa 30-60 s pätkissä, kunne suklaa on sulaa. Leikkaa kulmaan reikä ja koristele jäähtyneet muffinssit suklaaraidoilla. Ripottele päälle krokanttia.


Muffinssit olivat pehmeitä ja mehukkaita ja krokantti sopi tähän; en olisi kyllä keksinyt käyttää korianteria, joka antoi tosi pikantin lisän!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kurpitsa-vuohenjuustolasagne

Vielä kurpitsasta; se ei ole hellittänyt otteestaan. Tätä menoa muutun oranssiksi . Paristakin lehdestä ja ainakin yhdestä blogista muistelen lukeneeni ohjeita kurpitsaisen lasganen tekoon. Tämän lehden ohjetta käytin raamina, mutta varsinkin mausteita ja juustoja lisäilin, ja lopputulos oli kyllä herkullinen, vaikka itse sanonkin! Lihaa ei tämän lasagnen väliin kaipaa eikä kyllä valkokastikettakaan, sen verran täyteläinen maku syntyi näistä kasviksista. Kasvissyöjä korvaa kanaliemen kasvisliemellä. Proteiinilisäksi väliin voisi kokeilla sujauttaa valutettua raejuustoa.

1 kg oranssilihaista kurpitsaa
2 porkkanaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 pientä punasipulia
1 solovalkosipuli
oliiviöljyä
murskattua korianteria
mustapippuria
rosmariinia
suolaa

tomaattikastike
2 prk tomaattisäilykettä (kokonainen tai murskattu)
1 shalottisipuli
½ l vettä
2 kanaliemikuutiota
1 tl vaniljasokeria
¼ tl jauhettua inkivääriä
¼ tl neilikkaa
mustapippuria
murskattua korianteria
valkosipulia
1 dl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl sinihomejuustomurua
suolaa
punaista basilikaa
timjamia

n. 250 g vuohenjuustoa
2 dl emmentalraastetta
1 dl parmesania raastettuna

lasagnelevyjä

Pilko kurpitsa kuorineen tai ilman n. 1.5 cm kuutioiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli, pilko kuoritut porkkanat ja puhdistetut paprikat kurpitsaa pienemmiksi kuutioiksi. Laita uunivuokaan, lorauta öljyä ja mausta. Kypsennä 200 asteisessa uunissa vähintäänkin puoli tuntia välillä sekoittaen. Kasvikset saavat pehmentyä kunnolla.

Lorauta kattilaan öljyä ja kuumenna, lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli, kuullota. Lisää joukkoon tomaattisäilyke, vesi ja kanaliemikuutiot. Keitä miedolla tulella, lisää mausteet, aurinkokuivattu tomaatti ja sinihomejuusto. Kaada joukkoon kypsennetyt kasvikset. Laita uunipannuun tilkka vettä ja pannu uuniin ja kaavi paiston tähteet kastikkeen joukkoon. Tarkista suola. Hienonna kourallinen basilikaa ja tuoretta timjamia ja lisää joukkoon.

Öljyä uunivuoka, laita pohjalle kastiketta, vuohenjuustomuruja ja peitä kerroksella lasagnelevyjä. Tee yhteensä 3-4 kerrosta vuoan koosta riippuen, päällimmäiseksi tulee vielä kerros kastiketta, vuohenjuustoa, parmesaania ja emmental-raastetta. Paista 200 asteessa 25 minuuttia.


Tykkäsin tästä tosi paljon, eikä vanilja, inkivääri ja neilikka yhdessä korianterin ja perinteisempien lasagnemausteiden kanssa olleet yhtään hassumpia. Pitäisi enemmän kokeilla erilaisia mausteyhdistelmiä.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Food Academy

Osalllistuin elämäni ensimmäistä kertaa kokkikurssille. Tähän asti ruoanlaitto on siis tullut opeteltua vähän lapsuuden kodin peruina, kirjoista, lehdistä, maistelemalla,  kantapään kautta...



Mikä parasta: ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan vaan oppia ja vaikutteita saa ihan oman kotikaupungin laaturavintoloiden ansioituneelta luotsaajalta Mikko Rosendahlilta (ravintola Os, Hiili ja Gusto). Paikkakin on jo entuudestaan tuttu Tiukanlinna, Kattama Oy:n edustustila.

Paikalla oli innostuneita kotikokkaajia sekä lehdistö, olihan kyseessä Food Academyn ensimmäinen kurssi-ilta. Jatkossa noin kerran kuussa tarjolla on vaihtuvateemaisia iltoja, joissa ruoan harrastajille tarjotaan alustus illan aiheesta, käytännön vinkkejä ammattilaiselta ja tietysti tartutaan myös toimeen.

Ensimmäisellä kertaa sienikouluttaja Seija Korhonen antoi vinkkejä sienten tunnistukseen, keruuseen ja käyttötapoihin tavanomaisista vähän harvinaisempiinkin lajikkeisiin. Paljon sienestävän kannattaa varata mukaan useita pikku pusseja ja kerätä esipuhdistetut sienet niihin lajikkeittain. Pussiin kerätyt sienet roskaantuvat vähemmän ja ne voi heti autossa tai kotona tyhjentää koriin tai vastaavaan. Pienissä pusseissa sienet eivät muussaannu niin helposti. Tämä innokas kouluttaja ja sienestäjä opettelee joka syksy uuden ruokasienen ja kokeilee uusia tapoja käyttää niitä.



Alustuksen jälkeen saimme ohjeet, kuinka ravintola-alan ammattilainen valmistaa sienikeiton ja sen jälkeen valmistimme suppilovahverokeiton parityöskentelynä. Ei keiton laitto kotonakaan hakusessa ole ollut, se oli mukava huomata. Aina oppii kuitenkin jotakin uutta.



Tärkeintä onnistuneen keiton laittamisessa on kypsentää sienet niin, että ylimääräinen kosteus haihtuu ja kypsentää sipuli hyvin, ettei se jää karvaaksi. Valkosipulia hiukan ja voita pitää tietysti olla. Sen jälkeen lisätään laadukasta kanalientä, joka keitellään puoleen, lisätään kerma, kiehautetaan, suolaa ja pippuria, soseutetaan jos halutaan ja siinäpä maukas keitto!

Mukavan makuyhdistelmän saa, jos pikkuisen lorauttaa kupin pohjalle hyvää kahvia ja kaataa keittoa päälle; kannattaa kokeilla!

Lopuksi Mikko demonstroi kuinka sienet paistetaan maukkaiksi.



Pannu kuumennetaan kunnolla ja kerros sieniä levitetään pohjalle. Niitä ei koko ajan  hämmennellä, eikä pannua nostella levyltä, vaan annetaan nesteen höyrystyä.



Kun osa nesteestä on irronnut, lisätään merisuolaa ja jatketaan.



Käännellään jo selvästi kuivahtaneita sieniä.



Siinä vaiheessa, kun sienet ovat niin kuivia, että pannun keskelle muodostuu tummaa, lisätään voita.



Sekoitellaan.



Pannullinen sieniä kutistuu vähiin...



Alkaa olla valmista. Ja voin sanoa, että sienet olivat todella herkullisia! Homma on yksinkertainen, mutta valmistuksessa ei kannata oikoa tai kiirehtiä.

Ilta oli onnistunut; maukas keitto masussa, innoitusta kotikokkailuun, vastauksia mieltä askaruttaviin kysymyksiin, rentoa yhdessäoloa lempiharrastuksen parissa samanhenkisten ihmisten kanssa: voiko maanantai-illalta enempää odottaa!

Jään innolla odottamaan tulevia kursseja!

torstai 6. lokakuuta 2011

Kurpitsa-sienirisotto

Kurpitsaa on tullut nautituksi muodossa jos toisessa tänä syksynä, eikä kyllästymisen merkkejä vielä näy. Kurpitsa tuntuu muuntuvan niin suolaiseen kuin makeaan, ja hyvin passasi wokkiruokaankin. Yksi kaunokainen on onneksi vielä tanakasti pöydänkulmalla.

Kodinkuvalehdestä bongasin kyseisen ohjeen hiukan sovellettuna. 

½ l 1x 2 cm kurpitsakuutioita
½ l suppilovahveroita hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
½ dl valkoviiniä
1 l kanalientä
suolaa, pippuria
cayennepippuria, muskottipähkinää
2 rkl voita
raastettua parmesaania
lehtipersiljaa

Laita sienet kuivalle pannulle ja kuumenna, kunnes neste haihtuu. Lisää oliiviöljy, kääntele sieniä muutama minuutti, lisää sipuli, kuullota hetki ja lisää kurpitsakuutiot, kääntele taas pari kolme minuuttia. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä. Kaada joukkoon viini, kun se on haihtunut, lisää vähitellen kuumaa kanalientä ja odota, kunnes neste haihtuu, sekoita hiljalleen. Jatka, kunnes kaikki liemi on käytetty, riisi on lähes kypsää. Älä anna kaiken nesteen haihtua, risotto saa jäädä reilusti kosteaksi. Aikaa kypsymiseen menee riisilajikkeesta riippuen noin 15-20 minuuttia. Ota pannu pois liedeltä, lisää voi ja pari kolme rkl parmesaania, sekoita ja tarjoile heti. Koristele persiljalla.


maanantai 3. lokakuuta 2011

Hattuleivos - leivoshattu




 Jos rästissä on ikäviä kotihommia ja kakkuprojektista jääneitä kakun paloja ja täytteitä, tässä sopivaa (korvaavaa) askartelua muutamaksi tunniksi. Tässä olisi hyvä vinkki ensi kesän Royal Ascot-laukkakilpailun makeaksi tarjottavaksi. Mallia leivoksiin voi ottaa vaikkapa kutsuvieraiden toinen toistaan mielikuvituksellisemmista päähineistä.

Täällä näillä juhlistettiin ihan vaan  syntymäpäiviäni.

Idean hattuihin sain Bake and decorate-kirjasta. Kangasnauhojen sijaan halusin tehdä kaikki osat syötävistä materiaaleista.



Kakkulevystä on otettu erikokoisilla pyöreillä muoteilla paloja, täytteenä puolukkahilloa tai suklaalevitettä ja mangopassionmoussea. Kostutus maidolla. Sokerikreemillä pehmeän ja murenevan kääretorttupohjan kuorrutus on melko mahdotonta, suosittelenkin marsipaanin alle vaikkapa jotain vähäsokerista hilloa tms.



Kaulin marsipaanista myös pohjan, jotta leivoksia on helpompi liikutella.



Marsipaanilla kuorrutettua leivosta on vielä helppo muotoilla lopulliseen muotoonsa.



Silinterin reunoja voi suoristaa lastalla.



Nauhaan tai rusettiin saa pilkkuja kaulitsemalla pohjavärin sisään samankokoisia marsipaanipalloja.



Melko perinteistä hattueleganssia. Nauhat ja ruusut myös marsipaania.



Mustassa lierihatussa oransseja miniruusuja.



Onpa joku pipapääkin eksynyt joukkoon :). Tällä tuskin pääsisi Ascotiin.



Silinteri oli ennen vanhaan naisratsastajien hattu. Vieressä rennompi jockeyn lippalakki.



Ruusu on sivelty kuparitomuvärillä. Viereinen pillerirasia on koristeltu jo kuivahtaneella Sugar Veil-pitsin palasella, punaisella Candy melts spritsauksella ja sokerimassakukalla.



Marsipaani tekee leivoksista melkoisen imeliä, joten täytteeksi kävisi vähemmän sokeriset ainekset. Toisaalta yhdestä leivoksesta nauttii useampikin herkuttelija.

Näitä täytyy ehdottomasti tehdä lisää uusin ideoin , mutta kakkupohjaksi valitsen seuraavalla kerralla kiinteämmän, vaikkapa brownies-pohjan.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Darth Vader- kakku


 Sain tehdä Star Wars- synttärikakun; tuttu aihe kun nämä elokuvat on tullut katsotuksi vuosikymmenten myötä. Kakku toteutuksineen onkin sitten toinen juttu. Asiantuntevaa kannustusta tuli tyttäreltäkin, joka 7-vuotiaana oli katsomassa uuden polven filmatisointia (taisi olla alaikäinen siihen leffaan) äidin kuiskatessa tekstitystä. Kakkuun on kyllä vaikea vangita Darth Vaderin synkkää ja kiehtovaa olemusta.



Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :). Kaksi 6 munan kääretorttupohjaa, toinen kaakaoinen. Mallin mukaan leikkasin kaksi pohjaa.



Välissä 1/2 l mangopassionmoussea sekä tiramisurahkaa, 2+ 1 liivatelehteä. Kostutus maidolla.



Pikkuosien kiinnitys moussella. Saksilla on helppo leikata paloja muotoon.



Tässä vaiheessa ulkonäkö muistuttaa naapurin koiraa.



Vai sittenkin Karvista? Kakku on päällystetty sokerikreemillä. Kypärän reunaa korostamaan laitoin pötkön marsipaania ja vinoneliön ristikon kohdalle, kuva jäi ottamatta.



Apinoiden planeettakin tulee mieleen. Yksityiskohtia korostetaan marsipaanista leikatuilla osilla. Mustaa marsipaania saa varata kakkuun noin puoli kiloa.

Pehmeä kakku = maukas kakku, kuivista kakuista en tykkää. Pehmeä kakku on hankala kuorruttaa ja vaikea leikata. Toisaalta lopullista muotoa voi käsin lämmittämällä ja työstämällä vielä muokata.



Risitkon kohdalle vielä kolmiot, joihin marsipaanityökalulla piirretään kuviot, sivuille suikaleet marsipaania. Kaikkia yksityiskohtia on turha yrittää kopioida.



Kakku on suihkutettu syötävällä hopeaspraylla. Mm. silmät on sivelty glaseeraus-nesteellä, yksityiskohtia on korostettu helmiäistomuvärillä.



Kirjaimet tuntuivat jotenkin tönköiltä kakkua kiertämään, joten tein erillisen laatan kirjoitusta varten.

Toivottavasti sankari tykkäsi ja kakku maistui. Onnittelut Aatulle!