lauantai 31. joulukuuta 2016

Maukasta ruokavuotta 2017!

Vuoden viimeistä päivää eletään ja päivä on jo jonkin matkaa pidentynyt. Valoa kohti mennään!

Ensi vuoden ruokatrendejä on jo arvuuteltu, mutta enpä lähde niitä spekuloimaan, mitkä ovat tulevan vuoden suosikit niin maailmalla kuin tässä blogissa. Vuoden päästä ollaan jo viisaampia. Tokihan tässäkin blogissa trendejä seurataan ja kokeillaan herkästi uusia herkkuja, mutta pääasiassa syödään sitä mitä kulloinkin huvittaa.

Jotkut postaukset onnistuvat olemaan kiinostavampia kuin toiset. Vuoden 2016 suosituin resepti oli Anssin kekseliäs valkosuklainen vispipuuro. Samettinen ja herkullinen valkosuklaa-mustikkajuustokakku ja nyhtökaurakokeilussa syntyneet burgerit pärjäsivät myös hyvin. Blogin kuusivuotisen uran kaikkien aikojen suosituin resepti on muuten mokkapalat, ne valehtelematta parhaat!




Kiitos kaikille teille lukijoille tästä vuodesta!
Oikein hyvää uutta vuotta!  
Ensi vuonna jatketaan!

Meidän joulu 2016

Vielä vähän fiilistellään mennyttä joulua, kuten uhkasin. Ai miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Itse asiassa aika hyvin!

Vaikka joulupöydän antimet ovat meidän pöydässä vuodesta toiseen perinteiset, jotain uutta sain tänä vuonna ympättyä joukkoon. Suurimman osan laatikoista tein itse, kuten bataattilaatikko, perinteinen ja kookoksinen porkkanalaatikko ja jo perinteeksi muodostunut maa-artisokkalaatikko, jonka ohje elää vuodesta toiseen. Samoin kylmäsavulohi savustettiin ihan itse ja nuorisolle tein ensimmäistä kertaa seitankinkkua (onnistui ihan jees). Laatikot ja haudutettu punakaali vain paranivat pakkasessa, jonne ne tein hyvissä ajoin. Itse tehty Ahvenanmaan mustaleipä toimi hyvin kalojen kanssa. Uusi jälkiruokakin pääsi listoille, risalamande, johon uppoaa riisipuuron tähteet. Ihan ähkyyn asti ei silti syöty ja pari päivää joulun jälkeenkin vielä jaksettiin vetää jouluruokaa :D. Kinkkua on vielä pikku pala...

Kinkku oli tänä vuonna reilu kuusi kiloinen juhlakinkku, jota keitettiin miedosti suolatussa vedessä hiljaa poreillen kuusi tuntia (sisälämpö 65 astetta), hetken jäähdytyksen jälkeen se  laitettiin savustumaan pariksi tunniksi, jona aikana sisälämpö ehti kivuta 78 asteeseen. Tämä kokeilu tuotti erittäin maukkaan, rakenteeltaan miellyttävän kinkun! Pinnan ihana savuisuus hiukan hiipui jäähdytyksen jälkeen, joka antaa aihetta uusille kokeiluille; savustusaikaa pitää pidentää. Kinkku ei muuten mennyt ylikypsäksi, vaan oli juuri sopiva. Voi olla, ettei mittari ollut ihan paksuimmassa kohdassa, keskellä. Saattaapi olla, että ihan vuotta ei odotella, vaan kokeillaan kinkun savustusta lähiviikkoina :D.

meidän joulu

joulukinkku

Jos kinkkua voisi sanoa kauniiksi, niin tätä.

keitetty joulukinkku



Tänä vuonna kuusi oli ihan juoppo! Ensimmäisinä päivinä vettä sai lisätä usein; kulutus oli jopa yli kuusi litraa vuorokaudessa!


Ja jos jotain pitää muistaa ensi vuonna, niin toki vähemmälläkin ruualla pärjää! Glögipäärynät jäi tekemättä, onneksi päärynät voi laittaa vaikkapa mehuun. Muistutan myös itseäni, että jouluruusua, vaikka se kuinka ihana onkin, ei kannata ostaa! Se on melkoinen rentukka, eikä kestä hetkeäkään veden puutetta.


Muistutan itseäni myös, että joulukukat kannattaa nostaa viileästä pöytään jo jouluksi, eikä vasta joulun jälkeen, kuten tänä vuonna :D.




 Meidän joulu oli luminen ja vaikka pakkasta ei ole ollut moneen päivään ja eilen satoi vettä, maa on vielä valkoinen. 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Risalamande

Riisipuuron tähteet saa näppärästi käytettyä tähän jälkiruokaherkkuun, joka on Tanskassa hyvin suosittu. Tämä maistuu myös niille, jotka eivät niin puurosta välitä. Kirsikkahillon voi hyvin korvata vadelmahillolla. Ja tämä maistuu muulloinkin, kuin jouluna, suosittelen!

Joulu tuli ja meni. Loman kunniaksi pidettiin vähän blogihiljaisuuttakin. Jouluruuista oisi kyllä jokunen sana sanottavana, voipi sitten ensi vuonna tarkistaa, mitä tuli tehtyä. Niin, keitetty joulukinkku, joka vielä savustettiin, onnistui yli odotusten! Ja jouluruuat tekivät hyvin kauppansa, tähteitä ei jäänyt! Ehkäpä mitoitus oli sopiva...

Risalamande

noin 5 dl valmista riisipuuroa
1 dl maitoa
2-3 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1/2-1 dl sokeria
(1/2 l Amaretto-likööriä)
rouhittua mantelia

lisäksi kirsikkahilloa

Notkista jäähtynyt riisipuuro maidolla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita kermavaahto puuroon. Tarkista sokeri, lisää tarvittaessa. Mausta jälkiruoka manteliliköörillä. Lisää joukkoon mantelirouhe tai tarjoa se erikseen. 

Risalamande

perjantai 23. joulukuuta 2016

Glögitestin voittaja: puolukkaglögi

Tänä vuonna on taas kattava valikoima erilaisia glögejä. Joitakin on meilläkin maisteltu, ja osa ihan hyviksi havaittu. Yksi osoittautui parhaaksi, nimittäin itse tehty puolukkaglögi!
Glögi on helppo tehdä itsekin, ja silloin voi valita mausteet ja mieleisensä makumaailman. Yhtenä vuonna tein mulled winea, josta tykkäsin tosi paljon. Tämä puolukkaglögi on vielä helpompi toteuttaa.

Keitin hiljalleen kasaan syksyllä tekemääni puolukkamehua, mukaan heitin mieleisiäni mausteita. Glögi onnistuu kaupan mehustakin, mutta jos se on hyvin makeaa, siihen on keittovaiheessa syytä lisätä vettä, muuten syntyy siirappia. Kattila saa porista hiljalleen, silloin mausteet ehtivät antaa makunsa mehuun. Mausteiden määriä ei kannata noudattaa orjallisesti, keittoaika ja oma maku ratkaisee, välillä keitosta kannattaa maistaa. Mausteet antavat makua vielä jäähtyvään liemeenkin. Kaupasta saa myös valmiita glögimausteseoksia, sitäkin voi käyttää, itse nappasin siitä liemeeni pomeranssinkuoren. Ohjeella syntyy glögitiivistettä, jota voi laimentaa vedellä tai lisätä sekaan punaviiniä. Punaviinillä terästetty puolukkaglögi toimii sekä haaleana että lämmitettynä.

Puolukkaglögi

1 l puolukkamehua
muutama kanelitanko
muutama tähtianis
muutama neilikka
pala kuivattua pomeranssin kuorta (tai jauhettua pomeranssin kuorta)
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Keittele hiljalleen, kunnes jäljellä on noin 7 dl. Anna jäähtyä. Poista mausteet ja pullota.

puolukkaglögi

Vielä viimeiset siivoukset, niin joulu saa tulla. Kohta nakkaan kinkun kattilaan.

Makoisaa joulua!



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Pari lahjavinkkiä!

Viime hetken joululahjavinkki: anna hyvä kirja tai pari. Hyviä keittokirjoja ilmestyy koko ajan lisää. Pari niistä on lähellä sydäntä: Mari Moilasen Syötäviä vietäviä ja Santeri Vuosaran ja Ilkka Isotalon Säilö & kokkaa.

Jos et ehdi tehdä ruokalahjoja itse, anna kirja, jossa on niiiin kauniit kuvat ja kivat ideat ruokalahjoihin ja niiden pakkaamiseen. Ja siis ruokalahjan voi tehdä kaupan eväistä myös! Chef Santerin kirjassa on säilöntäohjeita, joita voi toteuttaa myös talvella. Monta kivaa ideaa ja hyviä ruokaoohjeita. Kokeiltu on mm. tyrniporkkanat kuusenkerkkäkinuskilla ja mausteiseen sokeriliemeen säilötyt raparperit karamellivaahdon kera.

Suosittelen näitä kirjoja lämpimästi! Nyt pitää joutua, sillä vielä täytyy käydä vähän työmaallakin, sen jälkeen muutama jouluvalmistelu ja pikku siivoukset kotona, sitten saa joulu tulla.




Ja joo, kuvat on surkeita. Viimeinenkin valo on hävinnyt meidän niin valoisasta keittiöstä, masentaa siinä määrin, että moni hyvä ruoka taitaa jäädä kuvaamatta. Onneksi päivä alkaa taas pidentyä...

torstai 15. joulukuuta 2016

Bataattilaatikko joulupöytään

Bataattilaatikko on herkullinen lisä joulupöytään ja helppo tehdä itse. Kasvikset kypsyvät helposti uunissa ja maku on paljon parempi kuin keitettynä. Täysin kypsänä kasvikset muussaantuvat helposti. Laatikot voi pakastaa ja paistaa juuri ennen h-hetkeä.

Bataattikurpitsalaatikko

2 bataattia
puolikas pieni kurpitsa (esim. Hokkaido)
öljyä, suolaa
2 kananmunaa
1 dl maitoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria
muskottipähkinää
Ras el Hanout-mausteseosta (noin 1 tl tai maun mukaan)
pekaanipähkinöitä

Lohko bataatit ja kurpitsa, pirskota päälle öljyä ja hiukan suolaa. Kypsennä 180-200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Kuori hiukan jäähtyneenä. Muussaa kasvikset kulhossa. Lisää maito, kananmunat ja mausteet ja sekoita, maista, lisää mausteita tarvittaessa. Jaa muhennos voideltuihin uunin kestäviin tarjoiluastioihin ja koristele pekaanipähkinöillä. Paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.



bataattilaatikko

tiistai 13. joulukuuta 2016

Haudutettu punakaali, helppo ja herkullinen

Helppo ja herkullinen lisä jouluöytään, haudutettu punakaali. Sen voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, lämmittäessä se vain paranee. Jos kaipaa jouluisia mausteita, pataan voi heittää tähtianiksen tai pari.

Haudutettu punakaali

kerä punakaalia, reilu kiloinen
1/2 dl öljyä
2 punasipulia
1/2 dl vettä
1/2 dl siirappia
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 omena
pätkä purjoa
suolaa, pippuria, cayennepippuria

Suikaloi punakaali kattilaan tai pataan. Suikaloi punasipuli ja omena valmiiksi, samoin purjo. Lorauta öljy kattilaan ja kypsennä kaalia, kunnes se vähän pehmenee ja painuu kasaan. Lisää sipuli, vesi, siirappi ja balsamiviinietikka ja kääntele hetki. Lisää omena ja purjo, mausta noin teelusikallisella suolaa, lisää pippuria ja cayennepippuria. Hauduta hiljalleen noin tunti. Tarkista suola.

Haudutettu punakaali


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Täytetty avokado

Täytetty avokado, retroruoka, on tehnyt uuden paluun! Tämä resepti sopii hyvin vaikka Itsenäisyyspäivän aterialle, alkuruuaksi tai noutopöytään. Perinteinen savolainen talkkuna toimii avokadon kanssa paremmin kuin hyvin!

Viime viikonloppun tuli taas käytyä perinteisillä joulumessuilla. Eniten meitä siellä kiinnostaa kaikki ruokatarjonta, mausteet, juustot jne. Kolme vuotta vanhaa parmesania ostetaan aina Italian pojilta, on se vaan niin hyvää! Vaikka hinta kyllä jo vähän kirpaisee, se on kallistunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna oli Kurkikylän savolaesta talakkunoo myytävänä ja maistiaisina. Olen ollut vähän nihkeä tuon talkkunan suhteen, enkä ole erikoisemmin välittänyt talkkunahyveestä; marjarahkakermajälkiruuasta, johon on lisätty talkkunaa. Sitä sai toistuvasti eräässä työpaikassani vuosia sitten. Mutta tämä rouheinen talkkuna, lämpimänä puurona kunnon voinokareen kanssa, sehän oli oikein hyvää! Niinpä pari pussillista lähti mukaan, ja päässä syntyi jos jonkinlaista ideaa.

Savolainen talkkuna on ohraa, jota on ensin paistettu ja kuulemma kolmeen kertaan keitetty. Se on siis kypsää, ja sopii sellaisenaan vaikkapa jugurtin sekaan. Ihan kotimaista superruokaa siis. Talkkunaa saa jauhoina tai tällaisena vähän karkeampana. Puuro valmistuu helposti, kiehuvaan veteen lisätään talkkuna ja suola, virta katkaistaan ja puuro jätetään hautumaan. Helppoa!
Talkkunasta enemmän täällä, muualla Suomessa käytetään muitakin viljoja ja ainesosia. Talkkunassa on omintakeinen maku, varmaankin tuosta paistamisesta tai kuivaamisesta johtuen. Ulkonäkö muistuttaa rouhittua tattaria, siksi talkkuna meinaa taipua suussa aina tattariksi. Tattari- tai ohrahelmiohjeita kannattaakin kokeilla tattarista, tai jos tattaria ei ole saatavissa, noilla edellä mainituilla voi korvata tämän ohjeen talkkunan. Kun jättää smetanan pois, tai korvaa kasvisvalmisteella ja pekonin tilalle rouhii (suola)pähkinöitä, saapi ihan vegaanisen alkupalan.


Täytetty avokado
kahdelle

1 kypsä avokado
talkkunapuuroa pari dl, vaihtoehtoisesti kypsennettyä tattaria tai ohrahelmiä
suolaa, pippuria, cayennepippuria, tilkka balsamiviinietikkaa
1 sitruuna
smetanaa
paketti pekonia tai rouhittua (suola)pähkinää
granaattiomena

Levitä pekonisiivut uunipellille leivinpaperin päälle ja laita pelti uuniin. Kytke uuni 180-200 asteeseen ja kypsennä, kunnes pekonit ovat rapsakoita, noin 20 minuuttia. Nosta talouspaperin päälle valumaan.
Halkaise avokado, poista kivi ja laita puolikkaat tarjoilulautasille, ripottele päälle suolaa, pippuria ja sitruunan mehua. Mausta talkkunapuuro (tai ohra tai tattari) suolalla, pippurilla ja tilkalla balsamiviinietikkaa. Nosta puuroa avokadon puolikkaalle ja päälle teelusikallinen smetanaa. Ripottele päälle pekonisilppua, tai pähkinärouhetta, granaattiomenan siemeniä ja tilkka granaattiomenan mehua ja rouhi päälle vielä mustapippuria.

täytetty avokado

Talkkunalla täytetty avokado oli ihanaa! 


Tein kaksi virhettä tämän herkun suhteen!


Virhe nro 1: talkkuna näyttää tosi valjulta tässä ympäristössä!
Virhe nro 2: ostin vain yhden yhden avokadon, oli niin hyvää, että olisin syönyt lisää!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Joulun parhaat makeiset: karpalokarkit

Ihanat karpalomakeiset, kirpeät ja makeat! Yksinkertainen, hiukan käsityötä vaativa herkku. Lapsetkin tykkää! Suloiset karpalokarkit sopivat naposteltavaksi ihan sinällään, kakun koristeeksi tai herkkulahjaksi kauniissa rasiassa. Mikä on sinun jouluherkkusi?

Tänään siivoillessa ja samalla keittiössä touhutessa yllättäen tuli jouluinen mieli. Sitä ei ole oikein tänä syksynä vileä ollut, vaikka satoi lunta ja joulua pukkaa joka tuutista. Tuntuu, että vastahan se joulu oli, nytkö taas. Ehkä jouluun valmistautuminen ja joulun odotus oli jotenkin tärkeämpää ja konkreettisempaa, kun lapset oli pieniä. Mutta tänään läikähti joulumieli! Ei suinkaan joululauluja kuunnellessa, vaan siinä siivotessa, kun keittelin omasta puolukkamehusta glögiä. Ihana makea mausteinen tuoksu täytti koko kodin! Niin se on, minun jouluni ja joulumieleni liittyy vahvasti makuihin ja tuoksuihin! Sieltä se joulu pikkuhiljaa hiipii tähänkin taloon!

Vaikka vuosien myötä lahjojen määrä on vähentynyt, jotain on kiva antaa, mieluiten jotain hyvää, itse tehtyä. Vähintäänkin omatekoista leipää tulee tehtyä lahjaksi tai maustettua hilloa tai sitten hankitaan herkkukori, jossa on vaikkapa pari hyvää juustoa ja pullo portviiniä, ainahan ei tarvitse tehdä itse.

Karpalokarkit

karpaloita
tomusokeria
munan valkuainen

Vatkaa valkuainen kevyesti rikki haarukalla. Kasta karpaloita valkuaisessa, pyörittele sen jälkeen tomusokerissa. Anna kuivahtaa, säilytä tiiviissä rasiassa. Rikkoutuneet kannattaa poistaa.
Voit pyöritellä karpaloita myös kaakaossajauhoissa, mutta ne eivät säily, vaan on nautittava heti.

karpalokarkti


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Keitetty joulukinkku ja helppo kinkun kuorrute

Joulukinkun valmistus, kinkun kypsentäminen, alkaa kohta olla ajankohtainen. Kinkun paistaminen hitaasti, matalassa lämmössä, on se tavallisin tapa. Voisiko kinkun kypsentää jollain muulla tavalla, maun ja rakenteen kärsimättä?
Viime joululomalla päätettiin, että ensi jouluna meidän perheen kinkku keitetään. Niin tehtiin lapsuuden kodissani. Isä ompeli kinkun puuvillakankaaseen ja viritti kaasukeittimelle ison punaisen emalikattilan. Siinä keittiön lattialla kattila porisi useamman tunnin. Jouluaattona kinkku kävi vielä uunissa, meillä nimittäin tarjottiin kinkku lämpimänä. Kinkun rakenne oli oikein miellyttävä, tykkäsin kovasti. Myös Vanamo ja Kolmonen 70-luvulla kuvatussa Joulu ennen vanhaan - ohjelmassa keittivät kinkun. Se ihana oranssinpunainen emalikattilakin on meillä vielä tallessa ja tänä jouluna siinä keitetään kinkku puuhellalla!
Alkuviikosta kaupassa käydessäni heräteostona lähti mukaan juhlakinkku, oikeastaan kinkkurulla, parikiloinen (ei siis mikään oikea kinkku!).  Päätin nimittäin testata kinkun keittämistä. Samassa puuhassa edellisen viikonlopun jouluruokaohjelmissa olivat Jamie Oliver ja Nigellakin. Eivät mitanneet kinkun lämpötilaa, eikä tainnut keittoaikakaan olla niin tarkka, ja keittämisen jälkeen Nigella nakkasi kinkun vielä kuumaan uuniin. Epäilen, että kuivaa tuli. No, ei mennyt ihan nappiin minun kokeiluni, kas, kun piti lähteä töihin kesken keittämisen. 2 tuntia kinkku keittääntyi ja tökkäsin kotiin tultua kuumassa liemessä lepäävään kinkkuun mittarin: 83 astetta! Kylläpä rulla kypsyi nopeasti! Nopea kuorrutus vielä uunissa (rulla on tosi ruma ilman kuorrutusta). Kuivakkahan tästä kinkusta tuli, mutta hyvä opetus! Että mittari kinkkuun heti alkujaan, ja kotona pitää olla, kun kokkaa! Keittiöstä ei poistuta, kuin korkeintaan  hetkeksi. Ja heräteostotkin kannattaa miettiä tarkkaan...

Kannattaa keittää kinkku haluamaansa kypsyyteen, jos ei käytä sitä enää uunissa. Kypsennyksen jälkeen lihan sisälämpö muuten tuppaa nousemaan asteen pari. Mikäli aikoo kuorruttaa kinkun vielä uunissa, keittäminen on syytä lopettaa muutama aste aikaisemmin. Tämä helppo kinkun kuorrute on muuten yllättävän hyvä, suosittelen!

Keitetty joulukinkku

2 kg kinkku
3 salottisipulia
tähtianis
maustepippuria
laakerinlehtiä

Kuori ja halkaise sipulit, laita kattilaan mausteiden kanssa ja sen verran vettä, että kinkku peittyy. Laita kinkkuun lämpömittari ja keitä kinkkua hiljaa poristen, kunnes saautat halutun lämpötilan. Suositellut kinkun lämpötilat vaihtelevat 72:sta 78 asteeseen. Kerran eräs kokki neuvoi kypsnetämään  kinkun 68 asteeseen, mutta vaikka en ylikypsästä kinkusta tykkääkään, tuo lukema ei ihan minulle riittänyt, kinkku oli sisältä vielä varsin kostea, hiukan epämiellyttäväkin. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, kinkku joko nostetaan liemessään viileään tai otetaan kattilasta jäähtymään. Kinkun voi kuorruttaa heti keittämisen jälkeen tai ennen tarjolle asettamista.

Kinkun kuorrute

1 osa muscovadosokeria
1 osa Dijon-sinappia
1 osa balsamiviinietikkaa

Sekoita kuorrutteen aineet ja levitä kinkun pinnalle. Laita kinkku vähintään 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi, kunnes kuorrute on saanut väriä.
Muscovadosokerin voisi korvata myös luumusoseella.




tiistai 22. marraskuuta 2016

Bagelit

Bagelit, amerikkalaiset vesirinkelit, tarjotaan runsailla täytteillä ja ne on tuttu näky meidänkin kahviloissa. Bagelit on kuulemma helppo tehdä itsekin ja pitihän sitä kokeilla. Ja siis aitoja en ole maistanut, kun en ole ameriikoissa käynyt.

Maanantai-aamu oli poikkeuksellisen vaikea. Miten voi olla näin pimeää ja märkää! Olo on viime päivinä ollut sellainen, että talviunille voisi heittäytyä ja raottaa luomiaan vasta joskus helmikuussa, kun aurinko näyttäytyy. Sen olen huomannut, että kaamosahdistuksessa ei auta jäädä sohvan pohjalle. Jotain on hyvä puuhata, kuten vaikka leipoa bageleita. Ohjeen bongasin Viimeistä murua myöten -blogista,  jossa on hyvin avattu bageleiden sielunelämää. Taikina on kiinteä, jopa kova, että saadaan tiivisrakenteiset rinkelit, siihen tähtää myös keittäminen, jolla saadaan myös sitkeä kuori.

Päätinpä siis piristää näillä synkkää maanantai-aamua, veden ropistessa ikkunaan. Käytin taikinaan leivän juurta, itse asiassa tummaa ja vaaleaa, jotka ovat sinnitelleet jääkaapissani jo puolitoista vuotta. Vaativat muuten säännöllistä ruokkimista. Hapantaikinajuuren käynnistämisestä juttua täällä. Bagelit voi toki leipoa ilman juurta, se vaan on tullut tavaksi, kun leipiin saa juurella kivasti makua. Juuren voi korvata lisäämällä hiukan hiivan, jauhojen määrää ja tekemällä esitaikinan ilman juurta. Rusinoiden sijaan laitoin bageleihini viimeiset kuusi taatelia jääkaapista sekä murensin muutaman aiemmin paahtamani kastanjan. Bagelit voi tehdä ihan ilman mausteita, mutta kivasti nuo kanelin kanssa antoivat makua.

Bagelit 10-12 kappaletta

esitaikina:
1 dl hapanleipäjuurta
3 dl lämmintä vettä
1/2 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja (puolikarkeita)

vaihtoehtoinen esitaikina:
sormenpään kokoinen nokare hiivaa
3 dl lämmintä vettä
1 dl ruisjauhoja
n. 3.5-4 dl vehnäjauhoja

Sekoita  esitaikinan tai vaihtoehtoisen esitaikinan ainekset ja jätä kelmulla peitettynä lämpimään paikkaan muutamaksi tunniksi, tai kunnes taikina alkaa kuplia. Jatka sitten seuraavasti:

lisää:
1.5 dl vettä
peukalon pään kokoinen nokare hiivaa
7.5 dl vehnäjauhoja

sekoita nämä esitakinan joukkoon ja vaivaa käsin kiinteä, lähes kova taikina, noin 10 minuuttia, yleiskoneella 5 minuuttia.

lisää:
2 tl suolaa ja vaivaa vielä hetki. Anna kohota tunnin ajan. Levitä taikina leivinpöydälle ja levitä taikinan päälle

6 pilkottua taatelia ja muutama murusteltu kastanja, jos niitä sattuu olemaan. Ripota pari rkl kanelia ja ripaus maustepippuria. Kääntele taikinan reunat täytteiden päälle ja muotoile pötköksi.

Jaa taikina 10-12 palaan ja pyörittele palloksi (jauhoja ei juurikaan tarvita). Pallojen pyörittely ei onnistu helposti, joten muotoilin rinkulat miten kuten tekemällä sormilla reiän taikinapalaan ja rumat reunat alle kääntelemällä (bagelini pohjat eivät kestä päivänvaloa).

Kohota bageleita puoli tuntia. Kiehauta kattilassa litra vettä ja 2 rkl siirappia. Keitä bageleita puolisen minuuttia (tai 1 minuutti) per puoli ja nosta reikäkauhalla pellille. Voitele keitetyt bagelit kananmunalla ja ripottele halutessasi päälle esim. unikonsiemeniä. Paista 200 asteisessa (kiertoilma) uunissa 20-25 minuuttia.


Keli on sellainen, että kuvatkin saavat olla synkkiä.



Bagelin tiivis rakenne näkyy hyvin. 


Ilman täytteitä bagelit ovat kuivakoita syötäviä, sipaisin päälle hummusta. Parhaiten nämä toimivat runsaan täytteen kera. Rakenne onnistui hyvin, mutta pohjat eivät kestä päivänvaloa, sen verran hankalaa kovasta taikinasta on saada nättejä pullia aikaiseksi. 

Siitä se maanantaikin lopulta käynnistyi. Joku on joskus todennut, että kun elämä on kovin sekaisin, moni siivoaa ja järjestää, että edes jokin osa elämässä on järjestyksessä. Toimii myös tähän maanantain ankeuteen tai kaamos- ja pimeysahdistukseen! Johan tuli hyvä mieli kun sain siivottua ja inventoitua kuivaruokakaapin! Siitä olisi ollut hyvä laajentaa vaikka imurointiin tai vintin siivoukseen, mutta töihin oli lopulta lähdettävä, jalan sateeseen muuten (ylpeä itsestäni)! 
Eilen oli kuukausi talvipäivänseisaukseen. Pikku hiljaa valoa kohti.



Valoa pimeyteen! 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

DIY virkattu valomatto

Jouluun on enää viisi viikkoa! Vielä ehtii askartelemaan ja laittamaan joulua. DIY: virkkaa valomatto! Kaunis virkattu ontelokudematto led-valonauhalla on tyylikäs sisustuselementti ja valopilkku pimeään talveen. Maton virkkaa parissa illassa.

Led-valonauhaa löytyy useimmista kaupoista sähkötarvikeosastoilta, kuten Motonetista ja rautakaupoista. Hinnat vaihtelevat kovasti, joten netistä tilaamalla saanee edullisimmat. Itsellä oli käyttämätön monivärinen 5 m led-valonauha, joten tilasin toisen samanlaisen. Kirkas led-valonauha on myös kaunis, mutta jos haluaa vaihtaa maton väriä vaikka jouluisen punaiseksi, kannattaa valita monivärinen. 5 m nauhasta saa pikkumaton, toinen 5 m tekee matosta hiukan suuremman, itse asiassa vain muutaman virkatun kerroksen verran. Jos kytkee kaksi valonauhaa peräkkäin, kannattaa varmistaa niiden toimivuus ja säädettävyys ennen virkkaamisen aloittamista ja muistaa laittaa nauhat oikein päin, että ne onnistuu yhdistää. Tosin nauhan toisessa päässä on irroitettava "piikikäs" yhdistäjä. Nauhoja kannattaa käsitellä varoen, sillä päiden juotokset ovat aika hengettömät ja voivat vaurioitua. Nehän on tarkoitettu asennettavaksi suoraan jonnekin, eikä virkattavaksi. Pitää muistaa myös, että maton päällä ei voi kävellä, joten lapsi- ja koiraperheissä se kannattanee ripustaa vaikka seinälle. Omia valonauhojani jouduttiin korjausjuottamaan, eikä niissä valitettavasti alun perinkään toiminut kirkas valo. Suosittelenkin tekemään maton yhdestä nauhasta, jos haluaa pelata varman päälle.

Matto on helppo virkata isolla virkkuukoukulla eikä aikaa mene kuin ilta tai pari. Koetin kirjoittaa ohjeen, jolla minusta tuli nätti matto, jossa valo pääsee oikeuksiinsa, eikä nauha näy rumasti ja valo tulee tasaisesti. Pääsääntöisesti kiinteät silmukat virkataan joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan, mutta kerrosten lisääntyessä kiinteät silmukat virkataan välillä jokaiseen silmukkaan, jolloin ketjusilmukka jää välistä pois, jotta matosta tulee pyöreä ja tasainen. Tämän hoksaa kyllä virkatessa. Kokeneet virkkaajat osaavat soveltaa ja suunnitella omanlaisensa maton, minulta syntyi nyt tällainen.

Valomatto
halkaisija 56 cm

tarvikkeet:
1 vyyhti (1 kg) ontelokudetta, valkoinen
virkkuukoukku nro 10
Led-valonauha (monivärinen) 5m 2 kpl

Aloitus: 5 kjs, yhdistä renkaaksi1 ps:lla
Ota led-valonauha mukaan virkkaukseen ensimmäisestä kerroksesta lähtien, kuljeta nauhaa edellisen kerroksen päällä ja virkkaa silmukat nauhan yli
1. krs: 1 pylväs, 1kjs 7 kertaa, 1 ps kerroksen loppuun
2. krs 1 ks, 1 kjs 15 kertaa, 1 ps kerroksen loppuun
3. ja 4 krs: 1 ks, 1 kjs, kiinteä silmukka virkataan joka toiseen edellisen kerroksen silmukoista, toista 3 kertaa, sitten 2 ks peräkkäisiin silmukoihin. Näitä toistetaan koko kerros.
Seuraavat kerrokset: jatka samaan tapaan, ja tee tarvittaessa enemmän kiinteitä silmukoita vierekkäisiin silmukoihin, niin että matosta tulee tasainen.
Lopuksi 1 tai 2 kerrosta kiinteitä silmukoita (maun mukaan) ja viimeiseksi virkataan kerros piilosilmukoita, jolloin reunasta tulee siisti.
Kiinteät ja ketjusilmukat olen virkannut edellisen kerroksen etumaiseen lenkkiin, mutta tämä on makuasia.







Valomatto on minusta kaunis! Halusin kuvata sen pönttöuunin edessä, niin ihanasti sotkuisen ja korjausmuurauksen jäljiltä uutta maalipintaa odottavan, suosikkivärilläni maalatun pänttöuunimme edessä :D










tiistai 15. marraskuuta 2016

Kööpenhaminan fiilistelyä

Marraskuinen Kööpenhamina antoi parastaan, no vesisateessa. Tiedettiin lähtiessä, ettei sää suosi ja että sadetakki olisi paras varuste. Lähdettiin toppatakeilla, lenkkareilla ja sateenvarjoilla varustettuna, eikä tullut kuuma. Jouduttiin turvatumaan paljon julkisiin kulkuneuvoihin, vaikka pyörällä pääsisi nopeammin. Niin rohkeita ei oltu, että olisi pyöräilty sateessa, ilman hattua, hanskoja ja sadetakkia, kuten monet paikalliset! On ne kovia!
Edellisessä postauksessa tulikin jo selväksi matkan pääanti, ruoka, perheen nuorison tapaamisen lisäksi.Tässä vielä vähän fiilistelyä viikonlopulta.  Joitakin nähtävyyksiäkin käytiin katsomassa, mutta suosiolla jätettiin parhaat palat kesälle, lämpimään ja aurinkoon. We'll be back!


Parlamenttitalon katolta avautuu hienot näkymät yli koko kaupungin ja hyvällä säällä näkyy Malmö:n saakka.


Parlamenttitalon torniin on rakennettu hissi, jonne kuljetaan jonkinlaisen patsasvaraston läpi. Kujertava puluparvi heijastuu monitorista seinälle.



Sateista Vesterhavnia.




Sadetta oli mukava käydä pitämässä kasvitieteellisessä puutarhassa.




Kuuminta sisustustrendiä edustaa kasviplaneetta.


Kaktukset ovat hyvin suosittuja viherkasveja Kööpenhaminassa.


Rakentamaton tontti on otettu kasvien haltuun.


Kööpenhaminan vanhojen tavaroiden kaupoissa vierähtää helposti päivä jos toinenkin.






Verhoja ei harrasteta. Kauniit ikkunat pääsevät oikeuksiinsa.


Kompakti tanskalainen keittiö, jossa on kaikki tarpeellinen.



Paljon jäi nähtävää ja koettavaa Kööpenhaminaan! Ensi kesää ja parempia säitä odotellessa!