maanantai 30. huhtikuuta 2012

Liemessä ruokakuvauksen kanssa

Toivottavasti vähenevässä määrin!

Minulla oli ilo osallistua viikonloppuna Liemessä-blogin Jennin järjestämälle ruokakuvauskurssille yhdeksän innokkaan kameran ja kauhan kanssa (suurin osa myös blogin) touhuilevan naisen kanssa. Osalla kamera kuuluu olennaisesti myös ammattiin.

Kuvaamisesta on tullut päivittäistä vasta blogin perustamisen jälkeen, eikä erilaiset toiminnat ja säädöt ainakaan meikäläisen muistiin muutoin jääkään. Tunnustan kuvanneeni tähän asti puoliautomaatilla, mutta lauantain jälkeen on menty manuaalisäädöin! Voi olla, että koneen roskakoriin päätyy alkuun melkoiset kasat kuvamateriaalia, mutta harjoitus tekee mestarin... onneksi eletään digiaikaa!

Jennin yksinkertaistetut ohjeet kuvauskalustosta,valkotasapainosta ja kameran muista säädöistä pätevät myös muuhunkin kuvaukseen. Ruokakuvaajalla valovoimainen 50 mm objektiivi olisi paras sekä tukeva jalusta; niillä pärjää heikommassakin valossa, kuten meillä.

Omasta kamerastakin löytyi kaikenlaista uutta (kannattaisi lukea ohjekirjoja!) ja jalustan virityksen jälkeen paneuduttiinkin kuvausjärjestelyihin ja ruoan esillepanoon. Valaistus, sen säätäminen kekseliäin kikoin ja moni muu asia tuli tutuksi. Kokkasimme ryhmissä muutaman annoksen ja kuvasimme lopputuloksen, joita on varmasti yhtä monta kuin oli kameraa.







Vaikka alla oli tukeva hotelliaamiainen ja studiolla saatiin lounasta ja lopuksi vielä nautimme kokkaamiamme ruokia, takki oli jossain vaiheessa melko tyhjä; päivä oli sen verran intensiivistä toimintaa täynnä. Näimme paljon opettavaisia kuvia, myös virheineen, ja joitakin päivän aikana otettuja kuvia analysoitiin. Saimme lyhyen esittelyn myös kuvankäsittelyyn.

Ehkä ensimmäinen stailaus ei ruoan esillepanoineen vielä kovin hääppöinen ole, mutta innostusta ja pyrkimystä parempaan tuli rutkasti.

Hauska oli myös huomata, että vaikka ruokalehtien ja keittokirjojen kuvia on katsellut melko tarkkaan, niin kurssin jälkeen suhtautuminen niihin muuttui tykkään/en tykkää niin paljon-asteikolta kriittisemmäksi ja analysoivammaksi.

Suuret kiitokset Jennille ja assari Sirulle opettavaisesta päivästä! Kiitos muille kurssilaisille; useimpien blogissa olinkin jo entuudestaan vieraillut, nyt oli mukava tavata tekijät juttujen takana!

Syksyllä muuten järjestetään vielä toinen kurssi; suosittelen lämpimästi!





Tässäpä sitten tämän vapun evästys; sämpylää ja pippurijuustoa! Ajattelin keskittyä kuvaamiseen (puhuiko joku siivoamisesta) ja ostaa torilta kevätkääryleitä, vaan olivatkin loppuneet  -nyyh-

Hauskaa vappua kaikille!

P.s. Tässä samassa kurssiliemessä keitetyt Suolaa&Hunajaa, Soul Kitchen, masutoaitemu, Hiidenuhman keittiössä, Siiliparatiisi, Terhin keittiössä, Keittiökameleontti sekä Koemaistaja.



 Edit. Sainpas sittenkin kevätkääryleitä, vappupäivänä. Oikein hyviä, toivottavasti niitä on siellä torilla jatkossakin!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

El Bulli-Cooking in progress


 
Tulipa tilattua kyseinen dvd ja jo kertaalleen katsottua. Katson toistekin, kunhan ehdin, sen verran mielenkiintoinen se oli. Kannessa komeilevat ikärajasuositukset hymyilyttävät; toki Suomen suositus on S eli sallittu, Ruotsi ja Tanska suosittavat 11 vuodesta ylöspäin, mutta Norjassa molekyylikeittiön salaisuuksiin perehtymisen katsotaan olevan haitallista alle 15 vuotiaille.  Voin vakuuttaa, että dokumentti etenee sen verran hitaasti ja pääosin pipertäen, että tuskin on yhtään taaperoa, joka tätä jää tuijottamaan, ja luultavasti täytyy olla jonkinasteinen ruokafriikki tästä innostuakseen. Mitä enemmän tietoa molekyylikeittiön saloista on, sitä enemmän videosta luullakseni saa irti.

Dokumentissa seurataan maailman parhaaksi useita kertoja valitun Espanjan Kataloniassa sijaitsevan ravintolan yhden kauden valmistelua. El Bulli on auki vain kesäkuusta joulukuuhun ja loppu aika tutkitaan ja suunnitellaan laboratoriossa.

Pääpiirteissään ensimmäiset 50 minuuttia kokit testaavat seuraavan sesongin raaka-aineita valmistaen niitä eri tavoin milloin vakuumissa tai ilman, painekattilassa laitettuna, mehustettuna, pikku kipposissa ja välillä maistattavat niitä Ferran Adrialla. Homma vaikuttaa leppoisalta, mutta aistit on harjoitettu äärimmilleen ja välillä teamin jäsenet saavat kipakoitakin kommentteja, eikä mestarille saa antaa mitään, mikä ei maistu hyvältä.

Tuon sesongin menuuseen päätyy öljyvettä, männynversoja, mitä ihmeellisempiä herkkuja maltodekstriinipussukoissa, jotka vapautuvat mauttomasta kotelostaan liemeen dipatessa. Yllättäviä raaka-aineita ja yhdistelmiä, mutta esimerkiksi tavanomaisesta bataatista tehtiin monenlaista viritystä. Annoksen ulkonäkö johtaa usein aistit harhateille; asiakas pyritään yllättämään.

Ferran Adria peräänkuuluttaa avantgardismia, luovaa tunnetta, jotain suurempaa kuin pelkkä hyvä maku; jotain mahtavaa, taianomaista.

Taianomaista on henkilökunnan työskentelykin ravintolan auettua: menu sisältää 35 ruokalajia (lue:suupalaa), joiden nauttimiseen menee noin kolme tuntia. Niinpä tarjoilukin on minuuttipeliä, muutoin ei pysytä aikataulussa! Sesongin alkaessa ruokalistaei suinkaan ole valmis, vaan sitä muutetaan pitkin matkaa. Guru syö säännöllisesti listan läpi järjestyksessä arvioidakseen, kehittääkseen ja tehdäkseen siihen muutoksia.

Lopussa koko menun silmiähivelevä kuvakavalkadi livahtaa hiukan liian nopeasti ja se pitäisikin katsoa hidastettuna. Kuvat ovat todella taidokkaasti otettuja.

Tätä ihmetellessä alan unelmoida lottovoitosta, jonka turvin lähtisin tuonne kokemaan kenties jotain elämää suurempaa, kunnes muistan uutisen, että ravintola on suljettu lopullisesti. Tyydyn katsomaan tämän uusintana, kuten myös Alain Bourdainin makumatkan kyseiseen mestaan You Tubessa (3-osainen); sieltä löytyy muutama muukin ravintolaa käsittelelvä otos.

Luen jälkeenpäin Wikipediasta, että aterian keskihinta oli 250 euroa; ei olisi tarvinnut jättipottia, mutta tuuria pöytävarausta tehdessä; pieneen ravintolaan mahtui vuosittain vain 8000 kävijää.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Lohiconfit,

Noilly Prat kastike, rucolaa , hirssikakkuset ja karamellisoitua fenkolia.

Pääsiäisen aikaan ehti kokkailla muutakin kuin lammasta. Aikaa sitten ravintola Os:ssa nautittu ankan rasvassa haudutettu nieriä jäi kaivelemaan. Öljy korvatkoon linnun rasvan ja jokseenkin noudateltu ohje löytyi Hans Välimäen Koti keittiössä kirjasta, kastikkeineen. Lisukkeeksi halusin fenkolia ja aiemmalta aterialta jäi keitettyä hirssiä, josta muotoilin kakkusia.

Kahdelle

2 hyväkokoista nahallista palaa merilohifileen keskivaiheilta.
Suolaa
Oliiviöljyä ja mietoa öljyä

Kastike
2 salottisipulia
2 dl Noilly Prat –vermuttia
3 dl kalalientä
1.5 dl kermaa
suolaa, pippuria
puntti rucolaa
hirssisuurimoita
parmesaania
fenkoli, ruokosokeria

Suomusta kala, huuhdo ja kuivaa. Suolaa ja laita jääkaappiin seuraavaan päivään tai suolaa reilusti ja jätä pöydälle odottamaan (ohjeet kannattaisi lukea jo päiviä ennen, aina paljastuu yllätyksiä aikataulusta ja muusta, kuten tässäkin).

Kuullota hienonnettu sipuli voissa, lisää vermutti, keitä, kunnes seos on siirappimaista. Lisää kalaliemi ja keitä puoleen. Lisää kerma ja hauduta sopivan paksuiseksi. Siivilöi, mausta.

Kaada reilusti öljyä pienehköön kattilaan, johon kalapalat juuri mahtuvat. Kuumenna rasva 75 asteeseen (mittari rasvassa), ja aseta pyyhityt kalapalat rasvaan ja kypsennä n. 20 minuuttia; kala on vaaleaa, kimmoisaa ja sisältä punertavaa.

Puhdista fenkoli ja leikkaa ohuiksi sopivankokoisiksi suikaleiksi. Kyspennä pannulla voinokareessa, lisää lopussa suolaa, pippuria ja ripaus ruokosokeria. Kääntele.

Keitä hirssisuurimot pakkauksen ohjeen mukaan, valuta, jäähdytä. Mausta suolalla, pippurilla, lisää joukkoon parmesania (maizenaa, oli vähän vetistä). Muotoile pannulle kakkusia, paista voissa.

Kypsennä rucolanlehtiä nopeasti pannulla. Nosta lautaselle, päälle kala, hirssikakkuset ja fenkoli ja kastike.


Olipa muuten hyvää lohta; mehukasta, eikä ollenkaan rasvaisen makuista. Noilly Pratia pitäisi aina olla kaapissa, mutta se pahus ei säily määrättömästi vaan väljähtyy ja etikoituu helpommin kuin muut vermutit.


Pinta ei ollut niin kaunis kuin kirjassa, hiukan koaguloitunutta valkuaista ehti tulla. Sisältä on juuri niin mehukas kuin kuvassa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Salviavoissa paistettua kuhaa

Olisin ostanut ahvenia, mutta ei ollut. Yksinkertaiset lisukkeet tällä kertaa ja tietoisesti kukkakaalipyree kalalle, kun halusin tuota kokeilla. Appelsiininkukkavesi olisi kannattanut unohtaa. Onneksi oli fenkolia.



1 kuhafile/ruokailija
tuoretta salviaa
voita
1 fenkoli
valkoviiniä
1 kukkakaali
maitoa, voita, (appelsiininkukkavettä), sitruunamehua, muskottipähkinää, pippuria

Kukkakaaliohje on uusimmasta GR&V:stä. Pilko kukkakaali useampaan osaan ja laita kattilaan, kaada maitoa niin että peittyy. Keitä kypsäksi. Nostele palaset toiseen kattilaan ja aja sauvasekoittimella hienoksi. Mausta, lisää nokare voita.

Kuutioi fenkoli ja hauduta voissa kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla, cayennella, ripauksella valkosipulia. Lisää loraus valkoviiniä ja hauduta lähes kypsäksi.

Huuhdo ja kuivaa nahattomat kuhafileet, mausta suolalla ja ripauksella valkopippuria. Laita file kerrallaan kohtalaisen kuumalle kuivalle pannulle. Älä pidä levyä täydellä teholla. Kun kala alkaa kypsyä reunoilta; n. 1.5 cm reunoista on vaalennut, lisää reilu kimpale voita ja useampi salvian oksa. Kun voi on sulanut ja alkaa saada väriä, ja alkaa vaahdota, kallista pannua ja lapa voita kalafileen päälle niin kauan, kun kala kypsyy. Välillä pannun voi laskea levylle, jotta voi lämpiäisi uudelleen. Kalaa ei käännetä. Tarjolle nostaessa ylimääräisen voin voi painaa talouspaperilla pois, jos niin haluaa. Suurin osa jää joka tapauksessa pannulle.



Näin paistettuna kala on erittäin mehukasta, pohja on saanut väriä. Ensimmäisessä kuvassa kala ei ole vielä täysin kypsää.



Melkein unohdin kuvata, kalaa tuli jo maistettua. Sipuli on vain rekvisiittaa muuten niin tasavärisessä annoksessa, on liian voimakasta kalalle.  Appelsiininkukkavesi jotenkin korostaa mielestäni kukkakaalin mullan makua, joka muuten on melko mieto, ei kuitenkaan paras lisuke kalalle. Fenkoli on aina hyvää, en ole ennen hoksannut sitä kuutioida näin. Salviaa olisi voinut laittaa enemmänkin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Aamuja nolla!


  

Mikä: Suklaakakku.
Miksi: Tervetulotoivotus omalle armaalle.
Kuka: Tytär.
Apuna: Uusi palkinto-silikonivuoka(nauha) nami-hiireltä, Jokakodin ruutukokki.



Kommentit: Muuntuu moneen muotoon. Magneetit liimaavat tiukasti kiinni leivinpeltiin. Ei vuoda. Helppo. Huippu!



Käyttöohje: Kermavaahdon kera.
Kommentit: Hyvää. Ei liian makeaa. Sydämellä tehty!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäismenu


 

Pitkälti kokkipoikien ohjeilla mennään tämäkin postaus. Meininki oli kyllä tänä pääsiäisenä puuhastella kaikenlaista, mutta yllättäen joku (minä) oli rohmunnut kassikaupalla aineksia, joista riitti kokattavaa useammalle päivälle. Kivaahan se on ollut, ja onnistunutta, sanoisin jopa että erityisen onnistunutta!

Kastikevalintaan vaikutti se, ettei kunnon lihalientä ollut, mutta 2 isoa ja kauniinpunaista paprikaa. Punajuuri couscous taas Food Academyn ohjeella. Juureksissa on edelleen hyvät valikoimat ja jälkiruoaksi jotain suhteellisen kevyttä ja nopeaa.

Pakastimesta sulatin hyvissä ajoin luomulähikaritsan viulun, reilu 2 kg. Kuten karitsan potka, tämäkin suolattiin 20% suolaliemessä, johon kiehautin laakerinlehteä, timjaminoksaa, neilikkaa, maustepippuria, valkosipulia ja annoin jäähtyä. Paisti on sen verran iso luineen, että laakeassa astiassa se ei peittynyt kokonaan kylpyyn vaan sitä piti käännellä tasaisin väliajoin. Pidensin suolausaikaa puoleentoista tuntiin, koko kylvyssä varmasti tunti olisi riittänyt.

Sen jälkeen 80 asteiseen uuniin kiertoilmaan, jos on höyrymahdollisuus, sitä voi laittaa hiukan. Paisti joutui alle kahden tunnin 58 asteiseksi; tässä kohtaa heräsi epäusko ja pidin 62 asteiseksi, yhteensä 2 tuntia. Sitten folioon vetäytymään.

Juuri ennen tarjoilua edellispäivän potkanhaudutuspussin liemen ja voin seoksella glaseerasin paistin grillivastuksen alla 220 asteessa. Tiivis lihaliemi-voiseos käy myös.

Uunijuurekset

Bataattia, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Kuori ja viipaloi tasakokoisiksi paksuhkoiksi tikuiksi. Levitä juuripersilja ja palsternakka uunipellille, sekoita joukkoon tuoretta rosmariinia, timjamia, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä ja paahda 200-220 asteisessa uunissa, 5-10 minuutin jälkeen lisää bataatti, paahda yhteensä 20-25 minuuttia. Juuri ennen tarjoilua lisää kourallinen silputtua tuoretta rakuunaa.

Paprikavoikastike
2 punaista paprikaa
1 salottisipuli
tilkka vettä
nokare lihaliemikuutiosta
muutama timjaminoksa
suolaa, pippuria
3-4 rkl ruskistettua/tavallista voita

Puolita paprikat ja poista siemenet ja valkeat osat. Paahda 220 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Laita muovipussiin vartiksi. Kuoren pitäisi irrota helposti. Soseuta monitoimikoneessa. Hienonna sipuli, kuullota tilkassa voita ja lisää joukkoon paprikasose ja tarvittaessa tilkka vettä. Lisää lihaliemikuution palanen, timjami ja suola. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes paprika on täysin pehmennyt. Paseeraa siivilän läpi. Juuri ennen tarjoilua kuumenna ja vatkaa joukkoon voi, älä keitä enää. Ruskistettua voita olin tehnyt aiemmin, se sopi tähän hyvin.


Punajuuri couscous
Punajuuret kuoritaan ja hienonnetaan karkeaksi monitoimikoneessa. Keitetään punajuurimehussa, mukaan voi laittaa appelsiinin mehun ja kuoriraasteen. Valutetaan. Maustetaan paahdetuilla pinjansiemenillä, persiljasilpulla, (rusinoilla), suolaa ja pippuria unohtamatta. Reilu kimpale voita kuumennetaan joukkoon ennen tarjoilua (laitoin kyllä vähän vähemmän).

Punajuuri couscous oli ihan älyttömän hyvää!


Esillepano nyt on mitä on. 58 astetta olisi varmasti riittänyt, mutta paisti oli rosee vielä näinkin, ja mukavampi syödä seuraavina päivinä. Paprikakastike toimi mielestäni hyvin myös lampaalle, ei ollut liian voimakas. Ihmettelin poikkeuksellista ylivalotusta kuvissa (piti käsitellä tummemmaksi), mutta vaikka lautanen on lämmitetty, ruoka jäähtyy kuvatessa, piti päästä syömään. Jälkeenpäin huomasin, että kameran valintakiekko oli liikahtanut. Asetukset pitäisi aina tarkistaa ennen kuvausta!


Kaikki meni. Siitä huolimatta, täydellä vatsalla:

Hedelmäsabayon
½ hunajameloni
1 päärynä
1 mango
½ dl viiniä; esim. tilkka limoncelloa ja loppu kuivaa valkoviiniä
2 rkl tomusokeria
½ tl vaniljasokeria
4 keltuaista

Kuori ja kuutioi mango ja päärynä, tee hunajamelonista palloraudalla palleroita. Laita jälkiruoka-astioihin.

Laita loput aineet metallikulhoon ja vispaa kiehuvan vesihauteen päällä, varo, ettei keltuainen kokkaroidu. Lisää hedelmien päälle.


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Ylikypsä lampaanpotka on parasta!


-Savoijinkaali-siitakepedillä, vihreää parsaa, beurre blanc.

Sainpa taas ammattilaisten oppia lampaan valmistukseen Food Academyssä. Kannatti herätä! Rosendahlin Mikon makumatkaillessa jossain päin maailmaa kokit Janne Tirri ja Simo Pasanen pistivät parastaan jakaessaan parhaat vinkkinsä karitsan valmistukseen lisukkeineen! Käsittelimme lampaan fileet, paistoimme ja kypsensimme ne uunissa juuri parhaimmilleen sisälämpömittarin näyttäessa 52 astetta. Oli herkkua! Kotiin viemisiksi oli valmiiksi suolattu ja vakumoitu lampaan potka, reseptiikka mukaan lukien oivat lisukkeet ja aimo annos muuta tietoutta, mitä vaan älysi kysyä.

Kotioloissa potkan voi suolata 20 % suolaliemessä, johon on kiehautettu hiukan mausteita, esim. valkosipulia, laakerinlehteä, maustepippuria, timjamia. Jäähtyneessä liemessä potkaa uitetaan noin 40 minuuttia. Potkan voi sitten kypsentää mausteliemessä (suolaton) uunissa miedossa lämmössä yön yli. Leivinuunin jälkilämpö toimisi mainiosti.

Itse kokeilin kypsentää vakumoidun lihan vesihauteessa sous videe-tyyliin tavallisessa uunissa. Otin lihan vakuumista ja maustoin parilla teelusikallisella karkeaksi pilkottua valkosipulia, muutamalla maustepippurilla, parilla laakerinlehdellä ja muutamalla timjamin oksalla. Laitoin kaikki aineet vakumointipussiin ja teelusikallisen öljyä perään ja pussi vakuumiin.


5 l kattilaan laitoin 3-4 l kiehuvaa vettä, potkapussin ja eikun uuniin. Lämpömittari on välttämätön tässä touhussa. Alkuun uunin lämpötilaa joutuu säätelemään välillä 100-150 astetta, jotta veden toivottu 80 asteen lämpötila saavutettaisiin. Lopulta 130 astetta piti veden tasaisena 80 asteessa. Unohdin ottaa kiertoilman pois, sitä ei olisi tarvittu. Vettä haihtui, mutta ei liikaa. Potka oli hauteessa 8 tuntia. Tällä menetelmällä saisi olla pidempäänkin. 

Päätin tarjota lisäksi vihreää parsaa, savoijinkaalia ja siitakesieniä. Kastikevalinta lähti parsoista; vaalea voikastike beurre blanc, jonka ohjeeseen otin mallia hs:n sivuilta (muutamin muutoksin). Tästä annoksesta riittää 2-3:lle.

1 potka valmistettu edellä kuvatulla tavalla
½ savoijin kaalia
1 rasia siitakesieniä
pieni kourallinen pinjansiemeniä
2-3 vihreää parsaa/ruokailija

Beurre blanc
½ dl vaaleaa balsamiviinietikkaa
2 dl kuivaa sauvignon blanc-valkoviiniä
2 salottisipulia
muutama timjaminoksa
½ dl kuohukermaa
100 g suolatonta voita
suolaa, pippuria, cayennepippuria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna etikka ja keitä, kunnes jäljellä on vain tilkka. Lisää viini ja sipuli, hauduta, kunnes jäljellä on pari ruokalusikallista. Siivilöi liemi. Anna jäähtyä ja lisää kerma. Seos paksuuntuu. Juuri ennen tarjoilua lämmitä seos ja vatkaa joukkoon kylmä voi. Älä keitä. Mausta.

Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla. Ruskista sienet öljytilkassa ja nosta sivuun, mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä savoijinkaalisuikaleet voissa kuullottaen, lisää lopuksi sienet ja pinjansiemenet.

Keitä parsat al dente, mausta suolalla.

Poista liha pussista, luun pitäisi irrota nostamalla. Erottele lihat annospaloiksi. Kokoa annos lämmitetyille lautasille ja nauti.

 

Voi että oli hyvää! Kirpeähkö mutta samettinen kastike sopi oikein hyvin myös lihalle, puhumattakaan kasviksista. Liha oli oikein mureaa ja sopivasti suolaista, mausteet olivat mukavasti antaneet makua vakuumipussissa. Pari lisätuntia ei olisi yhtään haitannut. Ja huomenna lampaanpaistia; mitenkähän siitä saa vielä parempaa?

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pupujen pääsiäisajot; keksejä keksejä

Tämän pääsiäisen pupuralliin oli ennätysmäärä osanottajia. Ilma suosi jo perinteeksi muodostunutta Pupulaukkaa, jota on järjestetty ainakin 80-luvulta lähtien, tiesi kertoa eräs osallistuja. Itse pääsin paikalle ensimmäistä kertaa.



Mutta mutta; mitä ihmeen pilkkukuumetta on liikkeellä? Onko kyseessä kilpa-asu vai  väritys-harhautus, kun kevät on jo pitkällä, eivätkä puput ole vielä vaihtaneet kesäkarvaan?



Tämä katsomosta bongattu perhe on pukeutunut parhaimpiinsa, solmio hehkuu kevän muotiväreissä. Tyttäret vilkuilevat kiinnostuneita seuraavan lähdön kilpailijoita. Äitipupu taitaa jo miettiä kuinka laittaa pääsiäisen parempi päivällinen.



Pari vanhaa ja arvokasta katsojaa.



Maalisuoralla käy kiivas taisto. Kas, kaksi normipupua on kiilannut kymmenen parhaan joukkoon.



Viime metreillä ennakkosuosikki kellahtaa nurin! Voiton vie kovalla rutistuksella nuori ensikertalainen.



Palkinnon jakaa tyylikäs ja omanarvontuntoinen herrasmies. Missä ihmeessä olen nähnyt hänet aiemmin?



Lisää pupuja. Muutamia kuvia pääsiäiskekseistä, pitkän postauksen lopussa ohjeet, jotka Keksit ja Kahvihetkiä kirjojen ohjeita mukaillen.



Sapluunat on leikattu kirurgin veitsellä muovitaskun muovista. Maalaus pikeerin päälle elintarvikeruiskumaalein. Kuvion idea lainattu Sweet Sugar Bellen blogista.



Kissoja. Pikeerin tein kuivatusta valkuaisesta, joka tekopäivänä oli sopivan paksua mutta yllättäen seuraavina päivinä liian ohutta, lopputulos oli paikoitellen epätasainen ja ei niin siisti.





Valmiita pussukoita pääsiäisterveyhdykseksi lapsille ja muutamalle aikuisellekin.



Suklaakeksit
220 g vehnäjauhoja
13/4 tl leivinjauhetta
30 g kaakaojauhetta
90 g voita paloiteltuna
1 kevyesti vatkattu kananmuna
110 g fariinisokeria ja kookossokeria
3-4 rkl vaaleaa siirappia

Sekoita kuivat aineet yhteen, lisää joukkoon voi, sen jälkeen muna, sokerit ja siirappi ja sekoita tasaiseksi. Kääri tuorekelmuun ja laita kylmään.

Lämmitä taikinaa hetki käsissä ja kauli varovasti kevyesti jauhotetulla pöydällä paksuhkoksi levyksi; taikina murenee helposti. Ota muotilla kuviot ja siirrä varovasti pellille. Paista 180 asteessa 8-10 minuuttia.

Marsipaanikeksit
tee kaksi taikinaa:
100 g marsipaanimassaa keltaista, toiseen taikinaan vihreää
120 g voita
4 dl vehnäjauhoja
13/4 dl tomusokeria
2 keltuaista
2 tl vaniljasokeria
elintarvikeväriä, keltaista , toiseen taikinaan vihreää

Leikkaa marsipaani pieniksi paloiksi, ja vaahdota voin kanssa kuohkeaksi. Siivilöi päälle jauhot ja tomusokeri, lisää keltuaiset, vaniljasokeri, tilkka elintarvikeväriä ja vaivaa taikinaksi. Kääri kelmuun ja laita kylmään. Menettele samoin kuin suklaakeksitaikinan kanssa; tämä taikina vaatii vähän enemmän jauhoja kaulintavaiheessa ja kekseistä saa ohuempia. Paista 180 asteessa noin 8 minuuttia, vähempikin saattaa riittää. Tarkkaile paiston aikana ja käännä peltiä puolivälissä tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Keksien ei tarvitse ruskistua.

Koristele pikeerillä ja nonparelleilla. Kangasrusetit on kiinnitetty ohuella kaksipuoleisella teipillä (askartelukaupoista).

Hauskaa ja pupurikasta pääsiäistä kaikille!



maanantai 2. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen terveellisempi kääretorttu?

Nimittäin jos mämmi on terveellistä? Soijahan on terveellistä ja muodikasta, ja hedelmäsokeri on tavallista sokeria terveellisempää, ja sitä tarvitsee laittaa vähemmän. Ja ruishiutaleet.

Rukiinen kääretorttu mämmi-soijarouhemoussella

Taisi olla Hs:n ohjeita, jonka löysin, ja vähän muuttelin.Valmistusvaiheessa muistin, että ohjeeseen tarvitaan ruiskorppujauhoja, mutta unohdin niitä ostaa. Silmiin osui ensimmäisenä leipäkoriin unohtunut pussi tummaa soijarouhetta; miksikäs ei ? Hedelmien sijaan voi hyvin käyttää marjoja.


5 munaa
vajaa dl hedelmäsokeria (tai reilu dl tav. sokeria)
reilu 1 dl ruishiutaleita
1.5 dl vehnäjauhoja
1.5 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri (vinkki: kuumalla vedellä pestyssä metallikulhossa vaahtoutuvat paremmin, muista kuivata), sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nuolijalla varovasti joukkoon. Levitä voidellun leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 180 asteessa (kiertoilma) 7-10 minuuttia.

Sirottele leivinpaperille reilusti kookoshiutaleita ja kumoa kypsä torttu sille. Anna jäähtyä.

Täyte:
2.5 dl flora vispi tai kuohukermaa
1 tlk sitruunarahkaa
1 dl tummaa soijarouhetta (alkuperäisessä ohjeessa ruiskorppujauhoja)
½ dl hedelmäsokeria (tai vajaa dl tav. sokeria)
1 dl mämmiä
sitruunan/limetin mehua 3 rkl
1 kypsä mango
½ kypsä papaija

Kuori ja paloittele hedelmät pieniksi kuutioiksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sitruunarahka ja sitten mämmi sekoittaen. Lisää korppujauhot/soijarouhe sekä hedelmäpalat, mausta sokerilla ja sitruunamehulla. Levitä kääretorttulevyn päälle ja kääri rullalle, saumapuoli alaspäin. Sirottele kaakaojauhetta pinnalle.


Kuva oli niin kamala, että piti rajata. Torttu hupeni työkavereiden parempiin suihin alta aikayksikön, vaikkakin kommentteja erikoinen, ei-tavallinen, mielenkiintoinen tulikin. Itse kyllä tykkäsin, selvästi keveämpi ja vähemmän makea mämminmakuinen pääsiäisherkku, menisi pelkkänä moussena jälkiruokana.


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Ei mitään angry birdsejä

vaan paljon pääsiäistipuja! Tänä aamuna herättyä keittiö oli pienten oranssinokkaisten tipujen valtaama. Kyllä tiputkin vaikuttivat yllättyneiltä; kellottivat selällään kuin vastasyntyneet. Osa näytti vielä nukkuvan, osalla oli silmät ymmyrkäisinä ja toiset vaikuttivat vähän harmistuneilta. Hassua, miten erinäköisiä voivat tiput olla. Onkohan tämä pääsiäispupun tekosia?



Tarvikkeet:
valkosuklaakuorrutteisia manteleita
musta elintarviketussi
paksua pikeeriä tai tomusokerivesiseosta oranssiksi värjättynä



Idea on kopsattu amerikkalaisesta Sweet Sugar Belle-blogista.



Aurinkoista palmusunnuntaita kaikille!