keskiviikko 29. toukokuuta 2013

No ne banaaniletut

Siellä täällä on putkahdellut postauksia banaaneista ja letuista. Vaikka olen kovin kokeilunhaluinen, en useinkaan ole ensimmäisten joukossa rummuttamassa uusista ideoista, lieneekö hitauttani. Myönnän, etten ole vieläkään tehnyt avokadopastaa. Ei ole hotsittanut. Sen sijaan banaanijäätelö on jo testattu ja banaaniletut. Tosin universumin yksinkertaisinta reseptiä piti vähän hämmentää. Nimittäin ensimmäisten lettujen jälkeen teki mieli astetta kuohkeampia lettusia, vähän kuin ameriikan pannukakkuja. Päätin testata, toimiiko leivinjauhe, jos taikinassa ei ole jauhoja. Kyllä letuista tuli minusta kuohkeampia, liekö sitten leivinjauheen ansiota. Ja kun lettupannuni on jo viime vuosituhannella hautautunut varaston syövereihin, keksin valaa taikinan piparimuotteihin. Mikäpä mukavampaa, kuin yllättää rakkaansa sydämellisillä aamiaisletuilla.



Banaaniletut

2 banaania
2 kananmunaa
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus vaniljaa

voita paistamiseen

Laita kaikki aineet blenderiin ja aja kuohkeaksi taikinaksi. Voitele metallisten piparimuottien sisäreunat. Lämmitä paistinpannu ja laita sille nokare voita. Kun voi on sulanut, laita piparimuotit pannulle ja kaada niihen taikinaa. Kun pinta on hyytynyt, irrota taikina muotista veitsellä pyöräyttäen ja käännä letut ja paista vielä toiselta puolen. Tarjoile tomusokerin ja vaikkapa hillon kera tuoreeltaan, nämä eivät tykkää seisottamisesta.



torstai 23. toukokuuta 2013

Focca irti!

Muutama päivä sitten maisteltiin Toscanan viinejä. Tavaksi on tullut leipoa jotain tarjottavaa; varsinkin hapokkaat punaviinit kaipaavat ainakin lopunpana iltaa palan painiketta. Chiantien kanssa leipä on ilman muuta italialaista.

Focaccia on litteä vuokaan paistettu leipä, joka kohotuksen jälkeen voidellaan oliiviöljyllä, päälle ripotellaan suolaa ja yrttejä. Päälle painettaviin koloihin voi upottaa vaikkapa oliiveja tai aurinkokuivattuja tomaatteja. Alkuperäinen resepti saattaa olla etruskien, muinaisten italialaisten kehittämä, nykyisin se mielletään ligurialaiseksi ruoaksi.

Hyvän leivän valmistus on kiehtovaa. Mukavaa olisi tehdä aina juuri, jolla leipään kuin leipään saa makua ja rakennetta, mutta useinkaan niin monen päivän suunnitelmallisuutta ei tule harrastettua. Ilman juurta taikinaan saa reippaasti lisää luonnetta kohottamalla joko taikina sinällään tai leiviksi muotoiltuna vähintään yön yli kylmässä. Niin halusin tehdä myös focacciani, ja vinkkiä löysinkin Kinuskikissalta.  Focaccia on helppo ja nopea valmistaa, eikä taikinaa tarvitse juurikaan vaivata. Taikina on löysä ja kohoaa viileässä vähintään kaksinkertaiseksi, samoin vuokassa. Omani tein laittamalla puolet durumjauhoja ja puolet puolikarkeita vehnäjauhoja. Lopussa lisättävän valkoviinin korvasin siiderillä ruuanlaittoviinin puutteessa ja toimi loistavasti. Kovin eksoottista esanssisiideriä ei kannata tähänkään piilottaa, mutta puolikuiva ja miedonmakuinen siideri ajaa hyvin asiansa, miksei voisi kokeilla myös kivennäisvettäkin. Tämä taikina on niin löysää, että se tarttuu käsiin. Öljytyin käsin taikinan saa paineltua vuokaan. Pellin sijaan kannattaa valita noin 30x 25 cm korkeareunainen vuoka, silloin leivästä tulee korkea ja kuohkea. Kuvan leipä on tehty tupla-annoksena kahdessa vuoassa. Oliiviöljyä, kuten suolaakin, saa ripsutella päälle mukavasti, sillä ne antavat leipään makua ja oliiviöljy myös rapsakoittaa pinnan.

Focaccia

25 g tuoretta hiivaa
5 dl kylmää vettä
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria (jos siideri on makeaa, sokeri jätetään pois)
11 dl vehnäjauhoja, puolet durum, puolet puolikarkeita
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai siideriä

päälle:
1/2 dl maukasta öliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
merisuolaa/sormisuolaa

Liota hiiva veteen. Lisää jauhot ja suola, sekoita. Lisää öljy ja lopuksi siideri. Sekoita hyvin. Laita kannella tai kelmulla peitettyyn reilunkokoiseen astiaan jääkaappiin/kylmiöön vähintään yön yli, korkeintaan vuorokaudeksi. Taikina kohoaa reilusti. Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja voitele paperi oliiviöljyllä. Painele taikina kasaan ja levitä vuokaan. Peitä kelmulla ja anna kohota kaksi tuntia. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen (kiertoilma), pirskottele oliiviöljy leivän päälle ja painele leipään sormilla kuoppia. Ripottele suolaa ja hienonnettua rosmariinia. Paista n. 20-25 minuuttia, kunnes leipä on kauniin vaalean ruskea ja kypsä.


Focaccia pitää ehdottomasti nauttia tuoreeltaan, seuraavana päivänä rakenne on jo tiivistynyt eikä makukaan ole niin hyvä. Loistava leipä salaatin kaveriksi, noutopöytään, piknikille...



Ihan kelpo Chiantien jälkeen luvassa oli vielä bonusviini, miellyttävän pehmeä, tasapainoinen, tamminen, elegantisti kirsikkaa  ja kukkaisuutta ja vähän nahkaisuuttakin taisi olla rubiininpunaisessa jalossa juomassa; tähän ihastuin, tätä pitää ehdottomasti hankkia! Samaa mieltä koko raati: viini keräsi parhaat pisteet. No, viiniksi paljastui supertoscanalainen: rypäleet 80% sangiovese, 15% cabernet sauvignon ja 5% cabernet franc. Klassikko, Tignanello 2009, 68 euroa...
Taitaa jäädä ostamatta. Mutta ihanaa, kun sain maistaa!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Jälkivappu ja -äitienpäiväkin

Saarivaltiossa ei juhlita vappua kuten meillä, joten nuorison vappukarkelot jäivät väliin. Niinpä tahdoin (tavoistani poiketen) paistaa munkkeja kaupan kotisiman kyytipojaksi kotiutuneille. Täytetyt pikkumunkit ovat minusta huomattavasti herkullisempia kuin isot rinkelit, eikä niihin juurikaan enempää aikaa mene.
Munkit kannattaa paistaa laakeassa, isohkossa kattilassa ja öljyä, joko paistoöljyä (auringonkukkaöljyn, palmuöljyn ja rypsiöljyn sekoitus) tai rypsiöljyä, kannattaa laittaa sen verran, mieluiten parikin litraa, että öljyn lämpotila pysyisi mahdollisimman vakiona. Lämpömittari on helpoin tapa varmistaa rasvan lämpötila paiston aikana ja se on muutenkin erittäin käyttökelpoinen väline myös kotikeittiössä.

Tein täytteeksi vaniljakreemiä, creme patissiereä. Ohjeella tuli sen verran imelää kreemiä, että vähensin munkkitaikinan sokerin määrää puoleen. Kardemummaa halusin reilusti taikinaan. Ohje on tekemilläni muutoksilla. Creme patissiere, sakea vanukastäyte, on monikäyttöinen perustäyte, joka käy esimerkiksi hedelmätorttujen täytteeksi ja muunneltuna vaikkapa tuulihattujen sisään. Täytteen voi tehdä edellisenä päivänä.
Taikinasta tulee 50 pientä munkkia. Taikinan voi hyvin tehdä kylmään maitoon ja voihin, ja antaa kohota rauhassa kaksinkertaiseksi, pari kolme tuntia. Munkit voi kohottaa vaikkapa hiukan lämmitetyssä uunissa.

Creme patissiere

450 g maitoa (4.5 dl)
50 g kermaa  (0.5 dl)
1 vaniljatanko
3 keltuaista
30 g maissitärkkelystä
150 g sokeria

Laita maito ja kerma kattilaan, halkaise mukaan vaniljatanko ja siitä kaavitut siemenet. Kuumenna lähes kiehuvaksi ja jätä maustumaan vähintää vartiksi. Vatkaa sokeri,keltuaiset ja maissitärkkelys vaaleaksi. Kuumenna kermamaito kiehuvaksi ja vatkaa ohuena nauhana sokerikeltuaisseokseen. Kaada seos takaisin kattilaan ja kypsennä sekoittaen, kunnes seos on paksua kiisseliä. Siivilöi ja anna jäähtyä. Laita pursotinpussiin, jossa on munkintäyttöön sopiva tylla.

Pikkumunkit

2.5 dl maitoa
1/2 pkt hiivaa
1/2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
1 muna
n. 6.7-7 dl vehnäjauhoja
100 g voita kuutioituna

Sekoita hiiva ja sokeri kylmään maitoon. Sekoita joukkoon kananmuna ja suola. Lisää lähes kaikki jauhot sekä muut aineet paitsi voi ja vaivaa. Lisää loputkin jauhot ja vaivaa kymmenisen minuuttia (yleiskoneella). Lisää voi ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Jätä kohoamaan liinan tai kelmun alle.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, kauli se n. 2 cm paksuksi levyksi ja ota sopivalla pyöreällä muotilla pyörylöitä pellille. Kohota puolisen tuntia. Munkit näyttävät vielä pieniltä, mutta ne kohoavat vielä reilusti paistettaessa.
Lämmitä öljy kattilassa, 180 astetta on sopiva lämpötila. Omassa paistossani lämpö jäi alle sen, n. 175 tai alle. Kuuma öljy ruskistaa munkit hyvin nopeasti, eikä pikkumunkit minusta ehtineet kypsyä kunnolla sisältä, joten annoin lämpötilan pudota. Todennäköisesti, näinjälkeenpäin ajatellen, öljy oli oikean lämpöistä; mittarilla oli pohjakosketus ja pohjan lämpötila lienee pintaa kovempi. Nostele munkit reikäkauhalla öljyyn, parissa minuutissa alapinta on kauniin kullanruskea. Käännä ja paista toinen puoli samoin. Valuta talouspaperin päällä ja työnnä tylla munkin sisään ja purista pieni määrä täytettä munkin sisään. Pyörittele sokerissa ja nautiskele.


Tyllan avulla munkin täyttäminen onnistuu helposti. Munkkimuotiksi käy mikä tahansa sopivan kokoinen pyöreä esine.



Ihan näin paljon täytettä ei tarvitse laittaa; täyte nimittäin loppui kesken ja kymmeneen viimeiseen munkkiin laitoin lemon curdia.


Hiukan myöhästyneeksi äitienpäivälahjaksi sain tuliaisia Notting Hillin antiikkikaupasta Lontoosta. Ihastuttavia!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Tähti tähdistä kirkkain!

Klassista eleganssia ja intohimoista tangoa argentiinalaisittain. Kirsi Rissanen ja Tempo GlamouR. Niin upea konsertti, että sen ei olisi toivonut loppuvan! Iloa, surumielisyyttä, tunteenpaloa, draamaa!


Idea tällaisesta koristeesta kyti jo pidempään, onneksi ehdin sen toteuttaa. Lasikuvun alla figuuri säilyy pölyyntymättä. Vanha lautanen löytyi kirpputorilta.


Laulajattaren esiintymisasun frilla sopii tangon pyörteisiin. Glamourin kruunaa turkispuuhka.
 50 eriväristä ruusua peittää laattalattian.


Juhlapuvussa täytyy olla laahus. 


Koriste on elintarvikegeelivärein värjättyä sokerimassaa ja marsipaania, tukena ainoastaan muutama pätkä spagettia. Helmet, korvakorut ja puvun yläosan reunus nonparelleja. Vähän kimalletta ja glitteriä sekä muutama hopeatähti.

Lämpimät onnittelut ja sydämelliset kiitokset ikimuistoisesta konsertista vielä kerran!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ihan paras brownies jyrkällä kalliolla!

Tässä jokin aika sitten sain kutsuttua itseni :) viskinmaisteluiltaan. Alue ei ollut täysin tuntematon, eikä varsinkaan single malt-viskien luvattu maa Skotlanti. Silti voin vain yllättyä, kuinka paljon erilaisia makuja ja tuoksuja viskit voivatkaan sisältää. Varta vasten hankituista nosing-laseista aromit tulevat ihan toisella tavalla esille. Tilkka vettä tuo aromit esille ihan uudella tavalla. No, tästä aiheesta riittäisi niin paljon kerrottavaa, mutta tärkeitä olivat myös tarjoilut. Erilaisten viskienkin kanssa voi löytää makupareja ruuasta. Illan aikana totesimme, miten mm. kylmäsavulohisalaatti sopii hyvin savuisten viskien kanssa. Sherry-tynnyrissä kypsytetyn ja japanilaisen Hokusu-viskin kanssa skotlantilaiset cheddar-juustot toimivat loistavasti, kun taas hedelmäiset viskit olivat omiaan suklaisten ja makeiden herkkujen kanssa.
Emäntä oli pannut parastaan ja pöytä notkui herkkuja. Mm. savulohiperunasalaattia, broilerisalaattia ja viskitorttua. Kannoin korteni kekoon tekemällä tiramisua ja elämäni parasta browniesia, jonka maustoin tilkalla viskiä. Ohje on n. 20 x 35 cm vuokaan. Suluissa on määrät pienempään paistokseen, jonka tein toisella kertaa, hiukan vaaleammasta suklaasta, jolloin laitoin enemmän kaakaojauhetta. Leivinpaperilla vuoratun astian koko ei ole niin tarkka, tortun paksuus vain vaihtelee. Browniesin tulee olla pehmeää ja kosteaa, haastavinta varmaan onkin ottaa se uunista oikeaan aikaan. Liika kypsennys saa aikaiseksi suklaakakun. Paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana; browniesin pitää olla keskeltä vielä hyllyvä uunista pois otettaessa. Viskin voi jättää hyvin pois, se kuitenkin antaa suklaaherkkuun oman kivan makuvivahteensa. En tiedä, onko oikeaoppista vaahdottaa browniestaikinan munat ja sokeri, mutta ainakin näistä tulee hyviä.

Brownies

5 munaa (3)
240 g muskovadosokeria (240)
240 g sokeria (-)
340 g voi (175)
240 g tummaa suklaata (180)
100 g vehnäjauhoja (50)
20 g kaakaojauhoa (30)
1/2 dl viskiä (1/4)
pinnalle pekaani- tai saksanpähkinöitä 1-2 kourallista

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi kattilassa, anna hiukan jäähtyä. Lisää suklaavoimassa vaahtoon sekoittaen. Lisää kuivat aineet siivilöiden ja lopuksi loraus viskiä. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratun vuokaan ja ripottele karkeaksi rouhitut pähkinät. Paista 160 asteessa (kiertoilma) n. 30 minuuttia, pienempää annosta 17-20 minuuttia.


Leivinpaperin päällä paistettu brownies on helppo nostaa pois vuokasta ja leikata paloiksi.


Juuri niin ihanan suklainen ja mehevä; tätä syö helposti liian monta palaa! Brownies säilyttää kosteutensa monta päivää ja sen voi hyvin tehdä etukäteen.



Illan maistellut. Osa maistoi viskejä ensimmäistä kertaa, siksi kattava perusvalikoima eri tyyppisiä viskejä; neljä vasemmanpuoleista. Kaksi oikealla joukon helmiä. Skottiviskit kypsytetään yleensä amerikkalaisissa tammitynnyreissä, pienempi osa kalliimmissa sherrytynnyreissä, mikä maistui upeasti Aberloressa.  Japanilaisten laatuviski oli piristävän erilainen ja nousi illan voittajaksi aavistuksen savuisella mäntymetsäisellä ja päärynäisellä olemuksellaan. Näitä otetaan todella pieni tilkkanen lasiin ja ensimmäiset 10 minuuttia vain haistellaan.
Viinipruuvin ohella todella mielenkiintoinen alue! Illan loistava alustus viskin valmistuksesta ja eri viskeistä herätti kiinnostuksen oppia lisää. Osa viskien nimistä juontaa valmistuspaikkaan, osalle nimet on keksitty. Enpä tiennyt, että Talisker tarkoittaa jyrkkää kalliota tai että Glenfiddich on hiljaisuuden laakso.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Rakas klassikko


Tuulihatut ovat nousseet taas suosikeiksi monen (kymmenen) vuoden hiljaiselon jälkeen. 70 -ja 80 -luvuilla niitä tarjottiin jokaikisessä juhlapöydässä milloin suolaisena, milloin makeana. Luullakseni jokainen emäntä osasi taikinansa. Sitten ne näyttivät - ainakin minusta - häviävän buffetvalikoimista. Pakastettuina niitä on kaupan; sanotaan, että ne ovat hankalia valmistaa.
Katsotaanpa, mitä Julia Child sanoo kirjassaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet: "Samoin kuin bechamel-kastike on myös tuulihattutaikina nopea- ja helppotekoinen. Tuulihatuissa ei voi epäonnistua!"
No ehkä liika itsevarmuus ei kannata, kaikessa on aina epäonnistumisen mahdollisuus, mutta kyllä tuulihattutaikina on yksi simppeleimmistä: vettä tai maitoa, voita, vehnäjauhoja, mausteita (suola, sokeri) ja kananmunia. Julia kiteyttää olennaisen: "Tuulihattutaikina on vain hyvin sakea valkokastike, johon sitten vatkataan munia." Tuulihattutaikina oikeastaan muuntuu perunasoseella jatkettuna gnoccheiksi. Suosittelen Julia Childin oppeihin tutustumista; varsinkin kappaleiden johdanto-osien oivallukset yksinkertaistavat monet alkuun monimutkaiselta tuntuvat asiat.
Tuulihattutaikina, choux pastry, pate a`choux (pahoittelen erikoismerkkien puutteita) on monikäyttöinen; se piiloutuu toinen toistaan hienomman erimuotoisen ja -täytteisen leivonnaisen taakse: eclairs, crullers, beignets, profiteroles, Paris Brest, croquembouches, St. Honore kakku ja niin edelleen. Ja onpa friteerattavat churrotkin tuulihattutaikinasta. Gougereleivoksia syntyy, kun taikinaan lisätään
juustoraastetta.


Taikinoissa on pieniä variaatioita, alla oleva ohje on helppo muistaa. Nesteeksi käy vesi tai maito. Parhaita tuulihatut ovat samana päivänä; pinta on rapea ja sisusta pehmeä, mutta ilmava. Tuulihatut voi pakastaa joko ennen tai jälkeen paiston. Suosittelen ensimmäistä ja paistamaan hetken sulatuksen jälkeen, puolijäisinä. Käytän normaalisuolaista voita, ja lisään silti hyppysellisen suolaa ja noin teelusikallisen sokeria makua antamaan; sokeri ei haittaa, vaikka täytteet olisivat suolaisia. Paksupohjainen teräskattila on mielestäni paras, pohja pitää lämpöä ja kattilan tapahtumat näkee paremmin kuin tummassa teflonkattilassa. Muovinen sekoitin (kuvassa) ei ole toimiva: paksu taikina vaatii tukevan, mieluiten puisen sekoittajan.
Kananmunat saa parhaiten vatkattua taikinaan sähkövatkaimella.
Monen mielestä pursotinpussien käyttö on työlästä. Minusta ne nopeuttavat niin ruuanlaitossa kuin leivonnassakin. Pursottamalla pellin saa täytettyä nopeasti, kun taas lusikoiden sitkeä ja tarttuva taikina on vaikea saada kauniisiin kekoihin. Alla olevan kuvan pusseja saa lähes joka kaupasta ja mukana olevat muovityllatkin ovat käyttökelpoisia. Pursotinpussi kannattaa laittaa kannuun tai vastaavaan täyttämisen helpottamiseksi. Ja täytekin on helpointa pursottaa.

Tuulihattutaikina

2.5 dl vettä tai maitoa
115 g voita
ripaus suolaa
1 tl sokeria
140 g (2 reippaahkoa desiä) vehnäjauhoja
4 isoa kananmunaa



Kuumenna voi ja vesi niin, että voi sulaa ja seos kiehahtaa. Kaada jauhot kerralla joukoon ja katkaise virta. Sekoita voimakkaasti 1-2 minuutin ajan, kunnes kaikki jauho on sekoittunut ja taikina irtoaa kattilan reunoilta ja pohjaan tarttuu ohut kerros. Paksupohjainen kattila pitää lämpöä, jos pohja on ohut, pienennä levyn tehoa ja laita kattila välillä takaisin levylle. 


Kumoa taikina kulhoon, mielellään metalliseen. Näin ei tarvitse odotella kattilan jäähtymistä. Lisää kananmuna yksi kerrallaan, pienellä teholla, ettei taikina roisku ympäriinsä. 


Ensimmäisen kananmunan jälkeen taikina on hyvin ryynimäinen.


Kolmannen kananmunan jälkeen taikina alkaa muuttua elastiseksi ja kiiltäväksi.


Viimeisen munan jälkeen taikina on sileää, sitkeää ja pyrkii nousemaan vispilöiden varsiin.



Omassa uunissani parhaaksi paistolämmöksi on osoittautunut 180 astetta kiertoilmalla. Hiukan koosta riippuen paistoaika on 20 minuuttia. Uunin suuluukkua ei saa avata ennen kuin lopumpana paistoa. Mikäli uunissa, kuten meillä yleensä, on lasiluukku, uuniin voi kurkistella lasin läpikin. Toki alkuun oman uunin paistolämmön ja ajan kanssa pitää säätää. Kannattaakin paistaa koe-eränä pari tuulihattua.


Kun tuulihatut ovat saaneet hiukan kullankeltaista väriä, eikä niiden pinnalla näy enää kiehuvan vesipisaroita, ne alkavat olla valmiita. Kuvassa tuulihattujen pinnalla on vielä pisaroita, joten ne eivät ole vielä valmiita.


Ensimmäisen kuvan tuulihatut on pursotettu v:n muotoon ja halkaistu ja keskelle on pursotettu kermavaahto-tuorejuustoa. Mustikan sijaan voi laittaa mansikan tai vadelman. 




keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Yksinkertaisen täydellistä paahtopaistia

Vaikka pitäisikin hehkuttaa ihanaa parsaa ja parsarisottoa, voiton vei paisti! Vaikka nykyisin entistä enemmän tykkään laittaa kasviksia ja tietysti kalaa, on pakko myöntää, että tällä kertaa liha oli niin mureaa ja maukasta, että risotosta ei tullut mitenkään mieleenpainuvaa.
Yksinkertaiset asiat ovat yleensä niitä parhaita. Paahtopaisti ja suolaa. Ei muuta.
MasterChefin ensimmäisen kauden Mikan paahtopaisti oli tässä päivänä eräänä niin hyvää, että sitä oli pakko kokeilla: lihasta tuli niin yltiömureaa ja maukasta, että saatoin syödä sitä muutaman siivun liikaa.

1 kg naudan paahtopaisti
lihalämpömittari
suolaa

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Poista kalvot. Lämmitä uuni 120 asteeseen (kiertoilma). Laita lämpömittari paksuimpaan kohtaan ja liha vuokassaan uuniin, kunnes mittari näyttää 54 astetta. Omassa uunissani tämä otti osapuilleen puolisen tuntia. Anna paistin levätä rauhassa. Ota lihan pintaan väri kuumalla ja kuivalla pannulla (parilapannu). Nosta lepäämään ja ripottele joka puolelle reipas suola. Valmista samalla haluamasi lisukkeet ja leikkaa lihasta ohuita siivuja. Liha toimii lämpimänä, haaleana, kylmänä, vielä päivienkin päästä!


Kuva ei anna oikeutta lihalle. Oman paistini kypsensin edellisenä iltana, seuraavana otin sen hyvissä ajoin lämpimpään ja paistoin pinnat kiinni parilapannulla. Suolan lisäksi en kaivannut muuta maustetta. Ja jos ette usko paistoaikaa tai lämpötilaa; paistin toinen pää oli ohut puikula, joka oli mennyt kypsäksi; se oli kuin kengänpohjaa. 

torstai 2. toukokuuta 2013

Syntymäpäiväkakkuja

Sain pitkästä aikaa toimeksi annon pariin kakkuun. Kakkuja on mukava leipoa ja nyt testasin uusia oppeja moussen valmistuksessa. Liivatteen kanssa pelaaminen vaatii rohkeutta: aina olisi vara vähentää, mutta sisu menee kaulaan, jos kakku ei hyydykään? Testit jatkuvat sillä saralla...


6 munan kakkupohja, täytteenä sekä raparperilla että mansikalla maustettua valkosuklaamoussea, hiukan vähäsokerista mansikka- ja raparperihilloa. Mauttomiin ulkolaisiin mansikoihin saa makeutta ja kauniin kiillon hyytelösokerilla.




Suklaapohjaisen kakun välissä hyvin vähäsokerinen limemousse kermasta ja rahkasta sekä passionmousse. Keskimmäinen kakkupohja on pain de genees-taikinasta.



Kuorrutteen alla on mansikalla maustettu voikreemi. Kuorrutus marsipaania. Pikkuisen kimalletta.


Sivutuotteena pain de genees-pohjainen (kananmunia, marsipaania, pistaasipähkinää sisältävä kuohkea pohja) valkosuklaa-mansikka-raparperimoussekakku. Kakuista tykättiin, ja taisivat olla sopivan kokoisiakin. 
Postaukset laahaavat nyt pahan kerran jäljessä, ja monta kivaa ohjetta taitaa pölyttyä laatikkoon. Mihinkä se aika oikein katoaa, saisi viikossa olla yksi päivä lisää...