tiistai 25. helmikuuta 2014

Quesadillat, guacamole ja mangopapusalsaa

Tortillat, masa harina, chili, quesadillat, guacamole, meksikolainen keittiö. Vaikka viime aikoina blogissa ja keittiössä on ollut tavallista hiljaisempaa, on keskitytty kaappien tyhjennykseen ja tähteiden hyödyntämiseen, niin aina välillä ehtii opetella uutta. Meksikon kokeilut siis jatkuvat.
Masa harina jauhoja tuli hankittua jo syksyllä, kuivattuja chilejä on kaapissa monta laatua, mutta nyt kaupasta osui silmään tuoreita poblano- ja jalopenochilejä. Kyllä erilaisia chilejä kannattaa maistella; niissä on hyvin erilaisia makuvivahteita ja tulisuus vaihtelee. Poblano on varsin mieto, kuivattuna sitä nimitetään ancho-chiliksi. Jalopeno on hiukka pistävä tulisuudeltaan, mutta jälkipolte jää vaisuksi.
Masa harina-jauhot on tehty maissista, joka on ensin kuivattu, keitetty, jauhettu hyvin hienoksi ja kuivattu uudelleen. Niistä valmistetaan autenttiset meksikolaiset tortillat. Parhaat tortillat syntyvät tortillaprässillä, mutta kaulimella tai kattilalla painamalla pärjää myös. Quesadillat ovat täytettyjä tortilloja: väliin laitetaan mm. juustoa, kanaa, tomaattia, avokadoa, salaattia ja ne kypsennetään pannulla.

Tortillat, n. 10 kpl

250 g masa harina jauhoja
1/2 tl suolaa
4 dl kuumaa vettä

Punnitse jauhot kulhoon, sekoita joukkoon suola. Tee keskelle syvennys ja kaada kuumaa vettä samalla haarukalla sekoittaen, niin että kaikki jauho sekoittuu. Vettä voi tarvita himpun enemmän. Kiehautetun veden kannattaa antaa jäähtyä niin, että taikinaa pystyy vaivaamaan käsin; minä en malttanut, jouduin hiukan odottelemaan taikinan jäähtymistä. Vaivaa taikina sileäksi kimmoisaksi palloksi ja anna tekeytyä puolisen tuntia. Jaa kymmeneen osaan ja peitä kelmulla.
Laita paistinpannu kuumenemaan ja sipaise se niukalla öljyllä. Laita pyöreäksi muotoiltu taikinapallo kahden muovin väliin (kelmua paksumpi toimii parhaiten). Litistä taikina ensin käsin, sitten paksupohjaisella kattilalla painaen ja vähän hiertäen, mahdollisimman ohueksi. Kaulimalla onnistuu myös, mutta taikinan reunat repeävät rumasti. Paista kuumalla kuivalla pannulla molemmin puolin muutama minuutti. Säilytä liinan alla lämpimässä, vaikkapa esilämmitetyssä uunissa. Quesadilloja varten tortillat käyvät vielä pannulla, joten uuni ei ole välttämätön.

Quesadillat

tortillakuoria
raastettua cheddarjuustoa
kypsää kanaa
kirsikkatomaatteja
pinaattia

Quesadillat valmistetaan oikeastaan samalla kun tortillat paistetaan; kun tortilla on paistettu toiselta puolen, sen päälle kasataan juustoraastetta ja mieluisia täytteitä ja pannu peitetään kannella. Kun juusto on sulanut ja täytteet lämmenneet, tortilla taitetaan kahtia. Omista tortilloistani tuli sen verran pieniä ja hiukan paksujakin, joten katsoin viisaimmaksi tehdä quesadillat kahdesta tortillasta.

Tarjosin quesadillojen kanssa guacamolea ja mangopapusalsaa. Mangopapusalsan ohje löytyy täältä. Tällä kertaa käytin tavallisen punaisen chilin lisäksi yden jalopeno- ja puolikaan poblanochilin. Salsa ei ollut riittävän tulista makuuni, vai lienenkö jo alkanut tottua chilin poltteeseen.

Guacamole (kulhollinen)

4 kypsää avokadoa
chiliä maun mukaan
1-2 isoa tomaattia
limen mehu
suolaa, pippuria

Halkaise avokadot, poista kivi ja kauho avokadoliha kulhoon. Purista limen mehu joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella. Hienonna chili ja kuori tomaatit, poista sisus ja kuutioi pieneksi. Sekoita ainekset ja mausta. Tähän laitoin puolikkaan poblanochilin.


Värikästä ja rouheaa, yllättävän täyttävää. Mangot ovat nyt parhaimmillaan ja kaupoista saa niitä nykyisin juuri sopivan kypsinä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tähteistä totta


Meneillään on tarkan markan viikot. Tai kuukaudet. Ruokakaupasta ostetaan vain tarpeellinen, eikä haahuilla hyllyillä mielitekoja etsien. Kaapit tutkitaan ja hyödynnetään varastoja, eikä niitä täydennetä. Jääkaapissa on pitkään ollut kirkas valo ja tuotteet väljästi näkyvillä. 
Näinhän se pitäisi olla aina, silloin hävikki olisi mahdollisimman vähäistä. Pienessä taloudessa ruokaa kuluu yllättävän vähän ja vähistä aineista saa oikein maukasta arkiruokaa. Ja tähteet voi piilottaa piirakkaan, jolloin sama ruoka saa jatkoaikaa ja maistuukin ihan erilaiselta. Ja täytteeseen käy hyvin ne päiväyksen ylittäneet rahkat ja kermat.

Pohja

150 g voita
1 tl suolaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
1 tl levinjauhetta
1 kananmuna

Nypi pehmeä voi, suola ja vehnäjauhot sekä leivinjauhe sekaisin, lisää kananmuna. Taputtele leivinpaperilla vuoratun piirakkavuoan pohjalle. Täytä eilisen tähteillä.

Tähän piirakkaan

Kypsää kirjolohta, kypsiä linssejä ja kapriksia, porkkanaviipaleita ja vihreitä papuja. Muutama tomaattisiivu. Fetajuuston tähteet. 1 purkki rahkaa, loraus kermaa, 3 kananmunaa, juustoraastetta. Mausteeksi suolaa, sinappia (joulusinapin tähteet), pippuria, yrttejä. Ainekset ladotaan piirakkapohjan päälle. Kananmunat rikotaan ja sekoitetaan rahkaan ja kermaan, lisätään juustoraastetta ja maustetaan. Kaadetaan piirakan päälle.

Paista 180 asteessa n. 40 minuuttia. Pinnalle yrttipuskan rippeet.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Rocky road kuppikakut

Ystävänpäivä, Valentine's Day, suklaa, samppanja, sydämet, punaiset ruusut = 14.2.
Ystävänpäivää on vietetty Suomessa 80-luvulta lähtien. Meillä se on mielletty tosiaankin ystävänpäiväksi, kun maailmalla vietetään rakastavaisten päivää. Niin tai näin, hyvä syy hemmotella läheisiä ja ystäviä.
Kuppikakkujen ohjeen löysin Kinuskikissalta ja sitä vähän tuunasin sieltä täältä. Tein niistä myös gluteenittomia, mutta tavalliset vehnjäjauhot käyvät myös.
Ohjeesta tulee 24 pientä korkeaa kuppikakkua (Ikean pelti) ja 12 sydämen muotoista (Lidl:n silikonivuoka). VINKKI: Laita taikina isoon pursotuspussiin; muffinssivuokien täyttö on helppoa ja nopeaa.

Rocky road kuppikakut

6 kananmunaa
180 g pehmeää voita
5 dl sokeria
2.5 dl maitoa
7 dl gluteenittomia jauhoja (Semper fin mix)
3 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vainljasokeria


Kuorrute

2.5 dl (180 g) tummaa suklaata paloina
n. 180 g voita
1.5 dl kuohukermaa
3 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl vettä/alkoholia

Koristeeksi

vaahtokarkkimakeisia
kuivattuja karpaloita
pähkinöitä
suolahiutaleita
tomusokeria

Vaahdota hetki sokeria ja kananmunia. Lisää todella pehmeä voi ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vuorotellen maito ja siivilöidyt vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe. Vatkaa lopuksi kuohkeaksi, sähkövatkaimella tai talouskoneella. Laita taikina pursotuspussiin ja annostele käyttämiisi muffinssivuokiin. Muffinssipelti paperivuokineen on kätevä, leivonnaiset pysyvät ryhdikkäänä. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia kuppikakkujen koosta riippuen. Anna jäähtyä.

Sulata 75 g voita ja suklaa kattilassa. Lisää kerma ja sekoita. Nosta jäähtymään. Vatkaa loput (pehmeästä) voista vaahdoksi, lisää tomusokeri ja lopuksi nestettä (esim. vaniljan makuista vodkaa) ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää joukkoon suklaamassa. Anna jäähtyä hyvin jääkaapissa ja vatkaa vielä kerran kuohkeaksi.
Pilko pähkinöitä, esim pekaani ja hasselpähkinä, pienemmiksi. Levitä kuppikakuille suklaakuorrutetta ja koristele vaahtokarkeilla, karpaloilla, pähkinöillä, ripauksella suolahiutaleita. Viimeistele tomusokerilla.


Kuppikakuista tuli mehukkaita ja kuorrute vie kielen mennessään. Toivottavasti, sillä näistä riitti mukaville naapureilla, luottokampaajalle ja postin tädeille; meidän lähipostissa kun saa niin hyvää palvelua!


Sydämen muotoiset maistuvat vielä paremmalle!


 Sydämellistä Ystävänpäivää kaikille!

Pizza


Äitini taisi olla kotikokkina aikaansa edellä. 60-70-luvun taitteessa meillä syötiin jo pizzaa, cannelloneja ja muita italian herkkuja. Cannellonit aiheuttivat tuolloin jostain syystä pientä etomisen tunnetta, vaikka kyseessä oli ihan tavallinen pastaruoka, hiukan eri muodossa vain! Eikä se tonnikalapizza ollut ihan pikkutytön mieleen, joten tarjolla oli myös jauhelihapizzaa. Vasta 80-luvun lopulla pizza syrjäytti Suomessa lauantai-illan bravuurin uunilenkin ja siitä tuli meidän kansallisherkkumme. Pizzoja on siitä lähtien veivattu kuppiloissa ja kodeissa jos jonkinlaisia, enemmän tai vähemmän alkuperäistä, köyhän napolilaisen tähteistä kyhäämää pizzaa muistuttavia. Mutta kyllä niitä huonoja pizzkokemuksia on tullut Italiassakin. Kuten muutama vuosi sitten Veneton matkalla; helteisen päivän runsasjuustoinen pizza jämähti jäähtyessään epämiellyttäväksi klöntiksi. Vierähti pari vuotta seuraavaan pizzaan.
Edellisistä kotipizzoistanikin on vierähtänyt tovi. En muistanut, että taikinan olen tehnyt tavallisten ja durumjauhojen sekoituksesta. Tai italialaisista vehnäjauhoista. Durumjauhoista toki onnistuu, mutta yksistään niistä leivottuna maku ja rakenne ei osunut ihan nappiin. Leivinkivellä tai pizzakivellä pohjaan saadaan rapeutta ja paistoaika on lyhyt. Täytteitä ei saa olla liikaa, muutoin ne leviävät kivelle aiheuttaen ikävää siivoa. Ilman paistokiveäkin kotiuunissa onnistuu, kun vetää pizzan paistumaan kuumalle uunipellille, jolloin pohjakin saadaan paistumaan hyvin.


6  pyöreätä pizzaa

2.5 dl vettä
40 g hiivaa
250 g durumjauhoja
öljyä
suolaa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää muut ainekset ja vaivaa palloksi. Anna kohota. Jaa kuuteen osaan ja kauli jauhotetulla pöydällä pyöryläksi. Vaihtoehtoisesti saat 2 isompaa pizzaa. Täytä sitä mukaa kuin paistat.

tomaattikastike

1 tlk tomaattimurskaa
(psylliumia)
suolaa, soijaa, tomaattiketsuppia
pippuria, cayenne, tabasco, oregano


Valuta ylimääräinen neste pois. Lisää mausteita maun mukaan ja aja blenderillä sileäksi. Jos et valuttanut, psyllium turvottaa ja tekee kastikkeesta vähemmän vetistä, jolloin se ei valu helposti reunojen yli uuniin.

2 palloa mozzarellaa
kapriksia
pepperonisalamia
anjovista
kirsikkatomaatteja
juustoraastetta
tuoretta basilikaa ja rucolaa

Viipaloi juustopallot, annostele n. 2 rkl tomaattikastiketta pizzapohjalle ja täytä haluamillasi täytteillä. Hiukan juustoraastetta päälle. Paista esilämmitetyssä uunissa leivinkivellä (300 astetta) muutama minuutti. Vaihtoehtoisesti lämmitä pelti kuumassa uunissa (250 astetta), vedä leivinpaperilla oleva täytetty pizza pellille ja paista kypsäksi.

300 astetta, leivinkivi, pari minuuttia uunissa.

Basilikaa ja rucolaa pitää olla reilusti.