sunnuntai 26. elokuuta 2012

Parvekepuutarhasta


 Tähän aikaan vuodesta summataan hyötypuutarhan anti. Kevät  oli varsin kiireinen ja omat istutukseni sain laitettua ruukkuihin vasta juhannuksena. Onneksi sateinen kesä hoiti kastelun pääsääntöisesti ja jotain satoakin saatiin, vaikkakin pääpaino on parvekkeellani ollut perinteisesti kukkaloistossa. Vaikka kesäkurpitsaa joskus koetin viljellä säkissä, tämä myskikurpitsa on kaupan hyllyltä.







Yhden kesän parvekkeellamme kukki kirsikkapuu; rajuilma karisti kukat ja syksyn tullen oksilla killui yksi kirsikka. Puukin paleltui seuraavana talvena. Puu on jäänyt, koska siihen on kiva ripustaa jouluvalot ja kesällä siihen kasvaa lehdet, tällä kertaa kahdesta ruusupavusta. Kääpiö on yhden talven betoniveistoskurssin tuotoksia.



Ruusupapu tuottaa jopa satoa! Nuutunut kaupan luomusitruunamelissa virui pari viikkoa sateessa, kunnes tökkäsin sen puun juurelle. Keskustan pölyinen ja likainen ilma vähentää innostusta yrttien ja muiden kasvatukseen varsinkin nyt, kun naapurissa on taas rakennustyömaa.

Täältä olisi vielä tulossa jutun aihetta ainakin ruokaan, näyteikkuna- ja muihin ostoksiin liittyen.
























lauantai 18. elokuuta 2012

Pieni Veneton kierros, osa 3: Venetsia


 Heinäkuinen kesälomareissumme huipentui Venetsiaan (ensimmäinen osa täällä ja toinen täällä). Parista tuhannesta kuvasta suurin osa tuli kuvattua täällä; helposti siihen puuhaan tässä ihanassa kaupungissa saisin kulutettua ainakin pari viikkoa!


Matkaoppaat suorastaan kehottavat välttämään Venetsiaan matkustamista heinäkuun helteillä, mutta miksi mennä sinne, kun kylmä tuuli puhaltaa, sataa vaakasuoraan ja tulva (aqua alta) nousee Markuksen torille. Lämpötilan kivutessa kolmenkympin hujakoille varjoisilla kapeilla kujilla ja vesibussin (vaporeton) kyydissä on varsin viileää. Kesäaikaan on varmasti eniten turisteja, mutta tässä kohtaa matkaopuksiin on uskominen: parin kiven heiton päässä Markuksen aukiosta on lähes autiota! Hotellin pikkolo tiesi kertoa, että lama näkyy täälläkin; muutama vuosi sitten ruuhka-aikaan hotellilta Markuksen torille kesti 10-15 minuuttia, kun nyt saman matkan taittaa viidessä minuutissa.

Suosittelen siis lämpimästi, ja nimenomaan suosittelen yöpymään Venetsiassa! Jos mahdollista, matkabudjettia kannattaa kiristää toisaalla, jotta voisi panostaa hiukkasen laadukkaampaan, ellei jopa ylelliseen hotelliin, edes yöksi tai kahdeksi, jolloin saattaa kenties aistia tuulahduksen menneestä loistosta. Ja valokuvaajallehan upeat näkymät huoneesta ovat plussaa; toiveesta sain huoneen kakkoskerroksesta. Matkalaukkujen kanssa matkustavan kannattaa myös valita hotelli mahdollisimman läheltä Vaporetto-pysäkkiä, sillä laukkujen raahaaminen useamman sillan yli on varsin työlästä.


Campanile, Markuksenkirkon kellotorni ja dogen palatsi, Palazzo Ducale, San Marcon saaren maamerkit.


Markuksen torin laidalla, Palazzo Ducalen vieressä on myös Markuksenkirkko, Basilica San Marco.


Kirkko on entisöity pieteetillä.


Restaurointi on meneillään useammassakin palatsissa.


Ensimmäinen Hard Rock cafe on perustettu tänne, se pitää nähdä.


Kahvilan edessä on gondoliparkki.


Täällä rumakin on kaunista. Kaikki kuljetetaan veneillä ja laivoilla mantereelta. Turha ihmetellä hintatasoa, tosin kyllä syödäkseen saa ihan kohtuuhintaan.


Vilkasta liikennettä seuratessa vierähtää helposti hetki jos toinenkin.


Hyvän yleiskuvan Venetsiasta saa matkustamalla vaporetto ykkösellä Canal Granden päästä päähän. Samalla ehtii räpsiä kiitettävän määrän kuvia. Päivän lipulla (maksoi muistaakseni 8 euroa) nopeuttaa saariin tutustumista lyhyellä visiitillä, vaikkei jalkaisinkaan matkat pitkiä ole.


Traghettolla, ns. gondolilautalla pääsee kätevästi kanaalin yli euron hintaan. Käytösopas kyytiläisille. Gondoli lastataan täyteen; kiikkerään kyytiin veneen reunoille istumaan mahtuu lähemmän kymmenen henkeä.


Gondolin kyytiin pääsee siis hyvin halvallakin. Aika moni turisti näytti menevän kalliimman mukaan, taisi olla, että alle 50 euron mela ei heilahda. Joku oli palkannut mukaan tenorinkin.


Graffitia löytyy täältäkin. Rialton silta on melkoinen markkinapaikka; sillalla on mm.useita matkamuisto- ja kosmetiikkamyymälöitä.


Pakollinen kuva Huokausten sillasta.






Ilta Venetsiassa on kokemisen arvoinen. Suurin osa turisteista käy vain päiväseltään, eikä illalla ole tungosta.


Aikainen aamu on kuitenkin paras hetki; valo on niiin kaunis!


Sen olivat huomanneet valokuvaajien lisäksi myös taiteilijat.


Aamuisin on myös ihanan hiljaista ja leppoisaa.


Toisilla on myös aikaa seisoskella.


Pyykin kuivaus sujuu kätevästi.




San Marcon saaren toisessa päässä on 1100-luvulla rakennettu Arsenale,  telakka-alue, jossa on merimahdin aikaan rakennettiin ja korjattiin laivoja ennätystahtiin. 1500-luvulla siellä työskenteli jopa 16 000 miestä. Nykyisin alue on Italian puolustusvoimien käytössä.


Venetsia on riippuvainen turismista, joka kuitenkin jouduttaa saarten vajoamista ja rakennusten rapautumista. Useampikin valtava alus lipui saarten lomasta päivän aikaan.


La Fenice on rakennettu uudelleen 1996 tulipalon jälkeen. Käydä oopperassa täällä; hyvä syy palata.


Santa Maria della Saluten barokkikirkko on yksi Venetsian kauneimmista ja näyttävimmistä rakennuksista. Pääsin vihdoin ihalemaan sitä paikan päälle, kun aikoinaan maalasin muutaman kookkaan öljymaalauksen Venetsiasta lehtikuvien perusteella, täällä niistä pari.


Kirkko sisältä. Tizianin kattomaalaukset eivät ole yleisön nähtävissä.






Ambulanssikin on vene, vaikka se ensin hassulta tuntuikin.


Hautausmaasaari San Michele on sairaalaa vastapäätä.


Matkalla lentokentälle ajetaan Muranon saaren kautta. Vesibussimatka kentälle kestää noin 90 minuuttia ja on ehdottomasti kätevin tapa lähteä.


Lasiteollisuuden kulta-ajat lienevät takana; useita hylätyn näköisiä tehdasrakennuksia näkyi rantaviivassa.




Valtaväylä on merkitty paaluin. "Moottoritiellä" saa ajaa kovempaa.


Nopeuksia valvotaan täälläkin.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan; kotiin on mukava palata, mutta paljon on myös aihetta palata tänne: Murano, erityisesti värikäs Burano, jäivät näkemättä, muut saaret, ooppera, museot ja ihan vaan silmiä hivelevän kauniit rakennukset, joilla jokaisella on oma tarinansa... Taisinpa menettää tänne osan sydäntäni.
Kuvia olisi enemmänkin, valinta oli vaikea. Laitan myöhemmin linkkiä Flickr-kansiooni, kunhan ehdin niitä sinne järjestellä. Muutenkin tässä on vain pieniä tunnelmapaloja kohteesta, oikeat matkaoppaat ovat toisaalla.
Ruoasta, juomasta ja vähän ostosksita Venetossa vielä postaan myöhemmin.

tiistai 14. elokuuta 2012

Siivet elämään


Elämään tarvitaan siivet ja juuret ja unelmat suuren suuret...
Tapasin kurssikaverini vuosien takaa Tiukanlinnan kokkikursseilla viime talvena. Varmaan ainut yhdistävä tekijä opiskeluaikoina oli yhteinen vuosikurssi ja tuleva ammatti. Mutta tänään tiensä kulkijoita - kumpainenkin siperiansa käyneet - yhdistää intohimoinen suhde ruokaan! Sattumoisin sitten aurinkoisena päivänä eräänä tiet taas kohtasivat - ruokaostoksilla varmaan- ja sain vienon pyynnön leipoa pari kakkua.


Tyttären rippijuhlaan toiseksi kakuksi toivottiin perinteistä marjaista kermakakkua.


Kuuden munan kakun täytteenä on raparperi- ja omenahilloa sekä mangopassion- moussea (siinä kermavaahdon lisäksi turkkilaista jogurttia ja sitruunarahkaa). Mansikoita ja mustikoita vielä väliin. Kaksiväriset pursotukset hiukkasen ylivatkatulla kermavaahdolla - kermakakkuja ei ole tullut tehtyä aikoihin. Muutama mansikankukka vaahtokarkin makuisesta massasta.


Suklaapohjainen kakku täytettiin valoksuklaanougatmoussella sekä suklaamoussella ja kuorrutettiin marsipaanin-sokerimassan seoksella. Yllättäen massa halkeili, jota ei ole tapahtunut sitten kuivahtaneiden Tiimarin sokerimassojen. Eipä ollut lisää massaa saati aikaa tehdä uutta kakkua! Kyllä harmitti!


Ruiskumaalasin kakun helmiäishopealla ja kukitin kakun runsaammin hortensiankukilla. Kukat vaahtokarkin makuista massaa, ruiskumaalilla hiukan lisävärjättynä, keskellä sokerihelmi. Alla sulasta kondiittorin sokerista vedettyä vyyhteä, kuten Ainonkin kakussa.
Hiukkasen jännitti kommentit ei niin täydellisen ulkonäön ja maun suhteen, mutta ilokseni sain tuoreeltaan vuolaat kehut!
Lämpimät onnittelut siipiään levittelevälle Annalle ja koko perheelle!
Ja eiköhän sitä jonkin hellan ääressä vielä tavata...

lauantai 11. elokuuta 2012

Kuka sanoo tahdon?



Tärkeä päivämäärä kahdelle. Mastossa liehuu huntu.


Onko tämä pariskunta merirosvojen vankina, sidottuna mastoon? Kesken häämatkan kenties? Entä haaksirikkoutuneena lautalla? Köytettynä?


Ei, katsekontaktissa ei ole lemmikkipossu, vaan perheen villakoira. Tuore rouva ei malta jättää töitään lomallakaan; ainakin alasin, vasara, emalikoruaihiot, ovat mukana. Kaulakorukin on omaa tuotantoa.


Arkussa täytyy olla rosvojen aarre: helmiä, kultaa, hopeaa. Vai onko se sittenkin E-K:n? Ark ja Art liittyvät parin töihin...


Sulhasen työkaluja taasen ovat pipetit ja mittalasit, työhönkö liittyvät rotatkin? Vai kuitenkin laivarottia? Tuo albiinorotta on kyllä valtava ja selvästi hurjan nälissään! Jospa se keskittyisi tuohon patonkiin.


Toinen rotta on sen sijaan vainunnut juuston. Onneksi se ei ymmärrä samppanjan päälle. Mustalla villakoiralla riittää ihmettelemistä; rottahan on sitä isompi!


Eeva-Kaisa ja Jere purjehtivat avioliiton satamaan 4.8.12; olkoon tuuli myötäinen!
Sokerimassahahmojen korkeus on noin 10 cm; myös masto ja muut osat ovat sokerimassaa. Kaulakorun nauha on ompelulankaa. Koristetta toivottiin hääjuhlaan, taiteilija sai vapaat kädet valokuvien ja esitietojen kera.

Paljon onnea E-K ja Jere!