Vielä on kesää jäljellä

Vielä viimeiset terveiset Savonlinnan kesästä, tältä erää. Onneksi suoraan linnasta ei tarvinnut polkaista kotiin. Ravintola Vaahdon terassikin vielä tarkistettiin kauniilla säällä; näytti heti paremmalta ja nyt niin tupaten täynnä, ettei istumaan mahtunut. Pantiin myös merkille iloinen ja reipas palvelu ja keskivertoterasseja parempi viinivalikoima.
Kauniin järven rannalla leppoisissa tunnelmissa kului vielä seuraava päivä, edelleen hyvässä seurassa. Vesi oli ihanan lämmintä! Tuli uitua viime kesän ja varuiksi loppukesänkin edestä.

Ja saatiin mekin muikkuja! Loistavaa!

Ja tietysti lettuja. 

Kesän parhaat mansikat, ehdottomasti.

Ja lakkahilloa.

Vauhtiveikot kilpasilla. Näissähän on erivärisiä yksilöitä.

Ensimmäistä kertaa olisin kaivannut kameraani videotoimintoa. Ihan tallentamaan autiotalon villiintyneen pihapiirin ja peltojen varmaankin tuhansien heinäsirkkojen huumaavan sirityksen.

Hyvin vakavasti harkitsin jääväni aitan hämärään; aamuyön ensimmäiset valonsäteet, usva järven selällä, kastepisarat, ne kaikki vielä kuvaamatta tältä kesältä.

Tästä on hyvä jatkaa ensi kesänä!

Adoptioneuvottelut ovat edenneet mallikkaasti; ehkäpä ensi kesä perheen kesäkokkina, kuka tietää...

Kiitos Anna-Liisa ja Pekka!

Palanen sydäntäni jäi Savonlinnaan...

Hyvän löytää

aamukasteen aikaan

kun noukkii

pitkään kiiltävään heinään

kauniitten katseitten

ystävällisten hymyjen

kosketuksen

lämpimät ahomansikat

(A.Porio)