Jäätelökesä

Mummolan pihassa kukkii juhannusruusu. Kuistin penkkien valkoinen maali on kauhtunut ja ulko-oven tuttu narahdus kutsuu peremmälle. Eteisen navetan häivähdys vaihtuu tuvan tuoksuihin. Onko pullapäivä? Pelargoniat kurkottavat puoliverhojen yläpuolelle, kiikkutuoli keinahtaa seinäkellon ja radion vieressä. Aika on pysähtynyt. Huonekalut ja tavarat ovat kaikki entisillä paikoillaan. Aina. Tuoksut ovat niin voimakkaat, että ne maistuvat kielellä. Tänne voi palata milloin tahansa. Muistoissa.

Monet lapsuuden muistijäljet ovat niin vahvoja, että ne on helppo palauttaa mieleen hyvin kokonaisvaltaisina, aivan kuin olisi kokenut ne hetki sitten. Joskus taas jokin tuoksu tai vain irrallinen hetki yhdistyy mielessä elettyihin tunnelmiin; kuin palaisi kotiin.
Voi olla, että aika kultaa muistot; hyvä niin, sillä mieluummin vaalin kauniita ja hyväntuoksuisia muistoja.
Jäätelömuistoissa on kahta lajia. Sitä kamalaa kellanharmaata ja jäähileistä tädin pakastelokerossa muhinutta, jota en suostunut syömään, olisin oksentanut. Suuttuivat. Sitä samettisen vaniljaista kylmää herkkua jugurttipikareissa, jota salaa haettiin ruokakomeron pakastimesta. Itse tehtyä. Edelleen parasta.

Hankin keväällä jäätelökoneen pitkän harkinnan jälkeen. Oli tuttu entuudestaan. Ei vaan tule hyvä jäätelö. Ei edes jäätelö ja olen kerrankin lukenut ohjekirjan. Niinpä tämänkin jäätelön massa on pakastettu parilla sekoituskerralla. Ihan hyvää tuli, mutta vielä parin yrityksen jälkeen taitaa olla reklamaation paikka; ihan kuin vika olisi vain tässä koneyksilössä...

Chez Jasulta kopsasin mesiangervojäätelön ohjeen. Sokerin määrää vähensin ja osan sokerista korvasin vielä glukoosilla ja käytin vielä luomumaitoa ja -kermaa. Ohjeessa mesiangervon kukintoja pidettiin lyhyehkön ajan maidossa, riittävää makua maistellen. Villiyrttiguru Chez Sami taas liottaa kukinnot maidossa yön yli. Tykkäsin niin angervon mausta, että jätin kukinnot jäätelömassaan jäähdytyksen ajaksi ja siivilöin kylmän massan jäätelökoneeseen laittaessa. Kuumassa maidossa mesiangervosta irtoaa hieno karvasmantelinen tuoksu ja maussa on vaniljaa. Olen vähän kyllästynyt kananmunien käyttöön jäätelössä ja siksikin tämä resepti oli kokeilemisen arvoinen.

Mesiangervojäätelö

6 + 2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
2-3 mesiangervon kuivattua kukintoa
80 g glukoosia
50 g sokeria
40 g gluteenitonta jauhoa

Kiehauta 6 dl maitoa, kerma, sokeri ja glukoosi angervonkukintojen kanssa. Anna seisoa maun uuttumiseksi. Maistele ja siivilöi, kunnes maku on sinulle sopiva. Sekoita jauhot ja loppu maito ja lisää ne kuumaan maitoon vispaten. Anna kiehahtaa ja jäähdytä.
Aja jäätelökoneella jäätelöksi tai pakasta massa, mutta sekoita useita kertoja pakastuksen aikana, saat jäätelöön paremman rakenteen.
Jätin kukinnot siis pariksi tunniksi jäähtyvään massaan ja siivilöin vain puolittain, jolloin muutoin niin tylsän tasaiseen massaan jäi pieniä kellertäviä kukanmurusia ulkonäköä elävöittämään.

Mesiangervo on valoisien kosteikkojen kasvi, mutta näkyy kasvavan yleisesti teiden varsilla. Se sisältää mm. salisylaatteja ja flavonoideja ja sitä on käytetty lääkekasvina mm. antiseptisen ja anti-inflammatoristen eli tulehdusta poistavien vaikutustensa vuoksi. Metyylisalisylaatti on luonnon asperiini, eikä sovi siis asperiiniyliherkälle.

Näitä on helppo kerätä isompikin satsi ja ne kuivavat nopeasti huoneenlämmössä.

Lapsuuteni jäätelökone. Tällä tehdyn voittanutta ei ole. 

Ilman konetta tehty ja pakkaseen nakattu jäätelömassa oli yllättävän vähän jäähieleistä, kiitos glukoosin. Minuutti puolella teholla mikrossa pehmensi juuri sopivasti niin, että pallot syntyivät helposti. 

Mesiangervon maku on omaperäinen. Ei ollut nuorison mieleen, joudun syömään itse...