Sukiyaki

Sukiyaki, japanilainen pataruoka, on ollut meidän perheen herkkuruokaa siitä lähtien, kun sitä ensimmäisen kerran maistettiin Kabukissa joskus ihan 90-luvun alussa. Sen lähempänä Japania en ole ollut. Kabukin vaatimaton miljöö, täydet pöydät ja herkullinen ruoka olivat niin mieleenpainuvia, että lapsikin piti siihen tutustuttaa vuosikymmen myöhemmin. Sukiyaki löytyi listalta tuolloinkin, ja lapsi saatiin koukutettua. Siitä lähtien nabe-padan ääressä otettiin vastaan uutta vuotta, mutta tänä vuonna herkuteltiinkin vasta loppiaisena, nuorison loman viimeisenä päivänä.
Japanilaiset nabe-ruoat valmistetaan pöydässä olevassa padassa kuumentimen päällä. Ne ovat siis mitä oivallisinta seurusteluruokaa, eikä emännän tarvitse lymytä yksikseen keittiössä. Ainekset on nopeasti pilkottu ja kulloinenkin kastike sekoitettu. Vieraat voivat yhtä hyvin osallistua ruoan rakentamiseen.
Tähän saakka pannuna toimi meillä vanha valurautainen pieni pata, joka oli aikoinaan tarkoitettu ranskalaisten paistamiseen. Fonduepadan mukana tullut spriilämmitin ja teline passasivat kuumentimeksi. Ajat muuttuvat; aikaa sitten Lidl:stä edullisesti hankkimani induktiolevy korvasi hitaan ja aina kesken ruokailun sammuvan spriiliekin ja wokkipannua testattiin padan tilalle. Se mikä tehokkuudessa voitettiin hävittiin kyllä tunnelmassa; induktiolevyn jäähdytin hurisi hiukka häiritsevästi eikä systeemi ollut silmällekään niin kaunis. Silti, ruoan maku oli ihan ennallaan.
Sukiyakiin laitetaan perinteisesti mureaa lihaa, purjoa, siitakesieniä, tofua, kasviksia. Periaatteessa melkein mitä (japanilaisesta) jääkaapista löytyy. Kastike rakennetaan sakesta, mirinistä ja soijasta; tässä on paikallisia eroja. Kotioloissa käy hyvin valkoviini-soija-sokerikombinaatio. Ruoan kylkeen voi keittää halutessaan hiukan riisiä. Seuraava pyrkii olemaan niin lähellä Kabukissa aikoinaan syömäämme kuin muisti antaa periksi. Autenttinen kastike todennäköisesti oli sakeen tehty.

Sukiyaki 3- 4:lle

100-150 g naudan sisä- tai ulkofilettä/ruokailija
purjoa (1/2-1)
kiinankaalia 1
porkkanaa 1-2
retikkaa pätkö
siitake- tai portobellosieniä
tofua paketti
nuudeleita
1 kananmuna/ruokailija
tilkka öljyä pannun pohjalle

Kastike:
3 dl valkoviiniä
1 dl soijaa
6 rkl sokeria

Tällä suhteella tuli mielestäni varsin hyvä kastike. Ruokailun edetessä kastike pyrkii haihtumaan ja imeytymään ruokaan, ja sitä voi joutua jatkamaan. Jossain vaiheessa kannattaa lisätä ihan pelkkää vettä, muutoin kastike menee turhan suolaiseksi.

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi; onnistuu paremmin kohmeisena. Leikkaa kiinankaali parin cm suikaleiksi, suikaloi kuoritut porkkanat ja retikka mahdollisimman ohuiksi. Tarkkaa määrää kasvisten suhteen on vaikea sanoa; jäljelle jääneistä kasviksista ja liemenpohjasta voi tehdä seuraavana päivänä vaikka keiton. Pilko suuret sienet kauniiksi, tofu suupaloiksi.
Jokainen ruokailija rikkoo kananmunan kulhoon ja sekoittaa rakenteen rikki syömäpuikoilla, jotka ovat myös kätevimmät ainesten poimimiseen pannusta.
Kuumenna tilkka öljyä pannussa, lisää ensin muutama lihasiivu ja kypsennä niitä hetki. Liha maustaa mukavasti kastiketta, jota voit hiljalleen lisätä pannuun sekä muita aineksia. Ruoan kypsyessä suupaloja nostetaan vatkattuun kananmunaan jäähtymään ja sitten nautititaan. Lisää kypsennettävää lisätään kunnes masut ovat ihan täynnä.

Arkeen on palattu tahoillamme hiukan haikein mielin. Kohta on kuitenkin talvi parhaimmillaan ja kevät tulee melkein huomaamatta; päivä on selvästi pidentynyt ja valoa tuovat myös loistavan väriset tulppaanit!