MasterChef Suomi kolmas kausi, jakso 3

Taas mysteerilaatikko! Ensimmäinen ajatus MasterChef-keittiöön astuessa. Mitä sieltä mahtaa tällä kertaa löytyä? Ettei vaan sisäelimiä... 10 euron seteliä ei kukaan kyllä aavistanut etukäteen!

Apua, mitä ihmettä sieltä kaupasta nyt ostan! Vaihtoehdot vilisivät mielessä, eikä vielä taksissakaan ollut oikein selvää; kiinalaista vai mitä ihmettä...railakkaan jännittyneen puheensorinan läpi ei kuullut edes omia ajatuksiaan. Lopulta hahmottui lohta ja pastaa sisältävä annos. Yritin painaa mieleen kaikki tarvittavat ainekset: tuoreita herneitä, omena, sitruuna, rucola, sipuli, valkosipuli, parmesan, gorgonzola ja kalaa. Keittiössä oli käytettävissä vehnäjauhot, sokeri, kananmunat, kerma, oliiviöljy ja rypsiöljy, suola ja pippuri.

Tuntemattomassa kaupassa voi hyllyjen järjestys olla yllättävä, mutta ensinnä olivat vihannekset ja yrtit. Toiveikkaana otin vielä yrttejä, kun jos jokin listan aineksista jääkin uupumaan, niin on sitten jotain tilalle. Kassallahan voi luovuttaa ylimenevät tuotteet takaisin. No ei tullut tietenkään yrttejä ja sitruunasta ja omenastakin piti luopua...Omena olisi sopinut hyvin lasagnen väliin, mutta ei voinut mitään.

Paluumatkalla vertailtiin toistemme ostoksia ja jonkun huulena heitettämä mahdollinen ostoskassien vaihto tuomareiden määräyksestä sai hymyt hetkeksi hyytymään. No eivät onneksi tuota keksineet!

Lohiconfit, hernelasagne, gorgonzolakastike, rucolaöljy ja paahdettu valkosipulivoi. Linkki on reseptiin nelosen sivulle.

75 minuuttia on lyhyt aika. Mielessä oli kuitenkin selkeä suunnitelma, missä järjestyksessä kannattaa edetä. Lohiconfitia olin tehnyt kerran, ohjetta täällä. 

Kesällä tein pastaa pari kertaa vuosien tauon jälkeen. Ajattelin jo tuolloin, että pastataikina pitää pystyä tekemään tarvittaessa tavallisista vehnäjauhoista; kerran taisin tehdä italialaisista 00-jauhoista. 

Koko ajan tehdessä mietti seuraavaa vaihetta ja pöytää siivotessa samalla tuumaustauko. Kaikki saatiin lautaselle! Ei siinä juuri muiden menosta tiennyt mitään, niin oli keskittynyt omaan suoritukseensa. Muutaman kerran tuomarit kävivät heittämässä kommentteja.

Kalan kanssa vähän jännitti, muuten olin annokseen tyytyväinen. Mutta riittäisikö se sittenkään. Kuullessani tuomareiden ylistävät kommentit, en voinut uskoa korviani! Että täydellistä pastaa, jotain vertausta ammattilaisiin - piti kysyä jälkeenpäin kavereilta, kun olin niin ihmeissäni - ja kalakin oli täydellistä! Mutta Klasun kakkua maistaneena en vieläkään laskenut mahdollisen voiton varaan; koskaan ei voi tietää. Olihan se ihmeellistä, kun sitten kuuli nimensä! Kyllä jo tuomareiden loistavat kommentitkin olisivat riittäneet, olivathan ne ihan uskomattomia, mutta että vielä tehtävän paras! Mahtava fiilis ja helpotus, kun voi huilia seuraavan tehtävän ajan. Vaikkei itse joudukaan kokkaamaan, jännittää, mitä sieltä tulee! Torstaina taas jatkuu nelosella klo 20!