Ruokailua; Glasgow, Skotlanti

Marraskuisen Glasgown reissuni pääpaino oli ruoassa, kuten ehkä jo ostospostauskesta voisi päätellä. Tässä tunnelmia muutamasta ravintolasta sekä kokkailusta opiskelijaboksissa. Kiertoajelulle Galsgowssa pääset täällä.

Ensimmäisenä iltana ruokailimme Jamie's Italianissa, 7 George Square, Jamie Oliverin italiaisravintolassa. Joissain arvosteluissa sanottiin, että paikkaan ei oteta pöytävarauksia, mikä ei pitänyt paikkaansa. 

Kaksikerroksisen ravintolan yläkerta oli käytännössä täynnä arki-iltana.

Alkuun täytetty, friteerattu kurpitsankukka tomaattisessa kastikkeessa oli illan parasta antia.

Ohueksi nuijittu pihvi, jonka päälle oli prässätty salviaa, valkosipulia ja prosciuttoa, oli myös oikein maukas. Angushärän ulkofilepihvi oli sitkasta. Oma mantelitorttuni oli kylmää ja aivan liian raskas päätös, brownie ja panna cotta tuntuivat maistuvan. Kolme ruokalajia kolmelle, pääruoan lisukesalaatit ja pullo hyvää punaviiniä kustansivat päivän kurssilla n. 130 euroa, joka oli kaupungin hintatasoon nähden kohtuullinen. Kelpo ruokaa, ei mitenkään yllätyksellistä, mutta voisin käydä toistekin. Tarjoilusta annan lisäpiseet; ystävällinen, pirteä tarjoilija kävi usein pöydässämme.

Ketchup, eloisa hampurilaispaikka Ashton Lanella West Endissä, lähellä yliopistoa, on opiskelijoiden ja lapsiperheiden suosiossa.

Peruspurilaisten lisäksi gourmetburgereita, myös kasvis- kana- ja kalavaihtoehdot, wrappeja sekä fish&chips. BBQ Sloppy Joe - bbq-maustettua pulled porkia, ranskankermakastike ja bataattilastuja, cole slaw. Tavanomaista parempi hampurilainen, joskin sämpylä oli pullamainen. Ilman opiskelijakorttia hintava; kortilla sai 2 annosta yhden hinnalla, tässä tapauksessa 16 punnalla (1 punta n. 1.30 euroa).

The Willow Tea Rooms Buchanan Streetillä on viihtyisä hengähdyspaikka kesken ostosten. Skotlantilaisten arkkitehti-ikonin Rennie McIntoshin alunperin suunnittelema teehuone on uudelleen rakennettu alkuperäiseen henkeen. Mikäli mielii nauttia iltapäiväteetä, pöytää joutuu odottelemaan parikinkymmentä minuuttia.

Haudutettuja teelaatuja on pitkä lista. Valitsemassani mustassa teessä oli ruusunterälehtiä.

Voileivät ovat brittien rakastamia kolmioleipiä erilaisin täyttein.

Bagelin täytteenä kylmäsavulohta. Kyllä skotitkin osaavat lohen laittaa. Kolme pannua teetä, bagel, kaksi täytettyä leipää ja skonssi hillon ja kerman kera, yhteensä 23.50 puntaa. Tästä oli mukava jatkaa shoppailua.

Eräänä iltana testasimme japanilaisen Teppanyaki-ravintola Sapporon, 2-6 Ingram Street, meiningin. 

Teppanyaki-menun alkuun tuotiin Miso Wakame-keitto, joka oli illan parasta antia. Kaikkiin menuisiin kuului myös pieni salaatti, grillattuja vihanneksia, munariisiä ja paistettuja perunoita, joista viimeinen herätti ihmetystä, oltiinhan japanilaisessa ravintolassa...

Geisha-menun smoked chicken rolls.

Jokainen kokki veti vuorollaan showta, johon katsojatkin osallistuivat: piti yrittää napata paistettu peruna suuhunsa. Veitset ja lastat ja kananmunat lentelivät näppärästi ja välillä liekitettiin.

Ruoka oli hyvin valimistettu ja liha mureaa, muttei mitenkään erityistä. Eikä vastannut käsitystäni japanin herkuista. Ja ruokaa oli ihan liikaa!

Mutta kyllä yhdelle jälkiruoalle löytyi kolo...

Menut kolmelle, vettä, 2 lasia viiniä ja olut kustansivat himpun enemmän kuin Jamie Oliverin paikassa; showsta pitää maksaa. Kerta kuitenkin tuota lajia riittää.

Tennent's Bar Byres Roadilla, West Endissä, oli näppärän lähellä tarjotakseen pubilounaan luentojen lomassa.

Tuhti purilainen, salaattia ja rasvaiset ranskalaiset painoivat askelta aika pitkään. 

Opiskelijakeittiössä on kaikki tarpeellinen, eikä yhtään enempää. Hyvin siellä mahtuu kokkaamaan. 

Makrillikaunokainen.

Kirpeä marinadi BBC-foodin reseptiä mukaillen; tapani mukaan luin ohjeen huolimattomasti...

Siitä huolimatta maukas makrilli ensikertalaiselta; rasvaiselle kalalle sopi hyvin kirpeät maut, kastikkeessa korianteria.

James Martinin ohjeella merikrottia: mm. inkivääriä, kanelia, fenkolin siemeniä, korianteria, kurkumaa, valkosipulia marinadissa ja kastikkeessa. Tuli herkullista.

Ainekset kiinalaiseen keittoon. Baksoit-sinappikaalit, olivat täydellisiä. Kiinalaiset pikkusienet sopivat keittoon loistavasti.

Aivan loistavia herkkusieniä lähikaupasta (rasia punnalla). Kahden hengen testiryhmä oli sitä mieltä, että keskustan halvimmat ruokakaupat ovat Aldi ja Tesco. Niissä valkoimat saattavat vaihtua yllättäen, eikä ihan peruskamaa aina saakaan. Sainsbury's on keskihintainen; henkilökohtaisesti kävi ärsyttämään, kun melkein kaikki tuotteet olivat 3 kahden hinnalla; mitä sitä nyt hotellihuoneen aamiaisella kaikkea ehtii kuluttaa. Mark's&Spencer on valikoimiltaan jo runsaampi, ja hiukka kalliimpi, kuten Waitrosekin (West Endissä). Valtaosa kauppojen hyllyistä notkuu valmisruokia, mutta myös vihannekset ovat valtaosin pestyjä, pakattuja, pilkottuja, kanat maustettuna valmiina uuniin... Ja tästä kaikesta britit saavat haaskattua 30% jätteeksi!

Marketeissa lienee parhaat valikoimat, mutta ne olivat kaukana bussimatkan päässä.

Lihakaupasta ostamani possun masun maustoin BBQ-tyyliin ja haudutin pitkään uunissa. Parista kilosta 

riittää evästä moneen ateriaan. 

Omenapiirakan ainekset. Opiskelijataloudessa hävikki muuntuu tarkkaan herkuksi; vanhenevat omenat päätyivät piirakkaan, ylijäämäpinaatista tehtiin lettuja... 

Ostin epähuomiossa kuivahiivaa, joka piti ensin aktivoida. Siitäkö johtui, vai jauhoista, kun pullat halkeilivat. Jauhettua kardemummaa ei löydy paikallisista kaupoista ja veinkin tuliaisina hallin maustekaupasta reilun pussillisen. Tuoksu tarttui matkalaukun sisältöön: vaatteisiin, irtokarkkeihin... 

Ruokaa tuli valmistettua reilusti pakkaseen. Suklaaporterkakkukin on kuulemma jo syöty, kuten moni muukin herkku. On aika tulla kotilomalle!