Klassikkotorttua gluteenittomana

Sitruunatorttua on tehnyt mieli tehdä jo pidempään; marengilla tai ilman. Tässä esikuvana Bistroherkut-kirjan (alennuslaarien satoa taasen) ohje. "Koe"maistajien vähemmistöä kunnioittaen kokeilin tehdä pohjan gluteenittomana. Raati huuteli jo reseptin perään.

Pari sanaa gluteenittomista jauhosekoituksista (ja valmistuotteista samoin): osa sisältää muunneltua vehnätärkkelystä, joka ei suinkaan sovi kaikille keliaakikoille, vaan saattaa aiheuttaa osalle oireita, joiden alkuperää ruokavaliota noudattava ei aina itsekään hoksaa. Tarkkana siis pitää olla tuoteselosteiden kanssa!

Tortun vehnäisestä esikuvastaan poiketen pohjaa on turha yrittää kaulita pöydällä ja siirtää vuokaan sen murentuessa; viisainta taputella taikina suoraan voideltuun vuokaan. Pohjaa paistaessa se hiukan vetäytyy ja ohuena halkeilee, mutta täytteen kanssa paistettuna näyttää ja käyttäytyy kuin mikä tahansa piirakka, ja irtosi erinomaisesti vuoasta. Ja gluteenittomia leivonnaisia kaulitaan sitten ihan omalla (vaikkapa puhtaan leivinpaperin päällä) alustalla ja puhtailla välineillä.


1.5 dl riisijauhoja
1 dl maizenaa
75 g kylmää voita
0.3 dl sokeria
1 kananmuna

Sekoita jauhot ja sokeri, nypi kylmä paloiteltu voi jauhoihin, lisää haarukalla sotkien kananmuna. Laita kylmään noin tunniksi. Taputtele voidellun irtopohjavuoan (n. 20 cm) pohjalle ja pistele. Rutistele pala leivinpaperia ja aseta piirakkapohjan päälle, painoksi paistokuulia/kuivattuja herneitä/riisiä. Paista 190 asteessa 20 minuuttia, poista kuulat ja paperi ja jatka paistamista 160 asteessa 10 minuuttia.

Täyte

2 munaa
0.6 dl sokeria
1,75 dl kermaa
2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

tomusokeria päälle paiston jälkeen

Vatkaa munat ja sokeri löysästi keskenään,sekoita joukkoon sitruunamehu ja -raaste sekä kerma. Kerma pääsi loppumaan kesken, joten osan korvasin vaniljakastikkeella.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista 20-30 minuuttia, kunnes täyte jähmettyy ja piirakka on kypsä, ei tarvitse odotella rusketusta, kuten kuvan tortulla. Siivilöi jäähtyneenä pinnalle tomusokeria.

Piirakka oli mukavan kirpeää, eikä turhan imelää. Ehdottomasti parasta samana päviänä, vielä hiukan lämpimänä. Seuraavana päivänä piirakka on tiiviimpää ja maku kirpakampaa. Mukavan ohut, mutta helppo leikata ja palat pysyvät ehyinä. Ehkäpä hiukan maustettu vaahdotettu lusikallinen creme fraichea seuraksi ja kuppi kahvia?

On muuten jäänyt postaamatta aika hyvä korvasienirisotto toissa sunnuntailta...